Kaikkea kamelista

Muutimme hotellista tiistaina huoneistomajoitukseen, ja vaikka hotellista lähtö hieman harmitti, niin onhan se kiva, kun on taas tavallaan oma vapaus.

Meillä oli ollut alun perin tarkoitus varata toinen huoneisto, joka sijaitsi hieman keskeisemmällä paikalla Dubai Marinassa, mutta ukkeli päätti olla tehokas ja varata huoneiston samalla, kun puhui yhtä työpuhelua. Lopputuloksena oli se, että hän varasi väärän huoneiston. 🫣 Olimme katselleet tätäkin huoneistoa mutta todenneet sen toisen paremmaksi, varsinkin sijainniltaan, ja päätyneet siksi siihen. Ukkeli tajusi virheensä heti varausvahvistuksen saatuaan, mutta sanoin, että antaa olla. Mitä sitä varausta enää perumaan. Kaikella on tarkoituksena, ja ehkä tämäkin oli tarkoitettu meneväksi näin. 

Asuntomme sijaitsee talossa, jossa on 47 kerrosta, ja me asustelemme kerroksessa 29. Huoneisto on ihan kiva, vaikka muutama asia ärsyttikin alkuun. Pienemmästä kylppäristä löyhähti aina välillä kaamea (viemärin?) haju, joka on nyt tosin onneksi laantunut; luvatut perustarvikkeet, kuten suola, pippuri ja öljy puuttuivat; lisäroskapusseja ei ollut jne. 

Ukkelin makuuhuone.

Minun makuuhuoneeni.

Asunnon parhaisiin puoliin kuuluvat merinäköala ja auringonlaskut – jos ei katsele hirveästi sivuilleen. 

Tästä kuvasta voisi päätellä, että siinähän on hiekkarantakin ihan talon edessä. 

Hiekkaranta tosiaan on, mutta jos kääntää päätään hieman vasemmalle, uimishalut katoavat, sillä heti rannan takana levittäytyy jonkinlainen voimalaitosalue, joka on valtavan kokoinen.

Miten viehättävä uimapaikka. 

Voimalaitosalue ei tullut yllätyksenä, sillä olin katsellut talon ympäristöä etukäteen Google Mapsista. Mutta se, mikä tuli yllätyksenä, oli talon oikealla puolella oleva rakennustyömaa, josta tulee melua varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Onneksi ikkunat ovat sen verran tiiviit, että melu ei kuulu juurikaan sisälle, paitsi aamuvarhaisella ja iltamyöhällä, jolloin on muuten hiirenhiljaista. Tänä aamuna työmaalta alkoi kuulua ääniä jo ennen viittä, ja hieman ihmetytti, onko ihan pakko rakentaa siihen aikaan. Varmaan siellä intialaiset riistotyöläiset rupesivat paiskimaan hommia muutaman tunnin yöunien jälkeen – jotka nekin oli nukuttu työpaikalla. 

Dubaissa rakennetaan niin kiivaasti, että täällä tuntuu olevan mahdoton löytää sellaista majoituspaikkaa, jossa ei olisi jokin rakennustyömaa vieressä. 

Ensimmäisenä iltana aurinko näytti laskeutuvan keskelle merta. 

Ain Dubai -maailmanpyörä iltavalaistuksessa.

Hotellin aamiaisbuffat vaihtuivat Weetabixeihin. 🤣 

Tähän väliin on pakko tunnustaa, että Weetabixit ovat alkaneet jotenkin tökkiä. Voiko olla, että alan olla kyllästynyt Weetabixeihin, vaikka olen syönyt niitä vasta noin 40 vuotta? 

Asunnon oven lukitseminen ja avaaminen aiheutti ensi alkuun minulle päänvaivaa, kun ovi on avaimeton ja avautuu vain kännykän sovelluksella. 

Ensin pitää avata Keyless-sovellus kännykästä ja sen jälkeen näpsäyttää sovelluksen yhdistämisnappulaa. Kun sovellus on havainnut lukon lähistöllä, lukossa alkaa vilkkua sininen valo, ja lukon voi joko avata tai lukita kääntämällä lukkoa oikeaan tai vasempaan. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta opin sovelluksen käyttämisen kuitenkin ihan helposti. Siitä huolimatta hieman ahdistaa: mitä jos kännykästä loppuu kaupunkikierroksella akku tai jos kännykkä menee jotenkin tilttiin? Ilman toimivaa kännykkää kun on turha yrittää sisään.

Roskat heitetään jätehuoneen roskakuiluun. 

Talomme sijaitsee tosi syrjässä Marinan rantakadun päässä, ja täältä on aika pitkä matka kävellen kaikkialle. Se hieman harmittaa, mutta hyvä puoli siinä on se, että kun rakennustyömaa hiljenee (jos hiljenee), talo on todella hiljainen. Ei kuulu liikenteen ääniä, rantabaarien meteliä eikä mitään muutakaan. Siinä mielessä tämä asunto oli siis ihan hyvä valinta.

Ukkeli on ollut kiireinen omissa hommissaan, ja kun emme ole vuokranneet vielä autoa, olen seikkaillut taas julkisilla. 

Lähimmälle metroasemalle on aika pitkä kävelymatka, mutta onneksi ratikkapysäkki sijaitsee hieman lähempänä. Minullahan on yksin liikuskellessani sellainen periaate, että en käytä taksia kuin viimeisessä hädässä – ja sen hädän täytyy olla aika iso. 🤭 

Matkalla ratikkapysäkille pitää ensin ylittää Marinan kanaalin ylittävä silta.

Talo matkan varrella. Rakennuksessa on sekä asuinhuoneistoja että hotelli. 

Dubain ratikka. Huomatkaa Ouran mainos ratikan kyljessä! 🇫🇮

Ratikka operoi Dubaissa vain hyvin pienellä alueella, ja olen tullut siihen tulokseen, että sen tarkoitus onkin lähinnä yhdistää Marinan ja Palm Jumeirahin alueet metrolinjaan. 

Myös ratikkapysäkit ovat katettuja ja ilmastoituja. Dubaissa on kesällä sietämättömän kuuma (40–50 astetta), joten liikennevälineiden odottelu auringonpaisteessa olisi sula mahdottomuus. 

Tämä ovenpielessä nähty kyltti ihmetytti. Ei märissä vaatteissa ratikkaan? Täh?

Lippuautomaatti, jonka ruudulla näkyy myös keinotekoinen palmunmuotoinen saaristo Palm Jumeirah.

Palm Jumeirahin läpi kulkee Monorail eli suomeksi kai yksikiskorata, joka ei kuitenkaan tällä hetkellä liikennöi, koska sitä kunnostetaan. 

Ratikassa. 

Vaihdoin Sobhan asemalla ratikan metroon. Kokeilin tällä kertaa ykkösluokkaa eli Gold Class -luokkaa, jonka lippu on lukemani mukaan suunnilleen kaksi kertaa normaalilipun hintainen. Gold Class -vaunu oli junan viimeisenä, kun se naisten vaunu on aina junan etupäässä.  

Gold Class on merkitty asemalaiturilla selvästi.

Kuvassa näkyvät myös nuolet ohjeistuksena siitä, miten metroon pitää kulkea. Ulostulijat tulee päästää ulos keskeltä, ja kyytiin menijöiden pitää kurvata sisään sivuilta. Havaintojeni mukaan ihmiset noudattavat tätä sääntöä vaihtelevasti mutta yleisesti ottaen ihan hyvin. Jossain Intiassahan ihmiset vähät välittäisivät tämmöisistä nuolista. 🤣

Gold Class osoittautui aika mukavaksi, sillä istuimet olivat paremmat, ja istuimien selkänojissa oli pienet pöydätkin. 

Tällä kertaa otin videon metron sivuikkunasta. 

Tämän reissun missiona oli löytää pressopannu. Koska semmoista ei ollut löytynyt pienistä lähikaupoista, päätin pelata varman päälle ja suunnata Mall of Emiratesin Carrefouriin, joka näytti isolta. 

Mall of Emiratesin katto näyttää ulkoapäin katsottuna kertakaikkisen omituiselta.

Katto sojottaa tuolla lailla pystyssä sen takia, että ostoskeskuksen sisällä on hiihto- ja laskettelukeskus. Eihän sitä nyt voi tasamaalla lasketella! Tarjolla on hiihtohissit ja kaikki, ja voi olla, että viidenkymmenen asteen lämpötiloissa laskettelu alkaisi kiinnostaa itseänikin. 🤣

Mall of Emirates oli sekin jättimäinen, ja Carrefour oli isompi kuin olin kuvitellutkaan – suunnilleen ehkä Prisman kokoinen. Ihmisiä oli taas liikkeellä valtavasti, ja melkein teki mieli kääntyä kannoillani ja paeta samaa tietä kuin olin tullutkin. Isossa uudessa kaupassa kun on niin tuskallista etsiä jotain tiettyä tuotetta. 

Nyt olisi rättejä halvalla. Kalleimmat naistenvaatteet näyttivät maksavan parikymmentä dirhamia (vajaat viisi euroa). 

Löysin kotitohvelit itselleni ja ukkelille. Yksi pari kustansi huimat 14,99 dirhamia eli 3,5 euroa.

Dubai-paitoja hintaan 12 dirhamia eli 2,8 euroa. 

Rukousmattoja. 

Mietin, että kännykkään on varmaan mahdollista ladata sovelluskin, joka kertoo, missä päin Mekka on, jotta osaa rukoilla oikeaan suuntaan. 

Löysin Anantaran huoneestamme vaatehuoneen laatikosta sinisen plyysimaton, ja hetken luulin sitä luksus-jumppamatoksi. 🤭

Olikin rukousmatto.

Olin aina luullut, että Ramadan on paastoineen muslimeille tuskainen kärvistelyn ja kärsimyksen kuukausi, mutta täällä olen tajunnut, että se taitaakin olla ilon kuukausi. Ramadan alkaa parin viikon päästä, ja myynnissä on Ramadan-koristeita ja Ramadan-kalentereja (samaan tapaan kuin meillä on joulukalentereita), ja kaupat kannustavat ihmisiä shoppailemaan monenlaisin Ramadan-tarjouksin. Jopa tällainen Ramadanista mitään ymmärtämätönkin voi aistia iloisen odotuksen tunnelman. 

Ramadan-koristeita.

Ramadan Kareem eli hyvää Ramadania. 

Ylikulkusilta Sobha-metroasemalta ratikkapysäkille. Kuten näkyy, autokaistoja on muutama.

Kuvasin Carrefourissa paljon muutakin, mutta ajattelin säästää ruokapuolen kuvat siihen ruokakauppapostaukseen, jota toivoitte. 

Paluumatkalla päätin kokeilla vielä ratikassakin ykkösluokkaa, ja mukavahan sekin oli. 

Mietin tosin, että metron ja ratikan ykkösluokassa matkustaminen kannattaa oikeastaan vaan ruuhka-aikojen ulkopuolella, kun voi olla lähes varma siitä, että saa istumapaikan. Jos joutuu seisomaan, niin eikös se ole ihan sama, missä luokassa sitä seisoo? Toki ykkösluokassa tunnelma ei ole ehkä niin tiivis kuin tavallisissa vaunuissa, kun siellä on vähemmän väkeä. 

Eilen päätin lähteä käymään historiallisessa Dubaissa (vanhassa Dubaissa), ja matka sinne sujui tuttuun tapaan ratikalla ja metrolla. Tällä kertaa lisähaasteita matkaan toi se, että minun piti vaihtaa punaiselta metrolinjalta vihreälle. Vaihto ei sujunutkaan ongelmitta, sillä kuvasin vaihtoaseman kattolamppuja niin antaumuksella, etten katsellut yhtään, minne kävelin. Huomasin vasta metrossa olevani menossa samaan suuntaan, josta olin juuri tullut. 🤭 Seuraavalla asemalla sitten nolona vaihto vastakkaiseen suuntaan menevään metroon, jotta pääsin takaisin lähtöpisteeseen ja saatoin jatkaa matkaa vihreällä linjalla. 

Al Fahidi eli historiallinen kaupunginosa oli äkkiä katsottu. Kujilla ei ollut oikein mitään nähtävää, ja alue oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. 

 

Kamelin lihaa!

Ja kamelinmaitojäätelöä.

Minuun eivät nämä kamelihommelit jostain syystä oikein iske, joten jätän kamelit mieluusti muille. Voisin kyllä ratsastaa kamelilla mutta en haluaisi kamelia lautaselleni – missään muodossa. 

Lounasaika alkoi olla ovella, joten menin kyselemään pöytää Arabian Tea House -nimisestä ravintolasta, joka näytti olevan äärimmäisen suosittu.

Olin nähnyt ulkona kivoja pöytiä, mutta kun kysyin pöytää yhdelle henkilölle, tarjoilija vei minut jonkinlaiseen lisärakennukseen ja osoitti minulle sieltä kahta tylsän näköistä pöytää, joista voisin valita. Sanoin, että taidankin skipata ruokailuni täällä, mutta silloin tarjoilija keksi, että ulkonakin on tilaa, ja vei minut terassille oikein kivan kolmen hengen pöydän viereen. 

Yksinäinen ruokailija on ravintolan kannalta vähän ikävä asia, kun yksi ihminen vie kuitenkin vähintään kahden hengen pöydän (koska yhden hengen pöytiä ei ole) eli kaksi asiakaspaikkaa mutta syö kuitenkin vain yhden edestä. 

Tilasin Emirati Kebab Lahamin eli lammaskebabin, joka oli ihan jees. Tarjoilija toi annoksen sivupöydälle ja kysyi, voiko hän ottaa varrastikut pois, mutta minä toppuuttelin: pieni hetki, otan ensin valokuvan. 🤭

Lihavartaat olivat piilossa kahden leivän välissä.

Lähtiessäni terassillakin oli jo hieman väljempää. 

Seuraavaksi oli aikomus ajella abra-veneellä Dubai Creekin eli Dubainlahden yli, ja kävelin satamaan paikallista elämää ihmetellen. Elämä näillä kulmilla näytti kovin erilaiselta kuin korkeiden pilvenpiirtäjien keskellä.

Tuosta olisi tarkoitus porhaltaa kohta veneellä yli Bur Dubain puolelta Deiraan.

Dubai-suklaata oli tarjolla joka kadunkulmassa. 

Olin etukäteen kuvitellut, että abra-veneitä olisi satamassa ehkä muutama ja että veneeseen pääsyä joutuisi ehkä odottelemaan, mutta vielä mitä: veneitä oli kymmenittäin ja niitä tuli ja meni jatkuvasti, joten ei tarvinnut muuta kuin hypätä veneen kyytiin.

Abra.

Abrat ovat hyvin yksinkertaisia motorisoituja puuveneitä, ja matkustajat istuvat tuon keskikorokkeen päällä. 

Tämä vene oli juuri lähdössä, ja minua viittilöitiin mukaan.

Hyppäsin veneen kannelle ja maksoin venemaksun, joka kustansi niinkin paljon kuin yhden dirhamin (23 senttiä). 

Otin veneen lähdöstä pienen videon. 

Tässä sitä mennään.

Veneessä ei ollut minkäänlaisia kaiteita, joten ei tehnyt ihan hirveästi mieli ruveta hillumaan tuossa. 

Abroja sukkuloi lahdella edestakaisin.

Perillä Deirassa.

Venematka oli oikein kiva ja kesti harmittavan lyhyen aikaa.

Deirassa oli meneillään jokin tapahtuma, ja kävi ilmi, että tämä Old Baladiya Streetin markkinatapahtuma oli osa laajempaa kokonaisuutta, jolla juhlistetaan Arabiemiraattien kulttuuriperinnettä. 

Deirassa on monenlaisia soukeja eli markkina-alueita, mm. maustesouk ja kultasouk, ja kiertelin alueella hieman katselemassa. Ei ollut tarkoitus ostaa mitään, koska kammoan muutenkin tällaisia paikkoja, joissa myyjät hyökkäävät heti kimppuun, jos jää katsomaan jotain sekuntia pidemmäksi aikaa, ja joissa pitää tinkiä. 

Jalat alkoivat olla tässä vaiheessa jo sen verran väsyneet kävelemisestä, että päätin lähteä takaisin kotikonnuille, koska paluumatka olisi pitkä. Katsoin kellosta, että metro- ja ratikkamatkoihin meni aika tarkalleen tunti, ja siihen päälle vielä kävelymatka ratikkapysäkiltä kotiin. Autolla matkaan olisi tosin saattanut mennä vieläkin pidempi aika, sillä iltapäivä oli jo sen verran pitkällä, että liikenne alkoi ruuhkautua.  

Paikallinen postitoimisto.

Myös bussipysäkit ovat umpinaisia ja ilmastoituja (koska ne kesäkuumat).

Lähdin tällä kertaa paluumatkalle Al Rasin metroasemalta, joka oli ehkä erikoisin metroasema, jonka olen nähnyt. 

Luulin asemaa uudeksi, kun sisätilat oikein hohkasivat, mutta asema on rakennettu kuitenkin jo 15 vuotta sitten. 

Matkalle osui lipuntarkastajakin.

Sain toisella metromatkalla istumapaikan, mikä oli luoja lykky, sillä matka oli pitkä (14 asemanväliä). Kuvailin siinä istuessani Dubain erikoisia rakennuksia.

One Za'abeel -rakennus.

Museum of the Future eli Tulevaisuuden museo.

Olin haaveillut näkeväni Tulevaisuuden museon ulkoapäin, mutta sisällä museossa käyminen ei ollut ajatuksena houkutellut – ja nyt se houkutteli vielä vähemmän. Näin metron ikkunasta nimittäin, miten valtava väkimäärä sisällä oli, ja jätän siitä syystä museon ihan mieluusti muille. 

Maailman toiseksi korkein hotelli, Gevora. 

Gevora oli vuoden 2025 marraskuuhun asti maailman korkein hotelli, mutta sitten Ciel Dubai Marina meni sen ohi. Kuten nimestä käy ilmi, Ciel-hotellikin sijaitsee Dubaissa. Dubaissa on paljon "maailman suurimpia" ja "maailman korkeimpia" asioita.  

Address Sky View. Tästä tuli vähän Singaporen Marina Bay Sands -fiilikset. 

Emaar-nimi näkyy täällä kaikkialla. 

Emaar on täkäläinen, erittäin tunnettu ja arvostettu, kiinteistökehitysyritys, ja moni ikoninen Dubain rakennus on Emaarin luoma. Kuvassa näkyvä maailman korkein rakennus Burj Khalifa on sekin Emaarin rakennuttama, kuten ovat myös Dubai Mall ja Dubai Marinan talot. Mekin asumme Emaarin talossa.

Liikenne on alkanut jo ruuhkautua.

Unohdin laittaa edelliseen postaukseen kuvan yhdestä hyvin erikoisesta rakenteilla olevasta talosta, joka sijaitsi Anantaraa vastapäätä.

Kuvassa on asuintalo, Bugatti by Binghatti, ja sen arkkitehtuuri on saanut inspiraationsa Ranskan Rivierasta ja Bugattin hyperautoista. 

Tulipa taas tarinoitua sen verran pitkästi, että lopetan nyt tähän. Tänään alkaakin sitten taas vähän toisenlainen arki, kun lähdemme hakemaan kohta vuokra-autoa.