Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 24. tammikuuta 2017

Kosteat origamit

Käväisin viikonloppuna Itä-Suomessa ja pysähdyin matkalla Parikkalan Patsaspuistoon, kun edellisestä kerrasta oli kulunut jo niin paljon aikaa. Muistelin, että edellisestä käynnistäni oli kulunut ehkä parisen vuotta, mutta kun etsin vanhan postaukseni, kävi ilmi, että aikaa olikin kulunut neljä ja puoli vuotta. Niin se aika kuluu!

Halusin nähdä, miltä Patsaspuistossa näyttäisi talvella ja miten puisto oli muuten tässä ajassa muuttunut. Kävi ilmi, että puisto oli muuttunut edukseen: sinne oli tullut opastauluja, ja paikka tuntui muutenkin paljon paremmin hoidetulta kuin viimeksi.

Patsaspuisto on Suomen tunnetuin ITE- taideteoskokonaisuus, ja se koostuu noin 560 betonipatsaasta. Puisto on yhden miehen, Veijo Rönkkösen, elämäntyö. Rönkkönen työskenteli ja asui puiston keskellä olevassa talossa lähes viidenkymmenen vuoden ajan, aina kuolinvuoteensa 2010 asti. Rönkkösellä oli varsinkin nuorempana erakkomainen luonne, eikä hän suuremmin ihmisten kanssa viihtynyt. Patsaspuisto olikin hänen omalaatuinen tapansa saada ihmisiä luokseen ja ottaa ihmiskontaktia, sillä hän tykkäsi katsella kotinsa ikkunasta puistossa käyskenteleviä ihmisiä, vaikka ei näiden kanssa tekemissä juuri ollutkaan.

Puisto tuntui yhtä hämmentävältä kokemukselta kuin edellisellä kerrallakin. Ensimmäiseksi silmien eteen avautuu kahdensadanviidenkymmenen patsaan Joogatarha, joka melkein salpaa hämmästyneen katselijan hengen.






Rönkkönen joogasi itsekin, ja se todellakin näkyy puistossa. Oli mielenkiintoista tarkastella joogapatsaita nyt, kun olen itsekin vähän perehtynyt joogaan.

Jos saapuu puistoon kuutostien puolelta, kokemus on vähintään yhtä hämmentävä. Tulijaa on vastassa rivi enemmän tai vähemmän eriskummallisen näköisiä patsaita.

Puisto on samalla sekä karmiva että kiehtova. Puistoon oli viime käyntikertani jälkeen lisätty musiikkia, ja ambient-tyyppinen musiikki soi kaiuttimista koko kierrokseni ajan. Musiikki sopi erinomaisesti puiston luonteeseen ja teki puistosta vähemmän karmivan tuntuisen.






Tarina kertoo, että osa patsaiden suussa olevista hampaista on oikeita ja että jonkin patsaan suussa olisi Veijon oman isän hampaat. Mene ja tiedä. Luin muuten edellisen puistokäyntini jälkeen Veijo Rönkkösen elämästä kertovan kirjankin, Veijo Rönkkösen todellinen elämä, mutta harmikseni en muista kirjasta enää juuri mitään.




Ehkä palaan puistoon taas joskus! Puisto on ehdottomasti käynnin arvoinen, joten suosittelen paikkaa lämpimästi. Kannattaa tulla kauempaakin! Puisto on auki aina, 24/7, eikä pääsymaksua ole, mutta maksamalla vapaaehtoisen keräysmaksun keräystolppaan tukee puiston ylläpitoa. Puistovierailu kannattaa ehkä kuitenkin tehdä kesäaikaan, jolloin puutarha ja patsaat pääsevät täysiin oikeuksiinsa.

Lisää Patsaspuistosta ja Veijo Rönkkösestä voi lukea esimerkiksi täältä.

Itä-Suomessa tuli käveltyä järven jäällä useampaankin otteeseen. Ensin jäälle meno hieman arvelutti, mutta kun näin jäällä autonrenkaiden jäljet, pelkoni hävisi. Jos jää kesti auton, kestäisi se minutkin!



Paikalliset ovat niin laiskoja, että heidän pitää päästä autolla verkoille, mikä siis tarkoittaa sitä, että heidän pitää saada auto aivan verkkojen viereen. Itse taidan olla sen verran sisämaan ihminen, etten kai koskaan totu järven jäällä huristeleviin autoihin. Jäällä ajeleva auto on jotenkin niin absurdi näky.

Formula driver from hell. Tällä esityksellä pääsisi ehkä Ollin tiimiin.


Kevyempää liikennettä.

Olen aina ihan täpinöissäni, kun näen lumessa eläimen jälkiä. Olen varma, että lumella on kävellyt vähintäänkin ilves tai susi - ehkä jopa karhu!

Totuus on kuitenkin se, että suurin osa jäljistä on varmaankin naapurin koiran tekemiä.


Savonlinnassakin tuli käytyä, kun piti päästä kaupoille ja uimaan. Jälkimmäistä halusi siis äiti, en minä, ja muistinkin kitistä taas kuin viisivuotias, kuinka inhoan uimahalleja.

Sovituskoppiselfie.

Sovituskopista tuli mieleeni, että sillä on kyllä ihan valtavan suuri vaikutus ostokokemukseen, millaiset sovituskopit kaupassa on! Jos koppi on pieni ja nuhruinen, eikä siellä ole penkkiä, ja seinässä on pari koukkua vaatteita varten, niin kopissa ei kyllä kauan viihdy. Se tarkoittaa myös sitä, että vaatteetkin jäävät todennäköisesti ostamatta. Mutta jos koppi on tilava ja hyvin varusteltu, ilmastointi pelaa, ja ehkä vielä palvelukin, niin johan rupeaa vaatteitakin löytymään. Jokin psykologinen juttu varmaan. Savonlinnan Sokoksen sovituskopit olivat ihanat!

Prismassa oli myynnissä harvinaista kalalajia nimeltä muhven.



En tullut kysyneeksi kalan kilohintaa. En myöskään nähnyt kalatiskissä kuin yhden muhvenen, joten ei kannata lähteä sankoin joukoin Savonlinnaan muhvenia metsästämään.

Tiedättehän muuten, että tieliikennelain mukaan polkupyörän pitää olla pimeällä valaistu?

Kas näin.

Paluumatkalla näimme yhden talon pihalla rakennuksen, jossa oli komeat valot.


Jäimme miettimään, mitä tällä mahdettiin juhlistaa: satavuotiasta Suomea, sata vuotta sitten rakennettua latoa vai Pertti-pappaa.

Yhtenä päivänä keksin, että haluan päästä pilkkimään. En ole muistaakseni koskaan ennen pilkkinyt, mutta ei kai pilkkiminen nyt kovin vaikeaa voisi olla: sen kun vain tekisi jäähän reiän ja heittäisi reikään jonkinmoisen syötin. Sitten vain rupeaisi vetämään kaloja ylös.

Kävimme nauttimassa maittavan lounaan paikallisella huoltoasemalla, ja siellä näkyikin olevan juuri sopivasti pilkkitoukkia myynnissä. Niitä piti saada! Myyjä kävi noutamassa purkin salaisesta kätköstään, ja kun silmäilin purkissa olevia toukkia, minulta pääsi yllättynyt kommentti: "hyi hitto, ne elää!". Myyjä oli kovin huvittunut: totta kai toukat elävät! Olin kai ajatellut, että talvikalat söisivät jotakin muuta kuin eläviä tuotteita.

Iskä ilmoitti lähtevänsä pilkkireissulle mukaan, ja olin asiasta varsin helpottunut. Iskä ottaisi kalat irti ja laittaisi minulle ehkä toukatkin koukkuun! Tavaraa kertyi pulkkaan siihen malliin, että totesin, että eipä se pilkkiminen taida niin kovin yksinkertaista ollakaan.





Tässä sitä mennään!
Taas ovat autot hurruutelleet.
Ensimmäinen järkytys pilkkimisessä oli jään paksuus. Olin kuvitellut, että kaira menisi jään läpi tuosta vain, mutta jään paksuus olikin noin puoli metriä. Siinä olikin pusertamista! Reikiä piti tehdä tietysti monta, koska mitä enemmän reikiä sitä enemmän mahdollisuuksia saada kalaa. Sohjokauhat olivat unohtuneet kyydistä, enkä minä en ollut edes tiennyt, että sellainenkin kuin sohjokauha on olemassa. Kun ei ollut sohjokauhaa, piti vetäistä kaira vauhdikkaasti ylös, jotta sai sohjotkin jään pinnalle. Hyvin pian huomasin, että tätä tehdessä kannattaa seistä vähän kauempana kuin aivan reiän vieressä, koska muuten vedet lentävät kengille, mikä ei ole kuuden asteen pakkasessa ihan hirveän kiva juttu. Senkin tulin havainneeksi, että kairasta kannattaa ottaa kunnon ote, ennen kuin alkaa veivata, koska muuten saattaa saada veivin nenäänsä.

Sormeni olivat jäässä jo ennen kuin ensimmäinen syötti oli saatu reikään, ja varpaitanikin alkoi kipristellä aika pian, kun oli ne märät kengätkin. Pilkkimisen tekniikkakaan ei ollut minulla oikein hallussa, mutta yritin vakoilla sitä iskältä.


Mietin, että jos olisin kala, niin en minäkään kyllä semmoiseen syöttiin tarttuisi, joka vain lilluu vedessä. Sitäkin mietin, että miten kalat edes näkevät jään alla mitään. Eikös siellä ole ihan säkkipimeää?

Tällaisia elämän peruskysymyksiä on hyvä miettiä aina silloin tällöin.

Hei, me pilkitään!

Pari tuntia maltoin maltoimme pilkkiä, mutta sitten minulla oli varpaat ja sormet niin jäässä, että oli pakko lähteä. Olin luullut laittaneeni liikaa tai vähintäänkin tarpeeksi vaatetta päälle, mutta olin luullut väärin. Vielä olisi ainakin yksi vaatekerros saanut olla, ja ainakin yhdet sukat ja käsineet.

Kalansaalis oli hulppea: iskä sai kolme ahventa, enkä minä saanut mitään. En piitannut saaliista, sillä kokemusta olin lähtenyt hakemaankin  - ja sitä olin myös saanut. 😀

Kaveruksetkin halusivat ulos, mutta kun siellä oli niin kylmä.
Ei me sentään mitään jääkarhuja olla!


Innostuin myös testaamaan erästä uutuustuotetta, kun olin nähnyt televisiossa mainoksen: kostea vessapaperi - sellaistahan minun piti saada!


Piti tehdä oikein erillinen kauppareissu Prismaan, kun tämä tuote oli ensimmäisellä käynnillä unohtunut. Arvosteluraatiin osallistui muitakin jäseniä, mutta kerron vain oman arvioni (muiden arviot olivat samansuuntaisia).

Ensinnäkin olin kuvitellut mielessäni muhkean paperirullan, josta saisi vetää kosteaa vessapaperia samalla tavalla kuin rullasta vedetään normipaperiakin. Rullan sijasta nämä paperit olivatkin samanlaisessa paketissa kuin kosteuspyyhkeet. Miten nämä erovat esimerkiksi intiimikosteuspyyhkeistä? Mitä uutta tässä "keksinnössä" on? Toiseksi laput olivat aivan liian pieniä. On ärsyttävää yrittää saada postimerkin kokoinen rätti osumaan takapuoleen oikeassa kulmassa. Kolmanneksi minua ärsytti se, että piti pitää tarkkaa kirjaa siitä, kuinka monta lappua oli jo pönttöön heittänyt. Pönttöön kun saa laittaa enintään kolme lappua kerrallaan.

Tiivistettynä: tuote oli ihan persiistä.


28 kommenttia:

  1. :D Kostea vessapaperi, tipahdin melkein tuolilta! Tuo teidan pilkkireissu muistutti siita etta monen vuoden talvitauon jalkeen aika varmasti kultaa muistot. Muistelin pilkkimista jotenkin rentona istuskeluna auringossa, termarissa kaakaota jne., nyt kun paremmin muistelen niin muistan nuo haittapuolet paremmin.

    Tuo patsaspuisto on hieno, olen kaynyt siella monesti silla ajelimme ennen paljon valia Lpr-Parikkala. Sinne pitaakin menna ensi kerralla Suomessa ja haluaisin kasiini tuon kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En meinannut minäkään uskoa korviani, kun kuulin kosteasta vessapaperista. Miten tämmöinen elintärkeä keksintö keksitään vasta nyt. :-D

      Mun kohdallani ainakin aika kultaa muistot, ja kuvitelmat voittavat usein todellisuuden. Minäkin kuvittelin pilkkimisen joksikin idylliseksi tapahtumaksi, mutta se onkin raakaa työtä. :-D Lisämausteena on vielä kylmyys ja palelu, joita inhoan sydämeni pohjasta. Vaikka olisi kuinka paljon päällä, niin kyllä siinä pitkään paikallaan istuessa alkaa palella, varsinkin jos pakkasen lisäksi vielä tuuleekin.

      Rönkkösestä kertova kirja oli kiva. Olisi melkein kannattanut lukea se uudestaan ennen puistokäyntiä, niin olisin saanut käynnistäni paljon enemmän irti. Mutta ehkä ensi kerralla. :-)

      Poista
  2. Lumi antoi kyllä puistolle ihan uudenlaisen ilmeen. Kiva kun kävit. Pilkillä olen penskana kököttänyt joka talvi, joten ei tarvi enää aikuisena siinä hommassa palella. Kosteasta vessapaperista en ole kuullutkaan, eikä tämän postauksen perusteella taida olla tarvetta ottaa selvääkään. Vaikka hyvin pyyhkisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi toi tosiaan mukavan lisämausteen puistokäyntiin, kun puistossa oli lumisia päitä ja kasvoja, ja patsaat olivat osin lumen peitossa.

      Kostea vessapaperi on minusta aikamoinen turhake, kun sen lisänä kuuluu ilmeisesti käyttää kuitenkin myös sitä tavallista, kuivaa vessapaperia. Että mitä sitä yhtä vessapaperia hankkimaan, kun kahdellakin pärjää. :-D

      Poista
  3. Muistankin sen edellisen postauksesi tuosta patsaspuistosta,sen verran erikoinen paikka että jäi mieleen,ja kyllä ihan mielettömän työn on tuo edesmennyt taiteilija tehnyt. Muhven;D
    Mä olen käynyt kerran pilkkiongella,enkä minäkään saanut kalaa,mutta lapsena lempihommiani kesällä oli onkiminen.
    Olen kerran saanut tuotenäytteenä kosteaa vessapaperia,mutta unohdin sen kaapppiin ja kosteat paperit kuivuivat niin että olivat lopulta kuivia paksumpia vessapapereita.Onkohan tuo biohajoavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönkkönen on tosiaan tehnyt huikean työn. Arvelin, että kukaan ei enää muistaisi vanhaa kirjoitustani puistosta, mutta sinä näköjään muistit. Vaikka kyllähän tuo on semmoinen paikka, että jää ehkä kerrasta mieleen.

      Onkiminen on periaatteessa kivaa, mutta mukana pitäisi olla sellainen kaveri, joka laittaisi minulle madon ja joka ottaisi kalan irti. Osaanhan minä periaatteessa tehdä nuo itsekin, mutta mielipuuhia ne eivät tosiaankaan ole, varsinkaan se kalan irti ottaminen. Jos kala sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan kovin iso!

      Kyllä tuo vessapaperi on biohajoavaa. Nyt vähän harmittaa, ettei kaupassa ollut kuin hajustamatonta paperia, kun sitä on ilmeisesti saatavilla hajustettunakin, ruusun ja kurkun tuoksuisena. :-D

      Poista
  4. Oletpas taas tehnyt kaikenlaista jännää. Aika karmiva tuo puisto -etenkin nuo patsaiden hampaat.
    Pilkille...hrr..en tiedä lähtisinkö. Minuakin pelottaisi se että kestääkö jää ja mitä niille kaloille sitten tekisi? No kiva kun isäsi sai kalaa ja sinä pääsit vaan muuten kokemusta rikkaampana.
    Jännityksellä jään odottelemaan seuraavia päähänpistojasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa päähänpistoja. :-D

      Minustakin nuo hampaat olivat erityisen karmivat. Ja silmät. Tuntui, että ne oikeasti katsoivat takaisin. En kyllä menisi tuonne iltapimeällä, vaikka voisihan se olla kokemus sekin.

      Äiti laittoi ahvenet mausteeksi lohikeittoon. Aika onnettoman pieniähän ne ahvenet olivat, ja vähän kävi niitä sääliksi. Että siellä ne parven muut ahvenet nyt uivat ja ihmettelevät, mihin heidän kolme kaveriaan katosivat. Päätyivät meidän kalasoppaan. :-(

      Poista
  5. Tuossa patsaspuistossa haluaisin kesällä käydä. Paljon olen siitä kuullut, mutta pitäisi itse nähdä.

    Minä kun kalastan mato-ongella niin tarvin assistentin ( mies), joka laittaa madon, ottaa kalan sitten irti ja laittaa uuden madon jne. Viime kesänä harjoittelin oikein uistimella, aika hienoa.

    Tuohon märkään vessapaperiin kelpaisi varmaan tavallinen, jos sen hanan alla kastelee, muta ei kuulosta tarpeelliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti patsaspuistossa käyntiä! Todella mieleenpainuva paikka!

      Minä tarvitsen samanlaisen kalastusassistentin. Osaan toki laittaa madon ja ottaa tarvittaessa kalankin irti, mutta ne ovat niin iljettäviä hommia (varsinkin viimeksi mainittu), etten mielelläni niitä tee. Uistinta en ole koskaan kokeillut - enkä taida tietää edes, miltä uistin näyttää. :-D

      Mitäpä sitä vessapaperia hanan alla kastelemaan, kun kaupasta saa valmiiksi kasteltua paperia. :-) Tämä menee siihen kategoriaan "valmiiksi kuoritut sipulit".

      Poista
    2. Sun pitäisi nähdä mun miehen uistin- ja perhokokoelma. Niitä erilaisia kalanakuvia ja pörröisiä perhoja on satoja. Luonnollisesti molempiin kalastusmuotoihin kuuluu 4-5 erilaista vapaa :D

      Poista
    3. Tuommoinen kokoelma olisi todellakin näkemisen arvoinen! On varmasti hieno. :-) Nyt kun mainitsit tuon pörröisen, niin rupesin muistelemaan, että olen ehkä sellaisen perhon/uistimen joskus nähnytkin.

      Poista
  6. Aika huikea reissue sanon minä ja monenlaisia kokemuksia! Tuo patsaspuisto näyttää kyllä hienolta, toisaalta vähän pelottavaltakin...

    Pilkkimistä en olekaan harrastanut kuin lapsena, olisipa kiva taas kokeilla😊, vaikka en minäkään niistä kaloista, kun nehän pitäis irrottaa koukusta ja siivota, ei mun juttu!

    Vai kostea vessapaperi, kaikkea ne keksiikin! Mutta onneksi sinä testasit tänän, mun ei tarvi😆.

    Kiitos illan piristyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, jos tämä piristi iltaasi. :-)

      Tuo patsaspuisto on oikeasti vähän pelottava, varsinkin jos siellä on yksin. Nytkään puistossa ei ollut ketään muita minun lisäkseni. Onneksi se musiikki vähän vähensi pelottavuuden tuntua.

      Tuntuu olevan aika monella sama ongelma, että kalojen irrottaminen koukusta ei nappaa. Onneksi en ole ongelmani kanssa yksin. :-)

      Poista
  7. Sain taas kivan vihjeen missä vois käydä , patsaspuisto, varsinki hammashoitajana kiinnostais katsoa ne hampaat vähä lähenpää :))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen vierailukohde hammashoitajalle. ;-D Näkyi paikkojakin olevan. :-)

      Poista
  8. Muutaman päivän vaellusretki puskatoiletteineen tai vedetön vessa, niin ehkä tuosta kosteasta paperistakin osaisi ottaa hyödyn irti, tarpeeseen se keksitty on :D
    Parikkalaan en ole vieläkään päässyt, voi harmi. Hampaat näyttävät ihan aidoilta... vanhat tekarit ei varmaan ole mikään helppo keräilykohde.. tuli vaan mieleen.
    Pilkkimistä ei tulisi mieleenkään kokeilla. Virveliä olen kokeillut joskus, koska heitteleminen oli hauskaa - ja ollut onnellinen siitä, ettei tullut kalaa, olisi pitänyt huutaa apua, jos sellaisen olisin saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, metsän keskellä tuolle paperille voisi olla käyttöäkin. Tosin ihmettelen vähän, kun paketissa luki, että kostea paperi on tarkoitettu käytettäväksi tavallisen vessapaperin kanssa. Pitäisikö mukana siis kantaa kumpaakin?

      Mulle tuli mieleen virvelin heittämisestä yksi entinen poikaystävä, joka myös kävi heittämässä vähän virveliä. Seuraavana päivänä kävivät kaverin kanssa etsiskelemässä, josko se virveli sieltä järven pohjasta löytyisi...

      Poista
  9. Mielenkiintoisia asioita olet pohtinut ja taas kerran tiedostan, että Itä-Suomi on todella hataraa aluetta itselle. Nuo patsaiden hampaat - hiukka puistattaa. Mutta, että kurkun tuoksuista kostutettua vessapaperia - vaikuttaa houkuttelevalta, mutta koko ei tunnu sopivalta. Kiitos myös täältä aamun nauruista (siis tuo vessapaperi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan ehdottomasti paperit saisivat olla isompia ja tulla paketista helpommin ulos. Minulla ainakin menee hermo, jos pönttösessio venyy paperin takia. :-)

      Minulle taas Länsi-Suomi (ja Pohjois-Suomi) on paljon tuntemattomampaa kuin itä. Idässä on tullut pyörittyä paljon enemmän, vaikka toki sielläkin on hurjasti paikkoja, joita en tunne ollenkaan. Pitäisi joskus tehdä sellainen oikein kunnon Suomi-turnee!

      Poista
  10. Tuo patsaspuisto on jotenkin tosi creepy. Etenkin nuo hampaat. Mutta jos satun jonnekin lähistölle, niin aion uskaltautua katsastamaan sen.

    Minä kiitän hyvistä pilkkivinkeistä. Digitalisoitunut isäni heti Facebookissa lupaisi kairan, pilkkijakkaran ja kaksi pilkkivapaa lainaan, osoittipa vielä vähän suuntaan, että kenen kaverin kouraan pitäisi se toinen pilkki laittaa :) Helsingissä tuskin tulee ongelmaksi puolen metrin jää. Minä olin alustavasti ajatellut, että noita särkiä kai voisi talvisinkin onkia ranskanleivällä :D :D :D Kesäisin se ainakin onnistuu.

    Vai, että kosteaa vessapaperia. Minä kerron sinulle salaisuuden. Voit ottaa siitä tavallisesta rullasta niin monta palaa kuin haluat ja vähän kostuttaa niitä lavuaarissa ja ta-daa sinulla on kosteaa vessapaperia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen sinullekin patsaspuistoa! Uskon, että se voisi olla pojistakin ihan mielenkiintoinen paikka.

      Alkaa näyttää siltä, että sinäkin joudut kohta pilkkimään. :-D Eipä tullut mieleenkään, että ranskanleivälläkin voisi yrittää pilkkiä. Siinä jäisi ainakin se madon koukkuun laittamisen ongelma pois - ja hyvällä tuurilla sitä toistakaan ongelmaa (=kalan irrottaminen koukusta) ei tulisi. ;-D

      Ei kai sitä nyt ruveta vessapaperin kasteluun vettä kuluttamaan, kun kerran kaupasta saa valmiiksi kasteltua. Siinähän joutuisi näkemään vähän vaivaakin. ;-)

      Poista
  11. Patsaspuisto on kyllä ihan mieletön :)) Kiva nähdä talvikuvia sieltä, oli kesä kun me käytiin. Syksyllä oli tarkoitus mennä heidän kekrijuhlille, mutta ei sillä kertaa päästy. Huomasin muuten toisaalta, että Patsaspuistolla alkoi juuri Mesenaatissa joukkorahoitus: http://mesenaatti.me/pelastetaanpatsaspuisto. Toivottavasti toiminta pysyy pystyssä, on tuo Rönkkösen elämäntyö niin huikea ettei ole toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin jostakin (olisiko ollut Patsaspuiston sivuilta) niistä keksijuhlista. Kuulostavat kiinnostavilta, ja paikan olemukseen varmaan oikein sopivilta. :-)

      Olisi kaameaa, jos Rönkkösen elämäntyö menetettäisiin. Olin niin ilahtunut, kun puisto tuntui huomattavasti paljon paremmin hoideltulta kuin viime käynnilläni, siis vaikka nyt oli talvi. Oli nimikkopatsaita, paljon uusia kylttejä, sitä musiikkia jne.

      Poista
  12. Hienon kuuloinen ja näköinen tuo puisto! Täytyy laittaa korvan taakse. Lueskelen täällä myöhään yöllä ja pikalukiessa otsikko muuttui muotoon 'kosteat orgasmit', huh huh ja tirsk! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-DD Itse asiassa vähän pelkäsinkin, että joku saattaisi lukea otsikon noin. No mutta mikäs siinä, molempi parempi. :-D

      Poista
  13. Tuo puisto olisi kyllä kiva joskus nähdä. Hieman karmaiseva ajatus noista omista hampaista jonkun patsaan suussa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Patsaspuistoa! On kyllä todella erikoislaatuinen ja mieleenjäävä paikka!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3