Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


tiistai 16. helmikuuta 2010

Maisemia Keralan takavesiltä

Vielä yksi postaus Keralasta...

Kerala on tunnettu takavesistään (backwaters), jotka ovat osittain luonnon muokkaamia, osittain ihmisen tekemiä kanaaleja, jotka yhdistävät meren ja sisävesistöt. Varsinainen takavesialue sijaitsee Alappuzhan liepeillä, mutta muuallakin on vähän pienempiä takavesialueita. Takavedet ovat oikeastaan Keralan tunnetuin nähtävyys, ja niillä järjestetäänkin paljon erilaisia veneretkiä, jotka kestävät muutamasta tunnista useampaan päivään. Suosittu tapa ihastella takavesiä on vuokrata asuntovene, kettuvallam, suhteellisen hyvätasoinen paatti makuu- ja oleskelutiloineen - oman kokinkin saa matkalle mukaan. Yleensä tämmöinen asuntovenekierros takavesistöissä kestää muutaman päivän.

Koska meillä oli aikaa vain rajallisesti, emme ehtineet varsinaisille takavesialueille pohjoisemmaksi Keralaan. Hieman harmitti, että jäi tuo asuntoveneretki kokematta, mutta toisaalta on totuuden nimessä myönnettävä, että en tiedä, olisinko jaksanut killua jollakin paatilla parin päivän ajan. Onneksi hotellin travel deskiltä järjestyi muutaman tunnin kierros Kovalamin lähistöllä sijaitseville takavesille, joten takavedet eivät jääneet ihan kokonaan näkemättä. Retki oli mielenkiintoinen, ja minulle ainakin aivan riittävän pitkä.


Auto vei meidät Uday Samudralta reilun puolen tunnin matkan päähän joen rantaan, jossa meitä odotti vene. Pelastusliivitkin olivat veneessä, mutta ne olivat kyllä matkassa lähinnä näön vuoksi... Ne hiostivatkin ihan kauheasti.

Kuljettajamme.
Vasemmassa alalaidassa näkyy neljä kookospähkinää, joiden merkitys selvisi myöhemmin.

Tässä sitä mennään!

Vesi oli sameaa ja kasvillisuus rehevää.

Näimme useaan otteeseen ihmisiä rannassa pyykillä - ja pesulla.


Yhdessä kapeassa kanaalissa ihmettelimme veneessä makaavaa ukkoa. Kyllä meitä huvitti, kun huomasimme, että siellä ukko makasi veneen pohjalla ja puhui samalla kännykkään. Niin ne yhteydet pelaavat Keralan takavesilläkin. :-)



Maisemat olivat kauniita...

Näimme myös kelluvan kalaravintolan. Ainakin voisi luulla kalan olevan tuoretta!


Kapeammilta uomilta saavuimme joen ja meren yhtymäkohtaan, estuaariin, lähelle Poovaria. Etualalla näkyvä vesi on jokea; hiekkarantojen takana näkyy meri.

Poovar on tunnettu upeasta hiekkarannastaan.


Hiekkarannalta noin viiden minuutin venematkan päässä, vastakkaisella puolella estuaaria, sijaitsee useampi lomakylä. Tässä kuvassa Estuary Island Resort...


... ja tässä Poovar Island Resortin kelluvia loma-asuntoja. Hetken ajan olin aiemmin harkinnut, että jokin Poovarin lomakylistäkin saattaisi sopia vanhemmilleni, mutta onneksi tulin kuitenkin lopulta toisiin ajatuksiin: Poovarin lomakylät sijaitsevat nimittäin sen verran syrjässä, että ne sopivat mielestäni parhaiten omaa rauhaa kaipaaville ja vaikkapa häämatkalaisille... Muut saattaisivat hieman tylsistyä täällä.

Poovarissa nousimme paatista hiekkarannalle, ja siellä olisi ollut myös mahdollisuus uida. Matkan ohjelmanumeroihin kuului myös se, että kuski avasi kullekin oman kookospähkinän, joiden sisältä saimme imeä pilleillä vedet. Edelleenkään en ole kovin ihastunut kookosveteen - eikä ole äiskä eikä iskäkään, joten joimme nesteen hieman pitkin hampain. Mutta onhan vesi ainakin terveellistä, jos ei niin herkullista olekaan! Ja Keralassa se sentään on lähiruokaa, toisin kuin jossakin Hyderabadissa.

Yksi mies keräsi jokeen pudonneita kookospähkinöitä. Tässä kohtaa oli ilmeisesti aika matalaa?


Mieltä ilahdutti erityisesti näkemämme kuningaskalastaja-linnut (kingfisher). Kuningaskalastajia on olemassa noin 90 eri lajia, ja suurin osa niistä on erityisen värikkäitä ja nättejä. Tässä kuvassa on sininen kuningaskalastaja, joka ei kuvasta kyllä hirveästi erotu. Lintu istuu tuossa puun nokassa. :-)


Yleensä kuningaskalastajat istuvatkin parrujen, oksien tms. päällä ja kyttäilevät veteen, kunnes syöksyvät yhtäkkiä kalan kimppuun. Siitä kai linnun nimikin tulee; kun se on niin taitava kalastaja? Tässä kuvassa poseeraa hieman värittömämpi kuningaskalastaja, ilmeisesti kalastuspuuhissa sekin.

Veneretki automatkoineen kesti vain 3-4 tuntia, mutta silti olimme matkan jälkeen aivan kuolleita. Illalla oli kuitenkin vielä tiedossa pakkaamista, sillä seuraavana aamuna meillä odotti aikainen lento Trivandrumista Chennaihin.

4 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia taas.Näiden sun matkajuttusi perusteella alkaa tulla ihan hinku mennä Intiaan. Oi olispa täälläkin tuoreita nuoria kookospähkinöitä! Ei se neste ihan maailman parasta ole,mutta kyllä sitä mielellään joisi joskus,kylmänä.Venezuelassa join aina välillä.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, Yaelian, että tekisi mieli matkustaa Intiaan. Intia voi olla todellakin unohtumaton matkakohde, jos vain vähän katsoo, mihin menee (mun mielipiteeni...).

    Huomasin kyllä eron noissa Keralan kookospähkinöissä ja esim. Hyderabadin vastaavissa - vesi oli Keralassa vain jotenkin "tuoreemman" makuista ja siis vähän parempaa kuin Hyderabadin kookoksissa. Mutta silti, ei ihan uponnut meikäläiselle. :-)

    VastaaPoista
  3. Itse olen huomannut myös eron suoraan puista poimituissa kookospähkinöissä ja kadun varrelat osteuissa. Maku ei päätä huimaa kummassakaan, mutta ehdottomasti tuoreemmassa se on parempi.

    VastaaPoista
  4. Suzhouren, joskushan ne tien varressa myytävät kookokset on jo sellaisia puoliksi ruskeita, joten en yhtään ihmettele, ettei makukaan ole enää kovin freesi...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3