Ulkomaalaisuuden iloja

Kävin asioilla Santa Cruzin keskustassa, ja kun kerran olin siellä, ajattelin heittää taas vapaamuotoisen nähtävyyskierroksen ja katsoa, mitä eteeni tulisi. Oli minulla mielessä yksi ihan tietty paikkakin, jonka halusin katsastaa: se lentokone, jonka olin nähnyt taksin ikkunasta yhdessä puistossa.

Olin saanut googlettamalla selville, että kyseinen lentokone oli tehnyt lentoja vuonna 1961. Lentokoneesta oli tullut bolivialaisten keskuudessa urbaani legenda, sillä sen uskottiin tehneen salakuljetuslentoja USA:sta Argentiinaan, Chileen ja Boliviaan. Salakuljetustavarat olivat olleet muun muassa savukkeita, viskiä, tekstiilejä ja televisioita. Viimeisen lentonsa kone lensi heinäkuun 30. päivä vuonna 1961. Lentokone nousi tuolloin ilmaan Santa Cruzin El Trompillon kentältä, mutta lentäjät eivät ilmoittaneet lentosuunnitelmaansa lennonjohtoon, sillä he olivat muka vain koelennolla. Kone sai tästä syystä peräänsä hävittäjälentokoneen, joka yritti käännyttää koneen Cochabamban kentälle. Koska miehistö ei piitannut hävittäjän ja lennonjohdon käskyistä, hävittäjästä alettiin ampua konetta, ja kone joutui tekemään hätälaskun El Trompillon kentälle. Kone säilyi hätälaskussa ehjänä.

Lentokone sijoitettiin nykyiseen sijaintipaikkaansa, puistoon vilkasliikenteisen Avenida Uruguayn varrelle, vuonna 1979. Kun näin koneen ensimmäisen kerran auton ikkunasta, meinasin pudottaa silmäni. Lentokone keskellä puistoa! Kone oli toiminut aluksi kirjastona (vähänkö siisti kirjasto!) ja myöhemmin pankkina. Nykyään kone on tyhjillään ja rapistunut, eikä sen sisälle pääse.

Tuommoinen lentokoneen raato tarjoaa mukavasti varjoa aurinkoisena päivänä, ja koneen alla olikin kaikenlaista toimintaa.

Mehumyyjiä.

Somo on muuten maissista valmistettua terveellistä mehua. Mehu pysyy kylmänä tuommoisissa hauskoissa kylmäastioissa.

Näppärä paikka katukeittiölle. Pussitkin saa kätevästi ripustettua.

Mikäs tässä on meikäläisenkään istuskellessa.

Lentokonepuistosta jatkoin pienemmille sivukujille, ja huomasin pian tulleeni jollekin hyvin epätavalliselle alueelle. Enemmistö alueen ihmisistä oli nimittäin pukeutunut lähes samanlaisiin vaatteisiin, jotka huokuivat mennyttä aikaa. Miehillä oli pitkät haalarit ja hattu ja naisilla taas pitkä tumma mekko ja hattu tai huivi. En kehdannut kuvata ihmisiä ihan avoimesti, sillä varsinkin naiset tuijottivat minua varsin tuiman näköisinä, mutta sain kuitenkin otettua muutaman hätälaukauksen.

Pitkällisen googlettelun jälkeen sain selville, että nämä ihmiset ovat mennoniittoja, jotka kuuluvat samaan protestanttikirkon suuntaukseen, anabaptisteihin, kuten amissitkin. Mennoniitat saapuivat Boliviaan 1900-luvun alussa, ja heitä on täällä noin 70 000. Mennoniittojen esi-isät ovat saksalaisia, ja Bolivian mennoniitatkin puhuvat vanhaa alasaksan murretta, plautdietschia. Itse asiassa saksa on - ilmeisesti juuri mennoniittojen runsaslukuisuuden takia - Bolivian puhutuin vieras kieli, ja portugali ja englanti seuraavat vasta perässä. Mennoniittamiehet osaavat yleensä ainakin jonkin verran espanjaa, sillä he oppivat sitä käydessään kauppaa bolivialaisen valtaväestön kanssa.

Bolivian mennoniittojen säännöt ovat hyvin tiukat. Mennoniitat elävät eristyksissä muusta maailmasta, ja yhteydenpito muihin kansanryhmiin kuin mennoniittoihin on kielletty, ellei kyse ole kaupanteosta. He pyrkivät myös olemaan mahdollisimman uskollisia vanhoille perinteille, joten moderni teknologia, kuten kännykät, tietokoneet ja kodinkoneet, ovat kiellettyjä. Mennoniitat saavat elantonsa erilaisista viljelyskasveista, kuten maissista ja durrasta, sekä erityisesti juustosta, josta he ovat varsin tunnettuja. Mennoniittojen toiveet ja unelmat keskittyvät hyvin yksinkertaisiin asioihin: he toivovat, että sato olisi tuottoisa, että elämä jatkuisi samanlaisena kuin aina ennenkin ja että he pystyisivät säilyttämään erillisyytensä muusta maailmasta.

Smart sexy -pikkuhousuja.

Mennoniitta-alueen jälkeen katujen tunnelma muuttui taas enemmän bolivialaiseksi.

Katsoin ensin, että mitäs paikallisia herkkuja tässä myydään. Onneksi oli nuo kuvat selityksineen, koska muuten olisi saattanut tulla vähän eksoottisempaa päivällistä. Ukkeli on hyvin kaikkiruokainen, mutta DogChowlle hänkin sanoisi varmaan nou nou. Tai hau hau. 😀

Tämä alue oli todellista ylikuormitusta kaikille aisteille, jos näin voisi sanoa. Hätkähdän harvemmin mitään hajuja, mutta nyt meikäläisen nenäkarvatkin alkoivat väristä jo siihen malliin, että katsoin parhaakseni jatkaa matkaa.

Yksi katu oli täynnä unisex-kampaamoja, jotka tarjosivat myös muita kauneudenhoitopalveluja, kuten pedikyyrejä ja manikyyrejä. Minua hieman huvittivat nuo erilaisten kampausten kuvat ovenpielissä ja seinillä. Oliko asiakkaan tarkoitus valita malleista mieleisensä ja sanoa, että tuommoisen haluan? Rouvat huutelivat minua kovasti käymään peremmälle, mikä ei ole tällä kuontalolla kyllä mikään ihmekään.

Päädyin lopulta El Arenal -puistoon, joka taitaa olla Santa Cruzin tunnetuin puisto.

Puiston keskellä on järvi suihkulähteineen, ja järven ympärillä kulkee kävelypolku. Itse miellän puiston vähän vihreämmäksi alueeksi, mutta puistojakin on kai monenlaisia.

Tämä oli selkeästikin suihkussa.

Kaupunkibussit ovat Santa Cruzissa pikkubusseja eli microja. Isojen bussien olisikin vaikea liikkua kaupungin ahtailla kaduilla.

Ihmettelin ensin tämän naisen nyyttiä, kun se oli niin erikoisen muotoinen, mutta sitten huomasin alaosan aukosta sojottavat jalat. Lapsihan siellä oli.

Sisäänkirjoittautumiset yliopistoihin ovat alkaneet, ja erään teknillisen korkeakoulun edessä valmistauduttiin ilmeisesti jo tulevaan lukuvuoteen.

Piipahdin lopuksi vielä Mercado Nuevossa, eräänlaisessa kauppahallissa, josta saa kuulemma hyvää ja konstailematonta paikallista ruokaa. Olin ajatellut syöväni siellä lounaan, mutta olin jo niin nälkäinen, etten jaksanut enää alkaa säätää ruoan kanssa, vaan suuntasin kotiin syömään leipää. Tuttua ja turvallista.

Muutama kadunväli ennen Mercado Nuevoa eräs nainen pysäytti minut ohikulkiessaan ja sanoi minulle: "olkaa varovainen kameranne ja kassinne kanssa, kun tämä on vähän vaarallista aluetta". Kiitin naista ja mietin, että minulla oli tainnut olla taas suojelusenkelit mukana. Ne ovat tainneet joutua paiskimaan viime viikkoina vähän ylitöitä, ja olinkin melkein ajatellut päästää ne vähäksi aikaa lomalle.

Nyt se lomailu ei kuitenkaan onnistu, sillä vuokrasimme eilen auton, mikä kuulosti ideana oikein kivalta. Pääsisin tutkimaan kaupunkia laajemmaltikin, kun ei tarvitsisi aina tilata Uberia tai kävellä! Autovuokraamossa intoni kuitenkin laantui, ja minua alkoi melkein kaduttaa koko autonvuokraus. Autovuokraamon nainen nimittäin varoitti, että poliisit tulisivat ahdistelemaan minua liikenteessä todella paljon, ihan vain siitä syystä, että olen ulkomaalainen. Nainen antoi minulle kopion rekisteriotteesta, joka pitäisi esittää poliiseille, sekä oman puhelinnumeronsa, johon voisin soittaa milloin vain ja missä asiassa tahansa - esimerkiksi silloin, jos joudun poliisien ahdistelemaksi. Vuokraamon mies puolestaan esitteli minulle auton takakontissa olevat kolme esinettä, joita poliisit joka kerta kysyisivät ja jotka heille pitäisi esitellä. Yksi oli varoituskolmio ja kahta muuta en muista. Tiedän nyt kumminkin, missä kyseiset esineet sijaitsevat. 😆

Minulle tuli autonvuokrauksen jälkeen sellainen olo, että pitäkää tunkkinne. Pikkurikollisten tekemät taskuvarkaudet ja sellaiset vielä jotenkin ymmärrän, mutta laajamittaista ulkomaalaisvainoa poliisin taholta on vaikea hyväksyä. Ihmiset ovat Boliviassa hyviä ja ystävällisiä, mutta poliisit ovat läpimätiä. Tämä on täällä aivan yleinen käsitys (lue: tieto), ja pikkuhiljaa minäkin alan uskoa, että näin todellakin on.

Olimme suunnitelleet ukkelin kanssa pientä road trippiä viikonlopuksi, mutta ukkeli ei ole voinut viime päivinä oikein hyvin, joten voi olla, että road trip jää tekemättä. Tärkeintä olisi tietysti saada ukkeli kuntoon; muulla ei ole väliä. Mutta aika näyttää, mitä tuleman pitää.

*****

Lähteitä ja linkkejä Bolivian mennoniittojen elämästä kiinnostuneille:

Englanniksi:
The Mennonites of Bolivia - in pictures
Mennonites? In Bolivia? Mennonites! In Bolivia!
Mennonites in Bolivia (video)

Espanjaksi:
Menonitas. Desconectados del mundo
7 cosas que no sabías sobre los menonitas de Bolivia 
Menonitas Bolivia National Geographic (video)