Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ensitreffit alttarilla

Nyt sitten siihen hääpostaukseen, jota lupailin.

Häät kestivät kolme päivää, ja ohjelma oli seuraavanlainen:

Keskiviikko 
9.00 Nalugu-tilaisuus sulhasen kotona
14.00 Mehendi-tilaisuus morsiamen kotona

Torstai
9.00 Aamiainen
10.00 Sulhanen saapuu hääpaikalle
11.52 Muhurtham
12.30+ Cocktaileja, lounas etc.
16.00 Hääseremoniat päättyvät

Perjantai
9.00 Satyanarayana pooja
11.00 Eteläintialainen aamiainen

Jos ette ymmärtäneet, mitä nuo kaikki omituiset sanat tarkoittivat, ei hätää: selitän ne kyllä myöhemmin, kun sinne asti pääsen. 😊

Intialaiset valmistautuivat häihin varsin perusteellisesti, sillä piti käydä pedikyyrissä, manikyyrissä ja kampaajalla. Vaatteet oli tilattu hyvissä ajoin joko netistä tai käyty ostamassa Intiasta, ja siskon kotiin oli tilattu hääpäivän aamuksi stylisti, joka laittoi siskontyttöjen tukan, auttoi pukeutumisessa ja korujen valinnassa. Sisko kävi kampaajalla häitä edeltävänä iltana, koska kampaaja osaisi föönata tukan kivasti, ja tukka olisi sitten aamua varten valmis. Nuoremman siskontytön piti käydä karvanpoistoliikkeessä poistattamassa karvat ylähuulensa päältä, ja käsivarretkin tytön olisi pitänyt vahauttaa, mutta siihen tytär ei suostunut. Phoenixin-serkku vahasi tytön käsivarret sitten illalla kotona.

Minä leväytin ostamani koltut tiistai-iltana sängylle ja kutsuin siskon ja Phoenixin-serkun palaveriin. He saisivat päättää, mitä laittaisin päälleni minäkin päivänä ja mitä koruja laittaisin asujen kanssa. Oma koruvarastoni oli varsin kehno, mutta onneksi talosta löytyi lisää koruja. Minusta oli alkanut tuntua, että aiemmin ostamani mekko ei olisi sopiva yhteenkään tilaisuuteen (johan siinä tulisi kylmäkin!), ja olin aivan oikeassa. Onneksi kaupasta oli löytynyt muita vaatteita.

Nalugu-tilaisuuden mekoksi sisko ja serkku valitsivat tämän:


En tajunnut ottaa mekosta varsinaisena juhlapäivänä yhtään kuvaa, joten tämä kuva on otettu vasta jälkeenpäin kotona. Tukkanikin oli juhlissa toisella tavalla, mutta laitoin sen nyt kuvaa varten kiinni, jotta korut näkyisivät (vaan eivätpä ne taida näkyä sittenkään).

Olin kerennyt käymään edellisenä päivänä mekkokaupan jälkeen vielä korukaupassakin. Jos minun pitää ostaa koruja, niin suunnistan ensimmäiseksi Swarovskiin, sillä Swarovskin korut miellyttävät minua jostain syystä kovasti. Rakastuin tuohon kaulaketjuun ja korvakoruihin niin tulenpalavasti, että ne oli pakko saada.






Sääennuste ei luvannut ensimmäiseksi hääpäiväksi hyvää. Keskiviikoksi oli nimittäin luvassa kova lumimyrsky, ja lunta saattaisi tulla säätiedotuksen mukaan 15-25 senttiä.


Kun saavuimme keskiviikkoaamuna sulhasen kotiin, lunta satoi hiljalleen, ja takapihalla näytti tältä.







Olin jotenkin kuvitellut, että intialaistaustaiset nuoret, jotka ovat asuneet koko ikänsä Amerikassa, eivät välittäisi intialaisista perinteistä, vaan rupeaisivat seurustelemaan länsimaiseen tyyliin ja valitsisivat puolisonsa itse. Siksi olinkin äärettömän hämmästynyt kuullessani, että ukkelin vanhimman serkun poika - häiden sulhanen siis - oli valinnut järjestetyn avioliiton. Sulhanen ei tosin ole ilmeisesti mikään kovin dynaaminen tyyppi, ja ikääkin hänellä on jo 30 vuotta, joten ehkä nämä tekijät selittävät ainakin osaltaan miehen ratkaisun. Minähän en ollut nähnyt sulhasta koskaan aikaisemmin, vaan tapasin hänet ensimmäisen kerran vasta nyt.

Olen maininnut ennenkin tämän, mutta sanon vielä selvyyden vuoksi saman asian uudestaan: intialainen järjestetty avioliitto ei tarkoita samaa kuin pakkoavioliitto (vaikka voi se joskus tietysti sitäkin tarkoittaa). Vaikka vanhemmat tai muut suvun vanhemmat jäsenet etsivät nuorelle puolison, nuorellakin on sanansa sanottavana, ja morsian- ja sulhasehdokas saavat tutustua toisiinsa ennen häitä. Puolisoehdokasta valitessa otetaan huomioon muun muassa perheen tausta, kasti ja sosiaalinen status. Jos puolisoehdokas ei miellytäkään, naimisiin ei ole pakko mennä, vaan silloin etsitään uusi kandidaatti. Tämänkin sulhasen tapauksessa oli käynyt niin, että ensimmäinen morsianehdokas tai hänen perheensä (en ole varma kumpi), ei ollut halunnutkaan edetä häihin asti.

Nalugu-seremonian tarvikkeita.
Nalugu-seremonia on eräänlainen sulhaseksi tai morsiameksi julistamistilaisuus, ja se aloittaa hääjuhlat. Sulhanen ja morsian pitävät kotonaan omat nalugu-seremoniansa ja juhlivat siis erillään, pelkästään omien läheistensä kanssa. Morsianta ei siis vielä keskiviikkona nähty. Joku oli kuitenkin jo nähnyt morsiamen ja tiesi kertoa, että tyttö oli kaunis ja pitkä (kumpikin ehdottomia hyveitä intialaiselle morsiamelle). Naluguun kuuluu monenlaisia elementtejä, mutta tärkein on ehkä se, että kukin käy vuorollaan hieromassa tulevaan aviopuolisoon kurkumatahnaa. Sitten tuleva aviopuoliso käy kylvyssä ja vaihtaa vaatteet. Morsiamen nalugu-seremonia on hyvin samankaltainen kuin sulhasenkin.


Seremonioiden jälkeen olikin sitten vuorossa lounas.

Ohjelmassa oli myös vapaamuotoista seurustelua, pelejä ja sen sellaista. Sulhasen kotona on iso kellarikerros, jossa on biljardi ja melkoisen hyvin varustettu kuntosali, ja minun piti toki käydä kokeilemassa salin laitteita. Maastavedot onnistuivat juhlamekossakin, mutta kyykkyjä en uskaltanut tehdä, kun pelkäsin, että mekko repeää takapuolesta.

Intialainen carom-peli.




Mehendi-tilaisuus alkoi morsiamen kotona kahdelta, ja meidän naisten oli tarkoitus käydä vaihtamassa ukkelin siskon kotona vaatteet ja mennä sen jälkeen morsiamen kotiin. Mehendit tarkoittavat hennamaalauksia, joilla koristellaan morsiamen kädet ja usein jalatkin. Mehendit ovat erittäin oleellinen osa morsiamen koristuksia, mutta koristustehtävän lisäksi niiden uskotaan myös rauhoittavan morsiamen hermoja stressaavassa tilanteessa. Ukkelin sisko aikoi hänkin ottaa mehendi-koristeluja käsiinsä ja sai minutkin innostumaan hieman asiasta. Olen aina pitänyt mehendejä rumina, kun henna on niin ruman väristäkin, mutta päätin nyt kokeilla jonkinlaisia pieniä maalauksia. Lähtisiväthän ne iholta kuitenkin lopulta pois. 

Lumisade oli kuitenkin yltynyt niin, että kukaan ei uskaltanut lähteä ajamaan. Mitään talvirenkaitahan Amerikassa ei käytetä (lumiketjuja joskus kylläkin), joten on joko ajettava kesärenkailla tai olla ajamatta ollenkaan. Niinpä siis odottelimme, että lumisade laantuisi ja että tiet aurattaisiin.


Takapiha iltapäivällä.



Illan edellä muutama uskalias päätti lähteä kokeilemaan autoilua, kun oli saanut ensin lapioitua autonsa lumen alta esiin. Matka oli tyssännyt kuitenkin heti alkuunsa, kun auto oli jäänyt jumiin jo pihatielle. Ei ole varmaankaan helppoa ajaa kesärenkailla kahdenkymmenen sentin umpihangessa! Minulla oli päälläni vain tuo mekko ja avonaiset korkkarit (ei siis edes takkia), joten hangessa paarustaminen olisi ollut kohtuullisen mielenkiintoista. Mietinkin, että jos joudun kävelemään lumessa, otan kengät pois, ja kävelen paljain jaloin. Suomalaisella sisulla siitäkin selvittäisiin.

Lopulta kuulimme, että päätiet oli aurattu, ja porukka alkoi valua hiljalleen koteihinsa. Meidän lähtiessämme kello oli puoli kahdeksan illalla, joten olimme viettäneet juuri kymmenen tunnin mittaisen nalugu-seremonian. Mehendit jäivät siis välistä, mutta jos olisimme päässeet mehendi-tilaisuuteen, olisin laittanut päälleni tämän mekon.


Mekon lyhyt helmakaan ei olisi haitannut, sillä mehendi-tilaisuus oli tarkoitettu vain naisille. 🙈Mekon kanssa olisin laittanut Phoenixin-serkun hauskan kullanvärisen pallokaulaketjun ja samaa sarjaa olevat korvikset.

Nyt kun katselen kuviani, huomaan selvästi, miten yksinkertaisia vaatteeni ovat intialaisten vaatteisiin verrattuna. Minä kuitenkin tykkään selkeälinjaisista ja laskeutuvista vaatteista, sillä tunnen oloni mukavaksi sellaisissa vaatteissa. En tykkää jäykistä ja kahisevista vaatteista, koska ne tekevät minullekin jotenkin jäykän olon! Vanhemmiten minusta on tullut - jos mahdollista - vieläkin jääräpäisempi tämän asian kanssa, enkä halua laittaa päälleni mitään vain jotakuta muuta miellyttääkseni. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin sitten saan olla kelpaamatta. Värejä vaatteissani olisi saanut toki olla enemmän (esimerkiksi rakastamaani oranssia), mutta en kehtaa valittaa, kun vaatteet miellyttivät sentään muuten.

Suvun vanhemmilta naisilta tuli toki kyselyjä, laittaisinko ensi häissä päälleni sarin. Nämä häät olivat nimittäin vasta alkusoittoa, sillä sulhasen sisko on vain kaksi vuotta sulhasta nuorempi, ja ukkelin vanhempi siskontyttökin on jo naimaiässä. Suvun naiset näyttävät olevan miehiä oma-aloitteisempia, sillä kumpikin tytöistä seurustelee. Sulhasen sisko toi jopa poikaystävänsä ja tämän vanhemmat veljensä häihin, mikä oli minusta jo aika edistyksellistä. Ukkelin siskontyttö kertoi, että hän haluaisi järjestää sellaiset destination wedding -häät, jotka vietettäisiin jossakin ulkomailla, ja koko hääväki lennätettäisiin sinne. Tytön haaveissa olisi kuulemma järjestää häät Malediiveilla, kun se olisi niin lähellä Intiaakin. Suvun vanhemman väen ei siis tarvitsisi lentää Intiasta esimerkiksi Amerikkaan asti. Saa nähdä, joutuuko tässä lähtemään kohta Malediiveille häihin!

Varsinainen hääpäivä oli torstaina, ja sisko ja serkku valitsivat hääpäivän asukseni tämän.


Tämä juhlapaikan vessassa(!) otettu kuva on vähän huono, joten laitan mekosta vielä toisen kuvan, vaikka näytänkin kuvassa ihan paskaa syöneeltä (aurinko paistoi suoraan silmiini).


Tämä mekko oli tuommoinen kultakirjailtu (kullitettu), ja mekko oli siitä näppärä, että kaulus oli niin korkea, etten tarvinnut mekon kanssa edes kaulakorua.

Menimme hääpaikalle useammalla autolla, ja minun kyydissäni olivat ukkeli sekä siskontytöt. Maisemat olivat eilisen myräkän jälkeen melko lumiset.

Hieman epäilytti, miten ajaminen onnistuisi mekossa ja korkkareissa, mutta onneksi asiassa ei ollut minkäänlaista ongelmaa.

Amerikkalaisissa autoissa ärsyttävät kaiken maailman varoitusäänet, kun tällainen ääniin tottumaton ei tiedä, mistä mikäkin ääni varoittaa. 

Tässä olin pysähtynyt liikennevaloihin, kun yhtäkkiä alkoi kuulua hirveä kilkatus. Varoitusäänen syynä oli se, että lumipenkka oli liian lähellä! Yhtenä päivänä olin pysäköinyt ostoskeskuksen parkkiin ja istuin autossa kännykkääni räpläten, kun alkoi kuulua taas kauhea kilkatus. Tällä kertaa syynä oli se, että joku käveli auton ohitse!

Juhlapaikalla olikin jo aamiaistarjoilu odottelemassa.



Häät järjestettiin juhlatilassa, jossa oli suuri sali varsinaisia hääseremonioita varten sekä paljon pienempiä tiloja esimerkiksi ruokatarjoiluja varten.

Kun sulhanen saapui hääpaikalle, oli aika siirtyä salin puolelle odottelemaan seremonioiden alkua.


Muhurtham tarkoittaa suotuisaa ajankohtaa naimisiinmenolle ja se saadaan selville sillä tavalla, että astrologi vertaa tulevien aviopuolisojen horoskooppeja ja päättää muhurthamista niiden perusteella. Tällä pariskunnalla muhurtham oli torstaina 8.3. kello 11.52, ja siitä syystä häät piti järjestää keskellä viikkoa eikä esimerkiksi lauantai-iltapäivänä, jolloin ihmiset olisivat päässeet töistään ja kouluistaan helpommin paikalle.

Sulhanen odottelee lavalla morsiamen saapumista.


Naimisiinmeno on intialaisille nuorille erittäin jännittävä tapahtuma, sillä häämenot ovat pitkät ja monivaiheiset, eikä nuorilla ole usein hajuakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä mikäkin seremonian osio tarkoittaa. Seremonioita johtava pappi kertoo kyllä, mitä nuorten pitää milloinkin tehdä, mutta nuorten hämmennys on välillä aika ilmeistä. Oloa ei varmasti helpota yhtään se, että sukulaiset ja valokuvaajat tungeksivat ympärillä ja tulevat välillä suorastaan iholle, kun kaikki haluavat nähdä tapahtumat mahdollisimman läheltä.

Morsian kannetaan paikalle. Näyttävä sisääntulo, sanoisin.

Intialaiset häät voivat olla hyvinkin erilaiset riippuen perheistä ja heidän taustastaan, ja minulle tällainen morsiamen kantaminen juhlapaikalle oli ihan uusi juttu. En ole nähnyt tuollaista missään muissa häissä aikaisemmin.

Sekin oli uutta, että vaikka tulevat aviopuolisot olivat tavanneet jo aikaisemmin, pari istui kuitenkin ennen seremonioiden alkua verholla toisistaan erotettuina.


Tällä jäljiteltiin ilmeisesti entisajan tyyliä, jolloin puolisot todellakin tapasivat toisensa vasta häissä. Todellinen ensitreffit alttarilla!

Väliverho on laskeutunut.

Ei mikään intiimi kahdenkeskinen hetki.
(Huomasin taas, että Blogger latistaa värit. Ärsyttävää. Värit olivat oikeasti paljon kirkkaammat kuin mitä kuvat antavat ymmärtää.)

Hääseremonia on hyvin monivaiheinen, ja siihen kuuluu monenlaisia elementtejä. Riisi on häissä tärkeässä asemassa, sillä se symboloi vaurautta, menestystä ja onnea mutta myös hedelmällisyyttä.

Riisiä sulhasen päälle...
... ja morsiamen päälle.
Sormus sormeen. Myös morsiamen käsissä olevat mehendit näkyvät hyvin.
Kukkaköynnösten laittaminen puolison kaulaan symboloi parin yhteyttä kyseisestä hetkestä alkaen. Sulhanen aiheutti häävieraissa nauruntyrskähdyksiä, sillä hän laittoi köynnöksen ensin vahingossa omaan kaulaansa.



Tästä se rakkaus voi alkaa!


Saptapadi eli "seitsemän askelta" on häiden ehkä tärkein osio, ja siinä puolisot ottavat seitsemän askelta pyhän tulen ympäri. Sen alkajaisiksi sulhasen huivin toinen pää sidotaan morsiamen sarin liepeeseen.

Huomatkaa hennamaalaukset morsiamen jalassa.


Jokainen seitsemästä askeleesta edustaa yhtä lupausta tai valaa, jonka puolisot toisilleen vannovat. Lyhyesti sanottuna puolisot lupaavat toimia yhteistyössä, jotta avioliitosta tulisi onnellinen ja menestyksekäs. Jos lupausten tarkempi sisältö kiinnostaa, asiasta voi käydä lukemassa lisää esimerkiksi täältä

Kun viralliset hääseremoniat olivat ohi, oli aika vaihtaa vapaalle. Tämä tarkoitti muun muassa sitä, että monet lapset ja jotkut aikuisetkin kävivät vessassa vaihtamassa vaatteensa mukavampiin. Brooklynin-serkun vaimo oli kysynyt minulta aamulla, oliko minulla tarkoitus vaihtaa vaatteita hääseremonioiden jälkeen, eikä minulla tietenkään ollut sellaista aikomusta. Intialaiset häävaatteet ovat niin raskaita ja epämukavia, että varsinkaan lapset eivät jaksa niitä kovin kauan pitää. Brooklynin-serkun vaimolla ja kanssaminiällä oli niin raskaat, kullalla koristellut sarit, että tuskin nekään mitkään maailman mukavimmat päällä olivat. Minä ihmettelin hiljaa mielessäni, että pitääkö sitä sitten laittaa päälleen sellaiset vaatteet, joissa ei edes jaksa olla, mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Ruoka on tietysti vieraiden mielestä hääjuhlien tärkein asia, eikä näissä häissä ollut ruoassa säästelty. Ruokalajeja oli valtavasti, eikä ollut pelkoa, että ruoka loppuisi kesken.





Dosien eli riisi-linssilättyjen paistopiste.

Lämpimien ruokien osastoa.
Omat alkuruokani: masala dosa ja pani puri.
Makeita herkkuja.

Tarjolla oli myös avoin baari, mikä tarkoitti sitä, että vieraat saivat juoda mitä halusivat ja miten paljon halusivat. En nähnyt, että baaritiskillä olisi ollut hirveästi tunkua. Ruoka tuntui kiinnostavan kaikkia enemmän.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa vielä hääkakku sekä ns. häätanssi. Nämä elementit olivat selkeästi länsimaisista häistä lainattuja, sillä en ole ennen hääkakkuihin ja häätansseihin intialaisissa häissä törmännyt.

Hääparikin oli vaihtanut kevyempää vaatetta ylleen.


Häätanssi aiheutti minussa lähinnä myötähäpeää, sillä tanssi oli vain yksi pyörähdys lattialla.

Siis todellakin: sulhanen pyöräytti morsiamen kerran ympäri, ja se oli sitten siinä. Onneksi kerkesin kuitenkin ikuistamaan tilanteen kameralle!

Odottelimme aikamme, vieläkö tiedossa olisi jotain muuta, mutta kun mitään ei tapahtunut, lähdimme viiden maissa pois.

Perjantaina olisi ollut uskonnollinen pooja-seremonia sulhasen kotona, mutta minun turnauskestävyyteni alkoi jo loppua. Kun siis ukkeli sanoi edellisenä iltana, että seuraavan päivän tilaisuuteen ei olisi mikään pakko mennä, otin tiedon ilolla vastaan. Minulle nämä häät oli jo nähty, enkä jaksanut enää toista potentiaalista kymmenen tunnin rutistusta sulhasen kotona. Ihmisten kanssa seurustelu oli ollut mukavaa ja yllättävän helppoakin, mutta rajansa kaikella. Ärsytti sekin, että kaikki tuntuivat kantavan huolta siitä, oliko minulla ollut häissä tylsää. Yhdelle kysyjälle vastasin, että oli; toiselle, että ei ollut; ja kolmannelle, että ilotulituksetkin alkavat tuntua tylsiltä, jos ne jatkuvat tuntitolkulla.

Jos olisin mennyt pooja-tilaisuuteen, olisin laittanut päälleni tämän mekon.

Tämänkään mekon väri ei ole kuvassa lainkaan sellainen kuin mitä se oikeasti on. Mekko on oikeasti sellainen koboltin- tai sähkönsininen.

Minua tosin mietitytti, oliko mekko liian vartalonmyötäinen (seksikäs?) kyseiseen tilaisuuteen, mutta muut olivat sitä mieltä, että ei. Minusta mekko ei ollut todellakaan mikään paras vaihtoehto, vaan mekko olisi sopinut paremmin ehkä johonkin iltatilaisuuteen. Mutta ehkä sellainen tilaisuus tulee vielä. Olisin laittanut mekon kanssa anopin ostamat timanttikorvikset sekä ukkelin siskon ison hopeisen riipuksen.

Nyt olen saanut varmasti kaikkien päät niin pyörälle, että on hyvä poistua takavasemmalle.

Yrittäkäähän toipua intialaisesta hää-ähkystä! 

45 kommenttia:

  1. Ohhoh, jopas on ollut kekkerit. Minun kaltaiselleni juhlia kaihtavalle henkilölle tuo rutistus olisi kyllä ollut ehdottomasti liikaa. Kiva kuitenkin näin netin välityksellä niistä lukea ja ihailla kuvia :) Upeita mekkoja sinulla ollut, jotka sopivat sinulle tosi hyvin, vautsi vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kaihdoin ennen juhlia, ja olen tullut kyllä aika pitkän matkan niistä ajoista. Siitäkin huolimatta, jos olisin tiennyt etukäteen, että nalugu-juhlissa pitää olla kymmenen tuntia, olisin saattanut saada jonkin kohtauksen ja jättää menemättä. :-D Ihmeesti sitä kuitenkin ihminen venyy melkoisiin suorituksiin silloin kun on pakko.

      Kiitos kaunis. <3

      Poista
  2. Onpas siellä pippaloa jos toistakin. Kun tuosta selviää on itse naimisissa oleminen pikku juttu:D. Itse muistan sen väsymyksen joka jo omista normihäistä seurasi, saati, että olisi ollut noin monen päivän kekkerit läpi vedettävänä. Ja aika monta mekkoa pitää vieraankin ostaa. Ei mikään halpa panostus. Mutta saitpahan tukun kauniita mekkoja! Tuo sininen oli minun silmiini kaikista kaunein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoiset juhlat ovat kyllä todella stressaava tilanne, niin itse hääparille kuin heidän vanhemmilleenkin. Sulhasen äitikin oli todella kireänä tuolla nalugu-tilaisuudessa, kun kaiken olisi pitänyt sujua ihan nappiin, ja sitten kahvi loppui kesken jne. Ja kalliiksihan tuo tulee sekä häiden järjestäjille että vieraille, kun joka tilaisuuteen ei vain kerta kaikkiaan voi mennä samoissa vaatteissa ja koruissa.

      Poista
  3. Huh huh... Mä olisin saanut jo jonkun sosiaalistumisähkyn...

    Mutta kauniita nuo sun mekkoset, minustakin tuo sininen on kaunein, vaikkei hassumpi tuo kullitettu :'D mekkokaan.

    Onko sulla haisua eroaako intialaiset kuinka yleisesti (saavatko he edes erota?)? Ajattelin, että tuollaisten hääseremonioiden jälkeen ei varmaan "kehtaa" erota, jos ei toisen nassu lopulta miellytäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosiaalistumisähky oli todella lähellä minullakin! Meinasinkin pyörtyä onnesta, kun kuulin, että perjantaiseen tilaisuuteen ei ole pakko mennä. :-) Ja torstai-iltana, kun muut menivät "jatkoille" sulhasen kotiin, minä suunnistin kuntosalille. :-D

      Sininen mekko tuntuu olevan monen muunkin suosikki. Harmi kun se jäi käyttämättä, mutta onpahan ensi kerraksi jo ainakin yksi puku valmiina!

      Kyllä intialaiset saavat erota, ja minäkin tiedän monta pariskuntaa, jotka ovat eronneet. Yksi mies on eronnut peräti kaksi kertaa. Noloahan se on (tai ainakin minusta olisi) tuommoisten juhlien jälkeen, ja avioeroon liittyy minusta edelleenkin Intiassa sellainen häpeän leima. Mutta avioeron syyt ovat yleensä varmaan paljon painavampia kuin länsimaissa, kuten väkivalta tai lapsettomuus.

      Poista
  4. Oi, miten mielenkiintoista. Tutkin kaikki kuvat tarkkaan. Kiitos tästä kattavasta intialaiset häät infosta. Olen kerran ollut Delhissä ja hotellimme viereisellä aukiolla oli häät. Mieleeni jäi hirveä meteli :D
    Minusta kaunein mekko oli Nalugu-tilaisuuden mekko. Korut sopivat siihen todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meteliä oli näissäkin häissä. :-D Otin häistä videotakin, jossa meteli olisi kuulunut, mutta en voinut julkaista sitä, kun ihmisten kasvot olisivat näkyneet.

      Phoenixin-serkku ei tykännyt noista koruista yhtään, ja hän jopa neuvoi minua palauttamaan ne kauppaan. Neuvo ei miellyttänyt minua yhtään, koska ne sopivat minustakin tuon mekon kanssa ja koska tykkäsin niistä niin valtavasti, joten jätin ottamatta neuvosta vaarin ja laitoin ne kumminkin mekon kanssa. :-)

      Poista
  5. Oi, että olet tyylikäs nainen! Kunnon juhlat! Ajaminen korkkareilla voi olla haastavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaimaseni. :-) Kukaan ei ole koskaan ennen kutsunut minua tyylikkääksi, joten olin tästä varsin otettu. <3

      Poista
  6. Olipa aikamoiset haat! Mutta jaipa sinulle sitten mekkoja kayttamatta etta on valmiina jotain jo seuraavaan tilaisuuteen. Siis varmaanhan ei voi samalla mekolla menna enaa toisiin saman perheen haihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se hyvä puoli tässä on, että nyt on mekkoja valmiina odottamassa seuraavia pippaloita. :-) Ja samalla mekolla ei tosiaan voi enää mennä häihin, jossa on samoja ihmisiä kuin näissä häissä. Tai kuka sitäkään tietysti kieltäisi!

      Poista
  7. Kaikki hameet todella hienoja ! !!
    Mä olen aina ihmetelly suurten häiden kustannuksia kun paikalla on sukulaiset ,tutut ja vähemmän tutut , työkaveri oli kaverin veljen häissä jota ei ollu edes ikinä nähnyt jne Työkaveri kertoi että kaikki maksaa paikastansa , lahjoja ei tuoda , rahat kirjekuoressa ja joskus tulee jälkeenpäin riitaa kun joku perhe maksoi liian vähän .
    Mutta Intialaisissa häissä ei varmaan ole tätä kulttuuria .
    Miten suuret sun ja ukkelin häät oli?
    Mun häät oli kahden todistajan läsnäollessa , miksiköhän mä edes menin naimisiin kun en edes juhlia pitäny :))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulrika. Oli kyllä todellinen onnenpotku, että löysin viime hetkellä mekot, joista tykkäsin!

      Minä käsitin, että näiden häiden maksupolitiikka meni niin, että kotiseremoniat menivät sen pussista, jonka kotona seremoniat järjestettiin, ja tuon varsinaisen hääjuhlan maksoivat morsiamen vanhemmat. En tiedä, onko Intiassa häiden maksupolitiikassa enää mitään kiinteää sääntöä, vai onko kaikki sovittavissa.

      Minulla ja ukkelilla oli todella pienet maistraattihäät Suomessa, joten häämme olivat aika samantyyliset kuin sinunkin. :-) Mehän emme ole menneet koskaan Intiassa naimisiin, kun yrityksen kaatuivat byrokratian rattaisiin. Ja jos totta puhutaan, niin tuskin olisin silloin nuorempana ollut valmis olemaan tuollaisten hirveiden kalaasien keskipisteenä. Varmaan olisin mennyt kaappiin piiloon. :-D

      Poista
  8. Mahtava kulttuuripläjäys tämä - oli todella mielenkiintoista lukea (kuten monet muutkin postauksesi). Tässä samalla - ällös pahastu - pieni kielivinkki: jos jotain käsitellään / päällystetään kullalla, lopputulos on suomen kielen mukaan "kullattu". Tuo toinen sana viitannee johonkin muunlaiseen toimintaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit!

      Hih, tiedän kyllä, että kullattu ja kullitettu tarkoittavat aivan eri asiaa. Pientä vitsiä yritinkin tuossa vääntää, mutta se oli ilmeisen huono. :-) Nyt rupesin oikein miettimään, että millainen se kullitettu (sanan varsinaisessa merkityksessä) mekko sitten oikein olisi. Hyi, yök. :-D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Poistin edellisen, kun meni sanat kiharalle. :) En tuolla edellä ihan maisterina kommentoinut minäkään... mutta on minulla ollut asiakas, joka aivan tosissaan puhui kullitetuista tuotteista. Porukoilla oli palavereissa välillä vaikeaa pitää kasvot oikeilla lukemilla.

      Poista
    4. Minua rupesi naurattamaan jo ajatuskin, että joku puhuisi kullitetuista tuotteista ihan tosissaan ja itse yrittäisi pitää pokkaansa. Voi kaamea. :-D :-D

      Poista
  9. Tosiaankin mielenkiintoinen juttu. Paneuduin kuviin ja tekstiin antaumuksella. Kauniita värejä bloggerista huolimatta ja intensiivinen meno näytti olevan. Minulle tuo tuntimäärä olisi kyllä ollut tainnuttava, enkä ihmettele, että viimeiset bileet olivat jo liikaa sinullekin.
    Varsinkin tuo viimeinen kolttu sopii sinulle kyllä todella kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että pidit. :-) Ja kiitos kehuista. <3

      Minä ihmettelen noita intialaisia, että kuinka he oikein jaksavat tuollaista juhlimista ja tuollaista sosiaalisuutta. Että ovatko he vain yksinkertaisesti niin erilaisia kuin meikäläinen, vai ovatko he vain niin tottuneita viemään monen päivän juhlat hymyssä suin läpi, vaikka ajattelisivat mielessään mitä? Täytyisi muuten oikein kysyä tätä joskus joltain!

      Poista
  10. No olipa bileet! Me päästiin kurkkaamaan intialaisiin häihin hotellissamme ja morsian oli niin surullisen näköinen, ajatteli varmaan kauhulla muuttoa sulhasen kotiin. Teidän suvun morsian näyttää tyytyväisemmältä.
    Hihi tuo sana "kullitettu" oli nyt kyllä varmaan "Freudian slip".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä varmaan kaameaa olla sellaisissa häissä, joiden morsian oli surkean näköinen. :-( Mikäköhän mahtoi olla syynä? Minä olen päässyt onneksi näkemään vain iloisen näköisiä morsiamia.

      'Kullitettu' ei ollut mikään lipsahdus (vaikka olisi tietysti voinut olla sitäkin!), vaan kirjoitin sen ihan tarkoituksella, kun yritin olla hauska. Mutta mielikuva on tarkemmin ajateltuna aika ällöttävä. :-D

      Poista
    2. Kyllä tiesin, yritin olla vitsikäs minäkin. :-)

      Poista
  11. Mielenkiintoista oli lukea intialaisista häistä. Jäin oikein miettimään, kuinka suuri vaikutus sun eri asuilla oli. Kaikista asuista saa eri vaikutelman henkilön persoonasta. Ei tule aina itsekään mietittyä, kuinka pukeutuminen kuvastaa omaa persoonaa.

    Sininen asu on kyllä upein sun päällä. ”Maailman naisen” tyyliä on asussa.
    Kaikki asut olivat kivoja ja varmaan niille löytyy käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, jos viihdyit kirjoituksen parissa!

      Vaatteilla on kyllä suuri vaikutus siihen, millaiseksi olonsa tuntee. Erityisesti tilanteessa, jossa ei ole ihan kotonaan, olo tuntuu entistä epämukavammalta, jos on pukeutunut sellaisiin vaatteisiin, joissa ei oikein viihdy. Toisaalta taas mieleiset vaatteet voivat tuoda lisää itsevarmuutta. Siksi minullekin oli niin tärkeää löytää sellaiset vaatteet, joista todellakin pitäisin ja joissa viihtyisin.

      Ja erilaiset vaatteet voivat tosiaan tuoda kantajansa persoonallisuutta eri tavalla esiin. En ollut itsekään oikein ajatellut tätä, ennen kuin nyt sanoit asiasta.

      Minäkin uskon, että noilla asuilla saattaa olla tulevaisuudessa muutakin käyttöä. Jos olisin pukeutunut intialaisiin vaatteisiin, ne olisivat jääneet melko varmasti käyttämättä.

      Kiitos kommentistasi ja oikein mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! :-)

      Poista
  12. Ihan superkkinnostavaa lukea intialaisista häistä. Melko perusteellisesti niitä nähtävästi juhlitaan, kun oikein monta päivää. Minulle olisi varmaan tullut burn out ihan perinteisistä suomihäistäkin (ei tarvinnut onneksi testata, sillä avioiduimme mieheni kanssa maistraatissa) :D Eli hyvin jaksoit, hyvä sinä! ;)

    Sinun mekkosi ovat upeita! Hääpäivän mekkosi oli kuitenkin ihan ylitse muiden, todella kaunis ja ylellinen, mutta ei siis missään mielessä överi. Pidin kovasti myös ensimmäisestä mekostasi, ihanan voimakas väri siinä. Samoin kyllä tuossa vikassa mekossa, jota en päässyt (tai joutunut, heh) käyttämään. Tyylikkäät valinnat siis, huutelee täältä sohvamakutuomari. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voisi sanoa, että intialaisten hääjuhlinta on varsin perusteellista. Luin jostain, että entisaikaan häitä saatettiin juhlia peräti 16 päivää, mutta nykyään häät ovat maksimissaan viisi päivää pitkät. Että onneksi oli kuitenkin "vain" kolmen päivän pituiset häät, kun olisivat saattaneet olla vieläkin pidemmät. :-)

      Minä kuulun myös maistraattisarjaan. :-) En tosin omasta halusta vaan siksi, että ukkeli on "vääräuskoinen". Tosin en tiedä, olisinko halunnut mitään kirkkohäitä sittenkään, vaikka ukkeli olisikin saanut mennä kirkossa naimisiin.

      Kiitos, Elegia. <3 Minustakin tuo hääpäivän mekko sopi varsinaiseen hääpäivään noista mekoista parhaiten. Olihan tuo väritön intialaisten sareihin verrattuna, mutta mekko oli kuitenkin olemukseltaan vähän loistokkaampi kuin muut. Hääpäivän hääjuhlassa oli vieraana muuten toinenkin länsimaalainen nainen, ja hänellä oli sellainen polviin asti ulottuva leveähelmainen kukkamekko. Mekko sopi kyllä hänelle mutta näytti tuossa ympäristössä aika arkiselta. Mietinkin, mahtoikohan nainen tuntea olonsa kotoisaksi kaikkien noiden intialaisten asujen keskellä.

      Poista
  13. Upeat upeat häät ,ja oli ihanaa lukea niistä. Pituutensa puolesta ovat vähän kuin jotkut eteläamerikkalaiset häät mutta niissä ei ole tuollaisia seremonioita, jotka näyttävät tosi kauniilta , ja olipa kiiinnostavaa lukea niistä.
    Kaikki mekkosi tosi kauniita ja istuvat kauniisti päälläsi. Herkkukuvat saivat taas nälkäiseksi;D
    Hih, taisi ehkä olla Mobileye joka siellä autossa kilkatti;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui vielä sanoa että täälläkin on järjestettyjä avioliittoja, ultraortodoksien parissa; voi ehkä olla pari tapaamista, usein esiliina mukana, ja sitten häät.Mutta niissä piireissä erotaan paljon harvemmin kuin normaalissa elämässä. Muuten, näin täällä uutisissa viime kuussa jutun eteläisessä Israelissa asuvasta beduiinimiljonääristä,joka naitti 2 poikaansa yhtä aikaa. Häät kestivät viikon,ja koko viikon hääjuhlissa näkyi vain miehiä!

      Poista
    2. Ihana kuulla, että tykkäsit lukea. <3 Häät olivat tosiaan upeat, mutta onneksi ne ovat enää muisto vain. ;-D Pitänee ruveta varautumaan henkisesti jo seuraaviin häihin...

      Minäkin muuten tykkäsin intialaisista seremonioista. Varsinkin tuo seitsemän askelta lupauksineen kuulostaa sellaiselta, että sen voisi ottaa käyttöön länsimaisissa häissäkin. ;-)

      Piti googlettaa, että mikäs se tuollainen Mobileye on, mutta sitten muistin, että sinähän olet tainnut kirjoittaakin siitä! Vai olikohan se jossakin kommentissasi, kun kerroit siitä. Tuon kokemuksen perusteella en ehkä hankkisi Mobileyeta omaan autooni. :-D

      Olipas omituiset häät beduiinimiljonäärillä. Toisaalta tietysti jokainen saa järjestää sellaiset häät kuin haluaa, mutta varsin erikoiselta kuulostaa.

      Mukavaa alkavaa viikkoa, Jael!

      Poista
  14. Kauniita pukuja olet löytänyt. Mietin tässä lukiessa että miten sinä (suorasukaisena suomalaisena ) ylipäätään kestät intialaista kulttuuria ja ihmisiä. Kuvittelen että intialaiset ovat aika monimutkaisia tyyppejä, mikä näkyy näissä häissäkin. Mutta voin olla väärässä, en tunne henk. koht. yhtään intialaista.
    Terv. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marsa.

      En tiedä, ovatko intialaiset yhtään sen monimutkaisempia tyyppejä kuin suomalaisetkaan. Itse asiassa usein tuntuu jopa siltä, että suomalaiset ovat paljon intialaisia monimutkaisempia! Intialaiset kun ovat sellaisia eri tilanteisiin sopeutuvia ja joustavia ihmisiä, kun taas meitä suomalaisia (itseni mukaan lukien) vaivaa usein sellainen asenne, että kaikki saisi mieluusti mennä aina oman mielen mukaan. Toki intialainen kulttuuri on noin yleisesti ottaen hyvin erilainen kuin suomalainen, ja se on aiheuttanut vaikeuksia minullekin. On ollut vaikea ymmärtää, miksi pitäisi toimia jollakin tavalla vain siksi, että niin kuuluu sosiaalisten normien mukaan toimia, jos itseä ei satu huvittamaan. Mutta erinomaisen opettava kokemus intialaisten kanssa eläminen on kyllä ollut. Ja mitä suorasukaisuuteen tulee, niin kyllä intialaiset ovat minusta suorasukaisempia. Heiltä tulee kommenttia heti, jos on esimerkiksi lihonut tai laihtunut. Itselleni ei tulisi koskaan mieleeni kommentoida tuollaisia asioita kenellekään, mutta ehkä suorasukaisuuttakin on monta eri lajia.

      Poista
    2. Kiitos tästä valaisevasta vastauksesta. Kuten sanoin, en tunne yhtään intialaista, joten käsitykseni on tosiaankin hatara. Mutta onneksi bloggailu avartaa! :)
      Marsa

      Poista
    3. Kiva jos vastauksesta oli jotain hyötyä. :-) Tämä on tietysti vain oma näkemykseni, ja joku toinen voi nähdä asian täysin eri tavoin. Mukavaa päivän jatkoa!

      Poista
  15. Ihana lukea ja nähdä varsinkin näin paljon kuvia häistä ja sun mekoista. Tykkäsin todella paljon sun tuosta bling bling puvusta pääseremoniassa, tuli ihan sellainen tuulahdus vanhanajan filmimaailmaa mieleen. Mielenkiintoinen seremonia, täälläkin vaihtelee paljon perheen taustan mukaan millaiset ovat häät. Hennausseremonia on monilla täälläkin edelleen tärkeässä osassa ja se on usein päivää ennen häitä. En ole muuten yhtää hää ihminen vaan tylsistyn melkein kaikissa, oli maa mikä tahansa. Ruokaa on teilläkin ollut vallan paljon joten sen suhteen olisin kyllä viihtynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tullutkaan ajatelleeksi, että tuo mekko on sellaisen vanhanajan filmimaailman oloinen mekko, mutta ihan totta! Bling-blingiäkään ei ollut yhtään liikaa noihin pippaloihin. Intialaisissa häissä enempi on parempi. :-)

      Hauska tietää, että sielläkin harrastetaan hennaseremoniaa, ja vieläpä häitä edeltävän päivänä, ihan kuten Intiassakin.

      Sama juttu, että häät eivät ole minunkaan juttuni. Ainoat häät, joissa voisin kuvitella todella viihtyväni, on sellaiset, että niissä soisi EDM, ja tanssibileet jatkuisivat pikkutunneille asti. Tosin voi olla, etten kävelisi sen jälkeen pariin viikkoon, kun polvi olisi niin sökönä. :-D

      Poista
  16. Ihana hääraportti!!!
    Hienot mekot löysit. Minun suosikkini on se ensimmäinen petroolin värinen mekko.

    VastaaPoista
  17. Nyt vasta ehdin tänne asti ja täytyy sanoa, että hääraportti oli justiin niin värikäs ja mielenkiintoinen kuin olin odottanutkin. Ja vaikka ikuinen verkkaripentti olenkin, jolle mukavuus vaatteissa on kaikkein tärkeintä, niin kyllä mun alkoi melkeinpä käydä kateeksi tollanen tilaisuus, jossa voisi ihan luvan kanssa pukeutua naisellisesti ja vieläpä useampaan erilaiseen asuun. Ja valita korut ja kaikki sen mukaan. Suorastaan ylellisen luksukselta kuulostaa. (Toki niinkuin sanoit, ilotulituskin alkaa tuntua tylsältä, jos ihan tavaksi tulee :)).

    Ja sitäkin mietin, että mitähän nykymorsian ja sulhanen häistä ajattelee. Tai siis kaikista niistä ikiaikaisista perinteistä. Tuntuuko ne kivoilta vai haluaisiko vaan tehdä asiat omalla tavallaan ja päästä äkkiä naimisiin ilman sen kummempia tuntien etukäteisseremonioita :). Mutta siihen tuskin saan vastausta, joten haluan ajatella niin, että kaikki on heidän mielestään mieluisaa.

    Ja harmi mekkomielessä, ettet osallistunut Pooja-tilaisuuteen, koska sähkönsininen mekko oli mun mielestä sun päällä kaikista kauniista kaunein. Tai siis sinä siellä mekon sisällä <3. Joskin se varsinainen hääpäivän mekkokin oli ihana.

    Pitäiskö meidän sittenkin tavata kahvakuulailun sijasta sovituskopissa :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kerkesit lukemaan. <3

      Minäkin olen samanlainen verkkaripentti (hyvä nimitys muuten :-D), mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni sellaisen naisellisen puolenkin. Täällä Boliviassa olen intoutunut käyttämään pelkästään hameita, mutta - noloa tunnustaa! - senkin takana on lähinnä mukavuus: hameet ovat kuumalla ilmalla vaan niin paljon mukavampia kuin housut. :-) Ja pakko tunnustaa sekin, että vaikka mekkojen etsiminen ja sovittelu kävi hermoille, niin minustakin oli kiva, kun sai oikein luvan kanssa leikkiä prinsessaa. Luksushan oli noista minun mekoistani kaukana, sillä onnistuin saamaan ne naurettavan halvalla. ;-D

      Minä vähän luulen, että nykyajan morsiamet ja sulhaset etenevät tuon perinteisen kaavan mukaan siksi, että eivät oikein muusta tiedä, tai ainakaan tuo sulhanen ei ehkä tiennyt. Mielenkiinnolla odotankin siskontytön häitä, millaiset ne tulevat olemaan, koska hänen voisi olettaa haluavan omannäköisensä häät, jotka eivät ehkä olisi sieltä ihan perinteisimmästä päästä. Mutta aika näyttää, mitä tuleman pitää.

      Hih, taitaa se sovituskoppi olla aika ahdas paikka, koska mulle ainakin tulee sovituskopissa aina tuskanhiki. Eihän siinä viiden metrin säteellä kukaan kestäisi olla. :-D Paitsi että joissain kaupoissa on sellaisia ihania luksuskoppeja, joissa on tilaa vaikka muille jakaa, ja ilmastointi pelaa. Sovituskopit, niiden tilat, valaistus ja etäisyys peiliin, vaikuttavat muuten ainakin itselläni ihan hirveästi ostopäätökseen. Kauppojen tulisi minun mielestäni panostaa paljon enemmän sovituskoppeihin kuin moni kauppa nykyään tekee!

      Mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
    2. Niin ja lämmin kiitos kehuista! :-)

      Poista
  18. I had a fun time reading this. Thank you.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3