Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 7. elokuuta 2019

Tuuheat poskissa

Ensinnäkin pahoittelen, että edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen kesti niin kauan. Teimme loppuviikosta pienen matkan Singaporeen, ja reissu oli niin hektinen, että en ehtinyt edes avata läppäriä. Sitten seurasi matkustamista suuntaan jos toiseenkin (ensin Singaporesta Hyderabadiin, sitten Hyderabadista Delhiin ja vielä Delhistä Helsinkiin), joten blogiasiat jäivät edelleen pahnanpohjimmaisiksi.

En ole eläessäni tehnyt yhtä kiireistä matkaa kuin tämä kokonaisuudessaan oli, enkä halua tehdä tulevaisuudessa ihan välttämättä toista samanlaista. Olisi ollut kiva katsella taas vähän Hyderabadiakin, mutta sellaiseen ei yksinkertaisesti ollut aikaa, enkä ehtinyt tapaamaan Hyderabadissa asuvaa ystäväänikään. Myös joogastudiolla käyminen vanhemman siskontyttären kanssa jäi. Mutta tämä oli nyt tällainen matka, ja tulevaisuuden Intian-matkat ovat varmasti erilaisia, kun appivanhempien asuntokin on valmis.

Katunäkymää hotellimme lähellä.

Hotelli, jossa ukkelin kanssa asuimme, oli noin puolentoista kilometrin päässä anoppilasta, eli varsin näppärällä paikalla. Kävelin hotellin ja anoppilan välisen matkan pari kertaa ja muistin taas, miksi en hirveästi tykkää kävellä Intiassa muualla kuin KBR-puistossa (jossa en myöskään ehtinyt käymään kertaakaan). Vaikka kuinka yritin katsella kävellessä jalkoihini, eiköhän jokin paskakökkäre lentänyt legginseilleni. En tiedä, oliko tuotos ihmisen vai eläimen, enkä välittänyt jäädä tutkimaan asiaa tarkemmin, vaan potkaisin kökkäreen toisella jalallani irti. Tämä oli yksi syy, miksi jouduin käyttämään hotellin pyykkipalvelua.

Katua anoppilan nurkilla.

Tämä koiraressukka sai sydämeni tuhannelle mykkyrälle.

Intia ei ole mikään jalankulkijaystävällinen maa, mutta olin ilmeisesti niin tottunut Medellínin hulppeisiin ja siisteihin jalkakäytäviin, että intialainen tyyli oli päässyt unohtumaan. Jalkakäytävät loppuvat Intiassa (ainakin Hyderabadissa) yhtä äkillisesti kuin alkavatkin, ja jalkakäytävällä saattaa olla melkein mitä vain. Käveleminen on Intiassa joskus siis melkoista puikkelehtimista, ja ääni- ja hajumaailma tarjoavat mukavasti lisähaastetta.

Liikenteen meteli on Intiassa hirvittävä, sillä torvet soivat lakkaamatta. Ensi alkuun ihmettelin, onko torvia pakko soittaa ihan koko ajan, mutta kun istuin itse ratin taakse ja lähdin ajamaan, tajusin varsin pian, että kyllä on. Intialaiset kuskit katsovat nimittäin vain yhteen suuntaan – eteenpäin – joten takaa tulevan kuuluu ilmoittaa olemassaolostaan äänimerkillä. Sivu- ja peruutuspeilit ovat Intiassa siis käytännöllisesti katsoen tarpeettomia.

Palasimme Singaporesta takaisin Hyderabadiin keskellä yötä ja majoituimme samaan hotelliin, jossa olimme asuneet ennen matkaakin. Kello oli puoli kolme, kun pääsimme vihdoin nukkumaan. Vaan kuinka ollakaan, aina kun sammutimme valot, yövalot räpsähtivät hetken päästä itsekseen palamaan. Räpläsimme valokatkaisijoita epätoivoisina, ja minä meinasin jo poistaa lampuista polttimotkin, mutta lopulta ei auttanut muu kuin soittaa korjausmies paikalle keskellä yötä. Korjausmies avasi huoneen katossa olevan luukun, puuhaili katonrajassa aikansa ja kertoi sitten, että joskus systeemi jumittuu, ja valot syttyvät siksi päälle automaattisesti. En voinut muuta kuin nauraa tilanteen koomisuudelle: me yritimme nukkua, mutta valot syttyivät aina uudestaan ja uudestaan.

Hotellin aulaa.

Lentokentältä hotelliin palatessa totesin taas, miten erilainen Intia on yöllä kuin päivällä. "Hotellien" (jotka eivät oikeasti ole hotelleja vaan ruokapaikkoja) valot vilkkuvat pimeässä kutsuvina, ja massiiviset marriage hallit loistavat keskellä yötä kuin lavastetut elokuvanäyttämöt. Kulkukoirat mekkaloivat, ja päänsä täyteen juoneet miehet toikkaroivat kuka missäkin. Nytkin yön pimeydestä tielle ilmestyi aivan tolkuttomassa seilissä oleva ukko, joka ei meinannut osata autotieltä pois, joten autonkuljettaja joutui tekemään äkkijarrutuksen. Toinen sankari taas päätti alkoholin rohkaisemana kokeilla, miltä poliisina oleminen tuntuisi, ja yritti silmät päässä seisoen kömpiä risteyksessä olevaan liikennepoliisin pömpeliin. Pitäisi joskus kuvata video Intian yöstä, mutta koikkelehtiminen kadulla keskellä yötä ei ole oikein suositeltavaa, kun liikkeellä on kaikenlaisia hörhöjä.

Ennen Singaporeen lähtöämme jätin mukavan tipin huoneemme siivoojalle kiitokseksi siitä, että hän oli pitänyt nallestani niin hyvää huolta.

Kirjoitin siivoojan jättämään lappuun kiitoksen ja piirsin vielä nallen kuvankin.

Kun palasin illalla hotelliin pakkaamaan viimeisiä kamoja lentoa varten, ovikello soi. Oven takana seisoi nuorehko poika, joka esitteli itsensä minulle samaiseksi siivoojaksi. Poika kysyi, olinko ollut tyytyväinen huoneen siisteyteen ja kertoi huolehtineensa "nukestani". Olipa ihana tavata poika kasvoista kasvoihin ja päästä kiittämään häntä ihan henkilökohtaisesti. Onnellista elämää pojalle. ❤

Siivoojan jättämä tervehdys viimeisenä päivänä. Tämä cooli kaveri näyttää ihan valmiilta lähtemään Singaporeen!


Huomasin sellaisen asia, että nyt kun asuin muualla kuin anoppilassa, teki mieli syödä aina mahdollisuuksien mukaan länsimaista ruokaa. Oli ihana saada hotellin aamiaisella tuttuja juttuja, kuten munakokkelia, leipää ja hedelmiä. Olen alkanut jotenkin vähän karsastaa intialaista ruokaa, erityisesti ravintoloissa, sillä olen alkanut ajatella ruokaa ensisijaisesti ravinnon lähteenä enkä vain vatsan täytteenä (kuten ennen).

Tilasin yhtenä iltana salin jälkeen hotellihuoneeseen kana-kvinoasalaatin ja paninin grillatuilla vihanneksilla. Ai että miten oli hyvää! (Ranskalaiset perunat tulivat ilmeisesti paninin lisukkeena ja nuo vasemmalla olevat leivät salaatin lisukkeena.)
 
Ajattelen nimittäin nykyään niin, että haluan kehoni saavan ruoasta kaiken tarvitsemansa, jotta pysyisin hyvinvoivana ja terveenä ja jaksaisin liikkua. Intialaiset riisi-curry -yhdistelmät, uppopaistetut suolapalat sekä sokeria ja rasvaa tihkuvat makeiset tuntuvat todella ravintoköyhiltä, ainakin jos ruokavalio koostuu yksinomaan noista. Miksi ihmeessä mättäisin vatsaani jotain sellaista, josta kehoni ei saa tarvitsemiaan vitamiineja ja kivennäisaineita, ja pitäisin kehoani siis tavallaan nälässä?

En ole muuttunut kuitenkaan miksikään nihilistiksi, vaan söin toki intialaista ruokaakin. En kuitenkaan ahminut sitä tällä matkalla samalla tavalla kuin joskus aiemmin, enkä tuntenut oikeastaan minkäänlaista vetoa herkkuja kohtaan. Ilmeisesti valitsemani linja oli hyvä, sillä ensimmäistä kertaa ikinä minun ei tarvinnut kärsiä Intiassa ummetuksesta!

Ukkelin aamupala yhtenä aamuna: masala dosa ja aloo poori. Itse söin dosia vain kerran anoppilassa.
Lentokoneateria välillä Hyderabad–Delhi. Ensin meinasin vetää herneet nenukkaan, kun kuulin, että tarjolla oli vain snack-kokoelma eikä kunnon ateriaa, mutta harmitus hävisi heti, kun pääsin maistelemaan. Tämä oli ehkä jopa yksi parhaista lentokoneaterioista ikinä, vaikka ruoka näyttääkin tässä (kännykkä)kuvassa vähemmän houkuttelevalta.
 
Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu hullulta, että olin pelännyt ulkopuolisuuden tunnetta. Ukkelin vanhemmat ja siskon perhe ovat niin ihania, että heidän seurassaan ei ole mitenkään mahdollista tuntea oloaan ulkopuoliseksi. Joidenkin muiden sukulaisten kanssa tunne voisi olla hyvinkin mahdollinen, mutta enpä taida viitsiä nimetä nyt ketään.

Joskus mietin sitä, miten onnekas olen ollut, että olen saanut avioliiton kautta itselleni perheen, joka tuntuu niin "omalta". Toisinkin voisi olla. Jos ukkelin perhe kuuluisi bramiineihin, saattaisin tuntea oloni usein varsin epämukavaksi, sillä tuskin kestäisin sitä kaikkien sääntöjen ja rajoitusten kanssa elämistä. Mutta olen muistaakseni kirjoitellut aiheesta jo aiemminkin, joten en viitsi kirjoittaa samoja asioita toistamiseen.

Appivanhempien asunto jäi edelleen vaiheeseen, ja taas tuli todettua, että kiirehtimällä tulee vain huonoa jälkeä. Esimerkiksi yhden kylpyhuoneen suihku oli sijoitettu niin alas, että ukkeli epäili, että minä saattaisin joutua kyykistelemään suihkussa (olen aika pitkä). Ukkeli totesikin, että kun työmiehille antaa liian monta samanaikaista tehtävää, työmiesten keskittymiskyky häviää, ja jälki on sen mukaista.

Toin Intiasta mukanani ne tavanomaiset, kuten anopin tekemiä pikkelssejä, vihreitä chilejä ja currylehtiä. Sen lisäksi toin äidille (äidin toivomuksesta) taas niitä torakkaliituja muurahaisten tappamiseen sekä itselleni ayurveda-hammastahnaa.


Olen hurahtanut erilaisiin hammastahnoihin, joten olihan se kokeiltava tätä ayurveda-versiotakin. Tosin kun avasin hammastahnatuubin ja näin tahnan värin, halu laittaa tahnaa suuhuni väheni merkittävästi. Kaiken lisäksi tahna haisi ihan Vademecumille.

Ruskea on just sopiva väri hammastahnalle. Not.



Maistuis varmaan sullekin.

Hammastahnan aineslistasta löytyi semmoisia ainesosia kuin silika, sinkkioksidi, karrageeni, bentsyylialkoholi, kamferi ja neilikkaöljy. Tunnistin vain nuo kamferit, neilikkaöljyt ja vastaavat, mutta kaikki alkupään ainekset olivat minulle niin sanotusti hepreaa. Pesukokemus ei ollut sekään erityisen miellyttävä, sillä hammastahna jätti huulet ja kielen vähän turran tuntuisiksi, eikä tahnaa tee siitä syystä mieli käyttää toistamiseen. Harmittaa vain, kun tahnaa tuli ostettua heti kättelyssä kuusi pakettia. 😅

Loppuun vielä kuvia yläilmoista.

Televisioruudut mallia Air India. Kyllä se telkkari jossakin tuolla istuinsuojan alla on!
Finnairin lento Delhistä Helsinkiin lensi Suomen yli ihan Kuutostietä seuraillen, ja oli kiva bongailla yläilmoista tuttuja paikkoja.

Kymijoki (taustalla Kouvola).





Myllykoski.
Koria.

Elimäki.

P.S. Hyderabadin lentokentän naisten turvatarkastuskopeissa oli Ikean verhot Ikea-leimoineen. 😁

P.P.S. Otsikko on anagrammi.

24 kommenttia:

  1. Aaaaaaargh... Toi pps jätti mut nyt roikkumaan arvoituksen varaan... Mut arvaa mitä teen huomenna koko ekan työpäivän... :D

    Olipa kiva, että sait tavata Nallukan "hoitotädin" ihan kasvokkain. Häntäkin ehkä kiinnosti, kuka on Nallen omistaja ja mitä tämä on miettinyt hänen asetelmistaan.

    Mutta toi hammastahna, hyi olkoon... Toisaalta vois ajatella, että se olis suklaata, mutta en mä silti ehkä ruskealla tahnalla pesis... Ja sitten ostit vielä 6... :D Sori, oot samanlainen kuin mun pikkuveli ja mies, ne aina kokeilee kaikkea ja sit käy noin, kun eivät tykkääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikin puolin rattoisaa ekaa työpäivää sinulle! :-)

      Niin tosiaan. Enpä ollut yhtään ajatellut, että siivoojapoikaakin saattoi kiinnostaa, kuka nallen omistaa. Olisi ollut kiva tietää, millaisen naaman hän odotti kohtaavansa. Oma arvaukseni osui aika oikeaan, kun ajattelin nalleystävän olevan nuori poika. Tosin kaikki käytävillä näkemäni siivoojat olivat aika nuoria miehiä, joten tuotakaan ei ollut kovin vaikea arvata.

      Hammastahna näyttää tosiaan ihan suklaalta. Mulle tuli mieleen ekana suklaamousse. Mielikuva kumminkin katosi aika äkkiä, kun laitoin harjan suuhun. :-D

      Pitihän sitä ostaa useampi hammastahna kerralla, kun en tiennyt, milloin pääsen taas Intiaan hammastahnanhakureissulle. Olisihan se kurjaa, jos hammastahna loppuisi kesken. Ei tullut mieleenkään, että en ehkä tykkäisikään tahnasta. :-D Mutta kiva kuulla, että muitakin samanlaisia. Terkkuja vaan sinne kotijoukoille.:-)

      Poista
  2. Mulla on vähän Intia-kuume. Mutta yritän lievitellä sitä. Olen nimittäin päättänyt tänä vuonna tarttua hetkiin sen sijaan, että käytän kaikki hetkeni matkakassan kartuttamiseen. Mutta kuumeen syy on miehen veli vaimoineen, jotka tekivät niin käsittämättömän hienon Intia-reissun, että ne kuvat syöpyivät verkkokalvoihini. Hyvä siis, että tuli paskat ja ruskeat hammastahnat tässä, niin joskos haaveet hieman haihtuisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi nämä ruskeat asiat ovat vain pieni osa Intiaa. Kannattaa ehdottomasti lähteä Intiaan, jos vain tilaisuus tulee, koska Intiassa on ihan loputtomasti nähtävää ja paljon hyvääkin, kuten ihanat ja sydämelliset ihmiset.

      Nyt muistinkin, että tänään piti tulla telkkarista jokin Intia-aiheinen ohjelma, mutta se taisi jäädä nyt katsomatta. En yleensä oikein tykkää katsella Intia-aiheisia telkkariohjelmia, mutta tuo kuulosti kiinnostavalta.

      Poista
  3. Huh, olipa pitkiä lentoreissuja,varmaan kesti toipua siitä. Kakkakökkäreet kadulla ei ihan kuulosta sellaiselta että yekosi mieli kävellå. Tuo Nallesta huolehtinut poika :ihanaa palvelua ❤Intiaan minäkin hakuaisin,kuten Paluumuuttajatar:viime vuonna kolumbialainen ystäväni täällä miehineen tekivät lähes kuukauden matkan Intiaan,ja heidän kuvansa ka tarinansa sieltä olivat kyllä houkuttelevia.
    Ruskea hammastahna kuulostaa vähän... no.. 😏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo yölliset lentoreissut ovat kyllä aika rasittavia. Mutta toisaalta niistä seurasi jotain hyvääkin, sillä tajusin, että en kuole siihen(kään), jos en nuku jonain yönä lainkaan. Tällaisia kokonaan valvottuja öitä tuli matkalla kaksi. Opin senkin, että jos valvon koko yön läpeensä, seuraavana yönä nukuttaa melko varmasti kohtuullisen hyvin. :-)

      Intia on kyllä niin omanlaisensa maa, että toista ei ole. Jotkut tykkäävät, ja jotkut toiset taas inhoavat. Itse ajattelin joskus kuuluvani jälkimmäisiin, mutta löysinkin Intiasta toisen kotimaani.

      Siivoojapoika teki muutenkin niin hyvää työtä, että en ole tainnut nähdä missään toisessa hotellissa niin hyvää siivouspalvelua. <3

      Hih, vai ei ruskea hammastahna houkuttele sinuakaan. En ihmettele. :-)

      Poista
  4. Miten muuten tunnistit eri paikat yläilmoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin lentokoneen reittikartasta, milloin oltiin suunnilleen Lappeenrannan kohdalla ja bongasin maastosta Lappeenrannan kaupungin. Sitten näin Kuutostien, ja koskan muistan Kuutostien varrella olevat paikkakunnat varsin hyvin (olen ajanut tietä niin monta kertaa vanhemmilleni), ne oli helppo erottaa maastostakin. Korian maamerkkinä toimivat Kymijoen silta ja viljavarasto (iso valkoinen pömpeli kuvan vasemmassa laidassa) ja Myllykosken tunnusmerkkeinä Kymijoki ja vesivoimalaitos. Elimäen taas tunnistin siitä, että tiesin sen olevan seuraava isompi paikkakunta Korian jälkeen, mutta vertasin vielä varmuuden vuoksi ottamaani kuvaa Googlen satelliittikartaan, jolloin paikkakunta varmistui tosiaan Elimäeksi. Olen käynyt yläasteen Elimäellä, joten Koria-Elimäki -väli on tullut sekin kuljettua aika monta kertaa (koulubussilla). :-)

      Poista
  5. Hammashoitajana näen Intian katukuvassa Partha dental -hammasvastaanoton 😷
    Mahtavat reissailut sulla taas ollu , tosi kiva katsella kuvat 😎🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas vaan, sie huomasit taas jotain sellaista, mitä mie en nähnytkään, ennen kuin sanoit. Partha Dentalhan siellä tosiaan on. :-)

      Kiva kuulla, että olet jaksanut olla matkassa mukana. <3

      Poista
  6. On sulla ollut matkoja ja kiirettä; pystytkö nyt olemaan vähän aikaa matkustamatta? Intia kuuluu todella niihin maihin, joihin en - monestakaan syystä - halua matkustaa ja tuskin tulen matkustamaankaan. (pahin niistä on ilmansaasteet, joista kärsin muuallakin suurkaupungeissa ja metsäpaloissa; tuli mieleen viiden vuoden takainen Jakutian matka.)

    Mie tykkään myös kulkea paikallisissa kaupoissa ja ostaa jotain enemmän ja vähemmän eksoottisia tuotteita, joten hammastahnaa voisi helposti tarttua mukaani. Nyt lähti kauheasti mukaan mm. Siberica-kosmetiikkaa, joka toki saa Suomestakin, mutta se on Venäjällä niin paljon halvempaa.

    Tsemppiä seuraaviin matkoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt saan olla jonkin aikaa matkustamatta, vaikka Kolumbia häämöttää kyllä horisontissa. Tarkoitus ei ole lähteä Kolumbiaan kuitenkaan vielä ihan lähiviikkoina, joten nyt on hyvä hetki hengähtää.

      En ole kokenut, että Hyderabadin ilmansaasteongelma olisi ihan pahin mahdollinen, vaikka kyllä sielläkin saasteita todellakin on. Monessa muussa Intian kaupungissa, kuten Delhissä, ongelma on paljon isompi. Mutta onhan Intia esimerkiksi Suomeen verrattuna paljon saastuneempi.

      Minäkin tykkään kuljeskella kaupoissa, mutta tällä reissulla ei ollut aikaa siihenkään. Nuo hammastahnatkin ostin viimeisenä päivänä, kun järjestin väkisin pienen raon kauppareissulle (jätin menemättä ukkelin ja siskon mukana appiukon leskeksi jääneelle ystävälle). En tosin kerennyt käymään kuin anoppilan pienessä lähikaupassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

      Siberica-kosmetiikka kuulostaa todella kiinnostavalta! Ukkelihan tykkää ostaa Intiasta Forest Essentialsin ayurveda-tuotteita, joita hän tuo aina välillä minullekin, vaikka tuotteet eivät oikein sovi minun iholleni (ovat kai tarkoitettu enemmän intialaiselle ihotyypille).

      Kiitos, Helena, ja mukavaa loppuviikkoa sinulle! :-)

      Poista
  7. Lennokasta menoa ollut sulla lähi aikoina! Kuinka jaksatkin :-o

    Kiva että tapasit Nallen ystävänkin <3

    Nyt kyllä kiinnostaa jumittuuko anappilan remontti taas kun Ukkeli katoaa maisemista..

    Hammastahna mahtoi olla melkoinen ylläri, kun väri paljastui. Toisaalta ennen on hampaita putsattu hiilellä joka on vielä tummempaa. Tuoteet kyllä osataan suunnata eri maihin mainiosti, täällä tuskin nousisi suureen suosioon kyseinen :-D
    Luultavasti myös tuoteseloste on hyvinkin erilainen eri maissa, missä saa käyttää mitäkin ainesosia.

    Itse, sillä ainokaisella lennollani, yritin tarkkaan syynätä missä kulloinkin mennään. Oli ihanaa nähdä lentokoneesta mm. rannikkoa, vuoria, kaupunkeja. Kaikkein ihaninta oli nähdä pumpuli pilvet alapuolella. Välillä katselen maasta lentokoneiden menoa ylä puolella. Kenties olet joskus ollut kyseisessä koneessa jota olen katsellut <3
    Oletko koskaan lentokoneessa joutunut myrskyyn tai ukkoseen? Salamointi voisi olla lentokoneesta nähtynä hieno kokemus tai revontulet...

    Toivottavasti pääset hetkiseksi huilimaan ennen seuraavaa reissua!

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, lennokasta on ollut, ihan kirjaimellisesti. :-D Kai mä olen jo niin tottunut moiseen ravaamiseen paikasta toiseen, että ei tunnu oikeastaan enää missään.

      Enpä tullut ajatelleeksi, että remontti saattaisi jumittua taas, kun ukkeli ei ole maisemissa. Toivottavasti näin ei kumminkaan käy! Siskohan on vielä muutaman päivän Intiassa, mutta hän ei taida olla samanlainen pelote kuin ukkeli.

      On kyllä yllättävää, miten tärkeä sellainenkin asia kuin tuotteen väri saattaa olla. Esimerkiksi Kolumbiasta ostamani hammastahna (toinen niistä, muistaakseni sitrus) on raikkaan vihreää, ja sellaista laittaa oikein mielellään suuhun, kun taas tuo ruskea tuntuu vastenmieliseltä, vaikka saattaa olla ihan yhtä hyvää (ellei parempaa) kuin kolumbialainenkin. Hassua, miten ihmisen mieli toimiikin.

      Eipä sitä koskaan tiedä, vaikka oltaisiin katseltu joskus toisiamme - toinen yläilmoista, toinen maasta. <3

      Minä pääsen aika harvoin näkemään maisemia lentokoneesta, kun en yleensä tykkää istua ikkunapaikalla, mutta joskus ukkelin kanssa matkustaessa uskallan mennä ikkunan viereen, kun tiedän, että ukkelin takaa pääsee koska tahansa nousemaan ylös. Myös yksittäisillä istumapaikoilla (kuten tällä lennolla), jossa on toisella puolella ikkuna ja toisella käytävä, uskallan ottaa ikkunapaikan.

      Olen nähnyt salamoita lentokoneesta ja se oli vähän karu kokemus. Mietin vain, että milloinkohan salama iskee koneeseen... En tiedä, kuinka mahdollista se olisi, mutta kai sellaistakin voisi periaatteessa sattua.

      Tässä on onneksi ainakin jokunen viikko aikaa huilia ennen seuraavaa lähtöä - ellei nyt mitään yllättävää satu.

      <3

      Poista
  8. No olet tosiaan ollut ehtiväinen ja ripeä liikkeissäsi! Ei ihme, ettet ole ehtinyt läppäriä avata. Kiinnostavaa lukea näitä Intia-kuvauksia. Kadulla kulkeminen ei tosiaan kuulosta houkuttelevalta., kun ei jalankulkijoita ole juuri otettu huomioon suunnittelussa. Musta koiruli vei nyt kyllä minunkin sydämeni, voih <3

    Komean mustanpuhuva tuo hotellin aula. Minä olen muuten niin helppo nukahtaja, että olisin varmaan vain nukahtanut valot päällä. :D Ihana kohtaaminen siivoojapojan kanssa! <3

    Minulla on hieman ortoreksinen ajatusmaailma eli sorrun joskus ajattelemaan ruokaa lähinnä ravintoaineena (esim. tiettynä vitamiinina) enkä varsinaisesti ruokana. En ole kuitenkaan pakkomielteinen enkä ääripäinen eli tämä ei ole ongelma. Raudanpuute sai minut pohtimaan jälleen ruokavaliotani (joka on melko yksipuolinen, mutta se johtuu siitä ettei minua oikein kiinnosta kokeilla uusia juttuja: voisin syödä samaa ruokaa vaikka viikon tai parikin) ja tein pieniä muutoksia siihen.

    Onko tuo houkuttelevan (haha) ruskea hammastahna vain joku intialainen special-tuote? Ei sillä, että haluaisin kokeilla: kuulostaa vain jännältä – ja vähän pelottavaltakin pestä hampaat ruskealla töhnällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan, kun Intia-aika jäi niin lyhyeksi, enkä ehtinyt piinaamaan teitä lukijoita enemmillä Intia-jutuilla. :-D

      Musta koiruli suretti siitäkin syystä, että sillä näytti olevan jotain ongelmia jalkojen kanssa, kun se nousi ylös. :-( Kulkukoirien kohtalo on Intiassa kyllä kova, eikä auta muu kuin sulkea silmänsä ja olla ajattelematta asiaa, jos ei halua murehtia jokaisen koiran kohtaloa.

      Voi tsiisus. Antaisin melkein mitä vain tuollaisesta helpon nukahtamisen taidosta!

      Unohdinkin kommentoida blogiisi, että olen kovin iloinen, että olosi on parantunut lisäraudan ansiosta ja jaksat paremmin. <3

      Mun suhtautumiseni ruokaan ja syömiseen on muuttunut silläkin tavalla, että mietin enemmän sitä, mitä mun tekee oikeasti mieli. Monestihan jotain herkkuja tulee vedettyä vain siitä syystä, että niitä on tarjolla (esim. jossain buffassa), ilman että tulee yhtään ajateltua, haluaako niitä edes oikeasti. Jos mun tekee oikeasti mieli jotain herkkua, syön sen ilman tunnontuskia ja myöhemmin asiaa märehtimättä, mutta aika usein herkkuja ei tee edes mieli. Aika hämmentävää itse asiassa.

      Tuo hammastahna taitaa olla kyllä ihan intialainen special-tuote. Mokoma ruskea töhnä ei innosta minuakaan yhtään, mutta pakko kai tuota on yrittää silloin tällöin käyttää, kun tuli ostettua tuotetta vähän reilummin. :-D

      Poista
  9. Intia ja ummetus, hihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ehkä ihan tyypillisin yhdistelmä. :-D

      Poista
  10. Mä olen kans alkanut syömään mitä kehoni tekee mieli. Just pari viikkoa sitten olin ravintolassa syömässä ja mieli teki pihviä. Otin sen vaikka en muista koska olisin pihviä syönyt. Yleensä ravintolassa syön kalaa. Nam.

    Kysymys: mitä on tuo punainen, vähän raa'an lohentapainen ainesosa kanasalaatissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! On oikeastaan uskomattoman vapauttavaa, kun voi syödä, mitä haluaa. Mullahan oli päässä aiemmin kaikenlaisia sääntöjä, mitä saan syödä ja mitä en missään nimessä saa syödä, ja jos söin jotain jälkimmäistä, morkkis oli aivan hirveä.

      Punainen ainesosa salaatissa oli vesimelonia. Näyttää tosiaan vähän raa'alta lohelta!

      Poista
  11. Ihana nähdä kuva omasta kotikylästä tuolla :)

    Ymmärrän kyllä nykyisen linjani intialaisen ruoan suhteen...siinä missä aikaisemmin ahdoin navan täyteen naan-leipää ja kastiketta ravintolassa, nykyään pystyn syömään vain rotia ja muita täysjyväleipiä ja ruoan kanssa aina myös jotain tuoretta. Nuo khandvit sun lentokonetarjottimella näyttää kyllä tosi houkuttelevalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että kotikyläsi sattui kuviin. :-)

      Hyviähän ne naan-leivät ja kastikkeet ovat, mutta niistä ei kyllä jää mikään erityisen hyvä olo, varsinkin jos niitä syö enemmän. Ja kun tietää, miten epämukava olo raskaasta ateriasta jää, ei tee enää mieli syödäkään samalla tavalla kuin joskus ennen.

      Sen kerran, mitä olen khandveja maistanut, en ole niistä suuremmin pitänyt, mutta nuo khandvit olivat kyllä yhtä hyviä kuin miltä ne näyttivätkin!

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja kiitos kommentistasi! <3 (Ja pahoittelut myöhästyneestä vastauksesta.)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3