Kannattaa aina pitää yöpöydällään jotain hienolta kuulostavaa kirjaa, jos vaikka sattuu kuolemaan nukkuessaan.


torstai 11. heinäkuuta 2019

Häpeäisit sinäkin

Kävin jokin aika sitten Lustossa katsomassa Myrskyasema-näyttelyä, kun ajattelin, että se saattaisi olla hyvinkin kiinnostava. No, ei ollut.

Minua kiinnostaneet jutut voi tiivistää pariin kuvaan:

Myrskyn runtelema kottikärry.
Monitorikuvia eri myrskyistä. Tässä Kiira-myrsky vuodelta 2017.
Totta vai tarua? Eli kysymyksiä ja vastauksia ukkosesta.

Olin yllättynyt, että pallosalamaan tunnutaan suhtautuvan vähän nihkeästi. Harva onkin tainnut oikeasti nähdä pallosalaman, mutta meidän äiti kuuluu näiden harvalukuisten joukkoon. Kun olin lapsi, meillä oli parina kesänä vuokralla se ns. kesämökki (eli vanha maatalon rotisko), ja talo oli sellaisella paikalla, että ukkoset osuivat sinne aina todella voimakkaina. Kerran ukonilma oli jo alkanut, ja äiti oli tulossa järven rannasta ylös mökille, kun äidin eteen alkoi lennellä pallosalamia. Minä ja sisko odotimme sisällä mökissä, ja äiti oli vain rukoillut mielessään, että anna hänen päästä tyttöjen luokse. Minulle on jäänyt tuosta tapauksesta pallosalamakammo, vaikka todennäköisyys pallosalaman kohtaamiseen on varmasti häviävän pieni.
 
Myrskyasemaa paljon kiinnostavammaksi osoittautui Metsie-näyttely, joka kertoo nykysuomalaisten suhteesta metsään. Näyttelyyn on kerätty selfieitä, joita ihmiset ovat ottaneet jonkin rakkaan tai itselleen tyypillisen tekemisen parissa ja joissa he kertovat suhteestaan metsään. Näitä kuvia oli minusta mielenkiintoista tutkiskella.


Näyttely sai pohtimaan myös omaa suhdettani metsään, ja tajusin hieman järkyttyneenä, etten oikeastaan pidäkään metsästä, vaikka olen kuvitellut olevani suurikin metsäihminen. En viihdy sellaisessa metsässä, jossa ei ole muuta kuin puita ja kalliota, enkä tunne minkäänlaista vetoa metsää kohtaan sinänsä. Pidän metsästä ainoastaan silloin, jos metsään liittyy jokin toinen elementti, kuten vesi (esimerkiksi järven muodossa), suo tai vaihtelevat maastonmuodot näköaloineen.

Eikä tästä ole monta vuotta, kun suorastaan karttelin, jopa pelkäsin metsiä, mikä johtui suurelta osin eksymisen pelosta. Kännykän myötä eksymisen pelko on onneksi haihtunut. Myös metsän tuntemattomuus ja arvaamattomuus pelotti: metsä kun on luonnon eikä ihmisen luoma, metsänelävien valtakuntaa, joten siellä pätevät eri säännöt kuin kivitalojen keskellä. Metsän tuntemattomuus pelottaa edelleenkin, mutta en ajattele asiaa – ja samalla ruoki pelkoani – samalla lailla aktiivisesti kuin joskus vuosia sitten.

Suomalainen metsä on upea asia, mutta metsä ei taida kuitenkaan olla minun mielenmaisemaani, vaikka luontoa muuten rakastankin. Synkkä metsä jopa hieman ahdistaa, ja olenkin enemmän avoimien näkymien ystävä, olivat näkymät sitten luonnossa tai urbaanissa ympäristössä.

Tällaisista maisemista pidän (kuva parvekkeeltamme Medellínistä).

Lapista pidän erityisen paljon, ja mieli kaihoaisi taas pohjoiseen, mutta taidan kuitenkin jättää Lapin tänä vuonna suosiolla välistä (kai). Reissaamista on ollut ja tulee olemaan lähiaikoina niin paljon, että vietän ihan mieluusti sen ajan, jonka olen Suomessa, tutussa ympäristössä tai ainakin lähialueilla. Tosin lähialueen käsite on hyvin venyvä... Parin viikon päästä pitäisi lähteä käymään Intiassakin, kunhan ukkeli nyt ensin kotiutuu Kolumbiasta.

Ukkelin siskon perhe on tulossa myös samaan aikaan Intiaan, ja on ihana nähdä siskoa ja hänen perhettään. Toisaalta olisi ollut kiva viettää aikaa ihan vain appivanhempien kanssa, kun heitä kumminkin näkee niin harvoin. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän sählinkiä. En vielä tiedä, tuleeko appivanhempien uusi asunto olemaan valmis siihen mennessä, kun menemme Intiaan, mutta aika näyttää.

Ukkelin sisko ja tyttäret ovat hieman ruokarajoitteisia, mikä tietää anopille lisää työtä ja päänvaivaa. Ukkelin sisko on myös hanakka kritisoimaan äitiään (mm. keittiön siisteydestä, tai lähinnä sen puutteesta), mistä anoppi ei luonnollisestikaan pidä. Anoppi onkin joskus sanonut, että minä olen ainoa, joka kuuntelee häntä ja arvostaa häntä. 😀 Tyttären ja äidin välinen suhde on luonnollisesti hyvin erilainen kuin miniän ja anopin, mutta minä olen kyllä ollut aina sitä mieltä, että jokainen saa elää kodissaan omalla tavallaan – niin siististi tai sotkuisesti kuin haluaa – eikä kenelläkään pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Toki minäkin olen laukonut äidille joskus sellaisia "totuuksia", joista äiti ei ole välttämättä ollut kauhean ilahtunut. Kerrankin sanoin äidille, että "sulla on niin terävä kieli, että sillä voisi melkein leipää leikata". Ai kaamea. 😳  Äiti on muistellut tuota kommenttia huvittuneena ja kertonut sitä hauskana juttuna tuttavilleenkin, mutta eihän tuommoinen varmaankaan kivalta tuntunut.

Törmäsin muuten pari päivää sitten termiin lentohäpeä, joka tarkoittaa siis lentomatkailun synnyttämää häpeää. Varmasti minunkin pitäisi tuntea häpeää omasta lentämisestäni, kun lentelen sinne sun tänne, vaikka minun ei olisi suoranaisesti mikään pakko. En kuitenkaan meinaa ruveta häpeämään lentämistä, vaikka tiedostan varsin hyvin, että lentäminen on ympäristön kannalta todella huono valinta. Samalla se on kuitenkin ainoa keino päästä esimerkiksi Intiaan tai Kolumbiaan. Jos pitää laittaa vaakalaudalle ympäristövaikutukset ja yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa, ei tarvitse kyllä yhtään miettiä, kumman valitsen. Tosin olenhan minä lennellyt muutenkin kuin vain sukulaisia tapaamaan tai ukkelin luokse, joten turha tässä on jeesustella. Oikeastihan minä olen vain itsekäs paska, joka tykkää matkustella. Selityksiä ei ole. 

Loppukevennyksenä hissistämme bongattu taideteos.

Askartelu on kyllä mukavaa puuhaa.


21 kommenttia:

  1. Hih, totuudenmukainen postaus😊

    VastaaPoista
  2. Täälä huuli pyöreänä kattelen hissin taideteosta 😱 miten jotkut jaksaa valittaa 😶
    Ei mustakaan saa "lentohäpeää ihmistä " , lennän jos haluan, piste . Kerran yksi mun Espanialainen työkaveri valitti mulle kun heitin paperilappuja ( pieniä muistilappuja ) roskiin, mun ois pitäny hänen mukaan viedä ne työpaikan kierätyskeskukseen . Mutta itse hän lenteli jatkuvasti (kerran kk: ssa ) Espaniaan .
    Täälä suurkaupungissa metsälenkit jää vähiin , valitettavasti 😞 Tytär sanoi 16v mulle kun tuli kotiin : mä näin kun ihmiset juoksi kävelysauvoilla ! nämä ihmiset hiihti suksilla 😂 Kaupunkilapsi 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Eihän se tietysti kiva ole, jos pihalla on tumppeja tai jos tumppeja lentelee toisten parvekkeille, mutta aika paljon on täytynyt sapettaa, kun on tuommoisen taideteoksen viitsinyt väkertää. Minä en viitsisi edes koskea toisten tupakantumppeihin. Hyi.

      Tuossa sen taas näkee, että ihmiset ovat joskus kovin yksisilmäisiä. Valitetaan pienistä asioista, vaikkei itsekään olla mitenkään täydellisiä. Tulispa joskus se päivä, että kaikki huolehtisivat vaan omista asioistaan.

      Ihana, pesunkestävä kaupunkilaistytär. :-) Kylläpä pisti hymyilyttämään. <3 Onneksi kaupungeissa on sentään yleensä puistoja, vaikka eiväthän ne tietysti ole ollenkaan sama asia kuin kunnon metsä. Harvemmin kaupungin puistoista voi käydä poimimassa esimerkiksi mustikoita tai kantarelleja!

      Poista
  3. Olipa erikoisia näyttelyitä.
    Minä kyllä kaipaan ,näin kesällä , Suomen metsiä. Tai mitä siellä tykkään tehdä eli poimia marjoja ja sieniä, ja kuunnella hiljaisuutta ,mitä täällä voi ehkä kuunnella erämaassa, mutta se ei ole tarpeeksi lähellä kotia. Huh tuossa hissteoksessa on kyllä hyvä ja oikea sanoma, mutta tuohan haisee, hyi!
    Tuosta Medellinin maisemasta tulee mieleen hieman Caracasin maisema, joka sekin on vuorten ympäröimä suurimmaksi osaksi.
    Hyvää Intian-matkan odottelua. Aina välillä tulee esille tuo lentohäpeä, muistan lukeneeni joku aika sitten että Ruotsissa sen vuoksi matkustusinto laski jopa-.Mutta pakkohan on päästä lentämään jos tarvitsee lähteä kauas, eikä autolla tai muulla ihan noin vain hurauteta INtiaan tai Etelä-Amerikkaan, no ei tännekään , tai voisi mutta se veisi kamalasti aikaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tykkään puuhastella metsässä, kerätä marjoja ja sieniä, sekä tietysti valokuvata. Mutta ehkä ne ovat ne puuhat, jotka kiinnostavat; ei metsä itsessään. Vaikka metsän hiljaisuudesta tykkään kyllä minäkin. Varsinkin Lapissa. :-)

      Kyllähän nuo tumpit tosiaan vähän haisivat. Ei tehnyt mieli jäädä hissiin munimaan!

      Minua pikkuisen ihmetytti, kun luin tuota artikkelia lentohäpeälinkin takana. Ruotsissa lentämisinto oli laskenut häpeän takia, mutta Suomessa lentomatkustajien määrä on sitä vastoin kasvanut. Ilmeisesti ruotsalaiset ovat valveutuneempia kuin suomalaiset tai sitten Ruotsissa sosiaalinen paine on isompi. Ja tuo on kyllä ihan totta, että jos kauas haluaa, lentäminen on ainoa vaihtoehto. Minun kohdallani ratkaisu voisi olla se, että pysyisin yhdessä paikassa kauemmin, enkä kävisi niin usein Etelä-Amerikasta Suomessa, mutta kun täällä on asioita, joita pitää hoitaa, ja vanhemmat, joita täytyy käydä katsomassa. Tai sitten voisin pysyä Suomessa ja olla menemättä Etelä-Amerikkaan, mutta kyllä minusta olisi ihan kiva olla joskus ukkelinkin kanssa.

      Kiitos, Jael. Tässä on ennen Intian-matkaa vielä niin paljon kaikenlaista, että en taida ehtiä pahemmin odotella matkaa. Mutta Weetabixeja pitää muistaa ostaa mukaan! Anoppikin jo muistutti niistä, kun juttelin hänen kanssaan toissapäivänä. :-D

      Mukavaa loppuviikkoa, Jael!

      Poista
  4. Tuo tumppijuttu kylla ihan asiaa! Vaikka en kaikiesta valittamisesta pidakaan.

    Mutta lentohapeaa en tule kylla ikina karsimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tuo taideteos herätti huomion paremmin kuin vain kirjoitettu lappu. Itse melkein säikähdin, kun näin sen ensimmäisen kerran.

      Linkkaamassani lentohäpeästä kertovassa artikkelissa kerrottiin myös, että Ruotsissa on perustettu Instagramiin ryhmä, jossa voi ilmiantaa julkisuuden henkilöitä, jotka lentävät. Erittäin vastenmielistä minusta. :-(

      Poista
  5. Suomi on saari. Ruotsista pääsee nopeasti junalla keski- ja etelä-Eurooppaan. Esim. nopein yhteys Roomaan Tukholma Central´ista on 26 t. 26 min., hitaammat 15 kertaa päivässä 32 t 26 min. , tai Berliiniin 14 t 6 min. ja night expressillä Malmöstä Berliiniin yön yli 50 eurolla. Matka nopeutuu vielä, kun tunneli Rødbystä Puttgardeniin valmistuu.
    Kaikki eivät vielä näköjään hahmota Rail Balticankaan merkitystä, että kun Helsingistä lähtisi aamulla, olisi illalla Berliinissä suunnitelmien mukaan 2023 alkaen. Vertailun vuoksi junamatka Helsingistä Rovaniemelle kestää 11 t 55 min.
    Euroopan ulkopuolelle on pakko lentää, eikä sitä kannata hävetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on kyllä todella eristyksissä, jos verrataan Keski-Eurooppaan tai vaikka jo ihan Tukholmaankin. Ajatella, jos pääsisi junalla 26 tunnissa Roomaan! Varmasti tulisi matkailtua junalla enemmän.

      En ollut kuullutkaan Rail Balticasta, mutta googletin. Erittäin kannatettavan kuuloinen hanke! Muistan lapsena tehdyistä asuntovaunumatkoista Etelä-Eurooppaan, että kun lähdimme illalla laivalla Tukholmaan ja ajoimme koko seuraavan päivän Ruotsin ja Tanskan läpi, olimme seuraavan päivän iltana Pohjois-Saksassa.

      Kiitos mielenkiintoisista faktoista!

      Poista
    2. Katriina : euroopan sisällä olevia lentoja ei myöskään kannata hävetä

      Poista
  6. Katriina : Suomi ei ole saari , Åland on saari .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin, että Katriina tarkoitti saarta kuvaannollisesti, ei kirjaimellisesti. :-)

      Poista
  7. Katriinan pitää nyt vaan kirjottaa vähä selvemmin 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman asian voi tosiaan käsittää monella eri lailla. Kukin kirjoittakoon tavallaan. <3

      Poista
  8. Kiitos samoin!! 🤗🙂

    VastaaPoista
  9. Natsaterroristi kuriin ��. Nostan hattua askartelijalle! Kun itse vielä tupakoin, en pitänyt siitä että tumpit heiteltiin minne sattuu. Syyllistyin kuitenkin myös itse moiseen, jos tuhkista tai roskista ei ollut lähettyvillä! En tajunnut laisinkaan etteivät mokomat maadu, vaan saattoivat joutua kalojen tai lintujen suolistoon. Onneksi moisesta tavasta olen päässyt eroon ja toivottavasti ikuisiksi ajoiksi ��

    Minusta tuo näyttely kuullosti kyllä mielenkiintoiselta. Varmaan siksi, että pidän myrskyistä. Toki en toivo vahinkoja kenellekkään myrskyn aiheuttavan. Muistan lapsena Rautjärvellä mummolassa kun ukosti, niin salamat leimusivat töpseleistä ja ukkonen soitti puhelimella. Siihen ei ukonilmalla saanut vastata ⛈. Myös pallosalamoista puhuttiin enemmän silloin kun nyt. Sinun äidille varmaankin todella pelottava tilanne kohdata pallosalamat tuollatavoin. Olen joskus lukenut, että pallosalama voi seurata ihmistä ilmavirran mukana.

    Metsiä on kyllä kaikenlaisia: satu- ja peikkometsää, on mustikka ja puolukka maastoa, ryteikköä ym. Itse nautin kyllä metsässä olemisesta ja sen äänistä, aiemmin retkeiltiin ukon kanssa enemmänkin ja yövyttiinkin metsässä nuotion ääressä. Nyt muutama päivä sitten olin lakkoja suolta etsiskelemässä ja laitoin Whatsappin tilapäivityksen asiasta. Lähes välittömästi sain viestin varoa karhuja ja hirviä, suojautua punkeilta. Itse lähinnä manailin melkoista itikkaparvea. Nykyihminen on hyvin vieraantunut niinkin perusasissa kuin metsässä liikkumisessa. Harmillista sillä sielä voisi ilmaiseksi saada ravintoa sekä mielenrauhaa.

    Ihanaa, että tulet toimeen hyvin anoppisi kanssa. Äidin on helpompi sitten jättää poikansa huomaasi ��
    Varmaan kaikki joskus lohkaisevat läheisilleen hieman arveluttaviakin tokaisuja.

    Lentele sinä minunkin puolesta. Silleenhän se tasaantuu. Minä sitten lueskelen niitä sinun matkakertomuksiasi eri kohteista ♥️
    Mukavaa Intian reissua!

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, kaikki hymiöt eivät näy. Vaikka esikatselussa näkyivät vielä kunnolla, nyt suurin osa kysymysmerkkeinä. Hymysuita taisivat kaikki olla ;-)

      Poista
    2. Kiitos kivasta kommentistasi. <3 Olen huomannut, että varsinkin joskus kännykällä kommentoidessa hymiöiden kanssa on ongelmia. En tiedä, mistä moinen mahtaa johtua. Ehkä tämä on jotain Bloggerin ihanuuksia taas! :-/

      Minä myönnän myös heitelleeni aikoinaan tupakantumppeja maahan. En tosin kotipihalla, mutta muualla. Ja sinun laillasi minäkään en tajunnut, että tumpit eivät maadu ja että ne saattavat päätyä eläinten suuhun. Tai ehkä olisin tajunnut, jos olisin vähän viitsinyt ajatella!

      Tupakointi on kyllä niin typerä tapa, että on hieno asia, että olet päässyt siitä eroon. Minäkin iloitsen siitä, ettei tarvitse enää tuhlata rahojani moiseen paskaan, ja ennen kaikkea, että terveys ei kärsi ainakaan tupakan takia. Juuri eilen kuuntelin tupakoivaa naapuria, joka yski parvekkeella aivan kamalaa tupakkayskää. Ihan teki pahaa, kun ajattelin, millaisessa kunnossa hänenkin keuhkonsa mahtavat olla.

      Minulla oli ehkä liian suuret odotukset myrskynäyttelyn suhteen, eikä näyttely ollut muutenkaan yhtään sellainen kuin olin olettanut. Myrskyjuttuihin oli yhdistetty taidetta mm. lautasella helisevien lusikoiden ja säämagiikan muodossa. Näyttelyssä oli varmasti haettu vähän erilaista lähestymistapaa aiheeseen, mutta minulta näyttely meni sen takia vähän yli hilseen ja oli pettymys.

      Hassua, että toisaalta nykyajan ihmiset pitävät metsää pelottavana paikkana, jossa on tarjolla vaikka mitä vaaroja, ja toisaalta vaeltaminen ja retkeily on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Ehkä ihmiset ovat kumminkin ruvenneet tajuamaan, että ei tarvita kalliita hiljaisuusretriittejä jossakin peräseinäjoella, kun metsästä voi saada mielenrauhaa ihan ilmaiseksi. Ilmaisin itseäni kirjoituksessani ehkä vähän huonosti, sillä ei minullakaan ole mitään metsiä vastaan, ei todellakaan. Metsään liittyy paljon positiivisia juttuja, jotka minäkin otan ilolla vastaan. En kumminkaan tunne mitään erityistä vetoa niitä elementtejä kohtaan, joista metsä muodostuu (puita, aluskasvillisuutta, kallioita jne.), eli metsä sinänsä – ilman niitä metsään liittyviä myönteisiä mielleyhtymiä – ei viehätä. Onnistuinpa tekemään tästäkin monimutkaisen asian. :-D

      Meillä on ollut anopin kanssa omat hankaluutemme, mutta onneksi niitä on ollut varsin vähän. Luulen, että yksi ratkaiseva tekijä on ollut se, että kuuntelen yleensä aika vaivattomasti anopin (hyvää tarkoittavat) neuvot ja ohjeet, ja kunnioitan niitä. Eri asia on, noudatanko niitä. ;-D

      Kiitos sinulle. Kiva, että jaksat lueskella ja kommentoida aina niin uskollisesti. <3 <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3