maanantai 17. elokuuta 2026

Leijonan luola

Tulipa käytyä taas Virossa, kun en ole vielä tänä kesänä käynytkään Virossa. 🙈 Tämä oli siis kesän neljäs matka Viroon, ja vaikka kuinka tykkään Virosta, niin ennustanpa nyt, että tämän vuoden Viron-matkat on tehty. 

Tällä kertaa suuntasimme äidin kanssa Saarenmaalle, jossa en ollut vielä koskaan aiemmin käynyt mutta jonka olen aina halunnut nähdä. Saarenmaahan on saari, ja sinne meneminen on tuntunut minusta etukäteen ajateltuna hieman vaikealta, kun sinne pitää mennä lautalla. Ajattelin ensin, että en osta lauttalippua etukäteen, vaan ostaisin lipun vasta satamassa. Minähän en tykkää matkoilla yhtään siitä, että pitää olla tiettyyn kellonaikaan jossakin, vaan matkustaisin mieluummin ilman aikatauluja. 

Etukäteen ostettava lauttalippu kuitenkin houkutteli, koska olin lukenut, että satamassa olisi kameratunnistimet, jotka tunnistaisivat auton rekisterinumeron, eikä tarvitsisi muuta kuin ajaa lauttajonoon. Kun sain selville, että lipun voisi muuttaa vielä 15 minuuttia ennen lautan lähtöä, päätinkin ostaa lauttalipun etukäteen. Henkilöauto sekä yksi normaali henkilölippu ja yksi alennuslippu (yli 65-vuotiaille) kustansivat 17,8 euroa suuntaansa. 

Lauttamatkaa ennen piti päästä Tallinnaan, ja koska äiti oli matkassa, helpotin menomatkaa ottamalla sekä Priority Car -paikan (joka takaa sen, että laivaan ja laivalta pois pääsee ajamaan ensimmäisten joukossa) ja istumapaikat Comfort Loungesta. Pääsimme Comfort Loungeen melkein ensimmäisinä ja saimme parhaat istumapaikat ihan laivan keulasta. 

Huomatkaa karhujen mätsäävät paidat. Enskakin sai ennen lähtöä Team Hai -paidan. 

Ukkeli kutsuu Enskaa nimellä Boneless (eli Luuton) sen letkeän ruumiinrakenteen takia. Kun laitoin yllä olevan kuvan ukkelille, ukkeli kysyi, onko Luuton ensimmäistä kertaa Virossa. 😂 Ei ollut, sillä tämä oli jo Luuttoman toinen Viron-reissu! 

Comfort Loungen hintaan kuuluu myös pientä syötävää ja juotavaa. Tässä on jo ns. jälkiruoka menossa.

Ajomatka Tallinnasta Virtsun satamaan oli tylsä. Emme pysähdelleet parin tunnin ajomatkalla hirveästi, koska se etukäteen ostettu lauttalippu. Suurinta viihdykettä matkalla olivat vanhat autot, joita oli roudattu pelloille mainostarkoituksessa.

"Etsitkö uutta saunaa, kesämökkiä tai kotia?"

Olimme Virtsun satamassa liian aikaisin, ja edellinen lautta oli vielä satamassa. 

Valkoiset kaistat ovat e-ticket -kaistoja niille, jotka ovat ostaneet lipun etukäteen, ja siniset taas kassallisia kaistoja, joilta voi ostaa lipun vasta satamassa.
En voinut ajaa jonoon, koska arvelin, että kamera ei tunnistaisi rekisterinumeroani, koska minullahan oli lippu vasta seuraavalle lautalle. Käytimme lyhyen odotusajan luovasti satamaa töllistellen. Heti kun e-ticket -jonoon vaihtui lauttamme lähtöaika, ajoin puomin eteen, ja puomi nousikin nätisti ylös. 

Lauttamme on saapunut satamaan, ja edelliset matkustajat lähtevät ajamaan lautalta pois. 


Lauttamatka Virtsusta Muhun Kuivastuun ei kestä kuin 27 minuuttia, mutta siinäkin oli riittävästi. Tuuli nimittäin aivan valtavasti! Jos matka olisi kestänyt parikin tuntia, olisin tullut luultavasti merisairaaksi. Meidät oli ajatettu aivan laivan keulaan ylärampin loppupäähän, ja auto oli jäänyt niin sanotusti alamäkeen. Vinosti edessämme keikkui pakettiauto aaltojen voimasta iloisesti puolelta toiselle, ja pelkäsin, mahtaisiko se tulla päällemme. Jännitystä elämään!

Lautalla sai istua autossakin, mutta uteliaana piti tietysti käydä tutkimassa lauttaa, joka oli yllättävän iso ja monipuolinen. 

Ylhäällä oli tilava ravintola, jossa myytiin sekä buffetruokaa että vitriinievästä.

Lisäksi lautalla oli pari pienempää kioskia ja erilaisia istuskelupaikkoja niin sisällä kuin ulkonakin. 

Autoja oli kahdessa tasossa: alhaalla olivat raskaat ajoneuvot (toki henkilöautojakin), mutta yläramppi oli sen verran matala, että siellä oli vain henkilöautoja. 

Lautalla ollessamme rupesi satamaan, ja sadetta riittikin sitten loppuillaksi. Yritin ottaa kuvan Muhun ja Saarenmaan yhdistävästä maasillasta, ja tässä on paras yritys: 

Olin varannut majoituksen Kuressaaresta, joka on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki. Kuressaareen on Kuivastun satamasta suunnilleen tunnin ajomatka. 

Tilasimme illalla huoneeseen ruokaa, ja vaikka tilaamisen kanssa oli pieniä ongelmia (alakerran ravintolan ukko ei ollut tajunnut kuitata tilausta, ja piti käydä selvittelemässä asiaa), ruoka oli kuitenkin odottelemisen arvoista. 

Kalakeitot ja tapaslautanen.

Tapaslautanen oli ihan uskomattoman kaunis. 

Majailimme Ö Seaside Suites & Spa -huoneistohotellissa, jonka paras puoli oli hieno merinäköala parvekkeelta. 

Kuressaaren linnakin näkyi.

Kokonaisuudessaan en kuitenkaan suosittelisi kyseistä majapaikkaa mm. siksi, että huoneen siisteydessä oli puutteita, tyynyt olivat surkeat ja suihkusta tuli vettä vain onneton liru. Maksamallamme hinnalla (378 euroa/3 yötä) pitäisi saada parempaa. 

Seuraavina päivinä oli onneksi aurinkoisempaa (joskin myös erittäin tuulista), ja kiertelimme hieman katselemassa Saarenmaan tärkeimpiä nähtävyyksiä. 

Pangan rantatörmä on Länsi-Viron korkein kallioperäpaljastuma, joka kohoaa enimmillään 21 metriä merenpinnan yläpuolelle. 

Pangan rantajyrkänne mereltä päin nähtynä. Kuva: Imt
Olin kuvitellut Pangan autioksi kallionkielekkeeksi, joten oli yllätys, että rantatörmän ympärille oli värkätty monenlaista turistihoukutetta – ja jotain rakennettiin paraikaakin. Rannalla oli kioskikin, josta sai ylihintaisia ruokia ja juomia sekä matkamuistoja. 

Yhtä naista nauratti kovasti, kun asettelin nalleja kuvattavaksi. 🤣

Vieressä laidunsi suloisia lampaita, jotka sanoivat kukin omalla nuotillaan "mää".

Pangalla tuuli niin, että äiti meinasi lähteä lentoon. 

Saarenmaalla viljellään todella paljon maissia. 

Myös omenapuita on aivan valtavasti. Näin monen talon edessä koreja tai laatikoita, joista sai ottaa omenoita. 

Anglan tuulimyllymäellä on viisi vanhaa tuulimyllyä – neljä saarenmaalaista pukkituulimyllyä sekä yksi hollantilaistyyppinen – museo, kahvila sekä ihania eläimiä pihassa. 

Vaikka tuulimyllyt olivatkin kivoja, minua vetivät puoleensa taas eniten eläimet. Minähän jaksan riemastua jokaisesta lehmästäkin pellolla, ja olen joskus varmasti aika rasittavaa matkaseuraa. 🤭

Paljon rennommin ei voisi enää ottaa. 🤭

En ollut tiennyt, että mustia sorsiakin on olemassa! 

Kaalin kraatteri – tai tarkemmin sanottuna meteoriittikraatterikenttä – lienee pakollinen nähtävyys jokaiselle Saarenmaan kävijälle. Noin 7500–7600 vuotta sitten meteoriitti lähestyi Maata ja hajosi kappaleiksi 5–10 kilometrin korkeudessa Saarenmaan yllä. Kappaleet satoivat maanpinnalle paloina, joista suurin aiheutti Kaaliin kraatterin, joka on 110 metriä leveä ja 22 metriä syvä. 

Tähän se putosi. 

Alueella on muitakin pienempiä kraattereita, jotka on merkitty alueen karttaan. 

Kaalin maisemansuojelualue.

Kaalin kraatteri ylhäältä päin. Kuva on Kaalin opastaulusta.

Virossa ruokakaupoissa käyminen on aina yhtä hupaisaa. 

Ostinkin lihapalleja, mutta en pastan vaan perunamuusin kanssa.

Löysimme Kuressaaren keskustasta varsin hyvän ruokakaupan, Kaubamajan, jossa ehdimme vierailla parikin kertaa. Kaubamaja ei yleensäkään petä Virossa, vaikka hinnat ovat tietysti tyyriimmät kuin muissa kaupoissa. 

Leivonnaiset houkuttelivat taas – sekä ulkonäöllään että hinnoillaan. 

Äiti ostikin pari leivonnaista mutta totesi, että niiden maku ei vetänyt vertoja suomalaisille. Vanha sanonta – moni kakku päältä kaunis – pitänee siis paikkansa. 😅

Ajelin yksinäni Saarenmaan eteläkärkeen Sääreen katsomaan Sõrven majakkaa. 

Matkalla Sääreen. 

Myös Sõrven majakan ympärille oli kehitetty runsaasti turistipalveluja ravintoloineen ja kahviloineen. Niemenkärjessä on myös museo sekä labyrintti, jossa voi harrastaa esimerkiksi meditatiivista kävelyä. En harrastanut. 

Huomasin, etten ollut oppinut edelliseltä päivältä mitään, sillä minulla oli päälläni taas sama leveähelmainen mekko. Sellainenhan on ihan paras vaate tuulisella säällä, kun ei tiedä, mistä suunnasta tuuli milloinkin hyökkää. Pikkuhousuni saattoivat vilahtaa useamman kerran, ennen kuin tajusin kääriä mekon helman kasaan ja sitoa sen reiden korkeudelle isoon solmuun. Tämän jälkeen helma lyheni melkoisesti ja kävelykin hankaloitui, mutta ainakin alushousuesittely oli siltä päivältä ohi. 

Tuonne pitäisi päästä!
Portaita riitti oikein kiivettäväksi asti, mutta aina välillä saattoi kuikkia ikkunasta maisemia, jotka muuttuivat askel askeleelta hienommiksi.

Labyrintti ylhäältä päin katsottuna.

Huipulla TUULI, joten oli laitettava kaikki mahdollisesti lentoon lähtevä tavara käsilaukun suojiin piiloon. Ulkoalue oli toki suojattu metalliverkolla, mutta ei siltikään huvittanut jahdata omaisuutta siinä tuulessa ja tuottaa hupia muille paikalla olleille.   

Tulosuunta niemenkärkeen. Vasemmalla näkyy parkkipaikka, ja sen vieressä oli hyvin viehättävä kahvila. Valkoisessa rakennuksessa oli kivannäköinen kalaravintola ja punaisessa rakennuksessa museo.

Saarenmaan eteläisin kärki. 

Sain Telialta viestin, että tervetuloa Latviaan. Täältä ei olekaan kuin 25 kilometriä Latvian rannikolle. 

Laskeuduttuani alas (ja kontattuani lippujen skannauspuomin alitse, kun se ei suostunut aukeamaan minulle) käveleskelin vielä hetken niemenkärjessä. 

Rannalla oli toisen maailmansodan aikainen bunkkeri.

Paluumatkalla bongasin Salmen kylässä hauskan tienvarsimyymälän. 


Myös Kuressaaren linna lukuisine portaineen olisi ollut liian haasteellinen äidille, joten kävin tutkimassa sitäkin itsekseni.  

Kuressaaren piispanlinna rakennettiin 1300-luvulla suojaamaan Kuressaaren silloista kylää. Nykyään linnassa on todella monipuolinen museo. 

Linnaa ympäröi joka puolelta vallihauta sekä korkeat maavallit, ja kiersinkin ensin linnan ympäri maavalleilla hyppien. Näytti nimittäin siltä, että kohta alkaisi sataa, joten ulkotoiminnot oli hyvä suorittaa ensin. 

Linnaan pääsee useampaa siltaa pitkin, ja kuvassa näkyy niistä yksi. Etualalla on Ekesparre-putiikkihotelli ja takana Kuursaal-ravintola.

Heinienkerääjämies siivosi vallia erikoisella laitteellaan.

Seuraavaksi menin tutkimaan linnaa sisältä käsin. 

Linnan koko ja monipuolisuus yllättivät minut totaalisesti. Kerroksia oli seitsemän, joista ylimmässä oli tornikahvila. Linna oli hyvin sokkeloinen, eikä koskaan tiennyt, mikä seuraavan kulman takana odotti. Tarjolla olisi ollut taas ääniopastusta ja karttoja, mutta arvatkaapa, jaksoinko kiinnostua semmoisista. 🫣

Neuvostokamaa.

Piispan pakohuone, jonne piispa pakeni joko vaaraa tai muita ihmisiä. Olikohan piispa introvertti? 

Tornikahvila. Meinasin ryystää täällä kaljan, mutta jonossa edellä oleva teki niin isoa tilausta, että päätinkin olla ryystämättä mitään.  

Katollekin jätin menemättä, kun rupesi satamaan kaatamalla. Kaksi poikaa juoksee juuri sadetta pakoon. 

Sekalainen näyttelyesineistö ei minua suuremmin kiinnostanut, vaikka näyttely varmasti hieno olikin, vaan keskityin ihailemaan itse linnaa, joka oli yllättävänkin vaikuttava rakennus. Minulta jäi varmasti jotain näkemättäkin, kun kaikenlaisia käytäviä ja portaikkoja oli niin paljon, eli siinä mielessä kartta olisi ihan hyvä olla. 

Minneköhän tämäkin vie...
Karmivin ja siksi myös kiinnostavin paikka oli Pitkän Hermannin torni, jonka pohjalla oli kymmenen metrin syvyinen kuilu, joka tunnetaan leijona-kuoppana. 

Piispan tehtävien joukossa oli myös tuomioiden langettaminen, ja kuolemantuomiot pantiin täytäntöön saman tien ja hyvinkin omaperäisellä tavalla. Käräjäsalin päätyseinästä avautui ovi kuiluun, jonka pohjalla pidettiin nälkäisiä leijonia. Kuolemaantuomittu viskattiin suoraan oikeussalista kuiluun leijonien ruoaksi. Leijonat repivät lakia vastaan hairahtuneen välittömästi kappaleiksi. 

Nykyään tornissa on ääni- ja valoshow: leijona ärjyy ja murisee hyvinkin todentuntuisesti, ja jos katsoo reunalta alas kuiluun, voi nähdä kuilun pohjalla nälkäisen leijonan odottamassa. 

Karmea loppu niillä, jotka ovat tätä kautta lähteneet. 

Kuressaaren linna on eittämättä yksi hienoimmista linnoista, jonka olen nähnyt, ehkä jopa hienoin! 

Leijonan luolasta päivänvaloon eli tutkimaan Kuressaaren kaupunkia. (Kyllästyneille tiedoksi: tämä loppuu ihan kohta. 🤭)

Kuressaare oli hyvin viehättävän oloinen ja kaunis pikkukaupunki. Kaduilla oli mukava vaellella ja tehdä löytöjä. 

Arensburg-putiikkihotelli.

Tässä muistin taas neulovat blogiystäväni. 😊 

Kuressaaren keskusaukio. Nuo kukkapallot ovat ihan uskomattomia Virossa!

Kävimme testaamassa Kuursaalin sapuskat ja söimme päivän kala-annokset. 

Annokset olivat sinänsä ihan jees, mutta onneksi minulla ei ollut iso nälkä, sillä tällä ei olisi kyllä nälkä lähtenyt.

Jälkiruoaksi otimme Vana Tallinn -kahvit.

Kolmen yön jälkeen matka oli tullut päätökseensä ja oli aika lähteä ajelemaan takaisin Kuivastun satamaan. Tämä olikin matkallamme ensimmäinen aamu, kun tuuli ei riepotellut joka suuntaan, vaan oli lähes tyyntä.

Sain kuvattua Saarenmaan ja Muhun välisen maasillankin ilman tuulilasinpyyhkijää.

Olin ostanut lipun myös paluumatkan lautalle etukäteen (edellisenä päivänä ennen lähtöä), mutta olimme taas hieman liian aikaisin satamassa. Odottelimme jälleen syrjässä, että lähtötauluun ilmestyisi lauttamme lähtöaika, ja sen tapahduttua ajoin satama-alueelle jonon ensimmäiseksi. 

Edellinen lautta oli vielä satamassa, ja hämmästyin suuresti, kun satamatyöntekijä alkoi huitoa minua kohti lauttaa. Enhän minä nyt tälle lautalle voi ajaa, kun minulla on lippu vasta seuraavalle! Sitten huomasin, että lautallakin kahden työntekijän kädet huitoivat kuin tuulimyllyt. Kyytiin vain sieltä! 

Eihän siinä sitten auttanut muu kuin ajaa lauttaan, vaikka oman lautan lähtöön olisi ollut vielä yli puoli tuntia. Ilmeisesti se ei ole niin tarkkaa, onko juuri sen lautan kyydissä, jolle on ostanut lipun. 😅 Mutta eipähän tarvinnut ainakaan odotella satamassa puolta tuntia!

Meidän jälkeemmekin tuli vielä kaksi autoa (olemme tuon sinisen auton edessä). 

Ilmeisesti lautta ei viitsinyt lähteä ajamaan vajaana, kun kerran tulijoita oli, ja niin pääsimme matkustamaan ikään kuin pummilla. 

Olin kuvitellut Saarenmaan lauttasysteemin olevan hankalampi, mutta lautallahan oli helppo matkustaa. Ainoa ärsyttävä asia on se – mikäli siis sattuu omistamaan raskaanpuoleisen kaasujalan – jos pääsee lauttaan vasta viimeisten joukossa. Silloin pääsee luonnollisesti myös lautasta ulos viimeisten joukossa ja joutuu ajelemaan satamasta ties minne asti koko letkan perässä. Meille kävi paluumatkalla juuri noin, mutta kävimme välillä ajelemassa sivupoluilla, joten letka meni menojaan. 

Tallinnan satamassa!
Ai niin. Pikkis tarvitsee apua! Pikkis haluaisi päästä pesulle, mutta tyhmä äiti ei tiedä, miten karhulapset pestään. Osaisiko joku neuvoa? Pesukonetta ei kannata ehdottaa, koska se ei käy missään nimessä. 😨

Paluumatkalle otin hytin, jotta äiti pääsi pitkälleen ja karhut pääsivät tarkkailemaan laivaliikennettä.
Saarenmaa oli ihan kiva, mutta ei niin kiva, että lähtisin sinne toistamiseen. Ennemmin ajelen Manner-Virossa – mutta en kylläkään enää tänä kesänä! 

24 kommenttia:

  1. Asuin Muhun saarella melko lähellä pengertietä kymmenen vuotta sitten kolme kuukautta tammi-huhtikuussa ja kävin Kuressaaressakin pari kertaa. Kevättalvella tuolla päin sää on aika kauhea, pitäisi päästä joskus viettämään aikaa siellä kesällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietimmekin äidin kanssa, millainen sää Saarenmaalla ja Muhussa mahtaa olla talvella. Voin ehkä kuvitella. 😅 Muhu vaikutti varsin sympaattiselta paikalta, sen mitä näimme sitä autosta. Harmitti, että ei ollut aikaa tutustua Muhuun paremmin, ja se jäi kokonaan näkemättä. Eli pitääkö tässä vielä kuitenkin lähteä noille seuduille joskus uudestaan. 🤭

      Poista
  2. Musta tuntuu, että ystävistä ja tutuista puolet on käyneet tänä kesänä Saarenmaalla ja / tai Turussa! Jossain oli uutinenkin, että suomalaisten ryntäys Saarenmaalle.
    Mutta olipa teillä kivan oloinen reissu ja monipuolisesti nähtävää. En edes osaa ja muista kommentoida kaikkea, mutta mieleeni jäi yllättäen lankakauppa ja että mun pitäis ehdottomasti (ainakin jos mieheltäni kysytään) asua Kitsas-nimisellä kadulla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitikin oli kuullut jostain, että Saarenmaa on ollut suomalaisten keskuudessa tänä kesän erityisen suosittu. Mutta niin oli kyllä Tallinna ja Pärnukin. Narva ei sentään ollut ihan suomalaisten kansoittama, mutta kyllä sielläkin näkyi hotellin parkkipaikalla suomalaisia autoja.

      Mulle olisi saanut olla vielä enemmänkin nähtävää, vaikka toisaalta joskus on hyvä ottaa vähän rauhallisemminkin. 😅

      Kitsas-katu juttu nauratti. Milläköhän kadulla mun pitäisi asua... 🤔 Varmaankin jollain Pöljä-nimisellä. 🙈

      Poista
  3. Ulrika50v.bligspot.com18.8.2026 klo 11.55

    Ennenkun rupesin lukemaan sun postausta niin kävin keittääs kahvin 😁
    Rupee tekee mieli kahvia aina kun luen sun postaukset 🤣
    Musta ankka , olipas hieno !
    Kiva kun viet aina äitisi matkoile. Monta kertaa sun äiti ja isä oli Intiassa?
    Kivaa viikon alkua🩵

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit arvata, että on niin pitkä postaus tulossa, että sen kanssa tarvii kahvikupposellisen. 😂

      Musta ankka oli todellakin hieno! Olin ensin ihan äimistynyt, että mikä tuo on, ja näenkö edes oikein.

      Äiti ja iskä ovat käyneet Intiassa muistaakseni kaksi kertaa, mutta saatan muistaa väärinkin. Kerran he kävivät Goassa, ennen kuin minä olin edes tutustunut ukkeliin (joskus 1900-luvun puolella), ja kerran vuonna 2009 tai 2010, jolloin kiersimme Intiaa enemmänkin. Kävimme appivanhempien silloisessa kodissa Nelloressa, kesämökillä Tirupatissa, Keralassa ja Hyderabadissa. 😊

      Kivaa viikon alkua sullekin! 🤗

      Poista
  4. Kiva, että reissaat äidin kanssa!
    Piti oikein lukea kahteen kertaan juttu, niin paljon tuli mieleen jo unohtuneita juttuja vuosien takaiselta matkaltamme.
    Muhu on jäänyt jotenkin mukavimpana kohteena mieleeni.
    Hienot paidat Team Hai porukalla!
    Yksi karhun puhdistusneuvo ilman vesipesua on ruokasooda, raikastaa ja puhdistaa. Annetaan vaikuttaa 30 min ja harjataan sooda pois.
    En ole itse kokeillut, meillä riittää vielä "tomutus", sekin hellävarainen, EI parvekkeen kaiteeseen!!
    Kivaa loppukesää sinulle Satu.
    Lea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kiva kuulla, että Saarenmaa on tuttu sinullekin ja että muistelit lukiessa omaa matkaasi. 😊 Minua jäi harmittamaan, kun ei ollut oikein aikaa tutustua Muhuun, mutta ehkä se on hyvä syy palata noille kulmille vielä joskus.

      Olin tosi iloinen, kun Enskallekin löytyi haipaita. Ompelin paidan lähtöä edeltävänä iltana vauvan bodysta. 🤭

      Ruokasooda tuntuu vähän pelottavalta, mutta toisaalta Pikkis on kokenut paljon kovempiakin. 🙈 Kerran yhdellä lennolla otin kuvaa ruokalautasestani, jolla oli jotain punaista kalacurrya, ja laitoin Pikkiksen seisomaan lautasen taakse. Pikkis-onneton kuukahti nenälleen lautaselle, ja koko naama oli kastikkeesta ihan punainen. 😩 Yritin pyyhkiä naamaa lentokoneen vessassa hirveässä paniikissa, mutta eihän se soosi mihinkään lähtenyt. Sain Pikkiksen lopulta kuin ihmeen kaupalla puhtaaksi lennon jälkeen anoppilassa, jossa puhdistuskeinoina olivat pyykinpesuaine ja vesi. 🫣 Siitä lähtien Pikkis on pysytellyt kaukana ruokalautasista. Tuohon verrattuna sooda on varmasti hyvin hellävarainen puhdistuskeino. 🤭 Kiitos puhdistusvinkeistä!

      Kivaa loppukesää sinullekin, Lea! ❤️ Mukava, että olit matkalla mukana. 🤗

      Poista
  5. Saarenmaa on sarjassa 'paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt', taidan kuulua suomalaiseen vähemmistöön tämän suhteen :D Kivalta näytti, ehkä pitää joskus käydä katsastamassa linnoja. Lankakaupan ovikoriste oli aivan mahtava <3

    Nallen pesuun ehkä kiiri ruokasoodaa tai sitten ehkä voisi kokeilla perunajauhoja, niillä voi 'pestä' karvalankamattoja eli ripottelee perunajauhot matolle ja hetken päästä imuroi. Ehkä kannattaa vielä tsekata jos netistä löytyy jotain antiikkinallejen pesuohjeita, luulisi löytyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä on tainnut olla tunkua Saarenmaalle ja koko Viroon. Mutta mikäs siinä, Virohan on tosi kiva kohde, eikä matkakaan ole kovin pitkä.

      Lankakauppa näytti upealta! En uskaltanut mennä sisään, koska olisin saattanut ostaakin jotain. Mulla on lankoja kotona jo ihan riittävästi. 😅

      Kiitos sinullekin karhujen kylvetysvinkeistä. Sooda ja perunajauhot kuulostavat oikein luonnollisilta ja hellävaraisilta keinoilta. Varmaan muutkin kaverit kaipaisivat pesua, mutta Pikkiksestä lika näkyy kaikkein selvimmin. Antiikkinalle nauratti, kun vastahan Pikkis on parikymppinen nuorimies. 🤭

      Mukavaa elokuun jatkoa! 😊

      Poista
  6. No nyt on paikka, jossa jopa minä olen käynyt! Täytyy kuitenkin sanoa, etten muista Saarenmaalta oikeastaan montaakaan asiaa, reissusta on varmaan yli 20v. Hiekka oli mustaa, se oli erikoista. Piispanlinnassa käytiin myös, mutta en muista sieltä mitään sen tarkemmin. Katseltiin kuitenkin sieltä alas ja nähtiin Halvatun Papat, jotka ajoi siis pappatuntureilla, olivat kai jollain kokoontumisajolla siellä. Kraaterilla ei käyty, meillä ei ollut autoa siellä vaan oltiin jollain bussimatkalla, ja vaikka vuokrattiin polkupyörät, niin ei jaksettu lähteä sinne asti polkemaan (oli muistaakseni noin 10km matkaa). Jos oikein muistan, siellä oli myös tuulimyllykahvila tai -baari, jonka nimi oli Veski, se huvitti.

    Kiitos taas kivasta matkakertomuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistit kuitenkin aika paljon, vaikka matkastasi oli kulunut jo noinkin kauan. 😊 Minä en olisi muistanut varmaan yhtään mitään, kun mulla on niin surkea muisti.Kivoja muistoja!

      Saarenmaalla oli muuten nytkin aika paljon moottoripyöräilijöitä ja ihan tavan pyöräilijöitä. Maasto on tasaista ja etäisyydet pienehköjä, niin on kai oivallinen kohde myös kahden pyörän tutkimusajoihin.
      Kaalin kraatterille taisi olla Kuressaaresta vajaat parikymmentä kilometriä, joten ei ole ihme, että ette viitsineet lähteä polkemaan.

      Veski on muuten Kuressaaressa vieläkin! Harkitsin paikan testaamista, mutta jostain syystä se jäi.

      Kiitos itsellesi, että jaksoit lukea. 🤗

      Poista
  7. Minä kysyisin Nukketohtorilta Pikkiksen kauneushoidon hintaa 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sentään. 🥰 Onpa ihanaa, että on olemassa tuommoinen Nukketohtori! Kävin tutkiskelemassa sivuja, ja ennen ja jälkeen -kuvat hymyilyttivät. Ymmärsin tosin, että Tohtori tarjoaa vain korjauspalveluja, joten pitää ehkä yrittää kylvettää Pikkistä itse. 🤭 Mutta suuret kiitokset vinkistä! Vanha Setä tarvitsisi korjauspalveluakin, kun korvat repsottavat miten sattuu, ja muutakin kremppaa on. 😅

      Poista
  8. Minä en ole vielä käynyt Saaremaalla, mutta tokihan minun tekee mieli käydä sielläkin :) Olen myös vähän allerginen noille, että pitää mennä tiettyyn lauttaan ja pitää olla koko ajan kyttäämässä kelloa ja arvioimassa, että kauanko pitää varata aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kellon kyttääminen on niin ärsyttävää! Ei oikein uskalla pysähtyä minnekään (esim. syömään), kun ei tiedä, kuinka kauan siinä menee, ja yleensä käy sitten juuri noin, että on perillä liian aikaisin. 🙄

      Poista
  9. Säärtä pitkin ylös luuttoman eläimen kanssa. Onneksi ette päätyneet leijonan ruuaksi!
    Teillä oli mukava yhteinen reissu, eikä äidin tarvinnut rasittua liikaa ja pääsi silti matkalle. Meidän äitiä ei varmaan saisi mukaan ja Arttukin olisi mietittävä.
    Voisiko nallukan pestä pintapuolisesti pesuaineella hankaamalla ilman upotusta. Jollain jauhemisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinähän tiivistit matkan muutamaan lauseeseen.. 😂

      Reissu oli mukava, mutta ainahan se istuminenkin käy iäkkäämmän ihmisen voimille. Onneksi ajomatkat olivat kuitenkin lyhyitä, ja oli sopivasti lauttamatkatkin välissä. Hytti helpotti matkan loppupäässä myös.

      Täytyypä kokeilla, mitä tekoäly sanoo nallen pesemisestä. Hyviä neuvoja on jo tullutkin. 😊 Ajatus vesipesusta ja Pikkuksen upottamisesta on kaikkein pahin, kun mitä jos se ei sitten kuivukaan, vaan jää märäksi ja rupeaa haisemaan. Enkä ikinä pystyisi laittamaan nallejani pesukoneeseen tai kuivausrumpuun. 😨

      Poista
  10. Söin Kuressaaren Kuursaalissa nokkakalaa eli tuulehaug´ea. Oli isompi ja ruotoisempi kala kuin sinun kuvassa olevasi kalanpala. Hyvää oli, mutta paljon ruotoja.
    Saarenmaalla tuulee varmaan aina, usein sataakin, koska pahat ilmat ja tuulet, Islannin matalapaineet tulevat aina lännestä.Muhussa on kiinnostava ulkomuseo Koguvan kylässä, missä on esillä Viron kansankulttuuria. Jos olet käynyt Tallinnassa Rocca al Maren ulkoilmamuseossa, niin voi olla, että olet saanu tarpeeksesi Viron kansankulttuurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, mikä kala tuo minun kalani oli, mutta äidin kanssa mietimme, että se olisi ollut haukea. Todella ruotoinen kala tuokin oli, mutta ruodot olivat niin isoja, että ne näki helposti, ja kala oli helppo riipiä ruotojen ympäriltä.

      Mietinkin, että onkohan Saarenmaalla aina tuulista. Toisaalta lähtöpäivämme oli lähes tuuleton, ja Saarenmaan lautta lipui vedessä kuin samettia pitkin – toisin kuin tullessamme.

      Muhun ulkomuseo olisi kiinnostanut, mutta se oli liian sivussa, jotta olisimme ehtineet sinne. Olen käynyt Tallinnan ulkoilmamuseossakin, mutta en ole todellakaan kyllästynyt Viron kansankulttuuriin, sillä rakastan ulkoilma- ja kotiseutumuseoita. Voisin koluta ne kaikki, ja Tallinnan museoon voisin mennä uudestaankin. 😊

      Poista
  11. Kiva reissu ollut sinulla taas! Meillä kävi Norjassa myös noin, että meidän auto piti parkkeerata lautalla alamäkeen ja kyllä jännitti, että pysyykö se siinä ja pysyykö meidän perässä oleva auto myös, mutta onneksi meni hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännät paikat on ollut teilläkin! 😅 Olen nähnyt TallinkSiljalla, että laittavat sellaisia kolmion muotoisia stoppareita renkaiden eteen, jos auto jää mäkeen, ja semmoisia oli Saarenmaan lautallakin. Niitä olisi kuitenkin kai pitänyt itse laittaa, kun ne vaan roikkuivat seinällä ja vieressä oli lappu, että ilmoita henkilökunnalle, jos käytät näitä.

      Poista
  12. OOooh, niin monipuolinen ja avartava Saarenmaan kattaus, että enhän minä ole tainnut siellä koskaan käydäkään - kiitos!! Useammat silmät tarjoaa tosiaan useampia näkökulmia ja tietty vuodetkin tekee tehtävänsä.
    Mutta pakko kommentoida, ettei minusta olisi lauttoihin ajajaksi (enää ainakaan) kun en uskalla näillä nykyautoilla tehdä mäkilähtöjä Turun keskustassakaan... en LUOTA automaatteihin!! Joten hatunnosto sinulle, olet kyllä sellainen naiskuski, että muutat tilastoja potenssiin sata!!
    Pikkikselle voisi hommata oikein hellän pehmoisen lymphoraharjan ja pienin pehmoisin pyörittävin liikkein hellävaraisella pesuaineella ja vedellä hieroen saada kukoistus taas kuosiin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, että jaksoit lukea. 🤗

      Kyllä minuakin epäilyttää joka kerta, kun pysäköin auton mäkeen. Että pitääkö se käsijarru varmasti, kun ei ole sitä perinteistä vipujarrua, jonka voisi vetää niin tiukalle kuin pystyy. 😅 Lautallehan on vielä suhteellisen helppo ajaa, mutta autojuna on jo aika kinkkinen, kun siinä on seinät niin lähellä. 🫣

      Pikkishän saisi sinun neuvoillasi oikein spa-hoidon. 😊 Kuulosti ihanalta.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3