Ei elämä ole yhtä juhlaa. Välillä pitää käydä toisissakin kekkereissä.


lauantai 27. joulukuuta 2014

On niitä hautausmaita Amerikassakin (ja koiria)

Aamu-unettomuus vaivaa edelleenkin, mutta se on jo onneksi helpottumaan päin. Tänä aamuna nukuin kuuteen asti! Ukkeli hieman nurkui ensimmäisenä aamuna sitä, että häiritsin yöllisillä touhuillani muka hänen untaan, joten päätin antaa ukkelin seuraavana aamuna nukkua rauhassa ja vetäytyä toiseen huoneeseen. Hotellissa ei hirveästi huonevaihtoehtoja ole, mutta löytyihän se mukava ja ergonominen työpiste lopulta minullekin.

Ei ole ainakaan apu kaukana, jos hätä tulee.

Minulla oli San Franciscossa kaksi paikkaa, joissa halusin ehdottomasti käydä. Toinen oli Alcatraz ja toinen oli Pet Cemetery eli lemmikkien hautausmaa (uskokaa tai älkää). Kävi kuitenkin niin ikävästi, että havahduin katselemaan Alcatrazin lauttamatkoja niin myöhään, että totesin kaikkien lauttavuorojen olevan täyteen buukattuja tammikuulle asti. Kyllä harmitti. Mutta sitten ajattelin, että ehkä oli jollakin tapaa hyväkin asia, että en Alcatraziin päässyt. Ukkelia kun ei Alcatraz kiinnostanut, joten minun olisi pitänyt mennä sinne yksin, ja se taas ei oikein ollut ukkelin mieleen. Näin säästyimme ainakin yhdeltä riidalta. Smiley Tuskin olisin muutenkaan varannut lippuja Alcatraziin etukäteen, koska en pidä ajatuksesta, että lomalla pitäisi olla tietyllä kellonlyömällä jossain.

Näyteikkunan sulostuttajat.

Ei tullut pettymys ilman toista. Huomasin seuraavaksi nimittäin, että lemmikkien hautausmaa on suljettu korjaustöiden vuoksi. Höh. Hautausmaafriikki ei kuitenkaan kovin hevillä luovuta. Rupesin googlaamaan kaupungin muita hautausmaita, ja löysin toisenkin lemmikkien hautausmaan, joka tosin oli aika kaukana. Ukkelia eivät hautausmaat kiinnosta (ylläri pylläri), joten totesin, että ehkä on parempi unohtaa hautausmaat kokonaan, kun en yksinkään viitsinyt yhden hautausmaan takia toiselle puolelle kaupunkia lähteä. 

Ihana koiruliini toissapäivänä Ferry Buildingin ulkopuolella.

Toissapäivänä koitti se hetki, että meidän piti hakea vuokra-auto. Aamupäivä oli mennyt kaupungilla kierrellessä, ja olimme iltapäivällä tosi väsyneitä kiertelystä. Ei olisi yhtään huvittanut lähteä kilometrien päähän autoa hakemaan. Onneksi saimme matkalla niskaamme oikein virkistävän sadekuuron, ja tuulikin puhalsi siihen malliin, että viimeisetkin rähmät lensivät silmistä.

Vuokraamoon oli hankala löytää, ja kaiken lisäksi meille sattui perinteinen "kartalla tämä matka näytti ihan lyhyeltä" -moka. Pääsimme kuitenkin lopulta perille, ja paperihommat tehtyämme siirryimme halliin, johon lähtevät autot tuotiin. Auton tuonut mies ojensi minulle jonkin läpyskän ja sanoi: "tämä on avaimeton auto; tiedätkö miten tällainen toimii?"

Katselin miehen kädessä olevaa läpyskää eli ns. avainta, ja epätoivo ilmeisesti paistoi kasvoiltani, kun mies naurahti ja sanoi, että hän voi näyttää, miten auto käynnistetään ja sammutetaan. Jarrupoljin pohjaan ja sitten vain painetaan starttinappulaa. Helppoa, eikö totta? Tuli minun vuoroni kokeilla auton käynnistämistä ja sammuttamista, eikä se ollut vaikeaa ollenkaan. Mies toivotteli meille hyviä ajoja ja katosi paikalta.

Seuraavaksi piti saada auto ulos parkkihallista mahdollisimman elegantisti ja huomiota herättämättömästi. Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui se, että en osannut käyttää vaihdekeppiä ja siirtää vaihdetta pysäköintivaihteelta ajovaihteelle. Vaikka kuinka tökin keppiä, mitään ei tapahtunut. Lopulta ukkelikin oli vaihdekepin kimpussa, ja vuokraamon henkilökunta seurasi varmaan touhujamme jostakin kamerasta ja ajatteli, että tuolle autolle ei hyvin käy.

Ukkeli sai kuin saikin vaihteen jotenkin päälle, mutta auto ei liikkunut sittenkään. Luulin aluksi, että käsijarru oli päällä, mutta sitten tajusin, että minulla oli vasen jalka jarrupolkimella, kun onneton koipeni luuli jarrua kytkimeksi. On tosiaankin vähän vaikea saada autoa liikkeelle, jos painaa samalla jarrua. Jostakin muistini lokerosta palautui mieleeni automaattivaihteisen auton ajosääntö numero yksi: unohda vasen jalka; sitä ei automaattivaihteisessa autossa tarvita. Kun olin tämän havainnon tehnyt, sain auton liikkumaan ja lopulta jopa hallista ulos. Meno tosin oli hirvittävän nykivää, mutta liikkeellä oltiin. Juhuu.

Seuraavaksi piti päästä jonnekin rauhalliseen - ja mieluiten mahdollisimman tasaiseen - paikkaan, jossa saisin perehtyä autoon vähän tarkemmin. Peilit näyttivät nimittäin minne sattuivat, ja vilkkukin käyttäytyi jotenkin omituisesti. Pakkiakin olisi varmasti hyvä harjoitella, ja olisi kiva myös tietää, mitä polttoainetta autoon laitetaan, kun sekin oli unohtunut kysyä.

Rauhallista paikkaa ei vain tuntunut löytävän, ja mäkiäkin oli aivan liian paljon. Kaiken lisäksi ensimmäisessä ylämäessä, liikennevaloissa, (edessämme oli auto ja takanamme oli auto) moottori sammui. Minä reagoin luonnollisesti panikoimalla ja ukkelille kiljumalla, kun luulin, että matkamme katkesi siihen. Kuitenkin kun liikennevalo vaihtui ja nostin jalkaani jarrulta, auto starttasikin uudestaan. Kun seuraavan kerran pysähdyimme, moottori sammui taas, ja silloin tajusimme, että tämä on sellainen auto, joka sammuttaa moottorin automaattisesti, jos auto pysähtyy. Voi hyvää päivää. Ja minä kun olisin halunnut ihan tavallisen auton enkä mitään ufoa. (Olen muutenkin miettinyt tuota moottorin sammuttamisen mielekkyyttä. Kannattaako auto ihan oikeasti sammuttaa jokaisen stop-merkin kohdalla?)

Ufo kävi eilen hienoissa maisemissa.


Navigaattoria en ole koskaan autossa käyttänyt, kun en ole sellaista tarvinnut. Ufossa kuitenkin on navigaattori, kun ukkeli oli ihan välttämättä semmoisen halunnut (aika pian ymmärsin, miksi). Ei siis auttanut muu kuin opetella navigaattorin käyttö. Onneksi ukkeli hallitsee tämmöiset asiat niin paljon paremmin kuin minä, ja hän myös jaksaa vääntää minulle rautalangasta (ja sitä väännettäväähän riittää). Aikamme laitteen kanssa rävellettyämme saimme selville aika monta asiaa, kun auton manuaalikin oli löytynyt navigaatiolaitteesta. Emme kuitenkaan saaneet edelleenkään selville, mikä vaihdekepissä oleva N-vaihde oli. Mutta ei kai se nyt niin nuukaa ole, vaikkei ihan kaikkia vaihteita ymmärtäisikään. Pääasia, että saa auton liikkumaan eteen- ja taaksepäin.  Smiley (N-vaihde selvisi eilen, kun vahingossa laitoin vaihdekepin N:lle eikä auto liikkunut mihinkään. Ilmeisesti N tarkoittaa siis neutralia eli vapaata vaihdetta.)

Sitten piti tehdä koeajo navigaattorin kanssa, ja ukkeli käski antamaan jonkin osoitteen. Annoin ukkelille ensimmäisen osoitteen, joka kännykästä löytyi. Navigaattorin opastuksella lähdimme matkaan, ja aika pian totesin, että kyllä navigaattori on paljon näppärämpi kuin paperiset kartat. Paperista karttaa kun on vähän vaikea ajaessa lukea, vaikka kyllä sekin tarvittaessa onnistuu. Kun olimme ajaneet jonkin matkaa, ja matkaa kohteeseen näytti olevan vielä jäljellä yli kymmenen mailia, ukkeli kysyi, että minkäs paikan osoite tämä muuten on. Oli pakko paljastaa ukkelille, että se on kuule lemmikkien hautausmaan osoite, että semmoista kohti tässä ollaan menossa. Kylläpäs sattuikin.

Ukkeli ei viitsinyt hautausmaalle lähteä vaan odotti autossa sen ajan, kun minä tutkiskelin hautoja. Vähän harmitti, kun piti tehdä kierros niin vikkelästi, ja vielä enemmän harmitti, kun olin nähnyt matkalla tien vierellä jättimäisiä hautausmaita. Olin lemmikkien hautausmaata etsiessäni huomannut, että kyseinen alue oli oikein hautausmaiden keskittymä ja että siellä oli esimerkiksi italialainen hautausmaa. Kyllä harmitti niin vietävästi, kun en voinut mennä tutkimaan kaikkia muitakin hautausmaita. Mutta niiden tutkimiseen olisi hyvinkin saattanut mennä koko päivä, ja ehkä hautausmaat eivät kuitenkaan saa olla lomalla se pääasia. Smiley

Alue oli jättimäisten puiden katveessa, ja hautausmaa oli muutenkin todella viehättävä.





Kävi ilmi, että amerikkalaiset rakastavat lemmikkejään vähintäänkin yhtä paljon kuin suomalaisetkin. 







Haudat ja koristelut olivat pääasiassa suhteellisen maltillisia, mutta joukossa oli myös yksi aika käsittämätön hauta. En oikein osannut edes kuvata hautaa, kun tavaraa riitti joka suuntaan.


Toisaalla oli sitten taas todella yksinkertainen hauta.


Joulukin näkyi hautausmaalla.




Tämä seuraava hauta oli minusta jotenkin makaaberi.


Lisää todisteita amerikkalaisten eläinrakkaudesta. Törmäsimme eilen Lafayette-puistossa kummalliseen puuhun, josta roikkui lappusia.



Lappuja tutkittuani huomasin kaikissa olevan koirien kuvia.



Tate on tainnut käydä vähän uimassa.

Puusta löytyi asialle selityskin: läheisten talojen asukkaat voivat ripustaa joulun kunniaksi puuhun kuvan omasta (elävästä tai edesmenneestä) lemmikistään, eli onkos tämä nyt sitten jonkinlainen koirien joulupuu. Nyt on jo luemma kuudes vuosi menossa, kun koiria ripustellaan puuhun. Ihan kiva idea, mutta minusta tuo menee jo vähän liiallisuuksiin (vaikka koirat ovat minunkin sydäntäni lähellä).



Seuraavaksi lupaan kirjoitella ihan oikeista nähtävyyksistä enkä mistään hautausmaista. Tässä pari todistetta siitä, että on täällä katseltu muutakin kuin hautausmaita.




Tämän lähemmäs Alcatrazia en sitten päässyt.

Huomenna lähdemme kohti Los Angelesia, jossa mukaamme liittyy joksikin aikaa ukkelin siskontyttö, joka kävi meillä Suomessakin.

T'änään pitäisi kuitenkin mennä kyläilemään vielä ukkelin kavereille. En tiennyt, että ukkelilla on kavereita täälläkin, mutta jostakin hän onnistui kaivamaan esiin semmoisenkin tyypin, jota hän ei ollut tavannut 20 vuoteen. Kaveri haki ukkelin äsken, mutta minä en viitsinyt lähteä vielä mukaan, vaan menen vasta illalla perästä. Vähän jännittää ajaa yksinäni San Franciscon ulkopuolelle jonnekin Fremontiin, mutta onhan minulla se navigaattorin täti seuranani. Smiley

28 kommenttia:

  1. Toinen hautausmaafani täältä terve! Aina pitää käydä tsekkaamassa kirkkomaat, jos on tilaisuus :) Ihan liikuttava tuo lemmikkieläinten hautausmaa, täällä kyyneleitä pyyhin. Miksiköhän se liikuttaa enemmän kuin ihmisten hautausmaa? Olethan tietoinen, että Helsingin keskuspuistossa on myös aika mainio lemmikkien hautausmaa :) Hauskaa matkan jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys, toinen hautausmaafani. :-)

      Jokin hautausmaissa vain viehättää, ja minuakin lemmikkien hautausmaat liikuttavat enemmän kuin ihmisten. Ehkä ihmiset ilmaisevat kiintymyksensä lemmikkiensä haudoilla jotenkin vilpittömämmin?

      Keskuspuiston hautausmaalla olen käynyt, ja olen siitä joskus jo kirjoitellutkin. Kerrassaan liikuttava paikka. ♥

      Poista
  2. Täällä myös hautausmailla kävijä. Voi mitä hellyttäviä tekstejä lemmikkien hautakivissä. Ymmärrän, sillä kaipaan hyvin paljon koiraani, vaikka koiratonta aikaa on ollut yli kaksi vuotta.

    Edelliseen postaukseen liittyen totean vain, että melkoinen saavutus saada ESTA-hakemus täytettyä Intian kautta. Kokemusta on vain kotikoneella täyttöön.

    Oikein mukavaa loman jatkoa ja turvallista matkaa navigaattoritädin opastamana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes uskalla ottaa lemmikkiä, kun pelkään että kiintyisin siihen liiankin kovasti. Tai itse asiassa tiedän, että niin kävisi. Ymmärrän siis ikäväsi paremmin kuin hyvin.

      En tiedä, miten tiukkaa ESTA-kontrolli yleensä on, joten en tiedä myöskään, miten meille olisi käynyt, jos emme olisi saaneet ESTOja täytettyä. Joka tapauksessa taisi olla kuitenkin pikkuisen onneakin matkassa!

      Kiitos; loma on sujunut toistaiseksi pääasiassa hyvin. :-)

      Poista
  3. Los Angeles- vinkki: Los Angelesissa on täsmällinen kohta, josta maan kuori on rikki. Se on Hollywoodissa, La Brean bitumihaudat. Ne kuplivat. Ne ovat muinaisaikaisia ansoja, joista edelleen nousee fossiileja, jopa melkein kokonaisia mammutteja. Neljäkymmentä tuhatta löytöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan on. :-) Täytyypä googlettaa!

      Poista
  4. Olen ko. kohteessa käynyt kerran. Suosittelen. Mikäli ajatte alas etelään asti, Del Mar, La Jolla, Newport Beach sekä San Diego ovat visiitin arvoisia. San Diegossa etenkin Coronado Island

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun ei ehditä tällä reissulla Los Angelesia etelämmäksi. Olisi niin paljon paikkoja, joita haluaisi nähdä, mutta kun ei vain ole aikaa. :-( Mutta kiitos kaikista vinkeistä! Laitan mieleen, jos pääsen näille seuduille vielä joskus uudestaan!

      Poista
  5. Onneksi sait hotellihuoneesseen hyvän "toimiston". Mä kanssa kiertelen mielelläni hautausmailla, jos sellainen kohdalle sattuu, mutta harvoin sinne vartavasten menen. Se on tosiaan kurjaa, että moneen paikkaan pitää nykyään olla ennakkoon ostetut/varatut liput. Mä haluaisin lomalla mennä sinne minne nenä näyttää ja miettiä esim. edellisenä iltana, mitä huomenna voisi tehdä.
    Oikein hyvää matkan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lomalla (ja oikeastaan muutenkin) sellainen, että haluaisin mennä tuulen mukana ja tehdä mitä kulloinkin sattuu huvittamaan. Mutta eihän se aina käy päinsä.

      Matka on sujunut hyvin; kiirettä on vain vähän pitänyt. :-D

      Poista
  6. Minua harmittu sun puolesta, kun et päässyt niitä muita hautausmaita katselemaan. Meillä olisi ollut sama juttu, mies olisi istunut hermona autossa.

    Tuo "toimisto" vessassa on oiva. Ei tarvi eerikseen lähteä vessaankaan :)

    Voi hyvää päivää noita lemmikkien hautoja, mikä härpäke tuo Leon haudalla on? Osasiko se kenties ajaa fillarilla :D

    Turvallisia ajomatkoja sen kummallisen ufon kyydissä! En minäkään ymmärrä sitä moottorin pysähtymistä joka kohtaan. Mutta onhan sellaisia systeemejä uusissa autoissa täälläkin joissain. Mun 16 vuotta vanhassa Volvossa ei ole, onneksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisää harmitusta on tullut, kun olen nähnyt lisää hautausmaita, joita olisin halunnut koluta. :-)

      Totta puhuakseni tuo vessanpönttö istuimena oli aika epämiellyttävä, varsinkin kun istuin “pöntöllä” vajaat viisi tuntia. :-D Kateellisena kuuntelin, kun ukkelin kuorsaus kuului vessaan asti.

      Katselin kanssa tuota Leon fillaria, että mikähän siinä on mahtanut olla ajatuksena. Minusta tuo fillaroiva kissa oli kumminkin aika suloinen.

      Ufosta on löytynyt lisää outoja juttuja, kuten se, että se ymmärtää, milloin olen yrittämässä taskuparkkeerausta, jolloin auto kääntää automaattisesti sivupeilin alas niin, että näen kadun reunan. Ties mitä kaikkea autosta löytyisikään, jos sitä osaisi käyttää. :-D

      Poista
  7. Oi kun ihana matkajuttu - tykkään niin kovasti tyylistäsi kirjoittaa ja olla <3 Ihana tuo hautausmaa. Minä en sellaisesta edes ollut tietoinen, joten ihana nähdä se nyt näin kuvin.

    Mie olen käynyt tuolla Alcatraz Islandilla oli kyllä melkoinen elämys. Just minunlaiseni paikka. En tosin varannut mitään lippuja etukäteen, vaan katsoin ainoastaan netistä mistä lautta lähtee ja hiippailin paikalle.

    Minulla on muuten ukkelin kanssa samaa "ongelmaa" kuin sinulla eli häntä ei kiinnosta mitkään hautausmaat saati autiot röttelöt, joiden perään minä taas kuolaan. Minähän voisi pyhittää koko matkan sellaisille, mutta miehen mielestä muutama sellainen per matka riittää. Ehkä minun ja sinun pitäisi lähteä yhdessä jollekin road tripille hengailemaan hautuumaille ja röttelöihin. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos sinulle. ♥ Olipa kivasti sanottu. :-)

      Minä arvaan, että Alcatraz olisi ollut minullekin iso elämys, ja siksi harmittaakin, etten sinne päässyt. Mutta ehkä matkustan San Francisoon joskus vielä uudestaan ja näen Alcatrazin silloin. Toivon ainakin. Täällä on nyt lomakausi, ja siitä syystä kaikki paikat ovat ihan tupaten täynnä lomailevia amerikkalaisia. Pari kertaa on meinannut hermo mennä. :-/

      Olen ihan ehdottomasti samaa mieltä, että meidän pitäisi lähteä yhdessä road tripille. Tulisi kerrankin koluttua hautuumaat ja hylätyt talot kunnolla! :-D On muuten kiva, kun on olemassa joku samanhenkinen, joka ymmärtää näitä minun omituisia mielenkiinnon kohteita. :-)

      Poista
  8. Hieno työtila :)
    Mukavaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä ihan maailman mukavin työtila, mutta olipahan siinä seinät kuitenkin ympärillä, eli hyvin ajoi asiansa.:-)

      Kiitos!

      Poista
  9. Kaunis koiruliini tuossa kolmannessa kuvassa. Onnea navigointiin - meilla suunnitelmissa kaydan samalla suunnalla ensi kuussa. Ja tuo vessatoimisto - kai se on totta, etta hata keinot keksii ! Hyvaa Matkaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo koiruliini oli niin suloinen. Turkki näyttää niin pehmeältä. :-)

      Toivottelen teille jo nyt hyvää matkaa näille samoille suunnille! Näkemistä täällä on ainakin riittävästi. :-)

      Poista
  10. olipa mielenkiintoista niinkun sun jutut tuppaa aina olemaan, koirien joulupuu, ihanaa amerikkalaiset on kreiseja ja musta se on hauskaa. Olet reipas kun ajelet siella itseksesi jo pitkin kaupunkia kun vanha tekija, hattua nostan, musta ei ehka olisi siihen :O! No mutta aja varovasti ja kuuntele navigaattori-tatia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikkalaiset taitavat olla toisinaan vähän kreisejä, ja minä en taida ihan aina ymmärtää amerikkalaisten ajatuksenjuoksua. Mutta onneksi ei tarvtsekaan. :-)

      Mä en ole jostain syystä pelännyt ajamista missään, oli maa mikä tahansa, mutta on kyllä monta muuta asiaa, joita pelkään...

      Poista
  11. Aika mukavan ergonominen työpiste sulla hotellissa;D Voi että,aivan ihanasti on lemmikkejä muisteltu tuolla haustausmaalla.Noita on ihan liikuttavaa katsella. Mukavaa reissun jatkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikit ovat rakkaita täälläkin, jos ovat Suomessakin.

      Harmi kun en ehtinyt viettää tuolla hautausmaalla kauemmin aikaa, kun siellä olisi ollut vaikka mitä katseltavaa.

      Poista
  12. Aika hauskaa (tai siis ainakin täältä sohvalta käsin :)), kun olette niinkuin käänteisest "Amazing Race"-ohjelman amerikkalaiset, joille on mysteeri, miten manuaalivaihteisen auton saa liikkeelle :)

    Ihan mahti "työpiste" sulla ja matka kuulostaa muutenkin vähintäänkin eksoottisen jännittävältä, joten mielenkiinnolla (edelleen täältä turvalliselta kotisohvalta käsin..) jään seuraaman jatko-osia.

    Mielenkiintoista ja ennenkaikkea turvallista matkaa edelleen! Ja sopuisaa tietty kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meidän toilailuista ja sanailuista olisi saanut jo paljon hyvää materiaalia Amazing Raceen. :-D Mä olen joskus muuten haaveillut, että jos kyseisestä sarjasta tehtäisiin suomalainen versio, niin mä haluaisin osallistua siihen. Mutta se oli joskus silloin, kun olin nuori ja seikkailunhaluinen. :-)

      Sopuisasta matkanteosta en tiedä, kun tuo ukko on joskus niin ärsyttävä. :-D Onneksi mä olen itse sellainen viilipytty zen-tyyppi, joka ei koskaan kiihdy mistään. ;-)

      Poista
  13. Yksi kiva vierailukohdevinkki: Carmel by the sea. :)

    VastaaPoista
  14. Travel+Leisure magazine recently recognized Carmel-by-the-Sea as one of the most romantic cities in the world - ahead of Florence, Italy and just behind Paris and Venice.

    Conde Nast Traveler ranked Carmel as the Second Best Small City in America this year as well. Come, discover Carmel-by-the-Sea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin muuten sattumoisin juuri tuolla Carmelissa tulomatkalla San Franciscosta Los Angelesiin. Oli ihan kivan oloinen paikka, mutta paikan charmia verotti huomattavasti se, että se oli aivan tupaten täynnä lomailevia amerikkalaisia. Rannalle kyllä mahtui ihmisiä paljonkin, mutta se autossa istuminen ja jonottaminen ensin parkkipaikalle ja sitten sieltä pois söi vähän hermoja. :-/

      Poista
  15. Kappas!😄 Harmillista, että jumituitte ruuhkaan.

    VastaaPoista