Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Diili

Joku saattaa ehkä muistaa minun valitelleen, kuinka paljon meillä on kaikkea turhaa roinaa ja kuinka meidän huonekalut ovat niin kamalia, että niistä joutaisi melkein kaikista eroon. Nyt voin ilmoittaa, että asiassa on tapahtunut edistystä: saimme tällä viikolla heittää hyvästit vanhalle vuodesohvalle, työpöydälle ja -tuolille, monitorille, telkkarille ja tv-tasolle.

Ukkeli oli jo pitkään suunnitellut laittavansa jonnekin ilmoituksen, että nuo kaikki edellä mainitut annetaan ilmaiseksi - hakijan täytyisi vain järjestää kuljetus ja tulla kantamaan tavarat pois. Suunnitelmassa ei ollut tapahtunut mitään edistystä, kunnes alkuviikosta ukkeli sai yllättävän tarmonpuuskan ja laittoi vihdoinkin ilmoituksen. Eikä mennyt kauan, kun puhelin alkoi piristä. (Kaikesta pääsee näköjään eroon, jos ilmaiseksi antaa.) Ehtona oli kuitenkin, että kaikki tavarat piti viedä kerralla pois: kaikki tai ei mitään.

Pian löytyikin se onnekas, joka halusi tavaramme tulla hakemaan. Onnettaren valittu oli joku intialainen (kuului puhuvan vielä teluguakin, mikä herättikin epäilyksen, että ukkeli taisi suosia jotakin oman kylän poikaa), joka lupasi tulla seuraavana iltana hakemaan tavarat. Ukkeli vihjaisi miehelle, että tämän ei kannattaisi vuokrata kovin kallista pakettiautoa. Minusta meidän kalusteet olisivat kyllä ansainneet arvoisensa kyydin.

Noutopäivän iltana sain sitten kuulla ukkelilta, että tavaroita hakemaan tuleva mies olisi oikeastaan halunnut vain työpöydän ja monitorin, mutta ukkeli oli sanonut, että kaikki oli vietävä; muuten ei tulisi kauppoja. Minua alkoi hieman säälittää: mies tarvitsi vain pöydän ja monitorin, mutta nyt hän joutuisi ottamaan vastaan kaikenlaista muutakin rojua siinä sivussa! Kuvittelin mielessäni sen ilmeen, joka miehen naamalle leviäisi, kun hän tajuaisi tulleensa juuri 60 kiloa painavan television omistajaksi, enkä enää kestänyt. Totesin ukkelille, että tämä eukko lähtee nyt: en kyllä varmasti meinaa olla paikalla, kun mies tulee.

Suoriuduin ennätysajassa pihalle, ja näin siellä vähän eksyneen näköisen intialaisen miehen. Mies tiiraili talojen numeroita siihen malliin, että arvelin, että kyseessä oli juurikin se mies. Panin merkille, että mies ei ollut onneksi mikään kukkakeppi, kuten intialaiset monesti ovat, vaan vähän vantterampi kaveri: tuo jaksaisi ehkä kantaakin jotain. Mies oli pukeutunut erittäin sopivasti muuttohommiin: kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Minä painelin autoon ja ajoin kirjastoon.

Vajaan tunnin kuluttua ukkeli lähetti tekstiviestin, että reitti oli selvä: miehet olivat lähteneet. Kävin muina miehinä vielä kaupassa - yritin teeskennellä, että enhän minä ollut oikeasti paennut paikalta, vaan olin tullut vain asioille kirjastoon ja kauppaan. Lopulta suunnistin kotiin miettien, että näinköhän mies oli huolinut kaikkia tavaroita. Ehkä hän oli lopulta ottanut kuitenkin vain sen pöydän ja monitorin.

Eteisessä näytti siltä, että paikalla oli käynyt suuremmankin luokan pyörremyrsky: eteisen matto oli heitetty kylppärin oven eteen kasaan, ja samassa mytyssä oli myös toisen makuuhuoneen matto. Kurkistin ovelta siihen makuuhuoneeseen, jossa vuodesohva ja työpöytä olivat olleet: tyhjä! Sitten menin tarkistamaan olohuoneen ja huomasin, että televisionurkkauskin oli tyhjä.

Ukkeli näpytteli sohvalla läppäriään sen näköisenä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sain kuulla, että tavaroita hakenut mies ei olisi millään halunnut ottaa telkkaria ("minulla on pieni lapsi, joka varmasti hajottaa television"), mutta ukkeli oli pysynyt tiukkana: telkkari oli vietävä. Kaiken lisäksi pakettiauton kuljettaja oli ollut kukkakeppi, ja miehillä oli ollut melkein ylitsepääsemätön paikka saada televisio kannettua ulos. En tiennyt, miten päin olisin ollut, kun kuvittelin mielessäni onnettomia miehiä raahaamassa sitä jättimäistä televisiota. Pyydän anteeksi ja toivon, että meitä ei rangaista tästä teosta kovinkaan pahasti.

Koska meiltä lähti telkkari, eikä sitä monitoriakaan enää ollut (siinä oli myös telkkari), edessä oli uuden telkkarin hankinta. Ukkeli oli katsellut jo kuukausikaupalla kaupoissa telkkareita, joten arvelin, että hän varmaan säntäisi ostoksille heti, kun kaupat vain lauantaiaamuna avautuisivat.

Mutta minä olin saanut jo toisenlaisen idean. Perjantaina imuroidessani (parhaat ideat tulevat siivotessa, hehe) mieleeni oli putkahtanut outo ajatus: tarvitsemmeko me telkkaria oikeastaan lainkaan? Minä katson telkkaria nykyään aika harvoin, kun ei sieltä oikein tule mitään kiinnostavaa minulle. Olen katsonut ohjelmia jo pitkään lähinnä netin kautta, kun netissä voi nähdä ohjelmat heti tuoreeltaan eikä vasta joskus vuosien päästä, kuten suomalaisilta tv-kanavilta. Ukkeli ei katso telkkaria sitäkään vähää kuin minä, joten miksi ihmeessä meidän pitäisi ostaa telkkari, jos ei sitä kukaan kerran katso?

Illalla tein sitten ukkelille radikaalin ehdotuksen: mitä jos emme ostakaan koko telkkaria? Olin ollut varma, että ukkeli oli saanut jo pahan pakkomielteen jostakin tietysti telkkarimerkistä ja -mallista - olihan hän niitä jo kuukausikaupalla metsästänyt - mutta yllättäen ukkeli olikin samaa mieltä kuin minä: emme me mitään telkkaria tarvitse. Ja niin me sitten päätimme kokeilla elämää ilman telkkaria. Smiley Sitä vain ajattelee, että kyllä telkkari kuuluu jokaisessa taloudessa olla, eikä tule edes kyseenalaistaneeksi asiaa. On tämä ihmisen elämä kummallista.

Asiasta viidenteen, katselin tuossa yhtenä päivänä ukkelin parranajoa, ja tajusin, miten turhasta olen valittanutkaan. Minä kun olen aina valittanut naisen elämän olevan niin kamalan työlästä, kun naisen pitää ajella kaiken maailman karvoja, hoidella kauneuttaan sun muuta. Mutta meillä naisilla ei sentään kasva parta, jota pitää pahimmassa tapauksessa ajella joka ikinen päivä! Jos minä olisin mies, niin minulta menisi kyllä hermo parran kanssa. Ajatelkaa nyt: jos miehellä menee parranajoon vaikkapa viisi minuuttia päivässä, se tekee kaksi ja puoli tuntia kuukaudessa ja yli 30 tuntia vuodessa! Kuvitelkaapa, arvon naiset, että jyystäisitte karvojanne 30 tuntia vuodessa! Ei herranjestas sentään. Tämän havainnon jälkeen rupesin suhtautumaan miehiin aivan uudella kunnioituksella ja katsomaan sileitä leukoja ihan uusin silmin. Sitä vain ihmettelen, että mitä varten parran pitää ylipäänsä kasvaa miehen naamassa, kun ei sillä kuitenkaan ole mitään virkaa. Onko se jokin jäänne apina-ajoilta?

Tässä ei nyt tunnu tulevan uni silmään millään, mutta omapa on vikani, kun piti mennä lenkille niin myöhään. On vain niin kiva, kun illat alkavat pimentyä ihmisten aikoihin, että oli ihan pakko lähteä raittiiseen syysiltaan harhailemaan. Tulipa siinä samalla otettua muutama valokuvakin.





Näiden syvällisten pohdintojen jälkeen on kai hyvä mennä yrittelemään sitä nukkumista, jotta voi taas herätä iloisena sunnuntaiaamuun ja ruveta odottelemaan, että milloin se sunnuntaiahdistus taas iskee.

P.S. Minulla on ollut jo kaksi päivää kauhea elohiiri peukalossa. Peukalossa. On kamalaa, kun peukalo nykii koko ajan ihan hulluna. Miten ihmeessä tästä pääsee eroon?

25 kommenttia:

  1. Onnittelen lämpimästi huijauksesta.. eikun siis siitä, että pääsitte roinasta eroon. Aloin heti miettiä, miten se onnistuisi meillä. Juuri pari päivää sitten mies laittoi ullakkovarastoon TAAS (hankala kiivetä tikkaita ulkokautta) muutaman 60-luvun tuolin, joita EI saanut heittää pois. Huokaus. Olen siis kade!

    Parranajosta, miten tulitkin miettineeksi juuri samaa asiaa, jota itsekin ajattelin tuossa kesällä yhtenä päivänä. Tulin myös siihen tulokseen,että luojan kiitos naisille ei kasva partaa. Mies ei täällä meillä aja sitä ihan joka päivä, mutta koska parranakasvu on kuitenkin voimakas, on sitten parin päivän päästä ihmisten ilmoille lähdettäessä entistä suurempi urakka jyystää leukaa karvattomaksi. Mies kun tekee tässä kotitoimistossa töitään,niin ei tarvi olla "edustuskunnossa" ihan joka päivä.

    Elohiiri peukalossa? En ole ikinä kuullut muuta kuin silmässä olevista. Lienee tosi kiusallinen, joten toivotaan, että menee pian ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ei se ollut mikään huijaus, kun se mies oli kuitenkin nähnyt niiden kaikkien tavaroiden kuvat siinä ilmoituksessa! Mies siis tiesi kyllä, mitä hänelle oli tulossa. Tosin se telkkarin paino saattoi olla pieni yllätys...

      Meillä on edelleenkin niin paljon rojua, että tämä oli vasta alkua. Ihmettelen, että miten näinkin pieneen asuntoon mahtuu niin paljon kaikkea tarpeetonta. Ja mistä se kaikki on tullut?! :-O

      Ei minunkaan ukkelini aja partaansa ihan joka päivä, vaikka en panisi pahakseni, vaikka ajaisikin (en tykkää sängestä, saati sitten pidemmästä reuhakkeesta). Ymmärrän kyllä hyvin, jos partaa ei viitsi ihan joka päivä ajaa, on se varmaan sen verran vastenmielistä hommaa. Mutta sitten kun parran jättää muutamana päivänä ajamatta, niin urakka on tosiaan paljon isompi. Onneksi en ole mies - vaikka on näissä omissakin karvoissa joskus kestämistä. ;-D

      Mä otan kohta vasaran ja isken sillä peukalooni – luulisi elohiirenkin loppuvan. :-/

      Poista
  2. Oliskin kätevää jos noin "helposti" pääsisi eroon roinasta. Arvaa mitä -meillä on samanlainen järkkyiso telkkari joka on hissukseen vaihtumassa pienempään ja ohuempaan. Mutta tuli tosiaan ajatus -mitä mekään oikeastaan telkkarilla tehdään? Läppäreillä me enimmäkseen istuskellaan ja tv on vaan taustalla auki. Hmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan pikkuhiljaa uskoa, että ehkä rojusta eroon pääseminen ei olekaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Iskä laittoi taannoin ison kasan omia rojujaan (alkaen vanhoista vaatteista) myyntiin, ja kun ei se viitsinyt mennä mihinkään kirpparille, se laittoi vain lehteen ilmoituksen, että täällä olisi, tulkaa ostamaan. Ja yksi mies tuli ja osti kaiken! :-D Alan uskoa, että tavara menee kaupaksi, jos hinta on kohdallaan - ja varsinkin, jos tavara on ilmaista. :-)

      On se vaan hassua, miten telkkaria ajattelee jotenkin pakollisena kodin elementtinä. Saas nähdä, selvitäänkö me oikeasti ilman telkkaria, vai pitääkö semmoinen taas hommata. ;-)

      Poista
    2. Niin, ja piti vielä lisätä, että meille on varmaan kelvannut se vanha jättitelkkari niin kauan juuri sen takia, että me ei olla sitä telkkaria oikeastaan edes katsottu. Että alitajuntaisesti ei ole tuntunut järkevältä haaskata rahojaan semmoiseen, mitä ei edes tarvitse. Ehkä teilläkin on sama juttu? :-)

      Poista
  3. Meidän pitäisi myös päästä eroon kaikenlaisesta 14-vuotta sitten anoppilan kellariin hillotusta ja nyt meidän varastoon kannetusta kamasta. EN JAKSA järjestää kirpparipöytää tai lajitella. Houkuttelisikohan ilmoitus: Saa hakea ilmaiseksi laatikoittain yllätyksiä. Omistaja ei muista eikä jaksa ajatella, että mitä ne sisältivät. Pakko viedä kaikki.

    Ja meilläkään ei ole televisiota, eikä tule. Ruma vempele, jota kukaan ei kaipaa. Kaiken tarvittavan töllöttämisen voi tehdä tietsikalta. Eli käytä nyt ne rahat johonkin oikeasti tarpeelliseen tai sitten iloiseen turhuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsiläinen, jos meillä ei olisi niin paljon tuota kamaa jo ennestään, tulisin ihan varmasti hakemaan noita yllätyslaatikoita, jos kerran ilmaiseksi saisi. :-) Olen ihan varma, että halukkaita hakijoita löytyisi!

      Olen jo harkinnut, että mitä sillä telkkarirahalla voisi ostaa. Käyttökohteitahan meillä löytyy. :-)

      Poista
  4. Hyvä, kun pääsitte roinasta eroon! Ilman telkkaria tulee hyvin toimeen. En ymmärrä, millä ajalla sitä vielä ehtisi katselemaan! Tuskin koskaan katson mitään ohjelmia netistäkään. Kun ei ole koukussa mihinkään sarjaan, elämä on vapaampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on tullut tavaksi lukea aina aamuisin Hesarin telkkariohjelmat, enkä ole päässyt siitä tavasta ainakaan vielä eroon. Tänään huomasin, että sieltä alkaisi Tanssiin tähtien kanssa, mutta senkin voi käsittääkseni katsoa netistä, jos kiinnostaa. Eikä taida edes kiinnostaa. :-D

      Poista
  5. Onnittelut joka tapauksessa kamoista eroon pääsemisestä :)
    Itsellä olisi kanssa samanlaista projektia tähtäimessä, ensin pitäisi vaan sortteerata kamat. Ja raskia luopua mahdollisimman paljosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sortteeraus on kyllä melkoisen tuskallista ja aikaavievää. Kun siinä alkaa miettiä, että voiko tuosta tai tästä luopua, ja sitten löytyy yllättävän paljon sellaista, mistä ei voikaan luopua. :-)

      Tsemppiä sun operaatioon!

      Poista
  6. Meillä on telkkarilaite seinällä, mutta ilman minkäänlaisia yhteyksiä. Eli mustaa näkyy vaan, jos ei sinne jotain laita läppärin kautta. En voi sietää televisiota taustakohinatarkoitukseen, paikallinen tarjonta on aika jonninjoutavaa (ja maksullista), enkä halua olla kiinni minkäänlaisissa aikatauluissa katselemisieni suhteen. Muille ihmisille telkuttomuutemme tuntuu olevan suurempi ongelma kuin meille itselle :D Jos tuutista jotain tärkeää on tullut, niin kyllä sen nykyään saa jostain jälkikäteen kaivettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin kanssa tuota, että mitenköhän muut mahtavat suhtautua siihen, että meillä ei ole telkkaria. Äiskällä esimerkiksi on ne muutamat sarjat, joita se seuraa hyvinkin tiiviisti. Mahtaakohan se tulla meille kylään enää ollenkaan, kun ei meillä ole telkkaria? :-) Tosin meillä ei ole tällä hetkellä sitä vuodesohvaakaan, joten ei kannata tulla muutenkaan. :-D

      Minäkin inhoan sitä, jos telkkari on päällä vain taustamölyn vuoksi. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista tapaa, vaan telkkari on laitettu päälle silloin, kun sieltä on katsottu jotain ja sitten taas kiinni, kun katsominen on loppunut. En pysty keskittymään yhtään mihinkään, jos telkkari mölyää taustalla.

      Poista
  7. Olipa hyvä diili,hauska kertomus! Mulla ei ole ollut telkkaria niin kauan kun tässä asunnossa olen asunut eli lähes 6 vuotta. Se nimittäin varastettiin eksän vanhempien talon varastosta kun olimme ulkomailla.En sitten ostanut telkkaria ja tosi hyvin olen pärjännyt ilman,sillä tietokone on telkkarini enkä edes kaipaa telkkaria...No olen vaan miettinyt suuremman näytön hankkimista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa rohkaisevaa kuulla, että on niin paljon muitakin, joilla ei ole telkkaria, ja hyvin tuntuvat ihmiset silti pärjäävän. ;-) Ajattelin, että me ollaan ihan omituisia poikkeusyksilöitä, jos meillä ei ole telkkaria!

      Höh, kävipä sun telkkarille ikävästi.

      Poista
  8. Hyvä päästä rojusta eroon! Onneksi miehesi oli pysynyt tiukkana, ite olisin varmaankin antanut säälistä periksi telkkarin suhteen :D

    Mä tykkään kattoa tv-ohejelmia samalla ku teen muita juttuja koneella. Myöskin leffat on kivempia isosta ruudusta katsottuna.. siinä varmaan en syyt, miksi mekin päätettiin taas tv hankkia, vaikka oltiin jo vuosi oltu ilman :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä olisin myös ihan takuulla heltynyt ja antanut miehen ottaa vain pöydän ja monitorin. Se oli yksi syy, miksi pakenin paikalta. :-D

      Mulla on vissiin jotkut putkiaivot, kun en pysty tekemään mitään muuta, jos telkkari on auki. Leffojakin katson nykyään tosi harvoin, oikeastaan en juuri koskaan. En vain jaksa katsoa leffaa kahta tuntia putkeen (jos kyseessä on intialainen leffa, niin pahimmassa tapauksessa kolmeakin tuntia, tai enemmänkin!).

      Saa nähdä, kuinka kauan pysytään päätöksessämme olla ilman telkkaria. Mulle telkkarittomuus ei varmaankaan tuota ongelmia, mutta pelkään, että tuo ukkeli saa päähänsä jotain. :-D

      Poista
  9. Kiva kun blogisi päivittyy taas! Sun jutut on ihan parhaita, niin kiva tyyli kirjoitella ja paljon löydän yhteistä oman elämäni/ajatusmaailman kanssa!

    Meilläkin olis runsaasti ylimääräistä rojua josta pitäisi hankkiutua eroon. En taida koskaan saada aikaiseksi mennä kirpparille myymään joten toi ilmaiseksi antaminen vois olla hyvä idea!

    Miltä nettisivuilta muuten katselet telkkaria netissä? Itsekin tykkään katsella netistä telkkaria mutta katsomot ja ruudut alkavat tympiä ja olis kiva löytää uusia ohjelmia katsottavaksi.

    -Krista-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukavaa palautetta. :-) Ja kiva jos olet löytänyt yhtäläisyyksiä. Yritän kirjoitella aina silloin kun ehdin, mutta päivityksiä tulee väkisinkin harvemmin kuin joskus parhaimpina aikoina, kun ei yksinkertaisesti ehdi. Mutta ehkä sitä aikaa tulee jossain vaiheessa enemmän, toivottavasti.

      Minä en myöskään ole mikään kirppari-ihminen, kun olen niin laiska vuokrailemaan pöytiä ja roudaamaan kamoja. Mutta onneksi tavarasta voi näköjään päästä helpomminkin eroon. :-)

      Katselen aika paljon realitya (öhöm, eli siis oikein laatuviihdettä :-D), ja sen katseluun paras paikka on RealityTVFan. Toinen erinomaisen hyvä sivusto ulkomaisten sarjojen katseluun on Project – Free TV. Toivottavasti tuolta löytyy sinullekin jotain uutta katsottavaa!

      Poista
  10. Haluaisikohan ne samat miehet lisaa tavaraa, ma kantasin mielellani taalta kamaa ulos mutta se on tehtava salaa, koska mieheni on hamsteri. Mitaan ei saisi heittaa pois, koska jotain voi aina tarvita....Telkkari on kylla useimmiten turha kapistus mutta mun mies varmaan pyörtyisi viikoiksi jos telkkari olisi havitetty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että niille miehille riitti tavara vähäksi aikaa, kun saivat enemmän kuin halusivatkaan. :-D

      Onneksi mun mies ei ole hamsteri, koska mä saattaisin menettää järkeni semmoisen kanssa.

      Poista
  11. On kyllä käsittämätöntä, millasta kamaa ihmiset hakee pikkurahalla tai etenkin, jos saa ilmaiseksi. Mutta hienoa, että kalusteet ja koneet jatkavat elämäänsä tarpeellisina. Meidän muuttomyynnissä lähti taannoin jopa ikivanhat ja vähän rikkinäisetkin parvekekalusteet - niitähän saa uusiakin ihan kympillä, parilla, mutta niin vaan joku totesi niiden olevan just hyvä :D

    Elohiiri peukussa kuulostaa ärsyttävältä. Mulla on aika usein pakaralihaksessa, siinä sivussa, sekin on aika skitsoa kun tuntuu, että takapuoli tärisee koko ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mäkään ymmärrä, mihin ihmiset voivat sitä kaikkea rojua tarvita, kun itse yrittää vain päästä rojusta kuumeisesti eroon.

      Anteeksi, mutta sain makeat naurut sun tärisevästä takapuolesta. :-D Vaikka voin kyllä uskoa, että vaiva on erittäin kiusallinen! Mulla tuo peukalo nykii vaan yhä edelleen (vastahan tässä on mennyt reilu viikko), mutta onneksi ei sentään koko aikaa. Tuntuu, että jossakin tietyssä asennossa nykiminen oikein yltyy.

      Poista
  12. Kääntäisin kysymyksen toisinpäin: miksi ihmeessä partaa pitää ajaa? ;-) Minä olen aina ollut heikkona miesten karvoitukseen ja toivoisin että he antaisivat hiustensa ja partojensa kasvaa vaan, mutta eiväthän he anna, varsinkaan desi-hindumiehet. Liuhulettihän sekoitettaisiin sikheihin ja partasuu muslimeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nämähän ovat tietysti makuasioita, joista ei voi kiistellä (ainakaan kovin paljon :-D). Minusta pitkät parrat ovat lähes poikkeuksetta törkyisen ja epäsiistin näköisiä, ja kaiken huippu on se, jos parta on väkerretty esim. letille. Lettiviritykset parrassa ovat minusta niin naurettavia, etten ymmärrä, kuinka kukaan mies kehtaa sellainen liuhake naamassaan kulkea.

      Siisti sänki sen sijaan voi olla joskus hyvinkin tyylikäs ja seksikäs, mutta sekin riippuu ihan kantajastaan. Kaljamahaisesta turvakosta kun ei saa George Clooneya tekemälläkään...

      Poista