On kuitenkin yksi elämänalue, jolla Intia on vienyt minut mukanaan, ja se on ruoka. Rakastan intialaisia, täyteläisiä ja vahvoja makuja, ja olen erittäin pahasti chilikoukussa. Pärjään kyllä hyvin ilman intialaista ruokaakin (kuten olen pärjännyt koko kesän), mutta jo ajatus sakeasta kanacurrysta, anopin paistamista paperinohuista dosista, kuumista gulab jamuneista, lähimakeismyymälän addiktoivista sunnandulu-pallukoista tai katukauppiaalta ostetuista höyryävistä mirchi bajjeista saa veden herahtamaan kielelleni. Kun siis ukkeli kysyi, mitä haluaisin hänen tuovan Intiasta, minun ei kauan tarvinnut miettiä: ruoka-aineita tietysti, että pääsen kokkailemaan!
Ukkelin matkalaukussa tuli neljää eri lajia linssiä, rawaa (mannasuurimoita), tamarindia, kolme pakettia intialaisia makeisia, iso pussi punaisia kuivattuja chilejä, neljää (!) eri pikkelssiä (lammas-, kana-, mango- ja tomaattipikkelssiä), jeeran siemeniä, kurkumaa, chilijauhetta sekä ihanaa vastajauhettua korianteria. Currylehtiäkin ukkeli toi, mutta koska autonkuljettaja (joka oli kuulemma pakannut ukkelin laukun) oli pakannut ne matkalaukkuun, ne olivat saaneet ruumassa kylmää ja paleltuneet. Yritin vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli, ja kuivattelin currylehtiä sanomalehden päällä auringossa (intialaiset konstit toimivat Suomessakin
), mutta ei niistä enää kalua tullut. Onnistuin pelastamaan vain muutaman lehden, mikä tietysti harmitti aika tavalla. Intialaisilla on ruoka-aineiden pakkaamistaito hyppysissä, mikä johtuu varmasti pitkälti siitä, että intialaiset tykkäävät myös kuljetella intialaista ruokaa ympäri maailman. Onkohan toista kansaa, joka yhtä intohimoisesti kuljettelisi mausteita, ruoka-aineita, makeisia, kahvia, teetä ja muita elintarvikkeita - muista intialaisista tuotteista puhumattakaan - mantereelta toiselle? Nämäkin pikkelssit oli pakattu kukin neljään sisäkkäiseen ziplock-pussiin, ja pusseja availlessani mieleeni tuli venäläinen maatuska-nukke. Pikkelssit on kyllä syytäkin pakata todella huolellisesti, sillä ne sisältävät mausteita ja öljyä, ja öljyinen mössö aiheuttaisi matkalaukkuun vuotaessaan todella ikävää jälkeä.
 |
| Ei mikään maailman esteettisin herkku. |
Ruoka-aineita purkaessani oikein odotin sitä hetkeä, että pääsisin kokkailemaan tuoreilla mausteilla. Minulla ovat kokkailut olleet kesän aikana muutenkin tosi vähissä, kun olen maleksinut toisten nurkissa ja nauttinut suomalaisesta ruoasta. Tein tosin yhden intialaisen aterian kesällä vanhempien luona ollessakin, mutta ruoasta puuttui pari oleellista maustetta, joten ruoka olisi voinut olla siitä syystä parempaakin. Kiva päästä taas kokkailemaan!
Kun sitten maistoin tekemiäni ruokia, totesin niiden menneen hirvittävällä tavalla pieleen. Käyttämäni valkosipulit maistuivat jollakin tavalla oudolle, eivät suorastaan pilaantuneelle, mutta ikään kuin hieman vanhalle, ja valkosipulien maku pilasi ruoat ihan täysin. Olen joskus ennenkin ostanut kaupasta valkosipuleja, joiden olen myöhemmin huomannut haisevan epämiellyttävälle (enkä nyt tarkoita valkosipulin omaa hajua). Olen tullut sen jälkeen tosi varovaiseksi ja ruvennut nuuskimaan valkosipuleita jo kaupassa, mutta näköjään haisteleminenkaan ei aina auta. Mikä ihme nykyajan valkosipuleissa on vikana? Onko kukaan muu törmännyt valkosipuleihin, joissa olisi haju- tai makuvirheitä? Eihän valkosipulia uskalla kohta ostaa enää ollenkaan!
Oli hassua taas pitkästä aikaa kuunnella, kun ukkeli puhui puhelimessa telugua. En ole ollut missään tekemisissä telugun kanssa pariin kuukauteen, vaikka minun piti opiskella sitä oiken urakalla Suomessa ollessani. Olinkin ilahtunut, kun ymmärsin ukkelin puheesta kaiken - kieli on ilmeisesti painunut jo niin syvälle aivoihini, että kuunteluvalmius ainakin säilyy, vaikka tulisi pidempikin tauko. En ole saanut puhuttua anopin kanssakaan puhelimessa koko kesän aikana kuin kerran, ja sekin kerta oli puolivahinko, kun ukkeli skypetteli anoppilasta. En ymmärrä, mikä siinä on, että en vain saa soitettua anopille, vaikka niin usein ajattelen, että pitäisi (sama tosin pätee soittelemiseeni muutenkin). Olen mielessäni vedonnut aina siihen (teko)syyhyn, että olen muka unohtanut kielen, enkä voi siksi puhua anopin kanssa. Olen joskus esittänytkin tämän selitykseksi anopille, kun hän on tivannut, miksi en soittanut hänelle koko Suomessa-oloaikana. Selitys ei ole kuitenkaan mennyt läpi, koska kuten anoppi sanoo, olisinhan minä voinut yrittää puhua anopille englantia - anoppi kuitenkin ymmärtää englantia jonkin verran, vaikka ei sitä itse puhukaan.
 |
| Tämä Volvo Penta -liike Savonlinnassa jaksaa aina huvittaa minua. Penta kun tarkoittaa teluguksi paskaa. |
Ukkelin saapuminen tietää ainakin sitä, että pitää alkaa miettiä tulevaisuutta ja sitä, mitä tulemme jatkossa tekemään (kyse on siis lähinnä siitä, jäänkö minä Suomeen). Olen pohtinut asioita jo yksikseni paljon, ja olen tehnyt kristallinkirkkaita ja lopullisia päätöksiä - kunnes mieleni on taas seuraavana päivänä muuttunut. Kirjoittelin lukijoilta saamieni vinkkien mukaisesti listan kummassakin maassa olemisen hyvistä ja huonoista puolista, ja niiden perusteella ainoa järkevä teko olisi pysyä Suomessa. Mutta kun... Eikö voisi tapahtua jonkin sortin ihme, joka ratkaisisi kertaheitolla kaiken? Voisin esimerkiksi voittaa huomenna lotossa päävoiton, jolloin ei tarvitsisi miettiä ainakaan raha-asioita enää yhtään?
Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.
Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.
Kaverini osti sukset, joita ei tarvitse voidella. Minulla taas on sukset, joilla ei tarvitse hiihtää.
Jos purat ja kokoat jonkin esineen riittävän monta kertaa, lopulta sinulla on niitä kaksi.
Parempi epäonnistua jonkin tekemisessä kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.
Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset.
Suomessa kaikki on valvottua: pääsisipä ulkomaille. Ulkomailla mikään ei toimi: pääsisipä takaisin Suomeen.
Elä niin kuin eläisit jo toista kertaa ja ensimmäisellä kerralla olisit tehnyt kaiken juuri niin väärin, kuin olet nyt aikeissa tehdä.
Makkarasopassa parasta on makkara ja toiseksi parasta toinen makkara.
Paskasta ei saa suklaata, vaikka kuinka vatkaisi.
Tuo vika oli paras, paskasta ei saa suklaata vaikka kuinka vatkaisi :D Nainhan se on! Turkkilaiset on muutan myös aikamoisia ruoka-aineiden kuskaajia, yksi syy on ainakin se etta vain turkkilainen ruoka kelpaa monelle kun ovat nirsonpuoleisia, Saksan ja Turkin valisilla lennoilla nakee vaikka mita, ahtaamisennatyksia ja ruokaa matkalla, yleensa juustoja, mausteita, paikallista makkaraa, omia hilloja ja sailöttyja etikkajuttuja, tosin Saksassa on jo aika kehittynyt paikallinen turkkilaisten ruokien tuotanto. Mulla tuli niin hirvee himo intialaiseen kun luin taman jutun etten nyt oikein tieda mita tassa tekisi....toivottavasti keksitte ukkelin kanssa ratkaisun eloonne!
VastaaPoistaIntialaiset kuskaavat ruokaa ihan samasta syystä, kun muunmaalainen ruoka ei heille kelpaa. Intialaiset ovat myös aivan älyttömän nirsoja, ja lomapaikatkin valitaan melkein sen mukaan, missä on intialaisia ravintoloita. Ihan legendaarisin juttu on se, kun yksi tuttavapariskunta meni viikonloppulomalle Espanjaan (Suomesta), ja pariskunta otti sinne mukaan oman riisinkeittimen ja riisitkin. Kyllähän sitä varmasti kuolee, jos joutuu elämään yhdenkin viikonlopun ilman riisiä. :-D
PoistaHih, toivottavasti saat intialaisen ruoan himosi jollakin tavalla tyydytettyä. Meillä on jo intialaisesta tauko, kun kävin ostamassa ihan brutaalisti pakastepizzaa. :-D
Nuo mietelauseet ovat hyviä.
VastaaPoistaIntialainen ruoka ilman autenttisia tarpeita on muunnelmaa ja mukaelmaa, mutta saattaa silti olla varsin hyvääkin. Olet tottunut intialaisen valkosipulin makuun eikä Suomessa ostamasi maistu. Minusta näyttää, että intialainen valkosipuli on eri viljelylajike, eikä suomalaisessa ole varsinaisesti vikaa. "Suomalaisia valkosipulikantoja on kymmenkunta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkosipuli
Eipä taitaisi kalakukkokaan maistua ihan aidolle, jos joutuisi tekemään sen esimerkiksi italialaisista tykötarpeista: vehnäjauhokuoressa paistettuja sardiineja. On siis parasta raahata tarpeita mukanaan, jos mielii tehdä ulkomailla aidolta maistuvaa ruokaa eli sellaista, mihin on kotona tottunut. Ymmärrän oikein hyvin intialaisia, turkkilaisia, suomalaisia ynnä kaikkia muita kaipaavia.
Intialaiset valkosipulit ovat tosiaan aika erilaisia kuin suomalaiset, jo ihan ulkonäöltäänkin. Kynnet ovat hyvin pieniä suomalaisiin valkosipulinkynsiin verrattuna, ja minulta meneekin niiden kuorimisessa hermo, kun se on sellaista nyhertämistä. Voitko kuvitella, että joskus olen vienyt Suomesta Intiaan valkosipuliakin, kun minua on ärsyttänyt se intialaisten kynsien kanssa räveltäminen niin paljon. :-D
PoistaMinusta tuntuu kuitenkin, että tässä tapauksessa ei ollut kyse erilaista valkosipuleista, vaan valkosipuleissa oli oikeasti jotain vikaa. Äiskä on ollut myös monesti pettynyt valkosipuleihin, eikä hän osta niitä heidän lähikaupastaan enää ollenkaan, kun niissä on samanlainen "vanha" haju. En ole aiemmin katsellut, mistä maasta valkosipulit ovat olleet peräisin, mutta kun viime kauppareissulla vilkaisin Citymarketin valkosipuleja (olin ostanut vialliset valkosipulit sieltä), niin huomasin niiden olevan Kiinasta. Prismasta löytyi espanjalaisia valkosipuleita, jotka olivat jo ulkonäöltäänkin ihan erilaisia kuin ne kiinalaiset. Kokeilen niitä seuraavaksi.
Niinhän se on, että aitoa ruokaa saa vain aidoista aineksista. Kukahan se vei viime vuonna puuroriisiä Intiaan, että sai oikean makuisen joulupuuron keitettyä. Intiassa kun ei riisiä juurikaan ole. ;-) (Puuroriisiä ei kyllä ihan oikeasti ole.)
Minua on joskus opastettu, ettei kannata ostaa kiinalaisia valkosipuleja, kun niitä käsitellään kaikilla mahdollisilla kemikaaleilla ja kasvatetaan ihmisen ulosteilla.. :/
PoistaItse hamstraan luomuvalkosipulia (ja mielellään suomalaista) aina kun vastaan tulee.
Ihana blogi sinulla.
No nyt meni kyllä ruokahalut, enkä varmasti osta enää ikinä kiinalaista valkosipulia! Harmi kun tavan marketeissa on niin pienet valkosipulivalikoimat, ja niissä on vain aina tarjolla sitä yhtä lajia, yleensä joko kiinalaista tai espanjalaista. Onneksi viimeksi ostamani espanjalainen valkosipuli osoittautui ihan syömäkelpoiseksi. Ostaisin kyllä minäkin mieluusti kotimaista valkosipulia, jos semmoista vain vastaan tulisi. (Pitää ehkä katsella luomuhyllyjä tarkemmin?)
PoistaKiitos. :-)
Vai kakalla... Kiinassa asuneena ja kiinalaiset jotenkuten tuntevana pikemminkin pelkäisin aitoja kemikaaleja, joita tungetaan surutta, säästelemättä, vaarallisuudesta piittaamatta ihan joka tuotteeseen mitä siinä maassa kasvatetaan tai valmistetaan. Kakka olisi minusta ihan ok luonnontuote.
PoistaKiitos näkökulmastasi, Vilijonkka. Uskoisin sinun tietävän Kiinan-vuosiesi ansiosta aika paljon näistä asioista. :-)
PoistaVoihan kauheus, minulta meni heinäkuussa kriisipostauksesi kokonaan ohi!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että upeassa kesässä olisi ollut helppoa tehdä harkitsemattomia päätöksiä. Minuakin alkoi ainakin kesäasuminen Suomessa kiinnostaa aivan varteenotettavana vaihtoehtona :) Mutta vaikka rakastankin Suomen luontoa, ja tunnen sinne kuuluvani juuri sen luonnon puolesta, niin kulttuurissa on niin monta juttua, minkä vuoksi ei tunne olevani kotonani siellä ollenkaan. Toisaalta se on hyvä juttu, ettei sitten tarvitse pohtia sen kummemmin asumista.
Onneksi olet nyt (kai) sellaisessa tilanteessa, että voit vaikka jäädä sinne miettimään hetkeksi aikaa? Varmaan loskan ja pimeän tullessa päätös voi kirkastua? Ja onneksi ei kai mitään loppuelämän kestäviä päätöksiä tarvitse tehdä vaan voi perua ja lähteä taas.
Minustakin kaukosuhde voi kyllä toimia, jos molemmat ovat ok asian kanssa. Itse olin ainoastaan vuoden kaukosuhteessa eikä se nyt mikään ihanteellinen tilanne ollut, mutta on siinäkin hyviä puolia :-) Ja sitten tuttavapiirissä on pariskunta, jotka ovat olleet ihan onnellisina 'yhdessä' eri mantereilla jo 12 vuotta. Tapaavat aina kun voivat, mutta molemmat kiireisiä professionaaleja ja matkustavat paljon työkseen. En edes tiedä aikovatko koskaan asua tiiviimmin yhdessä, ehkä eläkkeellä?
Oikein paljon tsemppiä pohdiskeluihin, älä stressaa liikoja. Puhu miehesi kanssa ja kokeilkaa mikä toimisi parhaiten.
Hitsi, tuli hiukan asian viereen tuo kommenttini. Mutta siis: ihania mausteita ja mömmöjä. Takuulla ikävöisit!!!!
PoistaEihän tuo mitenkään asian viereen mennyt, ihan asian ytimessähän sinä olit. :-)
PoistaTässä asiaa mietittyäni olen todennut, että sää ja ilmasto ovat loppujen lopuksi pienin tekijä näissä pohdinnoissani. Sääolosuhteet eivät päässeet edes plus- ja miinuslistoilleni, kun ne tuntuivat lopuksi niin toisarvoisilta asioilta. Muuten Suomi tuntuisi tällä hetkellä paljon paremmalta paikalta, kun tuntuu, että täällä voisi saada elämäänsä paljon enemmän sisältöä kuin Intiassa ikinä. Onneksi tosiaan minun ei ole mikään pakko edes mennä Intiaan, jos en niin päätä, vaan voisin todella jäädä Suomeen miettimään. Ja mielensähän saa onneksi aina muuttaa. :-)
Suomi on muuttunut minusta viime vuosina hirveästi ja ihan kummalliseen suuntaan, enkä minäkään tunne kuuluvani kaikelta osin Suomeen. Mutta suomalaisuus on kuitenkin lähinnä minua, jos näin voisi sanoa. :-)
Tuo sinun tuttavapariskuntasi suhde kuulostaa kyllä aika erikoiselta, mutta itse ainakin tuppaan niin helposti unohtamaan sen, että ihmiset ovat erilaisia, ja sitten tulee kummasteltua toisten ratkaisuja ja päästeltyä suustaan kaikenlaisia sammakoita. :-) Kunhan vain molemmat ovat parisuhteessa samoilla linjoilla, niin mikäs siinä.
Kiitos neuvoistasi. ♥
Hah, nuo lauseet olivat kyllä mitä parhaimpia! Aitoja totuuksia, mutta niin hauskalla tavalla ilmaistuja. :D
VastaaPoistaMinä en ole oikeastaan koskaan päässyt maistamaan intialaista ruokaa kunnolla. Kyllä se varmaan pitäisi matkustaa ihan Intiaan tai päästä syömään ruokia, jotka sinunlaisesi asiantuntija osaa laittaa kokemuksella. Suomessa joskus jossain "intialaisissa ravintoloissa" on käyty, mutta ei se ole sama. Ihan niin kuin kiinalaisen ruuan kanssa. Kiinan matkojen jälkeen en ole astunut jalallanikaan yhteenkään Suomessa olevaan ravintolaan, koska se on ihan täyttä kuraa verrattuna siihen aitoon ja oikeaan kiinalaiseen. Jos kiinalaista tekee mieli niin tehdään mieluummin vaikka itse, sekin on parempaa kuin ravintoloiden pöperöt. :D
Tuli kyllä mieleen, että Dubaissa syötiin parissa intialaisessa (kasvis)ravintolassa, että se on saattanut olla lähempänä intialaista ruokaa kuin nämä Suomessa olevat ravintolat. Vaikka tiedä sitten, mutta ainakin Dubaissa oli tosi paljon intialaisia ja muualta Aasiasta tulleita ihmisiä.
Nuo mietelauseet tuntuivat sopivan jollakin tavalla omaan elämäntilanteeseeni (tai paitsi ehkä nuo kaksi viimeistä :-D), joten kirjoittelin niitä ylös. Netistä siis löysin ne, eli en keksinyt niitä itse. :-)
PoistaMinä taas en ole tainnut koskaan saada maistaa ihan aitoa kiinalaista ruokaa. Voin kyllä hyvin kuvitella, että oikea kiinalainen on ihan erilaista kuin suomalaisten ravintoloiden "kiinalainen". Kerran sain jossakin Helsingin kiinalaisessa kesken syömisen sellaisen kohtauksen, että luulin pyörtyväni. Olisiko ollut syynä jokin outo ruoka-aine?
Kyllä se tosiaan taitaa olla niin, että suomalaisten etnisten ravintoloiden tarjonta on mukautettu suomalaiseen makuun, ja sama pätee ehkä muihinkin maihin. Ainakin Intiassa kiinalaiset ravintolat ovat niin intialaistettuja kuin olla ja voi. Kaiken lisäksi Suomen (tai ainakin Helsingin) intialaisten ravintoloiden tarjonta on hyvin yksipuolista, sillä niistä ei saa eteläintialaisia herkkuja (kuten juuri dosa-lättyjä) ollenkaan. Niissä saa aika yksipuolisen kuvan intialaisesta ruoasta.
Voisin hyvin kuvitella Dubain intialaisen ruoan olevan paljon autenttisempaa kuin suomalaisten ravintoloiden tarjonnan. Dubaissa kun on tosiaan paljon intialaisia; olen sen itsekin parilla pikaisella käyntikerralla todennut. Itse olen saanut ihan huippuhyvää intialaista ruokaa New Yorkissa, jossa on kanssa paljon intialaisia, joten vaativaa asiakaskuntaa riittää. :-)
Täytyy tunnustaa, että kävin tutkimassa Kotkan Pasaatissa olevan etnisen ruoan kaupan sillä silmällä, että saahan sieltä jotakin turkkilaista. Yufkaa näytti ainakin olevan ja sillä jo pelastuu moni ruokaikävä:).
VastaaPoistaJännittävä nähdä, että mihin ratkaisuun päädyt. Minä en osaisi elää kakosuhteessa, paitsi tällaisia viikon pätkiä silloin tällöin. Mutta mehän ollaankin erilaisia, kaikki tyynni, ja mikä ei onnistu minulle, onnistuu jollekin toiselle.
Te olette asuneet Turkissa jo niin pitkään, että ei ole ihme, jos turkkilaiset herkut ovat löytäneet tiensä sydämeenne. Hyvä, jos Kotkastakin löytyy helpotusta siihen vaivaan. :-)
PoistaMinulla kaukosuhde näyttäisi toimivan ainakin pari kuukautta; tiedä sitten, mitä kävisi, jos joutuisi olemaan pitkiä aikoja erossa.
Mies tuossa vieressä hekottelee noille sanonnoille :) Tuo makkarasoppajuttukin taisi osua ja upota...
VastaaPoistaMä kuskasin kimchiä matkalaukussa Suomeen. Pakkasin sen viiteen muovipussiin huolellisesti, ja kun pääsin kotiin ja avasin matkalaukun... no ne oli edelleen siellä pussissa ihan siististi, mutta AIVAN KAIKKI vaatteet haisi niin paljon kaalille ja valkosipulille, että meni pesuun saman tien... :D
Hitsi, kun nyt alkoikin tehdä mieli makkarasoppaa. :-D
PoistaVoi apua, jotkut hajut tarttuvat kyllä niin, että niistä ei tunnu pääsevän eroon millään. Minulla on muuten aukko sivistyksessä, kun en ole koskaan maistanut kimchiä. Tänään kyllä katselin kirjastossa korealaista keittokirjaa ja ajattelin, että voisihan sitä yrittää tehdä itsekin. Tiedä sitten, kuinka autenttista tulisi. :-)
Olen huomannut että jotkut suomessa myynnissä olevat kiinalaista tai espanjalaista perää olevat valkosipulit maistuvat todella pahasti kellarille/maalle/homeelle. Yleensä tätä ei edes huomaa kokonaisesta valkosipulista vaan haju lehahtaa ilmoille vasta kun kynnet on pilkottu (ja ne pitäisi lisätä pannulle). On nykyään tuuripeliä vissiin tuo valkosipulikauppakin... :)
VastaaPoistaJuuri sellainen kellarimainen haju niissä valkosipuleissa oli! Kirjoittelin tuossa jo aiempaan kommenttiin vastauksena, että ne haisuli-valkosipulit olivat kiinalaisia, ja nyt kokeilen eri kaupasta ostettuja espanjalaisia, josko ne olisivat syömäkelpoisia.
PoistaValkosipulien ostaminen tuntuu tosiaan olevan nykyään arpapeliä (ja ne ovat vielä nykyään ihan hirveän kalliitakin), ja harmittaa, jos valkosipuli osoittautuu sudeksi siinä vaiheessa, kun se pitäisi lisätä ruokaan. :-(
Olen useasti saanut kellarinhajuista ja -makuista valkosipulia, yleensä ovat olleet espanjalaisia. Joskus olen antanut ravintolassakin aiheesta palautetta - se pilaa koko annoksen. Veikkaan että valkosipulit on silloin kuivattu homeisissa oloissa tai liian vähän ennen kuljetusta.
PoistaKiinalaisia maataloustuotteita pyrin välttämään kaikenlaisten myrkkyjen pelossa, joten paras vaihtoehto on kotimainen silloin kun sitä on saatavilla. Kerran ostin Sisiliasta tuliaisiksi paikallista valkosipulilajiketta, joka oli niin jumalaisen hyvää että kaipaan sitä vieläkin...
No ei sitä näköjään sitten voi yleistää niinkään, että espanjalaiset valkosipulit olisivat parempia kuin kiinalaiset. Se kellarin maku ja haju on kyllä ihan hirveä, ja todellakin pilaa koko annoksen. Ihmettelen, etteivät ravintolassakaan ole olleet tuon tarkempia, koska kyllä se haju tulee minusta ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun valkosipulin on pilkkonut. Kuulostaa ihan suoranaiselta välinpitämättömyydeltä.
PoistaMinä olen joskus tuonut etelän mailta vihanneksia, ja muistelen vieläkin kaiholla Kreetalta ostettuja minikesäkurpitsoja. Niissä oli maku kohdallaan, jos vertaa ylisuuriin ja mauttomiin suomalaisiin kesäkurpitsoihin.
Nyt vain sitten niitä kotimaisia valkosipuleja metsästämään. :-)
Heh,vika lause! Tulipa sulle hyvät tuliaiset mutta eikös suurinta osaa noista saa myös Hakaniemestä? Ei ole helppoa olla kahden maan välissä joten se päätöskään ei varmaankaan ole ihan kaikkein helpoin;tsemppiä vaan päätöksille! Kesällä minunkin aina tekee mieli jäädä Suomeen enkä haluaisi palata tänne,mutta sitten ajattelen harmaita syksyisiä päiviä.,loskaa,lehdettömiä puita ja linnunlaulun puutetta....
VastaaPoistaNoita kaikkia saa tosiaan Hakaniemestäkin (paitsi ei noita pikkelssejä, ainakaan lammas- ja kanapikkelssiä), mutta eiväthän ne ole yhtä hyviä kuin Intiasta tuodut. ;-) Ja pitää ukkelilla olla jotain kannettavaakin siellä laukussaan, koska muuten se matkustaisi tyhjän matkalaukun kanssa (ukkelilla on vaatteetkin kahdessa maassa, joten niitäkään ei tarvitse kanniskella). Ja ovathan nuo ruokatuotteet tietysti myös paljon halvempia Intiassa kuin Suomessa, joten kyllä niitä kannattaa raahata mantereelta toiselle. :-D
PoistaTuo vika lause on oikea syvällisyyden huipentuma. ;-D
Juu tyhjää matkalaukkua ei missään tapauksessa kannata tuoda;D
PoistaHih, no ei todellakaan. :-D Ukkelin kanssa on kiva matkustaa, kun tiedän, että saan ottaa melkein 20 kiloa ylimääräistä, kun hänen laukkuunsa mahtuu. :-) Tututkin tietävät tämän, ja usein ukkeli saa kuljetella myös heidän lähetyksiään Intiasta Suomeen. Nytkin tuli yhdelle ukolle nyssäköitä, jotka painoivat varmaan viisi, kuusi kiloa. En tiedä, mitä niissä oli – varmaankin ruokaa. ;-D
PoistaMielenkiintoiset tarinat taas sinulla! Uskon että jos kokkaat intialaisista mausteista ja suomalaisista raaka-aineista, niin ei ruuasta silti niin hyvää tule kuin Intiassa. Ai kun minullakin olisi noin intohimoinen suhde ruokaan -olen aika laiska kokki :)
VastaaPoistaTuo on ihan totta, että suomalaisilla aineksilla tulee eri makuista ruokaa, ja ruokaan vaikuttavat vielä muutkin tekijät, kuten liesi (Intiassa meillä on kaasuliesi) ja pannut ja padat. Anopin ikivanhalla perintöpannulla tulee parasta. :-) Pinnoitetut pannut eivät jotenkin sovi alkuunkaan intialaiseen ruokaan. Vihannesvalikoima on myös tosi huono täällä Suomessa, ellei sitten mene aasialaisiin ruokakauppoihin, joista sentään saa aika hyvin intialaisia vihanneksiakin. Muuten marketeissa tulee vähän epätoivoinen olo, kun on vaan aina ne samat punajuuret, kukkakaalit ja perunat.
PoistaKyllä minuakin välillä laiskottaa – viimeksi tänään. :-D
En ole käynyt Intiassa koskaan, mutta intialaista ruokaa olen syönyt monissa eri maissa. Tiedä sitten mitenkä autenttisen makuista se on ollut, mutta rakastan sitä. Tänään tein kotona Kormaa ja siitä tuli hyvää!! Parempaa kuin koskaan ennen, nam!
VastaaPoistaKylläpä herahti vesi kielelle. Kormat ovat ihania! :-)
PoistaTuli mieleen, että niitä korma-tahnoja saa isommista marketeista valmiinakin. En ole koskaan kokeillut, mutta pitäisi joskus piruuttaan kokeilla. Näin pari päivää sitten, kun Jamie Oliver teki telkkarissa intialaista kalaruokaa korma-tahnasta: kala vain siveltiin sillä tahnalla, kala paistettiin pannulla, ja sitten soosiksi kaadetiin kookosmaitoa. Ei ollut vaikeaa, ja varmasti oli hyvää. :-)
Ahaa, ai tahnaa saisi valmiinakin? Täytyypä seuraavan kerran Turussa käydessä, katsastaa Stockman herkku, täältä sitä tuskin saa. Ja nytpä vasta muistinkin, että sulla taisi olla joku ruokablogi myös. Lähdenpäs heti lukemaan sitä, nähdään sillä puolella!
PoistaJuu, sitä saa tosiaan valmiinakin, mutta en sitten tiedä, miten hyvää se on, kun en ole koskaan kokeillut. Helppoa ainakin luulisi olevan. :-)
PoistaMulla oli tosiaan ruokablogi, oli vanhempi ja uudempi, jota en ole kyllä nyt loman aikana päivitellyt yhtään, kun en ole paljon kokkaillutkaan. Pitäisi ehkä ryhdistäytyä. :-)
Kyllä sait mahtavat tuliaiset!
VastaaPoista- jos asuisin lähempänä, kutsuisin itteni luokses syömään Aitoa Intialaista. Miten sitä niin kaipaankaan!
Mulla on kyllä Intia vieny sydämmen ihan joka alueella, niin ihmiset, elämäntapa kuin ruokakin ja ne kaikki ihanat värit vaatteissa ja kaikki puiset kauniit huonekalut... Kaikki!
Toivottavasti pääset oikeaan päätökseen asumisesi suhteen. Päätös ei takuulla ole sulle helppo.
Hih, no jos liikut pääkaupunkiseudulla, niin tervetuloa syömään vaan! Kyllä minä sinulle intialaista ruokaa laitan. :-)
PoistaMinä menin Intiaan alun perinkin vähän väkisin, joten ehkä mulle ei senkään takia tullut mitään Intia-hurmosta. Piti vaan olla suvun keskellä pissi sukassa. ;-D Pidän Intiasta kyllä kovasti, mutta mieluummin lähtisin ehkä jonnekin muualle, jos olisi vapaus valita. Toisaalta taas tiedän, että jos Intiaan tulee lähdettyä, niin sopeutumiseen menee minulta ehkä noin kymmenen minuuttia. :-)
Sama en ole skypettänýt anopin kanssa kuin eka kerran viime viikolla ja tiedän ,ettei anoppi sellaista arvosta, tietenkin aikakin ollut kortilla.Mutta olen huomennut, että suomessa uppon suomi persoonaani ja kaikki meksikossa olevan tu´ntuu kaukaiselta ja siellä ollessa olen huono pitämään suomeen yhteyttä.Kai se on vaikea yhdistää kaksi niin eri kulttuuria.Voin myös helposti syödä suomi ruokaa koko kesän, mutta se ei saa mua niin himoihin kuin pelkkä ajaus kaikista herkku ruuista joita san kohta kotona tunkea kiduksiini..
VastaaPoistaHaha, just kun kirjoitin, etten ole jutellut anopin kanssa kuin kerran, niin eiköhän ukkeli tänään nakittanut mut puhumaan anopin kanssa – tai siis anoppi halusi jutella mun kanssa, kun se halusi antaa neuvoja noitten linssien säilytyksestä. Ja ekana anoppi tietty kysyi, että enkö ole voinut soitella hänelle ja miksi en ole. Olisinhan mä voinut, mutta en sitten kuitenkaan voinut. :-) Iski hirveä syyllisyys ja nolous.
PoistaMulla on ihan sama juttu, että jotenkin uppoan niin täysillä siihen maahan, jossa olen, että se toinen tuntuu yhtä läheiseltä kuin Jupiter. Jotenkin en halua edes ajatella sitä toista maata (Intiaa tai Suomea) silloin kun olen siellä toisessa. Kai se on jonkinlaista itsesuojelua – päähän siinä menisi sekaisin, jos koko ajan miettisi sitä paikkaa, jossa ei itse ole.
Nyt näen sinut sieluni silmillä tunkemassa Meksiko-herkkuja kiduksiisi. :-D
Jos Volvo Penta huvittaa niin meille taas hauskaa on kotipizza. Koti kun on kannadaksi apina. :D
VastaaPoistaLöytyisikö sinulle mahdollisesti Intiasta töitä? Saisit sitä sisältöä elämääsi ja rahaakin. Jos pääsisit jotenkin vaikka suomenkielen kanssa työskentelemään niin ei olisi kilpailijoitakaan paljon sillä mantereella. Itse siellä asuessani työskentelin juurikin suomenkielen parissa.
Koti on myös teluguksi apina! Muistan, kun ukkelin serkku näki ensimmäisen kerran Kotipizzan, hän meinasi revetä naurusta. :-D
PoistaKielihommia minulle on ollutkin tarjolla, mutta kaipaisin tällä hetkellä hieman konkreettisempaa työtä, jota pääsisi tekemään "ihmisten ilmoille". Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.
Voi että, tämä oli kyllä vuoden paras vastaani tullut mietelause! :-)
VastaaPoista"Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset."
En taida uskaltaa sanoa enää mitään tuohon lähteäkö-vai-jäädäkö -tuskailuusi... Kun jokaisen ihmisen neuvosta kaikuvat ennen kaikkea tuon kyseisen ihmisen omat kokemukset ja siten ne voivat loppujen lopuksi jopa enemmänkin sekoittaa neuvoja kaipaavan päätä kuin auttaa häntä.
Tuo mietelause kolahti minuunkin, koska noinhan se juuri on. :-D
PoistaMinä otan kaikki neuvot ja mielipiteet vastaan ilolla, koska ne voivat auttaa näkemään asioita eri tavoin kuin mitä itse osaan ajatella. Kumminkin olen niin itsepäinen, että teen loppujen lopuksi omat ratkaisuni - vaikka kyllä sitä ukkeliakin pitää hieman konsultoida. ;-)
"Suomessa kaikki on valvottua: pääsisipä ulkomaille. Ulkomailla mikään ei toimi: pääsisipä takaisin Suomeen."
VastaaPoista- Minusta tuntuu, että suurin osa kavereistani on päässyt vasta tuohon mietelauseen puoliväliin. Niin kovasti haluaisin heittää heidän valituksensa keskelle myös myönteisiä kommentteja Suomesta, mutta vieläkin enemmän yritän kannustaa heitä lähtemään. Loppuisipa valitus. :)
Luin edellisen postauksesi aiheesta, mutta en silloin tohtinut kysyä: onko ura Intiassa täysin poissuljettu?
Siitä ei ole kovin kauan, kun itsekin olin vasta tuossa puolessavälissä. :-) Nyt on onneksi tullut jo suhteellisuudentajua - ymmärtää, että joka maassa on hyvät ja huonot puolensa, ja maailmalla (tai ihan yhtä hyvin Suomessakin) pärjääminen on aika paljon omasta asenteesta kiinni.
PoistaEi ura Intiassa mitenkään poissuljettu vaihtoehto ole, mutta tällä hetkellä se tuntuu niin vaikeasti toteutettavissa olevalta asialta, että en osaa edes ajatella sitä yhtenä vaihtoehtona.
Vai tällaisia pohdintoja täällä! Minua kalvaa nimenomaan tuo kaipuu ulkomailta Suomeen ja Suomesta ulkomaille. Lapset ovat oppineet ihmeen nopeasti jäykiksi suomalaisiksi. Osallistuessamme naapurin pihalla siivouspäivän kirpputoritapahtumaan tuli esikoinen varovasti mukaan ja kysyi heti ensimmäisenä mahtaako tämä olla laillista... Hätkähdytti vähän.
VastaaPoistaKai ihmisen luonto on sellainen, että se kaipaa aina vähän jonnekin muualle. Olisikin hienoa osata olla täysin tyytyväinen siellä, missä kulloinkin on.
PoistaMinua häiritsee Suomessa se, miten epäsuvaitsevaisia täällä ollaan erilaisuutta kohtaan. Innostuva ja aktiivinen voi olla jonkun mielestä teennäinen; jäyhyys kai luetaan jotenkin suomalaiseen luonteeseen kuuluvaksi ja on siinä mielessä jotenkin "hyväksytympää".