Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


tiistai 12. toukokuuta 2015

Kassi-Alman luontoretki

Täällä sitä ollaan elävien kirjoissa edelleenkin, eli vatsataudista on selvitty jo ajat sitten. Alkuun täytyy tunnustaa, että makeanhimon loppumisen kanssa kävi vähän nolosti: heti vatsataudin jälkeisenä maanantaina yhdessä tilaisuudessa oli tarjolla pullaa ja pipareita, ja kuka olikaan jonossa melkein ensimmäisenä kahmimassa niitä lautaselleen. (Puolustus: olihan niitä otettava, kun ilmaiseksi sai.) Ne maistuivat yllättävän hyvin sellaiselle, joka vielä muutama päivä aikaisemmin oli luullut saaneensa makeasta tarpeekseen koko loppuelämäkseen.

Katselin tässä aiempia postauksiani ja totesin, että voiko enää karmeampia blogikuvia olla: oksennuspussi, puhelinluettelo ja autopesula! Kukahan tuommoisia kuvia on käynyt tänne laittamassa? Nyt täytyy yrittää vähän skarpata.

Matkustin viikonloppuna taas parin vuoden tauon jälkeen junalla, kun käväisin Itä-Suomessa äitienpäivää juhlistamassa. Ukkeli ei lähtenyt mukaan, joten päätin jättää auton kotiin.

Päitä on matkalla pudonnut.


En tykkää junalla matkustamisesta kahdesta syystä. Ensinnäkin minua raivostuttaa junamatkailun kalleus. Jos matkustaisimme ukkelin kanssa vanhemmilleni kaksistaan, saisimme pulittaa meno-paluusta yhteensä melkein 300 euroa, kun autolla ajaisi samalla rahalla saman matkan kolme kertaa edestakaisin! Minua ärsyttää VR:n uusi hinnoittelupolitiikka muutenkin. Ymmärrän kyllä, että suosituista junavuoroista kannattaa ottaa enemmän hintaa, mutta näin matkustajana minua nyppii se, että pitäisi lähteä liikenteeseen kukonlaulun aikaan, että saisi vähän halvemman lipun. Ihan periaatteesta siis ajelen yleensä mieluummin autolla, vaikkei se kovin ympäristöystävällistä olekaan.

Toinen syy, miksi en tykkää junalla matkustamisesta, on matkatavaroiden raahaaminen. Espoosta kun pitää päästä rautatieasemallekin jotenkin, ja inhoan sitä pakaasien kanssa bussiin änkemistä. Minulla on kaiken lisäksi tapanani ottaa aina ihan liikaa tavaraa mukaan, ja joka kerta kiroan omaa hölmöyttäni. Enkö koskaan opi? Tällä kertaa pääsin sentään matkaan yhdellä laukulla, mutta se painoi sitten senkin edestä. 

Tällä kertaa en sentään ottanut paikkaa leikkivaunusta, kuten viimeksi vahingossa kävi.





Kevät oli saapunut Itä-Suomeenkin mutta oli selkeästi Etelä-Suomen kevättä jäljessä. Hyvä niin: kerkesinpähän minäkin ottamaan kuvia kevään ensi vihreydestä.

Lehti ei ole kovin iso, mutta jo on mato ehtinyt sitä jyrsimään.


Muurahaisetkin nautiskelivat lehtien aluista.

Kesä tuli virallisesti avattua, sillä rantasauna otettiin käyttöön lauantai-iltana. On se vaan niin erilaista istua saunassa, kun ikkunasta näkyy järvimaisema. Lauantaina tosin järvellä oli melkoinen aallokko ja tuuli ihan hirveästi, mutta sunnuntaina ilma oli jo paljon leppoisampi: järvi oli peilityyni, ja ilmakin oli kovin kesäinen.


Uimaan en uskaltanut mennä, vaikka veden lämpötila olikin ruhtinaalliset 10,5 astetta. Aikomus kyllä oli, kun ajattelin kerrankin repäistä, mutta varpaat kasteltuani tuli kiire takaisin saunaan.

Lintuja tuli myös bongailtua, kun olen nykyään niin kovin valveutunut lintujen tarkkailija. Vanha tuttu rantasipi (joita oli itse asiassa ainakin kolme) oli taas ilmestynyt talven jälkeen samoihin maisemiin - jos siis lintu oli sama kuin aiempina vuosina.

Välillä ihmetellään...




... ja välillä taas ei.
Västäräkkikin saattoi olla sama kuin aiempina vuosina - ehkä tämä on senkin kotiseutua? On niin mukava toiveajatella, että linnut ovat samoja kuin edellisinä vuosina; että ne ovat jostain syystä tykästyneet juuri näihin rantoihin.


Uusia lajejakin tuli bongattua. Härkälinnun äänen olen monen monta kertaa kuullut, mutta koskaan en ole lintua itseään nähnyt. Härkälinnun ääni on muuten potentiaalisesti maailman rumin linnun ääni: se kuulostaa vähän siltä kuin sikaa tapettaisiin (vaikka en ole koskaan kuullutkaan, miltä sian tappaminen kuulostaa).



Kuikan ääni taas on minusta kaunis ja hieman haikeakin. Kuikka tuli sekin nähtyä ensimmäistä kertaa, eikä kuikka ollut ollenkaan sen näköinen lintu kuin olin kuvitellut. Kyllä elämä on pettymyksiä täynnä.

Ihme patruuna.
Isokoskelotkin olivat ilmestyneet taas järvelle.

Wikipediasta: koiraalla tummanvihreä pää, naaraalla punertava hapsottava takatukka. Melkein kuin meikäläinen.

Hämmästyin suuresti, kun näin aivan laiturin vieressä kaksi joutsenta. En ole koskaan ennen nähnyt joutsenia niin lähellä laituria.


Sekin kummastutti, että joutsenen nokka näytti olevan aivan erimallinen kuin esimerkiksi Suomenojan joutsenien. Pikainen selvittely paljastikin, että tämä joutsen onkin laulujoutsen, kun Suomenojalla on kyhmyjoutsenia. Voi herranen aika tätä tiedon määrää.

Toinen joutsen oli aluksi kovin varuillaan, mutta sekin rupesi pian pyllistelemään rantavesistössä, kun huomasi, etten meinaa laittaa heitä pataan.

- Käytkö sä useinkin täällä?

Äitienpäivä sujui mukavasti (kävimme lounaalla Lustossa, jossa mukaamme liittyi muitakin juhlijoita), ja Luston lähellä piti käydä tutkimassa yksi vanha aitta ja talon kivijalka, kun ne sattuivat siinä tien vieressä sopivasti olemaan.



Harmittaa, etten tullut katsoneeksi tuonne uunin luukkuun. No, aina ei voi voittaa.

Tiedon määrästä puheen ollen: en ollut aiemmin tiennyt sitäkään, että sahrami tehdään krookuksen luoteista.


Äitihän se minulle tämänkin tiedon paljasti, ja taas nähtiin, että kana on munaa viisaampi. En tosin tiedä, onko se tämä samainen krookuslajike, josta sahramia tehdään, vai onko kyseessä jokin toinen lajike.

Näitä seuraavia kasvejapa äiti ei tunnistanutkaan.



Makrokuvat joskus vähän vääristävät, ja nämäkin töppyräiset näyttävät kuvissa suhteellisen isoilta, vaikka oikeasti nämä olivat tosi pieniä. Lupiinin alkujahan tuossa on, ja kyllä äitikin ne sitten tunnisti, kun näytin hänelle paikan, jossa olin kuvat ottanut.

Ei tämä seuraava ötökkäkään mikään kovin iso ollut, ehkä korkeintaan muutaman millimetrin mittainen.




Äiti epäili näitä liljakukoiksi, mutta eivät nuo niiltä minusta oikein näytä. Liljakukolla kun ei näyttäisi olevan pilkkuja, ja isompikin se on. Paljain silmin ötökästä ei erottanut juuri mitään, mutta kamera paljastaa, että sillä on oikein naamakin.


Kanukka.



Tämän minäkin tunnistin - ilman googlea ja äitiä.





Ruusukin tunkee alkua piikeistä huolimatta.
 Sitten taas vähän ötökkäosastoa.




Perhosia on ihan pirun vaikea kuvata, kun ne lepattavat sinne tänne, mutta tämä yksi suruvaippa antautui ilokseni kamerallekin. (Toivottavasti nimi ei ole enne.)





Valkovuokot kuuluvat äitienpäivään, totta kai.

Tekisi mieli tarinoida pidemminkin, mutta eiköhän sitä ollut riittämiin tässäkin. Palailen taas joskus lehtereille. Hyvää viikon jatkoa kaikille!

26 kommenttia:

  1. Onpa ihanat kuvat, kiitos! Meitä kanssa riepoo junamatkailun kalleus, mökille tosiaan päästään halvemmalla vuokraamalla auto - kun meillä ei tällä hetkellä ole omaa. Ja just se junalippujen hintapolitiikkakin! Jos haluaisi halvan lipun, pitäisi esimerkiksi tietää monta viikkoa etukäteen, koska junailee - ja minä kun päätän mieluummin tänään, lähdenkö huomenna. Ärsyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sellainen, että ostan lipun mieluummin vasta juuri ennen lähtöä. Jos ostan lipun paljon aikaisemmin, niin kumminkin muutan mieleni ja haluaisinkin lähteä toisena ajankohtana, tai sitten tulee muutoksia suunnitelmiin. Nyt ostin lipun poikkeuksellisesti kaksi päivää aiemmin, kun ajattelin, että äitienpäiväviikonloppuna on varmasti menijöitä, ja eiköhän ukkeli ruvennut lähtöäni edeltävänä päivänä miettimään, että hänkin haluaisi oikeastaan lähteä mukaan. Jos ukkeli olisi lähtenyt mukaan, olisin perunut junalipun, ja olisimme menneet autolla - ja taas olisin saanut vahvistuksen sille, että lippua ei kannata varata yhtään aikaisemmin kuin on pakko.

      Poista
  2. Kylläpä herätit taas Suomi-kaipuun näillä kuvilla. Tekee mieli ihan junaankin, jopa tuonne lastenvaunuun... joka välillä on lasten kanssa tosi kiva mutta toisinaan toivoisin ettei niitä olisi, että voisin edellyttää, että lapset istuu junamatkan vieressäni vaikka lukemassa kirjaa. Hallitsevat nimittäin jotenkuten senkin taidon mutta eivät tietysti silloin kun vaihtoehtona on liukumäki junan sisällä!

    Onneksi Suomi-kaipuusta ei tarvitse kauan kärsiä - muutaman viikon päästä päästään itsekin ihmettelemään tuttuja juttuja kotimaisemiin. Ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, että pääsette pian Suomeen! Suomi on kaunis maa varsinkin näin keväällä ja kesällä - vaikka todellisuus voikin olla joskus vähän karu ja ihan toisenlainen kuin kuvissa. Viime päivinä on tuullut, satanut ja ollut kylmä: ihanteellinen Suomi-kuva on saanut kovan kolauksen.

      Vaikea kuvitella tosiaan lapsia lukemassa junassa kirjaa, jos vaihtoehtona on liukumäki. :-)

      Poista
  3. Sinhän olet varsianinen ötökkäkuvaaja, onpa kauniita nuokin pikkuotukset läheltä.

    Sitten kuolasin tuota laituri ja järvi kuvaa, ja melkein huusin äänen VOIH, kun luin, että ET käynyt uimassa. Minua ei olisi pidellyt pois järvestä mikään.

    Junalla on joskus kiva matkustaa, kun siinä voi lukea ja nukkua. Kumpikin askare on autoa ajaessa hieman hankalaa :)

    Jos voi matkustaa vähän hiljaisempaankin aikaan, niin veturi tarjoaa edukkaita matkoja:
    https://www.vr.fi/cs/vr/fi/ajankohtaista_veturi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittaa, kun tuota uimisjuttua kirjoittaessani ajattelinkin, että Rantakasvi olisi mennyt taatusti uimaan 10-asteiseen veteen. :-) Minä olen sellainen arkajalka, että veden pitää olla mahdollisimman paljon päälle 20-asteista, ennen kuin uskallan kastautua.

      Yksi syy, miksi halusinkin tällä kertaa matkustaa junalla oli se, että halusin käyttää matka-ajan hyödyllisesti ja lukea. Ihmeen hyvin sainkin luettua ja tehtyä muita hommia, että siinä mielessä oli oikein kannattava junamatka. Muutenkin oli ihan kiva vain istua ja odottaa, että joku muu vie perille.

      Kiitos Veturi-linkistä. Täytyy perehtyä asiaan. Ravintolavaunussa yksi parinkunta kyseli Veturi-tarjouksia, ja minä ihmettelin, että mikä juttu tuo nyt on. Toisaalta luulen, että ei minusta kovin ahkeraa junamatkailijaa sittenkään tule, mutta mistä sitä koskaan tietää.

      Poista
  4. Samaa kuvaa jäin tuijottamaan kuin Rantakasvikin. Niin täydellinen kesäpäivän maisema kuin olla voi. Huoh. Parempi kun ei enää kertaakaan tänään katso ikkunasta pihalle, niin pysyy karu totuus loitolla.

    Itse tykkään junamatkailusta sen takia, että junassa ei tarvi istua pehva penkissä koko aikaa , vaan voi lähteä vaeltelemaan, kun siltä tuntuu. Ja ravintolavaunuissakin on nykyään ihan mukavia sapuskoja. Ja ihan järkevän hintaisiakin. Mutta viinit on kyllä ihan ylikalliita. Että ryyppyreissulle ei kyllä kannata varta vasten ravintolavaunuun suunnata.

    Mutta on junamatkailussa sellaistakin, joka mua ärsyttää. Ja se on se, että yleensä sen kerran kun haluaisit nukkua, joku kailottaa puhelimeensa niin kovaa, että varmasti kuuluu vaunun päästä päähän. Ja yleensä aiheena on joko omat tai jonkun toisen sairaudet, muut ongelmat tai vaihtoehtoisesti työasiat, jotka itse pitäisin kaikki visusti omana tietonani. En tiedä mikä siinä puhelimeen huutamisessa onkin niin paljon ärsyttävämpää kuin siinä, että kaksi henkilöä keskustelee kovaäänisesti keskenään livenä. Ehkä se, että tuntuu, että se puhelimen toisessa päässä oleva henkilöö ei saa suunvuoro, kun junamatkailija posottaa koko ajan menemään.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä minunkaan huvita katsoa ikkunasta pihalle, kun meidän talossa on meneillään remontti, ja remonttikamat on levitelty pitkin pihaa. :-/ Täydellinen kesäpäivän maisema on siis minunkin arjestani aika kaukana, mutta onneksi voi kävellä vaikka metsään todellisuutta pakoon.

      Junassa on tosiaan se etu, että siellä voi kävellä ja käydä vaikka ravintolavaunussa. Itse olen hirveän huono vaeltamaan junassa, kun en uskalla jättää kamojani vartioimatta. Käyn yleensä vain pikaisesti ravintolavaunussa ostamassa kahvia ja vessassa – jonka senkin pitää olla mahdollisimman lähellä istumapaikkaani. Sen mitä ruokailevia ihmisiä ravintolavaunussa näin, niin ruoka-annokset näyttivät kyllä ihan hyviltä, mutta hinnoista en tiedä. Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että junasta ei kannata ostaa mitään, kun siellä on kaikki kiskurihintaista. Siksi minulla onkin aina mukana omat eväät. :-)

      Minäkin inhoan puhelimeen kailottajia. Onneksi tälle matkalle ei sattunut yhtään semmoista! Ja mun täytyy tunnustaa, että minua ärsyttävät kovaääniset live-keskustelijatkin. Tässä siis yksi syy lisää, miksi mun on parempi matkustaa autolla, omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. :-D

      Poista
  5. Hienoja luontokuvia! Ja kuinka ihana järvimaisema. Meillä lapset vanhin poika hinkui äitienpäivänä uimaan, olin nihkeällä tuulella ja en päästänyt. Olisi varmaan käynyt kastautumassa, mutta en olisi jaksanut sitä härdelliä, kun kahden pienemmänkin olisi pitänyt päästä kokeilemaan, että kestääkö kantti kylmää vettä ja se olisi ollut kuitenkin sellainen pitkällinen ja meluinen operaatio.

    Meidän ei tule oikeastaan ikinä matkustettua junalla. Syynä juurikin hinta ja se, että viidellä hengellä kamaa on yleensä mukana aikamoinen määrä. Mutta noin periaatteessa tykkäisin matkustaa junalla, on tilaa olla ja mahdollisuus liikkua ja tietenkin mahdollisuus nauttia ylihinnoiteltuja ja kehnoja tarjoilua ravintolavaunussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se lapsilla vähän niin on, että mitä yksi edellä, niin muut perässä. :-) Muistan omasta lapsuudestani sen jokakeväisen kenkäshown, kun olisi pitänyt saada kesäkengät jalkaan, eikä äiti olisi millään antanut. Ja miten sitä lapsena pystyykin uimaan niin kylmässä vedessä?

      Junan tarjoilut ovat minulle suuri mysteeri, kun senkin harvan kerran kun matkustan junalla, minulla on omat eväät. Pitäisi ehkä joskus ottaa riski ja maistaa junan sapuskoja.

      Poista
  6. Hieno kuvasarja!
    Täällä Sveitsissä lähes kaikilla on joko junamatkailun vuosikortti, jolla pääsee myös paikallisliikenteissä ilmeiseksi (ja hinta on yli 3000 €/vuosi) tai puolihintakortti (noin 170€/vuosi), jolla saa nimensä mukaisesti junamatkat puoleen hintaan ja paikallisliikenteen liput lasten hinnalla. Tuolla puolihintakortilla junamatkat ovat ihan kohtuullisen hintaisia maan muuhun hintatasoon nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranjestas, miten kallis vuosikortti! Mutta toisaalta, eihän ilmaiskortti voi ilmainenkaan olla. :-) Mielenkiintoinen systeemi siellä. Täällähän alennuksia saavat kai lähinnä lapset, eläkeläiset ja opiskelijat – ja siltikin lipun hinta on melkein sama kuin jos autolla menisi.

      Poista
  7. Kaikki matkustaminen tuntuu nykyään olevan kallista ja saa tutkia kaikki mahdolliset tarjoukset jokaiselta erikseen. Huvittaa oikein esim. lentokoneessa samassa koneessa samalla matkalla samoilla (mitättömillä) palveluilla on varmaan jokainen matkustaja maksanut eri hinnan riippuen koska ja mistä on ostanut lipun. Sata kilsaa bussillakin voi maksaa muutaman kympin tai vain euron.. Ei aina jaksa.
    Miten hyödyllinen kapistus kamera onkaan! Niin paljon kaikkea johon ei ilman kameraa koskaan tulisi kiinnitettyä huomiota, vielä vähemmän yrittäisi tunnistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että kaikenlainen matkustaminen on nykyään kallista ja että hinnat vaihtelevat kovastikin. Kaukana ovat ne päivät, kun lomamatkoja selattiin painetusta matkaoppaasta, jossa hinnat olivat kaikille samat! Inhoan myös sitä, miten kaikesta otetaan nykyään maksu: jos vielä saakin halvan lennon, niin sitten joutuu maksamaan erikseen matkatavaroista, ruoasta tai jostakin muusta. Ärsyttävää.

      Kamera on tosiaan hyödyllinen kapistus. Minua se on opettanut rauhoittumaan: aina ei tarvitse mennä posottaa, vaan voi ihan pysähtyäkin. :-)

      Poista
  8. Ihanat luontokuvat:) Ja tuo punainen ötökkä:) Vaikken ötököistä pidäkään niin tuota on nättiä katsella.Tosi kivasti on luonto jo edennyt kesää kohti,kuvien perusteella.
    Junamatkailu Suomessa on törkeän kallista,samoin pakettien lähettäminen ulkomaille:( Onneksi nyt on se Onnimanni tai mikä se halpisbussiyhtiö onkaan,jolla pääsee halvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tykkää ötököistä, mutta kameran takaa niitä on ihan kiva katsella. Turvallinen välimatka on hyvä säilyttää. :-)

      Pakettien lähettäminen Suomesta on tosiaan ihan hirveän hintaista. Sinulla ulkomailla asuvana on varmasti siitä vieläkin enemmän kokemusta.

      En ole koskaan kokeillut niitä halpis-bussiyhtiöitä, vaikka joskus on mielessä käynyt. En suuremmin tykkää bussimatkailusta, kun bussissa istuminen on jotenkin ahdistavaa. Mieluummin sitten menen junalla. :-)

      Poista
  9. Todella hienoja makrokuvia. Kyllä mä uskon, että linut tulee samoille paikoille kuin missä ne on syntyneet tai aiemmin pesineet. Meillä mökillä on kirjosiepot tulleet ja herra kirjosieppo polleana kukkoilee saman linnunpöntön katolla kuin viime vuonnakin. Peippoja meillä yleensä myös pyörii, mutta nyt ovat pysyneet näkymättömissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olen antanut itseni ajatella, että linnut palaavat aina samoille seuduille. Teidän kirjosiepponne majoittautuu näköjään vieläpä samaan taloonkin. :-)

      Näin muuten viikonloppuna elämäni ensimmäisen peiponkin. Tai siis olen varmasti nähnyt peipon ennenkin, mutta en ole vain tiennyt linnun olevan peippo. Ties mitä muuta olen nähnyt ilman että olen tiennyt nähneeni. :-D

      Poista
  10. Amen mietteillesi junamatkustamisesta! kallista on ja lisäksi rasittavaa juuri matkatavaroiden takia. Minulla yleensä mukana menossa ISO matkalaukku, joka pitää sitten saada sinne junaan mahtumaan ja se pitää aina jättää vartioimatta johonkin käytävälle, koska se ei mahdu mihinkään. Ärsyttää.

    Komea kuvakimara, sinustahan kehkeytynyt varsinainen lintubongari! :D Luonto onkin täynnä ihmeellisyyksiä, joita on kiva tutkailla ja kyylätä. Se punainen ötökkä ollee punkki, tarkemmin joku "giant redt velvet mite", mikä on sinänsä aika erikoista, kun ei kait niitä Suomessa pitäisi olla. Tai mistäs minä tiedän - on sitä oudompaakin nähty. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin junan laukkusäilytyslokeroita, ja ne olivat aika säälittävän kokoisia! Otin niistä kuvankin, ja piti laittaa se postaukseen, mutta näköjään unohdin. Isolle laukulle ei tosiaan löydy junasta mitään paikkaa. Minunkin laukkuni oli sen verran iso, että se ei mahtunut hattuhyllylle, joten laitoin sen viereisen istuimen jalkatilaan. Koko matkan jännitin, että tuleeko viereeni joku, kun sitten en olisi tiennyt, mihin olisin laukun laittanut.

      Lintubongarista taidan olla vielä kaukana, mutta onhan noita tipuja kiva katsella. :-) Ja luontoa muutenkin. Punkki tuo punainen ötökkä taitaa ollakin – joku tuolla edempänä ehdotti, että kyseessä olisi samettipunkki.

      Poista
    2. Joo, velvet mite on sama kuin samettipunkki, mutta en tiennyt suomalaista nimeä. :D En edes tiennyt, että niitä on Suomessa, hoho!

      Ne junien säilytyslokerot ovat tosiaan ihan onnettomat. Miten ihmeessä ne voivat olla niin pienet! Sitä paitsi junassa on nykyään tylsää muutenkin. Ennen sentään saattoi istua ravintolavaunussa dokaamassa: nyt ei kaikissa junissa sellaista edes ole. :D Tosin en varmaan enää junaryyppäämistä harrastaisikaan eli ehkä olen vain tullut vanhaksi. :D

      Poista
    3. Nyt vasta tajusin, että velvet tarkoittaa tosiaan samettia. Onneksi ei ole kovin pitkät piuhat. :-D

      En ymmärrä, millaisille laukuille ne säilytyslokerot on tarkoitettu, ehkä joidenkin bisnesmatkustajien läppärilaukuille. Mun pakaaseja on ihan turha yrittää lokeroon tunkea, vaikka laukkuni olisi ns. pienikin, kuten tällä matkalla.

      Eikö kaikissa junissa enää olekaan ravintolavaunua. Jo on mennyt surkeaksi! Junassa dokaaminen ei kannata enää senkään takia, kun junan vessat on niin kamalan pieniä, ja vessan oven mekaniikka on niin monimutkainen, että useamman juoman jälkeen voi olla vaikeuksia selvitä vessareissusta kunnialla. :-D

      Poista
  11. Jarkyttavan hintasia nuo suomalaiset junat! Ei sen puoleen etta tarvisi niita kayttaa, kun aina lomilla otetaan auto heti kentalta. Pakkohan se on kun ei maalla enaa bussitkaan kulje. Sivusta vaan ihmettelen. Ja nykyaan, kun pitaisi olla niin ymparistoystavallisia, eiko voisi joukkoliikenteeseen saada vahan edullisempia hintoja. Esimerkkina juuri sinun ja ukkelin teoreettinen matka kotikonnuille.

    Mutta valtavan onnistuneita luontokuvia!!! Sen puoleen ihan hintansa vaarti junamatka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta kantilta minäkin olen junamatkojen hintoja ihmetellyt: nykyään kun pitäisi olla ympäristötietoinen, niin eikö joukkoliikenteen hintojen pitäisi olla sellaiset, että ne kannustaisivat käyttämään joukkoliikennettä? Asiahan on nykyään ihan päinvastoin. En minä ainakaan rupea maksamaan itseäni kipeäksi vain sen takia, että säästäisin sillä tavalla vähän luontoa. Valitettavaa mutta totta. Ja maalla on tosiaan nykyään ihan mahdoton elää ilman autoa, kun busseja ei kerta kaikkiaan kulje.

      Poista
  12. Tuo punainen ötökkä on samettipunkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta! Kyseessä taitaa hyvinkin olla samettipunkki.

      Poista