Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Paholainen minussa

Viime postauksessa odottelin katastrofia, mutta viime aikoina olen joutunut pohtimaan katastrofin määritelmää. Mikä olisi minulle katastrofi; mikä vain elämän normaali pikku vastoinkäyminen? Jälkimmäisiä on ollut, kuten elämässä aina, mutta tästä yhdestä en vielä tiedä, kumpaan kategoriaan se kuuluu. Päättäkää itse.

Kuten olen varmaan jo kyllästymiseen asti toitottanutkin, olen käynyt salilla PT:n ohjauksessa tavoitteenani saada kondromalasiasta kärsivä polveni takaisin juoksukuntoon. Treenaaminen oli ihanaa ja motivoivaa, ja kuvittelin olevani jo jonkin sortin supernainen, kun jaksoin vaikka mitä. Taisin jopa mennä sanomaan olevani onnellinen, sillä elämä tuntui olevan muutenkin kaikin puolin ihan mallillaan.

Se oli virhe.

Jokunen viikko sitten huomasin vaatteita riisuessani alavatsassani kummallisesti pullottavan kohdan. Mikä helvetti se tämä on, ihmettelin, ja menin näyttämään löydöstäni ukkelille (ukkelilla on myös piileviä lääketieteellisiä kykyjä). Ukkeli tokaisi, että tuohan on tyrä. Ei tämä mikään tyrä voi olla; tyriähän tulee vain vanhoille ukoille, ajattelin. Menin kuitenkin ukkelin käskystä seuraavana päivänä lääkäriin, sillä jos kyseessä tosiaankin oli tyrä, oli hyvä kuulla lääkäriltä, millaista liikuntaa voisin harjoittaa, etten ainakaan tulisi pahentaneeksi tyrää mitenkään. En kuitenkaan murehtinut asiaa sen kummemmin. Lääkäri varmaankin käskisi vain ottamaan rauhallisesti pari viikkoa, ja sitten saisin palata taas maastavetojen pariin!

Lääkärin ei tarvinnut kuin vilkaista pullottavaa kohtaa, kun hän jo totesi, että kyseessä oli tosiaankin tyrä. Ennen kuin kerkesin kyselemään tulevista saliharjoitteluista, lääkäri jatkoi, että tyrä täytyisi leikata. Tyrä oli kuulemma sellaisessa paikassa, että muuta vaihtoehtoa ei ollut, ja naisten tyrät tavataan lääkärin mukaan muutenkin aina leikata. Sain myös kuulla, että nivustyrä on naisilla erittäin harvinainen: nivustyräpotilaista 97 prosenttia on miehiä, ja vain kolme prosenttia on naisia. Pitipäs sattua.

Tyrähän on vatsaontelon seinämässä oleva reikä, joka syntyy sillä tavalla, että vatsanpeite antaa (jostain syystä) periksi, jolloin vatsaontelon sisältöä pääsee pullistumaan vatsaontelon ulkopuolelle. Minulla pyrkii reiästä ulos ainakin ohutsuolta, sillä kun lääkäri painoi tyrää takaisin sisälle, suolistostani kuului melkoista kurinaa. Se oli kuulemma sen merkki, että ohutsuoli oli lähtenyt liikenteeseen.

Lääkäri antoi myös ohjeita pahimman mahdollisimman varalle. Pahimmassa tapauksessa (harvoin tosin) tyrä voi kureutua, mikä tarkoittaa sitä, että suoli ei enää painukaan takaisin sisälle vaan kuristuu tyräaukkoon. Seurauksena saattaa olla suolitukos ja edelleen suolen kuolio, ja silloin on jo kiire leikkaukseen. Aikaa olisi kuulemma neljä tuntia, tai muuten voisi henkikulta olla vaarassa. Hyvä uutinen oli se, että kureutuminen ei jäisi huomaamatta, sillä se aiheuttaisi erittäin kovaa kipua, pahoinvointia ja muuta vastaavaa. Ennen kuin säntäisin päivystykseen, voisin kuitenkin yrittää ensin itse painella tyrää takaisin sisään. Lääkäri näytti kädestä pitäen, miten vatsan sisältö nostetaan takaisin paikoilleen. Tulipahan taas opittua yksi uusi taito lisää.

Tässä sitä on sitten tyrän kanssa elelty ja odoteltu kutsua leikkaukseen. Tehokkaan suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tuntien saattaa kulua vittumaisen pitkä aika hyvä tovi, ennen kuin leikkaukseen pääsen. Hyvä uutinen on se, että tyrä katoaa makuulla, kun roinat painuvat takaisin sisään. Toinen hyvä uutinen on se, että tyrä ei ole kovin kipeä; sitä vihloo silloin tällöin, mutta pääasiassa se on kivuton.

Kuntosaliharjoitukset jäivät, kun ilmoitin PT:lle, että minulla on nyt tämmöinen uusi kaveri, jonka kanssa saa korkeintaan kävellä. Erityisesti kaikki sellainen urheilu, joka nostaa vatsaontelon sisäistä painetta, on ehdottomasti kielletty. Ei minulla mitään hinkua salille olisi ollutkaan, päinvastoin. Saliltahan tämä ongelma oli saanut alkunsakin. En varmasti olisi saanut tyrää millään kotitreenaamisella aikaiseksi.

PT kuitenkin keksi, että voisimme harjoittaa ennakoivaa kuntoutusta ja tehdä varovaisia vatsalihasliikkeitä ja muuta pientä. Näin lihakseni eivät menisi ihan surkeaan kuntoon leikkausta odotellessani, mikä nopeuttaisi leikkauksesta toipumista ja kunnon palautumista. Niin sitten uskaltauduin takaisin salille. Ongelmana on nyt kuitenkin se, että motivaationi on tasan nolla - itse asiassa se taitaa olla jo pakkasen puolella. Tekee mieli paiskoa tavaroita joka kerta, kun on aika "jumpata". Olen liikunnassa vähän semmoinen joko-tai -ihminen (jos tämä on jäänyt jollekin epäselväksi), että jos kerran tehdään, niin sitten tehdään kanssa kunnolla. Varovaiset liikkeet eivät motivoi pätkän vertaa. Eniten turhauttaa se, että kaikki tekemäni työ valuu hukkaan, ja minun pitää aloittaa juoksukunnon tavoittelu taas ihan alusta. En taida viitsiä enää edes yrittää.

Jos sinulla ei vielä ole viikonloppusuunnitelmia, niin minulla olisi yksi ehdotus. Nyt kaikki joukolla viisi- ja kuusiapiloita metsästämään! Vielä ehtii ennen talven tuloa! 

32 kommenttia:

  1. No voihan rähmä! Täysi oikeutus ketutukseen ja leikkauksen odottaminen ei sekään ole herkkua. Tyrästä sen verran kokemusta lähipiiristä, että kannattaa todellakin hoidattaa ajoissa, niin pääsee vähemmällä. Itseltä auottu muusta syystä vatsaa useampaan kertaan ja leikkauksien jälkeen olen joutunut kulkemaan tyrävyön (ei se rock-bändi) kanssa. Aika paljon on lentänyt jo lehtiä maahan, joten apiloiden etsimiseen on tullut lisää haastetta. Jospa kaivan sen vanhan tyrävyön kaapista ja konttailen vain pihalla ja loitsuan: "Pois, pois paholainen, sula sairaus Sadusta, tyrä työnnä takaisin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, ystävällinen ihminen, kommentistasi.

      Tyrävyön kanssa kulkeminen ei kuulosta kovin mukavalta. :-(

      Meillä päin näkyy apiloita tienposkissa vielä ihan hyvin, mutta jostain syystä ei ole hirveästi tehnyt mieli neliapiloita metsästää! Tai ehkä pitäisikin mennä etsimään: jospa neliapila toisikin semmoisen onnenkantamoisen, että pääsisin leikkaukseen pian?

      Tyrävyö taisi tehdä jonkinmoisen comebackin tänä vuonna. Se rock-bändi siis. :-)

      Poista
  2. Voi harmi tuota tyrää :( Kurja juttu. Ei ehkä sentään vielä katastrofi, mutta iso harmi. Harmillista on tuokin, että hyvin käyntiin lähtenyt juoksukuntoproggis saa takapakkia. Kannattaa varmaan kuitenkin yrittää tehdä edes jotain. Itsehän olen viimeinen henkilö neuvomaan, koska en saa liikunnan saralla tehtyä yhtään mitään.

    Tyrä kannattaa hoitaa heti ja ottaa hoito-ohjeet tosissaan. Minulla ystävä lykkäsi lääkäriin menoa ja leikkausta ja tyrä sen kuin kasvoi kokoaan. Leikkaus onnistui hyvin, mutta ison tyrän riski materialisoitui ja se piti leikata vielä toistamiseen.

    Tsemppiä! toivottavasti leikkauskutsu tulee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso harmi, joo. Mutta toisaalta tämä on hyvä opetus siitä, että jonkin yksittäisen asian ei saisi antaa tulla liian tärkeäksi elämässä, koska jos se otetaan jostain syystä pois, tuntuu kuin elämältä olisi kadonnut pohja.

      Tiedän, että jumppaaminen ja edes jonkinlaisen lihaskunnon ylläpitäminen olisi tärkeää, ja hampaat irvessä yritän jotain tehdäkin, vaikka motivaatiota ei olekaan. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että hanskojen tiskiin heittäminen ei ole kaukana.

      Hui, ystäväsi tapaus kuulostaa pelottavalta. Itse olen ollut hyvin kuuliainen ja välttänyt kaikkea tyrää mahdollisesti pahentavaa liikuntaa. Vaikka ensimmäisinä päivinä kävi kyllä mielessä, että jos kahvakuulalla ihan vähän vain kokeilisi ylävartaloliikkeitä...

      Kiitos tsempeistä, Kepposka!

      Poista
  3. Voihan tyra! Tsemppia sinne ja lohdutukseksi entisen naapurin sanat kun kilpparileikkausta odotin etta kaiken minka voi leikkauksella parantaa on lopulta kestettavissa. Toivottavasti paaset leikkaukseen pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan tyrä tosiaan!

      Fiksuja sanoja naapuriltasi. Ja pikaista leikkausta toivon minäkin.

      Mukavia päiviä sinne Turkkiin! Yritän pian tulla lukemaan kuulumisianne – on tämä blogistania jäänyt nyt vähän vähälle huomiolle.

      Poista
  4. No jopas. Harmi ja kurja juttu. Varsinkin odottaminen koska pääsee leikkaukseen on surkeaa, kun ne ajat tuppaa venymään. Taitaa tosiaan olla parempi pysyä pois salin läheltä nyt toistaiseksi.
    Koita kestää, siis pään osalta, kai se muuten menee :) Toivottavasti jonot liikkuvat sukkelaan ja pääset operaatioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottaminen on tosiaan ärsyttävää, kun ei edes tiedä vielä leikkauspäivää. Jos tietäisi edes leikkauksen ajankohdan, niin osaisi asennoitua jotenkin, mutta epätietoisuus on kaikista inhottavinta.

      PT on keksinyt mulle sellaisia liikkeitä, että niistä ei ole mitään vaaraa tyrälle. Tai ainakaan ne eivät ole aiheuttaneet mitään kipua/tyrän kasvamista. Mutta samojen liikkeiden toistelu on todella turhauttavaa, kun kaipaisin liikuntaan vaihtelua. Niin paljon en kuitenkaan liikuntaa rakasta, että jaksaisin tehdä joka päivä aina sitä samaa. :-/

      Poista
  5. Voi kurjuus. Pelottavaa ja tylsää sairastua ja varsinkin joutua odottelemaan helpotusta. Toivottavasti odotus ei veny kovin pitkäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta, Kata.

      Kumma kyllä tämä tyrähomma ei ole pelottanut minua yhtään – vaikka heti lääkärillä käynnin jälkeen olin kyllä aika järkyttynyt, kun tuli ihan liikaa epätoivottua informaatiota lyhyessä ajassa. Nyt pystyn jo laskemaan asiasta leikkiäkin, mutta silti toivon: saisinko normaalin elämäni takaisin, kiitos.

      Poista
  6. Mä olen toistaiseksi toiminut vain tyräleikattavan autokuskina, kun ei sieltä leikkauksesta saanut yksin poistua. Ja pelännyt koska sama iskee itselle, kun joskus töissä jotain raskasta lattialta nostaessa on tuntunut suolet muljahtavan siihen malliin. Mutta tsemppiä sulle tyräverkon odotukseen! Ei ole yhtään kiva, kun kunto laskee, mutta toisaalta, tyrä on kai lopulta aika hyvä juttu verrattuna vaikkapa johonkin kasvaimeen. Vaikka kyllä itseäkin vituttaisi, kun pienemmätkin asiat vituttaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, enpä tullut edes ajatelleeksi, että tyräleikkauksesta ei saisi poistua yksin. Ajattelin, että sieltä lähdetään kotiin niin kuin olisi kaupassa käynyt, kun ei operaatio kuitenkaan ole sen kummempi. Täytyy toivoa, että ukkeli on maisemissa sitten, kun hetki on käsillä.

      Mä en ole aiemmin tiennyt, että tyrä voi oikeasti tulla painavien nostelusta, mutta nyt se on pakko uskoa. Ole sinäkin varovainen siellä työpaikalla!

      Olen itsekin ajatellut, että tämmöinen tyrä on loppujen lopuksi aika pieni murhe moneen muuhun verrattuna ja että on ihan idioottimaista valittaa näin pienestä asiasta. Mutta kai se on niin, että ne omat ongelmat tuntuvat aina niin kovin suurilta.

      Poista
  7. No hemmetti. Miten tollastakin voi oikeesti sattua?? Vaikka ainahan sitä sanotaan, että ihmiselle annetaan vaan sen verran kuin ihminen kestää, mutta voiskohan noita ihmevaivoja kumminkin jakaa jotenkin tasasemmin?

    Ei ihme, että on motivaatiot hukassa. Koita nyt ottaa rauhallisesti siellä. Ei huvita yhtään lukea mistään Satumaisen eksoottisesta sairaalakokemuksesta. Oikeesti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annukka. ♥ Näköjään tämmöistäkin voi sattua, ainakin mulle. :-/

      Eksoottisesta sairaalakokemuksesta tuli muuten mieleeni, että ukkeli ehdotti, että kävisin leikkauttamassa tyräni Intiassa. Ensin ajattelin, että en varmasti lähde Intiaan mihinkään tyräleikkaukseen, mutta toisaalta, siellä on kuitenkin niin osaavia lääkäreitä, että miksipä ei! Ja leikkaukseen pääsee varmasti heti. En ole täysin poissulkenut tuotakaan vaihtoehtoa, vaikka matkustaminen asettaakin omat rajoitteensa. Mutta jos niin käy, että Intiaan lähden, niin varmasti joudut lukemaan niistä satumaisen eksoottisista sairaalakokemuksista. :-DDD

      Poista
  8. Voi että,onpa sinulla vastoinkäymisiä sattunut.En minäkään ole koskaan kuullut että naiset voivat saada tyrän,luulin että se oli vain miesten vaiva. Toivottavasti pian tulee kutsu leikkaukseen.
    Ja sulla on aina niin mainiot otsakot;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se tosiaan kovin todennäköistä olekaan, että nainen saa tyrän, mutta näköjään mahdollista kuitenkin. :-/

      No tuo otsikko tuli siitä, että tyrä näyttää minusta ihan siltä kuin joku pyrkisi minusta ulos. :-D

      Poista
  9. Hmm, tarkemmin ajateltuani minullakin saattaa olla tuollaisen pieni alku. Vahaista pulleutta tuossa alavasemmalla. Ihan pieni vaan. Pitkaan on jo ollut eika tunnu missaan ja hadintuskin edes nakyy. Taytyy seurata. Ei kylla ole muuttunut tai kasvanut mihinkaan.

    Oletko tutkinut miten yksityisella sektorilla leikkaus tapahtuisi ja mita maksaisi? Eihan se kamalan kallis voisi olla, ja paasisit akkia siita eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan siltä, että sinulla voi hyvinkin olla tyrä. Pidähän silmällä sitä.

      Varmasti olisin mennytkin leikkaukseen yksityiselle puolelle, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että on parempi (sattuneista syistä), jos leikkaus tehdään julkisella puolella.

      Poista
  10. Voi kökkö - kuten jo tuossa edellä on, en tiennyt naisten tyristä....toivon, että pääset leikkaukseen pian. Hienoa, että ukkelilla on myös lääketieteellisiä kykyjä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ukkeli on sellainen monitalentti. Löytyy vastaus joka asiaan. ;-D

      Poista
  11. Minulla on ollut nivustyrä pikkutytöstä lähtien - ilmeisesti ihan pieni ja vaaraton koska ei ole koskaan ollut varsinaisesti kipeä. Nyt aikuisiällä muistan sen olemassaolon noin kerran vuodessa, semmoinen pieni tuntuma vain. Kun olin pieni, äitikin sitä vain naureskellen katsoi ja ihmetteli että mites se nyt noin pullottaa. Näytin sitä lääkärille odotusaikana, eikä sitä tietenkään silloin leikattu, ja sitten sen taas unohdin. Niin että helppojakin tyriä on olemassa, vaikka olen tietoinen kaikista noista komplikaatiovaaroistakin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että jätit kommentin! Oli mielenkiintoista lukea kokemuksestasi, joka on niin kovin erilainen kuin minun. Ilmeisesti tyriäkin on sitten hyvin erilaisia.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  12. Oi, toivottavasti pääset todella pian leikkaukseen, koska kuvauksesta päätellen se ei ole ihan pieni. Anoppini piti mennä käsileikkaukseen ja hän sai sellaisen "jonoon asettamis" -paperin, jossa sanottiin, että lääkärin konsultaatio oli sinä ja sinä päivänä ja hoitotakuun nimissä leikkaus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa. Siinä oli myös jono hoitajan nimi ja numero, josta pystyi tie´dustelamaan, että missä mennään. Kun sitten aika olisi ollut Anoppini tosin kieltäytyi menemästä leikkaukseen. Mietin vaan, että oletko sinä saanut sellaista paperia? Tai saattahan eri sairaaloilla olla erilaisia käytäntöjä.
    Muista vaan, että jos saat kovan yskän puuskan, niin yritä painaa sitä tyräkohtaa kädellä, ettei pullahda pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole saanut tuommoista paperia, ainakaan vielä. Hoitotakuun aikarajoista sen sijaan olen hyvin tietoinen.

      Kuusi kuukautta on niin pitkä aika, että taidanpa unohtaa tyrän ja lopettaa liikunnan harrastamisen kokonaan ja keskittyä muihin asioihin elämässä. Ihan sama.

      Onneksi ei ole ollut yskää, ja toivottavasti ei tulekaan.

      Poista
  13. Mulla on syntymästä asti ollut pallea tyrä. nykyään se ei paljoa vaivaa kun pyrin syömään vegaanipitoisesti ja liikkumaan..mutta hurjina ja epäterveellisinä nuoruusvuosina haittas aikalailla..ikäviä varsinkin kun palleaa ei helpolla leikata..toivottavasti saat sen kuntoon..itsellä ollut liikunta taukoa ja huomaan aika äkkiä vaikuttavan mieleen ei niin toivotulla tavalla.Ihanaa syksyä Hipulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin googlettamassa palleatyrästä, kun en siitä oikein mitään tiennyt. Kuulostaa tosi inhottavalta vaivalta, jos sitä ei kerran hevillä leikatakaan. :-( Mullekin sanottiin kerran vatsalaukun tähystyksessä, että mulla oli “palleatyrän alkua”, mutta en sitten tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ei se ole minua mitenkään ainakaan vaivannut.

      Liikunta vaikuttaa minullakin mielialaan tosi paljon. Siitä saa jotain semmoista energiaa, mitä ei mistään muualta saa. Pystyn toki elämään ilman liikuntaakin, mutta mieluiten en kuitenkaan eläisi.

      Ihanaa syksyä sinullekin, Ninoh! ♥ ♥

      Poista
  14. Hei Kukkis! Mita kuuluu? Onko tyrä nielaissut sinut kokonaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anu! Kiva että muistit Kukkiksen! Tyrä ei ole minua nielaissut (ja pian taidan päästä siitä eroonkin), mutta blogille on ollut kovin vähän aikaa. Ja sitten kun sitä aikaa olisi (kuten nyt), niin en tiedä, mistä kirjoittaisin. Että tämmöisiäkin ongelmia voi näköjään joskus olla.

      Mukavaa jatkoa sinulle!

      Poista
    2. Sinun postausiasi on aina kiva lukea.

      Poista
    3. Kiitos, kiva kuulla. :-)

      Poista
  15. Ei ole kuulunut kukkapillin ääntä aikoihin, siivoapa nyt ne pölyt sieltä pillistä. Ei silti, itselläni näyttää olevan samat ongelmat. Niin tyrä (napa-) kuin sanattomuuskin.
    Mutta hyvä puoli sentään, että tänne vilkaistessani äkkäsin tuon Esoteerisen maantieteen linkin, jee. siellä riittääkin mielenkiintoista tutkimista pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, vai olet sinä saanut napatyrän riesaksesi. Mahdetaankohan sitä leikata?

      Olen jo monen monta kertaa yrittänyt aloittaa blogipostausta, mutta siitä ei vain ole tullut mitään. Tuntuu, ettei kerta kaikkiaan ole mitään sanottavaa. Mutta voisihan sitä ainakin kuvia laitella - niitä kun on kertynyt jemmaan. Ehkä se runosuonikin alkaisi kuvien voimalla kukkia?

      Esoteerisessä maantieteessä onkin paljon mielenkiintoista tutkittavaa!

      Poista