Taikaviitta pelastaa maailman

Nyt seuraa Kukkapillin historian ensimmäinen ompeluaiheinen käsityöpostaus. Villasukkia täällä on esitelty ennenkin, mutta ompelutöitä ei koskaan. Eikä niitä nähdä varmaan tämänkään jälkeen. 😆

Ostin Nallelle uuden paidan, koska hänen oli välttämättä saatava uusi kesäpaita. Välttämättömyys tosin on tulkinnanvarainen käsite, sillä Nallella on jo ennestään 28 paitaa, joten niistä olisi varmasti löytynyt jokin paita kesäksi. Nallelle menee kivasti lasten koko 56, mutta ei ihan sellaisenaan, sillä paitojen helmaa (joskus hihojakin) pitää lyhentää sopivaksi. Olin varastoinut ompelukoneen alakerran varastoon, ja kun valitin ukkelille, että en millään jaksaisi käydä hakemassa ompelukonetta alhaalta, ukkeli vastasi, että annapas se nalle paitoineen tänne; hän vähän katsoo. 

Ukkeli keksikin, että paitaa ei tarvitsisi leikata eikä ommella, jos laittaisin helmat Nallen tassujen välistä napilla yhteen. Näin paidasta tulisi näppärästi haalari. 

Ja voilà: minun ei tarvinnut kuin ommella yksi neppari, ja niin Nallella oli kiva kesähaalari. 

Paita onkin haalari.

Mutta eihän se ollut sillä hyvä. Ukkeli kun oli taas sitä mieltä, että myös Pikkunallen oli saatava uusi paita, kun kerran Nallekin oli saanut. Viimeksi sain ukkelin hiljenemään sillä, että väkersin Nallen paidan helman leikkausjämistä Pikkunallelle jonkinlaisen topin. 

Nyt päätin kuitenkin, että tekisin oikein kunnon paidan – piirtäisin kaavat ja kaikki! Ei muuta kuin internetiin ja Googleen hakusanaksi 't-paidan kaavat'. Jo ensimmäinen tulos näytti kelvolliselta, joten seuraavaksi piti piirtää kaavat. Sehän onnistuu niin, että laittaa läppärin näytön kirkkaimmalle mahdolliselle ja ruudun päälle jonkin paperin, jolloin kaavat voi kopioida suoraan ruudulta. Kaavapaperiksi sopi erinomaisesti talouspaperi, jota oli taloudessa viljalti (ei siis haitannut, vaikka kaavojen piirtäminen menisi pieleen) ja kaiken lisäksi niin lähellä, ettei tarvinnut edes ahteria penkistä nostaa.

Katselin, että kaava oli sitä kokoluokkaa, että paita saattaisi sopia Pikkunallelle sellaisenaan. Erinomaista! Mitä vähemmän työtä, sitä parempi. Paitakankaaksi valikoitui siivousrättipussista löytynyt ukkelin vanha t-paita. 

Tästä se lähtee.

Malli on hyvä olla koko ajan käden ulottuvilla, että saa sovitella. (Huomatkaa alakoulussa tekemäni neuletyyny!)

Olin ajatellut tekeväni vain jonkin hihattoman topin, mutta ahneus iski, ja päätin tehdä paitaan hihatkin, kun nekin näyttivät kaavakuvassa olevan. Jouduin kuitenkin suurentamaan etu- ja takakappaleita, joten hihatkin piti suunnitella uusiksi. 

Helppoa kuin heinänteko.

Tässä vaiheessa ukkelin vanha t-paita alkoi näyttää rumalta, ja päätin, että minun oli saatava nätimpää kangasta. Kangaskauppa tuli ensimmäisenä luonnollisesti mieleeni, mutta en kehdannut mennä pyytämään kaupasta niin pientä määrää kangasta kuin tarvitsin (jotain 10 senttiä). Kuka myyjä edes rupeaisi leikkaamaan jättimäisestä kangaspakasta jotain kymmenen sentin suikaletta. 

Onneksi keksin, että voisin käydä ostamassa Prismasta seuraavana päivänä halvan t-paidan ja leikata nallen paidan siitä. Lastenosastolta löytyikin yksi kiva poikien paita, joka ei ollut kalliskaan: reilut 8 euroa. Ostin luonnollisesti suurimman koon, mitä löysin, koska sain näin samalla rahalla enemmän kangasta. 😆

Kaavat olivat jo valmiina edelliseltä päivältä, joten homma eteni joutuisasti. Ompelukoneena minulla on äidin ikivanha ompelukone, joka on vedellyt viimeisiään jo kauan. Lankaakin se vetää välillä jotenkin kasaan. 

Taas on alalanka sumpussa.

Kone toimii sentään sähköllä, että ei se mikään poljettava malli ole. On valot ja kaikki.

Tässähän on oikein kompuutterikin.

Kone saattaisi kaivata myös ehkä jonkinlaista huoltoa – tai ainakin pientä pölyjen pyyhkimistä. 

Tämähän alkaa näyttää jo ihan t-paidalta!

Tässä vaiheessa, kun paidasta puuttui enää toinen hiha, tuli mieleeni sellainen ajatus kuin että "nyt ei mikään voi mennä enää pieleen". 😆

Seuraavaksi huomasin, että paita oli hieman liian leveä, joten sitä pitäisi kaventaa. Samalla kavensin hieman hihansuutakin, jotta saisin hihan istuvammaksi. Kun rupesin tarkastelemaan leikkausjälkeä, totesin leikanneeni epähuomiossa myös paidan olkapäätä niin, että siitä ei ollut jäänyt kuin kapea kaistale. 

Tässä oli ennen olkapää.

Pyörittelin paidan raakiletta käsissäni aikani ja totesin lopulta, että paitaa ei pelastaisi enää mikään. Vituiksi meni. 

Hetken nieleskeltyäni keksin, että teenkin nallelle viitan, kun kangastakin oli vielä ruhtinaallisesti jäljellä. Viitta onnistuisi varmasti minultakin!

T-paita muuttuikin viitaksi.

Ja tadaa – meillä on viitta!

Kun viitta oli valmis, katselin lopputulosta ja mietin, että viitastakin saisi eräänlaisen t-paidan, jos laittaisin hihojen alapuolelle nepparit. Nepparit laitettuani olin lopputulokseen aika tyytyväinen.

Kesämuotia suoraan Matinkylästä. Taidanpa hakea ensi vuonna Muodin huipulle -ohjelmaan.

Viitta onkin minusta paljon kivempi ja omaperäisempi kuin tavallinen t-paita, joten asiat menivät juuri niin kuin pitikin. Tosin olisinhan minä voinut käyttää tähänkin projektiin kuluttamani 4–5 tuntia johonkin järkevämpään, mutta tämä meni nyt näin. On vielä mainittava se, että en kironnut koko ompeluprosessin aikana kertaakaan, vaikka tavallisesti ensimmäinen kirosana tulee viimeistään siinä kohtaa, kun yritän saada lankaa ompelukoneen neulaan. 

Nyt kun nallejen vaateasiat on saatu kuntoon, voimmekin lähteä joukolla Barcelonaan. Tarkoitus on tietenkin mennä taas syömään Chennai Malasa Dosaan, ja ehkä tehdä jotain muutakin. Olen lähdössä matkaan hieman epäileväisin mielin, sillä pelkään, että minulle iskee taas jokin tyhjyyden tunne, eikä mikään huvita. Barcelonassa ei ole edes pagodoita, joihin voisin paeta! (Kyllä, olen googlettanut. 😆) En tosin usko, että niin tulee käymään, mutta jos kävisikin, niin ainakin minulla on tällä kertaa keinoja, jotka ehkä helpottavat oloani. On valtavan lohdullista ajatella, että olin missä tahansa ja oli elämäntilanteeni mikä tahansa, minulla on yksi asia (meditointi), jota kukaan ei voi viedä minulta pois. 

Mutta nyt rupean pakkaamaan kamoja, koska alkaa olla kiire.

😘