Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kuka ääliö nyt lahjoja toisi?

Ensimmäiseksi pitää varmaankin päivittää sen passiasian tilanne. Menin tiistaiaamuna maahanmuuttovirastoon kyselemään, oliko asiani jo käsitelty, ja saavuin paikalle juuri viraston avaamisaikaan. Jono oli pitkä, ja sitä riitti seuraavaan kadunkulmaan asti.


Minulta meni virastossa reilu tunti, ja käynnin lopputulos oli se, että sain tietää, että oikaisupyyntöäni ei ollut vielä hyväksytty. Minun käskettiin tulemaan uudestaan seuraavana aamuna kello 10. Tein työtä käskettyä, ja tällä kertaa pääsin jo Inspectoría y Arraigos -nimisen osaston toimistoon asti. Siellä kirjoituspöydän takana istunut mies, paikan pomo ilmeisestikin, kyseli minulta kaikenlaista, kuten mitä teen Boliviassa ja asunko täällä pysyvästi. Tämäkään käynti ei tuottanut tulosta, vaan minun käskettiin tulla uudestaan taas seuraavana päivänä, aamun tunteina, en las horas de la mañana.

Viraston edessä myydään Bolivian passikuoria, ja mietin, että tuommoinen olisi aika siisti! Sitten tuumin, että taitaa kuitenkin olla parempi olla hankkimatta tuollaista, ettei tule taas hankaluuksia.

Minua alkoi sapettaa, kun piti tehdä vielä kolmaskin reissu mokoman asian takia, ja päätin mennä tänään paikalle todellakin aamun tunteina. Menisin virastolle niin aikaisin, että koko paikka ei olisi vielä edes auennutkaan. Olisinpahan ainakin jonossa ensimmäisenä!

Olin perillä puoli tuntia ennen viraston avaamista, ja järkytykseni oli melkoinen, kun näin, että paikalla oli aivan valtava määrä ihmisiä ja että viraston ovet olivat jo auki! Kävi ilmi, että vaikka alakerran toimisto, josta vuoronumerot jaetaan muiden kerroksien asiointitiskeille, aukeaakin vasta puoli yhdeksältä, itse virasto aukeaa jo tuntia aikaisemmin. Jos on tarpeeksi hyvä selitys, miksi virastoon pitää päästä "aamun tunteina", turvamiehet päästävät pyrkijän sisään. Minä olin päättänyt mennä sisään vaikka väkisin, mutta onneksi ei tarvinnut nostaa mekkalaa, vaan selitykseni riitti sisäänpääsyyn.

Kävin ensin kolmannen kerroksen ulkomaalaisosaston luukulla, josta minut ohjattiin taas Inspectoría y Arraigos -toimistoon. Isoherra kyseli taas kaikenlaista, kuten että miksi mieheni ei tullut henkilökohtaisesti tuomaan passiaan, ja oliko minulla avioliittotodistusta mukanani (ei ollut). Hetken näytti jo siltä, etten saisikaan leimaa ukkelin passiin, vaan ukkelin pitäisi itse tulla hakemaan leimansa. Saattoihan se olla, että ukkeli ei ollutkaan minun mieheni, vaan joku toinen tyyppi, jonka passiasioita tässä hoitelin! Isoherra kysyi kolmannen kerroksen mieheltä, joka oli minulle jo varsin tuttu kaveri, oliko hän nähnyt ukkelin minun kanssani. Ukkeli ei ollut käynyt kolmannessa kerroksessa lainkaan, mutta mies valehteli pomolleen, että olimme käyneet hänen tiskillään yhdessä! Teki mieli rutistaa tuota miestä, sillä hän säästi meiltä todennäköisesti yhden visiitin virastoon.

Hetken päästä leimasimet louskuttivat ja minun ja ukkelin passeissa oli uudet leimat! 

Nyt olen saapunut maahan helmikuussa!



Voi tätä ilon päivää! Melkein teki mieli tanssia, kun pääsin virastosta ulos! Kamerakin löysi taas tiensä kassista ulos, kun mieli oli niin iloinen.

Burger King bolivialaisittain.

Oli alkanut sataa, joten Plaza oli typötyhjä. Minua ei sade haitannut, sillä minulla oli passissani uusi leima!

On hyvä, että passimme ovat kunnossa, sillä niitä tarvitaan jo huomenillalla, kun lähdemme niihin ukkelin vanhimman serkun pojan häihin New Yorkiin. En tosin ole ihan varma, pidetäänkö häät New Yorkissa vai New Jerseyssä (luultavasti jälkimmäisessä), mutta New Yorkiin kuitenkin lennämme. Lentomme onkin varsin mielenkiintoinen: se lähtee Santa Cruzista perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 2.24 ja saapuu Panaman kaupunkiin aamulla kello 6.16. Panamassa joudumme odottelemaan kymmenen tuntia, ennen kuin jatkolentomme New Yorkiin lähtee. Oi tätä matkustamisen ihanuutta taas. Kaiken lisäksi ukkelin veli kertoi, että lauantai-illaksi on ennustettu myrskyä New Yorkiin, joten saa nähdä, pääsemmekö edes suunnitelman mukaisesti perille.

Ukkeli on kuitenkin päättänyt hyödyntää välilaskun perusteellisesti ja käyttää sen mekkojeni etsiskelyyn. (On ollut kyllä ilahduttavaa huomata, miten antaumuksella ukkeli paneutuu meikäläisen mekkoasiaan. 😀) Minulla on nimittäin ostettuna häitä varten vasta yksi mekko, ja mekkoja olisi hyvä olla ukkelin siskon mukaan ainakin kolme, mieluusti jopa neljä, kun tilaisuuksiakin on neljä. Ostamamme mekko arveluttaa siinä mielessä, että se ei ole mikään järin konservatiivinen eikä lämmin. New Yorkiin on nimittäin luvattu sellaiset kahdeksan astetta lämmintä. Mutta koska tykkäsin mekosta, ja ukkelikin oli sitä mieltä, että mekko oli hyvä, se tuli kumminkin ostettua. En tiedä, sopiiko mekko mihinkään tilaisuuteen (korkeintaan ehkä yhteen päivällistapahtumaan), vai jääkö se käyttämättä.
Tyypillinen intialainen hääkolttu. 😆
Jos Panamasta ei löydy mitään, niin onhan meillä on vielä New York. Häät alkavat vasta keskiviikkona, joten minulla on vielä sitä ennen muutama päivä aikaa käydä kaupoilla. Ukkelin sisko ja hänen vanhin tyttärensä ovat tarjoutuneet makutuomareiksi, mutta mieluiten ottaisin kuitenkin mukaani ukkelin. Ukkelin silmä on paras silmä!

Koko tämä kolttushow ärsyttää minua suunnattomasti. Minun on vaikea ymmärtää sitä, miten korostuneessa asemassa vaatteet ja korut intialaisissa häissä ovat. Minä voisin mennä häihin vaikka arkivaatteissa, eikä minua häiritsisi yhtään. Minulle on muutenkin ihan sama, mitä kenelläkin on päällään. En kuitenkaan halua, että kukaan joutuu häpeämään puolestani ("tuommoinenkin hampuusi on meidän suvussa!"), ja siksi on pakko edes yrittää. Kun avauduin asiasta äidilleni Suomessa käydessäni, äidin neuvo oli, että "ostat parit revityt farkut ja menet niissä". Kyllä äiti tietää!

En tiedä, ehdinkö näkemään New Yorkia yhtään, vai meneekö koko aika suvun kanssa puuhastellessa (toivon, että ei!). Minun toiveeni matkakohteiden suhteen ovat aina vähän kummallisia, ja nämä New Yorkin -toiveetkin taitavat kuulua samaan "omituinen hiihtäjä matkustaa" -kategoriaan. Haluaisin 1) päästä Keskuspuistoon joko lenkille tai jumppaamaan TRX-nauhoilla; 2) päästä johonkin intialaiseen ravintolaan syömään dosaa (muistelen, että New Yorkissa on paljon hyviä intialaisia ravintoloita, tai oli ainakin vuonna 1999!) ja 3) päästä ostamaan ja lukemaan amerikkalaisia fitness-lehtiä. Kaikki muu onkin sitten ekstraa!


Ukkelin vanhimman serkun miehellä (sulhasen isällä siis) on sellainen huumorintaju, että minun on joskus vaikea ymmärtää, mikä on huumoria ja mikä ei. Piti varmistaa ukkelilta tämäkin lahjoihin liittyvä viesti, että oliko mies tosissaan vai vitsailiko hän, ja ihan tosissaan hän kuulemma oli. No asiahan tuli harvinaisen selväksi. Emme siis osta lahjoja.

Neljäskin toive minulla oli, ja se oli se, että halusin nähdä anopin. Olen nähnyt anopin viimeksi puolitoista vuotta sitten, kun kävimme Taj Mahalilla, ja anoppia on ollut ikävä. Ajattelin, että tämä toive nyt ainakin toteutuu, mutta niin siinä kumminkin kävi, että appivanhempien kunto on sellainen, että he eivät pysty matkustamaan häihin, vaan heidän Amerikan-matkansa siirtyi toiseen ajankohtaan. Kaikkia harmittaa, erityisesti anoppia, mutta loppujen lopuksi on varmasti parempi näin.

Tykkään näistä Santa Cruzin keskustassa olevista katetuista pylväsjalkakäytävistä. Ne ovat usein aika kauniita, ja sateeltakin ne suojaavat.
Minusta on tullut muutamassa kuukaudessa ihan salihullu, siis sillä lailla hyvällä tavalla. Olen saanut maltettua mieleni ja rajoitettua salikäyntini kahteen kertaan viikossa, jolloin vetäisenkin sitten kunnon kokovartalorumban. Olen aloittanut täällä Boliviassa vähän tavoitteellisemman voimaharjoittelun, ja kahvakuulailut ovat jääneet lähinnä lämmittelyn asemaan. Noiden kahden voimaharjoituskerran lisäksi harrastan kaksi kertaa viikossa jotakin aerobista liikuntaa (esim. uintia tai lenkkeilyä), mutta aerobinen liikuntakin on muuttanut muotoaan täysin. Otan nuo aerobiset harjoitukset nykyään lähinnä palauttavan liikunnan kannalta, enkä tee enää mitään valtavan pitkiä lenkkejä enkä liiku veren maku suussa. Haluan vain nauttia kevyemmän liikunnan tuottamasta mielenrauhasta.

Tämä viikkotahti on ollut aivan erinomaisen hyvä kaikin puolin, sillä ole muista voineeni koskaan yhtä hyvin kuin nyt. Olen suorastaan hämmästynyt siitä, miten hyvin jaksan ja miten kokonaisvaltaisen hyvin voin. Nukun hyvin, polvi on aivan erinomaisessa kunnossa, ja mielikin on kevyt (paitsi silloin, kun se ei ole 😆). Pian olen ajatellut kokeilla, miltä tuntuisi lisätä voimaharjoittelua kahdesta kolmeen kertaan viikossa, mutta meinaan edetä asian kanssa hitaasti. (Jos joku nyt miettii, että miten on syömiseni laita, niin voin kertoa, että silläkin saralla kuuluu hyvää. Syömisongelmani ovat taaksejäänyttä elämää, tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Siitä kiitos lankeaa yhdelle ja ainoalle ihmiselle, joka on tietämättään muuttanut elämäni. Ehkä kirjoittelen asiasta joskus myöhemmin lisää.)

Olen aika ylpeä siitä, että olen uskaltautunut tekemään salilla niitä juttuja, joita haluan, enkä ole antanut kenenkään muun salilla kävijän horjuttaa uskoani omaan tekemiseeni. Opiskelin kesän ja syksyn aikana melkoisen liudan erilaisia treenikirjoja, ja oma tietämättömyyteni veti nöyräksi. Oli pakko myöntää, etten ollut ymmärtänyt järkevästä treenaamisesta yhtään mitään. En koskaan tajunnut esimerkiksi palautumisen tärkeyttä tai edes sitä, mitä palautuminen itse asiassa tarkoitti. Liikkua kuitenkin piti hullun lailla.


Jokainen salilla joskus käynyt tietää varmasti ne tyypit, kaapinkokoiset kaverit, joilla on egoa vähintään yhtä paljon kuin massaa. Kun nämä herrat valtaavat painonnostonurkkauksen, niin siihen on turha yrittää kenenkään naisihmisen mennä pyörimään. Yksi tuon lähisalin työntekijöistä ja treenareista on juuri tällainen kaappi, ja hän aiheutti minulle aluksi varsin suurta ahdistusta. Minusta tuntui, että Kaappi seurasi minua joka paikkaan ja piti koko ajan silmällä, mitä tein. Joskus näin silmäkulmastani, että hän suorastaan virnuili, kun tein kyykkäyksiä tai vatsalihasliikkeitä. Jos olisin ollut entisenlaiseni, olisin lannistunut miehen kyttäyksestä ja virnuilusta, mutta nyt päätin, etten antaisi ukon vielä minulta tekemisen iloa. En välittäisi Kaapista pätkääkään!

Olin ottanut vuoden alussa tavoitteekseni, että jaksaisin vetää vuoden loppuun mennessä viisi leukaa. Yläselän lihakseni ovat olleet aina kovin heikot, joten leuanvedoista on ollut turha haaveilla. Kun en saanut tammikuun alussa vedetyksi talomme kuntosalissa yhtäkään leukaa, lannistuin. Päätin jättää leuanvetoyritykset tulevaisuuteen ja keskittyä yläselkää vahvistaviin liikkeisiin. Salilla en ole koskaan edes ajatellut yrittäväni leuanvetoja, koska olisihan se nyt hirveän noloa, jos en saisikaan vedetyksi itseäni ylös, vaan jäisin tankoon roikkumaan kuin märkä rätti. Viime viikolla keräsin kuitenkin kaiken rohkeuteni ja hyppäsin leuanvetotankoon. Olin päättänyt harjoitella negatiivisia leuanvetoja (tangosta tullaan mahdollisimman hitaasti alaspäin), mutta huomasinkin vetäväni yhden tavallisen leuanvedon ja sitten vielä toisen ja kolmannenkin. Neljäskin olisi ehkä vielä mennyt, mutta pelästyin tapahtunutta niin, että hyppäsin tangosta alas. Tässä oli nyt täytynyt tapahtua jokin virhe! Enhän minä jaksa vetää leukoja!

Siinä vaiheessa huomasin, että Kaappi oli ilmestynyt seisomaan taakseni, kuinka ollakaan. Jos en aivan väärin nähnyt, niin Kaapilla oli vähän ihaileva ilme naamallaan, kun hän kysyi minulta, kuinka monta vuotta olin treenannut ja kuinka vanha olin. Näytin varmaankin aika hämmästyneeltä kysymyksestä, koska Kaappi lisäsi vielä selityksen "because you are kind of ripped". Minulla ei ollut hajuakaan, mitä tuommoinen "ripped" mahtoi tarkoittaa, mutta Kaapin ilmeestä päättelin, ettei se ainakaan mitään huonoa voinut tarkoittaa. Kotona tarkistin netistä sanan merkityksen, ja ripped on ilmeisesti jokin voimaharjoittelutermi, joka tarkoittaa sellaista ihmistä, jonka lihakset erottuvat selvästi. Olisikohan tuo suomeksi sitten timmi (hyi mikä ällöttävä sana!). Joka tapauksessa kaikkea sitä pitää ihmisen kuullakin! 

Tältä näytti timmin ihmisen keskivartalo tammikuun alussa Brasilian-loman ja parin viikon ylenmääräisen syömisen ja juomisen jälkeen. Voimaharjoitteluakaan en ollut tuolloin vielä aloittanut.
Oli miten oli, iloitsen suuresti siitä, että treeniohjelmat, jotka olen ihan itse tehnyt, näyttävät toimivan ja vievän kehitystä eteenpäin. Olin haaveillut ottavani Suomeen palattuani taas PT:n, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, etten tarvitse sellaista. Pärjään ihan hyvin yksinkin.

Nyt pitää alkaa miettiä nukkumaanmenoa, koska ensi yö taitaa mennä aika lailla valvoessa.

Mukavaa maaliskuun jatkoa! 

32 kommenttia:

  1. Olipas tässä monta asiaa. Siis: Onneksi sait leimat. Hyvää matkaa. Tsemppiä mekko-ostoksiin. Onnittelut miehestä, joka jaksaa tulla mukaan kauppaan ja osaa sanoa mekkoihin mielipiteensä:D. Ihanaa, että voit hyvin. Jospa jotenkin löytäisit niksin, jolla tällainen liikunnanvihaajakin löytäisi itselleen sopivan tavan harjoitella. Ja kiva kuulla, että syömisetkin on reilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaankin monta asiaa. Anteeksi! Kiitos hyvän matkan toivotuksista ja tsempeistä mekko-ostoksille. En jaksa ottaa mekosta mitään stressiä, koska uskon vakaasti siihen, että jotain kivaa löytyy joka tapauksessa. Tuokin mekko löytyi ensimmäisestä (ja ainoasta) kaupasta, jossa kävimme.

      Auttaisikohan se, jos et ajattelisi liikuntaa liikuntana, vaan esimerkiksi keinona tuottaa itsellesi hyvää mieltä ja oloa? Kun eihän liikuntaa tarvitse välttämättä harrastaa aina hiki hatussa, vaan lempeämpiäkin liikuntamuotoja on. Ja harrastathan sinäkin kävelyä, joka on aivan erinomainen liikuntamuoto sekin!

      Poista
  2. Hih, minä olisin tuosta sinun ei niin timmistä -habituksesta ihan taivaissa. Ei ole painokelvollinen meikäläisen massu, ei. Onnea passiurakasta! Kauniin mekon löysit. Sinä tyttö se näet maailmaa! Kivoja häitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! <3 Passiurakka oli tosiaan urakka, mutta nyt se on onneksi takanapäin!

      Olin käyttänyt nuo pari mässäily- ja drinksuviikkoa pelkkiä hameita ja kuvitellut, etten ollut lihonut yhtään. Mutta sitten kun vedin pitkästä aikaa jalkaani tuollaiset housut, joiden vyötärö ei joustanut yhtään, totuus paljastui. Tavaraa tursusi yli joka puolelta. :-D

      Mukavaa loppulomaa sinulle! :-)

      Poista
  3. Ihana kuulla, että passi asianne järjestyi, mahtavaa :) Kiva myös kuulla, että voit hyvin <3 Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3 Minäkin olen (edelleenkin) ihan taivaissa, että passiasia järjestyi! Sinnikkyys näköjään kannattaa. :-)

      Poista
  4. Järki lähtisi jonontellessa ja ravatessa aina uudelleen jonottelemaan. Vaan minkäpä sille voi, kun on pakko niin on pakko. Onneksi selvisit kunnialla ja sait leiman!

    Pakkoshoppailu on pepusta. Varsinkin, jos ei itseä edes kiinnosta ja on kiire saada jotain tiettyä. Tuo "henkseliolkaiminen" kolttu on kyllä kaunis, minultakin peukku sille! :P

    New Yorkin toiveesi ovat vähän samaa luokkaa minulla: piti päästä Boorklyniin hautausmaalle (pääsin, ja bonuksena myös Bronxin hautausmaalle - suosittelen, ovat isoja ja komeita!), halusin matkustaa lautalla Staten Islandille (matkustin ja sieltä hankkiuduin dösällä jonnekin kauppakeskushelvettiin) jne. :D

    Ihailtavaa treenausta sinulla! Itse en harrastan vain ulkoliikuntaa (ja kotona venytyksiä ja jumppaa jne.) ja se on nyt ollut melko jäissä säiden takia. Ajattelin että kotiin palatessa pääsen taas kunnon lenkeille, mutta toiveajattelua sekin kun päätyi lumihelvetistä toiseen. Täällä rieuhuu nyt Emma-myrsky ja suihkun postovesiputki on jäätynyt, joten ei ole suihkuun asiaa. Pää hajoaa!

    Hyvää yötä sinulle ja mahtavaa Nykin reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonottelu on minustakin maailman kauheinta, varsinkin kun on kyse tuollaisista virallisista asioista. Hermostuttaa se odottelu. Toista se olisi Suomessa, jos jonottaisi vaikka ilmaista ämpäriä Tokmannin avajaisissa. :-D

      Kiva kuulla, että mekko on sinusta nätti. Harmi vain, kun se ei ole ehkä ihan sopiva noihin kemuihin, mutta jospa vetäisen vaikka villatakin tuohon päälle. Yleensä minäkin inhoan pakkoshoppailua, mutta nyt en ole jotenkin osannut stressata asiasta. Ehkä se johtuu siitä, että ukkeli on asiasta niin toimessaan. Varmaan hän kävisi ostamassa mulle jonkin mekon, jos en itse viitsisi mennä kaupoille. :-)

      Perhana, hautausmaat unohtuivat! En ole yhtään tutkinut New Yorkin hautausmaatarjontaa. Olen käynyt täällä Boliviassa jo kolmella hautausmaalla, ja niistäkin pitäisi tehdä joskus postaus. :-D

      Ai niin, sielläkin on tullut lunta! En muistanutkaan koko asiaa. Toivottavasti lumet sulavat pian ja säät paranevat muutenkin, jotta pääset taas lenkille. Ulkoilmassa liikkuminen on kyllä ihan parasta. Ja toivottavasti pääset pian suihkuun! Minä olen ihan fanaattinen tukanpesijä, ja jos en saa pestyä tukkaani joka päivä, tulen melkein hulluksi.

      Poista
  5. Todella hieno mekko ! !
    Sun keskivartalokuva on ihan normaali tosta laihenpi niin silloon on 12vuotias tai syömishäirikön vartalo .
    Kivaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika. <3 Normaalisti mun keskivartaloni ei ole ihan noin runsas, mutta eipä tuokaan maailmaa kaatanut. Välillä on vähän enemmän lihaa ja välillä vähän vähemmän. :-)

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  6. Mielenkiintoisia kuvioita sinulla noissa passiasioissa. Luin ihan että HÄH?!

    Hienoa että leimat kuitenkin järjestyi, koska New York odottaa. Yksi mun lempparikaupungeista. Minä tykkäsin Keskuspuistosta ihan kävellenkin ja Empire State Buildingissa piti käydä kahtena peräkkäisenä päivänä ja olisin mennyt kolmantenakin jos.. No joo.

    Piankos sinä pari kolme uutta mekkoa löydät, siellä on kyllä kolttukauppoja. Olen varma, että timmin kropan kanssa sovittelu on ihan kivaa. Vatsamakkaran kanssa etsiskely on aina vähän hitaampaa. Onneksi K jaksaa shoppailla tarvittaessa aika pitkäänkin.

    Kivaa reissua ja iloisia hääjuhlia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olihan tuo passijuttu melkoinen projekti. Mutta pääasia on se, että asia on nyt reilassa! Saa nähdä, rupeavatko tenttaamaan lentoasemalla jotakin tuosta leimasotkusta. Odotan suurella mielenkiinnolla! :-D

      Minä en ole käynyt New Yorkissa kuin kerran, vuonna 1999, mutta pidin New Yorkista aivan valtavasti. Kuljin kaupunkia ristiin rastiin, ja Empire State Buildingissakin tuli käytyä. Ja Keskuspuisto oli ihana! Harmi vain kun siellä on nyt niin kylmä, eikä mulla ole oikein tuommoisiin lämpötiloihin sopivia vaatteita, kun en viitsinyt kantaa Suomesta. Mutta niillä mennään, mitä on.

      Onneksi ukkelin siskontyttö tuntee New Yorkin kaupat kuulemma kuin omat taskunsa. Ummikkona olisi kyllä vaikea lähteä mitään etsimään. Ja kiva kuulla, että sinullakin on shoppailuun orientoitunut mies. :-)

      Kiitos sinulle toivotuksista!

      Poista
  7. Kolttu ♥ eipä ole tuo sana tullut varmaan 20 vuoteen vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kolttu kuuluu mun vakiosanastoon. :-)

      Poista
  8. Kiitos kun jaksat kirjoittaa ja pitkästi. Olen siis hieman kade tuosta suvusta. Meillä on suku tai kanssakäyminen huvennut, osittain varmaan, kun asumme pois Suomesta. Mutta jos vielä serkut osaisinkin luetella, niin serkkujen lapset ovat jo vähän hämärän peitossa. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa teidän juhlissa.
    New York on ihana ja kamala, toivottavasti sää on ok, kevät on niin kummallista aikaa. Ja ihana ukkeli sinulla, kun on kiinnostunut mekoista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, että jaksoit lukea! Minulla on niin paha tapa jaaritella hirveän pitkästi, mutta kun sitä asiaa tuntuu olevan aina niin paljon.

      Isossa suvussa on hyvät ja huonot puolensa. On kiva, että on paljon läheisiä ihmisiä, vaikka eiväthän avioliiton kautta sukulaisiksi tulleet ole koskaan sama asia kuin omat verisukulaiset. Minun on myös jostain syystä kauhean vaikea löytää yhteistä säveltä joidenkin Amerikassa koko ikänsä eläneiden intialaistaustaisten nuorten kanssa. Tuntuu, että heidän maailmansa ei voisi olla kauempana omastani.

      Mutta itsellänikin ovat kovin vähissä ne omat sukulaiset, joiden kanssa olen enemmän tekemisissä. Voin siis ymmärtää sinua varsin hyvin. Olisihan se kiva, jos omakin suku olisi vähän isompi.

      Kevät tuntuu olevan New Yorkissa tosiaan kummallista aikaa. Oliko se viime viikolla, kun yhtenä päivänä oli 22 astetta lämmintä, ja seuraavana taas reilusti alle 10. Miten voikin jonkin paikan sää vaihdella noin paljon päivästä toiseen!

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  9. Ehkä kaappimies seurasi treenaamistasi mielenkiinnolla ja olisi halunnut antaa jotain asiallista vinkkiä tai kysyä sinulta jotain? ;)

    Jos olet huivi-ihmisiä ja tuo mekon avoin yläosa tuntuu epäsopivalta intialaisiin häihin, niin miten olisi sellainen huivi jota yleensä käytetään tunikan ja housujen kanssa niin että liepeet liehuvat takana? Muuten kyllä hyvän näköinen mekko, hauska yksityiskohta nuo soljet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan tuokin tietysti olla mahdollista. Kai sitä on kumminkin vielä niin epävarma omasta treenaamisestaan, että automaattisesti ajattelee toisen pitävän pilkkanaan, vaikka kiinnostuksen syitä voi olla monia muitakin.

      En ole huivi-ihmisiä, mutta silti huivi-ideasi oli tosi hyvä! Huivin ei tarvitsisi olla sellainen intialaistyylinenkään, vaan se voisi olla muunkinlainen, jos vain sopisi tyyliin noin muuten. Kiitos ideasta! Katselen, jos sattuisin löytämään sopivan. :-)

      Kiitos. <3 Minustakin nuo soljet ovat kivat. Ne tekevät jotenkin nuorekkaamman vaikutelman, ettei tule niin sellaista tätifiilistä. :-)

      Poista
  10. Onneksi sait lopulta leimat, tuo mañána mañana tyyli latinalaisissa maissa on niin ärsyttävää!
    Mukavia häitä Nykissä tai NJ:ssä ,ja toivottavasti löytyy mekkokin, mutta tuo kuvan mekko on tosi nätti:) Harmi ettei toiveesi nähdä anoppi toteudu,mutta toivottavasti näet hänet lähitulevaisuudessa. Ja toivottavasti pääset Keskuspuistoon Nykissä ja muihin mielenkiintoisiin paikkoihin; siellähän tuli asuttua jonkun aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tulipa koettua mañana, mañana -tyyli ihan konkreettisesti. :-D

      Minäkin toivon, että näkisin anopin lähitulevaisuudessa. Olen ollut kauhean saamaton, enkä ole edes soitellut hänelle. :-(

      En muistanutkaan, että olet asunut joskus Nykissä. Voi sinua onnellista!

      Poista
  11. Wuhuu..täällä ihan hihkuttiin kun tuo passiasia selvisi, huippua!! Sitkeys palkitaan..vaikka en minä olisi pitänyt edelleenkään pahana (tuollaisen pompottelun jälkeen) muutamaa "opetussanaa" siinä lähtiessä ja sitten kiireesti karkuun:) No ei nyt sentäs..vaan loppu hyvin kaikki hyvin! Upealta näytät ja tuo mekko on kyllä aivan ihana♥ Puntteilu on kyllä niin koukuttavaa ja miten onkin välillä kiva lähteä kotia kun koko vartalo on ihan makaroonia ja tuntuu ettei edes sitä treenikassia pysty enää nostamaan olalle kun niin on paikat pumpissa:) Hyvä että syömiset on kunnossa, se jos mikä onkin äärettömän tärkeää varsinkin kun liikkuu paljon.. toki muulloinkin:) Harmi ettei appivanhempasi juhliin pääse vaan toivottavasti pääsette näkemään pian! Oih..ja tuo New York on varmasti upea! Siellä onkin niin paljon nähtävää on minun kaupunki listassa MUST SEE joskus:)) Oikein leppoisaa viikonloppua ja mukavaa alkanutta maaliskuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos myötäelämisestä! Minä olin niin iloinen, kun pääsin virastosta pois ja tiesin, että minun ei tarvitse enää tulla sinne tuon asian tiimoilta, että suomalaiset sivistyssanat eivät tulleet mieleenkään. :-D Kiittelin vain herroja vuolaasti. :-)

      Kiva jos mekko on sinustakin kiva! Toivottavasti sillä on edes jotain käyttöä. Katsoin, että päivälämpötilat jäävät ensi viikolla New Yorkissa reilusti alle 10 asteen, ja yöllä saattaa olla pakkastakin, joten ei ehkä kannata kekkuloida tuon mekon kanssa hirveästi ulkona!

      Voi niin tiedän tuon tunteen, kun on antanut salilla kaikkensa! Se on kyllä mahtava tunne! Ja syöminen on todellakin tärkeää. En olisi jaksanut vielä puoli vuotta sitten treenata tuolla tavalla, kun syöminen oli vähän mitä oli.

      Toivottavasti kerkeän näkemään New Yorkissa muutakin kuin sukua - ja vaatekauppoja. :-D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! <3 <3

      Poista
  12. Onnittelut passin leimoista ja mukavia häitä! Tuo mekko on musta aivan ihana, tykkään väristä, helman mitasta ja tosta soljesta sekä miehustakin on just hyvä. Ottaisin heti koska en koskaan löydä itselleni mekkoa vaikka tykkään niistä ihan arkenakin, eipä tartte miettiä kun sukkahousujen väri eikä kahta asiaa kuten alaosaa ja yläosaa erikseen. Harmi, ettei anoppi pääse, itsellänikin on kova ikävä anoppia kun en ole nähnyt pitkään aikaan. Enpä olisi uskonut sanovani tätä vielä 10 vuotta sitten mutta aika muovaa, meitä molempia anopin kanssa :D Painiskelen itseni kanssa kun en ehdi salille. Penkki punnuksineen seisoo olkkarin nurkassa mutten saa aikaiseksi aloitta, mistä löytyisi se tahto että saliharjoittelu alkaa nyt eikä huomenna....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät mekosta. Ja tosiaan, mekon kanssa ei tarvitse miettiä yläosaa ja alaosaa erikseen. Pitäisi varmaan käyttää useamminkin mekkoja. Jotenkin minusta on vain aina tuntunut, että mekot eivät sovi minun kropalleni, mutta ehkä on ollut kyse siitä, että mekon malli on ollut väärä?

      Hih, en minäkään olisi joskus arvannut sanovani, että ikävöin anoppia. :-) Mutta aika tekee näköjään tehtävänsä.

      Poista
  13. Katselin tuolla myrskyuutisia ja mietin miten lentonne käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lennon kanssa kävi onneksi ihan hyvin, mutta monien muiden ei...

      Poista
  14. Inspiroivaa tekstiä ja hienoja onnistumisia! Kuulostaa, että olet todella saavuttanut aivan uuden tason liikunta- ja syömisasioissa. Ihan mahtavaa! <3 Ja nimenomaan tyytyväisyyden ja rohkeuden kautta, vau! Keep up the good work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Toki ajatuksia on mahdoton vaihtaa kerralla, ja huomaan, että vanhantyyppiset ajatukset pyrkivät edelleen joskus mieleeni, mutta hiljaa kai hyvä tulee?

      Poista
  15. Onnea leimoista ja mukavaa hääreissua!
    Jään erittäin kiinnostuneena odottamaan mekkokavalkadikuvia. Aloitus oli oikein hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no eiköhän sitä jatkoa ole jossain vaiheessa tulossa. :-)

      Poista
  16. Ai että kuinka ihana tuo mekko on! Tuo yläosa on todella kaunis ja kuin varta vasten sinulle tehty! Minäkin odottelen lisäkuvia mekoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että mekko oli kiva sinunkin mielestäsi. :-)

      Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3