perjantai 28. elokuuta 2026

Makaronilaatikkoa paperilautaselta

Enpä malttanut olla kauan kotona, kun tuli yllättävä tarve lähteä patikoimaan. Suunnaksi valikoitui tällä kertaa keskinen Suomi eli Pyhä-Häkin, Salamajärven ja Seitsemisen kansallispuistot (ja vielä vähän jotain muutakin). Matkalla ensimmäiseen yöpymispaikkaan piti kuitenkin kierrellä siellä sun täällä katselemassa mielenkiintoisia asioita. 

Ensimmäiseksi pysähdyin Tampereella. Minun on jo iät ja ajat tehnyt mieli viettää Tampereella useampi päivä, mutta ongelmana on se, että Tampereella tuntuu olevan valtavasti kiinnostavaa näkemistä ja tekemistä. Kuinka monta päivää siis riittäisi, että ehtisin kokea kaiken? Lisäksi hotellit ovat minusta Tampereella kalliimpia kuin muualla Suomessa, ja olenkin ihmetellyt, miksi näin on. Saatan toki olla väärässäkin ja kuvitella omiani. 

Miten suloinen asuntovaunu.

Nyt kun Tampere oli kätevästi matkan varrella, päätin tehdä täsmäiskun ja käydä katsomassa siellä jotakin. Mutta mitä? Tätäpä ei tarvinnut kauan arpoa, sillä muistin, että joku lukija suositteli minulle joskus Amurin museokorttelia. Se vaikutti juuri minun tyyliseltäni paikalta, joten kurvasin Amurin kaupunginosaan, esittelin lippuluukulla Museokorttiani ja pääsin ilmaiseksi sisään. 

Lyhyesti Amurin historiaa (teksti on museon esittelylehtisestä): 

"Amurin puutalokorttelin rakentaminen alkoi 1860-luvulla vastaamaan Tampereen kasvavan työväestön tarpeita. Amurin rakentamisen alkuaikoina suomalaisiakin lähti siirtolaisiksi kauas Siperiaan, Amurinmaalle. Tampereen uusi kaupunginosa sijaitsi niin kaukana keskustasta, että tamperelaiset alkoivat kutsua sitä Amurinmaaksi, sittemmin Amuriksi. 1900-luvun vaihteessa Amurissa asui yli 5000 ihmistä.

Nykyään Amurin puutaloista on jäljellä enää museokortteli, johon kuuluu viisi asuinrakennusta ja neljä piharakennusta. Asuinrakennuksiin on sisustettu asuntoja, jotka ajoittuvat vuosille 1882–1973. Museoalueelta löytyvät myös yleinen sauna, leipomo, suutarinverstas, osuuskauppa sekä paperi- ja lyhyttavarakauppa. Jokaiseen asuntoon on luotu kuvitteelliset asukkaat, ja näyttää siltä kuin asukkaat olisivat poistuneet niistä vain hetkeksi."

Niin paljon avoimia ovia! Mie tykkään!
Muutama esimerkki sisustetuista asunnoista: 

Tässä asunnossa asuu Aleksandra, joka on 61-vuotias silittäjä. Hän silittää ja tärkkää kaupunkilaisten pöytäliinoja ja verhoja. Vuokralaisena Aleksandralla on 20-vuotias liinatehtaalainen Johanna. (1901)

39-vuotias suutari Aleksi työskentelee asuntonsa yhteydessä olevassa suutarinverstaassa. (1906)

Tämä huone kuuluu 20-vuotiaalle tekniikan opiskelijalle Arvolle. Arvon tavaroista suurin osa on pula-ajan tuotteita: matto on paperia, samoin tuolit, verhot, seinävaate ja lakanat. Arvon salkku, lippalakki ja kengät ovat nekin paperia. (1946)

Tähän asuntoon on saapunut aikamatkailija tulevaisuudesta. Matkailija ottaa kuvaa puhelimellaan, jota myös kännykäksi kutsutaan. Sana kännykkä on johdettu pikkulapsen kättä tarkoittavasta sanasta känny, ja Nokia-Mobira rekisteröi Kännykän tavaramerkikseen vuonna 1987. (2026)

Yhteiskeittiöt olivat kiinnostava elementti Amurin taloissa. Tyypillinen yhteiskeittiö kulki läpi talon, ja sen kummallakin sivulla oli kaksi huonetta. Jokaisessa huoneessa asui perhe alivuokralaisineen, joten keittiökuntaan kuului neljä perhettä.    

Keskellä oleva keittiötila jakaa talon, ja asunnot ovat keittiön kummallakin puolen.

Liesi oli yhteinen kaikille asunnoille, mutta jokaisella asunnolla oli liedessä oma hella. Päädyissä oli uunit, joita käytettiin vuorotellen.

Asunnot olivat minusta kivoja, ja ihailin sitä, miten taiten asuntojen tarinat oli koostettu. Kaikkein kiinnostavimpia olivat minusta kuitenkin kaupat ja muut yhteiset tilat, ja olin niistä ihan täpinöissäni. Kun näin niistä ensimmäisen eli saunan, olin jo vakuuttunut, että Amuri on paras museo ikinä. 😅

Sauna oli kiinnostavasti kaksikerroksinen, ja lauteet olivat ylhäällä. En ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa. 

Huussissa oli aika monta reikää vierekkäin. Ei ujostelijoille!

Osuusliike Voiman myymälää (1934).

Pula-ajan paperi- ja lyhyttavarakauppaa (1946). Lyhyttavarat olivat pieniä tarve- ja ylellisyystavaroita, joita myytiin kappaleittain tai tusinoittain. Näitä olivat esimerkiksi neulat, napit, kukkarot ja kellot.

Amurin museokortteli oli aivan ihana, ja haaveilen jo uudesta käynnistä siellä. Seuraavalla kerralla haluaisin opastetun kierroksen!

Jatkoin Tampereelta matkaani ja pysähdyin seuraavaksi Mänttä-Vilppulassa, Serlachiuksen Kartanossa. Siellä halusin nähdä Anish Kapoorin erikoislaatuisen taideteoksen nimeltä Edeltäjä.

Kapoor, joka on yksi maailman merkittävimmistä nykytaiteilijoista, oli kypsytellyt mielessään jo vuosia ajatusta suurikokoisesta teoksesta, joka toteutui vasta nyt, kun sille löytyi riittävän iso tila Serlachiuksen kartanosta. Näyttelytila on pinta-alaltaan 600 neliömetriä, ja tilan korkeus on yksitoista metriä, mutta silti teos hipoo kattoa.

Edeltäjä (2026).

Teos on valmistettu polyesterihartsista, ja sen osien kuljettamiseen Lontoon studiosta tarvittiin kolmetoista rekka-autoa. Ilmassa leijui edelleen polyesterihartsin imelähkö tuoksu, ja tuoksuyliherkkiä varoitettiinkin asiasta. 

Edeltäjä sai taas minut miettimään sitä, mikä on taidetta. Voiko mikä tahansa olla taidetta? Entä kuka määrittelee taiteen rajat, taiteilija vai katsoja?  

On pakko tunnustaa, että hihittelin mielessäni: kaikkea sitä tulee lähdettyäkin katsomaan.  

Kapoorin maalaustaide oli hyvin värikylläistä ja räväkkää. Kapoor onkin sanonut, että hänen taiteensa kuvastaa sitä, millainen hän on ihmisenä: täynnä voimakkaita tunteita. 

Tämä teos oli nimeltään Minua neuvoit, oi äiti. Herää vain kysymys, millaisia neuvoja äiti oli mahtanut antaa. 🤣

Mänttä-Vilppulasta matka jatkui taas. Seuraava pysähdyspaikkani oli Petäjäveden vanha kirkko, jonka rakensivat keskisuomalaiset talonpojat vuosina 1763–65. Kirkko valittiin vuonna 1994 Unescon maailmanperintöluetteloon esimerkkinä pitkän pohjoismaisen puuarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon perinteestä. Kirkko on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan, mikä on mielestäni melkoinen ihme. 

Sisäänpääsy kirkkoon maksoi kaksitoista euroa, mikä oli mielestäni liikaa – ja se näkyi varmasti naamastani. Joku lukija ihmetteli kerran, kun valittelin vaatteiden kalliutta, että eikö matkustaminen ole sitten kallista. Kysymys oli niin hyvä, että havahduin itsekin miettimään ja kummastelemaan omaa ajattelutapaani. Onhan se nyt erikoista, että nipotan joissakin asioissa jokaisesta eurosta, mutta sitten taas joissain toisissa asioissa hinnalla ei ole väliä. Mukavuus on esimerkiksi sellainen asia, josta en kovin mielelläni tingi, ellei ole ihan pakko. Joskus olisi kiva tehdä budjettimatkoja ja yöpyä "ihan missä tahansa", mutta nämä haaveet ovat kariutuneet viimeistään jaettuun vessaan. 

Kirkko oli minusta yksinkertaisuudessaan viehättävä.

Lattialankut on veistetty samalla paikalla sijainneen, vuonna 1724 valmistuneen, kappelin seinähirsistä. 

Kirkon rakentaneet kaksitoista paikallista kirvesmiestä ovat jättäneet nimikirjaimensa kattoon. 

Alttarivaate on kopio vuodelta 1952. Alkuperäistä alttarivaatetta säilytetään Kansallismuseossa.

Saarnastuolia koristavat neljä evankelistaa, Jeesus sekä lukuisat enkelit.

Lukkarintuolista johdettiin virrenveisuuta ja heräteltiin sauvalla kesken jumalanpalveluksen nukahtaneita. 

Kirkossa ei ole ollut koskaan lämmitystä, ja talvella kirkossa on saattanut olla aika viileää, kun ovestakin paistaa päivä läpi.

Petäjäveden vanha kirkko jäi pois käytöstä jo vuonna 1879, kun pitäjään rakennettiin uusi kirkko. Vanhaa kirkkoa ei suunnitelmista huolimatta kuitenkaan koskaan purettu. Kirkkoa on hoidettu rakennusmuistomerkkinä 1920-luvulta lähtien. Nykyään kirkossa pidetään etenkin kesäisin jumalanpalveluksia, häitä, kastetilaisuuksia ja konsertteja. 

Matkalla oli vielä yksi kohde, Tikkakosken ilmavoimamuseo, mutta se ei jaksanut oikein enää innostaa, varsinkaan kun lentokoneiden sisätiloja ei päässyt tutkimaan. 

Tiira-lentokoneen ja sen rakentajan Raimo Päätalon tarina jaksoi kuitenkin huvittaa.

Yritteliäs kaveri. 😂

Tikkakoskelta ei ollut enää pitkä matka Äänekoskelle, josta olin varannut yöpymispaikan. Tarkoitus oli jatkaa siitä sitten seuraavana aamuna Pyhä-Häkin ja Salamajärven kansallispuistoihin. 

Hotelli Hirvi.

Hirvi oli hauska retrohotelli, ja majoitukseen kuului iltasaunakin. Huoneessa oli jääkaappi sekä mikroaaltouuni, mikä tarkoitti sitä, että siellä saattoi säilytellä ja lämmittää omia eväitään. 

Huoneeni oli ihan käytävän päässä ja luultavasti normaalihuonetta suurempi, kun ikkunoitakin oli kahteen suuntaan.

Gourmet-ateria eli kotoa tuotua makaronilaatikkoa. Näin säästämme ruokakustannuksissa. 🤣

En nähnyt illan aikana hotellissa ketään muuta (edes siellä saunassa tai hotellin vastaanotossa, joka ei ollut viikonloppuisin auki), mutta seuraavana aamuna aamiaisella selvisi, että hotellissa oli muitakin. Aamiainen alkoi ilahduttavasti jo kuudelta, mikä tiesi sitä, että saatoin olla jo seitsemältä tien päällä. Kirjoitan vielä muutaman sanan Pyhä-Häkin kansallispuistosta ja jatkan loput seuraavassa postauksessa. 

Pyhä-Häkin kansallispuisto on tunnettu ennen kaikkea ikivanhoista puistaan. Tunnetuimmat näistä ovat Vanha iso puu, joka aloitti kasvamisen vuonna 1518, ja Uusi iso puu, jonka kasvutarina alkoi vuonna 1641. Kotajärven polulla, jolla on pituutta 6,8 kilometriä, näkee nämä molemmat. 

Ensimmäiseksi tuli vastaan Uusi iso puu. 

Vanha iso puu oli jo kelottunut. 

Kuolinvuoden näkeminen teki vähän surulliseksi.

En ole koskaan halannut puuta, mutta kerta se on ensimmäinenkin. 

Kädet eivät ylety lähellekään puun ympäri.

Jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä kannattanut halata elävää puuta eikä kuollutta. 🤣 

Kotajärven polku oli hyvin metsäinen, ja koska ei tuullut juuri nimeksikään, hyttysiä oli ärsyttävän paljon. 

Suo-osuudet ilahduttivat, kuten aina. 

Muuten patikointi on tähän aikaan vuodesta oikein antoisaa, kun metsässä on marjojakin, joita voi vedellä pahimpaan nälkään. Suolla oli karpaloitakin, jotka olivat tosin aika rapsakoita. 

Pikkuinen sammakko, joka ei ollut kooltaan kuin ehkä pari senttiä. 

Lopetan höpinät nyt tältä erää ja tarinoin loppumatkan toiste. Sen verran pitää kuitenkin paljastaa, että tuli käytyä vielä toisenkin kerran Tampereella. 😅

***** 

P.S. Äsken tapahtui jotain kummallista. Ovikello soi hyvin voimallisesti, mutta en mennyt avaamaan, kun en odottanut ketään. Kun ovikelloa rimputettiin toistamiseen, oli pakko mennä ovelle. Ehkä ukkeli oli unohtanut kotiavaimensa? (Ukkeli on siis palannut Intiasta kotiin.)

Oven takana seisoi ihan tuntematon ukko lappu kädessään. Oliko teillä niitä auton renkaita, hän kysyi. Olin, että anteeksi mitä, jolloin mies selitti tulleensa ostamaan auton renkaita, jotka oli myynnissä tässä rapussa. Mies osoitteli postiluukkuamme ja sanoi, että nimi kuulosti ihan tuollaiselta kuin tuossa. Selvisi, että mies oli saanut myyjältä talon numeron ja rapun kirjaimen mutta ei asunnon numeroa eikä edes myyjän puhelinnumeroa. Myyjän nimestäkään miehellä ei ollut varmaa tietoa, mutta hän oli löytänyt alakerran taulusta nimen, joka kuulosti semmoiselta, että se saattoi olla oikea, ja nyt hän seisoi meidän ovemme takana. 

Totesin, että se on kyllä sataprosenttisen varma, että meillä ei ole mitään auton renkaita myynnissä. Ukko pahoitteli, että oli tullut soittamaan ovikelloamme ja lähti menemään. Mikä lienee huijari ollut, hän mutisi vielä mennessään.  

42 kommenttia:

  1. Olihan taas mukavaa ja antoisaa luettavaa. Käyntikohdeideoita myös😀.
    Tänä vuonna kierrettiin Itä-Suomessa, aiemmin ajaltiin Länsi-Suomen reunaa ylös Lappiin. Keski-Suomi on jäänyt vähemmälle. Sinnekö seuraavaksi?
    Aika erikoinen renkaiden ostaja vai mikä lienee ollutkaan🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit, ja sait ehkä ideoitakin. 😊

      Minullakin on Keski-Suomen kohdalla iso musta aukko. Tosin niin on Länsi-Suomen kohdallakin, vaikka sitä kyllä paikkailin pari vuotta sitten. Keski-Suomi on ollut lähinnä läpiajopaikka pohjoiseen mentäessä, vaikka olisihan sielläkin vaikka miten paljon näkemistä.

      Kyllä se ukko renkaiden ostaja taisi olla, kun kuulin avoimesta parvekkeen ovesta ukon sanovan jollekulle toiselle, kun oli päässyt takaisin pihalle, että “ei siellä ollut niitä”. Mutta todella erikoinen tapaus, kun lähtee ostamaan renkaita ilman puhelinnumeroa ja tietoa tarkasta osoitteesta. 🙈

      Poista
  2. No olipas outo rengasmies... jäi mietityttämään oliko hän huijari vai häntäkin huijattu...
    No sullapa on taas ollut monipuolinen reissu. Tampereella on kyllä vaikka mitä nähtävää ja tosiaan melko kallista majoittua. Ammattiliiton kautta saan onneksi alennuksia Holiday Clubille, joten siellä on joskus ihan hyviäkin tarjouksia.
    Mua ei museot erityisemmin kiehdo, mutta nyt sain jostain päähäni, että olis kiva käydä Reidar Särestöniemen näyttelyssä Vuohijärvellä. (Olis muuten ihan Repoveden vieressä!) En kyllä muista enkä jaksa nyt katsoa mihin asti näyttely siellä oli. Plus pihiys iskee mullakin, kun katselen sisäänpääsyä joihinkin paikkoihin. Mekin meinattiin Petäjävedellä kirkkoa katsomaan, mutta ensin tajuttiin, että sinne ei pääse koiran kanssa ja kun jo suunnittelimme vuorottelua kirkkoon menossa, tajusimme että siitä pitäis vielä pulittaa rahaa. Juu ei. Mutta nytpäs näin sen sisältäkin, kiitos!
    Pyhä-Häkki on kyllä kiva, mutta noista kolmesta missä kävit, Salamajärvi oli mun suosikki. Riippuu tosin varmasti paljon reitistäkin minkä missäkin tekee, joten jäänpä odottelemaan teitkö eri vai samoja lenkuroita puistoissa kuin me!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmetytti sekin, miten se ukko oli päässyt sisään rappukäytävään, kun ei hän soittanut ainakaan meidän ovisummeria. Mutta ehkä joku oli tullut juuri samaan aikaan sisään, ja tyyppi pääsi siivellä.

      Onpas kiva, että saat ammattiliiton kautta alennuksia majoituksista. Joskus hotellien omilta sivuiltakin saa hyviä alennuksia, varsinkin syksyllä, ja mullakin kävi tuuri seuraavan majapaikan kanssa.

      Munkin piti käydä Särestöniemen museossa Kittilässä viime Lapin-reissulla, mutta siellä oli juuri näyttelyn vaihto menossa, ja paikka oli kiinni ne pari päivää, kun olin siellä. Kyllä harmitti. Tykkään Särestöniemen värikkäistä teoksista.

      Näin oikein silmissäni teidät suunnittelemassa täsmäiskua Petäjäveden kirkkoon. 😅 Minustakin kirkkoon pitäisi päästä ilmaiseksi, vaikka toisaalta tietysti tuommoisen kirkon ylläpitäminen maksaa, joten sitä kautta ymmärrän pääsymaksun. Mietin siinä lipputiskillä muutaman sekunnin, käännynkö kannoillani, mutten kehdannut. Jos olisin nähnyt ulkona olevan hinnaston, jonka bongasin vasta autolle palatessani, olisin saattanut jättää menemättä.

      Voin nyt jo tässä vaiheessa paljastaa, että Salamajärvi oli noista kolmesta minunkin suosikkini. En suuremmin rakastunut Pyhä-Häkkiin, vaikka olihan ne isot ja vanhat puut ihan komeita.

      Poista
  3. Heh, olen asunut lapsena Äänekoskella ja käynyt siellä ala-asteen. Meidän luokalla oli tuon Hotelli Hirven omistajaperheen poika, sukunimeltään Karhu! Jotenkin tuo nimiasia naurattaa edelleen! 😄 En kyllä muista koskaan tuolla hotellissa käyneeni, mutta muistan sen kyllä. (Paitsi nyt aloin miettiä, olisiko kuitenkin ollut joku luokan juttu, mikä olisi ollut siellä... en ole varma.)

    Mietin myös, mitä kautta mahdoit ajaa Tampereelta Mänttään... kenties Jäminkipohjan (kuuluu Ruoveteen) kautta? Olen nimittäin asunut sielläkin... 😂

    Siskoni asuu Tampereella, täytyypä kysellä, ovatko tuolla Amurissa joskus käyneet, se olisi itsellekin ihan kiinnostava kohde. Tykkään nykyään myös kirkoista ja tuo Petäjäveden kirkko näyttää tosi upealta!

    Tuon taideteoksen kohdalla jäin miettimään montaa asiaa: miten järjettömästi siihen on kulunut materiaalia (joka taitaa vielä olla jotain myrkkyä), miten älytöntä on jotain tuollaista hökötystä kuljettaa oikein usean auton voimin, miten hullun paljon se vie tilaa yleensäkin, mikä karmea jätemäärä siitä tulee joskus (todennäköisesti kierrätyskelvotonta vielä...) jne.

    Suokuvat, vanhat puut (ja uudemmatkin) ja sammakko herättivät kuitenkin ihastuksen huokauksia. Tuolla olisi kiva käydä, ehkä mun vain täytyisi joku kerta hypätä autoon ja lähteä!! Olisi Jyväskylässä yöpaikkojakin, koska yllätys yllätys, olen asunut sielläkin... 🤭 No tarkalleen ottaen siellä on asunut lähes koko sukuni molempien vanhempien puolilta. Olen kyllä itsekin asunut siellä hetken opiskeluaikana, ja alle kouluikäisenä asuttiin siellä maalaiskunnissa Säynätsalossa ja Muuratsalossa. (Juu, olen todellakin asunut monessa paikassa elämäni aikana!)

    Jatkoa retkillesi odotellessa, hyvää Suomen luonnon päivää! 🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet tosiaan ehtinyt asumaan vaikka missä. 😅 Minä olen asunut elämäni aikana tylsästi vain Kymenlaaksossa ja pääkaupunkiseudulla. Niin ja tietysti joitakin pätkiä myös Intiassa ja Boliviassa sekä Kolumbiassa.

      Tuo hotellin nimiasia on minustakin tosi hassu. Kaiken lisäksi mietin, että miksiköhän hotellin nimeksi on annettu Hirvi. Karhu olisi ollut minusta paljon parempi nimi. 😂 Mutta ehkä Karhu olisi ollut omistajien mielestä liian osoitteleva, jos kerran heidän sukunimikin oli Karhu, mutta sitä kautta tuli sitten mielleyhtymä Hirveen.

      En ajanut Mänttään Jäminkipohjan kautta, vaan lähdin Hirsilästä tielle numero 58, joka sivuaa mm. Juupajokea ja Kopsamoa. Google tarjosi sitä parhaaksi vaihtoehdoksi, enkä taas kyseenalaistanut Googlen ehdotusta mitenkään. Joskus Google tarjoaa jotain ihan ihme reittejä (yrittää vissiin välttää tietyömaat tms.), ja sitten päädyn ajelemaan minne sattuu, kun en tajua kyseenalaistaa Googlea tuntemattomissa paikoissa.

      Amuri oli ihana paikka, joten suosittelen sitä lämpimästi! Minulla olisi ollut toinenkin kirkko, jonka olisin halunnut nähdä – Pihlajaveden erämaakirkko – mutta se oli sen verran syrjässä, etten viitsinyt kuitenkaan lähteä ajelemaan sinne. Nyt vähän harmittaa, koska tuskin palaan noille seuduille kovin pian uudestaan.

      Ympäristönäkökulmasta ajatellen tuo taideteoshan on täysi katastrofi. On todellakin älytöntä kuskailla tuollaista monella rekalla Lontoosta asti, ja entäs sitten se materiaali, joka on taatusti myrkkyä. 🙈 Ja tämä kaikki vain, jotta ihmiset pääsisivät "nauttimaan" taiteesta. 🙈

      Jyväskyläkin on minulle lähes tuntematon kaupunki. Joskus kauan sitten kävin siellä ukkelin kanssa, kun ukkeli oli siellä töissä, ja nyt kun oikein pinnistän muistiani, niin olihan meillä yhden entisen poikaystävän kanssa tarkoitus jopa muuttaa sinne! Mikä lienee päähänpisto sekin ollut, mutta mentiin kerran oikein junalla katselemaan Jyväskylää sillä silmällä, että millaista siellä olisi asua. Onneksi muuttosuunnitelmat jäivät toteutumatta, koska kyseinen poikaystävä osoittautui mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi.

      Myöhästyneet Suomen luonnon päivän toivotukset! 🤗 Ja kiitos mukavasta kommentistasi. 🥰

      Poista
  4. Tosi hieno kotimaan matka ja kiva oli olla mukana virtuaalisesti.Nuo Amurin asunnot näyttävät olevan tosi mielenkiintoinen kohde.Olen ollut Tampereella kahdesti,kerran pikaisesti ja toisen kerran lapsen kanssa,mutta olisi kiva nähdä kaupunkia vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olit kierroksella mukana. 😊 Amurin asunnot olivat tosi mielenkiintoisia, ja siellä olisi saanut menemään vaikka useammankin tunnin, jos olisi tutkinut kaiken oikein huolella.

      Minunkin aiemmat Tampere-käyntini ovat olleet aika pikaisia, mutta tämä käynti taisi viedä pikaisuudessaan voiton. 😅

      Poista
  5. Ulrika50v.blogspot.com30.8.2026 klo 10.30

    Olipa kiva nähdä Amurin puutalot ! Vastaavia oli Vaasassa Finlaysonin tehtaan työntekijöile , puutalokorttelia kutsuttiin kapruksi . Olen hullun kiilto silmissä etsinyt juttua siitä mutta en löytäny mutta kuinkas ollakkaan löysin täältä vastaavaa 😆😆🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että löysit edes jotain korviketta Vaasan asunnoille. 😅 Minäkin kiinnostuin asuinnoista sen verran, että piti ryhtyä googletuspuuhiin. Harmi, että Kaprun puutalot on nykyään purettu. Kerkesin jo haaveilla reissusta Vaasaan. 😂

      Poista
  6. Kiva kun kävit Mäntässä! Olen kotoisin naapurikunnasta ja kävin lukion Mäntässä. Joka kesä käyn katsastamassa taidenäyttelyt, joita on monta erilaista. Päivän kruunaa aina lounas sveitsiläisessä viinitupa Vuorenmajassa. Tampere ja Jyväskylä on jo lapsuudesta tuttuja kaupunkeja, molemmissa asuu sukulaisia. Jyväskylästä ylöspäin en ole paljon mennyt, pitäisi varmaan käydä katsomassa ainakin ne vanhat puut. Jostain syystä olen nykyään innostunut puista.
    Sari T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäntässä olisi ollut tosiaan paljonkin taidetta tarjolla, ja Mänttä näkyi mainostavan itseään taidekaupungiksi, ihan syystä! Minä päätin jättää Pekilon taiteen katsomatta, koska aikaa oli rajallisesti, eikä siellä käynyt museokortti. 🤭 Viinitupa Vuorenmaja näyttää houkuttelevalta (googletin), mutta on nyt jo laittanut ovensa näköjään säppiin, eikä se olisi ollut tuolloin sunnuntainakaan auki. Mutta laitan muistiin mahdollista tulevaa tarvetta varten.

      Puissa on jotain rauhoittavaa ja maadoittavaa, ja siksi kai minäkin olen alkanut viehättyä puista – ja jopa halailla niitä. Ensi kerralla pitää kyllä valita elävä puu halauskohteeksi. 😅

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa syksyn jatkoa! 🤗

      Poista
  7. Sinä osaat vinguttaa upeasti museokorttia ja "samalla rahalla" nähdään me "hyyryläiset" - kiitos!! Petäjäveden kirkolla ollaan polkaistu ja Tikkakoskella pyöritty vanhoissa koneissa kai niin huolimattomasti lapsena, että syystäkin rauhoitettu - äitini eno oli siellä töissä ja joka kesä tuli leikittyö lentokoneleikkejä - ne kiehtoi. Nyt oli kyllä niin paljon käymätöntä kansallispuiston kolkkaa, että Pyhä-Häkki ja Salamajärvi piti googgeloida ja tallentaa "tutkittaviin"! Kiitos upeasta postauksesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin itsekin, miten helposti olen saanut kohta Museokortin arvon takaisin. Yleensä se on jäänyt viime tippaan, mutta nyt ei mennyt viikkoakaan. 😅

      No nyt ehkä ymmärrän, miksi lentokoneisiin ei pääse enää tutustumaan sisältä päin. 🤭 Toki lapset ovat uteliaita, ja jos kerran lupa on, niin miksi ei. Ihan huikeaa, että sinulla on ollut sukulainen siellä töissä!

      Kiitos itsellesi, että jaksoit lukea! 🤗

      Poista
  8. Amuri on minusta ihana paikka. Nyt ei olle vähään aikaan käyty Tampereella, mutta aikoinaan kävin siellä aina kun mahdollista ja jos ei museo ollut auki, niin sitten kävimme aamupalalla Amurin helmessä.

    Petäjäveden kirkko on minusta upea. Ja Tikkakosken lentomuseokin ihan kiva. Mitäköhän vielä edit näkemään ja kokemaan reissusi aikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amuri on ihana paikka ja kestää tosiaan useammankin käyntikerran. Varmaan joka kertaa löytää jotain uutta ihmeteltävää, kun en minä ainakaan jaksanut lueskella yhdellä kertaa kaikkia opastauluja ja tutkia jokaista yksityiskohtaa. Amurin helmi näytti myös ihastuttavalta, vaikka jätinkin itse käymättä siellä.

      En tehnyt kovin pitkää reissua, mutta kyllä toiseen postaukseenkin on vielä ihan "riittävästi" materiaalia. 🙈

      Poista
  9. Heippa! Oi miten ihana kirkko. Tuo olisi nähtävä!
    Makaraoonilaatikko on ollut lempiruokani, mutta koska minulla on diabates ja neuropatia jaloissa, niin on syötävä erittäin harkiten. Aikoinaan tarjosin makaroonilaatikkoa ruotsalaisille lapsille ketsupin kanssa ja he söivät koko laatikon. Kehuivat ettei he koskaan ole syöneet mitään niin hyvää. Ruotsalaiset tekee makaroonilaatikon kinkun paloihin, joten se ei voi olla yhtä hyvää kuin suomalainen makaroonilaatikko. Italialaisetkin tekee makaroonilaatikon kinkunpaloihin.
    Hyvät jatkot sinulle! Kävele minunkin puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko oli todella sympaattinen ja virkistävän erilainen. Siitä puuttui sellainen jyhkeä arvokkuus, jota itse usein vähän vierastan kirkoissa. Sen sijaan se tuntui jotenkin kotoisalta.

      Mukavia makaronilaatikkomuistoja. Nauratti tuo, että lapset söivät koko laatikon. 😅 Makaronilaatikko kuuluu myös omiin lempiruokiini, ja teen sitä melkein aina silloin, kun ukkeli on pidempään poissa (hänhän ei syö jauhelihaa). Tykkään ruoista, jotka on helppo tehdä ja joista riittää syömistä moneksi päiväksi, ettei tarvitse kokkailla jatkuvasti. 🤭 Toinen ikisuosikkini on kaalilaatikko, jota syön sitäkin ketsupin enkä puolukkahillon kanssa,

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa syksyn jatkoa sinulle! 🥰

      Poista
    2. Voisit kokeilla soijarouhe-laatikkoa, olen tehnyt sitä joskus kasvissyöjille ja kyllä menee ihan täydestä, kun maustaa hyvin. Muistaakseni saatoimme laittaa jonkin punaviininlopunkin siihen kastikkeeseen.

      Poista
    3. Meistä kumpikaan ei tykkää yhtään soijasta, mutta toisaalta en ole ehkä antanut soijalle mahdollisuutta ja varsinkaan maustanut sitä kunnolla. Täytyypä yrittää kokeilla joskus. Pelottaa vaan, että jos näkee "hirveän" vaivan, eikä sitten pysty syömäänkään ruokaa... Olisi ehkä varminta lisätä vielä sitä punaviiniäkin, koska mikään, missä on punaviiniä, ei voi olla pahaa. 🤭

      Poista
    4. Se kyllä pelasti asian :)

      Poista
  10. Äitien neuvot ovat moninaiset.
    Minusta olisi voinut tulla (sirittäjä 🤣 nää tekstinmuokkaukset on ihan parhaita!) silittäjä. Tykkään siitä nytkin. Pyykkien kanssa puljaaminen on ihan käsitöihin verrattavaa hommaa.
    Erikoinen tuo sauna. Hellan useat tulipesät myös hämmästyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. olen vasta herännyt ja luin kaiken nukahtelematta 🤭

      Poista
    2. Minäkin rakastan silittämistä ja pyykkien kanssa puljaamista muutenkin. Ihana löytää lajitoveri, kun olen käsittänyt, että silittäminen ei taida kuulua kovinkaan monen lempipuuhiin. On ihan parasta, kun näkee, miten jokin ryppyinen vaate siliää silmissä. 😅

      Aamu on ihmisen parasta aikaa. 😉

      Poista
  11. Kiitos ihanasta blogistasi - luen sen aina mutta kommentoin nyt eka kertaa, koska haluan jakaa sinulle hyvän hotellihintavinkin. Teillä varmaankin on (Finnairin) kanta-asiakkuus ja avios-pisteitä? Niillä voi ostaa edullisesti hotellivoucherin esim Sokos- tai Scandichotelleihin. Näin se toimii Scandicissa: varaa huone Scandicin nettisivuilta varauskoodilla VOY. Sitten lunastat Finnair shopista voucherin 500 avioksella + 74 eurolla. Esität voucherin hotellin vastaanotossa ja homma on sillä selvä eli huoneen hinnaksi tuli tuo 74€. Tähän varaustyyppiin susältyy myös aamiainen (kahdelle) sekä täysi peruutusoikeus. Tarkat ohjeet löytyy Finnairin nettisivuilta - myös muiden mukanaolevien hotelliketjujen osalta.

    Hotelli Hirven nimen arvelisin tulevan siitä, että Ääneskoskella on Hirvaskangas-niminen taajama. Tuttu mm Huutokauppakeisari-ohjelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi! Ihana kuulla, että jaksat lukea höpinöitäni. 🤗

      Kiitos myös hotellivinkistä. Harmillisesti me lennämme ukkelin kanssa todella harvoin Finnairilla, ja vaikka mulla taitaa olla jokin ikivanha Finnairin kanta-asiakaskortti, niin Avios-pisteitä minulla ei kyllä ole. Mutta vinkistä saattaa olla hyötyä jollekin muulle lukijalle, joten kiitos, että jaoit tämän. 😊

      Tuokin selitys on hyvin mahdollinen hotelli Hirven nimelle. Enpä muuten tiennytkään, että Hirvaskangas (ja Huutokauppakeisari) on Äänekoskella.

      Poista
  12. Mielenkiintoinen reissu ollut sinulla taas. Pitääpä laittaa amurin museokortteli korvan taakse, niin tiedän seuraavalla Tampereenreissulla raahata nuorimmaisenkin sinne.
    Petäjäveden kirkossa olen käynyt 80-luvulla, mutta olen jonkinlaisissa yhteyksissä erään sikäläisen bloggarin kanssa edelleen.
    Nuo punaiset taideteokset toivat mieleen vain kuukautisveren ja siihen liittyviä ällötyksiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinja Tikkakoskella en ole vielä käynyt portteja pitemmällä, keskimmäinen opiskelee siellä hävittäjälentäjäksi.

      Poista
    2. Toivottavasti nuorimmainen ei ole kauhean pahoillaan, jos päätyy Amuriin. 🤭 Uskoisin Amurin kyllä kiinnostavan kyllä nuorempaa sukupolveakin.

      Nyt kun mainitsit kuukautisveren, niin en saa mielikuvaa mitenkään pois päästäni. Jos kävisin katsomassa Kapoorin teoksia nyt uudelleen, näkisin ne varmasti ihan toisin silmin. 😅

      No vau! Hävittäjälentäjä kuulostaa ihan uskomattoman rohkealta ja vaativalta uravalinnalta. Onnea lapsesi opiskeluihin! ❤️ (Meinasin kirjoittaa, että poikasi opiskeluihin, mutta voihan hän olla tyttökin.)

      Poista
    3. Kyllä hän on poika :) Kiitos !
      Ja meidän lapset tykkää museoista, kummallisesti kasvatettuja :D

      Poista
    4. Sehän on hieno homma, jos lapsenne viihtyvät museoissa. 😊 Näin Amurissa lapsia, joista ei voi sanoa samaa. 🙈

      Poista
  13. Ja minä kun olen täällä Tampereen kupeessa enkä ole tuolla Amurissa käynyt. Voi ihme. Taitaa jäädä ensi kesään. Semmoista se on kun nähtävyydet ovat liian lähellä.
    Kävimme sentään 2 kertaa Tammerkoskea ihailemassa. Ensin kuohui ihan hurjana ja viime viikolla olikin ihan kuiva. Jotain huoltohommia tehtiin. Oli oudon näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että joskus nähtävyydet ovat liian lähellä. 😅 Mutta käyt Amurissa sitten ensi kesänä, jos et nyt enää ehdi.

      Pitää tunnustaa, että jouduin googlettamaan Tammerkosken. 🙈 Onkin näköjään ihan Tampereen keskustassa. Olenkohan nähnyt koskaan sitäkään?

      Poista
    2. Oho! kyllä olisi aiheellista käydä Tampereella vielä uudestaan. ;))))))))))

      Poista
  14. Minä olen kierrellyt Amuria vain ulkopuolelta - täytyykin ottaa seuraavaksi vähän tarkempaan syyniin se kortteli. En ole ilmeisesti jaksanut perehtyä asiaan senkään vertaa, kun en ole tiennyt että taloihin pääsee sisälle, vaan olen tyytynyt pyörimään ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä tarkempaan syyniin! Tosin jos vielä tänä vuonna aiot Amuriin, pidä kiirettä, sillä paikka näyttää olevan auki vain syyskuun kuudenteen asti. 😨 Olin kuvitellut paikan olevan auki ympärivuotisesti, mutta eihän se olisi mahdollista, koska talot ovat talvella varmasti tosi kylmiä. Minunkin seuraava käyntini jää ensi kesään. 😕

      Poista
    2. ehkä olen ollut Amurin liepeillä kesäkauden ulkopuolella - se saattaisi selittää tietämättömyyteni.

      Poista
    3. Voi hyvinkin olla, koska ainakin käyntipäivänäni Amurin portti kadulle oli auki, joten kadulta kyllä selvästi näki, että paikka on auki.

      Harmittaa muuten, kun Suomessa monet museot menevät niin aikaisin syksyllä kiinni. Syyskuun alkuun asti auki oleva museo on jo ihan luksusta.

      Poista
  15. Onkohan pieni asuntovaunu Constructam 1970 luvulta, omamassa jotain 600-700g. Onkohan vetoauto täyssähkö? Sähköautoissa vetomassa on ihan onneton.
    Meillä myös pieni asuntovaunu ja vähän isompaa olemme ostamssa. Ja pitäisi myös autoa päivittää vähemmän ajettuun. Haasteena on tuo vetomassa, pitäisi ostaa tosi kallis uusi täyssähkö jos haluaa vetää vaunua ja seuraavaksi haaste on että auton painaa paljon. Kun auto + vaunu ylittää 3500kg niin sitä eti vedetä henkilöautokortilla.
    Ja kun sähköauton taakse laittaa vaunun niin ajettavat kilometrit puolittuu.
    Tämä on tälläisen länsimaisen ihmisen ongelmia...
    Kiva reissukuvaus sinulla.Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uudesta näkökulmasta! Minä en ole tiennytkään, että sähköautojen vetomassa on noin huono. Se ehkä selittää sen, miksi noin ison näköisen auton perässä on noin pieni vaunu. 🫣

      Toivottavasti teille löytyy sopivat vaunu ja auto, ja pääsette seikkailemaan pian uudella yhdistelmällä!

      Kivaa syksyn jatkoa! 🤗

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3