Kolesterolipohdinta jatkuu

Blogger on temppuillut viime aikoina kovasti. Ensin oli ongelmia kommentoinnin kanssa, eikä blogeja päässyt kommentoimaan, ja nyt blogilistat eivät ole päivittyneet, eivätkä uusimmat postaukset ole näkyneet lukijoille. Toivottavasti ongelmat saadaan pian ratkaistua, ja pääsemme taas lukemaan ja kommentoimaan blogeja normaalisti. Jos tykkäät lukea jotain blogilistallani olevaa blogia, käyhän kurkkimassa blogissa, onko se päivittynyt, vaikkei se tuossa sivussa olevassa blogilistassa siltä näyttäisikään. 

Muistanette, kun kirjoittelin keväällä kolesteroliarvoistani (täällä). Olin käynyt mittauttamassa kolesterolini kolmen viikon sisällä kahdesti – jälkimmäisen kerran siksi, että ukkeli patisti minua käymään laajemmissa verikokeissa, ja kolesterolit kuuluivat kyseiseen tutkimuspakettiin. Ihmettelin verikokeiden jälkeen LDL- ja triglyseridiarvojeni dramaattista muutosta, joka oli tapahtunut vain kolmessa viikossa, enkä keksinyt sille muuta selitystä kuin syömisen (ensimmäinen verikoehan oli otettu iltapäivällä ilman paastoa ja jälkimmäinen paastoarvona). 

Tässä vielä silloiset kolesteroliarvoni:  

Päätin käydä mittauttamassa nyt syksyllä kolesteroliarvoni uudestaan, mikä ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Labrakäynti vaati laskelmointia lähinnä sen takia, että labra aukeaa vasta kahdeksalta. Herään joka aamu neljän ja puoli viiden välillä enkä pysty enää nukkumaan sen, koska tunnen itseni pirteäksi. Kyllä tulee ankea aamu, jos pitää odotella ilman kahvia ja aamupalaa kahdeksaan asti! Syömättä oleminen ei arveluttanut niinkään, mutta neljä tuntia ilman kahvia kuulosti ihan utopistiselta ajatukselta. Kaiken lisäksi aamun piti olla sellainen, ettei minun tarvitsisi lähteä heti aamusta mihinkään, jotta ehtisin kahvitella ja syödä labran jälkeen. 

Sain kuningasidean, että yritänpä valvoa labraa edeltävänä iltana myöhempään. Jos pystyisin valvomaan edes kymmeneen, saisin ehkä nukuttua aamulla vähän pidempään. Kävin ystävälläni kylässä ja join kahviakin vielä kolmen aikaan iltapäivällä, mitä en normaalisti tee, jotta pysyisin illalla hereillä. Suunnitelmani epäonnistui kuitenkin totaalisesti, sillä silmäluomeni alkoivat painua kiinni puoli yhdeksältä, kuten muinakin iltoina, ja varttia vaille yhdeksän oli pakko kömpiä sänkyyn, kun en pysynyt enää hereillä. Seuraavana aamuna olinkin sitten taas neljältä pirteänä ylhäällä ihmettelemässä, että mitäs nyt. 🤣

Olen tiennyt olevani koukussa aamukahviin, mutta sitä en osannut arvata, kuinka pahasti. Kun en saanut aamukahvia, nukahdin viiden jälkeen uudestaan sohvalle, ja nukuin kuin tukki yli tunnin. Sen jälkeen olikin sitten todella flegmaattinen olo, ja suunnittelemani kävelylenkki sai jäädä tekemättä, kun en jaksanut raahata puoliunista ruhoani ympäri Espoota. 

Labrassa minut vastaanotti harvinaisen lennokas nuorimies, mikä oli piristävää vaihtelua. Kun kävi ilmi, että olen mittauttamassa kolesterolejani, mies totesi, että on se ihanaa, kun tämä sydänmarkkerikin otetaan. Minä jäin ihmettelemään, mikä se sellainen sydänmarkkeri on. Ei minulta ole ennen sellaista otettu, edes täällä Mehiläisellä, jossa kävin otattamassa ensimmäiset kolesterolini silloin huhtikuun alussa. (Tekoäly tiesi kertoa myöhemmin, että Mehiläinen uudisti käytäntönsä 8. kesäkuuta 2026 alkaen ja alkoi sisällyttää apoB mittauksen automaattisesti ja veloituksetta kaikkiin tilattuihin lipidipaketteihin.)

Verikokeiden tulokset tulivat iltapäivällä, ja ne menivät aika hyvin yksiin 23.4. otettujen paastomittausten kanssa. 

LDL oli täysin sama kuin huhtikuussa eli 5,0 mmol/l, ja myös triglyseridiarvo oli lähes sama (nyt 0,76 mmol/l; huhtikuussa 0,78). Hyvä kolesteroli eli HDL oli noussut, mikä tietysti ilahdutti. 

P-lipoproteiini eli apoB on siis se näytteenottajan mainitsema sydänmarkkeri, josta voi lukea lisää esim, täältä. 

LDL-kolesteroliarvo ei kerro välttämättä koko totuutta, vaan ihminen voi sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, vaikka LDL-arvo olisi alhainenkin. Suora lainaus Duodecim-lehdestä: 

"Nykyinen kolesteroliin perustuva sydän- ja verisuonitautien riskin arviointi lähtee siitä perusoletuksesta, että suurin osa verenkierrossa olevasta kolesterolista on LDL-hiukkasissa: mitä suurempi on LDL-kolesterolin pitoisuus, sitä suurempi on sydän- ja verisuonitautien riski. Tämä pitääkin suurelta osin paikkansa. On kuitenkin mahdollista, että verenkierrossa on tavallista enemmän pienikokoisia LDL-hiukkasia ja niiden lisäksi myös muita, erityisesti runsaasti triglyseridejä sisältäviä haitallisia hiukkasia, vaikka seerumin kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesterolipitoisuus ovat normaaleja tai jopa tavallista pienempiä. Tätä aterogeenistä dyslipidemiaa havaitaan erityisesti ylipainoisilla, metabolista oireyhtymää sairastavilla tai tyypin 2 diabeetikoilla. Jos mitataan vain kokonaiskolesterolia tai LDL-kolesterolia, suurentunut sydän- ja verisuonitautiriski ei tule näissä tapauksissa esille. ApoB:n määrityksellä onkin mahdollista arvioida haitallisten lipoproteiinihiukkasten määrää ja lisääntynyttä sydän- ja verisuonitautien riskiä myös niissä tilanteissa, joissa LDL-kolesteroli ei anna oikeaa tietoa riskin suuruudesta."  

Minun tuloksissani ei ole kuitenkaan mitään jossittelemista, sillä sekä LDL että apoB viittaavat samaan suuntaan. Varasinkin ajan lääkärille heti seuraavaksi päiväksi ja marssin kysymään, pitäisikö minun aloittaa kolesterolilääkitys. 

Lääkärin vastaus oli yksiselitteinen: kyllä. Kolesteroliarvoni olivat sen verran huonot, että lääkitys pitäisi aloittaa. Lääkäri lisäsi vielä, että "kun ruumiinrakennettasi katsoo, niin elintapamuutoksista ei ole varmaan mitään hyötyä". Olin kiitollinen, että lääkäri ei edes yrittänyt ehdottaa elintapojen muutosta, koska ruokavalioni ja elintapani ovat jo niin hyvät, etten tiedä, miten radikaali muutos tarvittaisiin, jotta kolesteroliarvoni paranisivat. Uskon muutenkin kolesteroliarvojeni johtuvan perinnöllisistä tekijöistä, jolloin niille ei ole hirveästi mitään tehtävissä. 

Toki voisin vaihtaa suodattamattoman pressopannukahvin suodatinkahviin ja kevytmaidon rasvattomaan, mutta en usko näiden muutosten vaikuttavan ainakaan kovin paljon, koska juon kahvia maksimissaan kaksi kuppia päivässä, ja maitoa menee aamulla Weetabixien kanssa ehkä 4 desilitraa (ja kahvissa pieni tilkka). 

Ihmettelin lääkärille huhtikuun alun korkeaa triglyseridiarvoani, mutta lääkäri totesi, että se tuskin johtui siitä, että olin syönyt. Kolesteroliarvot elävät kuulemma hyvin vähän päivän mittaan, minkä tiesin jo toki itsekin. Ensimmäisen mittauskerran korkeat triglyseridit taitavat siis jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Aloitin heti samana iltana statiinien – tarkemmin sanottuna Rosuvastatinin – käytön. En ole ollut koskaan lääkevastainen, sillä sitä vartenhan lääkkeitä kehitetään, että niistä olisi ihmisille apua. Minulla ei ole myöskään tapana lueskella lääkkeiden mahdollisista haittavaikutuksista etukäteen, koska pelkään, että etukäteistieto vaikuttaa olooni ja rupean kuvittelemaan oireita. Luen haittavaikutuksista vasta sitten, jos jotain epätavallista ilmenee. 

Vatsani alkoi temppuilla heti ensimmäisen lääkkeen ottamisen jälkeisenä aamuna. Päätäni on särkenyt lievästi aina silloin tällöin, ja välillä on ollut jotenkin kuvottava olo. Seurailin tilannetta pari päivää, ja sitten oli pakko kaivaa Rosuvastatinin pakkausseloste esiin: kuuluivatko tämmöiset oireet lääkkeen haittavaikutuksiin?   

Kuuluivathan ne. Päänsärky, ummetus ja pahoinvointi ovat kaikki yleisiä haittavaikutuksia, ja niitä voi esiintyä enintään yhdellä käyttäjällä kymmenestä. Ummetus raivostuttaa, koska vatsani toiminta vaihtelee muutenkin rajusti, enkä kaipaisi enää mitään lääkkeen aiheuttamaa lisätulppaa hanuriini. Mutta ei kai tässä auta muu kuin napostella kiltisti lääkkeitä ja toivoa, että oireet helpottavat ajan mittaan. Kuukauden päästä on kontrolliverikokeet, ja silloin katsotaan, miten lääke on alkanut vaikuttaa.

Tämmöistä on viisikymppisen elämä. 🤪