Karhu sämpylän välissä

Hautakivet ovat pyörineet Kukkapillin viimeisimpänä postauksena niin pitkään, että nyt on saatava tilalle jotain muuta vaikka väkisin. Heitän tähän väliin taas pitkästä aikaa blogihaasteen, jonka kysymykset olen keksinyt tälläkin kertaa itse. Jospa tämä saisi aikaan myönteisen dominoefektin, ja kirjoitteluhaluni heräisivät taas. 

1. Miten hemmottelet itseäsi? 

Ensimmäiseksi mieleeni tulevat kylpylä ja saunat, vaikka kohdallani on monesti niin, että kylpylä tuntuu ajatuksena houkuttelevammalta kuin mitä se sitten todellisuudessa on. Jos menen uuteen kylpylään, kylpylä ei ehkä olekaan sellainen kuin olin mielessäni kuvitellut, tai sitten kylpylässä on liikaa ihmisiä, ja rentouttava hemmotteluhetki kaatuu siihen.

Kylpylä tuli mieleeni myös viime kuussa, kun mietin, miten hemmottelisin itseäni syntymäpäiväni kunniaksi. Olisin halunnut lähteä yhdeksi tai kahdeksi yöksi Holiday Club Vierumäelle, mutta luettuani paikan arvosteluja tulin toisiin ajatuksiin. Vierumäki oli saanut niin paljon kielteistä palautetta asioista, jotka ovat itselleni tärkeitä, etten uskaltanutkaan lähteä sinne. Kaiken viimeisteli se, että joku kirjoitti arvostelussaan, että ei ole ihmekään, että Vierumäellä ei homma toimi, koska paikka on intialaisomistuksessa. Pikainen googletus paljasti, että paikan pääomistaja on tosiaan intialainen monialakonserni Mahindra & Mahindra. Siihen kariutuivat viimeisetkin haaveeni käydä Vierumäellä. 🫣

Päädyin lopulta päiväkäynnille vanhaan tuttuun Flamingoon. Tarkoitus oli käydä vain saunoissa ja lillua altaissa, mutta homma lähti laukalle, kun sain päähäni, että olisi kiva päästä johonkin hoitoonkin. Kävin kysymässä kylpylän hoitolan vastaanotosta, sattuisiko heillä olemaan mitään hoitoja saatavilla tyyliin nyt heti, ja pääsin kasvohoitoon. Tarjolla olisi ollut muutakin, mutta valitsin kasvohoidon, koska en ollut käynyt koskaan minkäänlaisessa kasvohoidossa ja olin aina haaveillut siitä.  

Tämä kuva ei ole kylläkään Flamingosta vaan Tallinnan-hotellistani viime syksyltä.

2. Mitä kivaa joku on sanonut tai tehnyt sinulle viime aikoina? 

Taannoin Intiassa olimme anopin kanssa yhtenä aamuna keittiössä, kun anoppi katsoi kasvojani epätavallisen pitkään. Kun anoppi avasi suunsa, ajattelin, että mitähän sieltä mahtaa olla tulossa. No sieltä tuli, että "mitä varten sinä oikein laitat sitä meikkiä, kun olet hyvä noinkin". 

3. Millainen matkailija olet? 

Olen aika perusmatkailija siinä suhteessa, että en kaipaa matkoillani mitään erikoisia ohjelmanumeroita, vaan minulle riittää ihan perussetti eli nähtävyydet ja maisemat, rantaelämä ja aurinko sekä ruoka ja drinkit. Olen semmoinen rento chillailija, joka tykkää myös pienestä luksuksesta. En voisi ikinä lähteä reppureissulle tai matkustaa kovin eksoottisiin kohteisiin, joissa palvelujen saatavuudesta ei ole varmuutta. Minusta lomalla pitää olla mahdollisimman mukavaa, enkä halua ottaa sitä riskiä, että joutuisin tinkimään mahdollisesti jostain. Muunlaisia kokemuksiakin on vuosien varrella kertynyt, mutta nykyään haluan pelata varman päälle.

Toki asiaan vaikuttaa myös se, olenko matkalla jonkun kanssa vai yksin. Yksin matkaillessani matkakohteet sekä käyntipaikat ovat omintakeisempia, ja myös liikunnallisuus on vahvemmin läsnä. Omintakeisella tarkoitan siis nyt vaikkapa hylättyä sukellusvenetukikohtaa (täällä) tai hylättyä kaivoskaupunkia (täällä). Miten nyt alkoikin tehdä taas mieli Viroon! Viron-kaipuu ei tosin ole mitenkään yllättävä tunne, vaan tämä on jokakeväinen ongelma. 🤭 Mukavuuksista en tingi yksin matkustaessanikaan, mutta yksin matkaillessani yöpymispaikkani on useammin huoneisto kuin hotellihuone, koska tykkään vapaudesta ja tilasta.  

Tykkäisin lähteä matkalle hyvin spontaanisti (tyyliin seuraavana päivänä), mutta hintojen ja saatavuuden puolesta tämä ei ole valitettavasti useinkaan mahdollista. Näin spontaani matkailu sotisi myös suunnitelmallisuuttani vastaan, sillä selvitän mielelläni mahdolliset käyntipaikat ja nähtävyydet jo etukäteen, jottei niiden etsimiseen tarvitse kuluttaa aikaa enää lomakohteessa. Myös pakkaaminen tulee suorittaa huolella ja taiten, ja tavaralistan laatiminen aloitetaan hyvissä ajoin ennen matkaa, jottei mikään vain unohdu matkasta ja jotta saan otettua mukaan mahdollisimman paljon kaikkea turhaa. 🤣 

Malagassa vuonna 2021. 

 

4. Mikä kodissasi on parasta? 

Olen sanonut puoliksi vitsillä, että jos toisella puolella on Prisma ja toisella kuntosali, niin mitäpä muuta sitä ihminen voisi kaivata. Vastaan siis sijainti. Kuntosali on tien toisella puolella, ja sinne pääsee noin minuutissa. Näin lyhyt matka salille on minulle parasta arjen luksusta, ja Intia-keikan muunlaisten kokemusten jälkeen arvostan salin läheisyyttä vieläkin enemmän. 

Prismaan on kolmen minuutin kävelymatka (jos kävelee ripeästi), ja myös muut palvelut ovat lyhyen kävelymatkan päässä (uimahalli, leffateatteri, terveyspalvelut, vaatekaupat, intialainen ruokakauppa jne). Asuntommekin on ihan jees muttei mitenkään täydellinen, mutta kaikkea ei voi saada. Olen valmis tinkimään monesta asiasta, jos saan asua kuntosalin vieressä. 

5. Ketä haluaisit kiittää? 

Haluaisin kiittää ukkelia siitä, että hän on sietänyt minua kaikki nämä vuodet. En ole ollut todellakaan mikään helppo kumppani, ja varsinkin seurustelun alkuaikoina (siis 1900-luvun viimeisinä vuosina 🫣) olin hyvin hankala ihminen. Suurin ongelmani oli se, että kaiken olisi pitänyt tapahtua niin kuin minä halusin, ja jos en saanut tahtoani läpi, alkoi paskamyrsky. 

Ukkeli on pysynyt vierelläni ja saanut vuosien saatossa seurata, kuinka pahimmat särmäni ovat hioutuneet pois. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ihan jo senkin takia, että käyttäytymiseni on tuskastuttanut ja hämmentänyt itseänikin. Kontrollointihaluni takana oli epävarmuutta ja pelkoa: yritin määrätä kaikesta, jotta välttyisin sellaisilta tilanteilta, joissa saattaisin kokea itseni epävarmaksi tai epämukavaksi. Valitettava totuus on kuitenkin se, että mitä enemmän yrittää pysyä omalla mukavuus- ja turva-alueellaan, sitä kapeammaksi alue kutistuu ja sitä pienemmät mahdollisuudet on päästä itse rakentamastaan vankilasta koskaan pois. 

6. Mikä naurattaa? 

Tilannekomiikka ja oivaltavat sutkautukset. Ihailen estottomia ihmisiä, jotka eivät ota itseään liian vakavasti ja jotka uskaltavat heittäytyä – välittämättä siitä, miltä he toisten silmissä näyttävät. Tykästyin suuresti Suurmestarin viitoskaudella Pirjo Lonkaan, joka oli välillä todella hervoton ja minusta aivan omaa luokkaansa ohjelmassa.  

Myös omat hölmöilyni naurattavat, vaikka eivät aina välttämättä juuri siinä hetkessä. 🤭 Pari päivää sitten olin menossa Prismassa kahvihyllylle, mutta kyseisen käytävän päähän oli tuotu iso lavallinen hyllytettäviä tuotteita, enkä mahtunut menemään ostoskärryineni lavan ja hyllyn välistä. 

Tuosta raosta olisi pitänyt päästä tulemaan. 

Normaali ihminen olisi tietenkin lähtenyt kiertämään kahvihyllylle toista kautta, mutta minun ensimmäinen reaktioni oli se, että nyt raivataan esteet tieltä pois. Ei tässä ruveta mitään ylimääräisiä kierroksia tekemään, kun kerran kulkuväyläni on tukittu tällä lailla törkeästi ja epäinhimillisesti! Nostaisin tuon pahvilaatikon pois tieltä, sujahtaisin raosta kärryineni ja laittaisin laatikon takaisin paikoilleen. Ongelma ratkaistu!

Nostettuani laatikon sen alta paljastui kuitenkin pieni lava, joka olisi pitänyt myös siirtää tieltä pois. Nythän tämä meni ihan siirtelyhommiksi, tuumasin, ja peruin aikeeni. Nostin pahvilaatikon takaisin paikoilleen, mutta laatikkopa ei pysynytkään pystyssä vaan kaatui nokalleen maahan, ja sisällä olleet Dolce Gusto -pakkaukset levisivät iloisesti pitkin käytävää. Keräilin pakkauksia käytävältä posket punaisina ja mietin, että olipa taas hyvä idea.  

7. Jos voisit palkata henkilökuntaa, kenet palkkaisit? 

Palkkaisin kokin, joka kokkaisi eteläintialaista kotiruokaa. Ei haittaisi, vaikka kokki kävisi myös ostamassa intialaiset vihannekset. Oli taas todella outoa (ja vastenmielistä) palata lieden ääreen parin kuukauden tauon jälkeen. Kokkailin toki Intiassakin, mutta olin kuitenkin aina se kakkoskokki, eikä minun tarvinnut miettiä kaikkea alusta loppuun.

Voisin palkata myös autohemmon, joka hoitaisi kaikki auton huoltotoimenpiteet. Autoasioilla on tapana kasaantua, ja viime viikkoina on ollut ohjelmassa jarrunesteiden vaihto, tuulilasin kiveniskemän korjautus, renkaiden vaihto, ilmanpaineiden säätäminen, jälkikiristys sekä auton pesu ja sisäsiivous. 

Renkaiden jälkikiristys kiristää erityisesti hermoja, koska se pitää suorittaa 100–200 kilometriä renkaanvaihdon jälkeen. Eli juuri kun on päässyt rengasliikkeestä ulos, pitääkin kurvata sinne uudelleen. Skippasin muutamana vuotena koko jälkikiristyksen, kunnes satuin viime vuonna pohtimaan asiaa rengasliikkeen ukolle. Mies sanoi, että renkaat kannattaa ihan ehdottomasti käydä jälkikiristyttämässä. Heillä oli kuulemma käynyt juuri asiakas, jonka rengas oli ollut niin löysällä, että sillä ei olisi enää monta kilometriä ajeltu. Pultin ja renkaan väliin saattaa kuulemma jäädä joskus kivenmuru, joka pikkuhiljaa löysyttää pulttia ajossa, ja rengas saattaa lopulta jopa irrota. Irtoava rengas ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta, joten sain uutta motivaatiota puuhaan. 

8. Mikä on vetänyt sinua viime aikoina puoleensa? 

Sänky. 😅 On vaikea uskoa, että minä, entinen ongelmanukkuja, tykkään nykyään nukkumisesta, eikä minulla ole mitään ongelmia nukahtamisen kanssa. Suurin syy tähän on tietysti se, että opin tyhjentämään pääni ja lopettamaan ajattelemisen nukkumaan käydessäni, mutta varmasti myös liikunta tukee nukkumista paremmin, kun en vedä itseäni joka treenissä enää ihan piippuun. 

Unirytminikin on palautunut Intian jälkeen taas samanlaiseksi kuin se oli ennen matkaa, eli menen nukkumaan puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä ja herään neljän aikoihin. Intiassa en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin käynyt nukkumaan tai varsinkaan herännyt noin aikaisin, vaan sekä nukahtamiseni että heräämiseni siirtyivät aikaeron verran (= kolme ja puoli tuntia) myöhäisemmiksi. Tämä on kai luontainen unirytmini, enkä kerta kaikkiaan pysty nukkumaan kuin korkeintaan puoli viiteen tai jaksa sinnitellä valveilla paljon yli iltayhdeksän. Joskus kieltämättä harmittaa, että illalla alkaa väsyttää niin aikaisin, mutta toisaalta on ihana herätä aamulla aikaisin. Salipäivinä olen jo viideltä salilla, ja aamut ovat minulle muutenkin terävintä aikaa.

Viime yönä näin unta, että löysin käsilaukustani sämpylän, jonka välissä oli kurkkua, tomaattia, juustoa, porkkanaa – ja Pikkis. Ukkeli oli piilottanut Pikkiksen sämpylän väliin ja leikannut siltä toisen kädenkin irti. Pikkis oli värjäytynyt porkkanasta oranssiksi, ja olin ihan kauhuissani. 🫣

9. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Mielialani on nykyään sillä lailla paremmin omassa hallinnassani, etten tarvitse mitään ulkoapäin tulevaa asiaa tekemään minua hyväntuuliseksi. Vastaavasti kielteiset ärsykkeet saavat minut entistä harvemmin huonolle tuulelle. Toki kivat asiat ovat edelleen kivoja, mutta mielentilani ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.  

Olin aiemmin melkoinen tuuliviiri, ja mielialani vaihtelivat rajusti päivittäisten tapahtumien mukaan. Kun tapahtui jotain kivaa, olin seitsemännessä taivaassa, mutta kun kivan tapahtuman aiheuttama huuma oli haihtunut, elämä tuntuikin äkkiä synkältä ja tyhjältä. Olin kuin huumeriippuvainen, joka etsi koko ajan seuraavaa euforiapiikkiä toivoen, että euforia kestäisi tällä kertaa ikuisesti.

Ongelma on kuitenkin se, että elämässä mikään ei ole pysyvää – ei euforia eikä toisaalta alin alhokaan – ja jos jahtaa ikuista onnea, saa pettyä pahan kerran. Elämän tarkoitus ei ole tehdä meitä onnelliseksi vaan haastaa meitä jatkuvasti. Tämän kun sisäistää, eläminen helpottuu huomattavasti, ja vastoinkäymiset on helpompi hyväksyä osaksi elämää. Jos antaa ulkoisten tapahtumien vaikuttaa mielialaansa, on jatkuvassa tunteiden vuoristoradassa, mikä on äärimmäisen kuluttavaa.  

Vastaukseni kysymykseen on siis tämä: kaikki ja ei mikään. 

10.Millaisia ajatuksia kevät sinussa herättää? 

Minulle tulee aina keväisin hirveä into siivota ja karsia tavaroita. Tänä keväänä into on ollut kuitenkin tavallista laimeampi, sillä tein viime keväänä niin perusteellisen karsimisoperaation, että karsittavaa ei hirveästi enää ole. Toki aina löytyy jotakin kierrätykseen vietävää, joten enköhän minä taas aktivoidu ja käy ainakin varastokopin laatikot läpi. Nyt kun katselin laatikoiden sisältöjä (minulla on siis luetteloitu varastokopin laatikoiden sisältö Exceliin 🤭), niin löytyisihän sieltä vielä vaikka mitä karsittavaa, mm. kaksi riisinkeitintä, juomalaseja, palapelimatto, kirjoja, kenkiä...

Vaatekaapit pitää käydä myös läpi joka kevät, koska on saatava kesävaatteet esille ja talvivaatteet laatikoihin. Uusia vaatteitakin olisi kiva saada, mutta kaupoissa myytävät vaatteet ovat nykyään jotenkin ihan omituisia, ja kaikissa on jotain vikaa. 

Kävin yhtenä päivänä sovittelemassa vaatteita Isossa Omenassa ja ihmettelin jälleen kerran, miten kaupat eivät edelleenkään tajua sitä, miten iso merkitys sovituskopilla on asiakkaan ostopäätökselle. Sovituskoppien pitäisi olla tarpeeksi suuria, jotta vaatetta voi tarkastella peilistä riittävän välimatkan päästä. Jos peili on puolen metrin päässä ja valo tulee suoraan ylhäältä, vaate kuin vaate näyttää ainakin minun päälläni karmealta, enkä taatusti osta mitään. Tilavammassa sovituskopissa ja paremmassa valaistuksessa vaate saattaisi näyttää ihan toisenlaiselta ja lähtisi kaupasta ehkä kotiinkin. Miksi ihmeessä sovituskopit ovat siis edelleen pieniä ja ankeita koppeja, joissa ei ole aina edes jakkaraa tai toista peiliä?

Ison Omenan Kappahl oli muuttanut uusiin tiloihin, ja kaupan koko oli kasvanut, mutta sovituskopit olivat suorastaan vitsi. Meinasin viedä sovitukseen nappaamani puseron takaisin hyllyyn, kun näin, millaisessa "kopissa" vaatteita oli tarkoitus sovittaa.

Toivon todella, että tämä on jokin väliaikaisratkaisu, ja kauppaan on tulossa kunnolliset sovituskopit.

Keväässä on myös se kiva puoli, että maailma avartuu, kun pystyy oleskelemaan taas ulkona. Pääsee patikoimaan, istuskelemaan terassille, rannalle, puistoihin tai kiipeilemään kallioille. En tee yleensä mitään bucket list -juttuja asioista, jotka pitää tehdä tai kokea, mutta nyt mietin, pitäisikö kirjoittaa jonkinlainen lista kesää varten. 

Yleisesti ottaen minulla on tänä keväänä hyvin positiivinen fiilis, ja elämä tuntuu kaikin puolin mukavalta.  

Bonuskysymys: Jos olisit auto etkä pääsisi katsastuksesta läpi, mikä olisi todennäköinen hylkäämisen syy?

Liian korkeat pakokaasupäästöt; jäykät ja joustamattomat iskunvaimentimet sekä reikä polttoainetankissa (tai ainakin epäily siitä, koska polttoainetta kuluu niin paljon). 🤭

Mikäli innostuit haasteesta, nappaa haaste mukaasi (tai vastaa kysymyksiin vaikka kommenttikentässä)! 

Näkemisiin.