Jätesäkki päälle ja menoksi

Ukkelin suvussa on tulossa maaliskuussa häät, ja ne ovatkin varsinainen Tapaus. Hääkalu eli sulhanen on ukkelin vanhimman serkun poika, ja koska kyseinen serkku on sellainen, että hänelle pitää olla kaikki aina viimeisen päälle, luulen, että häistäkin on tulossa melkoinen spektaakkeli. Häät tietävät tietysti myös sitä, että meikäläisellekin pitäisi löytyä jotain päällepantavaa. Intialaisiin häihin kun ei mikään vanha virttynyt rätti kelpaa, vaan olisi hyvä olla mahdollisimman hienosti pukeutunut. Vaatimattomat vaatteet ja korut ovat intialaiselle kauhistus! Kaiken lisäksi häät kestävät kolme päivää, ja erilaisia tilaisuuksia on muistaakseni neljä, joten yksi vaate ei riitä.

Ukkelin sisko soitti minulle heti, kun olimme saaneet tietää häistä. Hän kertoi olevansa menossa tammikuun lopussa Intiaan vaateostoksille ja sanoi, että minunkin kannattaisi tulla silloin Intiaan, niin saisimme vaatteet samalla minullekin. Kunnollisia intialaisia vaatteita kun saa vain Intiasta, ja siellä on se tuttu ompelijakin, joka pystyy tekemään muutamassa päivässä ihmeitä. Länsimaiset vaatteet ovat intialaiseen makuun kovin vaatimattomia, ja jos olisin pukeutunut liian vaatimattomasti, tuntisin kuulemma oloni epämukavaksi. En viitsinyt sanoa siskolle, että silloin vasta tunnenkin oloni epämukavaksi, jos minun täytyy pukeutua vaatteisiin, joita en koe millään lailla omikseni. Intialaiset vaatteethan kuuluvat juuri tähän kastiin (no pun intended!).

Asia jäi auki, ja sisko soitti minulle taas viime viikolla kysellen, olenko tulossa Intiaan. Sisko on menossa ensin Hyderabadiin ja sitten Bangaloreen, ja voisimme kuulemma käydä ostoksilla Bangaloressakin. Bangalore kun on muotiasioissa niin paljon Hyderabadia edellä. Sanoin, että minusta tuntuisi ihan älyttömältä ostaa kalliita intialaisia vaatteita vain tätä yhtä käyttökertaa varten. Enhän minä tulisi vaatteita kuitenkaan toista kertaa käyttämään. Sisko ei antanut periksi vaan ehdotti, että voisinhan minä ostaa jotakin suhteellisen yksinkertaistakin. Jollakin tapaa ajatus vähän kutkutti. Intiasta saisi ainakin ihania värejä!

Sisko laittoikin minulle linkkejä nettikauppoihin, joissa myydään intialaisia vaatteita. Jospa niistä löytyisi jotain osviittaa siitä, millaiset vaatteet minua miellyttävät. Siskon vanhempi tytärhän tekee niin, että jos hän näkee esimerkiksi jonkun intialaisen näyttelijän päällä jonkin upean muotiluomuksen, hän ottaa vaatteesta kuvan ja menee sen kanssa edellä mainitulle ompelijalle. Ompelijan pitää sitten tehdä samanlainen vaate, ja hinnan pitää tietenkin olla murto-osa alkuperäisen hinnasta.

Olen nyt tutkinut siskon linkkaamia nettikauppoja oikein urakalla ja voin sanoa, että perinteiset intialaiset koltut eivät kerta kaikkiaan vetoa minuun. Minusta ne näyttävät kaikki hirveän vanhanaikaisilta ja tuhat kertaa nähdyiltä. Minä kaipaisin vähän jotakin räväkämpää ja modernimpaa; jotain, missä olisi asennetta. En kyllä tiedä itsekään, mitä tuommoinen määritelmä mahtaa tarkoittaa, mutta tulipahan mieleeni.

Perinteisillä koltuilla tarkoitan siis esimerkiksi jotain tällaista:

Bubber Couture: Pink and purple emroidered lehenga set.

tai tällaista:

Ritu Kumar: Turquoise blue embellished sari.

Löysin sentään nettikaupoista joitakin malleja, jotka miellyttivät minunkin silmääni. En tiedä, kuinka sopivia nämä olisivat häihin, mutta minä tykkäisin näistä.

Mandira Wirk: Deep pink & gold embellished draped sari.

Tässä mallissa minua viehättävät värit ja selkeys. Rintaliiviongelmahan tämän kanssa tulisi, mutta eiköhän sen saisi jotenkin ratkaistua. Kanafileitä vaan täytteeksi, niin ei tarvitse liivejä ollenkaan!

Anita Dongre: Orange silk suit with sharara.

Tämän kokonaisuuden huolisin, vaikkei mitään häitä olisikaan! Tykkään asun väristä, kuvioista, mallista ja laskeutuvuudesta - ihan kaikesta. Harmillista, että tämä oli loppuunmyyty. Mikä hirveä sana muuten: loppuunmyyty. Melkein sama kuin maailmanloppu.

Anome: Navy blue tube jumpsuit.

Enpä olisi ikinä uskonut, että voisin joskus kuvitella laittavani päälleni haalarin (vai miksi näitä suomeksi kutsutaan). Nyt on käynyt kuitenkin niin, että tulin ostaneeksi Brasiliastakin jo yhden haalarin, josta tykkään kovasti. En vain oikein tiedä, missä voisin sitä käyttää. Mutta sehän on vain sivuseikka!

Anita Dongre: Embroidered gown.

Tämä ei ole mikään kovin ylellisen oloinen malli eikä sopisi siitä syystä ehkä häihin, mutta asun kuviointi ja värit vetoavat minuun todella paljon. Me like.

Bhaavya Bhatnagar: Wine draped gown with trail.

Tämä on todella yksinkertainen mutta minusta valtavan kaunis! Pitäisi vain sitten olla koko ajan sivutuuli, että tuo liepuke lepattaisi tuolla lailla nätisti.

Falguni and Shane Peacock: Red printed kurta with leggins.

Tämänkin huolisin, vaikkei mitään häitä olisikaan! Ihanat värit ja ihana kuviointi! Mutta mikä on tuo iso musta aukko tuossa... hmm... alavatsan kohdalla?

Anita Dongre: Printed long jacket and lehenga set.

Tämäkin on minusta jotenkin ihan huikean kaunis kokonaisuus! Yläosa on tosin ehkä vähän turhankin yksinkertainen, mutta toisaalta alaosa kompensoi. Olisi varmaan hienoa purjehtia tämän kanssa vessaan.

Ridhima Bhasin: Floral side cut anarkali with draped dupatta.

Tämä on väritykseltään minun makuuni ehkä hieman liian hempeä ja valju, mutta siitä huolimatta asu miellyttää minua kovasti. Ja toisaalta: tarvitseeko kaiken aina niin värikästä ollakaan?

Tarun Tahiliani: Olive embroidered anarkali and churidaar.

Tämä menee jo sinne "perinteinen tönköttävä intialainen kolttu" -osastoon, mutta väri on niin ihana, että huolisin tämän jo ihan vain sen takia! Tämän kanssa ei tarvitsisi käyttää kaulakoruakaan, mikä on erityisen hyvä juttu. Minä kun en omista sellaisia rekisterikilven kokoisia kaulakoruja, jotka täyttäisivät intialaisten hyväksymät hääkorukriteerit.

Nettisivujen selaaminen vahvisti edelleen ajatustani siitä, että etsisin vaatteeni muualta kuin Intiasta. Pukeutuisin sellaisiin vaatteisiin, joissa itse viihdyn, enkä sellaisiin, jollaisiin minun oletetaan pukeutuvan. Tiedän, että ukkeli on 150-prosenttisesti samaa mieltä kanssani, ja ukkelin mielipide onkin ainoa, jolla on minulle oikeastaan väliä. En vain oikein tiedä, mistä maasta minun kannattaisi lähteä haeskelemaan vaatteita. Suomesta tuskin ainakaan, kun eihän sieltä saa mitään kivaa. Tässä tuleekin varmasti käymään niin kuin monesti ennenkin, etten löydä mitään, mistä todella pitäisin, ja lopulta minun on vain pakko tyytyä johonkin.

Mutta on kai sitä maailmassa suurempiakin murheita.