Epäjoogi avautuu

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että minulla ei todellakaan ole mitään joogaa tai joogaa harrastavia vastaan, päinvastoin. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat nousta kukonlaulun aikaan ja ensi töikseen vääntää itsensä kunnon mutkalle, kun itselleni kaikenlainen aamuliikunta (kahvinkeitintä kohti suuntautuvaa harppomista lukuun ottamatta) näyttää olevan täysin mahdotonta. En ole kuitenkaan itse ollut koskaan kiinnostunut joogasta, koska minusta se ei ole edes mitään urheilua. Tosin en ole kokeillutkaan joogaa kuin vain muutaman kerran - pari kertaa kotona ja kerran ukkelin taata-papan kanssa - ja noiden muutaman kerran perusteella olen tullut siihen tulokseen, että jooga on tappavan tylsää ja tehotonta ja että siinä samassa ajassa juoksisi jo kunnon lenkin. Minusta liikunnan pitää olla nopeatempoista ja/tai sellaista, että se myös tuntuu jossakin. Juokseminen, kuntopyöräily, sulkapallo, painojen nostelu ja sen semmoiset ovat siis minusta järkeviä lajeja, mutta kävely, venyttely, hyötyliikunta ja jooga - ei, ei, ei!

Toisaalta olen kuitenkin aina tuntenut pientä uteliaisuutta joogaa kohtaan. Minua on hirveästi kiinnostanut tietää, mikä ihme joogassa viehättää ihmisiä niin, että se saa monet suomalaisetkin tulemaan Intiaan ihan vain sen takia. Ihan kuin täällä ei olisi parempaakin tekemistä! Minä ainakin keksin sata ja viisitoista parempaa syytä tulla Intiaan (tai yhtä lailla pysyä poissa täältä, hehe) kuin jooga.

Holipäivän naapuritapaamisessa kuulin naapureiltani, että talomme katolla annetaan joogatunteja, kuutena päivänä viikossa, tunnin ajan kerrallaan. Naapurit houkuttelivat minuakin mukaan kokeilemaan: voisin käydä parilla tunnilla kokeilemassa, ja jos en tykkäisi joogasta, voisin aina lopettaa. Minusta tuntui, että jos joogatunteja annetaan niinkin lähellä kotia, että ei tarvitsisi kuin nousta yhden kerroksen raput ylös, niin kyllä hemmetissä minun pitäisi ainakin kokeilla joogaa. Olisi synti ja häpeä, jos en käyttäisi tällaista tilaisuutta hyväkseni!

Viime viikon perjantaina menin sitten ensimmäiselle joogatunnilleni. Joogahuoneeseen päästyäni totesin heti ensimmäiseksi, että minulla oli taas ihan vääränlaiset vaatteet päällä, ainakin intialaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Intialaisilla naapureilla oli pitkät kurtat (tunikan tapaiset löysät paidat) ja pussittavat housut, kun minä painelin joogahuoneeseen ihonmyötäisissä juoksuvaatteissani. En kuitenkaan antanut asian häiritä. Joogaopettaja oli vanhemmanpuoleinen ukkeli, ja voi miten tykästyinkin häneen heti ensi silmäyksellä! Hän oli niin nauravan ja leppoisan oloinen ukkeli, että halusin heti jäädä joogaamaan hänen opastuksellaan!

Joogatunti käynnistyi, enkä ollutkaan ihan niin pihalla kuin olin olettanut, sillä aika monet liikeet olivat muista jumpista tuttuja. Ilmeisesti joogaliikkeitä käytetään venyttely- ja lämmittelyliikkeinä muissakin jumppamuodoissa. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin eteeni aika pian. Kyseinen ongelmahan ei ollut minulle mikään ongelma, mutta intialaiset naiset olivat kauhistuneita: sinähän hikoilet! Olen muutenkin aika kova hikoilemaan eikä se, että joogahuone sijaitsee katolla suorassa auringonpaisteessa, ainakaan yhtään vähennä hikoiluani. Kaiken lisäksi joogatunti on vasta aamupäivällä, kymmenestä yhteentoista, ja siihen aikaan päivästä on jo aika kuuma. Ideaalitapauksessahan joogaa pitäisi harjoitella aikaisin aamulla ja tyhjällä vatsalla.

Vieressäni ollut alakerran naapuri oli ihan kauhistunut, kun minulta alkoi valua hikeä päästä. "Miten sinä hikoilet noin paljon; minä en hikoile koskaan, vaikka tekisin mitä!" Hän tuntui luulevan, että olen kohta vähintäänkin kanttuvei, koska hikoilin. Minä pelkästään innostuin hikoilusta, koska sehän todistaa minusta vain sen, että liikunta on tehokasta. En minäkään sängyssä makoillessa hikoile. En tiedä, hikoilevatko intialaiset luonnostaan vähemmän, vai johtuiko naapurien hikoilemattomuus siitä, että heti kun alettiin tehdä vaativampia liikkeitä, he jäivät lattialle "rentoutumaan". Jos joku hikipisara meinasikin heidän päästään ulos tunkea, se kuivattiin puolisalaa kurtan helmaan (minä näin!).

Kahden ensimmäisen joogatunnin jälkeen minulla oli sama ongelma, joka minulle oli tullut niiden muutaman kerran jälkeen, kun olin yrittänyt meditoida: minulla oli aivan hirveä päänsärky. Kun kysyin päänsärystä opettajalta, hän epäili, että se saattoi johtua siitä, että jännitin niskalihaksiani liikkeiden aikana. Joogahan sisältää aika paljon pään taaksepäin taivutuksia, jollaisiin en ole tottunut ollenkaan. Päänsärky saattoi opettajan mukaan johtua myös hengityksen pidättämisestä tai jostakin muusta hengitykseen liittyvästä ongelmasta, ja olisin itsekin taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen, koska päänsäryt ovat tulleet myös meditointiyrityksissä, joissa ei ole mitään pään taivutuksia. Opettaja neuvoi minua jatkossa hengittelemään omaan luonnolliseen tahtiini ja keskittymään aluksi pelkästään liikkeiden tekniseen puoleen. Voisin ottaa hengitysrytmin mukaan liikkeisiin sitten myöhemmin

Olin joogatunnille mennessäni päättänyt osallistua tuntiin ilman ennakkoluuloja ja avoimin mielin: en tyrmäisi joogaa, ennen kuin olisin ihan oikeasti edes yrittänyt. Vaikka ensimmäisinä päivinä sainkin joogasta päänsäryn, minulla oli joogatunneilla ihan uudenlainen hyvänolontunne. Olin tuntien jälkeen niin innostunut, että en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin innostunut jostakin. Ehkä jooga tuotti minulle niin paljon iloa siksi, että sain kerrankin oikein luvan kanssa tehdä jotakin oikein hitaasti ja keskittymällä. Paikoilleen rauhoittuminen - siis niin, että mielikin rauhoittuu - oli minulle ihan uutta, mutta se tuntui hirmuisen hyvältä: ihan kuin olisin aina jollakin tapaa kaivannut pientä pysähtymistä, mutta en oikein olisi koskaan uskaltanut kokeilla. Joogan aikana tunsin olevani jotenkin kokonaisvaltaisesti läsnä juuri siinä hetkessä - ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi juoksulenkin aikana. Kokemuksen teki entistäkin mukavammaksi se, että saatoin liikkeitä tehdessäni katsella ikkunasta viereiselle kukkulalle tai siniselle taivaalle ja nauttia ulkoa käyvästä tuulenhenkäyksestä.

Kahden kokeilukerran jälkeen ei siis käynyt mielessäkään, että lopettaisin tunneilla käymisen. Kahden ensimmäisen kerran jälkeen yritin myös pitää niskalihakseni rentoina liikkeitä tehdessäni ja hengitellä omaan vapaaseen tahtiini, ja voilà - päänsärkyä ei enää tullut! Sen verran hyvin kuitenkin itseni tunnen, että ei sitä taas tiedä, vaikka innostukseni lopahtaisi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, hihii.

En tiedä, miten joogatunnit yleensä etenevät, mutta tämän opettajan tunnit tuntuvat noudattavan sellaista rytmiä, että ensin lämmitellään, sitten tehdään asanoita eli jooga-asentoja ja lopuksi rentoudutaan. Hengitysharjoituksiakin olemme tehneet, mutta ne tuntuvat minusta edelleenkin epäkiinnostavilta ja jopa hieman vastenmielisiltä. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt hengityksen tärkeyttä joogassa. Kaikkein hauskinta minusta onkin asanoiden tekeminen. Jotkut asanat tuntuvat helpoilta, ja jotkut taas eivät tunnu onnistuvan millään. On aika mielenkiintoista, miten jo muutaman joogakerran jälkeen oppii tuntemaan kehonsa paremmin ja huomaamaan, missä kohtaa kroppa on tiukka ja missä taas venyvyys ja liikkuvuus on hyvä. Omalla kohdallani lonkan seudun tiukkuus näyttäisi olevan yksi suurimmista ongelmista.

Tässä on mun tavoite.

Lootusasentokin on mulle vielä ihan mahdoton.

Keskusteltuani opettajan ja naapureiden kanssa joogasta minua alkoi oikein hävettää, miten vähän olin joogasta tiennyt ja miten heikoin perustein olin sen tuominnut. Yksi suurimmista yllätyksistä oli se, että jooga on ainoa liikunnan muoto, joka tekee niin kokonaisvaltaisesti hyvää myös sisäelimille, sillä jooga hieroo sisäelimiä ja poistaa kehosta haitallisia aineita. Samalla jooga tekee sisäelimistä vastustuskykyisempiä, joten jooga edistää terveyttä todella kokonaisvaltaisesti. Sisäelinten hierontaa tehostetaan lausumalla om-tavua, mikä tuntuu minusta edelleenkin vähän hassulta. Mantrat eivät tunnu muutenkaan sopivan minun suuhuni, ja aina siinä vaiheessa, kun mantrat astuvat kuvioihin mukaan, minun tekee mieli ottaa jalat alleni.

Olin myös yllättynyt kuullessani, että joogan liikunnallinen puoli ei ollut alun perin joogassa mitenkään keskeinen, vaan jooga oli tieteenlaji, joka auttoi ihmistä itsetutkiskelun avulla löytämään oman sisimpänsä. Yhä edelleenkin henkinen (ei kuitenkaan mitenkään uskonnollinen) aspekti on joogassa tärkeä, vaikka erityisesti länsimaissa joogan liikunnallinen puoli on ylikorostunut. Opettajakin hieman kritisoi sitä, miten kauas jooga on ajautunut alkuperäisestä merkityksestään.

Joogan perusajatuksena on tasapaino kaikilla elämän alueilla, ja siinä sitä työmaata minulle riittääkin, sillä olen kaikessa oikea ääripäiden ihminen! Ukkeli luonnehtiikin minua määritelmällä atiwṛsti anaawṛsti, joka tarkoittaa sellaista ihmistä, joka ei osaa tehdä mitään kohtuudella. Puhuessamme opettajan kanssa ruoasta tulin maininneeksi hänelle hirveän makeanhimoni - saatan syödä yhdeltä istumalta 300 gramman suklaarasian, eikä tunnu missään. (Tuota en sentään opettajalle kertonut, mutta paljastettakoon se nyt tässä, hihii. Suklaarasian jälkeen onkin sitten taas asiaa sinne juoksulenkille. ) Opettaja kertoi, että joogan oppeja voi hyödyntää makeanhimoonkin. Tasapainoa voi yrittää etsiä esimerkiksi niin, että ottaa vain pienen palan makeaa, laittaa sen kielelle ja antaa sen sulaa hitaasti. Kun oikein keskittyy tuohon yhteen suupalaan ja kuuntelee kehoaan, huomaa, että pienikin määrä makeaa riittää makeanhimon tyydyttämiseen. Jos lappaa makeaa (tai mitä muuta tahansa) suuhunsa hirveitä määriä ja nopeaa tahtia, ei tunnista, missä kohtaa tarve tuli tyydytettyä. Eiväthän nämä asiat mitään rakettitiedettä ole, mutta niin kovin vaikeita toteuttaa käytännössä...

Nyt olen käynyt joogatunneilla viikon, ja olen tykännyt jokaisesta tunnista kovasti. Jo näinkin lyhyessä ajassa olen huomannut, miten joissakin liikkeissä on tapahtunut edistystä, mikä tuo tietysti aika mukavasti lisämotivaatiota joogaamiseen.

Esimerkiksi tuo kuvassa oleva kameliasento ei onnistunut aiemmin ollenkaan, mutta eilen se vihdoinkin onnistui!

Minulle jooga merkitsee ainakin tällä hetkellä ehkä lähinnä sellaista rauhoittumista tunnin ajaksi, sillä minään liikuntana en joogaa pidä. Intialaiset naapurit käyvät joogatunnilla mielessään laihtuminen ja kiinteytyminen, mutta ei joogasta minusta kyllä miksikään laihdutuskeinoksi ole, ainakaan ilman muuta lisäliikuntaa ja kevyttä ruokavaliota. Mutta ehkä jooga antaa eri ihmisille erilaisia asioita - ja hyvä niin.

Kaikki kuvat: yogajournal.com.