Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lähdetään lennolle

En osaa nykyään oikein iloita viikonlopuista, sillä niistä on tullut mahdollisuus tehdä kaikki viikon aikana rästiin jääneet hommat. Minulla on aina pitkä lista tehtävistä, jotka pitäisi saada viikonlopun aikana tehtyä, joten ei ole ihmekään, että lauantaiaamuun herääminen tuntuu usein työltä. Tänä lauantaiaamuna päätin kuitenkin ottaa täydellisen vapaapäivän, kun ukkelikin oli lähtenyt Intiaan. Unohtaisin kaikki velvollisuudet yhdeksi päiväksi ja tekisin juuri mitä minua huvittaa - koko päivän!

Seuraava kysymys oli, että mitä sitten haluaisin tehdä. Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä - halusin nimittäin mennä hautausmaalle (kaikki normaalit ihmisethän haluavat suunnata vapaa-ajallaan ensimmäiseksi hautausmaalle). En halunnut kuitenkaan mennä millekään tavalliselle hautausmaalle, vaan halusin mennä jonnekin muualle. Muistelin lukeneeni joskus saksalaisten sotilaiden hautausmaasta, joka sijaitsi Honkanummella lähellä Vantaan vankilaa. Sinne lähtisin!

Hautausmaalta matka jatkui Nissaksen kartanon raunoille, Helsinki-Vantaan näköalaterassille, Ilmailumuseoon ja Jumboon. Tervetuloa minun päivääni! (Varoitus: tämä postaus on pitkä.)


Saksalaisten sotilaiden hautausmaa oli metsän keskellä, ja haudat oli siroteltu polkujen varteen. Keskelle aluetta kallion päälle oli pystytetty iso risti.



Hautausmaalle on haudattu 364 toisessa maailmansodassa ja kuusi ensimmäisessä maailmansodassa Suomen alueella kaatunutta saksalaista. Sinne on myös haudattu 201 saksalaista merisotilasta, jotka hukkuivat Suomenlahdella vuonna 1944 kahden hävittäjäaluksen upotessa. Hukkuneiden nimet on kaiverrettu pyöreällä aukiolla sijaitsevaan muistomerkkiin.






Hautausmaan taustalla on saksalainen Volksbund Deutsche Kriegsgräberfürsorge -niminen järjestö, joka huolehtii maailmasodissa kaatuneiden saksalaisten haudoista eri puolilla maailmaa. Honkanummen saksalainen hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1963, ja päivää myöhemmin vihittiin käyttöön toinen saksalaisten sotilaiden hautausmaa Norvajärvellä Rovaniemellä. Sotilaiden ruumiit siirrettiin alkuperäisistä hautauspaikoistaan Honkanummelle ja Norvajärvelle.

Hautakivet ovat hyvin yksinkertaisia - useimmissa on nimet, mutta joissakin lukee vain hautaan haudattujen sotilaiden lukumäärä.



Neljä saksalaista sotilasta.




Saksalaisesta hautausmaasta on kirjoittanut myös Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia -blogi. Jos hautausmaan historia kiinnostaa enemmänkin, kannattaa käydä lueskelemassa tuolta lisää.

Kun kerran Vantaalla olin, päätin piipahtaa katsomassa myös Nissaksen kartanon raunioita Hakunilan ja Sotungin rajamailla. Nissaksen kartano rakennettiin vuosina 1912-1913, mutta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1935.

Kartanosta ei ole jäljellä muuta kuin perustukset, portaat sekä tämä kreikkalaistyylinen pylväikkö, joka näkyy Hakunilasta Sotunkiin johtavalle tielle. Pylväikkö on aikamoisen huomiota herättävä näky korkealla mäen päällä.

Olin kuullut, että rauniot ovat aika surkeassa kunnossa ja että niistä on tullut nuorison hengailupaikka, ja tämä tuli todettua nyt ihan omin silminkin. Raunioiden kunnostamista on kai suunniteltu, ja pylväikön katto näyttääkin minusta siltä, että sille on mahdollisesti tehty jotain.




Tämä on taas yksi niistä paikoista, joissa mielikuvitus lähtee lentoon ja joissa toivoisi pääsevänsä aikakoneen matkaan.

En viitsinyt tuolla kuitenkaan kovin kauan olla, sillä paikalla oli metelöivää nuorisoa ja joku dokaajakin.



Nissaksen kartanon raunioista on kirjoitellut myös Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia ja Ruosteinen. Käykäähän ihmeessä noiden linkkien takana tutustumassa paikkaan tarkemmin, jos vain kiinnostaa. Itse en viitsi paikasta sen enempää kirjoittaa, kun toiset ovat tehneet jo sen niin hyvin. Smiley

Vantaalla kun olin, keksin, että voisin käydä vihdoin Ilmailumuseossakin. Olen joka kerta lentoasemalla asioidessani ja museon kyltin nähdessäni miettinyt, että tuolla pitäisi vielä joskus käydä, ja nyt, minun päivänäni, oli vihdoin aika toteuttaa pitkäaikainen haave. Museolle ajaessani kävi kuitenkin hieman köpelösti, sillä museolle johtava tie oli suljettu, ja päädyin vahingossa lentoasemalle. Sitten mietin, että ei hätä ole tämän näköinen: ottaisin ilon irti tästäkin vahingosta ja kävisin lentoaseman näköalaterassilla, jolla käynnistä olin haaveillut myös pitkään.

Lentokonebongaus eli lentokonespottaus kiinnostaa minua itse asiassa enemmänkin, ja minun oli tarkoitus tänä kesänä käydä lentoaseman liepeillä bongailemassa lentokoneita. Jotenkin se kesä taas mennä hurahti, enkä tullut koskaan lähteneeksi, ja nyt on jo sen verran kylmä, että spottaus taitaa joutua odottelemaan ensi kesään (vaikka tosiharrastajat spottaavat lentokoneita varmaan ympäri vuoden, oli sää mikä tahansa).

Näköalaterassille oli helppo löytää, sillä sinne oli hyvät opasteet. Kuudennesta kerroksesta aukesi ihan mukavat näköalat lentokentän ylle.

No joo, vähän harmaalta näyttää.

Huomasin heti, että paikalla oli myös lentokonespottauksen tosiharrastajia.



Terassin sisätiloissa oli makeisautomaatti ja lentojen lähtö- ja tuloajoista kertovat taulut - ja mukavan lämmin. Ulkona tuuli nimittäin aika paljon, ja vaikka minulla oli paksu toppatakki ja huppu päässä, oli ihan jäätävän kylmä.

Lentojen aikatauluja silmäillessäni huomasin, että olin tullut paikalle vähän huonoon aikaan, sillä lentoja lähti ja saapui kovin harvakseltaan. Näin sentään onneksi joitakin koneita, ettei tullut ihan turha reissu.

Jumbojetti laskeutuu.


Melkein maassa!

Viereistä miestä vakoiltuani ymmärsin myös sen, että tosiharrastajan erottaa kameran lisäksi myös siitä, että hänellä on mukanaan vihko, johon hän kirjaa bongaamansa lentoyhtiöt. Keräileeköhän kukaan enää postimerkkejä?

Siinä se jumbojetti nyt on.


Viereinen mies kuului ottavan lentokoneiden nousuista myös "sarjaotoksia" - hän otti siis automaattisesti monta kuvaa peräkkäin. Se onkin varmasti oikein hyvä idea, ettei kuvista tule tämmöisiä:

Kyllä se vielä äsken siinä oli.


Monta nousua en nähnyt, mutta muutaman kumminkin, ja yhdestä sain jopa kuvan.




Kun olin aikani hytissyt kylmässä, oli aika suunnata vihdoinkin kohti Ilmailumuseota. Museon pihalla oli aika paljon autoja, ja syykin selvisi pian: museossa oli meneillään ilmailukirjallisuuspäivä. Minua ei kirjallisuustapahtuma kuitenkaan kiinnostanut, vaan suuntasin kohti museota, joka koostui kolmesta näyttelyhallista - kahdessa oli pysyvät näyttelyt; yhdessä vaihtuva näyttely. Pysyvät näyttelyhallit eivät olleet lämmitettyjä, joten toppatakilla ja hupulla oli taas käyttöä.

En oikein etukäteen ollut tiennyt, mitä Ilmailumuseossa tarkalleen olisi - vanhoja lentokoneita kai? Pian kävi ilmi, että siellä oli paljon muutakin ja että näyttely oli vieläkin mielenkiintoisempi kuin olin kuvitellut. Jippii!





Seuraavassa kuvassa on Saab Draken -hävittäjäkone vuodelta 1955. Kone on yksipaikkainen, ja sitä käytettiin Suomessa harjoitushävittäjänä.



Tämä taas on käsittelyharjoitusohjus. Punaisessa nauhassa ohjuksen kärjessä lukee "poista ennen lentoa". Pelottavaa.


Tämä taas on Suomen ensimmäinen helikopteri, joka saapui 11.5.1953 Imatran Voima Oy:n ja Ilmavoimien yhteiskäyttöön. Viimeisen lennon kopteri lensi vuonna 1976. Ihmettelen suuresti tuota lasista/muovista kupua: eikö tuommoinen ollut hirveä turvallisuusriski? Metallia sen olla pitää - ainakin näin naisen logiikalla ajatellen. 

Heittoistuimen hätäpakkauksen sisältö.

Melkoiset on varusteet hätäpakkauksessa, kun siellä on kirves, saha ja näemmä suksetkin! (Paremmat varusteet kuin meillä kotona.) Kuivamuonaakin näyttää olevan melko hyvin - on ainakin mustikkakeittoa, hernekeittoa, taloussuklaata ja pinaattikeittoa. Nuo valkoiset pussukat sen sijaan arveluttavat. Mitähän niissä mahtaa olla? Suolaa? Sokeria? Jauhoja?

Lisäpolttoainesäiliö.

Lentokenttäpalomies 60-luvulta.

Saksalainen lentopommi.
Kaikkein mielenkiintoisinta museossa oli minusta Convair 340 -lentokone, joka oli aluksi 44-paikkainen ja myöhemmin 52-paikkainen ja joka saapui Aero/Finnairille 18.5.1953. Kone on tehnyt Finnairin pisimmän työrupeaman, sillä se palveli aina vuoteen 1980 asti. Parasta tässä koneessa oli tietysti se, että sitä pääsi tutkimaan sisältä käsin.

Tervetuloa lennolle!
Sisällä näytti ihan siltä kuin lentokoneessa yleensä näyttääkin. Onneksi haju ei tallentunut valokuvaan - se oli nimittäin tympeä (sellainen ummehtunut).

Penkki piti tietenkin koeistua, ja minusta tuntui, että istuimet olivat jopa hieman mukavammat kuin monissa nykyajan koneissa.

Istuin näköjään varauloskäynnin kohdalla.



Ohjaamoon ei päässyt (kuten ei myöskään vessaan, mikä harmitti minua aivan erityisen paljon), joten ohjaamoa piti kuvata lasiseinän takaa. Siinä kuvatessani koneeseen tuli mies, joka rupesi juttusille ja totesi 50-luvun koneen näyttävän aika samanlaisilta kuin nykyajan lentokoneetkin. Olin hieman eri mieltä, sillä kyllä minusta koneen ikä näkyi koneesta ihan selvästi. Seuraavaksi mies uteli, olinko minä lentoemäntä, mikä tuntui minusta aika absurdilta kysymykseltä. Meneekö se siis jotenkin niin, että Ilmailumuseossa oleva nainen on automaattisesti lentoemäntä?

Näkymä koneen takaosaan.
Koneen keittiö, eli onko kapyysi nyt sitten oikea termi.
Oikea lentoemäntä.

Jostakin syystä minua kiinnostavat suuresti myös lentokoneiden moottorit, vaikka en niistä mitään tajuakaan (muuta kuin että ne ovat isoja). Olisi hienoa ymmärtää moottoreista jotain! Laitan moottoreistakin muutaman kuvan - silläkin uhalla, että viimeinenkin lukija kaikkoaa.


Tämä tässä on ohivirtaussuihkumoottori, jota on käytetty muun muassa Douglas/Boeing DC-9-50-, Boeing 727-200- ja Boeing 737-200 -koneissa.

Sama "sisältäpäin" nähtynä.



Tämä taas on yhdeksänsylinterinen Jupiter-tähtimoottori.

Tuo edellä mainittu Convair 340 oli muuten syönyt tämmöistä:

Eli tähtimoottori näyttää sielläkin olevan. (Mähän tunnen itseni jo ihan asiantuntijaksi. Smiley)
Lennonrekisteröinti- ja ohjaamon äänten taltiointilaite (eli musta laatikko).


Nykyisin "mustat laatikot" asennetaan kaikkiin yli 5 700 kg:n maksimilentopainoisiin turbiinikäyttöisiin lentokoneisiin ja helikoptereihin. Ne kestävät kovia iskuja ja yli tuhannen asteen lämpötilaa yli puolen tunnin ajan. Ne on varustettu vesiaktivoidulla akustisella lähettimellä, jonka avulla ne löydetään meren pohjalta. Mustat laatikot ovat aikaisemmin olleet mustia, sillä radio- ja sähkölaitteet on yleensä maalattu mustiksi.

Mustan laatikon taltioimaa tietoa.
Näytteillä oli myös hassuja pikkulentokoneita, jotka näyttivät enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) epäluotettavilta.


Kuvassa on Mignet HM-14 Pou Du Ciel eli "Taivaankirppu", jonka suunnitteli 1930-luvulla ranskalainen insinööri Henri Mignet jokamiehen lentokoneeksi. Keski-Euroopassa näitä koneita valmistettiin satakunta; Suomessa kolme. Konetyyppi asetettiin lentokieltoon vuonna 1936 ja Suomessa kolme vuotta myöhemmin, mitä en kyllä yhtään ihmettele.






Näissä kuvissa olevat koneet ovat yksipaikkaisia alkeisliitokoneita, jotka on poistettu käytöstä vuosina 1964 ja 1957. Hyvin turvallisen ja miellyttävän näköisiä rakennelmia.

Lopuksi piti vielä tunkea itseni Draken-hävittäjä -harjoitussimulaattoriin, jotta sain tuntumaa siitä, miltä tuntuisi olla hävittäjän ohjaksissa. Aika ahtaat olivat paikat hävittäjän ohjaksissa, ja taidankin tyytyä edelleenkin ihan tavallisiin lentokoneisiin. 






Oli kiva päivä!

THE END. 

P.S. Huomasin, että se hirveä sanavahvistus on taas palannut kommentteihin, jotan otan sen nyt taas pois ja kokeilen, kuinka kauan saan olla rauhassa roskapostiautomaattien hyökkäyksiltä.

P.P.S. Jos erikoiset hautausmaat kiinnostavat, käy lukaisemassa myös juttuni sympaattiselta lemmikkien hautausmaalta

38 kommenttia:

  1. Loistopostaus! Nimimerkki Sotungin lukiota käynyt ja lapsena lentokentällä hengaillut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Sotungin lukiohan taisi olla ihan siinä vieressä. :-) Ja lähistöllä oli myös urheilukenttä, jossa oli juuri meneillään jotkin kisat. Tuntui tosi absurdilta, kun olin tulossa tuolta raunioilta mäkeä alas, ja urheilukentältä tuli kuulutus, että Suomi oli voittanut, ja sitten kajahti Maamme-laulu soimaan. :-D

      Poista
  2. Olipas sulla taas loistoretki:)Hautausmaista on aina kiva lukea;tuosta saksalaisesta en ole edes kuullutkaan. Lentokoneiden bongaus ei ole hullumpaa;D Täällä missä asun lentokoneet lentävät niin alhaalla,että melun lisäksi ehdin usein myös katsoa mistä lentoyhtiöstä on kyse. Kiva kun otit sen kamalan kirjainsananvahvistuksen pois,kiroilin pari kertaa kun piti tehdä se pari kertaa uudestaan jossain tapauksissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitää vaan miettiä, että millehän hautausmaalle sitä seuraavaksi menisi. Tuntuu, että aika monta hautausmaata pääkaupunkiseudulla on jo nähty. :-)

      En ymmärrä, miten se numerovahvistus (joka oli vielä suhteellisen siedettävä) oli muuttunut yhtäkkiä taas tuoksi sanavahvistukseksi. Tajusin sen, kun itsekin kiroilin sanojen kanssa joidenkin blogeissa kommentoidessani, kun meni ne sanat aina väärin. Murr.

      Poista
  3. Minä olen joskus vienyt pojat tuonne ilmailumuseoon, mutta silloin eivät mokomat yhtään tajunneet arvostaa saamaansa retkeä :) Itse olisin katsellut rauhassa pidempäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuolla museossa saisi aikaa kulumaan vaikka kuinka! Mutta ymmärrän, että lapsille museo ei ehkä ole kovin mielenkiintoinen paikka, kun eihän tuolla saa edes koskea mihinkään (muuhun kuin tuohon simulaattoriin).

      Poista
  4. En ollutkaan kuullut tuosta saksalaisesta hautausmaasta, tosin en ole ikinä käynyt Honkanummella. Tuo ilmailu museo on sellainen, jossa pitäisi käydä, mutta kun vaan ei koskaan "ehdi". Työhuoneeni ikkunasta välillä pystyy pongaamaan laskeutuvia koneita, mutta ei oikein ehdi pitää kirjaa niistä lentoyhtiöistä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin törmäsin tuohon hautausmaahan muistaakseni yhtä Uudenmaan matkaopasta lukiessani. Jotkut lukevat matkaoppaita eksoottisista paikoista, mutta minä luen Uudenmaan matkaopasta. Aika säälittävää. :-D Onneksi ei ole mitään matkakuumetta, niin ei tunnu niin pahalta. ;-)

      Sinunkin pitäisi pitää sellainen “CurryKanelin päivä”, että käyt kaikissa niissä paikoissa, joissa olet aina halunnut käydä, mutta et ole koskaan ehtinyt.

      Poista
  5. Herätitpä taas paljon ajatuksia, ja innostuksen käydä itsekin tuolla Ilmailumuseossa!

    Khartumissa on muuten lentokenttä keskellä kaupunkia, noin kolmen minuutin ajomatkan päässä meiltä. Kovin monet lentoyhtiöt eivät Sudaniin lennä mutta hyvin läheltä näemme ne jotka lentävät! Tai ainakin ne jotka saapuvat ja lähtevät päiväsaikaan. Aika monet lennoista lähtevät ikävästi keskellä yötä - bongailu on hankalaa mutta vielä ärsyttävämpää on itse lähteä matkaan yötä myöten.

    Tämä ei nyt sinänsä liittynyt mihinkään mutta kuten sanottu jos jonkinlaisia juttuja tuli mieleen lukiessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tämä herätti ajatuksia.

      Toisaalta on hyväkin, jos lentoasema on lyhyen matkan päässä (siis siinä tapauksessa, jos on itse lähdössä matkalle), mutta ymmärrän, että lentomelu ja muut lieveilmiöt eivät kyllä ole mitään kovin mukavia. Aika erikoista, että monet lennot lähtevät siellä yöaikaan – siihenkin on varmaan jokin syy? Joskus tästä meidänkin yli lentelee lentokoneita öiseen aikaan, ja joskus meteli saattaa olla kovakin, mutta pääasiassa lentokoneet kulkevat muita reittejä.

      Poista
  6. Sulla oli mielenkiintoinen ja ohjelmarikas paiva! Eniten jain miettimaan tuota harmaassa saassa, rameikköön tuijottavaa tyyppia, eikö ole mitaan kivempaa paikkaa oluen juontiin? Ja lentokonebongaus, mielenkiintoista todellakin etta siella on ihan oikeita alan harrastajia. Tuo ilmailualanmuseo vaikuttaa tosi kivalta, sinne olisi kiva paasta! Kiitos avartavasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin mietin, että miksi ihmeessä pitää istua tuolla juomassa olutta – eikö olisi kivempi istua vaikka sisätiloissa? Mutta mistäpä sitä tuonkin ihmisen tarinaa tietää. Aika surullista, varsinkin kun ajattelee, että kello oli hädin tuskin kahtatoista. Aika aikaisin oli mies aloittanut.

      Mene ihmeessä tuonne Ilmailumuseoon, jos vain tilaisuus tulee! Minä saatan mennä sinne vielä joskus uudestaankin, kun oli minusta niin mielenkiintoinen paikka. :-)

      Poista
  7. Upea retki! Mista keksitkin naita ideoita! Ensin haahuilua hautausmaalla ja autiokohteessa, ja sitten tama upea museo. Ja viela samalla reissulla.
    Ja hurjasti infoa museosta. Mietinkin minne olet kadonnut mutta tuollaisen postauksen tekemiseen menee paljon aikaa. Siella muuten pitaa kayda ensi kerralla kun Suomeen tullaan. Meikalaisen ukkelikin varmasti tykkaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan mun näköinen päivä. ;-)

      Kyllähän tämän postauksen tekemiseen meni aikaa, kun ensin piti valita ottamistani kuvista (joita ei ollut ihan vähän) "muutama" ja sitten vielä pienentääkin ne. :-) Eli meni lauantain lisäksi vielä sunnuntaikin, enkä kerennyt tekemään viikonlopun aikana oikein mitään järkevää. :-/

      Uskon, että tuo museo saattaisi viehättää aika montaa miestä. Paitsi mun ukkeliani.

      Poista
  8. Piti heti sanoa, että mistä ihmeestä bongaat näitä kohteita, mutta siellähän se tulikin, matkaoppaasta tietankin :) Kiva lukea näistä retkistäsi, ehdit niin moneen paikkaan samalla reissua, ja vielä mielenkiintoisiin paikkoihin. Ilmailumuseo pitäisi joskus ottaa ohjelmaan, mutta kun en ole vielä käynyt edes tuolla bongailuterassilla, aina viime tipassa lähdössä tai kiiruulla tulossa. Ja minä kun mielelläni bongaisin koneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkaoppaista saa tosiaan aika hyvin vinkkejä eri paikoista. On ollut myös kiva huomata, että niissä on muitakin kohteita kun niitä ihan perinteisiä. Luonto-oppaista taas saa vinkkejä kiinnostavista luontokohteista.

      En minäkään osaisi kuvitella yhdistäväni lentokonebongausta matkalle lähtöön tai sieltä tulemiseen – aika on aina kortilla, ja sitten on vielä ne matkatavaratkin. Mutta toivottavasti ehdit käydä tuolla joskus muulloin!

      Poista
  9. Upea postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että tykkäsit. Kiitos. :-)

      Poista
  10. Sä löydät kyllä aina erikoisia paikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei vaan alkaisi ideat kohta loppua. :-)

      Poista
  11. Kiitos mukavasta virtuaalimatkasta!
    Hautausmaat ovat aina niin mielenkiintoisia. Ihmettelenkin miksi kaikki eivät tykkää niistä.
    Olen muuten aikoinani käynyt ilmailumuseossa. Sitten voin leuhkia, että olen lentänyt (siis istunut kyydissä) tuolla Convairilla. Se lensi aikoinaan Tre-Helsinki väliä viimeisinä vuosinaan. Ja Treella oli silloin vielä vanha Härmälän lentokentä (kuopassa) jonne se laskeutui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin hautausmaat ovat valtavan mielenkiintoisia paikkoja, mutta toisaalta kyllä ymmärrän senkin, että kaikki eivät niistä pidä. Ne voivat olla jonkun toisen mielestä hyvinkin kalseita paikkoja, ja ehkä se kuoleman läheisyyskin tuntuu epämiellyttävältä. Itse olen aina tykännyt kuljeskella hautausmailla, vaikka en oikein ymmärräkään, mikä minua niissä oikein viehättää.

      Vau! Että olet oikein lentänyt Convairilla! Minusta tuo kone oli jotenkin tilavamman oloinen kuin nämä nykyiset koneet, tai sitten se vain tuntui siltä. Matkatavarahyllyt tosin olivat aika pienet... Ei olisi mun käsimatkatavarat mahtuneet hyllylle. :-)

      Poista
  12. No just :D. Nyt on pakko sanoa, että mitään vastaavaa en kyllä olis lauantaipäivälle keksinyt. Tosin ei täällä päin mitään vastaavia paikkoja olekaan, mutta silti.
    Mulle käy yleensä niin, että etukäteen tuulettelen, että jess, kokonainen päivä aikaa olla yksin ja tehdä mitä huvittaa ja sitten kun kuumeisesti koitan keksiä, mitä mua kaikkein eniten huvittaa tehdä, en lopulta tee mitään, kun en osaa päättää, minkä kaikista tekemisistä valkkaisin. Sitten illalla harmittelen, että ihan hukkaan meni päivä, kun en osannut taaskaan hyödyntää.

    Mielenkiintoisia (ja pelottavia) juttuja tuolla museossa. Inhoan (ja pelkään) lentämistä. Enkä vähiten noilla Flybe:n potkurikoneilla. Sama kuin keksipurkilla leijailis taivaalla. En tykkää, mutta olosuhteiden pakosta on välillä noihinkin siipiin luotettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle käy yleensä myös noin, että vapaapäivä vaan mennä hujahtaa ohitse ihmetellessä, ja sitten illalla harmittaa, että olisi sitä oikeasti voinut tehdäkin jotain. Nyt päätin tehdä kerrankin poikkeuksen, ja tulin siihen tulokseen, että näitä poikkeuksia pitää tehdä useamminkin. Kerrankos sitä täällä vaan edetään – joskus on ihan hyvä ottaa aikaa itselleen ja mennä vaikka hautausmaalle käyskentelemään. ;-)

      Mä taas olen aina tykännyt lentämisestä, mutta niillä potkurikoneilla en minäkään tykkää lentää. Jo se potkurikoneen ääni on sellainen, että ei tee mieli istua koneessa yhtään sen kauempaa kuin on pakko.

      Poista
  13. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

    Hautausmaat kiinnostavat. Olen käynyt sekä Honkanummella että Norvajärvellä. Hämärästi muistan Norvajärveltä vaikuttavan kappelin, jossa oli puhutteleva veistos tai vastaava. Kreetalla on myös saksalaisten sotilaiden hautausmaa, samoin Normandiassa. Sopinee arvailla, miltä on perheistä tuntunut, kun oma poika on kuollut sodassa ja haudattu vieraan maan multiin.

    Nyt, jos koskaan haluan mennä Ilmailumuseoon, sillä kuviesi perusteella siellä on paljon näkemistä. Upeita kuvia!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi!

      Pikaisesti googlettelin tuota Norvajärveä, ja nyt iski hirveä halu päästä sinne, kun se on niin paljon isompikin kuin tämä Honkanummen saksalainen hautausmaa. Ja kappeli näytti kuvissa todellakin vaikuttavalta. Harmi, että Rovaniemi on niin kaukana.

      On varmasti ollut perheelle kova paikka, että pojan viimeinen lepopaikka on niin kaukana kotoa. Katselin tuota yhtä koristeltuakin kiveäkin, johon vainajan sisar on ilmeisesti kirjoittanut ja piirtänyt, ja tuli aika surullinen olo.

      Minusta Ilmailumuseo on todellakin käymisen arvoinen paikka. Suosittelen siis lämpimästi!

      Poista
  14. Jäin nyt oikein miettimään, että mihinhän minä menisin, jos minulla olisi vapaa viikonloppu ja viettäisin sitä yksin. Hmmmm. Hautausmaat kiinnostaa aina, mutta täällä Kotkassa ei taida olla ihan yhtä mielenkiintoisia kun sinulla siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muuten olla yllättävänkin vaikeaa keksiä, mihin sitä menisi, jos olisi täysi vapaus päättää. Minulla oli jostain syystä hirveä hinku päästä hautausmaalle, ja siitä eteenpäin yksi paikka johti oikeastaan toiseen.

      Poista
  15. Taas ihmettelen, miten olen onnistunut elämään melkein koko elämäni noiden paikkojen kupeessa ilman, että olen ikinä käynyt paikan päällä. Hienoja paikkoja löysit vierailukohteiksi vapaapäivällesi! En edes tiennyt tuollaisen saksalaisen hautausmaan olemassaolosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos löytyy vielä uusia paikkoja! Minusta on tullut sellainen lähialueiden tutkiskelija sen jälkeen, kun tulin Suomeen, kun minusta on edelleenkin niin kiva olla täällä eikä jossain muualla. :-)

      Poista
  16. Tuo ruokapakkaus on jännittävä! Jos olisin ollut helikopterilentäjä, minun olisi ollut tosi vaikea olla hypistelemättä noita pieniä pakkauksia. Ne ovat jotenkin niin kauhean söpön näköisiä, tulevat mieleen leikkiruoat lapsena.

    Jos alkaisi harrastamaan tuota lentokonebongausta, varmaan keskittyisin bongailemaan kaikkia visuaalisesti hauskoja koneita, kuten vaikka just tuon vihreän mittarimatomaisen koneen tapaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heittoistuimen hätäpakkauksessa on ollut kyllä paljon mielenkiintoista tavaraa! Kas kun ei ollut vielä pelikorttejakin. :-)

      Minua taas kiinnostaisi alkaa bongata kaikkein suurimpia lentokoneita, mutta sitä varten pitäisi lähteä merta edemmäs kalaan, kun harvoinpa täällä Suomessa mitään oikein isoja koneita näkee.

      Poista
  17. Hautausmailla on ihanaa, ymmärrän oikein hyvin ajanviettovalintasi :-) Lentokonemuseo sen sijaan ei niin inspiroi. Kävin Lontoossa sotamuseossa vain koska juutalaisuudesta kiinnostunut ystäväni suositteli sen holokaustiosastoa ja ahdistavan vaikuttava tuo olikin - ja tämä olikin ainoa Lontoon museo jossa sain miehenkin viihtymään, siellä kun oli lentokoneita ja panssarivaunuja sun muuta teknologiaa. Ehkäpä hän lähtisi myös tuonne sinun hyväksi havaitsemaasi museoon mutta en ole varma lähtisinkö itse ;-)

    Onko sinunkin desi-miehelläsi sama juttu museoitten (ja sukupuitten ja historian tallentamisen ylipäätään kanssa) että mitä sitä vanhoja muistelemaan? Sitä tikulla silmään niin kuin jotkut suomalaisetkin leukailivat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähden tätä nykyä paljon mieluummin hautausmaalle kuin esim. baariin istumaan. :-D

      Sotamuseo kuulostaa minusta aika karmealta paikalta. Minä tuskin lähtisin sotamuseoon – tai ehkä semmoinenkin olisi hyvä käydä kokemassa, jotta maailmankuva taas vähän avartuisi. Olen muutenkin tosi valikoiva museoiden suhteen, sillä pitkästyn museoissa vähän turhan helposti.

      Ukkeli ei tosiaan ole kiinnostunut mistään vanhoista jutuista tai edes oman sukunsa historiasta, mutta en ollut koskaan ajatellut asiaa ennen kuin nyt mainitsit siitä. Kerran yritin ruveta piirtämään ukkelin sukupuuta (itselleni selvennykseksi ja muistini tueksi), mutta ukkelin kiinnostus lopahti aika aikaisessa vaiheessa, mikä ei ollut mikään ihme, sillä ukkelin suku ei ole mikään ihan pieni.

      Poista
    2. Ehkä yhteisön yleinen sielunvaellususko ja vainajien nopea tuhkaus vailla muistomerkkejä johtaa siihen, että yksilön muistelemista pidetään turhana (kun se kumminkin syntyy uudestaan ihan toisenlaisena). Oma mieheni arvelee myös että sukututkimuskarsastukseen liittyy kummitusten pelko sun muu taikausko, hänen sukulaisensa eivät uskalla vainajistaan puhua kun pelkäävät puheillaan jotenkin kutsuvansa kuolemaa luokseen! Anoppini on aina ihan kauhuissaan kuullessaan meidän käyneen hautausmaalla.

      Poista
    3. Tuossa voi olla hyvinkin perää. En ole koskaan kysynyt ukkelilta syytä, mutta täytyy varmaankin tiedustella asiaa sitten kun hän kotiutuu taas Suomeen.

      Minäkin pelkäsin aikoinani hindujen hautausmaalla käydessäni, että anoppi järkyttyisi hautausmaalla käynnistäni, mutta ihan hienostihan tuo suhtautui. Hänellä (tai muulla perheellä) ei siis ole ilmeisesti samanlaisia uskomuksia kuoleman suhteen.

      Poista
  18. No niin, oikein kulttuuriretken heitit pidemmän kaavan mukaan.

    Minusta on suuri harmi, että nuoriso on "tägännyt" tuon Nissaksen kartanon päärakennuksen raunion kun sitä rauniota vastikään remontoitiin ja hetken se näytti todella kauniilta. Lähellä, siellä alapuolella on Pulliaisen patsaspuisto ja näyttely, mutta näyttely on avoinna vain kesäisin. Nekin ovat kyseisen kartanon maita ja sen vanhoja rakennuksia.

    Sun olis vielä pitänyt käydä Håkansbölen kartanolla. Vantaan kaupunki on kunnostanut kartanonpuiston muinaiseen loistoonsa ja kartanokin on remontoitu ulkoapäin. Hieno paikka! Tosin eipä siellä näin syksyllä kovasti katseltavaa ole, mutta suosittelen käyntiä vaikka loppukeväällä tai alkukesästä. Voin lähteä sulle oppaaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea sitä itsensä viihdykkeeksi pitää keksiäkin.

      Ai että rauniota on siis remontoitu. Olipa kiva tietää, kun itsekin katselin rakennuksen kattoa, joka näytti siltä, että sille oli jotain tehty. On tosiaan harmi, että paikka on taas sotkettu, mutta paikka taitaa olla aika otollinen nuorison hengailupaikaksi, varsinkin kesäisin. Pussikaljaa ja kulttuuria, mikä voisikaan olla antoisampi yhdistelmä. Paitsi että nuoria ei taida se kulttuuripuoli juurikaan kiinnostaa - pääasia, että on rauha remuta.

      Rauniolle kiivetessäni näin osan patsaspuistoa ja näyttelyn rakennuksia, mutta sinne en arvannut mennä, kun naapurirakennuksen pihassa oli auto. Olin lukenut patsaspuistosta, ja sielläkin olisi ollut kiva käydä, kun kerran ihan nurkilla pyörin, mutta kun se on tosiaan auki vain kesäisin.

      Tuosta kartanosta en ole kuullutkaan – pitää laittaa käyntilistalle. Ja laitan opaspalvelutarjouksen korvan taakse. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3