Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Maakuntamatkailua

Blogissani on ollut viime aikoina kovin hiljaista, sillä olen ollut kiertelemässä hieman maakuntia. Kun ei ole nettiä, ehtii tehdä kaikenlaista muuta kivaa, vaikkapa ihastelemaan luontoa. Näinä aikoina tuntuu myös erityisen tärkeältä ottaa jokaisesta läheisten kanssa vietetystä hetkestä kaikki mahdollinen irti ja keskittyä yhdessäoloon niin hyvin kuin vain pystyy. Kohtahan en tapaa läheisiäni pitkään aikaan lainkaan, kun suunnistamme kohti Intiaa.

En vieläkään oikein tiedä, milloin olemme tarkalleen ottaen lähdössä. Mies palailee pikapuoliin edelliseltä matkaltaan, ja toiveissa olisi, että hänellä olisi viimeinkin hieman aikaa syventyä näihin käytännön juttuihin. Lentolippujen varailu jää meillä aina - syystä tai toisesta - viime tippaan, ja varsinkin miehellä on tapana lähteä matkaan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Joskus liput varataan vain päivää, paria ennen lähtöä, ja siinä lähtöhötäkässä on sitten kiva alkaa pestä pyykkiä tai metsästää verensokerimittareita Intian-sukulaisille.

Minä halusin aiemmin tietää aina mahdollisimman ajoissa, milloin lähdettäisiin johonkin ja missä tulisimme milloinkin olemaan, koska halusin suunnitella kaiken huolellisesti etukäteen. En pitänyt lainkaan siitä epävarmuuden tunteesta, jonka suunnittelemattomuus minussa synnytti, ja minusta tuli kiukkuinen ja nalkuttava akka, jos miehen suunnitelmat eivät tuntuneet selkiytyvän. Siperia on näköjään opettanut, sillä nykyään siedän epävarmuutta vähän turhankin hyvin, enkä jaksa stressata oikein mistään. Ehkä olen huomannut, että ei maailma siihen kaadu, jos kaikki ei aina menekään suunnitelmien mukaan tai jos suunnitelmia ei ole peräti ollenkaan.

Lähdemme matkaan luultavasti aika pian joulun jälkeen tai viimeistään heti tammikuun alussa. Ehdimme siis viettää vielä ainakin joulun Suomessa, mikä on ihanaa senkin takia, että viime joulun kärvistelimme Intiassa. (Mikä taitaa itse asiassa olla emävale, koska nyt kun tarkemmin muistelen, taisimmekin viettää joulun Kuala Lumpurissa. Löysin todisteeksi pari postaustakin: Malesian joulutunnelmista voi lukea täältä ja Kuala Lumpurista täältä.) Vielä olisi siis ainakin pari viikkoa armonaikaa - ja siltikään en ole tehnyt lähdön eteen oikeastaan juuri mitään. Kansainvälisen ajokorttihakemuksen sain sentään kiikutettua Autoliiton toimistoon, mutta se pitäisi vielä saada noudettuakin sieltä. Smiley
Mutta tässä pieni kuvakokoelma siitä, mitä olen puuhaillut viime aikoina.
Olen tavannut ihanaa koiruutta,
ihmetellyt erikoista kylttiä tien varressa,
ihastellut talvea, joka alkoi,
näin ainakin luulin,
ihan tosissani,
kunnes tuli plussakelit
ja kaamea vesisade, joka sai tietkin hieman tulvimaan.
Olen lämmitellyt leivinuunin ääressä,
syönyt joulutorttuja, piparitaikinaa ja toisten joulukalentereista pöllittyjä suklaita,
tehnyt pieniä jouluvalmisteluja, kuten kiinnittänyt himmelin kattoon,
leiponut - toisen kerran elämässäni - karjalanpiirakoita, oppinut ajelemaan piirakkapohjia pastakoneella (jee!), ja saanut myös muutaman piirakan näyttämään suhteellisen asialliselta. Smiley
Olen seuraillut lintulaudan livelähetystä ja yrittänyt ottaa kuvia pikkusirkuista,
huonolla menestyksellä tosin, koska linnut eivät malttaneet pysyä millään paikallaan, vaan suhasivat koko ajan sinne tai tänne, joten kuvista tuli enimmäkseen joko epätarkkoja,
tai sitten kuvassa näkyi vain epämääräinen räpistelevä höyhenkasa. Taito se on tämäkin. Smiley

7 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia olet kyllä ottanut! Tuo koiruus se kyllä osaakin olla suloinen. oih! Ja talitinttejä on ikävä!!! iiiik! ja nyt niin haluttaisi karjalanpiirakoita munavoilla. Naaaam! Meillä syötiin muuten eilen makkaraa. Iiiiik! Joulumyyjäisistä saatiin sitä napattua.
    Ihana kun lähdette Intiaan... miksi, no kun se on Melbournea lähempänä. hih! Senhän on siis pakko olla hyvä juttu. Ja siellä pitää tällä kertaa ehdottomasti olla palkattu kuski niin sinä voit ottaa entistä enemmän kuvia kun ei tarvitse ajamisesta huolehtia ollenkaan. :)

    VastaaPoista
  2. Toi karjalanpiirakkahan on ihan ammattilaisen tekemä, en ole itse koskaan uskaltanut yrittää. Kälyni tekee myös pastakoneella. Ai sä aiot taas ajella autoa siellä Intian kaaoksessa, chapeau!

    VastaaPoista
  3. Laura, ihanaa, että löysitte makkaraa! Ulkomailla ollessa kunnon makkara ilahduttaa aina, hihii. Meillä ei ollut munavoita, kun se tuli syötyä jo aikaisemmin kaupasta ostettujen piirakoiden kanssa, mutta piirakat oli kyllä ihan ylihyviä ihan margariinin kanssakin, varsinkin kun ne olivat tulleet juuri uunista... Nam!

    Piti oikein kartasta katsoa, kuinka kaukana se Australia oikein on Intiasta. Australiahan on lähempänä Intiaa kuin Suomi! Eli mitähän Intiasta lentäisi Australiaan, varmaan jonkun kuusi tuntia, hih.

    Kuvien ottamisen kannalta autokuski olisi tietysti ihana, paitsi että en tiedä, viitsisinkö olla koko ajan käskemässä sitä pysähtymään. Itse kun kuvailen välillä ajaessanikin... :-)

    Allu, no ei nyt sentään, mutta kuitenkin ihan piirakaksi tunnistettava. :-) Juu, meinaan taas ajella, ja ehkä menettää hermoni muutaman kerran...

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia! Maakuntamatkailu onkin kivaa,toivottavasti kesällä taas voin sellaista tehdä.Tiedän tuon tunteen,kun ei oikein tiedä milloin lähdetään ja ei voi etukäteen paljon suunnitella.,Kun asuimme Venezuelassa ja USAssa eksän kanssa olimme hyvin liikkuvalla kannalla ja koskaan ei voinut oikein suunnitella mitään kun hän myös aina varasi paikat viime tingassa,Matkalaukku olikin aina melkein valmiiksi pakattuna...Ja oi miten herkullisen näköisiä karjalanpiirakoita olet tehnyt:)

    VastaaPoista
  5. Yaelian, hihi, aikamoiselta kuulostaa tuokin, että on pitänyt olla matkalaukku melkein valmiiksi pakattuna. Mutta ehkä se pitää mielen virkeänä, kun ei tiedä oikein varmasti, missä tulee seuraavana päivänä olemaan. ;-) Ja kiitos, karjalanpiirakat olivat oikein hyviä, vaikka kaikki eivät ihan täydellisiä ulkomuodoltaan olleetkaan. :-)

    VastaaPoista
  6. Karjalanpiirakoita, jestas! Nostan hattua, en ole koskaan uskaltanut edes kokeilla, mutta pastakoneella ajellen kuulostaa heti paljon helpommalta.
    Maakuntamatkailu on ihanaa ja sopivasti joulukin Suomessa, kivaa. Äkkilähdöissä on oikeastaan hankalinta asunnon jättäminen, riippuen siitäkin pitääkö panna koko huusholli pakettiin vai vaan matkalaukku, ja kaikkien maksujen järjestäminen sun muu matkan ajaksi jos asunto jää tyhjilleen.

    VastaaPoista
  7. Sirokko, itse asiassa pastakoneella ajelu on minusta vaikeampaa kuin pulikalla kauliminen, ainakin kunnes sen tekniikan oppii. Harjoituskappaleita tuli ainakin minulla aika monta. :-)

    Juuri nuo asuntoon liittyvät käytännön ongelmat ovatkin kaikista inhottavimpia, ne kun eivät hoidu ihan yhdessä päivässä ja viime tingassa, vaan pitäisi aloittaa asioiden järjestäminen vähän aikaisemmin. Ei mattimyöhäisille siis. :-)

    VastaaPoista