Mustaa ja valkoista (vanha)

Olen jo monesti halunnut osallistua Matkattaren järjestämään Mustaa ja valkoista -haasteeseen, jonka tarkoituksena on ottaa mustavalkoinen kuva tai useampi haasteessa kulloinkin määritellystä aiheesta. En ole aiemmin saanut lähdettyä haasteeseen mukaan, mutta tällä kertaa, kun aiheena oli vanha, oli ihan pakko osallistua.

En ehtinyt edes miettimään, mitä haasteeseen kuvaisin, sillä kuvauskohde tuli vastaan oikeastaan sattumalta. Päätin nimittäin eräänä aamuna ohikulkumatkalla poiketa hetken mielijohteesta Seurasaareen, ja kiinnostava kuvauskohde olikin vastassa heti saarelle tullessani.

Tämä rakennus on vuonna 1890 rakennettu metsänvartijan rakennus, joka toimii nykyään kahvila-myymälänä ja infopisteenä. Rakennus on tuommoinen sienen mallinen siksi, että se jäljittelee perinteistä norjalaista aittaa, "stabburia", jonka yläkerros on alakerrosta leveämpi. Arkkitehti Frithiof Mieritz oli käynyt opintomatkalla Etelä-Norjassa ja omaksunut sieltä vaikutteita. 

Yritin etsiä tietoa siitä, miksi norjalaiset aitat tehtiin yläosastaan leveämmiksi, mutta en löytänyt asialle järkevää selitystä. Törmäsin jossakin sellaiseen selitykseen, että koska aitat oli tarkoitettu muun muassa lihan, juuston ja viljan säilyttämiseen, leveämmän yläosan oli tarkoitus estää jyrsijöiden pääsy ruoan kimppuun. En oikein ymmärtänyt selitystä, kun eivätkös hiiret ja rotat pysty kiipeämään lähes mihin tahansa? Sain samalla selville senkin, että joitakin norjalaisia aittoja vuokrataan nykyään majoituskäyttöön, niin Norjassa kuin Kaliforniassakin. Olisipa hauska yöpyä stabburissa!

Olen mustavalkokuvaajana vielä aivan noviisi, enkä tiedä, ovatko kuvat ollenkaan sellaisia kuin niiden pitäisi. Minun pitäisi kehittyä kuvaajana muutenkin, mutta kun minulla ei ole yhtään kärsivällisyyttä! Haluaisin saada hienoja kuvia heti, ilman minkäänlaista vaivannäköä ja varsinkaan asioiden opiskelua. Turha siis valittaa, kun kaikki on omasta viitseliäisyydestä kiinni!

Seurasaaressa kävellessäni mietin, miksi en ole käynyt Seurasaaressa moneen vuoteen, vaikka ajelen myös Seurasaaren ohi hyvin usein. Miksi en ollut käynyt Seurasaaressa kesällä, kun ulkomuseokin olisi ollut vielä auki? Tämä on tosin tyypillistä minulle: havahdun tekemään asioita ihan väärään aikaan, ja varsinkin silloin, kun on jo liian myöhäistä. Kohta se on ruskakin päättynyt, ja sitten varmaan minäkin innostun kuvaamaan ruskan värejä, kun niitä ei enää ole.

Koska olin lähtenyt Seurasaareen ex tempore, en ollut varustautunut kierrokseeni mitenkään. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti, sillä tuuli todella kylmästi, ja sormeni alkoivat mennä valkoisiksi ja tunnottomiksi hetkessä. Oli minulla toki ne samat hanskat, jotka minulla oli ollut Kummakivelläkin, mutta nehän eivät hirveästi lämmitä. Kaiken huipuksi kävi perinteinen moka, että kameran akku alkoi vedellä viimeisiään. Harmitti vietävästi: kerrankin kun tuli lähdettyä, niin sitten akku loppuu! Akun loppuminen on varmastikin teidän onnenne, sillä olisitte muuten joutuneet varmaankin katsomaan taas järkyttävän määrän kuvia. 😳 Kuvahaasteen maksimikuvamäärä tosin taitaa olla viisi kuvaa, mutta olisinhan minä voinut tehdä Seurasaaresta vielä toisenkin postauksen...

Viides kuvani onkin sitten Seurasaaren Karunan vanhan kirkon ikkunoista, jotka näyttivät minusta hauskoilta.

Karunan vanha kirkko on rakennettu vuonna 1685, ja sen historiaan liittyy mielenkiintoinen seikka. Kirkko on nimittäin sijainnut alun perin Karunassa, Sauvossa (siitä nimikin juontaa), mutta kun Karunaan rakennettiin uusi kirkko, tämä vanha siirrettiin Seurasaareen vuonna 1912. Kirkko onkin Seurasaaren ulkomuseon vanhin rakennus.

Tämä viikonloppu on lähtenyt minun osaltani menemään ihan päin prinkkalaa, eikä se taida tästä miksikään muuttua. Toivottelen kuitenkin parempaa viikonloppua teille! Minä lähden nyt leipomaan sämpylöitä, jos se vaikka taas siitä iloksi muuttuisi.