Etunimeni on?
Kuten blogista käy ilmi, Satu. Kirjoittelin alun perin nimimerkillä Hippu, mutta kerran oikea nimeni tuli ilmi synttärikakun päältä, joten päätin tulla kaapista ulos ja ruveta kirjoittelemaan oikealla nimelläni.
Olen syntynyt?
Maaliskuun 25. päivä vuonna 1974. Ensi maanantaina rapsahtaa siis mittariin 45 vuotta. En kestä. 😧
En tunne itseäni fyysisesti tai varsinkaan henkisesti yhtään tuon ikäiseksi vaan parikymmentä vuotta nuoremmaksi. Unohdan aina parikymppisten seurassa olevani heitä paljon vanhempi, enkä kestä ajatusta siitä, että nuoret saattavat pitää minua ihan ikäloppuna (vaikka juuri niin he varmasti tekevät). Havahdun tajuamaan ikäeron vasta siinä vaiheessa, kun nuoriso alkaa puhua esimerkiksi bilettämisestä. Silloin joudun toteamaan, että tuo juna meni jo.
 |
| Ikäloppu eukko. (Viimeisenä iltana Medellínissä.) |
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona...
Minulla ei ollut lapsena mitään ammatillisia haaveita, tai en ainakaan muista sellaisia. Muistan kyllä halunneeni joskus psykologiksi, mutta se taisi olla jo vähän vanhemmalla iällä. Muistan myös kyselleeni joskus lapsena äidiltä hyväpalkkaisia ammatteja, mikä on vähän outoa, sillä en ole koskaan ollut mikään rahan perässä juoksija.
Kolme parasta piirrettäni?
Tällä hetkellä ensimmäisinä mieleen tulevat sopeutumiskyky, innostuneisuus ja energisyys.
Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu?
Olisi vielä tarkoitus viettää aikaa läheisten kanssa, ennen kuin kone kohti Kolumbiaa starttaa.
Suosikkibiisini tällä hetkellä?
ATB & Markus Schulz: Heartbeat
Pitkästä aikaa hieno veto ATB:ltä!
Suosikkiravintolani ja suosikkiruokani?
Jos puhutaan Medellínistä, suosikkiravintolani olisi varmaankin Sushi Light tai Mundo Verde. Pääkaupunkiseudun ravintolamaailma on minulle nykyään lähes tuntematon, sillä en ole täällä hirveästi viime aikoina ravintoloissa käynyt. Täältä on siis nimettävä vanha ikisuosikki eli Merimakasiini. Kävimme ukkelin kanssa taas pari päivää sitten Merimakasiinissa, ja ruokien selkeät maut tuntuivat kaikkien maailmalla syötyjen hömpötyksien jälkeen taivaallisilta.
Olen syönyt viime aikoina maailmalla varsin paljon ravintoloissa, ja valitettavasti on todettava, että ehkä 80 prosenttia ravintolakokemuksista on ollut tavalla tai toisella pettymyksiä, varsinkin Etelä-Amerikassa. En koe olevani mitenkään nirso, ja siksi vähän ihmettelen tätä.
 |
| Medellínissä kysyttiin yhdessä pizzapaikassa, haluanko pizzani päälle parmesaania. Vastasin, että vähän. Kun pizza sitten saapui eteeni, jäin miettimään, miltä pizza olisi näyttänyt, jos olisin sanonut haluavani juustoa paljon. |
Suosikkiruokani riippuu vähän päivästä ja tilanteesta, mutta äiskän kotiruokia ei voita koskaan kukaan eikä mikään.
Suosikkijuomani?
Jos alkomahoolista puhutaan, niin skumppa. Jos taas ei puhuta, niin sitten ehkä kylmä kivennäisvesi. Eli poreita kai olla pitää!
Suosikkisarjani tällä hetkellä?
Married At First Sight Australia eli Australian Ensitreffit alttarilla. Uusi kausi alkoi Australiassa tammikuun lopussa, ja juonenkäänteet ovat olleet taas aika huikeita. Draamaa ja tiukkoja tilanteita on riittänyt. Lisäksi tällä kaudella tuotiin - ensimmäistä kertaa ikinä - kesken kautta mukaan kaksi uutta paria. Sarjaa voi katsoa esimerkiksi täällä tai täällä.
Suosikkikosmetiikkatuotteeni on?
Tuskin on toista ihmistä, joka olisi vähemmän kiinnostunut kosmetiikasta. Tässä iässä kannattaisi varmasti jo panostaakin tuotteisiin (ja ehkä ostaa jopa jotain kurttuvoidetta), mutta minä olen ollut aina sitä mieltä, että kosmetiikkateollisuus on yhtä suurta salaliittoa: halvat ja kalliit tuotteet ovat periaatteessa ihan samanlaisia, ja ihmisiä vain huijataan ostamaan kalliita tuotteita erilaisten mielikuvien avulla. Luotan itse mieluummin monipuolisen ravinnon, liikunnan, raittiin ulkoilman ja ilon voimaan.
Minun kosmetiikkani onkin markettitavaraa, lukuun ottamatta shampoota, hoitoainetta ja naamarasvaa. Naamarasva on ns. parempaa laatua siksi, että ukkeli tuo minulle aina lentokentältä Chanelin Hydra Beauty -voidetta (toivoo kai, että naamani muuttuisi paremman näköiseksi sen avulla). Ukkeli yrittää muutenkin saada minua käyttämään (hänen mielestään) parempia tuotteita, ja hän tuo minulle aina Intiasta Forest Essentialsin ayurveda-kosmetiikkaa, vaikka olen kuinka kieltänyt.
 |
| Tämänkertaiset tuomiset. |
Yritän kuitenkin käyttää noita ukkelin tuomia juttuja, etteivät rahat menisi hukkaan, vaikka en useimmiten pidä yhtään tuotteiden koostumuksesta, tuoksusta tai jostakin muusta. Kyllä olen paska vaimo, kun en osaa riemuita tällaisista jututuista.
Siis vastaus kysymykseen: ei ole. (Tai ehkä sittenkin se Chanelin rasva.)
Suosikkisovellus puhelimessani?
WhatsApp ja Spotify. En osaa sanoa, kumpaa mahdan käyttää enemmän.
Mitä pakkaat matkalle mukaan?
Kaiken mahdollisen, ja vielä vähän enemmän. Varmaan pakkaisin mukaan kahvakuulatkin, elleivät ne pirulaiset painaisi niin paljon.
Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?
Pelleilen esimerkiksi Snapchatin filttereillä ja otan itsestäni jännittäviä kuvia. Hauskuus ei elämästä ihan heti lopu, kun omasta lärvistä saa revittyä niin paljon huumoria.
 |
| Kyllä minä niin mieleni pahoitin. |
 |
| Want to kiss me? |
Viimeisin sisustusostokseni?
Nyt täytyy kyllä sanoa, että ei mitään hajua. Onko tuuletin sisustuselementti? Jos on, niin sitten se.
Paras tapa tuhlata 50 euroa?
Käyttää se johonkin elämykseen, joka jää ikuisiksi ajoiksi muistoihin.
Bravuurini keittiössä?
Varmaan jokin intialainen sörsseli? Vastaan anopilta viime Intian-reissulla opittu katkarapubiryani. 😊
Tässä nämä kysymykset olivatkin. Heippa!
Kiva haaste:) Kirjoitin äsken piiitkän kommentin puhelimella, painoin vahingossa jotain ja kommentti meni bittiavaruuteen, joten uusi yritys, nyt koneella. Mä muistan vielä sun HIppu-kauden, ja taisit olla yksi uskollisimpia kommentoijia ihan ruokablogini alkuaikoinakin, ja siitä on jo vuosia. Paljon onnea Satu tulevien synttäreiden johdosta, ja olen kuvitellut sua nuoremmaksi,ehkä koska näytät niin nuorelta kuvissa, mutta ikä on vain numero like they say... Pääasia miltä itse tuntuu eikä mitä numero sanoo.
VastaaPoistaEn käy paljon ravintoloissa, mutta muistan Etelä-Amerikan ajoilta, että suosikkijuttuni sekä Venezuelassa ja Colombiassa oli Pollo niin kuin se tehdään noissa maissa, minusta paremmin kuin muualla maailmassa. Silloin vielä söin kanaa, ja ne grillatut kanat ja niiden mukana tulevat sörsselit olivat musta suurta herkkua:)
Hih,minäkin olen hurahtanut tuohon Ensitreffit Alttarilla -formaattiin. Se alkoi viime vuonna kun näin ensimmäisen kauden täkäläisestä versiosta, ja sen jälkeen suomalaisen version, ja huomasin miten suuria kulttuurisia eroavaisuuksia on tuossa ohjelmassa, riippuen siitä missä maassa ohjelma on tehty. Suomen versiossa kaikki oli vaatimatonta, ja jotenkin herttaista, samoin parit.Täällä esim, ennen itse häitä sekä sulhaseen että morsiameen tutustutaan paremmin kuin Suomen versiossa, ja itse häät ovat paljon hienommat ja railakkaat kuin Suomen versiossa. Täällä myös on valittu aika näyttävän näköisiä ihmisiä. Pari viikkoa sitten täällä alkoi toinen kausi, ja heti hurahdin, ja nyt viimeisimmässä jaksossa morsian melkein karkasi heti vihkimisen jälkeen, mutta päätti antaa tilaisuuden;D
Oli kivaa lukea näitä vastauksiasi Satu:)
Voi itku, nuo bittiavaruuteen kadonneet kommentit ovat niin ikäviä. :-(
PoistaSinä taisit olla ihan ensimmäisiä, ellet ihan ensimmäinen kommentoija blogissani. Ainakin olet kaikkein uskollisin. Suuri kiitos sinulle siitä, ihana Jael. <3
Hih, kiva kuulla, että en näytä mielestäsi ainakaan miltään eläkeläiseltä. :-) Niin minäkin useimmiten ajattelen, että ikä on vain numero, mutta joskus iskee epätoivo, kun ajattelen, että jos oikein hyvin käy, elämästä on jo puolet eletty, ja jos huonosti käy, siitä eletty jo (reilusti) yli puolet. Harmi kun ihminen ei voi elää ikuisesti, vaikka ei sekään kai mukavaa olisi. Kerran asiakkaanani oli 100-vuotias nainen, joka sanoi, että hän ei ymmärrä, miksi ihmiset haluavat elää 100-vuotiaiksi, kun ei satavuotiaan elämä todellakaan ole mitään herkkua. Hänellä ei ollut edes mitään sen suurempia terveysongelmia, mitä nyt kuulo oli aika huono, mutta ihmiset kuulemma kohtelevat tuon ikäistä ihmistä kuin jätettä.
Miten ihmeessä minä en ole törmännyt tuollaisiin kanaruokiin? Olenkohan syönyt väärissä ravintoloissa? Täytyy yrittää maistella paikallisia kanaruokia enemmän.
Minä olen myös hurahtanut Ensitreffeihin, mutta en esim. amerikkalaiseen versioon. Sitä en välitä katsoa. Australian Ensitreffit on minusta ehdottomasti paras. Australiassa tunnutaan osaavan tehdä kansainvälisistä formaateista muutenkin hyviä ohjelmia, ja esim. Australian Mastechef on minusta paras Masterchef maailmassa. Suomalainen - ja erityisesti tanskalainen - Ensitreffit onkin todella vaatimaton, jotenkin kotikutoinen. On kyllä hauska vertailla eri maiden versioita! Australialaisessa on draamaa niin paljon varmasti senkin takia, että siellä parit kokoontuvat säännöllisesti “dinner partyille” ja “commitment ceremoneihin”, jossa parit varmasti väkisinkin vertailevat omaa avioliittoaan muiden liittoihin. On kyllä harmi, että en osaa hepreaa (oletan että sikäläinen versio on hepreankielinen), koska olisi tosi kiva katsoa sikäläistä versiotakin.
<3
P.S, Mun virusohjelma ei anna mun aukaista noita linkkejä mitkä laitoit.Eikö sulle tule mitään ilmoitusta sellaisesta?
VastaaPoistaHitsi, mun täytyy nyt nolona tunnustaa, että mä en edes tiedä, onko mulla jotain virusohjelmaa. Olen kuvitellut, että on, mutta nyt en olekaan varma. (Mulla on Mac.) Adblocker mulla kyllä on, ja se on mulla päällä noissa linkeissä, mutta se ei estä katsomista. Mainosikkunoita aukeaa Adblockerista huolimatta, mutta ei yhtä hirveästi kuin ilman Adblockeria.
PoistaEtsi "Pollo a la brasa" niin eiköhän siellä Medellinissäkin löydy herkkukanapaikkoja:) Mulla on aika hyvä viirusohjelma, Eset Nod32, jonka lisenssiistä olen maksanut jo vuosia, ja se nykyään on koko ajan ilmoittamassa ettei kannata avata noita sivuja. Esim, katselin ennen tämän WatchSeries (https://www9.watchserieshd.io/) kautta eri sarjoja, mutta nyt tuo viirusohjelma ilmoittaa joka kerta että "threat found, adware etc.... Mun mielestä jos käyttää tietokonetta, ja avaa kaikenlaisia sivustoja, niin viirustorjuntaohjelma on ihan must. Olin Suomessa IT-alan yrityksessä töissä, ja vastuussa myös siitä että kaikilla oli viirustorjunnan lisenssit voimassa, joten se on kai jäänyt siitä;D
PoistaKiitos Jael. Miepä laitan tuon hakuun. :-)
PoistaMinun ukkelinihan on myös töissä IT-alalla, mutta turvallisuusasioista hän ei kyllä taida tietää hirveästi... Täytyy kumminkin kysyä, kun pääsen taas lähempään kontaktiin. ;-D Ärsyttää, kun netissä olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoista, jota ei kumminkaan kannattaisi tutkia. :-(
:'D Voi luoja nuo kuvat... Mua nauratti myös että ottaisit kahvakuulatkin mukaan matkalle. Mä näen silmissäni lentokenttävirkailijan, joka näkee läpivalaisussa kahvakuulia laukussa... :D
VastaaPoistaHih, no nyt minäkin näen silmissäni sen lentokenttävirkailijan. :-D Harmi vaan, kun tosiaan painavat niin paljon. Pitää tyytyä kuminauhojen ja TRX:n roudailuun. Nyt tosin harkitsin, että pitäisköhän ottaa mukaan myös oma jumppapallo. ;-)
Poista...valmiiksi täyteen pumpattuna!! :'D
Poista:-D :-D Tää oli päivän paras! Juu tietenkin valmiiksi pumpattuna, niin säästyy perillä sitten sekin vaiva. ;-D
PoistaHauska lukee noita sun vastauksia :-)
VastaaPoistaEt oo kyllä niin ikäloppu kun numerot antavat ymmärtää ;-D vaan näytät kyllä ikäistäsi huomattavasti nuoremmalta! Eli hyvää synttäriä sulle <3
Tapasin alku talvesta naapurin pojan/miehen pihamaalla ja hän teititteli! Arvaappa vaan kuinka iski munaskuihin (vaikkei sellasii ookkaa). Hyvä etten pillahtanut itkuun, noin niinku ikäkriisissä rypevän kuuluukin. Vaikka en itseäni niin vanhaksi tunnekkaan. Voin siis samaistua kommenttiisi, että epäilet parikymppisten ajattelevan ikälopuksi :-D
Älyttömän hienoja ja hauskoja nuo sun kuvat!
Samaa mieltä noista pakkeleista kun sinä. Aivan turhaan maksaa itseään kipeäksi kun naamaan saa eloa pienemmälläkin raha määrällä.
-m
Kiitos, M. <3 Ei voi kyllä mitenkään ymmärtää, että 45 tulee täyteen. Ihan järkyttävää. Varsinkin kun tunnen itseni usein pahaiseksi kakaraksi, joka on tekemässä kaikenlaisia kolttosia ja järjettömyyksiä. Että milloin se aikuisuus alkaa, kysyn vaan.
PoistaVoi ei, tiedän niin tuon tunteen, kun joku teitittelee! Mulle on käynyt kaupan kassalla niin useamman kerran. Silloin tulee sellainen olo, että ei kai tässä auta enää muu kuin lähteä hautapaikkaa varaamaan. :-D
Snapchatilla pelleily on kyllä hauskaa. Tosin kuin laitoin ukkelille tuon ekan kuvan, hän kommentoi, että näytät ihan samalta kuin normaalistikin. :-D Hänellä on joskus vähän erikoinen huumorintaju. :-)
Olen joskus erehtynyt ostamaan lentokoneesta kalliin ripsarin, joka oli sitten kumminkin ihan hirveä pettymys. Sen kerran jälkeen päätin jatkaa valitsemallani linjalla ja ostaa marketista kahdeksan euron ripsareita, jotka ovat kaiken lisäksi hyviä. :-)
Hyvää syntymäpäivää ennakkoon!
VastaaPoistaMinäkään en tunne itseäni yhtään lähemmäksi viisikymppiseksi, vaikka kremppojen määrä ja ulkoinen olemus sen helposti paljastaakin ;)
Sinä näytät hyvinvoivalta ja elinvoimaiselta kuvassa!
Kiitos synttärionnitteluista. <3 En ole vielä päättänyt juhlinko, ja kuinka monta päivää. ;-)
PoistaEt sinä minusta kyllä näytä yhtään viisikymppiseltä vaan ihan nuorelta likalta. :-) Toki mullakin on kremppoja, mutta onhan niitä nuoremmillakin. Tosin mulla taitaa krempat olla aika pitkälti liikuntaperäisiä, joten siinä mielessä olisi ehkä parempi ruveta sohvaperunaksi. :-/
Niinkuin varmaan arvaat, 45 vuotta kuulostaa mun korvaan ihanan nuorelta. Ja näyttää myös <3. Enkä yhtään ihmettele, että tunnet olosi nuoremmaksi, kun en meinaa itsekään ikääni ymmärtää, vaikka mulla on noi nelonen ja vitonen jo vaihtaneet paikkaa keskenään :). Joka ikä, paras ikä varmaan. Paitsi että teiniksi ei kyllä ole kaipuuta, eikä pari- eikä kolmekymppiseksikään, mutta ton 45 voisin sulta lainata :). Ja kaunis kuva susta tuo ensimmäinen. Niinkuin aina <3. Sensijaan noista filtterijutuista en niin piittaa.
VastaaPoistaVois tulla kahvakuulien kuljetukselle hintaa :D. Etenkin, kun veikkaan, että sun kuulat ei ole sieltä pienimmästä päästä. Ja voishan sitä herättää hilpeyttä kentällä asettamalla hihnalle laukkujen sijaan pelkät kuulat :D.
Paljon onnea jo etukäteen ja kiitos taas tästä kivasta tekstistä. Onneksi olet tullut kaapista, koska en osaisi yhtään kuvitella sua Hipuksi :)
Taitaa olla aika yleistä, että ihminen ei meinaa käsittää omaa ikäänsä. Meidän äitikään ei mitenkään meinaa uskoa, että on jo päälle 70. Mutta olis kyllä mahtavaa, jos voisi elää koko elämänsä ajatellen noin, että joka ikä, paras ikä. Onhan vanhenemisessa ainakin se hyvä puoli, että elämänkokemusta tulee enemmän, ja ehkä vähän viisauttakin. Tai näin siis ainakin sanovat. ;-)
PoistaEn minäkään kyllä oikeasti haluaisi palata parikymppiseksi. Olin silloin niin hirveän epävarma itsestäni (toki olen sitä jossain määrin edelleen, mutta huomattavasti vähemmän), ja elämä tuntui kovin vaikealta. Tällä iällä jo tuntuu, että osaa keskittyä elämässä oikeisiin asioihin, ja siitä olen oikein iloinen.
Itä-Suomeen olen kyllä kahvakuulia kuljetellut, ennen kuin keksin, että sielläkin voi käydä salilla. Siinä ovat olleet kangaskassit koetuksella, kun olen raahannut kuulia autoon ja takaisin. Kerran rappukäytävässä sattui olemaan siivooja apupoikansa kanssa, ja siivooja komensi apupoikaa, että menes nyt auttamaan kassien kantamisessa. Onneksi uskoivat kieltoani. :-D
Mistähän se Hippu-nimi muuten sai alkunsa. En yhtään muista.
Kiitos, Annukka. :-) Sie saat mielen aina niin iloiseksi. <3 <3 Toivon, että näytän 54-vuotiaana yhtä nuorekkaalta kuin sinä ja että olen yhtä rautaisessa kunnossa. :-)
Nice to meet you, näitä tällaisia on aina kiva lueksia ja oppia toisesta uutta :) Olen sinua pari vuotta nuorempi ja minäkin tunnen itseni huomattavasti nuoremmaksi kuin olen. Vaikea tajuta, että on elänyt jo “näin kauan” :D Minullakaan ei ole koskaan ollut varsinaisia ikäkriisejä eikä toivottavasti tulekaan.
VastaaPoistaOoh, toinen joka diggailee ATB:ta, tosin en ole aikoihin sitä kuunnellut ja jämähtänyt siis levyissä aika kauas, sinne Summerin aikoihin. Ikisuosikkini ATB:lta on Feel You Like a River <3
Näin atoopikkona minun on ollut hieman pakko olla kiinnostunut kosmetiikasta ja tällä siis tarkoitan lähinnä voiteita, joille minulla on melkoiset kriteerit. Mitään ryppyvoiteita enkä anti age -tuotteita käytä, mutta kylläpä niillä voiteilla vain on eroja mutta sitä ei ehkä huomaa, jos omalle iholle kelpaa mikä vain.
Pitäsköhän pölliä tämä ystäväkirjajuttu. Saatan pölliäkin!
Joskus ajattelen, että mihin ihmeeseen tämä aika on oikein hävinnyt, mutta sitten kun rupean miettimään menneisyyden tapahtumia, totean, että onhan tätä elämää jo elettykin. Että kai siihen on aikaakin kulunut. :-D
PoistaOnpas kiva kuulla, että sinäkin tykkäät ATB:stä! Harmittaa, kun ATB:ltä ei ole tullut viime vuosina (minun mielestäni) mitään huippuhyviä biisejä. Alkaakohan häntä(kin) jo ikä painaa. :-) Mulla on ATB:ltä monta ikisuosikkia, joista ensimmäisinä mieleen tulevat Gold, Ecstasy, Move On, My Everything, I Wanna Cry, Running a Wrong Way ja These Days, eli onhan näitä. ATB:n musiikki on minusta jotenkin tosi ajatonta, ja vanhimmat biisitkin kestävät edelleen hyvin kuuntelua. Hitsi, pitäisikin kaivaa kaikki ATB:n vanhimmat biisit esiin ja fiilistellä.
Joo, ymmärrän, että jos on iho-ongelmia tai allergioita, niin silloin kosmetiikalla voi olla todella paljon väliä. Itselläni vuotavat joskus silmät, ja olen epäillyt, että se saattaa johtua (ainakin osittain) käyttämistäni meikeistä. Olisi varmaan hyvä kokeilla jotain allergiatestattu tuotteita.
Pölli ihmeessä tämä haaste! Olisi kiva lukea vastauksesi! <3
Sä olet kyllä niin ihanan nuorenmielinen.
VastaaPoistaOlipas kivasti sanottu. <3
PoistaKiva tutustua sinuun myös näiden vastaustesi kautta. Taidankin olla lukijoittesi joukossa noviisi. Enkä todellakaan tarkoita nyt ikää!!
VastaaPoistaVaikka olen kymmenisen vuotta sinua vanhempi, ikä ei tunnu painavan minullakaan mielessä vaan korkeintaan leukaperien mallissa. Se painovoima! K on joskus sanonut, että jotkut ovat tätejä jo parikymppisinä ja jotkut eivät koskaan. Eikä hän silloin suinkaan tarkoittanut ulkomuotoa vaan mielenlaatua.
Minä en kuulemma ollut täti, mutta mietin kyllä, että olisiko täti-geenin puuttuminen hyvä vai huono juttu. Siis että pitäisikö osata olla jämäkkä aikuinen viimeistään nelikymppisenä? Ehkä juju on siinä, että kaikenlaisia persoonia tarvitaan ja että erilaisuus on pelkästään hyväksi.
Sitäpaitsi jämäkkä ja tarmokas täti-tyyppi on kyllä aika mahtava ;-)
Iloisia synttäreitä!
Hauskaa pohdintaa tätimäisyydestä. :-)
PoistaJännä juttu, miten erilainen mielikuva ihmisellä voi olla siitäkin, mitä on tätimäisyys. Itse en ajattele tätimäistä ihmistä ensisijaisesti jämäkkänä tyyppinä, vaan jollakin lailla vähän kuivakkana ja yksitotisena tyyppinä, joka ehkä pelaa bingoa ja tekee käsitöitä (ei silti että näissä harrastuksissa olisi mitään vikaa). Eli se, onko täti-geenin puuttuminen hyvä vai huono asia, riippuu varmaan siitä, millaisena täti-ihmisen näkee. Mutta jos minulta kysyttäisiin, täti-geenin puuttuminen olisi ehdottomasti hyvä asia. :-)
Mutta olen samaa mieltä, että jämäkkä ja tarmokas täti-tyyppi on ihan mahtava. Siinä ei varmaan kauan nokka tuhise, kun täti panee tuulemaan. :-)
Kiitos, ihana Leena, ja mukavaa viikonloppua! Olen iloinen, että olet lukijani. <3
Pikkuisen myöhästyneet synttärionnittelut! Mutta siis sitäkin ISOMMAT sitten ;-)
PoistaVoi kiitos, Leena! Ihana olet. <3
PoistaEn itsekään tunne itseäni numeroiden mukaisesti keski-ikäiseksi mutta kroppa vaan alkaa toisinaan hangoitella joten uskottava se kai on. Tässä on toinen, jota ei kosmetiikka kiinnosta. En ole koskaan ollut kiinnostunut asiasta, ja jopa kosteusvoiteen levitys on mulle aikaavievää ja rasittavaa puuhaa. Kiva haaste ja hyvät, ihan sinun näköiset vastaukset.
VastaaPoistaMulla on sama juttu kosteusvoiteen kanssa. Naamalle sitä jaksaa vielä levittää, mutta sellainen koko kropan rasvaamisoperaatio on ihan vihoviimeinen juttu.
PoistaMukavat viikonloput!