Turistipuuhia

Nyt kun minulle tuli lisäpäiviä Hyderabadissa, niin keksin, että tässähän voisi heittäytyä vaikka turistiksi eikä aina postailla kuvia vain jostain appivanhempien tontilta tai kotinurkilta. Olen nähnyt suurimman osan Hyderabadin virallisista nähtävyyksistä, osan useampaan kertaankin, mutta käynneistä on jo niin kauan, että paikat ovat minulle kuin uusia. Charminarissa, Mecca Masjidissa ja Chowmahalla Palacessa kävin tosin kolme vuotta sitten, ja siitä päivästä löytyy postaus täältä.  

Nyt minun teki mieli mennä käymään Qutub Shahi Tombs -haudoilla, jotka pitävät sisällään seitsemän isoa hautamausoleumia ja pienempiä hautoja Qutub Shahi -dynastian ajalta vuosilta 1518–1687. Olin käynyt katsomassa hautoja ennenkin, ja käynnistäni oli arvioni mukaan ehkä viisi vuotta. Kun etsin postauksen käynnistäni, kävi ilmi, että olin nähnyt haudat vuonna 2015. Viisi vuotta olikin yksitoista vuotta. 🤭  

Anoppilasta on Qutub Shahille vain noin varttitunnin ajomatka, ja pian olinkin jo alueen portilla. Siellä vastassa ollut mies ilmoitti, että minun pitäisi maksaa pysäköinnistä 270 rupiaa. Nousin autosta silmäilemään seinällä ollutta hinnastoa, koska intialaisethan yrittävät aina vedättää ulkomaalaisia. Näin taulukosta, että henkilöauton pysäköinti maksoi 200 rupiaa, ja sanoin maksavani vain sen verran. Mies meni taulukon eteen ja näytti sieltä yksi kerrallaan: auto 200 rupiaa, kamera/kännykkä 50 rupiaa ja sisäänpääsy 20 rupiaa. Yhteensä 270 rupiaa. Hieman nolona kaivoin rahat lompakostani. 

Alueelle oli tullut uusi vierailukeskus, jossa kerrotiin kivasti alueen historiasta ja rakennusten entisöimisprojektista. Hyderabadissa moni paikka on saanut rapistua rauhassa, ilman että paikoista on pidetty minkäänlaista huolta, ja siitäkin syystä ilahdutti, että Qutub Shahia on entisöity. 

Qutub Shah -dynastian hallitsema alue.

Reliefimalleja alueelta.

Qutub Shahin alue on valtava, mutta olin tällä kertaa liikkeellä paljon rennommalla asenteella kuin viimeksi ja päätin katsoa vain ne paikat, jotka oikeasti kiinnostivat minua. Rentoa asennettani koeteltiin kuitenkin heti aluksi, kun joku jäbä lähti seuraamaan minua. Hän yritti kysellä ensin nimeäni ja sitä, mistä olin kotoisin, mutta vetäisin esiin iskältä opitun "puhun vain suomea" -kortin, ja vastasin tyypille, että "no English". Hetken päästä mies esitti syömistä esittävän eleen ja kysyi, oliko minulla mitään syötävää, mutta "no English". Hetken päästä tyyppi luovutti ja lähti omille teilleen. Ei minulla olisi kyllä ollutkaan mitään syötävää mukana. 

Intian kansallispuu banyanpuu.

Olen aina ihaillut banyanpuita, jotka voivat olla joskus aivan valtavia. Näyttää siltä kuin banyanista riippuisi tuuheita oksia, jotka ulottuvat maahan asti, mutta oksat ovat oikeasti ilmajuuria. 

Ilmajuuret ovat iskeneet kiinni maahan. 

Alueella vilisti paljon oravia, jotka ovat Intiassa hieman erinäköisiä kuin meillä. 

Intialaisen oravan selässä on kolme viirua, ja viirujen takana on hauska tarina. Ramayana-eepoksen mukaan orava auttoi Rama-jumalaa rakentamaan mystisen Ram Sethu -sillan eli Aataminsillan, joka yhdistää Sri Lankan ja Intian. Kiitokseksi avusta Rama silitti oravan selkää, johon jäi Raman sormista kolme viirua. Kyseinen silta ei ole mikään oikea silta vaan 48 kilometriä pitkä särkkäjono, jonka uskotaan olevan Raman aikaansaannosta.

Mausoleumeja enemmän minua kiinnosti nähdä uudelleen hammam eli kylpylä, jossa suvun kuolleen jäsenet kylvetettiin, ennen kuin heidät siirrettiin lopulliseen leposijaansa. Suunnistin siis suorinta tietä sinne ja päätin katsoa mausoleumit myöhemmin.

Hammam oli ollut edellisenä käyntikerralla mielestäni valtavan kiehtova, mutta nyt en voinut muuta kuin ihmetellä, miksi. Hammam tuntui tällä kertaa aivan erilaiselta, vähän tylsältä ja jotenkin kliiniseltä. Toki paikka oli edelleen kaunis, mutta jotain tuntui puuttuvan.  

Vanhan postauksen kuvia katsellessani tajusin, miksi: hammam oli entisöity vuoden 2015 jälkeen, ja siitä oli tullut paljon valoisampi ja siistimpi. Se ei ollut siis enää yhtä jännittävä kuin aiemmin. 🤭

Kulkukoiria oli aivan valtavasti, ja olin aivan kusi sukassa. Tuo yksikin nosti juuri päätään ja katsoi minua sillä tavalla, että kohta se tulee ja raatelee minut. 🫣 (Oikeasti koirat eivät olleet yhtään uhkaavan oloisia.)

Hammam ulkoapäin.

Mausoleumit olivat minusta kaikki enemmän ja vähemmän samannäköisiä, joten en jaksanut tällä kertaa edes yrittää pitää kirjaa siitä, mikä hauta kuului kenellekin. 

Minulta taisi mennä alueella kierrellessäni melkein kolme tuntia, kun kuvasin kaiken maailman kukkia ja puita. Lämpötila oli 36 astetta ja UV-indeksi 10, joten kiitin järkeäni, että olin tajunnut pyytää anopilta sateenvarjon lainaksi. 

Sateenvarjo olikin paljon kivempi aurinkosuoja kuin aurinkovoide, sillä minähän inhoan aurinkovoiteilla läträämistä. Taidan olla enemmän sateenvarjo- kuin aurinkovoideihminen ja ruveta käyttämään jatkossakin sateenvarjoa aurinkosuojana. Tosin Suomessa saatettaisiin katsoa hieman pitkään tyyppiä, joka kulkee aurinkoisena kesäpäivänä sateenvarjon kanssa. 🤣 Sateenvarjo saisi kyllä olla mielellään jonkin muun värinen kuin musta, mistä tulikin mieleeni, että varmasti jossain on myynnissä varjoja, jotka on tarkoitettu ihan aurinkovarjoiksi. Sellainen voisi olla kiva. Hatut ovat näin kuumalla epäkäytännöllisiä, sillä ne hiostavat pahasti. Jo nytkin otsaltani valui hikeä niin, että silmiäni alkoi kirvellä.

Tällä kertaa kiinnostavimmiksi paikoiksi Qutub Shahilla osoittautuivat baolit eli sadevesisäiliöt, joita en muistanut ensimmäiseltä käyntikerraltani lainkaan. Alueella on ollut kaiken kaikkiaan kahdeksan baolia, joista kuusi on säilynyt ja nyt entisöity.  

Kuvassa on Läntinen baoli, ja hauska yksityiskohta on se, että löytyneiden akveduktien perusteella näyttää siltä, että baoli sai vetensä Durgam Cheruvusta eli tästä anoppilan nurkilta.  

Olin miettinyt, mistä kaikki alueen koirat saavat juotavaa, mutta ainakin tämän baolin äärelle pääsee portaita pitkin koiratkin, jos ne vain osaavat tänne eivätkä huku.  

Badi Baoli. 

Hämmästyin huomatessani, että Badi Baolissa oli kalojakin. Kunnostettujen baolien vesiä käytetään nyt alueen kasvien kasteluun. 

Oli hyvä, että olin tullut uusintakäynnille, sillä myös Muhammad Quli Qutb Shahin mausoleumi oli tällä kertaa auki. Viime käynnillähän se oli ollut suljettu, koska se oli remontissa. Mausoleumi on erityisen merkittävä siitä syystä, että kyseinen hemmo perusti Hyderabadin ja rakennutti Hyderabadin tunnetuimman maamerkin Charminarin. 

Mausoleumin edessä seisoi ukko, joka raaputti maasta pulunpaskaa. Mies lähestyi minua ystävällinen hymy kasvoillaan ja kehotti minua menemään sisään. Sisällä mies rupesi selittämään mausoleumin yksityiskohtia ja esitteli muun muassa, miten auringonvalo pääsee rakennukseen auringon noustessa ja laskiessa. Muhammad Quli Qutb Shahin oikea hauta on kuulemma rakennuksen alla, ja maan tasolla – vihreällä kankaalla peitettynä – on nähtävillä vain valehauta. Senkin mies tiesi kertoa, että rakennuksessa on erinomainen akustiikka, ja mies rupesi demonstroimaan sitä pienellä lauluesityksellä. Otin siitä videonkin, mutta en viitsi laittaa sitä Youtubeen, kun se menisi taas Shorts-videoihin. 

Hyvää hyvyyttäänhän kukaan ei rupea esittelemään turisteille mitään, ja olin jo valmistautunut kaivamaan lompakkoani, mutta mies ojensikin itse ensin kätensä ja näytti rahaa hypistelevän eleen. Tämä on hyvin tärkeää, mies sanoi, ja minua huvitti ja ärsytti. Onhan se nyt tärkeää saada palveluksistaan maksu. Kun annoin miehelle sata rupiaa, mies vilkuili lompakkoani merkitsevästi ja kysyi, olisiko minulla antaa vielä toinenkin seteli. Vastasin, että minulla ei ole enempää käteistä.

Semmoinen oli se Qutub Shah -käynti tällä kertaa. Paluumatkalla kuvasin jättimäisen Hanuman-patsaan yhden temppelin edessä. 

Nuo ukot luulivat vissiin, että kuvaan heitä, kun heitä nauratti niin kovasti. 

Loppuun vielä muutama ns. ajankohtainen asia. 

Stubbin vierailu ei ole täällä hirveästi näkynyt, mutta perjantaiaamuna Times of India -lehdessä oli vierailusta pieni artikkeli. 

Tänä aamuna lehdessä puolestaan oli mielenkiintoinen uutinen siitä, että Fazer on tulossa Intian markkinoille. Fazerin tuo Intiaan Reliance Consumer Products -niminen yritys, jonka omistaja on muuten se sama heppu (Mukesh Ambani), joka osti Dubain palmusaarelta pojalleen kihlajaislahjaksi sen ökyhuvilan. 

Uutisen mukaan Fazer aikoo tuoda Intiaan päätuotteensa Karl Fazerin sekä Dumlen, Tutti Frutin ja Geishan. Nolona pitää tunnustaa, että ihmettelin Karl Fazer -nimistä tuotetta, että mikäs se sellainen on. Googletin, ja kävi ilmi, että se tarkoittaa luultavasti Fazerin suklaalevyjä. Vielä tähän päivään mennessä en ollut tajunnut, että Fazerin suklaalevyn päällä lukee Karl Fazer. Piti tulla Intiaan asti selvittämään, mitä Fazerin sinisen päällä lukee. 🤣

Fazerin suklaiden hinnoista ei ole vielä päätetty, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin hintaluokkaan se asettuu. Täällähän on sekä halpissuklaita että hintavia premium-suklaita ja kaikkea niiden väliltä. Ostimme taannoin ukkelin kanssa kokeeksi 80 gramman levyn intialaista käsintehtyä Manam-sulaata, ja se kustansi 400 rupiaa eli 3,7 euroa. Jos minulta kysytään, niin suklaa ei ollut edes hyvää vaan ihan kuraa. Toki jos tykkää tummasta ei-niin-makeasta suklaasta, niin sellaiseen makuhermoon Manam voi osuakin. 

Dubaista palattuamme ensimmäinen lenkki Durgam Cheruvulla ei suuremmin houkutellut, sillä olin varma, että järvi olisi kokonaan vesihyasintin peitossa, mutta vielä mitä! Järvi oli puhdistettu kasvista, ja järvi oli taas järvi! 😍

Ihmettelin autonkuljettajalle, eikö kasvi leviä järveen uuudestaan, mutta autonkuljettaja epäili, että kasvia ruvetaan varmaan poistamaan heti, jos sitä huomataan taas vedessä. Joka tapauksessa oli ihana lenkkeillä, kun se hirveä vihreä matto oli poissa veden päältä.  

Tänä aamuna olinkin järvellä jo paljon ennen auringonnousua. Aamulla järvellä on ihan omanlaisensa tunnelma. 

Googlen kuvahaun mukaan kuvassa oleva lintu on suomeksi nimeltään pitkäjalka.

Mukavaa päivän ja viikonlopun jatkoa!