Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kulti, kutistin kallot

Kun aiemmin kirjoittelin unelmista ja niiden puutteesta, muistin, että olihan minulla nuorempana astronautin lisäksi muitakin toiveammatteja, joista yksi oli psykologi. Mistä lienen semmoisenkin ammattihaaveen keksinyt? Kiinnostus psykologiaan on säilynyt ihan läpi elämän, koska ihmisten käyttäytyminen on minusta vallan mielenkiintoinen tutkiskelun aihe, oma käyttäytyminen tietysti etunenässä! :-D En ole kuitenkaan koskaan perehtynyt aiheeseen sen syvemmin, lukion vähäisiä psykologian kursseja lukuun ottamatta, vaikka kiinnostusta sinällään olisi ollutkin. Jokin aika takaperin kuitenkin päätin, että koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta toteuttamaan unelmiaan. Alkaisin lukea psykologiaa avoimessa yliopistossa!

Opiskelun aloittamisessa jännitti moni asia, koska siitä on kauan aikaa, kun olen viimeksi yliopistolla käynytkään. Osaisinkohan enää edes suunnistaa kampusalueella? Keskustassahan on tehty vaikka minkälaisia muutostöitä - mitä jos en löytäisi edes koko luentosaleja? Entä jos kaikki muut opiskelijat olisivatkin parikymppisiä simpsakoita opiskelijatyttösiä ja salskeita nuorukaisia, ja minä tuntisin itseni heidän joukossaan ihan muinaisjäänteeksi? Pystyisinkö istumaan luennoilla, keskittymään, kuuntelemaan ja tekemään muistiinpanoja - siis kaikkia näitä yhtä aikaa? Härregud sentään! Olisiko minulla vielä sen verran toimivia aivosoluja jäljellä, että pystyisin ymmärtämään ja toivottavasti vielä muistamaankin jotakin?

Kaikista epäilyksistä huolimatta päätin ottaa härkää sarvista ja mennä ainakin katsomaan, millaiselta opiskelu tuntuisi. Ainahan voisin luikkia häntä koipien välissä takaisin kotiin - mahdollisesti vaikkapa baarin kautta, koska Helsingissähän on paljon kivoja baareja - ja todeta, että mitä jos annetaan niiden lapsuuden unelmien jäädäkin sinne lapsuuteen.

Niinpä sitten suuntasin viime viikolla psykologian infotilaisuuteen ja tällä viikolla ensimmäiselle ihan oikealle luennolle. Luentosali löytyi helposti (siksi koska se oli ihan pääovea vastapäätä), enkä jäänyt edes sen hirveän pyöröoven väliin, jota olen aina pelännyt, kun se pyörii aina niin huimaa vauhtia. Edellä menevältä ulkomaalaiselta pojalta jäi kyllä reppu oven väliin!

Luentosali oli aivan hillittömän suuri - sinne mahtuu kaikkiaan 245 opiskelijaa - ja hämmästykseni olikin aika suuri, kun se alkoi kuitenkin täyttyä aika vauhdikkaasti. Vilkuilin alta kulmien muita opiskelijoita: olisiko täällä ketään muuta yhtä vanhaa kuin minä. Omasta mielestänihän minä en tietenkään mikään vanha ole, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin 20-vuotissynttärini ovat kyllä pelkkä muisto vain - ja vieläpä aika kaukainen muisto. Noh, oikeastaan en muista koko 20-vuotissynttäreitä.

Suurin osa opiskelijoista näytti olevan aika nuorta väkeä - niitä simpsakoita opiskelijatyttösiä ja salskeita nuorukaisia - mutta kyllä paikalla oli vanhempaa väkeäkin, jopa pari harmaapäistä. Salissa näkyi olevan myös yksi sofioksanen, tatuoitu pitkätukkainen rokkari sekä yksi äiti taaperoikäisen lapsensa kanssa. Lapsi ei vaikuttanut hirveän innostuneelta psykologiasta, vaan hän teki omia tutkimusretkiään ympäri luentosalia, paukutteli tuoleja ja heitteli väliin omia lapsenkielisiä kommenttejaan. Ehkä taapero suoritti psykologista testiä, kuinka muut reagoivat poikkeavaan käytökseen luentosalissa. :-)

Opiskelijoita oli loppujen lopuksi pitkälle toista sataa, ja mietiskelinkin, mistä syystä he kaikki olivat tulleet psykologiaa opiskelemaan. Monet nuorista opiskelijoista olivat tulleet avoimen yliopiston iltakursseille ehkä siitä syystä, että he eivät olleet päässeet psykologian pääaineopiskelijoiksi yliopistoon, ja avoimen kurssit ehkä tasoittivat tietä seuraavan vuoden pääsykokeisiin. Vierustoverini esimerkiksi kuului juuri tällaisiin tapauksiin. Vanhempien opiskelijoiden motiivit kiinnostivat minua aivan erityisesti. Olivatkohan kaikki muutkin avoimen yliopiston kurssit yhtä suosittuja, vai oliko psykologia jostakin syystä poikkeuksellisen vetävä oppiaine? Ainakin psykologian laitoksen esittelytekstin mukaan psykologia todella saattaisi kiinnostaa ihmisiä mitä erilaisimmilta aloilta:
"Psykologisen tiedon kysyntä ja käyttö lisääntyvät yhteiskunnan eri alueilla. Työelämässä, terveydenhuollossa, kasvatuksessa ja koulutuksessa, suunnittelutehtävissä, sosiaalipalveluissa ja sosiaalipolitiikassa vaaditaan yhä tarkentuvaa psykologista tietämystä. Psykologisen tiedon sovellusalueita on esimerkiksi liikenne- ja ympäristösuunnittelussa, mainonnassa, markkinoinnissa, tietotekniikassa, ilmailussa, jopa urheiluvalmennuksessa ja eläinten kouluttamisessa."
Ja sitten on niitä, jotka tulevat opiskelemaan psykologiaa siksi, kun se sattui olemaan astronautin ohella yksi lapsuuden toiveammateista. :-D

Ensimmäisen kurssin oppikirjat.

Mitä niihin harmaisiin aivosoluihini, keskittymiskykyyni ja muuhun sellaiseen tulee, ne taitavat joutua heti ensimmäisellä kurssilla aika koville. Opettaja luonnehti neuropsykologian ja kognitiviisen psykologian ensimmäistä kurssia "tiukaksi paketiksi" ja "haasteelliseksi kokonaisuudeksi". Suomeksi sanottuna kurssi on siis ihan helvetin vaikea. Sain jo heti ensimmäisellä luennolla yliannostuksen aivolohkoja, aivokuoren poimurakenteita ja hermosoluja! Mutta elättelen toiveita, että epäkiinnostavan ja työlään alun jälkeen päästään käsiksi kiinnostavampiin aiheisiin. Kunpa en nyt ainakaan luovuttaisi heti kättelyssä, kuten on joskus ehkä käynyt jossakin muussa asiassa...

Yksi asia, mikä yliopistolla ei ainakaan ole muuttunut, eikä (toivottavasti) koskaan muutukaan, on vessakirjoitukset! Pytyllähän saisi menemään aikaa vaikka kuinka, kun lueskelee opiskelijoiden vessanoviin raapustelemia, enemmän tai vähemmän syvällisiä, ajatuksia elämästä. Aiheetkin tuntuvat olevan vuodesta toiseen samat: pakkoruotsi, juominen tai juomattomuus, terapiassa käynti, seksi tai seksittömyys, lasten hankkiminen, ilmastonmuutos, eläinkokeet, uskonto. Taitavat vessakirjoituksetkin kuitenkin seurata aikaansa, sillä eräänkin oven keskellä komeili isoin kirjaimin: "tuli iso jytky!"

Olen aina ihmetellyt, kuka viihtyy vessassa niin kauan, että jaksaa kirjoittaa oveen romaanin.

7 kommenttia:

  1. Ihana, tunteita herättävä teksti! Jäin miettimään omia toiveammatteja lapsuudesta... Halusin olla laulaja ja näyttelijä (kuten kaikki muutkin), lisäksi kuvittelin itseni jonglööriksi, taikuriksi, tähtitieteilijäksi, tieteentekijäksi ja tietysti taiteilijaksi! En tiedä, mistä nämä kaikki ajatukset olivat peräisin mutta tiesin kyllä, etten ollut ihan tavallinen tapaus. ;)

    Psykologia kiinnostaa minuakin vain vuosi vuodelta enemmän. Joskus harkitsin sivuaineeksi mutten ainakaan vielä ole käynyt kursseilla. Ehkäpä vielä jonain päivänä tai vaihtoehtoisesti tutkiskelen aihetta omin päin... :)

    Vessakirjoitukset, haha. Joskus on käynyt mielessä, että alan kuvaamaan baarien ym. vessoja. Siellä voi törmätä kiinnostaviin elämäntarinoihin! ;) Lisään listaan vielä: bänditarrat, keikkamainokset, rakkausviestit, solvaukset yms.

    VastaaPoista
  2. Mahtava juttu Hippu! Itse asiassa psykka oli kuului minunkin "mikä olen isona" -haaveisiin teininä,sillä se oli lempiaiheitani ja lukion psykkamaikka oli niin loistava.Mutta siihen se sitten jäi. Upeeta että tartuit härkää sarvista ja menit kurssille.Vähän vaikeelta tuo ensimmäinen kurssi kuulostaa,mutta varmaankin pärjäät hyvin! Paljon tsemppejä uudelle opiskelijalle! Oletteko nyt kokonaan Suomessa vai onko meno INtiaan taas jossain vaiheessa ajankohtainen?

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos, Marjut. :-)

    Sinulla oli aika taiteellisia toivemmatteja lapsena. Minä en tainnut koskaan haaveilla laulajan tai näyttelijän ammatista, kun taisin olla vähän liian ujo lapsi semmoiseen. Nyt vanhemmuten olen kyllä ajatellut, että olisi pitänyt ruveta näyttelijäksi. :-) Mutta tähtitieteilijä oli yksi minunkin toiveammatistani! Olin astronomiasta muutenkin kiinnostunut - kuuluin jopa tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan, ja tiirailin kaukoputkella taivaalle. Harrastus sittemmin jäi, kun muutin kaupunkiin, kun nyt pitäisi lähteä jonnekin pimeään tähtiä katselemaan, enkä uskalla, kun pimeässä voi olla mörköjä. ;-)

    Vessoissa voi kyllä törmätä melkein millaisiin kirjoituksiin tahansa! Mikäköhän siinä on, että pöntöllä alkaa runosuoni kukkia? :-D

    Yaelian, minäkin tykkäsin psykologiasta lukiossa, vaikka opiskelu jäikin silloin aika vähäiseksi. Mutta nyt on sitten hyvä paikata nekin puutteet. :-) Kiitos kovasti tsemppauksesta – sitä tarvitaan kyllä erityisesti tämän ekan kurssin kanssa!

    Meillä elää tilanteet koko ajan, eikä vissiin oikein koskaan voi sanoa varmasti, että nyt ollaan "pysyvästi" Suomessa. Mutta näillä näkymin ainakin ollaan täällä, ja jos lähtö Intiaan tulisikin, se ei sinällään kaataisi psykan opintoja, kun kursseja voi suorittaa myös tenttimällä, ja opiskeluoikeuskin taitaa olla vuoden voimassa. Tietysti on ihan eri asia käydä luennoilla kuin vain päntätä itsekseen kirjasta; minulle ainakin jää asiat paremmin päähän ja motivaatiokin on korkeammalla, jos voi käydä välillä luennoilla.

    VastaaPoista
  4. Eikä!!!! IHANAA!!! Me kumpikin ollaan nyt huimia opiskelijoita! Hihii! Ihanaa, ihanaa! Tiedätkö että minä melkein aloin opiskelemaan psykologiaan tämän graafisen suunnittelun sijasta? Hih! Aika hauskaa! Minä kyllä luulen että yliopisto-opinnot ei sopisi minulle koska en pystyisi lukemaan niitä jättikirjoja läpi ja opettelemaan niin paljon teoriaan. Ei ahdistus anna kyllä keskittyä niin paljoon :(. Tämä minun kurssi on niin hands-on, että se on sopinut minulle loistavasti! Mutta voi hitsi miten ihanaa kyllä! Jos keksit parannuksen ahdistukseen, niin kiitos, otan avun mielelläni vastaan :).

    Minä aina kyselen Paulilta että mitä kaikkea miesten vessojen ovissa lukee. täällä kun ne on ainakin täynnä seksiseurahakemuksia tai mitä lie. hih! Paulia ne ei tietenkään kiinnosta ollenkaan.. höh.. Minä aina sanon että niitä pitäisi lukea sen takia että voi sitten kertoa minulle. :)

    Hirmuisen isoja halauksia!

    VastaaPoista
  5. Laura, hihii, olisihan se pitänyt arvata, että sinäkin olet kiinnostunut psykologiasta. :-) Kirjojen lukeminen on yliopistossa kyllä aika raskasta ja yksitoikkoista, mutta onneksi on sentään noita luentojakin, joilla voi käydä välillä kuuntelemassa. Ei tästä kyllä tulisi mitään, jos pitäisi vaan suorittaa vaikkapa kirjatentteinä kaikki kurssit, t. nimimerkillä kokemusta on. :-)

    Ihana kuulla, että olet tykännyt opiskelusta ja löytänyt oman juttusi. Graafinen suunnittelu kuulostaa kyllä hirmu mielenkiintoiselta! :-)

    MIESTEN vessat!!!! Miksi en ole koskaan tullut ajatelleeksi niitä; niissähän sitä mielenkiintoisia juttuja vasta saattaisi ollakin! Mitenköhän pääsisi salalueskelemaan niitä... Toisaalta siellä on varmaan vain jotain pervoja kuvia, jotka miellyttää vain miehen silmää, eikä mitään kovin ”älyllisiä” juttuja, hihii. Ja muutenkin miesten vessa kuulostaa aika epähoukuttelevalta ajatukselta; siellä varmaan haisee ja kaikkea.. :-D

    IIIISOJA halauksia myös sinulle! :-)

    VastaaPoista
  6. Voi ihanuus! Hienoa! Minä vielä yo-kirjoitusten jälkeen olin varma, että vuosien haaveeni toteutuu ja lähden lukemaan psykologiaa.. Mutta sitten tapasin tulevan mieheni ja yhtäkkiä opiskeluaika tuntuikin ylivoimaisen pitkältä, valitsin paljon lyhemmän koulutuksen ihan eri alalta.
    Psykon kirjoja olen sittemmin kahlannut läpi vain omaksi huvikseni.
    Hienoa että toteutat haaveesi, onnittelen!

    VastaaPoista
  7. Sirokko, mahtavaa, että olet kuitenkin jaksanut lueskella psykan kirjoja omatoimisesti, vaikka opiskelusuunnitelmasi muuttuivatkin. Siinä on kyllä harvinaisen mielenkiintoinen aihe. :-) Kyllä minua vähän jänskätti, mahtaako opiskelu maistua, mutta ihan hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi. :-)

    VastaaPoista