Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Sisäinen terveystamponi

Jokin aika sitten uhkasin kirjoittaa löytämistäni 50- ja 60-luvun Avuista ja Suomen Kuvalehdistä, ja nyt meinaan uhkaukseni toteuttaa. Postauksen aineistona ovat siis Apu-lehdet vuosilta 1956, 1958, 1966 sekä Suomen Kuvalehdet vuodelta 1960.

Taitaa ylimpänä olevaa tätiä vähän pelottaa...
Komia on kansikuva.
Nyt kun joulun jälkeen on taas se aika, että pitäisi ilmeisesti kiloja pudotella, niin tässäpä siihen näppärä apukeino.






Minimeal-ateriaa mainostetaan seuraavasti:
"Laihtuminen tai solakkana pysyminen ei ole enää mikään probleema nyt kun MINImeal - pikkuateria on olemassa. MINImeal on ainoa kansainvälisen palkinnon saanut valmiste lihomista vastaan. Se on hyvänmakuinen, runsaasti B- ja E-vitamiineja sisältävä luonnontuote, jonka avulla on saavutettu hämmästyttäviä tuloksia. 4:ssä kuukaudessa laihtui rouva Annikki Koskinen Virroilta 37 kiloa."


Jäin miettimään, mihin Minimealin vaikutus perustui, kun se ei tuosta mainoksesta käynyt ilmi. Melkoisen tehokas tuote se kuitenkin oli, kun kerran rouva Annikki Koskinenkin laihtui sen avulla 2.3 kiloa viikossa.

Koska luin lehtiä joulun aikaan, saatoin kysyä äidiltä, jos lehdestä löytyi jokin hämmentävä asia. Esimerkiksi Minimeal-mainoksessa mainittiin siirtomaatavaraliike, josta minulla oli vain hämärä aavistus. Onneksi äiti selvensi: siirtomaatavaraliikkeessä myytiin kaikkea ulkomailta tuotua, kuten kahvia, kuivattuja hedelmiä ja riisiä. Äiti oli kuulemma hakenut joskus siirtomaatavaraliikkeeseen töihinkin!

Toinen, josta oli hyvä kysyä äidiltä (aivan kuten mainoksessa sanotaankin: kysy äidiltäsi! Smiley) oli Tampax, jota mainostettiin "sisäisenä terveystamponina".



Millainen se ulkoinen terveystamponi sitten oli, ihmettelin, mutta äiti nauroi, että eihän se sitä tarkoittanut. Kun entisaikoina oli ollut vain siteitä, jotka olivat olleet milloin minkäkinlaista mallia: Oli ollut kuminauhavirityksiä ja vyötärölle kiinnitettäviä sidevöitä. Siteitä oli tehty myös vanhoista housuista, ja nämä kestositeet oli pesty ja käytetty uudelleen. "Paljussa oli sitten niitä verisiä rättejä likoamassa", äiti kertoi.


Helppoa ei ollut naisen elämä muutenkaan. Onneksi elän ajalla, jolloin poninhäntä on keksitty.

Lehdissä oli melko paljon pilapiirroksia, ja pilapiirroksissa näkyivät erityisesti matkailu ja kansojen kohtaamiset.

Huomatkaa muuten, että etummaisella herralla on sikari (?) suussaan.





Matkailu oli 50- ja 60-luvuilla kai tekemässä tuloaan Suomeen oikein tosissaan, sillä lehdissä oli aika paljon matkailuun liittyviä mainoksia, ja lehtien ilmapiiri oli muutenkin matkailumyönteinen.



Vaikka vuoden 1966 Avun mukaan "suomalaiset menevät Mallorcalle, Kanarian saarille, Italiaan, Keski-Eurooppaan ja Leningradiin", kotimaan matkailukin, erityisesti ns. rengasmatkat, tuntui olevan suosittua.


Yhdessä Avussa etsittiin kesän hääpareja kilpailuun, jossa voittajaparille oli palkintona kiertomatka Suomen ympäri lentäen. Reitti oli seuraavanlainen: Helsinki - Vaasa - Oulu - Ivalo - Oulu - Kuopio - Joensuu - Helsinki. Ivalosta tehtiin vielä vesibussilla matka Inariin, ja Joensuusta poikettiin Kolille.

Eräässä Avussa puolestaan oli tehty pienimuotoinen gallup ja kyselty ihmisten lomasuunnitelmista:

"Asetimme jalkamme eteen ja pysäytimme ihmisiä Sääksmäen sillan seutuvilla ja Hämeenlinnassa ja kysyimme lomasuuntaa. Rekvisiitasta mainittakoon, että auringossa oli lämpöä parikymmentä astetta (ihotuntumalla) ja kansalaiset pikkutakkisillaan. Järvellä kirkuivat lokit ja rannalla matkaradiot. Västäräkki käveli rantakivillä ja västäräkistä vähäsen.

Ehkä voimme nyt paljastaa gallupimme tuloksen. Otanta oli toistakymmentä henkilöä ja sen mukaan yksikään suomalainen ei poistu Suomesta kesällä 66. Emme ole yksin."


Tuon ajan kulkupelit herättävät hymyä, jos ihmetystäkin.


Mikä ihme tämä oikein on? Onko joskus oikeasti ollut tällaisia pystysuoraan lentäviä lentokoneita, vai onko tämä vain jonkinlainen koeyksilö tai versio helikopterista?

Itse asiassa kun yritin googlettaa vertikaalisesta lentokoneesta, törmäsin uutiseen, jonka mukaan tulossa on ehkä supernopea lentokone, joka mullistaisi matkailun: Lontoosta New Yorkiin pääsisi yhdessä tunnissa, kun hypersooninen Concorde 2 lentäisi viisinkertaisella äänen nopeudella. Kone ampaisisi ensin vertikaalisessa suunnassa 30 000 metrin korkeuteen, kunnes se ylittäisi äänivallin, minkä jälkeen se lentäisi kuten tavalliset lentokoneet, horisontaalisesti.

Kaikkea sitä.

Vuonna 1960 oli Rooman olympialaiset, ja Suomen Kuvalehti kysyi ennen kisoja suomalaisilta urheilijoilta arvioita heidän tulevasta olympialaismenestyksestään.


Painija Kyösti Lehtonen otti suorastaan nokkiinsa toimittajan typerästä kysymyksestä.


Köpin ennustus meni kuitenkin pieleen, sillä painista ei tullut yhtään mitalia. Kisat olivatkin ensimmäiset, joissa Suomi jäi ilman painimitalia.

Muiden urheilijoiden mietteitä ennen kisoja:

Paul Nyman (pyöräily): "Kyllähän me pyöräilijät olemme valmistautuneet Roomaa varten huolellisemmin kuin koskaan ennen, mutta valitettavasti Suomen talviset olosuhteet aiheuttavat sen, että joudumme kuitenkin lähtemään matkaan heikommin eväin kuin sanokaamme ranskalaiset ja italialaiset. Näissä puitteissa olisi todellinen jymypaukku, jos joku meistä olisi pistesijoilla."

Pekka Lairola (uinti): "Keväällä odotin vielä suuria tältä kaudelta, mutta kun kesken parhaan harjoittelukauden korva alkoi reistailla, menetin toivoni. Niinpä minun on nyt sanottava, että matkustan kisoihin selvästi vähäiset mahdollisuuteni tietäen. En jaksa uskoa kunnon valtavaan nousuun enää yhdessä hetkessä."

Olavi Ojanperä (melonta): "Koko melontajoukkueellamme on aika pienet mahdollisuudet. Ei kannata maalata kauniita näkyjä, sillä yhtään mitalia tuskin kisoissa melonnasta saadaan."

Eino Mäkinen (painonnosto): "Tekisi kovasti mieli olla optimisti sekä omasta että joukkutoverien puolesta. Sellainen voitaisiin kuitenkin katsoa rehentelyksi, ja elleivät asiat sitten luontuisikaan niinkuin on ajatellut, niin kylläpä siitä saisi jälkeenpäin kuulla kunniansa."

Niin. Sellaista se on se positiivisuus. Vaarallista.


Minusta on mielenkiintoista katsella mainoskuvien perheitä ja spekuloida, mitä kuvat tuon ajan yhteiskunnasta ehkä kertovat. Millaisia ovat ihmisten ilmeet, vaatteet, kampaukset, asennot, heidän suhde toisiinsa, millaista rekvisiittaa kuvissa on käytetty...



Tässä on esimerkiksi tämmöinen hyvin toimeentuleva ja oikein esimerkillinen perhe. Isä taitaa olla pankinjohtaja, kun siinä niin heti aamusta puvussa istuu, ja äiti työskentelee kemikaliokaupassa myyjänä. On saanut testattavakseen uutta Hertta-huulipunaa. Tytär menee neljännelle luokalle ja poika kolmannelle, ja kummatkin ovat oikein hyviä koulussa. Poika harrastaa luonnontieteitä (olivat eilen syysretkellä, jossa kerättiin metsästä kolmekymmentä erilaista kasvia), ja tytär kuuluu lukupiiriin ja näytelmäkerhoon. Televisiokin on perheeseen hankittu, ja tänä iltana koko perhe kerääntyy television eteen katsomaan Myrskylinnut-sarjaa. Tämänkin täydellisen perheen täydellisestä aamusta tulee vielä vähän täydellisempi, kun tarjolla on Valio-juustoa!



Tässä perheessä taas poika kokeili uutta Husqvarna-mopediaan sillä seurauksella, että rapa roiskui narulla kuivumassa olleille pyykeille. Isä hieman toruskeli poikaansa, mutta salaa hän on kuitenkin ylpeä poikansa ajotaidoista ja rohkeudesta. Poika puolestaan tuumaa, että oho, tulipahan taas kolttonen tehtyä, mutta toisaalta: onneksi isä ei tiedä, mitä mopedin kanssa eilen tapahtui. Äitiä huolettavat lähinnä pyykit: ne pitäisi saada likoamaan, ennen kuin kura kuivuu vaatteisiin kiinni...

On ollut hauska seurata lehdistä joidenkin, nykyään niin kovin tavallisten, tuotteiden alkutaipaletta.

Onko 50 markkaa ollut joskus kolikko?
Tämä rouva on selvästikin opettaja, ja hänelle ei ryttyillä.




Näissä muovipulloissa ihmetystä aiheutti pullojen koko. "Kylmän ja kuuman vaihteluja sekä happoja ja emäksiä kestävinä ne ovat korvaamattomia emännän apulaisia esimerkiksi säilöntäaikana. Vetoisuus: 40, 50 ja 60 l." Ööh, tehtiinkö ennen esimerkiksi mehua siis 40 litran pullollinen kerrallaan? Vai mitä muuta noihin mahdettiin säilöä?

Vuoden 1966 Avussa oli jo televisio-ohjelmatkin, ja tv-kanavia oli tasan kaksi. Ykkönen ja kakkonen.


Viritysmusiikkia näytti tulevan aika usein, kuten myös elokuvia. Mainos-tv:tä tuli muutaman tunnin ajan illassa kummaltakin kanavalta, mikä tarkoitti kai sitä, että kyseisenä aikana tulevien ohjelmien lomassa esitettiin mainoksia. Ruotsinkielistä ohjelmaa tuli samoin muutama tunti illassa. Arkisin tv-ohjelmat alkoivat vasta illalla neljän, viiden aikaan, mutta sunnuntaisin lähetyksiä tuli aamusta alkaen.

Margariini teki tuloaan ruokapöytiin 50- ja 60-luvuilla, ja sitä mainostettiinkin kovasti. Margariini oli ilmeisesti voita edullisempaa, mutta margariinia mainostettiin myös vitamiinipitoisena ja terveellisenä. Erikoista minusta on se, että rasvamainoksissa vedottiin aina lasten terveyteen ja elinvoimaan.





Löysin Ylen arkistoista vanhan Kultanauha-margariinimainoksen vuodelta 1956. Oi niitä aikoja! 

Jos loppiaispöydän tarjottavat eivät ole vielä selvillä, niin tässä teille pari vinkkiä.


Muistakaa myös käyttää deodoranttia siltä varalta, että toimitatte itsenne "tilanteisiin".


 Hyvää päivän jatkoa.

26 kommenttia:

  1. Tuota Valion aamiaiskuvaa katsoessa huomaa, että rouva on käynyt kampaajalla jo enenn aamiaista :)

    Muuten nuo vanhat lehdet ovat hauskoja. Minulla on 40-luvun lehtiä Kotiliesiä ym, jotka anopilta perin. Samantapaisia mainoksia, mutta niissä näkyy vielä sodanjälkeinen kaikesta tavarasta puute. Keksitiin erilaisia korvikkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettei olisi rouvalla peruukki :)
      Itse ihmettelin joskus, että kuinka ihmeessä äitini ehti joka aamu tupeeraamaan tukkansa sellaiseksi pöyhkeäksi palloksi töihin pankkiin ja miten ihmeessä kampaus tuntui kestävänkin vielä koko päivän. Äidillä oli peruukki. Jopa kaksi. 60-luvulla, kun äiti tuli maaseutupitäjän pankista kaupungin konttoriin, muut ladyt opastivat heti peruukkiostoksille :D

      Poista
    2. Joko rouva on käynyt jo heti aamusta kampaajalla tai sitten hänellä on tosiaan peruukki. Minunkin äidilläni oli peruukki – vieläpä melkein samanlainen kuin tuolla kuvan rouvalla! Se on äidillä vieläkin tallella (näin sen varastossa, kun haettiin kuusenkoristeita), ja me siskon kanssa aina pelleiltiin peruukin kanssa. Pitäisikin pelastaa peruukki sieltä, vaikka en kyllä yhtään tiedä, mitä sillä tekisin. :-D

      Rantakasvi, voi kun minullakin olisi 40-luvun vanhoja Kotiliesiä!

      Poista
  2. Kiitokset, tämä oli mahtavaa lukemista pakkasaamuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit, Luimupupu! :-)

      Poista
  3. Hahaa, nämä olivatkin hauskoja :D Meilläkin on remontin aikana löytynyt seinien välistä jos jonkinlaista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mitä luksusta, kun ihan seinien välistä löytyy luettavaa. :-D

      Poista
  4. Kiva kun jaksoit laittaa blogiin, noita jaksaisi katsella vaikka kuinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Allu. Minä kun pelkäsin, että lukijat varmasti kyllästyvät, kun juttu vaan jatkuu ja jatkuu...

      Poista
  5. Hauskoja :D
    Paitsi tuo makkararisottomainos - kuulostaa yököttävältä. Minähän muuten uskon sellaiseen mummolaruokavalioon runsailla välimerellisillä lisukkeilla, mutta makkariston skippaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehtaankohan nyt sanoa, että olin vähällä ostaa eilen makkaraa, kun minusta tuo risotto kuulosti niin hyvältä. :-D Ei muuten, mutta soijakastike jotenkin houkutteli (makkara ei tietty yhtään). :-) Ihmettelin, että tuohon aikaan on ollut jo myynnissä soijakastiketta – saikohan sitä sitten sieltä siirtomaatavaraliikkeestä?

      Poista
  6. Kiitos Satu! Niin mukava juttu jälleen kerran. Piti jälleen lukea muillekin ihan ääneen.

    Jotenkin nuo kuvaukset elämästä ennen tuntuivat niin hellyttäviltä. Paitsi ehkä tuo "Asetimme jalkamme eteen ja pysäytimme ihmisiä"- haastattelija hieman epäilytti. Ei kai hän kampannut ihmisiä gallupkyselyynsä? Olisi niin mukava aikamatkailla 60- luvulle...ja hankkia muutama purkki Minimealia :)
    Nuo VTOL- lentokoneet ovat kyllä ihan totta tänä päivänäkin. Muistan nähneeni niitä joissain lentotukialuksia käsittelevissä ohjelmissa. Googlaa sanalla VTOL, niin saat lisätietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle mieltä lämmittävästä palautteesta. :-)

      Olen miettinyt, olivatkohan ihmisetkin ennen erilaisia kuin nyt, vai tuntuvatko he erilaisilta vain sen takia, että kieli oli niin erilaista. Mieluusti minäkin haluaisin aikamatkailla 60-luvulle - jos sieltä kumminkin pääsisi varmasti takaisin nykypäivään. ;-)

      Nyt lähden googlettamaan VTOL-lentokoneita; kiitos tiedosta!

      Poista
  7. Ihan kaikkea en ehtinyt selata läpi (koska oon töissä ja tietenkin keskityn työntekoon..), mutta eniten ehkä nauratti toi "nyt on noussut Köpille paini hattuun" :D. Mutta ei toikaan huono huomi ole, että "itseasiassa jokainen ihminen on hyvävartaloinen kunhan saadaan liiat kilot pois" :D. Niin vaan tipahti Annikiltakin tynnyri vyötäisiltä, kun minimealia söi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köpillä on sana hallussa. :-)

      Mä mietin tuota tynnyrijuttua, että tuollaisesta nousisi nykyaikana varmaan ihan kamala kohu, jos jossain mainoksessa lukisi noin. Aika kaksinaismoralistista: nykyään ollaan muka niin hyväksyvää kaikenpainoisia kohtaan, ja sitten toisaalta rivien välistä (esim. tv:n laihdutusohjelmista ja lehtien painonpudotusvinkeistä) voi lukea, että hoikka kumminkin pitäisi olla.

      Poista
  8. Raha, jos mikä, peilaa hyvin kutakin mennyttä ajanjaksoa. Vuonna 1963 rahanuudistuksessa tehtiin markoista pennejä, ja uudet setelit mahtuivat jo taittelematta kukkaroon. Jostakin syystä kansakoulun laskuopissa opeteltiin vuoteen 1963 asti laskemaan kuvitteellisilla penneillä,eli markan sadasosilla ja muuttamaan pennisummia markoiksi. Oletan, että pankeissa laskettiin velkojen ja talletusten korot penneillä. Oltiin kollektiivisesti köyhiä. Vielä vuonna 1967/68 sai ulkomaan valuuttaa vaihtaa vain matkalippua vastaan. Suomen markka oli silloin vielä arvossaan. Esimerkiksi 1 Saksan markan sai 80 Suomen pennillä ja Saksa oli tosi halpa matkailumaakohde. Suomen markan arvonmenetys oli hurjaa 1970-luvulla, mutta ei sitä Suomessa asuvat taitaneet oikein havaita, kun elitasoa ja kulutusta nostettiin hurjasti.
    Nuoret 30-kymppiset "talousviisaat" kuulemma ohjailivat velanottoa ulkomailta ja kansalle puhuttiin vain devalvaatioista. Kun Suomi ja Saksa ottivat käyttöön eurot, piti suomalaisten maksaa jo noin 3 Suomen markkaa yhdestä Saksan markasta. Useat suomalaiset(kin) haluaisivat takaisin markan ja eroon euroista.
    En ole taloustieteilijä, mutta havainnut, että pudotus hyvinvoinnin "korttitalorakennelmista" tulee väistämättä ja ankarasti laman muodossa. Kansa vaikertaa elintason alenemisesta.
    Naurattaa, kun useat suomalaiset pällistelevät sitä, että Saksassa ihmiset maksavat käteisellä ja vieläpä 1- ja 2 eurocenttikolikoilla, eikä kapakassa heidän pankkikorttinsa kelpaa kaljalasin maksamieseen. Fyysisellä rahalla laskemisen opettaminen on 1.-3. luokilla opettajille työlästä, mutta kun sen lapsena oppii, niin sitten on yksi elämän perusasioista hallussa. Joskus epäilen, että poliitikoiltakin on hämärtynyt, kuinka monta nollaa on miljardissa, kun käytetään vain kirjainlyhennettä.
    Kaipaakohan joku vielä tosissaan "vanhaa hyvää aikaa", ilman euroja ja luottokortteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Kiitos, Anna. Paljon hienoa tietoa! Erityisen mielenkiintoista oli minusta tuo, että ulkomaan valuuttaa sai vaihtaa vain matkalippua vastaan. Mitähän harmia siitä olisi tullut, jos olisi vaihtanut ulkomaan valuuttaa, vaikka ei olisi matkustanutkaan mihinkään? Tähän on varmaan jokin päivänselvä vastaus, jota minä en nyt keksi.

      On ihan totta, että kun maksaa käteisellä, raha ja sen arvo hahmottuvat ihan toisella tavalla kuin kortilla maksaessa. Käteinen on jotenkin konkreettisempaa – totta kai, kun se on silminnähden olemassa. Kortilla maksaessa “raha on vain jossain”.

      Sanoisin, että kyllä niitä “vanhoja hyviä aikoja” kaipaileviakin vielä löytyy. Meidän iskä esim. laskee vielä kaikki hinnat markoissa (välillä pitää oikein varmistaa, että mistähän valuutasta nyt on kyse), ja luottokorttiakaan hänellä ei ole, vaikka joskus on tainnut kyllä olla. Ja sen ikäluokan ihmisissä tuntuu olevan enemmänkin niitä vanhojen hyvien aikojen perään kaipailevia.

      Poista
  9. Mummeli Keski-Suomesta8.1.2016 19.48

    Tuosta "helikopterista". Kysyin mieheltäni ja hän muisti semmosen kuin Hawker Harrier -koneen.

    Senkin muistan (olen 59-vuotias, ja lapsuudessani tuli nää margariinit). Ihmiset olivat epäluuloisia ja kuvittelivat, että kyseinen tuote tehtiin elukoiden ruumiinosista. Siispä slogan olikin tuohon aikaan: " Ennen koirat haudattiin multaan - nyt ne haudataan Suvikultaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli Keski-Suomesta8.1.2016 19.49

      Siis oli Suvikulta-margariinia :)

      Poista
    2. Hei, Mummeli Keski-Suomesta. :-) Kävin googlettamassa mainitsemaasi lentokonetta, ja todellakin, se on juurikin tuommoinen pystysuoraan nouseva lentokone. Todella mielenkiintoista – kuinka paljon maailmassa onkaan sellaisia asioita, joista ei ole koskaan kuullutkaan! Kiitos sinulle!

      En ihmettele ihmisten epäluuloa, sillä margariineista googlettaessani törmäsin aiemmin tietoon, että Suvikulta-margariinin valmistukseen oli käytetty kissan rasvaa ja että margariinin valmistus oli sittemmin lopetettu. Kyllä menisi margariinin-syömishalut minultakin...

      Poista
  10. Täytyy kyllä sanoa, että nykyään on kyllä helppoa, kun on tampoonit ja terveyssiteet ja kaikkee. Kaikkien aiempien sukupolvien naiset tuhansina vuosina on joutunut todella paljon hankalammin säätämään menkkojensa kanssa. Nykyään pääsee niin helpolla, ettei tajuakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin tosiaan ymmärrämme edes, miten hyvin meillä nykyään on kuitenkin asiat. :-)

      Poista
  11. Nämä oli hauskoja :) Jotenkin tuntuu, että entisajan mainokset olivat viattomampia ja rehellisempiä kuin nykyään. Tai sitten se johtuu vain noista hellyttävistä kuvista ja teksteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisajan mainokset olivat tosiaan jollain tavalla paljon rehellisempiä kuin nykyajan mainokset. En panisi yhtään pahakseni, jos samaa rehellisyyttä saataisiin nykypäivän mainoksiinkin! Mutta se ei kai käy päinsä, kun nykyään pelataan niin paljon mielikuvilla, ja rehellisyys ei kai sovi mielikuvien kanssa yhteen.

      Poista
  12. Tata ma odotinkin, plajaysta naista vanhoista lehdista, no nyt on naurettu suolet rytkyen :D Makkararisotto kuulostaa juuri niilta kamalilta 80-l ruuilta, joissa yritettiin olla vahan kansainvalisia, unohtamatta makkaraa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolet rytkyen. :-D Voi apua, mikä mielikuva! :-D

      Poista