Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 20. heinäkuuta 2023

Kaikenlaisia pönttöjä

Lintupönttöjen bongailusta on tullut näköjään oleellinen osa Savonlinna-vierailujani, ja olenkin taas bongannut useamman pöntön. Savonlinnahan on tunnettu upeista lintupöntöistään, jotka valmistuvat savonlinnalaisen haudankaivajan ja ITE-taiteilijan Marko Ruuskasen käsissä. Pöntöt ovat joko näköispönttöjä, jotka kuvaavat esikuvaansa (esim. Olavinlinnaa), tai taidepönttöjä. Kesällä 2021 kävimme siskon kanssa opastetulla linnunpönttökierroksella, ja saimme silloin nähdä monta upeaa pönttöä (postaus kierroksesta löytyy täältä). Linnunpönttöjä on tullut sen jälkeen lisää, joten piti käydä tutkiskelemassa näitä uusia pönttöjä.

Ensimmäiseksi kävin bongaamassa upean näköispöntön 1890-luvulla valmistuneen huvila Suruttoman pihalla. 

Huvila Suruton ja sitä jäljittelevä pönttö (oikealla puussa).

Pönttö Joel Lehtosen puistossa. Minulle jäi valitettavasti hämärän peittoon, mitä rakennusta pönttö esittää.

Piispanmäeltä, lyseon lukion parkkipaikan liepeiltä, löytyi kertakaikkisen kaunis pönttö, joka oli valmistunut vuoden 2022 helmikuussa. Pönttö jäljittelee paikalla aiemmin ollutta Piispanlinnaa, ja Ruuskaselta oli mennyt pöntön rakentamiseen yli 200 tuntia. Helppo uskoa, että tämä on vaatinut työtä!

Alkuperäinen Piispanlinna valmistui vuonna 1897 piispa Gustaf Johanssonin itselleen rakennuttamana, mutta linna tuhoutui vain 46 vuotta myöhemmin, kun rakennukseen iski salama.

Olin lukenut, että Sulosaarella, jolla sijaitsee myös kuuluisa lettukahvila Kalliolinna, olisi useampi pönttö, joten Sulosaarelle piti lähteä ihan ajan kanssa kävelylenkille.

Silta Sulosaarelle.

Viehättävä lettukahvila Kalliolinna.

Olen käynyt tuolla lettukahvilassa aiemminkin, mutta en ole koskaan kierrellyt Sulosaarta, mikä nyt vähän ihmetytti ja suorastaan harmitti. Sulosaari oli kertakaikkisen viehättävä paikka juurakkoisine polkuineen, rantakallioineen ja järvimaisemineen, ja voisin jopa sanoa, että Sulosaaresta tuli suosikkipaikkani Savonlinnassa! Intouduin kokeilemaan pehmeillä poluilla pitkästä aikaa juoksemistakin, ja juokseminen tuntui aivan ihanalta.

Tulistelupaikka.

Joku satunnainen lenkkeilijä Sulosaaressa.

Ja olihan saaressa niitä linnunpönttöjäkin, peräti viisi kappaletta, ja onnistuin löytämään ne kaikki!

Kalliolinnaa esittävä pönttö.

Sulosaaren linnunpöntöt esittävät viittä huvilaa, jotka rakennettiin Sulosaareen vuonna 1899 kylpylä- ja kesävieraita varten. Huviloista on jäljellä enää Kalliolinna, mutta onneksi linnunpöntöt ovat nyt muistuttamassa menneistä huvila-ajoista. 

Pohjola-niminen huvila, jossa oli 18 huonetta.

Runolinna.

Huvila Runolinna muistutti pohjakaavaltaan ristiä, ja ensimmäisessä kerroksessa oli neljä huonetta erillisillä sisäänkäynneillä. Varakkaat kylpylävieraat houkuttelivat myös varkaita, ja heinäkuussa vuonna 1918 Runolinnassa yöpyneeltä senaattorinrouva Sariolta anastettiin mm. 600 markan arvoinen jalokivillä koristeltu kultasormus. Poliisi sai kuitenkin kiinni tekoon syyllistyneen helsinkiläisen joutomiehen anastettuine tavaroineen. Runolinna paloi ennen vuotta 1971.

Metsäpirtti.

Wäinölä, joka paloi myös vuoden 1971 tietämillä.

Tämänkertainen lenkkini.

Siinä olivat linnunpöntöt tällä kertaa! 

Kävin myös yhtenä iltana pesemässä muutaman maton monen vuoden tauon jälkeen ja totesin, että pikkuisen on matonpesukin muuttunut niistä ajoista, kun pesin lapsena mattoja polvillani Kymijoen rannalla Kallioniemessä.

Nykyäänhän matonpesupaikat ovat useimmiten viemäröityjä kuivan maan pesupaikkoja, ja kaikki Savonlinnan matonpesupaikatkin ovat tällaisia. Helsingissä asia on toisin, sillä googlettaminen paljasti, että vain yksi Helsingin kahdestatoista matonpesupaikasta on viemäröity, ja muilla pesupaikoilla matot pestään edelleen luonnovesissä. Olin hieman pöyristynyt, että pääkaupungissamme ollaan noin jälkeenjääneitä matonpesuasioissa! Espoossa sentään ovat asiat paremmin, sillä kaikki Espoon seitsemän matonpesupaikkaa ovat viemäröityjä. 

Minä en ole koskaan pessyt mattoja näin hienolla pesupaikalla, joten hieman jännitti mennä paikalle mattoineni, mutta äiti ohjeisti, että "katsot, miten muut tekevät, ja teet perässä". Pesupaikalla ei ollut kuin yksi nainen, joka oli juuri lähdössä pois, mutta onneksi sain häneltä lyhyen opastuksen, kun kysyin, että mitenkäs täällä oikein toimitaan.

Konkarilla on tässä just ensimmäinen matto työn alla.

Tämä Savonlinnan keskustan eli Koululahden matonpesupaikka sijaitsee tosi kauniilla paikalla järven rannalla, ja kuivauspaikkoja on ruhtinaallisesti (paikkoja oli vielä lisää kuvan ulkopuolella).

Opin käyttämään kuivausmankeliakin, eikä sen käyttäminen ollut ollenkaan niin vaikeaa ja pelottavaa kuin olin kuvitellut. En saanut edes tungettua mankelin väliin kättäni tai mitään muutakaan ylimääräistä, vaikka yritystä kyllä oli. 😆

Paikallinen mankeloimassa. Kuten kuvasta näkyy, fiksut ihmiset tajuavat tulla matonpesupaikalle vähissä vaatteissa ja ilman kenkiä.

Minäpä en ollut, nähkääs, tajunnut, että matonpesussa saattaisi kastua itsekin, ja olinkin pukeutunut oikein lämpimästi, ettei minulle tulisi vain kylmä. Onneksi kastuin vain etupuolelta, joten auton istuin säilyi kuivana. Matot tulivat kuitenkin puhtaiksi, eikä homma ollut ollenkaan niin perseestä kuin olin lapsuudesta muistellut, ja voisin mennä (ehkä) pesemään mattoja toistamiseenkin. Mutta jos paikalla olisi paljon porukkaa ja joutuisin odottelemaan vuoroani, pinnani saattaisi kiristyä ihan kriittisiin lukemiin. 😆

Sunnuntaina meillä oli rippijuhlat, sillä nuorempi siskontyttö pääsi ripille. Tapahtumaan liittyi osaltani ylimääräinen jännitysmomentti, sillä tyttö oli pyytänyt minua siunaajakseen, ja minua hieman jännitti, miten tulisin suoriutumaan tehtävästä ja mokaisinko jotenkin. 

Savonlinnan tuomiokirkko.

Tuommoinen nuoren siunaaminen ei ollut minulle entuudestaan tuttu asia, mutta sain kuulla, että asia tarkoitti lyhykäisyydessään sitä, että kummi (tai joku muu nuoren läheinen) osallistuu alttarilla siunaukseen pitämällä kättä konfirmoitavan nuoren pään päällä ja sanomalla siunattavan nimen.

Homma ei mennyt minulta täysin putkeen, sillä ensinnäkin myöhästyin siunaajien "briiffaustilaisuudesta", koska juttelin kummitytön ja tämän ukin kanssa, enkä huomannut, että kaikki muut siunaajat olivat jo kokoontuneet alttarille kuulemaan papin ohjeita. Pinkaisin siis paikalle hieman myöhässä, mutta onneksi pappi oli hymyilevä ja muutenkin ihana ja jaksoi toistaa ohjeet, jotka olivat menneet minulta ohi korvien. 

Konfirmoitavat laulamassa.

Toinen kuumottava tilanne sattui, kun tuli siunaajien aika siirtyä seisomaan alttarille oman nuoren taakse. En nähnyt kummityttöäni missään, ja parkaisin vieressäni istuneelle naiselle, että "apua, mä en löydä mun kummityttöäni!". Alttarille polvistuneista nuorista oli hirveän vaikea erottaa takaapäin, kuka oli kuka, ja olisi ihan hirveän noloa, jos menisin seisomaan väärän ihmisen taakse! Olin ymmärtänyt, että kummityttöni olisi alttarin oikeassa laidassa, joten kun meidät siunaajat kutsuttiin alttarille, päätin pinkaista ensin alttarin vasempaan reunaan, jotta näkisin nuorten kasvot ja löytäisin oman kummityttöni. Tytön ilme oli paljonpuhuva, kun hän näki minut loikkimassa väärällä puolella alttaria. 😅 

Myöhemmin ihmettelin, miten olin saattanut pudota kartalta noin pahasti, mutta valokuvia katsellessani tämäkin selvisi: siksi koska olin keksinyt valokuvata nuorten siirtymistä alttarille, ja keskittymiseni oli ollut yksinomaan kännykässä. Miten noloa.

Ei tässä nyt kerkeä mitään havainnoimaan, kun on tätä tärkeämpääkin tekemistä eli valokuvaamista.

Ihanilla nuorilla on vielä koko elämä edessään.

Ja tällä muijalla on jo melkein koko elämä takana. 😒

Juhlakahvit olivat sisareni luona, ja koska sisko asuu nykyään niin lähellä Olavinlinnaa, että linna on heille ihan perusarkea, minäkin pääsin taas näkemään Olavinlinnan. 

Linnassa oli sinä päivänä pride-tapahtuma, kuten lipustakin näkee.

Vietimme myös äidin kanssa tällä viikolla yhden päivän siskon perheen mökillä, ja vaikka en mökki-ihmisiä olekaan, päivä oli aivan ihana – kiitos rakkaiden ihmisten (ja Pörren)! 

Päivään sisältyi muun muassa grillailua, saunomista ja uimista, Pörre-koiran touhujen seurailua – sekä elämäni ensimmäinen SUP-lautailukokemus! 

Pörre ja rakas possu.

Pörre on haistanut grillituotteet. 😅

Tästä pitäisi tulla SUP-lauta.

Ilman pumppaaminen SUP-lautaan kävi suppailun alkulämmittelystä, ja sitten vain vesille! Tuulta oli sen verran paljon, että ensimmäinen haaste oli rannasta irtautuminen. Siinä liikkeelle lähtöä yritellessäni huomasin, että Pörrekin oli hypännyt laudalleni. 😃

Olin uhonnut olevani luonnonlahjakkuus, joka ei putoaisi kertaakaan veteen, ja ihmeekseni pysyinkin laudalla koko ajan, jopa seisoma-asennossa. 😅

Tässä kuitenkin vielä polvillaan...

Myötätuuleen lauta liikkui oikein mukavasti, mutta paluumatka vastatuuleen oli sen verran haastava, että harkitsin jo rantautuvani naapurimökin laiturille ja kantavani laudan takaisin pihaan metsän poikki. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan ryhtyä noloihin kantamispuuhiin (tässä tulee suuri SUP-lautailumestari metsän läpi! 😆), kun kummityttö opasti, miten saisin laudan liikkumaan paremmin vastatuulessa. 

Vihaan kylmää vettä, mutta uskalsin kuitenkin pulahtaa saunasta veteen – jopa kaksi kertaa! 

Raikas järvivesi odottaa polskijaa.

Siinä lähti tämän kesän talviturkkikin – ellei Barcelonassa tapahtunutta vahinkouimista lasketa. Barcelonassa kävi nimittäin niin, että menin rantaveteen seisomaan ja testaamaan, uskaltaisinko kastautua, mutta siinä asiaa pohtiessani tulikin niin iso aalto, että se kasteli minut kaulaa myöten. Pohdinta oli täten päättynyt.

Kivaa loppuviikkoa! 

😘

32 kommenttia:

  1. ,Vauaivan mielettömän hienoja nuo linnunpöntöt, kyllä linnuilla hienot talot tuolla 🐦🦜🕊️🐦Lettupaikkakin näyttää tosi kivalta,ja nuo maisemakuvat,...tuli niin ikävä Suomen kesää .Hieno myös tuo matonpesupaikka,olispa täälläkin tuollaisia,Onnea siskon tyttärelle ja suloinen Pörre koira.
    Kiitos Satu,hyvää loppuviikkoa sinullekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihan mielettömiä nuo linnunpöntöt! On upeaa, että joku osaa tehdä tuommoisia, ja minusta on muutenkin ihanaa, kun ihmisillä on intohimoja, joihin he paneutuvat koko sydämellään. Ja onhan tuo nyt aika erikoinen ja hieno matkailuvaltti Savonlinnallekin!

      Varmasti minullakin olisi ikävä Suomen kesää, jos asuisin ulkomailla. Tosin tämä kesä ei ole ollut (säiden puolesta) kovin kummoinen, ainakaan heinäkuussa – paitsi ihmisille, jotka tykkäävät viileämmästä (eli sinä olisit varmasti tykännyt, enkä minäkään ole pannut viileyttä mitenkään pahakseni 🤭).

      Siskontyttö oli niin kaunis, ja harmi että en voinut laittaa hänen kuvaansa tähän, vaikka kuinka ylpeä kummitäti olenkin. ❤️

      Kiitos, Jael, ja samaa sinulle!

      Poista
    2. Joo täällä nyt niin kuumaa 🥵että ne Suomen viileät asteet tekisi nyt hyvää

      Poista
    3. Niin arvelinkin, että tykkäisit Suomen nykyisistä säistä. ❤️

      Poista
  2. Jännää, että muistan vielä sen edellisen linnunpönttö-postauksen?! On ne hienoja ja on niissä saanut koetella kärsivällisyyttä. Upeita maisemia! Eipä ole tullut heitettyä talviturkkia, vuosiin.
    Aurinkopäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hauskaa, että muistat vielä linnunpöntöt! Mutta ehkä se kertoo siitä, miten harvinaislaatuisia (ja samalla mieleenpainuvia) Savonlinnan linnunpöntöt ovat?

      En minäkään ole mikään suuri talviturkin heittäjä, ja mulle on ihan sama, vaikka turkki ei lentäisi koko kesänä. Ei se maailma siihen kaadu. 😂

      Aurinkoisia päiviä myös sinne!

      Poista
  3. Tekevätköhän lintuset pönttöihin pesiään? Hienoja ovat ja taidokkaasti rakennettuja, kyllä minäkin huolisin tuommoisen pihakoivuuni.
    Ai kauhee minähän myös kadotin konfirmoitavan alttarilla, eli samoja kokemuksia on.
    Maton pesu on siirtynyt selkäystävälliseen tapaan, pesen nimittäin kotipihalla painepesurilla. Muistan kuinka ärsyttävää oli kuskailla mattoja, ensin likaisena pesupaikalle ja sitten märkänä pois. Onhan nuo nykypäivän matonpesupaikat paljon luontoystävällismpiä kuin aikaisemmin laituripesupaikat! Mäntysuopa jolla joskus hiuksetkin pestiin on nykyisin myrkkyä eliöille ja luonnolle. Ja nyt postauksesi myötä puhkesi vielä lettuhimo keskellä yötä❤..
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, kuinka suosittuja nuo pöntöt ovat lintujen keskuudessa. Aika hiljaisilta ovat yleensä vaikuttaneet... Tuomiokirkon kupeessa oli myös yksi Ruuskasen pönttö (unohdin laittaa siitä kuvan), ja siinä tuntui kyllä olevan lintulapsia, kun kuuntelimme sitä vininää konfirmaation jälkeen pihalla seisoessamme.

      Onpa kiva (tai no, kiva ja kiva 😅) kuulla, että joku muukin on kadottanut konfirmoitavan alttarilla! Luulin, että tämmöistä voi sattua vain mulle!

      Mattojen kuskailu edestakaisin on kyllä tosiaankin ärsyttävää, vaikka mulla olikin tällä kertaa pelkästään kapeita mattoja, jotka ovat onneksi kevyempiä ja helpommin liikuteltavia kuin leveät. Mekin pestiin muuten aiemmin mattoja painepesurilla, kun vanhempani asuivat vielä Kesälahdella. Oli kyllä näppärä tapa! Nyt ei äidillä ole enää paikkoja pestä mattoja eikä painepesuriakaan. 😅

      Mietin tuota mäntysuopaa, että löytyisköhän sen tilalle jotain ympäristöystävällisempää pesuainetta... En ole kovin valistunut näissä asioissa. Mutta on tosiaan hyvä, että nykyään ei tartte enää saastuttaa luonnovesiä (paitsi Helsingissä!).

      Hih, toivottavasti lettuhimosi katosi tavalla tai toisella. 😂

      Poista
  4. Oi noita pönttöjä❤️

    VastaaPoista
  5. Mä vähän ihmettelin, ettet oo kiertänyt Sulosaarta... Mä oon kiertänyt sekä kävellen että Sokoshotellin lainapyörillä, kun oltiin se yks kerta miehen kanssa hääpäiväviikonloppua viettämässä. Ja linnunpönttöjäkin oon tiiraillut, sinä ne taisit silloin kerran mainita. Meillä täällä Heinolassa on myös tuollaisia pönttöjä paikallisista rakennuksista. Pitäisköhän kuvailla ja postailla? (...vai oonkohan postaillu jo...)
    Vieläkö Pörren possu pörisee? Meidän tuholaiset (lue: Pancho) tappoi possun pörinät ja pian oli irti jalat ja korvat ja kärsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, samaa ihmettelen minäkin! Mutta ehkä se johtuu siitä, että äiti asuu (ja siskokin asui ennen) niin kaukana keskustasta, että keskustaan pitää lähteä oikein asiakseen, enkä ole viitsinyt vaivautua lenkkeilyn takia. Nyt oli nuo pöntöt kimmokkeena.

      Nyt muistankin, että kerroit aiemmin, että myös teillä on siellä vastaavia pönttöjä. Mutta sitä en kyllä muista, oletko postaillut niistä. Väittäisin, että et, mutta voin olla väärässäkin...

      Kyllä Pörren possu vielä pörisee, mutta aika vaimeasti. Väritkin ovat kuulemma lähteneet (possu oli aiemmin vaaleanpunainen 🤭).

      Poista
    2. Ei se ollut ihan kuvitelmaa: https://paivansateenmenninkainen.blogspot.com/2018/06/valokuvia-ja-vohveleita-fotos-y-gofres.html

      Poista
    3. Olipas kiva, että viitsit etsiä tämän! Nättejä pönttöjä sielläkin! <3

      Poista
  6. Kylläpäs on hienoja linnunpönttöjä. Täytyy joskus viedä siippa ihailemaan noita livenä :) Mietin löytääköhän linnut kolon, josta pääsee taloon sisään.

    Sun rippijuhlakertomus oli hauska. Mulle olisi voinut käydä ihan samalla tavalla. Muistan itse viimeisissä rippijuhlissa miten ihanalta tuntui katsella nuoria ja miettiä juuri sitä, mikä kaikki heillä on edessä. Ja siitä heti seuraavaan kuvaan, eli näytät todella kauniilta tuossa kuvassa!! Aivan mahtava kuva.

    Pörre näyttää hauskalta kaverilta. Ystävän kaksi koiraa menivät tänä kesänä ekaa kertaa yhdessä kaverin kanssa suplaudalle. En tajua miten ne kaikki oli selvinneet siitä reissusta ehjin nahoin :)

    Iloista heinäkuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti siippa tykkää! Ihan hirveä trafiikkia en ole noissa pöntöissä nähnyt, mutta ainakin yhdessä pöntössä kuului olevan poikaset. Toivottavasti linnut löytävät menoreiän pönttöön, koska oishan noissa ihan luksusta asua. 😊

      Onneksi ei käynyt pahemmin tuossa rippijuhlajutussa, vaan oikea tyttö löytyi. Olin kyllä viimeinen siunaaja oikealla paikalla. 😅

      Kiitos ihanista sanoistasi. ❤️ Itse näen kuvassa vain kaikki epäkohdat (iso nenä jne.), ja on vaikea nähdä kuvassa mitään muuta, mutta ihana kuulla, että joku voi nähdä toisin.

      Pörre on hauska kaveri! Ja virtaa Pörrellä riittää vaikka muille jakaa, mutta illalla väsymys sitten korjaa, kuten tuonkin mökkipäivän jälkeen. 🤭 Pörrekin on muistaakseni ollut joskus suppailemassa siskoni kanssa, mutta minun kyydissäni se olisi ollut aivan liian riskaabelia, kun ei ollut varmuutta edes laudalla pysymisestä.

      Aurinkoista ja rentouttavaa kesän jatkoa sinullekin, Birgitta!

      Poista
  7. Ulrika50v.blogspot.com22.7.2023 klo 9.19

    Todella hienoja linnunpönttöjä !
    En ole muuten ikinä nähnyt täälä päin mattojen pesupaikkoja , ruotsalaiset vain imuroi matot ,ei ne edes vie ulos niitä piiskattavaksi . Ensimmäiset vuodet piiskasin matot parvekkeen kaiteella. Vuosien jälkeen teen maan tavalla ,imuroin vain 😝
    Hieno oli nähdä rippijuhlat , täälä ei niitäkään pahemmin ole. Tytär meni ripille kun koko porukka lähti Lontooseen . Kirkkojen pitää houkutella nuoret tälläsillä matkoila että tulevat rippikouluun. Poika meni ja ekan jälkeen kun tuli takas niin sano : en mene enään, olin ainut poika ja en tietenkään pakottanu 😊mulla ei ollut varaa sanoa: jos meet niin saat mopon joka kans kuullemma saa pojat rippikouluun . Ruotsalaiset eivät myöskään ole niin uskovaisia kun suomalaiset .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin upeita pönttöjä!

      Mietinkin, että mattojen pesu taitaa olla aika suomalainen tapa. Pestäänköhän missään muualla maailmassa mattoja samalla tavalla kuin Suomessa? Ja pakko tunnustaa, että minäkin teen samalla tavalla eli vain imuroin matot. Ei sellaisia nukkamattoja saa edes vissiin pestä ainakaan harjalla hankaamalla. Tuon yhden maton halusin pestä, kun se oli ollut Jätkäsaaressa parvekkeella, ja halusin ottaa maton nyt sisäkäyttöön, ja pari muuta mattoa olivat äidin.

      Olipa kiva kuulla teidän perheen rippikoulukokemuksista! Itse en käynyt aikoinaan rippikoulua uskonnollisuuden takia vaan siksi, että sain olla kavereiden kanssa. 😊 Olikin ikimuistoinen rippikoulu, sillä olimme laivariparilla ja risteilimme viikon verran Saimaalla sellaisella pienehköllä paatilla ja kävimme Savonlinnassakin. Täytyisikin joskus etsiä valokuvat riparilta ja muistella reissua oikein kunnolla.

      Kivaa viikonloppua, Ulrika! ❤️

      Poista
    2. Niin, suomessa rippijuhlat ja ristiäiset taitaa olla enemmän suku koollejuhlia kun uskonnollisista syistä . Kivaa viikonloppua ❤️

      Poista
    3. Näin taitaa tosiaan olla! Itse ainakin allekirjoitan tuon. 🤭

      Poista
  8. Vihdoin ehdin/jaksan blogien pariin! Täytyy vielä skrollata taaksepäin, että onko jotain muitakin tekstejä, joita en ole käynyt lukemassa. 😊

    Waude, miten upeita linnunpönttöjä!!! 😍😍 Huh hui! Miksei kaikki elämässä ole noin kaunista?! Ennen (kauan sitten) oli, nykyään ei. Mä muuttaisin tuohon Runolinnaan! Siis jos se olisi oikea talo. Vähän vaikea mahtua siihen linnunpönttöön. Paitsi jos ujuttaisin sinne umpisuolen tai muun typerän sisäkalun…

    Kääks, mä olisin ollu melkolailla hermoraunio, jos olisin joutunut ihan mihinkään tehtävään rippijuhlissa tai missään ylipäätään. Hienosti suoriuduttu! 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että ehdit tänne, vaikka sinulla on mielessä nyt niin paljon kaikkea muuta. ❤️

      Sanopa muuta! Voi kun elämässä kaikki muukin olisi yhtä kaunista kuin nuo linnunpöntöt. Kaikki pitää tehdä nykyään sarjatuotantona ja mahdollisimman tehokkaasti/halvalla, ja se varmasti vaikuttaa siihen, että kauneuteen ei viitsitä panostaa/pystytä panostamaan. Niin linnunpöntöissä kuin missään muussakaan. Siksi on ihanaa, että on vielä asialleen omistautuneita ihmisiä, jotka eivät säästele työtunneissa.

      Runolinna olisi minullekin mieluisin asuinpaikka, ja myös Piispanlinna miellyttää, vaikka se olisikin ehkä vähän liian pramea. Ja toki olisi kiva, jos asuntoon mahtuisi muutakin kuin umpisuoli. 😂

      Kyllähän tuo siunaajana toimiminen jännitti, eikä vähiten siksi, että olin niin otettu saamastani tehtävästä ja halusin selviytyä siitä kunnialla ja kummityttöäni nolaamatta. Onneksi se onnistuikin suht hyvin. 😅

      Poista
  9. Nuo linnunpöntöt ovat todella upeita! Olisi kiva tietää, että pesiikö noissa pöntöissä, joissa on useampi suuaukko, useita lintuja. Jos pesii, niin niistä kuuluva piipitys on varmasti aikamoinen :)

    Meillä on lähellä yksi Helsingin matonpesupaikoista kuivalla maalla (tosin rannan vieressä) ja vesi sinne tulee vesijohtoa pitkin. Aika yllättävää, että paikka ei kuitenkaan ole viemäröity.

    Ottiko suppailu sinulla nilkkoihin? Oliko seistessa sellainen pieni jännitys, että pysytkö laudalla? Mehän ostimme yhden epäonnisen suppilaudan, jonka päädyin vaihtamaan alennustoppatakkiin :D Esikoinen ja mieheni ovat paristi kokeilleen suppailua sen surkean laudan jälkeen muualla. Mieheni kokemus on aika, että ottaa nilkkoihin eikä ole niin tukeva, että ei tuntuisi epämiellyttävältä. Esikoinen 73kg ei ole noista vuokralaudoista valittanut mitään. Aloimme jo miettimään, että onko mikään lauta vakaa alla, jos painoa on lähemmäs 90kg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin olisi kiva päästä kurkkimaan, millaista elämää linnunpöntöissä vietetään ja monessako niistä on asukkaat. 😊

      On tosiaan aika erikoista, että sitä teidän matonpesupaikkaa ei ole viemäröity, jos vesi kuitenkin tulee pesupaikalle vesijohtoa pitkin. Olin muuten yllättynyt siitäkin, että se Mattolaituri-ravintolan viereinen mattolaituri on ihan oikeasti vielä käytössä (oli merkattu Helsingin matonpesupaikkojen karttaankin).

      Suppailu ei käynyt minulla nilkkoihin, mutta en tiedä, miten mahtaisi olla, jos suppailisin pidempään. Minä pystyin olemaan laudan päällä aika rentona, paitsi silloin, kun tuli tuulenpuuska, ja piti pitää kieli keskellä suuta. Tyynellä ilmalla suppailu olisi varmasti tosi kivaa.

      Suppilaudan painoasioista en osaa sanoa mitään, mutta kyllä paino varmasti vaikuttaa vakauden kokemukseen jollakin lailla. Toivottavasti oli hyvä toppatakki, jonka saitte vaihdossa. 😂

      Poista
  10. Jestas mitä pönttöjä – kunnon lukaaleja pikemminkin! Rakastuin erityisesti tuohon Piispanlinnaan, joka koki kovan kohtalon. Jos sen saisi normikoossa, niin minulle kiitos yksi sellainen :D

    Lettukahvila ja Sulosaaren tienoot näyttävät tosi idyllisiltä. Mainio idea on ollut tehdä näköispöntöt vanhoista huviloista. Siten tavallaan osa historiaa jää elämään, vaikka rakennuksia ei enää olekaan. Voisivat tehdä näköispöntöt niistä Kruunuvuoren huviloistakin sinne Kuurunuvuoreen! Jäisi edes jokin muisto alueesta. Nehän on vissiin nyt kaikki huvilat joko romuna tai palaneet.

    Olen minäkin aika yllättynyt, että vielä nykyään saa matonpesuvedet yleensä missään huuhtoa vesistöön. Hyi Helsinkiä!

    Ripillepääsy oli tärkeä virstanpylväs itsellekin teininä, vaikka sittemmin erosin kirkosta. Rippileiristä jäi silti hyvät muistot. Ihana tähtisilmä olet ja onneksi on sitä elämää sentään edessäkin vielä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaali on just oikea sana kuvaamaan näitä pönttöjä! Tuntuu, että pöntöt ovat viime vuosina vain komistuneet, sillä monet vanhemmista pöntöistä vaikuttavat kovin vaatimattomilta näiden rinnalla. Mä voisin kanssa ottaa Piispanlinnan, vaikka ensin ajattelin, että se tuntuu hieman liian pramealta. Mutta mitä sitä himmailemaan. 😅

      Kruunuvuoressa ei taida tosiaan olla enää yhtään huvilaa jäljellä, kun sinne on noussut se uusi asuinalue. En tiedä, onko huvila-alueellekin jo rakennettu, kun tästä on jo useampi vuosi, kun kävin siellä suunnalla. Mutta jo silloin Kruunuvuoren ympäristö oli muuttunut niin paljon, että en enää tuntenut paikkaa samaksi. Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä, että on ihan mahtava idea tehdä näköispöntöt vanhoista huviloista! Näin huviloiden taru jatkuu, vaikka huviloita ei enää olekaan.

      Mullekin rippileiri ja ripillepääsy ovat ihania muistoja. Uskonnollisuus oli sivuseikka. Minä en ole vielä eronnut kirkosta, vaikka se on käynyt monesti mielessä. Uskonnollisuus (ja varsinkin luterilaisuus) kun on mulle niin vieraan tuntuinen asia, että nytkin tuolla rippikirkossa tuntui ihan absurdilta istua ja kuunnella ns. jumalan sanaa.

      Toivottavasti elämää on vielä edessä, vaikka huonoina hetkinä tuntuukin, että on jo toinen jalka haudassa...

      ❤️

      Poista
  11. Ihanaa - "taas" pääsin Savonlinnaan... vaikka tämä on vuosikymmeniin oikeasti ensimmäinen kesä, kun en sinne todella mene! Äiti(kään) ei enää asu siellä.
    Siksi onkin ihanaa lukea ja katsoa kuviasi... ja tiedätkös "Tämä Pönttö" ei muista lainkaan nähneensä Sulosaaren pönttöjä - vaikka on kuinka monasti käynyt saaressa; mitä ihmettä??? Puhutaan valikoivasta kuulosta, mutta mulla on näemmä myös valikoiva näkö... joten kiitos. Sen sijaan Kuopiossa Itkonniemen luontopolulla on linnuille tarjolla saunamajoistusta, kerrostaloa ja ties mitä... Veit munt myös töihin... olen ollut sekä Kylpylähotelli Casinolla, että Olavinlinnassa töissä... oi niitä aikoja!!
    Suppailua tarttis kokeilla taasen uudelleen... aikamoisessa aallokossa viimeksi, olin kuin jäykkä p.... Eilen oltiin kajakoimassa, tai no, tekniikkaharkoissa lähdöt/rantautumiset ja käännökset erilaisista paikoista = reisua varten edes yksi kokemus "kaikenlaisesta": Malawin Triatlonilla tulee olemaan heikoin lenkki tuo melominen...

    Ja kuules nyt kummitäti... elämää täynnä on päivä tää... kukaan etukäteen tiedä kuinka paljon kelläkin on edessä - tietenkin toivoo rippilapselle paljon enemmän kuin itselleen... mutta mottona hyvä: "Ei väliä kuinka paljon elämässä on päiviä, vaan sillä kuinka paljon päivissä on elämää!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut tajunnutkaan, että äitisi asui aiemmin Savonlinnassa, vaikka olet varmasti kertonut siitä blogissasi. Sen kyllä muistin, että jossain Itä-Suomessa hän asui.

      Nuo pöntöt olivat tulleet Sulosaareen ("signeerauksesta" päätellen) vuonna 2021, joten olisivatkohan olleet liian tuoreita (jos et ole käynyt Sulosaaressa ihan viime vuosina)? Ihan hyvin pöntöt kyllä näkyivät, mutta toki piti osata katsella yläilmoihin. Pönttöjen alapuolella oli myös lyhyet opastaulut, joissa kerrottiin lyhyesti, mitä huvilaa mikäkin pönttö esittää ja millainen historia huvilalla oli.

      Mä en ole koskaan yöpynyt Casinolla, vaikka mieli olisi tehnyt, mutta olisihan se vähän hassua yöpyä Savonlinnassa hotellissa, kun on muitakin majapaikkoja.

      Minäkin voisin kokeilla suppailua uudelleen, vaikka epäilen, että se saattaisi olla pidemmän päälle tylsää, varsinkin jos ei tarttisi taistella aallokkoa vastaan, vaan voisi vain lipua veden päällä. Haha. :-D

      Niinhän se on, että kukaan ei tiedä, miten paljon päiviä on jäljellä, ja pitäisi muistaa nauttia jokaisesta hetkestä. Välillä vaan tulee aallonpohjia, että kaikki näyttää ihan mustalta ja toivottomalta.

      Poista
  12. Ensimmäisen kerran näin Ruuskasen pönttöjä Varparannan hautausmaalla ja nyt vasta "kuulin" näistä näköispöntöistä :) Piti maanantaina käydä Sulosaaressa etsimässä nuo pöntöt (koskaan en ole käynyt saarella, en edes Kalliolinnassa letuilla) ja linnunpönttökierroksellakin hetken aikaa etsittiin pönttöjä (koko 1,5 tuntia en tohtinut äitiä torilla yksikseen antaa odotella) .

    Se punainen rakennus Joel Lehtosen puistossa on Putkinotko, joka oli Joelin omistama maatila (Inhan tila) Savonlinnan Lehtiniemessä, jossa aikoinaan kesäisin esitettiin kesäteatteria ja joskus nuorena pääsin katsomaankin näytelmän. Lähellä on Rauhalinna, kaunis vanha puuhuvila sekin. Rauhalinna oli aikoinaan suosittu esim. hääjuhlapaikkana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukava kuulla, että innostuit etsimään Sulosaaren pöntöt! Toivottavasti löytyivät suht helposti! Mulle tuli pönttöjä bongaillessa mieleen, että tämähän on vähän kuin geokätköilyä, mutta kätköt ovat isompia ja näkyvämpiä. 😊

      Ja kiitos tuosta Putkinotko-infosta! Ja Rauhalinnasta myös! Se taisikin jäädä minulta näkemättä, mutta ehkä sitten ensi kerralla. 😊 Uusia pönttöjä tuntuu tulevan aika tiheään (mikä on tietysti erinomainen juttu), ja olisi kiva, jos jossakin olisi lista, jossa on listattu kaikki Ruuskasen pöntöt. Esim. linnunpönttökävelyreittioppaassa (tulipas pitkä sana 😅), joka löytyy netistä, on listattu vain muutama pönttö eikä uusimpia pönttöjä ollenkaan.

      Poista
    2. Rauhalinna on lähellä sitä oikeaa Putkinotko-rakennusta, en tiiä onko siitä linnunpönttöä tehty :) Enkä tiedä voiko tuota Rauhalinnaa käydä katsomassa paikan päällä vai onko sellainen yksityisalue, jonne ei ulkopuolisia päästetä.
      Jonkun pitäisi koota opaskartta ainakin noista näköispöntöistä - ja päivittää sitä mukaa kun uusia pönttöjä Marko ripustelee puihin.

      Poista
    3. Kiitos Rauhalinna-tietoudesta. Luulin, että tarkoititi Rauhalinna-linnunpönttöä, mutta tarkoititikin oikeaa Rauhalinnaa. 🤭

      Samaa mieltä, että me pönttöfanit tarvitsemme oman kartan, jotta löydämme varmasti kaikki Markon taideteokset!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3