Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Merta lähempänä kalassa

Olen ollut aina vähän sellainen tyyppi, etten ole kokenut museoita, monumentteja, kirkkoja ja sen sellaisia kiinnostaviksi käyntipaikoiksi ulkomailla. Toki niissäkin tulee joskus käytyä, mutta visiitit jäävät yleensä aika lyhyiksi. Minusta on paljon kiinnostavampaa kuljeskella kujilla ja tarkkailla ns. tavallista elämää. Tässä tulisikin sekalainen kokoelma kuvia, jotka on otettu tässä lähikulmilla. 

Aloittakaamme roskahuollosta, koska roskahuolto on ilmeisen tärkeä osa elämää kaikkialla maailmassa. Boliviassa (ja ainakin myös Meksikossa) roskapussit tuodaan talojen edessä oleviin roskakoreihin, jotka on korotettu maasta ilmeisesti sen takia, etteivät eläimet pääsisi levittelemään roskia.


Onkohan kori ollut liian pieni, kun roskat ovat maassa?

Umpinainen malli.
Mitään kierrätystä täällä ei ilmeisestikään tunneta, vaan samaan roskakoriin laitetaan kaikki elektroniikkaromusta alkaen.


Olen kyllä nähnyt erityyppisille jätteille tarkoitettuja pönttöjä, mutta ne tuntuvat olevan aika harvassa.

Roskiksista tuli mieleeni, että Amerikassa roskapöntöt tuodaan tiettyinä roskienkeruupäivinä talojen eteen, josta roskat käydään noukkimassa. Kun olimme ukkelin siskolla, lähdin yhtenä tällaisena roskienkeruupäivänä hakemaan ukkelin veljeä rautatieasemalta. Autoa luiskalta peruuttaessani ihmettelin, mikä auton takana oikein kolisi, ja roskapönttöhän se siellä oli. Olin ajanut naapurin roskapöntön kumoon. Onneksi pönttö oli tyhjä! Kävin nostamassa pöntön pystyyn, mutta kun palasimme asemalta, veli ihmetteli, miksi naapurin roskapönttö oli ylösalaisin. Olin nostanut pöntön hätäpäissäni väärinpäin pystyyn! Hirveän naurun saattelemana piti käydä kääntämässä pönttö. Toivon vain, ettei naapuri nähnyt tapahtumia ikkunastaan.

Asutusalueiden kujilla on minusta hauska kävellä, sillä liikennettä on vähän, ja kadut ovat usein aika viihtyisän oloisia. 



Puut tuovat mukavasti varjoa.
Kas meidän talohan se siellä. Erottuu melko kauas.
Herkkusienipuu.
Miehiä töissä.


Hedelmä- ja vihannesmyyjät saattavat pystyttää myymälänsä minne tahansa. Olen nähnyt hedelmämyyjän myyvän tuotteitaan keskellä liikenneympyrääkin. Se aiheuttaakin asiakkaalle jo pieniä haasteita, kun pitäisi päästä vilkkaan liikenneympyrän läpi myyjän luokse.

En koskaan muista tämän punakukkaisen puun nimeä. Kaunis se on joka tapauksessa.



Kolmikulmaista apilaa?
Eläimiin törmää täällä kummallisiltakin tuntuvissa paikoissa. Esimerkiksi ihan tuossa kehätien vieressä liikuskelee lähes päivittäin lauma lehmiä lehmipaimenen kanssa. En oikein ymmärrä, mitä syötävää lehmät kovin köyhältä näyttävästä maasta löytävät, mutta ilmeisesti jotain kumminkin.

Tämä kana nokki vesimelonia mutta lähti harmillisesti kävelemään juuri kun sain kamerani esiin.

 Rikkaimpien talot on ympäröity muurein.


Joidenkin talojen ja virallisten rakennusten, kuten suurlähetystöjen, edessä on vartijan koppi, jossa istuu vartija tarkkailemassa, että mitään poikkeavaa ei tapahdu.


Myös kerrostalojen alakerrassa on usein 24/7 -vartiointi, eivätkä vieraat pääse kävelemään sisälle noin vain. Ensin pitää selittää vartijalle, ketä on menossa tapaamaan, ja näyttää passi tai muu henkilötodistus. Meidänkin talon alakerrassa istuu aina yksi tai kaksi vartijaa, jotka avaavat oven sisään- ja ulosmennessä. Tämmöinen kyttääminen ärsyttää minua niin, etten pysty sitä sanoin kuvailemaan. Ymmärrän toki, että vartiointi on (ehkä) tarpeen, mutta minä haluaisin mennä ja tulla ihan vapaasti.

Paikallinen Kaisa Liski liikenteessä, eli kiinteistövälittäjän auto.




Kivenheiton päässä sijaitsee tämä kuvassa oleva hotelli, jossa tapahtuu kuuleman mukaan kummia. Poliisit (tai "poliisit") saattavat esimerkiksi tulla keskellä yötä hotellivieraan huoneeseen ja vaatia nähdä vieraan passin. Jos vieraalta löytyy käteistä, lompakkokin saattaa keventyä huomattavasti ratsian seurauksena.

Mainittakoon tässä yhteydessä muuten vielä, että minulla ei ole edelleenkään ollut minkäänlaisia huonoja kokemuksia paikallisesta poliisista. Epäilenkin, että poliisien suhtautuminen ulkomaalaisiin vaihtelee sen mukaan, onko ulkomaalainen mies vai nainen. Olin aiemmin tällä viikolla poliisiasemallakin (Interpol-haastattelussa, liittyi viisumiasioihin), ja myös siellä poliisit tuntuivat varsin ystävällisiltä. Toki minulla on saattanut olla onneakin matkassa. Aikaa poliisiasemalla tosin kului, sillä sattui olemaan bolivialainen isänpäivä, eivätkä isät viitsi ilmeisesti tulla isänpäivänä kovin aikaisin töihin, vaikka isät olisivat jepareitakin.

Paikallinen terveysasema.


Diabeetikon hoidon peruspilarit: ruokavalio, liikunta ja omaseuranta.
Diabeetikon jalat.
 
Erilaiset kaupunkipuistot kuuluvat täkäläiseen elämään varsin kiinteästi. Tässä lähellä on yksi varsin suuri urbaani kaupunkipuisto, jossa on hyvät leikkipaikat lapsille, koriskenttiä, vessat, erilaisia pelipaikkoja sekä tietysti myös grillauspaikat, kun Boliviassa ollaan. Pitäähän sitä lihaa saada grillata kaupunkipuistossakin.


Yksi pienempi (ja vähän vihreämpi) puisto.
Tämän talon ympäristö on sellaista toimistoaluetta, jossa ei ole iltaisin ja viikonloppuisin juuri mitään elämää.  Siinä on tietysti puolensa ja puolensa. Kuitenkin jos saisin valita, niin valitsisin asuinpaikakseni ehkä ihan keskustan jostakin sieltä Plazan läheltä. Niin voisin istuskella Plazalla vaikka joka ilta ja katsella ihmisiä! Toisaalta taas kaupungin keskustassa ei olisi sellaista uima-allasta kuin tässä talossa on, ja saattaisivathan ne keskustan samat ympyrätkin alkaa pidemmän päälle ahdistaa.

Ei ruuhkaa.

Yksi ruma virastotalo.
Jonkinlaista ympäristötaidetta?


Liikkuva kolttukauppa.

Eipä tässä muuta kuin mukavaa viikonloppua itse kullekin! Minä laitan täältä roppakaupallisen lämpöä tulemaan ainakin sinne Suomeen ja muuallekin, missä tarvetta on. Tuultakin saisitte kaupan päälle, mutta ette taida huolia? 😆


22 kommenttia:

  1. Hauska nähdä vilauksia elämästä siellä, tosin tuo alue missä kävelet on selvästi varakkaamman väen aluetta. Kummalliset nuo roskakorit,eihän noihin mitään mahdu ja ovat vielä noin avonaisetkin. Tuo puu punaisine kukkineen taitaa olla Delonix regia, joka täällä kukkii toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa;yksi kauneimpia puita kukkiessaan.
    Ymmärrän tuo talojen vartioinnin , etenkin Etelä-Amerikan maissa. Venezuelassa esim, monet kerrostalot olivat muurien takana ja monta ovea piti avata jotta pääsi sisään, ja asunnossa jossa asuimme jonkin aikaa piti ensin avata metallinen ristikkoportti, ja vasta sen jälkeen itse asunnon ulko-ovi.Täälläkin on vartijoita rakennuksissa, mutta yleensä toimistotaloissa, ja voi olla myös paremmissa torniasuintaloissa.
    Que tengas un buen fin de la semana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitikin kirjoittaa eri asuinalueiden eroista, mutta unohdin. No, se meni jo. Mutta asustelemme siis tosiaan sellaisella alueella, jossa asuu vähän varakkaampaa väkeä, ihan siitä syystä, että täällä on myös yleisesti ottaen paljon turvallisempaa kuin joissakin vähemmän varakkaissa kaupunginosissa. Siellähän minua tultiin oikein varoittelemaan, että pidähän kamerastasi ja kassistasi kiinni.

      Muistelen nähneeni tuon punaisen puun kuvia useasti blogissasi, ja Intiassakin tuota kasvoi. Kerran bongasinkin puun nimen blogistasi ja ajattelin, että nyt panen nimen mieleeni, mutta niin se vain taas unohtui. :-)

      Kyllä minäkin ymmärrän periaateessa tuon vartioinnin, mutta jotenkin tulee sellainen "isoveli valvoo" -tunne, kun on kameroitakin joka paikassa. Mutta mitäs minä tässä valitan; ei muuta kuin takaisin Suomeen, jossa saa liikkua ilman että ketään kiinnostaa. :-D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! Ja Bambille tietysti myös. <3

      Poista
  2. Aika erilaista on elämän meno siellä. Kuitenkin samat asiat tapahtuu joka maassa, mutta omalla tavallaan. On mielenkiintoista kulkea eri maissa ja seurata ihmisten elämää. Matkustamisen paras puoli on minusta ”katsella vierestä” miltä eläminen näyttää eri maissa.

    Katukahvilassa näkee ja kuulee monenlaista. Äänet ja tuoksut jää mieleen. Maailmassa on paljon nähtävää ja joka matkan jälkeen oppii itsestäkin jotain uutta.

    Onko sinulla ollut koti-ikävää? Netin kautta yhteydenpitokin on onneksi helppoa nykyisin.

    Mukavaa viikonloppua❣️😎🐻🏊‍♀️🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, että vieraiden maiden ihmisten elämän seuraaminen on mielenkiintoista ja antoisaa. Vieläkin kiinnostavampaa minusta olisi sellainen, jos pääsisi seuraamaan jonkun paikallisen elämää vaikkapa vuorokauden ajaksi. Miksei kukaan ole keksinyt järjestää sellaisia "Maria Veitola yökylässä -tyyppisiä turistikierroksia? :-)

      Minusta tuntuu, että olen oppinut täällä Boliviassa itsestäni enemmän kuin kaikkien muiden matkojen aikana yhteensä. Tai sanotaanko niin, että en ole pelkästään tehnyt havaintoja vaan myös tehnyt niiden perusteella muutoksia. Se on iso asia tällaiselle jästipäälle. :-D

      Minä en tunne juuri koskaan koti-ikävää. En osaa ikävöidä mihinkään paikkaan, kun minulla ei oikeastaan ole kotia. Tai on minulla tietysti Suomessa osoite, jossa asun ja jossa ovat tavarani, mutta en koe sitä mitenkään henkiseksi turvasatamakseni. Ihmisiä on toki ikävä, varsinkin jos siellä toisessa päässä ei ole kaikki hyvin, ja itse on niin kaukana.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3 Siinä tulikin kaikki hymiöt, joita viikonlopustani löytyy. :-) Paitsi että synttärikakku puuttuu. ;-)

      Poista
  3. On juu outoja noi roskikset, ei tuommoseen mitään mahdu. Jos ei paremmin tietäis, tohonhan vois laittaa kukkia kasvamaan...
    Mua ärsyttää kanarialaisissa puistoissa, että suurin osa on aidattuja ja niihin ei saa viedä koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omituisia ovat roskikset. Noihin pienimpiin ei taida mahtua kuin hätäisesti yksi roskapussi. Tyhjennetäänköhän täällä roskikset sitten päivittäin?

      Koiranäkökulmaa en ajatellutkaan. Harmillista, että koiria ei saa viedä puistoihin. Voi hyvinkin olla, että täälläkään ei saa viedä koiria noihin aidattuihin puistoihin (kuten tuo ensimmäinen, jossa on grillipaikat). Koirat viihtyisivät varmaan grillipaikoin varustetuissa puistoissa harvinaisen hyvin. ;-)

      Poista
  4. Tuulta on omasta takaa. Muuten oli virkistävää katsella sikäläistä roskis-mallia ja kaikkea muutakin. Mitähän sikäläiset kuvaisi täällä meillä, jos tänne päätyisivät? Se on sääli, että tämä oma arkinen lakkaa näkymästä. Ulkomailla se onkin niin hauskaa, kun kaikki on uutta ja erilaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, että tuulelle ei ole tarvetta. :-D En ymmärrä, miten täällä voi tuulla joskus niin kamalasti, että pyykinkuivaustelinekin pitää sitoa kiinni, jos ei halua sen kaatuvan kumoon.

      Olisi tosiaan mukava tietää, mitä bolivialaiset kuvaisivat siellä Suomessa! Varmaan niitä koirankakkapussiroskiksia ainakin. :-)

      Poista
  5. Että minä suorastaan rakastan tätä sinun blogiasi:)♥ On niin mukava "matkustella" kahvikupposen kera täällä kotisohvalla:) Tuo punakukkainen puu on kyllä upea! Minäkin mietin että melkoisen pienet on nuo roskakorit ja kun ovat noin avonaiset niin eikö mitkään eläimet revi noita pusseja äkkiä auki..meillä kun ei voi jättää edes muutamaksi minuutiksi roskapussi kuistille odottamaan kun jo joku metsän elävä siitä innostuu:) Eihän toki täällä suomessa haluta kiittämättömiä olla, mutta sen tuulen saat jättää sinne..lämpö kyllä kelpaa kiitos:)) Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten valtavan ihana kuulla. <3 Kiitos sinulle, Päde, matkaseurasta. :-)

      Onpas teillä innokkaita metsän eläviä, kun roskat katoavat alta aikayksikön! :-D

      Kyllähän isommat koirat varmasti yltäisivät noihin roskapusseihin. Mietin, että voivathan nuo korotukset olla sitäkin varten, etteivät sade ja tulvat pääse levittelemään roskia. Mutta tämä on tämmöistä spekulointia; varmaa vastausta minulla ei ole.

      Leppoisaa viikonloppua sinulle ja kotijoukoillesi! <3 Karvamatoa unohtamatta. ;-)

      Poista
  6. Roskisasialla minäkin. Mitenkäs linnut, eivätkö linnut käy nokkimassa roskia? Suomessahan linnut saattavat levitellä roskat ympäriinsä.
    Toisaalta siellä ei varmaan ruokahävikki ole niin suurta kuin täällä Suomessa, eli onko roskissa ollenkaan syömäkelpoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, miten te lukijat osaatte ajatella asiaa laajemminkin. :-) Minä vain ajattelin, että roskat laitetaan noihin koreihin, ja sillä selvä. En tullut ajetelleeksi esimerkiksi lintuja! Mutta en ole koskaan nähnyt missään revittyjä roskapusseja, joten ehkä linnut eivät sitten levittele roskia? Yritin googlettaakin roskakoreista, mutta varsin huonolla menestyksellä. En ehkä tiennyt oikeaa hakusanaa.

      En osaa myöskään yhtään sanoa, mahtaisiko jätteiden joukossa olla syömäkelpoista ainesta. Uskoisin, että on, koska kaikki jätteet pannaan tosiaan samaan pussiin.

      Poista
  7. Munki katse kääntyy Suomessa kaupungin roskakoreihin ja bussipysäkkien , ne on erilaisia kun täälä, ja onhan neki joku "desainnu"
    Ajattele jos jostain syystä roskapussi menis rikki ja siteet roikkuis noissa roskakoreissa , ahaa !naapurinrouvalla on puolukkaviikot :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Sinulla lähtivät taas ajatukset lentoon! Se olisi kyllä aika noloa, jos siteet roikkuisivat naapureiden "ihasteltavina". :-D

      Jotkin roskakorit ovat oikeastaan aika nättejä, kun ne on maalattu kauniilla värillä. Että ihan selvästi jotkut panostavat tuommoiseenkin asiaan.

      Poista
  8. Jos siinä talossa, missä roskat pantiin maahan, asuu intialaisia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tapauksessa roskat olisivat ehkä naapurin puolella. ;-D

      Poista
  9. Meillä viedään roskat täällä Khartumissa ihan vain talon eteen kadunvarteen. Roskapussit käy siitä sitten vuorollaan ronkkimassa auki niin ohikulkevat ihmiset, kulkukoirat kuin kulkukissatkin... Roskaauto hakee pussit ennen pitkää kadunvarresta mutta roskamiehet eivät pysähdy noukkimaan maasta mitään siihen tippunutta sälää, nostelevat vain roskapussit rekan kyytiin. Kyllä meidän roskat ovat ihan kaiken kansan tutkittavana. Toisinaan ottaa ihan julmetusti päästä ja toisinaan taas nolottaa, mutta minkäs teet. Olisiko siellä tarkemmin määritelty roskapäivät, että roskat eivät kovin kauaa odottele noissa telineissä? Tai jospa roskat haetaan tuolla seudulla jopa joka päivä. Silloin eivät linnut eivätkä kulkukoirat ehdi niitä liiaksi ronkkia.

    Kiva oli katsella katunäkymiä. Tunnen kuvien myötä melkein tuon sikäläisen ilmanalan ihollani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika suurpiirteiseltä kuulostaa sikäläinen jätteidenkeruu. Minulta saattaisi mennä hermo, jos joku tutkisi kadunvarressa minun jätteitäni... Jätteetkin ovat kai jollakin lailla henkilökohtainen asia!

      Minusta tuntuu, että roskat kerätään täällä varsin usein, jos ei ihan päivittäin niin melkein. Päättelen asian siitä, että nuo roskakorit ovat useimmiten tyhjät, varsinkin aamupäivisin.

      On muuten mielenkiintoista, miten nopeasti ilma saattaa täällä vaihtua. Vaikka aamulla sataisi ja olisi ihan pilvistä, niin usein ilma muuttuu päivällä kuivaksi ja aurinkoiseksi. Sekin on jännä, miten ilmanvaihteluja voi oppia lukemaan. Melkein aamulla jo haistan (ihan kirjaimellisesti siis), kannattaako tänään pestä pyykkiä vai ei. :-)

      Poista
  10. Meille on tullut moneen paikkaan maan sisällä olevat roskikset, jotka vaihdetaan erityisellä autolla, omalla kadullamme on tosin vielä vanhat laatikot, joista kissat yöaikaan repivät kamat iloisesti pitkin katuja. Roskien kerääjille uusi systeemi on hankala sillä he joutuvat tonkimaan niistä nyt otsalampun ja naruvirityksen kanssa, kun laskeutuvat maan alle. Musta on mielenkiintoisinta myös seurata tavallista arkea ja ihmisiä, ehkä blogeissakin juuri kiinnostaa se. On kiva nähdä miten joku elää toisellapuolella palloa, suomalaisesta blogista saa irti kaiken tunnelman parhaiten kielen avulla ja sen takia varmaan luen aika vähän enkunkielisiä blogeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kun sanon, mutta tuo teidän uusi systeeminne kuulostaa kyllä aika uskomattomalta. On varmasti melkoinen homma onkia roskia maan alta otsalampun ja narujen kanssa! Toisaalta sieltä maan alta kukaan ei tietysti ainakaan pääse levittelemään roskia...

      Minäkään en juuri seuraa enkunkielisiä blogeja. Ymmärrän kyllä, jos joku suomalainen päättää kirjoittaa englanniksi, koska englannilla tavoittaa niin paljon enemmän lukijoita. Itse en kuitenkaan pysty eläytymään samalla lailla vieraalla kielellä kirjoitettuun blogiin kuin suomeksi kirjoitettuun.

      Poista
  11. Noihin roskiin ja niiden keräämiseen tai keräämättömyyteen tulee aina kiinnitettyä huomiota ulkomailla. Yksi sottaisimmista maista joissa olen käynyt, on Egypti. Siellä roskat heitetään ihan mihin sattuu, katujen varsille, ojiin, jokiin. Kävimme myös muutama vuosi sitten Bosniassa - en ole ikinä nähnyt missään maassa niin PALJON roskia katujen varsilla! Sitten kun kapunkeihin pääsi, niin siellä pidettiin kyllä siistiä, mutta kaupunkien ulkopuolella oli yhtä isoa roskamerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intia on myös erittäin roskainen maa, tai ainakin ennen oli. Kuulostaa hyvin samantyyliseltä meiningiltä kuin Egyptissä. Ihmiset pitävät kyllä oman talonsa ja pihansa siisteinä, mutta yleisiä paikkoja sotketaan ihan surutta. Roskia myös poltetaan milloin ja missä sattuu, ja se roskista nouseva käry on joskus ihan uskomaton.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3