Vankilareissu

Reilun kahden vuoden odotus päättyi, kun pääsin vihdoin La Modelin vankilaan! Yritin päästä La Modeliin jo vuonna 2021 kummallakin Barcelonan reissulla kesäkuussa ja elokuussa, mutta koska silloin oli korona, paikkoja vankilakierroksille oli rajallinen määrä, ja paikat kerkesivät aina mennä. Nyt vankilaa pääsee tutkimaan vapaasti, ja niin minäkin pääsin vihdoin linnareissulle. Jippii! Ukkeli jäi suosiolla odottelemaan hotellille, kun häntä eivät nämä linnareissut ihan hirveästi kiinnosta. 😆

Tämä linnareissu alkoi metromatkalla.

Kaikilla kännykät käsissä.

La Modelin vankila valmistui vuonna 1904, ja se suljettiin vuonna 2017. Sen jälkeen rakennuksessa on toiminut – ja toimii vieläkin – koulu, ja tulevaisuudessa vankila aiotaan muokata mm. asuinkäyttöön. Alueelle on suunnitteilla myös mm. puisto, urheilutiloja ja erilaisia vapaa-ajanviettotiloja.

En meinannut löytää vankilan sisäänkäyntiä, joten tuli kierrettyä koko vankila-alue ympäri. Se ei haitannut, koska muurit olivat täynnä katutaidetta. 

Lopulta sisäänkäynti löytyi melkein metroaseman vierestä, ja olisin kyllä nähnyt sen, jos olisin pikkuisen malttanut katsoa rauhassa enkä kouhottanut taas menemään. 

Vankilaan ei ollut sisäänpääsymaksua, vaan linnaa pääsi katselemaan ilmaiseksi. Kiva kiva. Sisäpiha oli täynnä lapsia ja heidän vanhempiaan, ja tunnelma oli siitä syystä vankilaympäristölle hieman erikoinen. 

Vankilan ovet ovat auki.

Ensimmäisenä vastassa olivat vierailutilat, joissa vangit olivat voineet tavata vierailijoita – perhettä tai asianajajia. 

Tapaamiskoppeja rivissä.

Tapaamisaika oli 20 minuuttia kerran viikossa, ja meteli oli erään vangin kertomuksen mukaan korviahuumaava, kun kaikki yrittivät saada äänensä kuuluville samaan aikaan. 

Vankila on rakennettu ns. panoptikon-malliin, mikä tarkoittaa sitä, että vankilan keskellä oli tarkkailutorni vartiointiyksikköineen, josta voitiin tarkkailla koko vankilaa. Sellit olivat tarkkailutornin ympärillä kuudessa siivessä. 

Kuvan galleriat viittaavat taidenäyttelyyn, joka oli meneillään vankilassa. Minulla ei ollut aikaa perehtyä taiteeseen, kun olin tullut paikalle sattuneista syistä vähän viime tipassa, vain tunti ennen ovien sulkeutumista. 

Vartiointiyksikkö tarkkailutornin keskellä.

Vartiointiyksikkö lasin takaa tirkisteltynä.

Tornin kattoa.

Tarkkailutorni oli arkkitehtuuriltaan varsin vaikuttava, ja koska sitä oli vaikea vangita valokuviin, otin paikalta lyhyen videon.

Siipirakennuksiin mentiin usean kalterioven kautta.

 

Sellejä kolmessa kerroksessa.

Tämän siiven suihkutilat.

Näkymä pihalle.

Vankila on käsittääkseni siinä kunnossa, mihin se oli vuonna 2017 vankilan sulkeutuessa jäänyt. En ole mikään vankila-asiantuntija, mutta minusta La Model oli yllättävänkin siisti ja viihtyisä vankilaksi – jos näin voi edes sanoa. Ainakaan Tallinnan Patareihin verrattuna La Model ei ollut vankila sieltä ankeimmasta päästä. Varsinkin Patarein kellarikerroksen sellit olivat todella ankeita ja ahdistavia (Patareista olen kirjoitellut täällä). 

Sellin vessanurkkaus ja pesutila.

Vankilan kirjasto.

Parturi.

Piha-aluetta.

Pihan takaosissa olivat työpajat, joihin ei päässyt tutustumaan.

Toista siipirakennusta.

Nuo mustat kyltit liittyvät taidenäyttelyyn, ja taideteokset oli sijoitettu selleihin.

Tämän siipirakennuksen suihkutilat.

Entisessä pyykkituvassakin oli taidetta.

Tämä siipirakennus taisi olla uudempi, sillä sellit näyttivät minusta vähän modernimmilta kuin vankilan muissa osissa. 

Tässä vaiheessa sulkemisaikaan oli enää varttitunti, joten oli aika lähteä takaisin pääoville. 

Sisääntuloportin vieressä oli ns. pakettitoimisto, jonne vangit saattoivat saada ja josta he saattoivat lähettää paketteja. 

Saapuvat lähetykset sisälsivät tavallisimmin kirjeitä, vaatteita ja ruokaa, ja kaikki vankilaan saapuva tietysti tutkittiin pakettitoimistossa ennen kuin paketit annettiin eteenpäin vangeille. Francon diktatuurin aikana myös kirjeet tutkittiin erityisen tarkkaan. Vangit jakoivat usein muiden vankien kanssa paketeista saamansa ruoan, vaikka viimeisinä vuosina ruoan lähettäminen oli kokonaan kiellettyä. 

Pakettitoimiston lattialla oli muistomerkki Salvador Puig Antichille, joka oli murhattu tällä paikalla vuonna 1974.

La Modelin tulevaisuuskuvia.

La Model oli todellakin vierailemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä paikka, kuten vankilat yleensäkin ovat. Espanjaa (tai katalaania) taitamattomalle vankilan historia avautuu ehkä vähän hankalammin, sillä kaikki informaatio La Modelissa oli pelkästään espanjaksi ja katalaaniksi. Edes opastettuja kierroksia ei järjestetä englanniksi, mikä on minusta vähän erikoista. 

Vankilan portti jäi taakse, ja ulkona odotti tavallinen espanjalainen arki.

Lopettelen nyt tältä erää tähän ja jatkan taas, kun ehdin. Tämä lomailu on ollut niin kiireistä, etten meinaa ehtiä postailemaan enkä lukemaan muiden blogejakaan. Tyhjyyden tunteesta ei siis ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut kärsiä. 😆

Kivaa viikonlopun jatkoa! 

😘