Aion elää ikuisesti tai kuolla yrittäessäni.


lauantai 27. toukokuuta 2023

Maidonkeittoa ja muita muuttojuttuja

Lupasin kirjoitella seuraavaksi muuttojutuista, joten niitä olisi nyt tulossa. Olen jo moneen kertaan todennut, että tämä blogi on niin hyvä juttu siitä(kin) syystä, että voi käydä tarkistamassa vuosien takaa, mitä mieltä on asioista kulloinkin ollut. Keväällä 2020, jolloin tuli korona ja jolloin olimme juuri allekirjoittaneet Jätkäsaaren asunnon vuokrasopimuksen, päätin 7.3.2020 päivätyn postauksen seuraavasti: "Jos nyt kävisikin niin, että Jätkäsaari osoittautuu aivan kamalaksi paikaksi, niin ainahan sieltä pääsee pois. Esimerkiksi takaisin Espooseen."

No arvatkaapa huviksenne, mihin Jätkäsaaresta muutimme?! Kyllä vain: takaisin Espooseen ja vieläpä entisille kotikulmille Matinkylään. 😂 Mutta tulipahan pyörähdettyä Helsingin puolella ja käytyä ihmettelemässä vähän urbaanimpaa elinympäristöä, jossa vihreyttä näkee lähinnä Lidlin salaattipussissa.

Puistosta ei tullut kolmessa vuodessa tämän valmiimpaa.

Muutto ei tullut mitenkään puskista, vaan sitä oli mietitty jo jonkin aikaa. Tosin rupesimme katselemaan asuntoja tosissamme vasta Intiasta palattuamme. Sitten hommat etenivätkin (meille tyypilliseen tapaan) aika nopeasti, ja muutamassa viikossa sopiva asunto oli löytynyt ja vuokrasopimus allekirjoitettu. Olen edelleen samaa mieltä kuin kolme vuotta sitten, että en ole varma, haluanko asua enää koskaan omistusasunnossa. Vuokralla asuminen on ihan superhelppoa, ja kytkintä voi nostaa suhteellisen vähällä vaivalla aina silloin kuin huvittaa. Sopii meikäläisen luonteenlaadulle!

Jätkäsaari-pyörähdys ei kaduta millään lailla, päinvastoin. Se vain vahvisti sen, mitä olin epäillytkin, eli että meikäläisestä ei ole cityihmiseksi. Luontoa ei meidän kotikulmilla Jätkäsaaressa ollut yhtään, mutta rakentamista – sitä riitti! Kivenheiton päässä oli alettu juuri paaluttaa yhtä taloa, ja talomme vieressä oli tyhjä alue, jolle on nousemassa lähitulevaisuudessa kokonainen kortteli. Korttelin rakentaminen on kuitenkin viivästynyt rahoitusongelmien vuoksi (asiasta voi lukea lisää täältä). 

Tulevan korttelin paikkaa on käytetty lähinnä parkkipaikkana. Tämä oli näkymä meidän kolmannesta makuuhuoneesta eli ns. äidin makuuhuoneesta.

Kun kävin alkuviikosta tekemässä loppusiivousta asunnossa, otin parvekkeelta pienen videon. Nauttikaa Jätkäsaaren luontoäänistä. 😆


Luonnon puuttumisen lisäksi saasteet ja pöly ärsyttivät, ja sateettomina kausina hiekkapölypilvet saattoi oikein nähdä. Ei tehnyt mieli pitää parvekelaseja auki. Jätkäsaaressa tuulee aina, ja silloin kun siellä ei tuule, ulkona on 30 astetta lämmintä, ja tuulta nimenomaan kaipaisi. Tuulen takia Jätkäsaaressa on aina useamman asteen viileämpää kuin esimerkiksi Espoossa. Meidän asunnossamme oli myös ongelma auringonvalon kanssa, sillä valoa tuli aamulla asuntoon ihan liikaa. Oli shokki herätä ja siirtyä makuuhuoneesta keittiöön, kun vastassa oli niin kirkas auringonpaiste, että tajunta melkein räjähti. En olisi ikinä uskonut, että valoa voi tulla asuntoon liikaa, mutta nytpähän tiedän tämänkin. Huonoja puolia oli muitakin, mutta en nyt jaksa luetella niitä, kun Jätkäsaari on ollutta ja mennyttä – meidän osalta siis. 😆

Ainoa, mitä jään Jätkäsaaresta ehkä hieman kaipaamaan, on taivas (siis lähinnä iltataivas) kaikkine väreineen ja valoineen – ja ehkä vähän laivatkin.

Viimeinen täysikuu 5. toukokuuta.

Muutamaa päivää myöhemmin kuu oli jo hieman vajaa ja nousi hienon punaisena meren ylle.

Toki Jätkäsaaresta on hyviäkin muistoja, ja yksi parhaista on ehkä vuoden 2021 Kaivopuiston lentonäytös, jota saatoimme katsella omalta parvekkeelta (kuvia ja videoita siitä täällä). Vitsit, että olikin hieno kokemus!

Muutto on aina kiva pikku operaatio, joka takaa sen, että aktiviteetteja riittää ja että tylsiä hetkiä ei elämässä hetkeen ole. Pyysin muuttotarjousta viideltä eri firmalta, mutta päädyimme lopulta Viktor Ekiin, jonka palveluja käytimme myös kolme vuotta sitten. Tykkään siitä, että muuttofirmasta tulee joku paikan päälle katsastamaan muuttokohteen ennen tarjouksen antamista, koska voisin olettaa sellaisen tarjouksen olevan realistisempi kuin kohdetta näkemättä annetun. Me tarvitsimme vielä tavaroiden kantamisen lisäksi joitakin lisäpalveluita, kuten tv-tason ja telkkarin suojauksen, parisängyn ja sohvan osien irrottamisen ja laittamisen paikoilleen, ruokapöydän jalkojen irrottamisen jne.

Sohva on jo paloiteltu ja ruokapöydästäkin on jalat irti.

Muuttolaatikoita tilasin 80 kappaletta, ja olinkin arvioinut määrän harvinaisen osuvasti, sillä pakkaamiseen meni 79 laatikkoa. Yksi laatikko jäi siis tyhjäksi. Mietin, enkö löytäisi laatikkoon enää mistään mitään kamaa, mutta sitten asia unohtui, ja ilmeisesti se yksi laatikko seilasi tyhjänä Espooseen. Voi poloista.

Muuttolaatikkoselfie. (Pahvilaatikot ovat menossa varastoon.)

Viime muutossa kritisoin Viktor Ekiä hieman siitä, että muuttomiehiä oli mielestäni liian vähän, ja nyt sovimme firman edustajan kanssa, että miehiä tulisi neljä. (Viimekertainen miehistöpula johtui todennäköisesti koronasta.) Näin tapahtuikin, ja muutto sujui alusta loppuun tosi näppärästi. Olin niin iloinen siitä, miten hyvin kaikki sujui, että sanoin suosittelevani Viktor Ekiä kaikille tutuille, joten suosittelenpa firmaa nyt sitten vielä tässäkin. 😇

Ennen kuin pääsimme muuttamaan, piti käydä kuitenkin hoitelemassa uudessa kodissa yksi velvollisuus. Intiassa on olemassa suotuisia ja epäsuotuisia päiviä erilaisille tapahtumille, ja satuin ehdottamaan ukkelille muuttopäivää pohtiessamme, että kysytään anopilta, mikä olisi hyvä päivä muuttaa. (Espoon vuokrasopimus alkoi toukokuun alusta ja Jätkäsaaren asunnon päättyi vasta toukokuun lopussa, joten valinnanvaraa muuttopäivän suhteen oli.) Tarkoitin muutolla ihan tavaroiden siirtämistä, mutta anoppi käsitti, että tarkoitimme maidonkeittoseremoniaa, joka suoritetaan Intiassa aina ennen uuteen kotiin muuttamista, joten anoppi rupesi etsimään kalenterista sopivaa päivää seremonialle. Olen kirjoitellut maidonkeittoseremoniasta kahdesti, ennen kumpaankin Intian-kotiin muuttoamme, ja nuo postaukset voi lukea täältä ja täältä. Anoppi oli hoitanut Intiassa nuo seremoniat, eikä minulla ollut mitään käsitystä, kuinka seremonia tulisi suorittaa. Sen kuitenkin tiesin, että seremonian tärkein vaihe oli keittää maitoa kattilassa niin kauan, että maito kiehuisi yli liedelle. Tämä toisi onnea uuteen kotiin.

Mietin, että muuttopäivän suunnittelu lähtikin nyt yllättäville raiteille. Jos ei perinteisissä pakkaamistouhuissa ole riittävästi puuhaa, niin käydäänpä keittämässä vielä maito liedelle! Kaiken lisäksi maito piti keittää auringonlaskun ja auringonnousun välisenä aikana, mikä tarkoitti siis tähän vuodenaikaan Suomessa joko myöhäistä iltaa tai tosi aikaista aamua. Jotenkin kummassa huomasin itsekin olevani pian sitä mieltä, että maito olisi ehdottomasti käytävä keittämässä, ja niin sopivat maidonkeitto- ja muuttopäivät tuli päätettyä. Koska 14. päivä oli anopin mukaan suotuisa maidonkeittopäivä, päätimme käydä keittämässä maidon heti puolenyön jälkeen kolmannentoista päivän vaihduttua neljänneksitoista. Otin selvää, kuinka seremonia piti suunnilleen suorittaa, hommasin tarpeet, ja niin suuntasimme kohti Espoota myöhään lauantai-iltana, kun muu kansa istui kotona jännittämässä Euroviisuja.

Seremoniaan kuului myös kookospähkinän rikkominen, ja kookospähkinän hakkaaminen vasaralla on oikein mukavaa puuhaa kerrostalossa puolenyön jälkeen. Kukaan tuskin kiinnittäisi asiaan mitään huomiota.

Kookospähkinä on saatu rikki, ja nyt odotellaan maidon kiehumista.

Kaikki sujui erinomaisesti siihen asti, kunnes maidon oli aika kiehua yli, sillä maito ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen. 

Ei se perkele tule yli.

Maito nousi kattilan reunoihin mutta ei vain kerta kaikkiaan kiehunut yli, vaikka levy oli suurimmalla mahdollisella ja vaikka odottelimme ainakin varttitunnin. Iso musta pilvi alkoi kasautua yllemme: olisiko meillä tiedossa nyt ankeat ajat ja kasapäin huonoa onnea, kun maitokaan ei suostu kiehumaan yli?! Tunnelmaa kohotti mukavasti se, että eteisen palovaroittimesta oli ilmeisesti patterit lopussa, kun palovaroitin piippasi iloisesti kerran minuutissa. Ai miten mukava oli kuunnella sitäkin ääntä maidon kiehumista odotellessamme.

Lopulta ukkeli otti ohjat omiin käsiinsä ja kaatoi maitoa liedelle, jotta saatoimme sanoa seremonian suoritetuksi.

Näin se maito kiehuu yli.

Kotiin palatessamme mietin hieman surkeana pieleen mennyttä seremoniaa ja pohdiskelin, oliko tämä nyt huono enne. Ukkeli tokaisi siihen, että asiaa ei kannattanut surra: Intiassa tämäkin käännettäisiin kuulemma jotenkin voitoksi! Kookospähkinähän oli mennyt rikki suorastaan poikkeuksellisen helposti, mikä oli varmasti erityisen hyvä enne!

Loppuhuipennukseksi kerrottakoon vielä, että maito oli palanut kattilan pohjaan niin pahasti, että sain liottaa kattilaa kaksi vuorokautta, ennen kuin sain kattilan puhtaaksi. Pohjaan paloi, mutta yli ei kiehunut. Sellaisia ovat nämä fysiikan lait nykyään.

Ennen varsinaista muuttopäivää kuljettelin Espooseen omalla autolla monta kuormallista sellaista tavaraa, joiden etukäteissiirtämisen arvelin nopeuttavan varsinaisen muuttopäivän etenemistä. Näihin etukäteen siirrettäviin tavaroihin lukeutuivat esimerkiksi kuntoiluvälineeni, joita on siunaantunut meille harmillisen paljon. Muutenhan kuntoiluvälineiden paljous ei harmita, mutta muuttotilanteessa, jossa kaikki välineet joutuu siirtämään paikasta A paikkaan B, kaikki ylimääräinen ottaa kupoliin. Laskin huvikseni, kuinka monta kiloa minulla on treenivälineitä, ja kun laskin yhteen kaikki levypainot, kahvakuulat ja käsipainot, sain tulokseksi 248 kiloa. Miten niitä onkin kertynyt tuolla tavalla. Mutta eipähän tuuli vie autoa mukanaan, kun on kunnon lasti kyydissä.

Viimeisenä iltana ennen muuttoa taivas tarjosi parastaan, ja fiilistelin viimeistä auringonlaskua, jonka näin Jätkäsaaren asunnosta. Taivas ei ollut ihan noin oranssinpunainen kuin kuvat antavat ymmärtää, mutta kamera vääristi harmillisesti.

Sinne meni. Kiitos auringonlaskuista, Jätkäsaari! 💛

Satamassa oli illalla myös Queen Victoria, ja seuraavana eli muuttopäivän aamuna viereen änkesi vielä Mein Schiff 6.

Qiueen Victoria.

Mein Schiff 6 peruuttelee satamaan.

Uusi kotimme on vähän Jätkäsaaren asuntoa pienempi (neliöitä on 87), mutta makuuhuoneita on edelleen kolme. Omaa saunaa ei ole, mutta se tuli Jätkäsaaressa todettua, että sauna on meillä käytössä lähinnä vain silloin, kun äiti on kylässä, sillä kumpikaan meistä ukkelin kanssa ei ole saunojaihmisiä. Kuvittelin tosin itseni kovaksikin saunojaksi, mutta väärässä olin! Sauna oli kyllä siitä hyvä, että siellä oli näppärä säilyttää jumppapalloa.

Joku saattaa ihmetellä, tarvitseeko kaksi ihmistä noin paljon tilaa, ja vastaus on, että ei tarvitse. Maailmalla asuessa tuli kuitenkin totuttua hyvinkin tilaviin asuntoihin, ja onhan meillä  noita karvaisia karhulapsia, jotka ovat aivan valtavan tilaavieviä. 😅

Nalle on tutustumassa ensimmäistä kertaa uuteen asuntoon.

Nyt lähtee tulemaan tavaraa sisään.

Yksi asia, joka on ilahduttanut minua uudessa kodissa aivan erityisesti, on se, että talossa ei ole mitään Rööri-putkia, jonne jätteet pitää tunkea, vaan aivan tavalliset jäteastiat.

Sekajätehuone.

Kierrätyshuone.

Ette kuulkaa usko, miten ihanaa on, kun pahvilaatikoita ei enää tarvitse repiä tuhannen palasiksi, vaan riittää, että vain litistää ne! 

Jätkäsaaressa pääsi harjoittamaan sorminäppäryyttä.

Tosin ihan viimeisinä päivinä Jätkäsaaressa näin, kun joku nainen vei pahvilaatikoita Rööriin pahvit jotenkin rullalle käärittyinä, joten ehkä laatikoita ei olisi tarvinnutkaan repiä, vaan ne olisivat menneet järjestelmästä läpi muutenkin. En halunnut kuitenkaan olla se, jonka laatikot tukkivat koko systeemin, joten päädyin aina repimään laatikot. Lisäksi uuden kodin kierrätyshuoneessa on jäteastiat myös lasille ja metallille, joten näitä ei tarvitse kiikuttaa enää kotia kauemmas. Voi tätä ihanuutta!

Toinen ihmetyksen ja ihanuuden aihe on ollut se, että parvekkeelta ja ikkunoista näkyy ruohoa ja puita – siis luontoa! Se vaikuttaa kuulkaas yllättävän paljon ihmisen mielialaan, onko ympärillä jotain luonnoksi tunnistettavaa vai pelkkää rakennustyömaata. 

Pihalla kasvaa oikein kirsikkapuita! (Tai näin olin ainakin tunnistavani.)

Kolmas ilonaihe on ollut se, että en ole tavannut uudessa asunnossa vielä yhtään hämähäkkiä! Miten ihanaa olikaan pestä ikkunoita, kun ei tarvinnut pelätä ikkunanpielissä piileskeleviä lihavia jättiläishämiksiä. Jätkäsaaressa ikkunoiden ja parvekelasien peseminen vaati aina melkoista psyykkausta, jotta pystyin tekemään homman.

Kuten jo kirjoittelinkin, kävin tekemässä alkuviikosta Jätkäsaaressa loppusiivouksen, ja keskiviikkona luovutin asunnon avaimet pois.

Tyhjä parveke. Jäljellä on enää pölyhuiska, jonka olin ostanut ihan vain hämähäkinseittien raivaamista varten.

Kiitos ja näkemiin. Ei tule ikävä.

Inhosin asunnon liesituuletinta yli kaiken, sillä se oli todella iso, ja iskin siihen varsinkin alkuaikoina pääni tosi monta kertaa. Koostaan huolimatta liesituuletin oli täysin hyödytön kapistus, sillä se ei tuntunut vetävän ilmaa sisäänsä lainkaan. 

Paska laite.

Olemme viihtyneet Espoossa ihan hyvin, vaikka mitään massiivisia "olen palannut kotiin" -tunteita ei ole tullutkaan. Elämä on kuitenkin helpottunut huomattavasti, sillä hoitelin Jätkäsaaressa asuessakin kaikki kauppa- ja muut asiat edelleen Espoossa, ja nyt kaikki palvelut sijaitsevat mukavan lähellä. Jos ei tämä asunto miellytä, niin ainahan voimme muuttaa tästäkin muualle. Tämä muutto tuntui muutenkin edelliseen muuttoon verrattuna kovin helpolta ja vaivattomalta (vaikka työtä oli vähintään yhtä paljon kuin edellisellä kerrallakin), joten en traumatisoitunut yhtään, ja voisin muuttaa vaikka taas ensi vuonna. Mutta en Jätkäsaareen. 😆

Olarin seurakunta toivotti meidät (tai siis lähinnä minut, sillä ukkeli ei kuulu kirkkoon) tervetulleeksi seurakuntaansa. 

Oikein jännitti, mitä lahjakortti piti sisällään, ja tadaa...

Enpä tiedä vaikka kävisin vielä hakemassakin ilmaisen kahvipaketin!

Meistäkin tuli taas espoolaisia!

Kivaa viikonlopun jatkoa! 

😘

25 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin,ja voin tosiaankin kuvitella että Espoossa näkee luontoa paljon enemmän luontoa kuin Jätkäsaaressa, ja varmaan turhauttavaa asukkaille siellä koska se puisto ei valmistunut Jännä tuo maidonkeittoseremonia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael, ja pahoittelut myöhästyneestä vastauksesta! Terkkuja Savonlinnasta. 😘

      Jätkäsaaressa saattoi mennä kevätkin ihan ohi, jos ei käynyt moneen päivään missään Jätkäsaaren ulkopuolella, kun ei ollut mitään kasveja, joiden vihertämistä olisi voinut tarkkailla...

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com28.5.2023 klo 9.37

    Mä taas kaipaan saunaa tosi paljon täälä. Ainut paikka missä pääsen saunaan on uimahalli. Tosi kivaa kun olet tullut takaisin blogimaailmaan ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kiva olla taas täällä. 😊 Blogistaniassa siis, ja toki Espoossakin!

      Minäkin ajattelin, että oma sauna olisi tosi kiva, ja aluksi käytiinkin saunassa aika usein. Sitten se into kuitenkin hiipui, ja viime aikoina ei käyty saunassa juuri lainkaan. Mutta jos tykkää saunomisesta, niin olisihan oma sauna silloin ihana juttu.

      ❤️

      Poista
  3. Onpas kiva, että muutto sujui sutjakasti ja uusi koti on luonnonläheisempi. Onhan toi nyt tylsää tuijotella ikuista rakennustyömaata.
    Mua nauratti jumppapallo saunassa; meillä siellä on pyykkiä ja toisinaan mun orkideat.
    Jos olit tän viikon maanantaina siivoilemassa, niin aamulla kuikistelin lähitaloja, että missähän se Satu asuu, kun olin matkalla laivalle. No, ei sit asunukaan enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin ja ehkä sitä maitoa oli vaan liian vähän siknä kattilassa...

      Poista
    2. Hih, monenlaista kamaa olen nähnyt saunassa säilytettävän, mutta harvemmin orkideoita. 😁

      Tuo rakennustyömaan tuijottelu kävi kyllä viime aikoina tosi tylsäksi, kun valmista ei tuntunut tulevan koskaan. Ja meren rantaan on tulossa korkea tornihotelli, liikuntakeskus ja mitä vielä, joten merinäköalakin olisi mennyt jonkin ajan päästä. En kyllä tajua, miksi kaupunkialueet pitää rakentaa niin täyteen, eikä ihmisten viihtyvyyteen panosteta yhtään.

      Juu, en asunut Jätkässä enää maanantaina, ja siivoilemassakin olin tiistaina. Laivallakin tuli käytyä paljon harvemmin kuin olin kuvitellut. Luulin, että kun satama olisi kävelymatkan päässä, ravaisin Tallinnassa alvariinsa...

      Poista
  4. Onnea uuteen kotiin!
    Minä olen käynyt muutamia kertoja ihmettelemässä Jätkäsaarta ja se vaikuttaa ihan liian urbaanilta minun makuuni. Tosin minä olen asunut viimeiset 20 vuotta rivarissa, josta on hyvin vehreät näkymät. Ehkä sen ison puiston laidalla Jätkäsaaressa olisi kiva olla. Mies haaveilee, että kun pojat joskus ovat omillaan, niin me lähdemme kerrostaloon mahdollisimman lähelle palveluita ja hyviä kulkuyhteyksiä. Pitkään olin, että sopii minulle. Nyt olen alkanut miettimään, että sopeudunko enää kerrostaloon ja kaupunkinäkymiin. Pasilassakin olen kierrellyt ja heti ajattelin, että ei sekään ole minun paikkani.

    Meillä nuorisoa riipii se, että talvisin meillä ei pääse saunaan kuin pienen operaation jälkeen. Talvella saunassa talvehtii robottiruohonleikkuri, poreammeen vesi-imuri ja miljoona metriä erilaisia letkuja :D Kuuntelen valitusta aiheesta, mutta niin on nuoriso mukavuudenhaluista, että eivät jaksa kantaa tavaroita pois saunasta ja takaisin sinne. Kun pakkaset ovat ohitse, niin nuo tavarat päästetään kesälaitumelle ainakin terassille saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen!

      Jätkäsaari oli liian urbaani meidänkin makuumme. Just juttelimme ukkelin kanssa, että Helsingin kantakaupunkikin on paljon viihtyisämpi kuin Jätkäsaari, kun kantakaupungissa on puistoja, puiden reunustamia katuja, kukkaistutuksia jne. Se Jätkäsaaren iso puistokin on minusta lähinnä vitsi, sillä nurmikko on kesällä keltaiseksi palanut, ja puut ovat vielä niin pieniä, että niitä ei voi vielä oikein puiksi sanoa. Puistossa on mielestäni panostettu liikaa kaikenlaisiin aktiviteetteihin (mm. peli- ja leikkipaikkoihin ja pyöräilyteihin) ja vähemmän luontoon.

      Kerrostaloympäristöjäkin on monenlaisia, joten ehkä teillekin voisi löytyä kiva asunto lähellä palveluja ja myös luontoa. Mutta olisihan se iso muutos muuttaa rivarista kerrostaloon. Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen silloin kun on tarvis.

      Hih, uskon hyvin, että jos saunahalut katoavat aika äkkiä, jos saunassa pitää ensin suorittaa raivausoperaatio, ennen kuin pääsee saunomaan. 😁 Siinä pitää olla moti kohdallaan.

      Poista
  5. Aika ruskea puisto, sen muuttumista puistoksi olisi varmaan tosiaan saanut odotella tovin jos toisenkin :D Ja sama juttu, että luontoa pitää olla liki ja se oli eräs syy, miksi alkoi vituttaa Lontoossa asuminen, vaikka asuimme varmaan Lontoon vihreimmällä alueella. Meillä on edelleen kaikki tarvittavat palvelut lähellä, mutta luonnosta ei ole pulaa toisin kuin saasteista ja muusta liikennemelusta.

    Hauska tuo maidonkeittoseremonia :D Ehkä ei niin hauskaa, että palanutta ei-liedelle-itsestään-valunutta-maitoa sai liottaa pari päivää.

    Onnea siis uutiin kotiin, Espoo on hieno paikka (olen siellä itsekin asunut, en tosin Olarissa mutta ystäväni asui siellä)! Ja samaa mieltä vuokralla asumisesta. Itse mietin, mikä vimma on omistaa kaikki. Omistamattomuus tuo eräänlaista rauhaa ja joustavuutta. <3

    Me asuimme Lontoossa vuokralla, mutta täältä ostimme kämpän, koska täällä ei vuokrakämppiä juuri ole. Oli pakko ostaa, jos halusi tänne muuttaa ja olen todella onnellinen että löytyi meille sopiva ja vieläpä saimme napattua sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruskea on just oikea sana kuvaamaan tuota puistoa. 😁 Olen ymmärtänyt, että puistoa ei voi tehdä valmiiksi, ennen kuin kaikki sen reunoilla olevat talot ovat valmiit (maiseman korotusten yms. takia), joten puiston lopullisessa valmistumisessa menee varmaan vielä vuosia, kun tuota yhtä korttelia ei ole vielä edes aloitettu, eikä aloituksesta ole tietoa.

      Kuulostaa siltä, että olette löytäneet ihan täydellisen asuinpaikan teille. On varmasti ihanaa, kun luonto on lähellä ja saasteet ja liikennemelu puuttuvat.

      Intialaisilla on kaikenlaisia omituisia rituaaleja, mutta kummasti minäkin huomaan tempautuvani mukaan niiden toteutukseen ja pitäväni niitä ihan normaaleina käytäntöinä.

      Minäkin olen aina tykännyt Espoosta, vaikka ei Helsingissäkään sinällään mitään vikaa ole. Meillä oli aiemmin Matinkylässä omistuasunto, ja sen myynti sujui käsittämättömän kivuttomasti ja nopeasti, mutta tiedostan, että kaikkien asuntojen kanssa ei välttämättä käy aina näin. Siksi on niin kivaa, kun ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa muutostaan vuokrantajalle. Samaten kaikki korjaus- ym. toimenpiteet ovat paljon vähemmän stressaavia, kun vuokranantaja hoitaa semmoiset. 😊

      Ihana juttu, että teillä oli onnea asunnon löytymisen kanssa! ❤️

      Poista
  6. Juu aika kuunmaisemalta tuo Jätkäsaari nyttaa. Ja viela varmaan monta vuotta vaikka sinne mita puistoja tehtaisiin. Puutkin kasvavat Suomessa niin hitaasti. Olen aina karttanut tuollaisia uusia alueita jossa viela maisemoitus vaiheessa ja rakennustyomaat polyavat. Mutta jos ja kun sinua ei muutot liikaa kauhistuta niin mikas siina, yksi kokemus lisaa.
    Taalla meilla vuokra-asunnot yleensa yksityisten omistamia ja hinnat voi pompata kovasti ja myos omistajan lapsi/serkku/joku muu voi yhtakkia haluta muuttaa asuntoon ja sitten onkin taas uuden etsiminen edessa. Se ei aina ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, oltaisko muutettu Jätkäsaareen, jos oisimme tienneet, että rakentamisessa menee noin kauan. Tuskin. Jotenkin olimme siinä käsityksessä Jätkäsaareen muuttaessamme, että alue ja varsinkin tuo puisto olisivat valmiit aiemmin. Mutta ehkä korona viivästytti projekteja...

      Siellä tuntuu olevan kovin erilaiset vuokramarkkinat kuin täällä! Toki täälläkin myös yksityiset omistavat vuokra-asuntoja, mutta on tosi paljon vuokra-asuntofirmoja, joiden kautta asunnon vuokraaminen on mielestäni helppoa, näppärää ja turvallista. Mekin katselimme lähinnä juuri noiden firmojen asuntoja, vaikka kävimme kyllä katsomassa yhtä yksityisen omistamaa vuokra-asuntoakin. Ja on kyllä tosi syvältä, jos joutuu koko ajan elämään pelko persiissä, että mahtaakohan vuokra nousta ja kuinka paljon, tai haluaako joku muu mahdollisesti asunnon omaan käyttöönsä. Kuulostaa aika ahdistavalta.

      Poista
  7. Jahas, Matinkylä. Poikani asuu siellä vaimonsa kanssa. ;)
    Onnea uuteen kotiin! ♥
    Maitojuttu oli hauska ja kuukuvat upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, Matinkyläpä hyvinkin. Ollaan sitten poikasi kanssa samoilla "huudeilla". 😊

      Kiitos, Stansta! Mukavaa päivää sinulle!

      Poista
  8. Paljon onnea uuteen kotiin! Hyvin kuitenkin kävi maidon keittäminen, kun ei pohjaan lopullisesti palanut. Tulkitsen kainuulainen silmin, että onnea ja iloa tulee uudessa kodissa riittämään <3 Olimme viikonloppuna Helsingissä ja majoittuiduimme Hotelli AX:ssa. Jätkäsaari turistin näkökulmasta katsottuna on upea kaupunkimiljöö. Hienon näköisiä rakennuksia, rakennuksissa kiinnostavia yksityiskohtia on paljon. Sataman lähdön ja kotiin paluun tunnelma viehättää. Asuinpaikana itse kaipaisin lisää luonnon tuomaa vihreyttä ja vehreyttä. Pienen pienessä puistossa oli upeasti kukkivia puita. Olimme Rammsteinen keikalla ja ajelimme maanantaina takaisin kotiin. Matkaa autolla kertyi reissullamme 1224 km, vaan ei suotta! Konsertti oli kaikin puolin upea elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja. Uuteen kotiin asettautuminen on sujunut yllättävänkin hyvin. Ehkä siksi, että ympäristö on jo valmiiksi tuttu. 😁

      Maito ei onneksi sentään palanut lopullisesti pohjaan, joten ehkä tuo oli ihan hyvä enne! Kiitos ihanasta tulkinnasta – toivottavasti olet oikeassa! <3

      Turistinäkökulmasta Jätkäsaari voi hyvinkin olla kiinnostava alue. Hotelli AX jäi meiltä käymättä, vaikka oli siinä ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Clarionin näköalabaarissakaan en käynyt, mutta ukkeli sentään kävi siellä onneksi useammankin kerran!

      Teillä tuntuu olleen upea viikonloppu, vaikka ajomatka olikin hieman pitkänpuoleinen. Mutta mikäs sitä on kivan tapahtuman siivittämänä ajellessa.

      Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! ❤️

      Poista
  9. Meidän hellassa on joku ylikiehumissuoja, jospa teilläkin on samanlainen (mutta ehdottomasti kannattaa laittaa vinkki hellojen valmistajille, että hellaan pitää asentaa myös "uusi koti" asetus, joka ohittaa tuon suojan :D)?

    Omasta parin vuoden takaisesta muutosta on jäänyt mieleen vain se, että miten inhottava on siirtää monta ruukullista viherkasveja (klo 2 yöllä) ja jos tahtoo muuttoihin ekstrajännitystä, niin suosittelen myös akvaarion hankkimista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, niin epäilen, että meidän hellassa saattaa olla samanlainen suoja. Nimittäin aina kun maito nousi kattilan reunan korkeuteen, levy ikään kuin "sammui" (hella ei enää hehkunut punaisena), jolloin maito laskeutui taas alas. Ja piru vieköön, kyllä hellojen valmistajien pitäisi ottaa huomioon, että joskus sitä tavaraa on halu keittää ihan tarkoituksella yli. 😅

      Voi luoja, voin vain kuvitella nuo viheraksvit ja varsinkin tuon akvaarion! Mulla ei ollut kuin kolme viherkasvia, ja jo niidenkin muuttaminen ärsytti (eivätkä olleet edes isoja). Ja nuo meikäläisen kahvakuulat ja muut kestävät todella kovakouraista käsittelyä – toisin kuin akvaario! Minä varmaan rikkoisin akvaarion jo ihan sen takia, että hermoilisin niin kovasti.

      Poista
  10. Onnea uuteen kotiin!
    En olisi uskonut, että minun "nauttiessani Pina coladaa" kuvaannollisesti, joku voi keitellä maitoa😂 Toivottavasti homma meni nyt putkeen, vaikka maito oikkuilikin.
    Just ajattelin, että nyt ne laivakuvat loppuu, niin vielä ehti tulla muutama.
    T. Sartsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, miten kukakin lauantai-iltansa/yönsä viettää. 😁 En sanoisi, että maidon keittely on mikään ideaali tapa, mutta menihän tuokin.

      Nyt ne laivakuvat on todennäköisesti loppu. Toki voi olla, että perun vielä tässäkin asiassa puheeni. 😂

      Poista
  11. Mahtavaa, muutto suoritettu ja hyvillä mielin vanha jää taakse ja uusi on edessä!! 😃
    Ihanaa kun olet bloggaamassa taas! 🥰
    T: Thilda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinä olet täällä myös. ❤️

      Uudet alut ovat aina ihan parhaita!

      Poista
  12. Onnea uuteen kotiin <3. Outo tapa tuo maidon kiehuttaminen hellalle. En ees pidä että vesi kiehuu yli, saati sitten maito!
    Ihania kuukuvia ja auringon laskuja.
    Mie saunoisin joka ikinen päivä jos olis mahdollista.
    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin outo tapa. 😂 Mutta intialaisilla on paljon muitakin outoja tapoja... 🤭 Kaikkein veemäisintähän tuossa on se, että ei ole ehtinyt edes vielä muuttaa uuteen kotiin, kun pitää olla jo jynssäämässä hellaa ja mahdollisesti pohjaanpalanutta kattilaa!

      Mulla on saunomishalut vähän vähentyneet, kun tuntuu, että saunominen (varsinkin peräkkäisinä päivinä tai muuten vain liian usein) ei tee hyvää kropalle.

      Kiitos. ❤️

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3