Ei elämä ole yhtä juhlaa. Välillä pitää käydä toisissakin kekkereissä.


torstai 31. maaliskuuta 2016

Hauska tavata

Tämä postaus on tehnyt tuloaan jo kauan - tai siis se, millaiseksi olin tämän postauksen alun perin ajatellut. Kävi nimittäin niin, että kun rupesin tätä vihdoinkin kirjoittamaan, punaiseksi tarkoitettu lanka muuttuikin siniseksi. Tarkoitus oli alun perin kirjoitella kahdesta liikunnallisesta nettisivustosta, joita käytän itse paljon, ja ehkä inspiroida jotakuta tutustumaan niihin. Onnistuin kuitenkin saamaan tästäkin postauksesta jonkinlaisen syvällisen itsetutkiskelun, vaikka nuo liikuntasivut ovat toki edelleen tämän postauksen pääasia. Yrittäkää kestää.

Minulle liikunta on tärkeä osa elämää, mutta tiedän, että monelle liikunta ei ole läheskään yhtä iloinen asia ja että joskus se voi olla suoranaista pakkopullaa. Olenkin monesti miettinyt, onko liikuntainhossa kyse siitä, että liikunta itsessään (siis missä tahansa muodossa) on vastenmielistä, vai onko kyse ennemminkin siitä, että sitä omaa liikuntamuotoa ei ole löytynyt. Uskon nimittäin itse vakaasti siihen, että jokaiselle on olemassa jokin liikuntalaji, jonka parissa viihtyisi, oli laji sitten nyrkkeily, kuumajooga, uinti, kävely, golf, zumba tai koripallo. Olen joskus jopa miettinyt, voisiko liikuntalajilla olla jonkinlainen yhteys temperamentiin ja voisiko se oma laji löytyä sitä kautta. Olen itse huomannut, että minun luonteelleni sopivat parhaiten nopeatempoiset tai sitten taas toisaalta voimaa vaativat jutut, joissa saan haastaa itseni. Olen jo kauan sitten esimerkiksi luopunut ajatuksesta, että joogaisin - jooga ei vain kerta kaikkiaan sovi luonteelleni.

Kotikuntoilu taisi tulla muotiin pari vuotta sitten, mutta kerrankin voin ylpeänä ilmoittaa, että olen ollut jossakin asiassa edelläkävijä: olen nimittäin harrastanut kotikuntoilua enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo noin 15 vuotta. Kaikki alkoi kahdesta VHS-kasetista, jotka kelasin melkein puhki. Sitten mukaan kuvaan tulivat television jumpat (terveisiä vaan Annelle ja Katjalle - teitä on kiittäminen paljosta), joita minulla oli nauhoitettuina lopulta noin kahdeksankymmentä tuntia, sekä DVD:t. Sitten kun meiltä lähti telkkari, oli keksittävä jotain muuta. Löysin nettivideot, ja niiden parissa olen viihtynyt viime vuodet. Niin viitseliäs kun en kuitenkaan ole liikunnan suhteen koskaan ollut, että olisin saanut harrastetuksi kotiliikuntaa ihan omin päin. Tarvitsen jonkinlaisen ohjelman, jota seurata, ja ohjaajan, joka kertoo, mitä seuraavaksi tehdään. Siinä nuo nettivideot ovat olleet todella suuri apu.

Kotikuntoilu sopii myös luonteenlaadulleni erinomaisen hyvin: ei tarvitse etsiä harrastuskamoja eikä lähteä mihinkään, vaan voin vetäistä treenin näppärästi kotona olohuoneessa, juuri sillä punaisella sekunnilla kuin minua sattuu huvittamaan (tämä on omalla kohdallani tärkeää! Smiley). Kotitreeni tekee minut vapaaksi kaikista aikatauluista, ja saan itse päättää, mitä harrastan ja milloin harrastan. Viime kesästä lähtien olen käynyt myös noin kerran viikossa PT:n kanssa salilla, kun tavoitteenamme on ollut saada polveni takaisin juoksukuntoon. (PT:n kanssa harjoittelu ei tosin ole ollut ihan yhtäjaksoista, koska matkan varrelle on sattunut muutama pidempi tauko, milloin mistäkin syystä. Nivustyräni esimerkiksi rajoitti liikkumistani huomattavasti.) Mitään erityistä sparraajaa en tarvitse - vedän aina yhtä tosissani, olin sitten yksin tai jonkun valvovan silmän alla - mutta PT on tuonut liikuntaani lisää vaihtelua, ja olen päässyt kokeilemaan sellaisia juttuja, joita en olisi kotona pystynyt tekemään.

Minulla ei ole koskaan ollut liikunnassa mitään sen erityisempiä tavoitteita. Olen aina liikkunut omaksi ilokseni ja siksi, että liikunta auttaa jaksamaan muutenkin. Eikä sekään ole tietysti mikään huono asia, jos liikunta auttaa pysymään hoikkana. Minusta tuntuisi hassulta ajatukselta ruveta muokkaamaan esimerkiksi takapuolta tai kasvattamaan jotain tiettyä lihasryhmää, kun minusta se on paljon tärkeämpää, että kokonaisuus toimii hyvin.

Siitä kokonaisuuden toimimattomuudestakin olen saanut osani, sillä olen kamppaillut kondromalasian vaivaaman polveni kanssa jo useamman vuoden. Olen jotenkin onnistunut löytämään liikunnassa kultaisen keskitien, vaikka veitsenterällä koko ajan liikunkin. Viime viikolla kokeilin useamman vuoden tauon jälkeen juoksemista. Yritin aloittaa mahdollisimman varovasti ja pienissä erissä: kymmenen minuuttia ripeää kävelyä ja viisi minuuttia juoksua, tätä toistaen tunnin ajan. No eihän siinä taas hyvin käynyt. Taitaakin olla aika katsoa totuutta silmiin ja myöntää, etten taida pystyä enää koskaan juoksemaan. Ajatus ei yllättäen aiheuta (enää) minkäänlaisia tunnekuohuja - ehkä olen vuosien varrella jo ehtinyt tottua ajatukseen. Kaiken lisäksi olen tässä välillä löytänyt niin paljon uusia ja kivoja, minulle sopivampia liikuntamuotoja, että juokseminen onkin alkanut yhtäkkiä tuntua perin tylsältä.

Kotikuntoilija tässä, terve.

Nyt seuraa sitten se itsetutkiskelu-osuus, johon näiden tämän postauksen kuvien ottaminen johti. Minun kun on todella vaikea katsella omia kuviani lempeästi tai edes neutraalisti, siis sillä lailla "normaalisti" kuin jos katselisin jonkun toisen kuvia. Tuijotan vain omia vikojani ja ajattelen olevani kaikella tapaa epämiellyttävän näköinen ilmestys. Elämä on ollut sellaista epätoivoista vakuuttelua - kelpaan tämmöisenä ja olen riittävän hyvä - ilman että olen uskonut vakuutteluja kumminkaan. Aiemmin kirjoittelin, että olen tässä viime vuosina löytänyt itseni, ja tämä on kai jonkinlainen jatko-osa sille: yritän nyt hyväksyä sen, miltä näytän, ja rakastaa itseäni juuri tällaisena. Jotenkin ajattelen, että kun uskallan antaa muiden nähdä minut, uskallan itsekin katsoa itseäni. Kun ei ole enää mitään salattavaa, ei ole enää mitään pelättävääkään. Hello world, this is me.

(Kuten kaikki varmasti huomaavatkin, nyt ei ole mikään kokenut selfieiden ottaja kyseessä. Peili on likainen, rojuja on jäänyt koristamaan taustaa, ja kuvatkin ovat epätarkkoja, kun minulla joko on kännykässä huono kamera tai sitten en vain osaa käyttää sitä. Pahoittelen tapahtunutta. Smiley)

Mutta nyt siis niihin nettisivuihin, joista piti alun perin kirjoittelemani.

Nykyään valitsen treenini pääsääntöisesti kahdelta sivustolta: toinen on Fitness Blender ja toinen on Jessica Smith. Kokeilin joskus myös suomalaista Shape.fi -palvelua, mutta en oikein pitänyt palvelusta, kun valikoima on kuitenkin aika pieni, ja ohjaajatkin ovat jotenkin seipään nielleitä. Kaiken lisäksi palvelu maksaa 9.90 euroa kuukaudessa. Hinta ei sinänsä ole paha, mutta en halua maksaa palvelusta, johon en ole tyytyväinen.

Fitness Blender on toiminut vuodesta 2010, ja sen takana on aviopari, Daniel ja Kelli. Pidän Fitness Blenderin toiminta-ajatuksesta:
"We started Fitness Blender because we believe that fitness should be accessible to everyone, regardless of their income. We also felt like there was a lack of reliable health and fitness information on the web, and too many people in the industry were more focused on appearance than they were on good health." 
Peukutan myös Jessica Smithin toiminta-ajatuksen puolesta:
"Fitness made fun! No crazy exercises, revealing outfits or negative energy here... just common sense fitness, advice and support from a friend and certified personal trainer, instructor and wellness coach with over 15 years of experience."
Yhteistä Fitness Blenderille ja Jessica Smithille on se, että palvelut ovat ilmaisia ja että treenivalikoima on aivan huikean hyvä. Ohjaajatkin ovat minun makuuni: aidosti innostavia, luonnollisia ja neutraaleja. Minulla on näissä treeniasioissa vähän turhankin matala ärsytyskynnys: en mitenkään pysty treenaamaan sellaisen ohjaajan johdolla, joka ärsyttää minua jotenkin. Tein esimerkiksi kerran yhden kahvakuulatreenin Suurimmasta pudottajasta tutun Bob Harperin johdolla, ja ai että minua raivostutti Bobin sadistinen tyyli. Melkein meni ärysytyksen takia oma treeni pilalle. Smiley Myös sellainen ylipirteä "olen niin innostunut, että silmäni pullahtavat kohta päästä" - tyyli ärsyttää minua suunnattomasti.

Toisaalta Fitness Blender ja Jessica Smith ovat hyvin erilaisia: Fitness Blenderin treenit painottuvat enemmän lihaskuntoon ja perinteisempään ähertämiseen, kun taas Jessica Smithin treenit painottuvat enemmän aerobiseen liikuntaan. Palvelujen erilaisuus on harrastajan kannalta iso etu, sillä valikoimasta löytyy joka tilanteeseen ja mielitekoon sopiva treeni. Välillä mieleni tekee esimerkiksi heilua kahvakuulan kanssa, ja silloin valitsen Fitness Blenderin, ja joskus taas tekee mieli harrastaa esimerkiksi potkunyrkkeilyä tai tanssahdella, ja silloin valitsen Jessica Smithin. Vakavampaan tanssinhimoon (rakastan tanssimista) minulla on vielä yksi vaihtoehto, Keaira LaShae. Tämmöinen jäykkälantioinen pötkylä ei aina ihan pysy Keairan perässä, mutta väliäkö tuolla, kunhan hauskaa on. Yhdistelen noilta sivuilta itselleni kuhunkin päivään ja mielentilaan sopivan kokonaisuuden, ja siinä mielessä on kiva, että suuri osa treeneistä on korkeintaan puolen tunnin mittaisia. Ei ehdi pitkästyä, kun yksi treeni on tarpeeksi lyhyt. Smiley

Fitness Blederin sivuilla on vielä semmoinen erinomainen ominaisuus, että hakukoneesta voi valita halutessaan treenin pituuden ja tehon sekä sen, mihin kehonosaan haluaa treeninsä keskittää. Jos siis haluan vaikkapa maksimissaan viidentoista minuutin pituisen ylävartalotreenin, voin laittaa toiveeni hakukoneeseen. Treenivälineen perusteellakin haun voi tehdä. Itse käytän välineinä lähinnä kahvakuulia tai käsipainoja, mutta treenaan paljon ihan ilman mitään välineitäkin.



Kahvakuulaharrastuksenihan alkoi viime kesänä Intiassa, kun olin huolissani, miten harrastaisin Intiassa liikuntaa. Tilasin netistä anoppilaan pari kahvakuulaa, ja ihastuin kahvakuulailuun niin, että heti Suomeen palattuani marssin täälläkin kahvakuulaostoksille. Nyt kahvakuulaperhe on kasvanut neljään kuulaan, ja viides jäsen saattaa ilmestyä huusholliin piakkoin. Kahvakuulailu on ällistyttävän tehokasta, monipuolista ja kokonaisvaltaista liikuntaa, minkä sain jo Intian-lomalla todeta. Kävi nimittäin niin, että Suomeen palattuani vaatteeni tuntuivat vyötäröstä löysemmiltä kuin lomalle lähtiessäni, vaikka olin ollut hyvin kokonaisvaltaisesti myös ruoka-aikoina läsnä. Smiley Ikinä ei ole lomalla käynyt niin, että vartalo olisi jotenkin kutistunut, vaan aina on tullut painoa lisää! En keksinyt muuta selitystä asialle kuin kahvakuulan - kahvakuula on kai ilmeisen kiinteyttävä kapistus (ja keskivartalotreeni tulee kahvakuulan kanssa ihan huomaamatta).

Jessica Smithillä ei ole sivuillaan hakumahdollisuutta, mutta hänellä onkin treeneissään toisenlainen valtti: Peanut-koira, joka pyörii usein treeneissä mukana. Joskus Jessican treenaamisesta ei meinaa tulla mitään, kun Peanut on niin innokkaasti mukana. Harvoin saa liikuntaa harrastaessaan nauraa, mutta Peanut tarjoaa sellaisiakin hetkiä (varsinkin 13 ja 19 minuutin kohdalta alkaen). Toisaalta Peanut valitsee usein parhaan paikan jumppamatolta, ja joskus joutuu jännittämään, milloin Jessica astuu koiran päälle (kahden minuutin kohdalta alkaen). Lattialla liukuva pyyhe on myös varsin mielenkiintoinen elementti (13 minuutista alkaen).

Tuosta keskimmäisestä videosta tuli mieleeni, että Jessicalla on myös polvivaivaisille sopivia treenejä. Niitä on tullut itsekin tullut tehtyä silloin, kun olen joutunut olemaan erityisen varovainen polveni kanssa.

Varmasti on niitäkin, joiden mielestä kotitreenaaminen ei ole "oikeaa" treenaamista, ja sallittakoon se mielipide heille. Itse olen sitä mieltä, että kotitreenaaminen voi olla hyvinkin tehokasta ja että kaikki riippuu siitä, mitä tekee ja millä intensiteetillä. Kaikken tärkeintä minusta on kuitenkin liikunnan ilo ja se, että nauttii siitä, mitä tekee. Kotitreenaaminen ei varmastikaan sovi kaikille, mutta onneksi maailmassa on paljon muitakin tapoja harrastaa liikuntaa!

*****

Laitan tähän loppuun muutamia omia suosikkitreenejäni malliksi. (Valinta oli vaikea, kun vaihtoehtoja olisi ollut niin paljon, mutta tässä kuitenkin nyt jonkinmoinen lista.) Jos innostuit, käy kokeilemassa!

Kahvakuulatreenejä
Kettlebell Til You Drop (kesto 40 minuuttia) - oma ykkössuosikkini: monipuolinen ja mukava; sisältää 18 eri liikettä, joten tylsistymisen vaaraa ei ole Smiley
Push Yourself Harder (23 minuuttia) - pikainen ja mukava treeni koko kropalle
Full Length Kettlebell Workout (40 minuuttia) - aerobinen kahvakuulatreeni: ei kannata lähteä yrittämään tätä liian vähillä energiavarastoilla (nimimerkki 'kokemusta on')
Tabata Kettlebell Workout (45 minuuttia) - oikein monipuolinen ja mukava tämäkin!
15 Minute Kettlebell Workout (15 minuuttia) - erinomainen kymmenen liikkeen pikatreeni
Quick and Fearless Kettlebell (11 minuuttia) - kymmenen liikkeen hyvä pikatreeni tämäkin

Aerobisia treenejä
Dance Party (Zumba Style) (29 minuuttia) - aivan ihana tanssillinen treeni
Latin Spice Walk (32 minuuttia) - hauska tanssillinen "kävelytreeni" (Jessican äiti mukana ♥)
HIIT It High Cardio (31 minuuttia) - tehokas aerobinen sessio (hikinauha päähän!)
Dance Walk (37 minuuttia) - mahdottoman mukava eikä mikään hirveän vaativa "kävely" (ei sisällä hyppyjä)
Kickboxing Circuit Workout (32 minuuttia) - tehokas setti potkunyrkkeilyä ja lihaskuntoa

Baletti & "jooga"
Cardio Ballet (30 minuuttia) - kiva balettimainen aerobinen treeni (ei sisällä iskuja jaloille)
Ballet Burn (52 minuuttia) - baletin inspiroimaa aerobista ja lihaskuntotreeniä
Flow-Yo (32 minuuttia) - joogamaisia liikkeitä lihaskunnonomaisesti

Keski- ja ylävartalo
Standing Abs (13 minuuttia) - kuka sanoi, että vatsalihasliikkeiden pitäisi olla perinteisiä vatsarutistuksia? (seisoen suoritettavia vatsalihastreenejä on Jessicalla useampiakin)
20 Minute Abs Workout (20 minuuttia) - pilateksenomainen vatsalihastreeni
20 Minute Home Abdominal Workout (20 minuuttia) - tehokas treeni vatsoille, kyljille ja selälle
Kelli's Abs and Upper Body Strength Training Workout (27 minuuttia) - keskivartaloliikkeitä ja ylävartaloliikkeitä vuorotellen
Abs and Upper Body Supersets (28 minuuttia) - monipuolinen ylä- ja keskivartalotreeni
Full Upper Body Workout (21 minuuttia) - monipuolinen ylävartalotreeni käsipainoilla

Tanssia (Keaira LaShae)
Latin Inspired Dance Cardio Workout (27 minuuttia)
Fun Latin Soca Dance Workout (26 minuuttia)

Ihmisellä pitää olla myös tavoitteita. Tätä seuraavaa treeniä en ole itse vielä kokeillut, mutta ehkä vielä jonakin päivänä yritän.

1000 Calorie Workout: 94 Insane HIIT & Bodyweight Workout: Attempt at Your Own Risk!

Tosin en tiedä, jaksanko yhtä ja samaa treeniä 94 minuuttia (pitkästymättä tai kuolematta Smiley).


Energistä loppuviikkoa!




22 kommenttia:

  1. Jooga oli aikoinaan oma lajini ja nautin siitä valtavasti, mutta se jäi kun muutin yliopistokaupungista toisaalle enkä enää löytänyt samantyyppistä joogaa sopivan matkan päästä. Nykyään omaksi lajikseni on valikoitunut ratsastus mutta sitä pääsen valitettavasti harjoittamaan vain kerran viikossa. Lasten vuoksi on vaikea ylipäänsä lähteä mihinkään liikkumaan eikä tilaisuuksia kodin ulkopuolella täällä sitä paitsi olekaan mitenkään rajattomasti.

    En tiedä kuinka hyvin täällä onnistuu treenata netin avulla mutta mun on ehkä pakko tämän kirjoituksesi innoittamana yrittää. Sun kuvat yllä on mahtavaa mainosta mille tahansa liikuntaohjelmilla, näytät vilpittömästi sanoen upealta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsastus on kyllä upea ja uljas laji, haluaisin itsekin osata ratsastaa. Pikkutyttönä jo siitä salaa haaveilin, mutta eipä ole tullut koskaan kokeiltua. Hieno harrastus!

      Unohdinkin mainita, että noiden sivustojen hyviä puolia on vielä sekin, että liikuntaa voi harrastaa ihan missä tahansa, missä vain on kunnon nettiyhteys. Hotellihuoneessa, anoppilassa, Intiassa tai Sudanissa, kaikkialla onnistuu. :-)

      Tulin pitkäksi aikaa onnelliseksi kommentistasi. Kiitos. ♥ Omat ajatukseni itsestäni ovat kovin toisenlaiset (vain ne viat osuvat silmään), mutta onneksi ulkonäkö ei ole ihmisessä se tärkein asia. :-)

      Ihanaa, jos sait tästä vähän inspiraatiota! Toivottavasti yhteydet pelaavat riittävän hyvin ja innostut kokeilemaan näitä! Lapsetkin voisi ottaa mukaan jumppaamaan. :-)

      Poista
  2. Voi miten energisen ja timmin naköinen bloggaaja siella kuvissa kurkistaa! Ma uskon etta persoonallisuudella ja lajivalinnalla on jonkunlainen yhteys, kaikki lajit vaan ei sovi kaikille ja ne liikuntatunneilla pakolla syötetyt voi aiheuttaa joillekin elinikaisen ma-vihaan-liikuntaa tilan. Musta on kiva liikkua mutta viime vuosien aikana arki ei ole antanut mahdollisuutta tehda aina sita mita haluaisi. Haluaisin kayda aerobickissa, pumpissa jne. mutta ei onnistu meidan aikatauluilla. Kotona kuntoilu ei sovi mulle missaan nimessa, kokeiltu useampaan kertaan. Arkiliikunta on nykyisin mulle rakkain harrastus, ma pyörailen melkeen joka paikkaan, kavelen, kavelen ja kavelen. Lenkkeilen koiran kanssa ja unelmoin siita paivasta kun kannattaa taas ostaa kuntosalikortti, jota ehtii kayttamaan. Kavin aiemmin rannassa kaupungin ilmaisilla zumba-tunneilla, voi etta se oli hauskaa. Tykkaan musiikista ja liikunnallisesta heilumisesta ryhmassa, siita saa niin paljon energiaa. Pesista mulla on vahan ikava, mitahan nama taalla sanoisi jos laittaisi pesis-joukkueen pystyyn :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkiliikunta onkin loistava (ja aika aliarvostettukin) liikuntamuoto. Ei sitä aina tarvitse käydä harrastamassa jossakin jotakin erityistä. Näin muuten äskettäin iltapäivälehdessä jutun monilapsisen perheen äidistä, joka treenasi ajanpuutteen vuoksi esimerkiksi astianpesukonetta täyttäessään ja lasten istuessa potalla. En enää löytänyt sitä artikkelia, muuten olisin linkannut. Minusta tuommoinen menee kyllä jo vähän överiksi, mutta jokainen tyylillään.

      Pyöräily on ihanaa! Olen näin kevään tullessa alkanut taas haaveilla pyörästä, ja tänä keväänä ajattelin kyllä pyörän hommata. En ole kovin innokkaasti sitä ollut hankkimassa, kun edelliset pyörät on pöllitty.

      Ilmaiset zumba-tunnit kuulostavat ihan huipuilta! Noista tanssillisista jutuista saa jotenkin ihan toisenlaista energiaa kuin mistään muusta liikunnasta. Tekee vain mieli hymyillä. :-)

      Nyt vaan sitä izmiriläistä pesisjoukkuetta pystyttämään. ;-D Itsekin olen muuten aikoinani pelannut pesistä joukkueessa.

      Poista
  3. Kata vei sanat suustani, kuvasi ovat loistavaa mainosta netin liikuntaohjelmille.
    Pitaisikohan minunkin? Aina silloin talloin innostun kotoja jumppaamaan, mutta sitten se taas jaa. Noiden nettijuttujen kanssa voisi viihtya pidempaan.
    Jattikiitos linkkikokoelmasta, sielta loytyy varmasti montakin innostavaa tyylia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! Ja tutkiskele valikoimaa laajemminkin, kun voihan se olla, ettet tykkää samantyylisistä jutuista kuin minä. Noilla sivuilla on niin paljon erilaisia treenejä, että löydät varmasti niiden joukosta mieleisesi. Liikunnan iloa! ♥

      Poista
  4. Nyt mä olen kateellinen tuosta urheilullisen näköisestä upeasta kropasta. Selvästi kotitreenillä saa tuloksia aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tällä kotiliikunnalla on jotain vaikutusta ulkomuotoon ollut. Kotona vaan herkästi jämähtää tekemään niitä samoja juttuja, ja kuntokin saattaa sitten jämähtää. Mutta väliäkö tuolla, ei tässä olla mihinkään fitness-kisoihin valmistautumassakaan. ;-D

      Poista
  5. Sporttisen näköinen blogisti löytyi sieltä näppiksen takaa!
    Mäkin tykkään ulkolajien lisäksi kotiliikunnasta - lähinnä pilateksesta ja joogasta. Niitä pitää tosin nykyisin harrastaa suljetun oven takana ettei karvainen apulainen tule mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löytyi toinenkin kotiliikunnan harrastaja! :-) Minäkin harrastin aiemmin pilatesta, mutta sitten huomasin, että pilates ei oikein sovi polvelleni. Mikä on aika ihmeellistä, kun pilateksen voisi juuri kuvitella olevan sopivaa liikuntaa polvivammaiselle. Minun polvelleni ne sellaiset staattiset liikkeet eivät kuitenkaan näytä sopivan. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että polveen kohdistuva kuormitus jatkuu samanlaisena liian pitkään.

      Hihii, sinä voisit perustaa oman youtube-kanavan, jossa jumppaat Armaksen kanssa. Minusta tulisi ensimmäinen seuraaja. :-)

      Poista
  6. Hauska tavata:) Muistan että sulla oli joitakin selfieita intialaisissa asuissa silloin aikoinaan. Olet todellakin sporttisen näköinen. Itsekin harrastan paljon kotiliikuntaa. Suomessa asuessa omistin kuntopyörän,stepperin ja vatsalaudan tai mikä sen nimi nyt onkaan.Pakotin itseni 5 kertaa viikossa töiden jälkeen stepperiin ,samalla kuin katsoin Kauniita ja Rohkeita;D
    Marraskuun alkuun asti kävin kuntosalissa tässä kodin lähellä,mutta nyt vain kotijumppaan.Omistan jumppanauhan,3 kilon painot,fitballin ja siinä se olikin.Lisäksi kävelen paljon,kunhan ei ole liian kuumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tavata, Jael. :-) Olen tosiaan joskus ennenkin laitellut selfieitä, mutta en koskaan tuolla lailla puolipukeissa. ;-D Mitäköhän seuraavaksi – bikiniselfie? Vai belfie?! Jännityksellä jäämme odottamaan. :-)

      Minullakin on kuntopyörä, ja poljin sillä aikoinaan paljonkin, silloin kun nuo muut aerobiset eivät oikein sopineet. Nyt kuntopyöräilykin tuntuu niin tylsältä, että en millään viitsisi sitä enää harrastaa. Minä katsoin kuntopyöräillessäni aina Suurinta pudottajaa tai jotain Amerikan huippumallia – niistä tuli hyvin motivaatiota siihen polkemiseen. :-D

      Minäkin olen haaveillut sellaisesta jumppapallosta (jos se nyt on sama kuin fitball), mutta nurkat on jo niin täynnä rojua muutenkin, etten tiedä, mihin sen enää tunkisin.

      Liikunnan harrastaminen kuumuudessa on kyllä aika painajaismaista. Muistan ne hirveät juoksulenkit Hyderabadin 38 asteessa. Ihan hullun hommaahan se oli, mutta piti vaan lenkkipolulle päästä.

      Poista
  7. Mitali, papukaijamerkki tai kunniakirja sille, joka löytää lajin, jota en inhoaisi sydämeni pohjasta. Kävelyä ei lasketa, eikä pidetä urheilunakaan, sillä minä pidän siitä ja se on minulle tapa kulkea paikasta toiseen. Ja mitä tämä kaikenkattava liikuntainho kertookaan minun temperamentistani???

    Mitäs vikaa sinussa on mahtanut mielestäsi olla, kun on pitänyt kriiseillä???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jospa se kertoo vain siitä, että olet mukavuudenhaluinen, etkä pidä itsesi piinaamisesta? On minullakin päiviä, jolloin ei huvittaisi liikkua yhtään, ja silloin joko suosiolla annan olla tai pakotan itseni liikkumaan. Yleensä kuitenkin liikunnan jälkeen tulee hyvä olo, ja se toimii motivaattorina huonoina päivinä, kun tietää, että jälkeenpäin on kuitenkin tyytyväinen olo. Mutta ilmeisesti sitä liikunnan jälkeistä hyvää oloakaan ei kaikille tule?

      Itseäni kauhistuttaisi ajatus olla liikumatta lainkaan, koska ajattelen liikuntaa ikään kuin eräänlaisena vakuutuksena. Että jos vaikka sairastuisin, niin hyvä peruskunto nopeuttaa toipumista. Ja ehkä vanhanakin tulee vähemmän kremppaa, jos on ylläpitänyt lihaskuntoa ja kestävyyttä?

      Poista
  8. Nostan hattua sinulle siitä, että kirjoitit tuon kaiken meille, kiitos. Toisen kerran nosta hattua siitä, että saat kotona tehtyä noita harjoitteita. Monelle (lue: minullekin usein) on kynnys aloitta mitään yksin kotona, kun ei ole pakko.

    Monta hyvää vinkkiä löysin ja kahvakuula-osastoon perehdyn oikein ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas nostan hattua sille, että jaksoit(te) lukea. Taisin vähän innostua, mutta kun on aihe niin sydäntä lähellä. :-)

      Kahvakuula on erinomainen harjoittelumuoto polvivaivaisellekin, tai ainakin minulle se on ollut. Tekniikkaan kannattaa tietysti tutustua ensin huolella (netistä löytää paljon hyviä videoita), ettei satu mitään haavereita.

      Poista
  9. Näytät kyllä niin iloiselta, pirteältä, hyvinvoivalta ja hyväkuntoiselta, että ihan mieltä lämmittää. Todella <3.

    Ja se on tasan totta, että liikkumisen ilolla ja sillä oman lajin löytymisellä on suora yhteys.
    Jos mun pitäis harrastaa zumbaa, aerobicciä (onko sitä enää olemassakaan), bodysteppiä tai ylipäätään yhtään mitään, missä pitää jalka-käsi-koordinaatio olla kunnossa ja tempo on nopea, niin se olis samantien kokoloppu liikunnalle :)

    Mua motivoi kaikkein eniten yksinkertaiset voimalajit, joista suosikki yli muiden oli BodyPump siihen asti, että jäätynyt olkapää pilasi kaiken ja tuli liki neljän vuoden tauko, jonka jälkeen en ole vieläkään pystynyt pumppiin palaamaan. Myöskin polvet on alkaneet temppuilla niin, ettei enää satoja kyykkyjä kestä. Mutta marraskuussa aloitin PT:n ohjauksella salilla ja olen kyllä nyt ihan rakastunut siihen salitreeniin, joka ei ennen ollut oikein mun juttu, kun sinne oli aina niin helppo jättää menemättä. Tai kai se motivaatio tulee pitkälti siitä, että kehitystä tapahtuu riittävän nopealla tahdilla. Ja me ollaan sun kanssa kyllä samanlaisia siinä(kin), että sitten kun tehdään, tehdään täysillä, koska itseä varten siellä ollaan kuitenkin, eikä ketään muuta.
    Mun on ollut tarkoitus kirjoittaa siitä muun 4 kk:n ohjatun jakson tuloksista, mutta se on jäänyt tekemättä, koska olis pakosti vaatinut oman itsensä valokuvaamista ja noi peiliselfiet ei vaan multa kertakaikkiaan onnistu :). Mutta kattoo nyt.

    Kesät menee golf-kentällä ja se tykkään siitä ihan tositosi paljon, mutta jostain syystä en osaa laskea golfia liikunnaksi, vaikka siinä kierroksen aikana 12 kilsaa kävelyä tuleekin. Eli onhan se tosi hyvää kestävyysliikuntaa, mutta mulle se on eniten sellanen mieleen vaikuutava laji. Mielijaji siis :)

    Mua harmittaa, kun meillä ei kotona mahdu kahvakuulailemaan. Kellarissa olis tilaa, mutta se on liian matala. Ja muualla tulee aina joku lamppu tai kaluste vastaan, kun huoneet on sen verran pieniä. Mutta salilla reuhuan sen kuulan kanssa kyllä.

    Vähän jouduin tuota loppuosaa sun tekstistä jättämään väliin, kun tiedän, että musta ei ole kotitreenaajaksi (johtuen pitkälti just tosta tilanpuutteesta), mutta peukutan noita valmennuksia! Itse oon nettivalmennuksista saanut muunlaista apua.

    Go Satu go ja iloista viikonloppua <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisitpä minut mun silmäpussipäivänä. Siitä on pirteys kaukana. ;-D

      Mä vähän luulen, että aerobicciä ei ole enää olemassakaan. Tai siis ehkä on, mutta jollakin hienommalla nimellä. Muistan, kun viime vuonna sanoin PT:lleni harrastaneeni kotona aerobicciä (koska millä muulla yhteisnimityksellä sellaista aerobista askelsarjoja sisältävää liikuntaa voisi kutsua?), niin PT:n naamalle nousi vieno hymy, joka kertoi, että taidan olla vähän ajastani jäljessä. :-D

      Kaikki fyysiset esteet liikunnan harrastamisen tiellä ovat niin ikäviä, varsinkin, jos on kovastikin ehtinyt kiintyä johonkin lajiin, ja sitten ei voikaan enää harrastaa sitä. Mutta ihanaa, että olet löytänyt bodypumpin tilalle salitreenauksen ja tykännyt siitä! Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että se motivaatio tulee juurikin siitä kehityksestä, kun huomaakin jaksavansa kauemmin tai suuremmilla painoilla kuin ennen. Muistan miten kamalaa oli aloittaa liikunta ihan nollasta sen tyrän aiheuttaman tauon jälkeen, kun olin mennyt vielä muutenkin vähän huonoon jamaan, kun en ollut syönyt kunnolla (mulla on tapana reagoida ongelmiin syömättömyydellä). Liikunta tuntui vastenmieliseltä ja vaikealta, kun se oli sellaista puurtamista koko ajan. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että kun vain jaksan liikkua tarpeeksi usein, kunto lähtee kyllä nousuun ja liikunta alkaa taas tuntua mukavalta. Monesti ajattelen, että kunpa ne jotka eivät koe saavansa liikunnasta mitään iloa, jaksaisivat vain sinnikkäästi harrastaa niin pitkään, että huomaisivat kehitystä tapahtuneen ja saisivat sitä kautta lisämotivaatiota liikkumiseen.

      Ja tosiaankin, itseään vartenhan sitä treenataan, ei ketään muuta. Mulle kävi viime viikolla niin, että netti meni jumiin kesken kahvakuulatreenin. En muistanut, mitä siinä ohjelmassa olisi ollut tulossa, joten piti varmistaa, ettei vaan jäänyt treeni “vajaaksi” ja tehdä riittävästi ylimääräistä. :-)

      Ehkä se golf on sitten vähän sama kuin ne mun kävelyt, joilla on kamera mukana. Aikaa saattaa kulua, ja kilometrejä tulla, mutta hiki ei kyllä tule, kun välillä pitää pysähtyä kuvaamaan tuulessa heiluvaa heinää tai pusikossa pörräävää ampiaista. :-D

      Meillä on olkkarissa just sopivan verran tyhjää tilaa, että siinä mahtuu kahvakuulailemaan ja vääntämään muutenkin kaikenlaista. Sohvapöytääkään meillä ei ihan tarkoituksella ole. Pari päivää sitten olin juuri katselemassa uutta kattolamppua olkkariin, ja lampun tärkein kriteeri oli se, miten sen alla mahtuisi hyörimään. Mikään kristallikruunu ei siis tule kysymykseen. :-)

      Kiitos, Annukka, sinulle taas mukavasta kommentistasi. Ja oikein ihanaa viikonloppua! ♥

      Poista
  10. Tosi kiva postaus, kiitos kun olet jaksanut tätä väkertää! Olet tosi nätin ja treenatun näköinen. Mulla on kanssa "hyvä setti" jemmassa kaikenlaisia treenejä niin netissä kuin dvd:näkin ja salilla olen intona ollut bodypumpissa ja spinningissä. Nyt on ollut kyllä puoli vuotta ihmeen väsynyt olo enkä ole oikein innostunut mistään, en tiedä mikä vaivaa. Onneksi kunto on täällä Barcelonassa vaellusten ja kävelyn ansiosta jonkin verran noussut mutta lihaskuntoa pitää alkaa taas treenaamaan. Täytyy laittaa tämä postaus suosikkeihin ja kokeilla näitä jumppia ja tansseja, taidan linkata tyttärillekin, hekin tykkäävät kotitreenistä toisinaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, että jaksoit lukea! Ja kiitos kauniista sanoistasi. :-)

      Minullakin on liikunnat kokoelmana kirjanmerkeissä, ja ne on siellä lajiteltuna pituuden ja tyypin mukaan. Ja sitten mulla on vielä kirjoitettuna kuvaukset kaikista treeneistä, joita olen kokeillut, että löytyy sieltä se kullekin päivälle sopiva. This is serious business. :-)

      Toivottavasti pääset pian väsymyksestäsi eroon ja jaksat taas innostua liikunnastakin. Toivottavasti ei ole mistään vakavammasta kyse...

      Poista
  11. Kiitos! Nuo linkit käyn tänä keväänä läpi. Aloitan treenit heti tänään! Kiitos! Kahvakuulaa olen kyllä käyttänyt kauemman aikaa, mutta ilman oppia. Kiitos vielä kerran noista linkeistä! Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Onpa ihana kuulla, että linkit tulivat tarpeeseen! Mukavia treenejä ja aurinkoista viikonloppua! :-)

      Poista