Onni on kuin pilvi: jos sitä tuijottaa tarpeeksi pitkään, se katoaa.


tiistai 29. maaliskuuta 2011

Miksi intialaiset syövät käsin?

Intiassa ruoka syödään edelleenkin usein perinteisesti käsin. Ruokailuun käytetään oikeaa kättä, ja vasen käsi pysyy koko ruokailun ajan kaukana ruokalautasesta. Koska vasenta kättä käytetään wc-käyntien yhteydessä, sitä pidetään epäpuhtaana, eikä se siksi sovellu ruokailuun. Käsin syöminen on taitolaji, ja syömistapoja on monia. Se, millaista ruokailutapaa pidetään "oikeana" ja hyväksyttävänä, vaihtelee hieman alueittain, mutta yleisesti ottaen ruoka tulisi syödä pelkästään sormilla (eikä siis esimerkiksi koko kämmenellä kauhoen!) ja niin, että vain sormien sisäpuoli ja sormet enintään toiseen niveleen asti ovat kosketuksissa ruokaan.

Minun on pakko tunnustaa, että en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi intialaiset haluavat syödä käsin. Tietenkin ymmärrän, että on olemassa sellaisia ruokalajeja, jotka on helpompi syödä käsin, mutta sitä en tajua, miksi joku haluaa syödä kaiken ruokansa käsin. Miksi sotkea kädet ruoassa, saada kynnet ja sormenpäät keltaisenkirjaviksi kurkumasta ja chilistä, ja nauttia ruoalta haisevista sormista vielä kauan syömisen jälkeenkin? Eikö olisi paljon helpompaa ja siistimpää käyttää ruokailuvälineitä?

Olen aina palanut halusta saada tietää, minkä takia intialaiset tykkäävät syödä käsin, ja olen yrittänyt tiedustella syytä intialaisilta itseltäänkin. Mitään selvää syytä en ole heiltäkään saanut, vaan useimmat ovat vastanneet, että "ruoka vain maistuu paremmalta käsin syötynä". Minusta selitys on aivan liian epämääräinen, ja olenkin epäillyt, että käsin syömiseen on olemassa joku muukin syy. Totuuden nimessä on sanottava, että intialaiset saisivat varmasti ihan yhtä epämääräisen vastauksen, jos he kysyisivät länsimaalaisilta, miksi nämä syövät haarukalla ja veitsellä. Tuskin siihenkään on olemassa mitään yhtä ja ainoaa oikeaa syytä, vaan mahdollisia vastauksia on monia.

Yksi mahdollinen syy käsin syömiseen saattaa löytyä historiasta: ruoka tarjoiltiin aiemmin erityisesti Etelä-Intiassa banaaninlehdeltä, jota käytettiin lautasen sijasta. Banaaninlehti on hygieeninen ja edullinen vaihtoehto lautaselle, sitä ei tarvitse pestä, ja banaaninlehtiä on viljalti saatavilla. Banaaninlehti miellyttää silmääkin paljon enemmän kuin tylsä lautanen, ja kaikki ruoat näyttävät erityisen herkullisilta lehden vihreää taustaa vasten. Banaaninlehteä käytetään usein vieläkin lautasena esimerkiksi temppeleissä, ja monissa ravintoloissakin ruoka tarjoillaan banaaninlehdellä peitetyltä lautaselta.

Kaksi idliä, sambharia ja currylehtijauhetta banaaninlehdellä peitetyltä lautaselta tarjoiltuna.

Jos ruoka syötäisiin banaaninlehti-lautaselta haarukalla tai muilla metallisilla välineillä, ne repisivät banaaninlehden rikki. Sormet sen sijaan eivät riko tätä haurasta lautasta.

Intialainen ruoka on myös luonteeltaan sellaista, että monia ruokalajeja ei pysty syömään oikein muuten kuin käsin. Intialaisista leivistä murretaan oikealla kädellä palasia, joita käytetään ikään kuin lusikkana. Dosa-lättysistä irrotetaan samoin paloja, joita dippaillaan erilaisiin chutneyhin. Pani puri täytetään tamarindivedellä ja muilla täytteillä, minkä jälkeen yhden suupalan kokoinen kokonaisuus laitetaan suuhun. Vada-rinkilästä revitään palanen, joka joko dipataan chutneyssä tai uitetaan sambhar-keitossa. Kaikki nämä ja monet muut intialaiset ruoat on helpompi syödä käsin, vaikka kyllä niiden syöminen onnistuu ruokailuvälineilläkin - hieman kömpelösti ja hitaasti tosin.

Riisin voisi kuvitella olevan hyvinkin hankala käsin syötävä, mutta jos on joskus katsellut, kuinka näppärästi intialainen sekoittaa riisin ja kastikkeen keskenään ja muokkaa siitä suupalan kokoisia palloja, ymmärtää, että asiassa ei ole mitään hankaluutta. Kyse on vain siitä, että sekoittaa riisin joukkoon juuri oikean määrän kastiketta, joka sitoo riisinjyvät yhteen.

Intialainen ruoka on muutenkin sellaista, että se sopii erityisen hyvin käsin syötäväksi. Ruoka vaatii paljon sekoittamista, ja sekoittaminen onnistuu paljon näppärämmin sormilla kuin ruokailuvälineillä. Ruoan ainekset on myös yleensä paloiteltu sen kokoisiksi, että mitään pilkkomisvälineitä ei tarvita, vaan pelkkä käsi riittää työkaluksi. Länsimainen ruoka taas ei sovellu kovinkaan hyvin käsin syötäväksi: mitenköhän onnistuisi esimerkiksi pihvin, keitettyjen perunoiden ja kastikkeen syöminen käsin - ja miltä se oikein mahtaisi näyttää!

Ehdotonta sormisyötävää: eteläintialainen aamiaislautanen.
Kello 12:sta myötäpäivään: sambhar-keittoa, kookos- ja tomaattichutneytä, dosa-lätty, uttapam-lätty, idli-kakkunen sekä vada-rinkilä.


Käsin syömistä selitetään usein myös hygienialla: käsin syöminen on hygieenisempää kuin ruokailuvälineillä syöminen, koska ruokailuvälineiden puhtauteen ei voi aina luottaa. Jos joku on sattunut näkemään, kuinka ei-niin-kovin-hienon-ravintolan astioita pestään ravintolan ulkopuolella hirveän näköisessä vesisaavissa, ymmärtää kyllä, että juoksevalla vedellä pesty käsi on varmasti puhtaampi kuin harmaassa vedessä huljutellut astiat. Käsin syöminen pakottaa - ainakin teoriassa - pesemään kädet ennen ruokailua, jolloin ruokailuvälineen eli käden puhtaus on taattu. Eri asia taas on, kuinka moni todellakin pesee kätensä ennen syömistä ja kuinka huolellista pesu on.

Ruokailun jälkeen kädet sen sijaan pestään aika tunnollisesti jo siitäkin syystä, että käsi on ruoasta tahmainen, eikä sottaisella kädellä ole mukava lähteä liikenteeseen. Mitä sanoisi kaupan tätikin, kun tulisi suoraan ravintolasta hypistelemään valkoisia t-paitoja? Ravintoloissa käden pesu ruokailun jälkeen on yleensä tehty hyvinkin helpoksi, sillä ruokailijan eteen tuodaan sormikippo, finger bowl, joka sisältää lämmintä vettä sekä palan sitruunaa. Tahmainen käsi tungetaan kuppiin, jossa kättä sitten huljutellaan ja puristellaan samalla sitruunapalaa. Vesi puhdistaa käden, ja sitruuna irrottaa ainakin osan ruoan jättämistä hajuista ja väritahroista.

Ruoka on intialaisille kokonaisvaltainen kokemus, ja ruoasta halutaan saada kaikki mahdollinen nautinto irti. Siksi siitä halutaan nauttia kaikilla aisteilla, ja kosketustuntuma ruokaan on aivan yhtä tärkeä kuin ruoan makukin. Jos ruoka syödään haarukalla tai muulla metallisella välineellä, nautinto jää vajavaiseksi, kun ruokaa ei pääse koskettamaan. Luulen myös, että käden lämpö helpottaa ruoan sekoittumista: lämpöiset sormet yhdistävät riisinjyvät ja kastikkeen paljon tehokkaammin kuin kylmä metallinen väline, jolloin ruoan mautkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Ei pidä jättää huomioimatta sitäkään mahdollisuutta, että käsin syömisessä saattaa olla kyse myös laiskuudesta, mukavuudenhalusta ja muutosvastarinnasta. Kuka jaksaa räpeltää ruokailuvälineiden kanssa, kun ruoan saa vietyä suuhun niin paljon näppärämmin kädellä? Miksi pitäisi jahdata lautasella olevia ruoan kappaleita lusikalla tai haarukalla, kun sormilla saa ruoasta niin paljon paremman otteen? Eivätkö intialaiset ole aina ennenkin syöneet käsin - miksi siis pitäisi yhtäkkiä ruveta pelleilemään ruokailuvälineillä, kuten länsimaalaiset?

Mahdollisia syitä käsin syömiseen on siis monia, eikä yhtä ainoaa oikeaa syytä taida ollakaan. Itse kuitenkin epäilen, että perimmäinen syy taitaa olla juuri se, minkä intialaiset itsekin tavallisesti syyksi sanovat: ruoka maistuu paremmalta käsin syötynä. Kun ruoan ja suun välissä ei ole mitään metallista välikappaletta, syömiskokemus on paljon luonnollisempi ja nautinto välittömämpi. Kun ruokaa tunnustellaan kädellä, vatsa osaa valmistautua siihen, mitä on tulossa. Ruoan ja vatsan välillä on intiimi yhteys, jatkumo. Ehkä tällainen ruokailutyyli vain sopii intialaiseen ruokaan, kulttuuriin ja ajattelutapaan paremmin kuin mitkään maailman ruokailuvälineet.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus taas,Olen kuullut tuosta oikea käsi kyllä,vasen käsi ei-jutusta aiemminkin,ja vähän ihmetellyt,miten oikeakäsinen tuon vessahomman hoitaa sillä vasemmalla,kun oikealla kädellä se on helpompaa;D
    Banskun lehtiä on täälläkin ,ihan kaupungin keskustassakin jollain pihoilla;voisi kokeilla pihistää yksi banaanin lehti,muutenkin olen ajatellut sellaista,sillä uuniinkin sopivat hyvin.
    Tästä jutusta tulee mieleen,että beduiinit täällä (ainakin ennen ja perinteiset sellaiset)myös syövät käsin,ja käyttävät leipää ruokailuvälineinä.En ole ajatellut miksi näin tekevät,mutta varmaankin on ollut helpompaa ,kun ovat olleet nomadeja ja paljon tavaraa ei ole kuljetettu paikasta toiseen.

    VastaaPoista
  2. Hihii.. minäkin just ajattelin että eipä onnistuisi kyllä vessajutut vasemmalla kädellä. koordinaatio olisi täysin kadoksissa. hihii! :)

    Tästä piti heti keskustella intialaisen ystäväni kanssa. Hän on vakuuttunut siitä että kun tulen intiaan, minun on helpompi syödä paikallista ruokaa käsin entä haarukalla. Minä sanoin että ainakin hän saa kunnon naurut kun oon pudotellut kaikki riisit ja kastikkeet päälleni.

    Banaaninlehdet ruuan alla näyttää tosi kivoilta! ne lehdet on niin ihananvärisiä.

    Oletko muuten maistanut siellä carrot halwaa? Just puhuin siitä ystäväni kanssa. ON niin ihmeellisen kuuloinen jälkiruoka.. hmm... Ainiin, tuo aamiaislautanen näyttää tosi erikoiselta, mutta maistelisin kyllä erittäin mielelläni! :)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu ja havainnollistettu postaus.

    Juttelimme tässä yksi päivä miehen kanssa siitä, miksi intialainen ruoka maistuu parhaalta käsin syötynä, kiinalainen puikoilla ja länsimaalainen haarukalla ja veitsellä. Mies hoksasi, että se johtuu kenties siitä, että tietynmakuiset ruoat - ja tietyllä tavalla maustetut ruoat - maistuvat erilaisilta eri osilla kieltä. Ja se, mihin kohtaan kieltä ruoka osuu, riippuu varmasti osaksi syömävälineistä myös. Ehkä tämä selittää ainakin osaksi sen, miksi intialainen ruoka maistuu hyvältä juuri sormenpäiltä syötynä!

    VastaaPoista
  4. Yaelian, mäkään en ymmärrä noita vessajuttuja, miten ne onnistuu vasemmalla kädellä, enkä enää yritäkään ymmärtää. :-D

    Hyvä muistutus tuo, että banskunlehdet sopivat uuniinkin! Mun on aina pitänyt valmistaa kalaa sillä tavalla simppelisti, että käärii kalan mausteineen banaaninlehteen ja panee uuniin (ainakin Länsi-Intiassa valmistetaan kalaa tällä tavalla), mutta en ole vielä koskaan sitä kokeillut. Noita banaaninlehtiähän myydään Suomessakin, ainakin Vii Voanissa. Periaatteessa joku leivinpaperi ajaisi varmaan saman homman kuin banskunlehtikin, mutta onhan se banaaninlehti paljon kivemman näköinen. :-) Ja jostain olen lukenut, että siitä irtoaa ruokaan jotain vitamiinejakin; en tiedä pitääkö paikkansa. Jos käyt kähveltämässä sen banskunlehden, niin mene yön pimeydessä, ettet jää kiinni. ;-)
    En tiedä, olivatko ne juuri noita mainitsemiasi beduiineja, mutta näin kerran telkkariohjelman, jossa jossakin siellä teilläpäin syötiin myös käsin - ja mikä minusta oli vielä ihmeellisempää: samalta isolta lautaselta kaikki, melkein kymmenen ihmistä! Vielä minä tuon käsin syömisen jotenkin ymmärrän, mutta että samalta lautaseltakin...

    Laura, hihii, no harjoittelu tekee mestarin. :-) Sekä vessa-asioissa että kädellä syömisessä. Mullakin olisi vielä paljon harjoiteltavaa, koska suoritan molemmat toiminnot oikealla kädellä... Tätä en tietenkään viitsi kenellekään intialaiselle sen suuremmin mainostaa. :-D

    Olen maistanut carrot halwaa useastikin, mutta se ei ole oikein mun juttu. Maussa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta kai se on se ajatus, että jälkiruoka on tehty vihanneksesta, mikä tökkii. Mun mielestä se on just niin ihmeellinen jälkiruoka kuin miltä se kuulostaakin! Oon joskus kokeillut tehdä punajuurihalvaakin (herra tietää miksi! - ehkä mulla oli huushollissa ihan liikaa punajuuria?), mutta sitäkään ei kyllä tarvitse toista kertaa tehdä. :-)
    Yleensä noita kuvan aamiaislautasen ruokia ei syödä tuolla tavalla kaikkia laatuja samalla kertaa, vaan niistä syödään vain jotakin, esim. dosa-lätty tai uttapam. Mutta kerran jollakin lentokentällä mun piti ahneuksissani ottaa tuollainen ”South Indian platter”, jolla oli kaikki aamiaiset samalla lautasella. :-D

    Kiitos, Anna. :-) Varmasti on perää tuossa sinunkin teoriassasi! Tuosta tuli mieleen vielä sellainenkin juttu, että kun syö käsillä, sormet samalla tunnustelevat ruoan lämpötilaa ja jäähdyttävät sitä, ja siksi sormilla syödessä ei voi oikein koskaan polttaa suutaan, kuten esim. lusikalla voi. Monet intialaisethan tuntuvat muutenkin tykkäävän syödä ruokansa haaleana eikä ihan kuumana, kuten minä ja ehkä joku muukin länsimaalainen.

    VastaaPoista
  5. Minä yritin syödä Intiassa vain oikealla kädellä, mutta ei onnistunut eli jouduin pitämään vasemmalla kiinni esim. naanista tai dosasta ja repimään oikealla palasta irti.

    VastaaPoista
  6. Allu, leipien syöminen yhdellä kädellä onkin tosi vaikeaa, kun pitäisi samaan aikaa pitää leivästä kiinni ja repiä siitä palaa irti... :-)

    VastaaPoista