Ilmojen halki käy lentäjän tie

Tervehdys Santa Cruzin lentokentältä. Istun tässä odottelemassa lentoa Sao Pauloon, joka lähtee noin puolentoista tunnin päästä. Siitä alkaakin sitten taas vuorokauden mittainen matka Suomeen. Pitäkäähän peukkuja, että matka sujuisi tällä kertaa hyvin! Olen kyllä pakannut käsimatkatavarat sitä silmällä pitäen, että joudun viettämään yön Sao Paulossa.

Noin yhdentoista tunnin lento Sao Paulosta Frankfurtiin ei ole oikeasti mitään verrattuna maailman pisimpiin lentoihin. Huvittelimme yhtenä iltana ukkelin kanssa katselemalla videoita, joissa oli listattu muun muassa maailman pisimpiä ja lyhyimpiä lentoja. Ajallisesti mitattuna maailman pisin lento on Los Angelesista Singaporeen, ja se kestää 17 tuntia ja 55 minuuttia. Aikaerojen takia matkustaja saapuu Singaporeen peräti kaksi vuorokautta myöhemmin. Jos taas pisin lento määritellään etäisyyden perusteella, maailman pisin lento on Uuden-Seelannin Aucklandista Dohaan, ja lentomatkaa kertyy yli 9000 mailia.



Lyhin lento puolestaan löytyy Skotlannista, ja se kestää huikeat kaksi minuuttia!



Tunnen jotain ihmeellistä vetoa tällaisia listoja kohtaan, ja jos jotakuta muutakin sattuvat kiinnostamaan vähän omituiset faktat, kannattaa tutustua esimerkiksi Listopedian videoihin. Sieltä löytyy - ainakin minun mielestäni - kaikkea kiinnostavaa.

Miten olisi esimerkiksi 10 hulluinta Airbnb-majoituspaikkaa?



Tai 10 omituisinta myyntiautomaattia?



Tai 10 pelottavinta siltaa?



Lauantai-iltana havahduin, kun tajusin, että Suomessa siirryttäisiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kesäaikaan. Mitenköhän Boliviassa? Pikainen googletus paljasti, että Boliviassa ei noudateta kesä- ja talviaikoja, vaan täällä eletään ympäri vuoden samassa ajassa. Nyt Suomen ja Bolivian välinen aikaero on siis seitsemän tuntia, kun se ennen oli kuusi tuntia.

Minähän olen jo yhden kesäaikaan siirtymisen tänä vuonna kokenut. Se oli tietenkin juuri silloin, kun sitä olisi kaikkein vähiten kaivannut. Yhdysvalloissa siirrytään kesäaikaan jo maaliskuun toisena sunnuntaina, ja kyseinen sunnuntai oli juuri se päivä, kun meidän piti lähteä kuuden aikaan aamulla ukkelin siskon luota JFK:n lentokentälle. Unet, joista oli ollut muutenkin puutetta, lyhenivät kivasti vielä tunnilla.

Synttäreitäkin tuli juhlittua eilen. Jotkut lopettavat synttäreiden juhlimisen tullessaan johonkin tiettyyn ikään, mutta minä meinaan juhlia synttäreitäni niin kauan kuin henki vain pihisee. Elämässä ei ole koskaan liikaa juhlan aihetta! Toki juhlimistavat ovat näin aikuisena hieman erilaiset kuin joskus viisivuotiaana. Olisikin aika pelottavaa, jos niin ei olisi. Herkut maistuvat kuitenkin aikuisiälläkin.

Kävimme herkuttelemassa suosikkijäätelöpaikassani, josta saa ihan hullunhyviä (ja isoja!) jäätelöannoksia. Söin viimeksi saman annoksen kuin nytkin, ja minusta annos oli edellisellä kerralla isompi kuin nyt. Ovatkohan, ryökäleet, pienentäneet annosten kokoa? Viimeksi teki melkein tiukkaa saada annos kokonaan alas, mutta kyllä se kumminkin lopulta upposi. Kun päivittelin tarjoilijalle annoksen isoa kokoa, tarjoilija totesi, että annos oli ollut suorastaan valtava. Siitä piti melkein jo vetää taas herneet nenään: ei syömäni annos nyt sentään mikään valtava ollut ollut.

Perheen WhatsApp-ryhmässä on tapana toivotella hyvää syntymäpäivää aina kulloinkin synttäreitään viettävälle, ja nyt oli siis minun vuoroni. WhatsApp lauloi siis koko päivän, kun jokainen toivotteli vuorollaan hyvää syntymäpäivää. Äskettäin naitetun miehen vanhemmilta ei kuitenkaan kuulunut mitään, joten ukkeli päätti tiedustella kautta rantain (ilman että sanoi minulle mitään), oltiinko siellä vielä häähumussa.

Tässä huumoriveikon vastaus:

😃.

Bongasin korukaupassa mielenkiintoisen pikkupurnukan, jossa oli pieniä kiviä ja jonka mainostettiin sisältävän pullotettua energiaa. Kiinnostuin asiasta niin, että piti tiedustella myyjältä, mistä oikein oli kyse.

Myyjä kertoi, että jotkut uskovat värien parantavaan voimaan, minkä toki jo tiesinkin. En ollut kuitenkaan tiennyt, että väriterapia (tai kromoterapia) ja kivet voisivat liittyä jotenkin toisiinsa. Koska Bolivian ametisti (ns. Bolivianita) sisältää monia eri sävyjä, Bolivian ametistin uskotaan myös auttavan monenlaisiin vaivoihin. Sen sanotaan muun muassa lisäävän älykkyyttä, rohkeutta, itsearvostusta ja luovuutta sekä vähentävän ahdistusta, pelkoa ja aggressiivisuutta. Koska mikään noista ominaisuuksista ei olisi pahitteeksi, meinaan tehdä pullosta onnenamuletin, jota pidän kaulassa aina. Ensin pitää vain löytää sopiva ketju.

Nyt pitää ehkä lähteä tutkiskelemaan, löytäisinkö jotakin syötävää. Nallella oli muuten taas tuskaiset paikat lentoaseman huumetarkastuksessa, kun vieras setä puristeli nallea varsin kovakouraisesti. Tämä on jo toinen kerta, kun nalle joutuu Santa Cruzin kentällä erityissyynniin. Viime kerralla setä oli sentään vähän hellempi, kun hän vain vähän likisteli nallea itseään vasten.

Jokohan ne pakkaset ovat siellä Suomessa ohitse, vai vieläkö ne jatkuvat? Täytyykin katsoa säätiedotusta, kerkeänkö minäkin vielä "nauttimaan" oikein kunnon talvesta.

Heipat!