Puutarhatuolit paremmassa käytössä

Kun katsoin eilen aamulla ulos ikkunasta, kohtasin varsin erikoisen näyn. Missään ei näkynyt yhden yhtä ihmistä, autoa eikä mitään muutakaan elämää! Ihan kuin maan yli olisi pyyhkäissyt jonkinlainen katastrofi ja minä olisin ollut ainoa eloonjäänyt (ukkeli nukkui vielä).

Sitten huomasin makuuhuoneen ikkunasta tienristeyksessä ihmisiä, jotka olivat pysäköineet autoja tielle poikittain tiesuluksi.

Autioita katuja ja tiesulkua katsellessani tajusin, että tänään ei todellakaan liikkuisi yksikään auto. Ainoastaan moottoripyörät ja polkupyöräilijät pääsivät tiesulkujen ohi.

Ukkeli lähti päivällä kävellen tapaamaan yhtä kollegaansa, ja minä päätin lähteä samalla katselemaan hieman tyhjiä katuja. 

Kun on tottunut siihen, että autoja pörrää teillä kaikkina vuorokaudenaikoina, autojen täydellinen puuttumattomuus tuntui jotenkin absurdilta. Autolla ei olisi edes päässyt mihinkään, sillä tiesulkuja oli kaikkialla.

Ja tiesulut - ne olivat jos jonkinlaisia virityksiä.

Vielä kun olisi kukkavaasi tuossa pöydällä, niin asetelma olisi täydellinen.

Pian kuvan ottamisen jälkeen tiesulun ilmeisesti pystyttänyt mies ilmestyi autonsa viereen pitämään vahtia. Miehellä oli toisessa kädessään sämpylä, jota hän mutusteli, ja toisessa pitkä vyö.

Ihmisten tarkoitus oli siis protestoida tiesuluilla uutta rikoslakia ja presidentti Evoa vastaan.

Mieleeni tuli, että voisin lähteä käymään sillä tiesululla, jonka olin ikkunasta nähnyt. Kiinnosti, mitä siellä olisi tekeillä.

Autoja oli parkkeerattu risteykseen pitkin ja poikin, ja tuntui hullulta, että liikennevalot toimivat kumminkin ihan normaalisti, vaikka kaduilla ei ollut minkäänlaista liikennettä.

Ihmiset olivat pystyttäneet katoksia, joiden suojassa he seisoskelivat tai istuivat, ja tunnelma oli varsin rauhallinen, jopa iloinen.

Musiikki pauhasi ja näytti siltä, että ihmiset olivat tulleet vain piknikille. Piknikpaikka nyt vain sattui olemaan keskellä katua.

No niin. Nyt ovat varusteet kohdallaan.

Kuljen kauppaan yleensä tämän tien yli, ja normaalipäivänä joudun puikkelehtimaan autojen seassa kieli keskellä suuta. Olikin varsin erikoinen tunne, kun ei tarvinnut varoa autoja yhtään.

Kotikatukin oli epätodellisen autio. Tyhjä juomatölkki vain pyöri kolisten kadulla tuulessa.

Katu-uskottava reportteri.

Lakko päättyi illalla kello 18.30, ja pikkuhiljaa autot valtasivat jälleen maantiet. Limusiininkin näin menevän tiellä.

Kukahan herra Isoherra se mahtaa tässä matkustaa?

Kerroin edellisessä postauksessa, että Santa Cruzissa on ollut työnseisauksia aiemminkin, mutta vastaavanlaista kansalaislakkoa ei ole kuitenkaan nähty kaupungissa kymmeneen vuoteen. Kaupunki pysähtyi nyt aivan totaalisesti. Lakkoa pidettiin menestyksenä siitä syystä, että aivan tavalliset kaupungin asukkaat osallistuivat tiesulkuihin niin aktiivisesti. Nuo minunkin näkemäni katusulut olivat ihan tavallisten kaupunkilaisten (eivät siis mitenkään poliittisesti aktiivisten tahojen) pystyttämiä.

Olen kokenut tämän matkan aikana Santa Cruzin vuoden kuumimman päivän (15.12.), rankimmat sateet 40 vuoteen (2.1.) ja  ensimmäisen kansalaislakon kymmeneen vuoteen. Mitähän vielä?

Menimme illalla haistelemaan ukkelin kanssa uima-altaalle hieman raitista ilmaa, ja yllätys oli melkoinen, kun näimme allasalueen iltavalaistuksessa. Allasalue oli minusta tosi hieno, sillä valot vaihtoivat väriä koko ajan.

Miten ollakaan: ensimmäiseksi tuli mieleeni, että täälläpä olisi kiva istua illalla juomassa pari olutta.  😎
 
Talokin näytti pimeässä aika jännältä.

Hotelliasumattomuuden yksi parhaista puolista on se, että ei tarvitse juoda hotellin tai kahviloiden kahveja. En ole koskaan ollut kovin nirso kahvini suhteen, mutta laatuvaatimukset ovat kumminkin ilmeisesti kasvaneet, sillä vielä toistaiseksi en ole saanut tällä matkalla missään muualla kuin kotona sellaista kahvia, johon olisin ollut täysin tyytyväinen. Tykkään juoda kahvini maitotilkan kanssa, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ole yleensä tarjolla - paitsi hotellin aamiaispöydässä, jossa kahvi saattaa kuitenkin olla niin pahaa, että sitä ei pelasta maitokaan.

Jos tilaa americanon, eteen tulee isohko kuppi kummalliselta maistuvaa mustaa kahvia. Jos yrittää saada americanon maidolla, tarjotaan cafe con lecheä. Jos pyytää, että kahvissa olisi vain vähän maitoa, tarjotaan cafe cortadoa. Cafe cortado on kuitenkin kooltaan aivan liian pieni, samoin kuin espresso, jossa ei edes ole maitoa. Cappuccino on sentään isompi, ja siinä on maitoakin, mutta maitoa on liikaa, aivan kuten cafe con lechessäkin.

Milloin kahvin juomisesta tuli näin vaikeaa?

Kotona saa onneksi keitellä juuri sellaista kahvia kuin haluaa. Olen ollut aina vannoutunut perinteisen kahvinkeittimen käyttäjä (koska muut keittimet ovat muka liian työläitä), mutta tähän asuntoon tullessa jouduin sattuneista syistä keittelemään kahvia pari päivää ukkelin pressopannulla. Huomasin, että vaikka pressopannussa onkin hieman enemmän hommaa, pressopannu sopii täkäläiseen kahviin erinomaisen hyvin. Kahvinkeittimessä vesi hulahtaa suodattimen läpi liian nopeasti, ja kahvista tulee mautonta lirua. Mutta kun malttaa hauduttaa kahvin pressopannulla, kahvista tulee vahvaa ja maukasta - juuri sellaista kuin kahvin pitää ollakin.

Olisi kiva kuulla, miten sinä tykkäät keittää/juoda kahvisi!

Hondurasilainen kollega toi meille hondurasilaista kahvia, joka on kuulemma maailman parasta. En ole vielä ehtinyt maistamaan kahvia, joten en osaa sanoa, pitääkö väite paikkansa!