Kun asuimme tammikuussa anoppilassa, yksi mielipuuhistani oli tarkkailla kadun tapahtumia parvekkeelta. Erityisesti minua kiinnostivat kadulla liikkuvat kauppiaat, jotka kauppasivat milloin mitäkin. Kauppiaita liikkui kadulla runsain mitoin joka päivä, varsinkin aamupäivisin, ja minusta oli hassua, että esimerkiksi vihanneksia ei tarvinnut välttämättä lähteä ostamaan ollenkaan kaupasta, kun ne tuotiin parvekkeen alle. Kadulla kulkiessaan myyjät huutelivat, mitä tuotetta he kauppasivat, jotta ihmiset tietäisivät heidän olevan lähistöllä ja tulisivat ostoksille. Olin aiemminkin kuullut tämmöisten kaupustelijoiden olemassaolosta, mutta en ollut koskaan asunut sellaisella alueella, jossa olisin nähnyt heitä ihan livenä. Siksi heidän tarkkailunsa oli minusta niin kovin hauskaa puuhaa. 
Myyjillä oli aivan oma nuottinsa, sellainen natiseva yksitoikkoinen äänenpaino, jota ei voi oikein kuvailla mitenkään. Usein huudosta ei saanut mitään selvää, ja silloin piti sännätä parvekkeelle katsomaan, liikkuiko kadulla esimerkiksi herneiden myyjä, koska juuri sellaista nyt kaivattaisiin. Jos myynnissä oleva tuote näytti kiinnostavalta, tuotteen hinnan saattoi vielä varmistaa kotoa käsin - tietenkin huutamalla parvekkeelta alas kadulle. Jos hintakin tuntui sopivalta, tarvitsi vain ottaa kukkaro käteen ja kipaista alas kadulle.
Riisimyyjä oli laittanut hinnan hauskasti näkyviin niin, että se näkyi ylös parvekkeillekin. Riisimyyjän tunnisti siitä, että hän kilkutti aina kulkiessaan kelloa huutelemisen sijaan.
Jos liikkuvia kauppiaita ei oteta lukuun, anoppilan kadulla oli muuten aika hiljaista (toisin kuin meidän kadullamme, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, hihii), mutta kyllä siellä joskus jotain muutakin näkyi.
Esimerkki intialaisesta autonpesusta: ämpäriin laitetaan hieman vettä, rätti käytetään ämpärissä ja sitten aletaan jynssätä. Kokonaisen auton pesuun menee vettä ehkä viidestä kymmeneen litraan, mikä on aivan loistava juttu, sillä täällä on jo nyt huutava pula vedestä, vaikka kesä on vasta aluillaan. Helpotusta vesipulaan on luvassa vasta kesäkuussa, kun sadekausi alkaa.
Meidän kadullamme ei katumyyjiä näe, mutta täällä onkin paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa, josta ehkä myöhemmin lisää.
Myyjillä oli aivan oma nuottinsa, sellainen natiseva yksitoikkoinen äänenpaino, jota ei voi oikein kuvailla mitenkään. Usein huudosta ei saanut mitään selvää, ja silloin piti sännätä parvekkeelle katsomaan, liikkuiko kadulla esimerkiksi herneiden myyjä, koska juuri sellaista nyt kaivattaisiin. Jos myynnissä oleva tuote näytti kiinnostavalta, tuotteen hinnan saattoi vielä varmistaa kotoa käsin - tietenkin huutamalla parvekkeelta alas kadulle. Jos hintakin tuntui sopivalta, tarvitsi vain ottaa kukkaro käteen ja kipaista alas kadulle.
Aika monet kauppiaat liikkuivat polkupyörällä.
Myynnissä lehtivihanneksia ja sen semmoisia.
Myynnissä lehtivihanneksia ja sen semmoisia.
Toiset liikkuivat kärryn kanssa.
Tomaatteja, sipuleita, munakoisoja ja perunaa.
Tomaatteja, sipuleita, munakoisoja ja perunaa.
Siivousvälineitä(kö).
Riisimyyjä oli laittanut hinnan hauskasti näkyviin niin, että se näkyi ylös parvekkeillekin. Riisimyyjän tunnisti siitä, että hän kilkutti aina kulkiessaan kelloa huutelemisen sijaan.
Sapota-hedelmiä.
Puistossa ollut nainen tuli kadulle ostoksille.
Puistossa ollut nainen tuli kadulle ostoksille.
Paperinkerääjämies.
Jos liikkuvia kauppiaita ei oteta lukuun, anoppilan kadulla oli muuten aika hiljaista (toisin kuin meidän kadullamme, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, hihii), mutta kyllä siellä joskus jotain muutakin näkyi.
Läheisen koulun oppilaat ilmeisesti välitunnilla.
Esimerkki intialaisesta autonpesusta: ämpäriin laitetaan hieman vettä, rätti käytetään ämpärissä ja sitten aletaan jynssätä. Kokonaisen auton pesuun menee vettä ehkä viidestä kymmeneen litraan, mikä on aivan loistava juttu, sillä täällä on jo nyt huutava pula vedestä, vaikka kesä on vasta aluillaan. Helpotusta vesipulaan on luvassa vasta kesäkuussa, kun sadekausi alkaa.
Tankkiauto tuo asukkaille juomavettä.
Vedestä valui kadullekin sen verran, että ainakin yksi koira sai sammutettua janonsa.
Meidän kadullamme ei katumyyjiä näe, mutta täällä onkin paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa, josta ehkä myöhemmin lisää.
Voi miten kiva postaus! Minustakin olisi ihana istua parvekkeella ja katsella että mitä kaikkea siellä oikein kulkeekaan! Hihii! :) Hyviltä näytti kyllä nuo tomaatit jne. Olisi ihana juosta ostelemaan.
VastaaPoistaLaura, hihii, harrastus se on tämäkin. ;-)
VastaaPoistaTeiltä saa kivoja pieniä ja pyöreitä munakoisoja.
VastaaPoistaOletpas tehnyt hyviä havaintoja parvekkeelta:) Tulispa meillekin myyjät tuolla tavoin ihan talon eteen;noita etenkin vihannesmyyjät.Tosin viime vuonna oli yksi tyyppi,joka tuli pakettiautollaan pari kertaa ja perusti instant-kaupan ihan talon viereen,muttei sen jälkeen olekaan näkynyt.
VastaaPoistaAllu, täältä saa paljon erilaisia pieniä munakoisoja! Noiden normimunakoison väristen lisäksi on myös vaaleanvihreitä ja raidallisia pyöreähköjä munakoisoja, ja sitten on sellaisia peukaloa vähän paksumpia vaalean violetteja. Tykkään kaikista pienistä munakoisoista, mutta siitä isosta lötsöstä en melkein ollenkaan.
VastaaPoistaYaelian, heh, joo onhan sitä tullut oltua kytiksellä. :-) Nuo kiertelevät kauppiaat ovat kyllä tosi käteviä. Harmi, että teidän instant-kaupalle kävi köpelösti.
Jännä tapa tuollainen liikkuva kaupustelu, hyvää palvelua ettenkö sanoisi :D Kauppa tuodaan asiakkaan luokse ;)
VastaaPoistaMielenkiintoista lukea näitä juttujasi Intiasta. Kovasti haluaisin Intiaan matkustaa, en ole koskaan käynyt.
Elegia, ostaminen on ainakin tehty helpoksi! Täällä myydään vihanneksia ja hedelmiä muutenkin välillä aika erikoisissa paikoissa. Esim. edellisessä paikassa, jossa asuimme (sellainen iso vartioitu asutusalue, jolla oli omakoti- ja kerrostaloja), vieraili aina keskiviikkoaamuisin vihenneskuorma-auto, jonka lavalta vihanneksia myytiin. Katujen varret ovat myös suosittuja vihannesten myyntipaikkoja - kadulle levitetään vain joku muovi, jonka päälle levitellään päivän anti. :-) Anoppi ostaa aina sunnuntaisin kalaakin jostakin kadunkulmasta.
VastaaPoistaToivottavasti pääset vielä käymään Intiassa, vaikka joskus tämä paikka käy kyllä niin hermoille, että ei ole tosikaan. :-D
Minä nyt täällä kommentoin oikein sarjassa kun on jäänyt monta juttua lukematta ja ihan pakko jotain hihkaista väliin.
VastaaPoistaTämä oli just kuin meiltä katukauppiaineen. Nauratti oikein, kun meidän korttelissa näitä harvoin käy, mutta nyt on yksi silloin tällöin käynyt ja selvästi huutelee mennessään että 'piirakkaa, piirakkaa..' En tiedä mitä oikeasti huutaa mutta noin sen kuulen ja tulee heti mieleen että myispä karjalanpiirakoita :)
Sirokko, kiva, kiva, minusta on ihanaa, että kommentoit. :-) Vai että teillä on oikein piirakanmyyjä siellä, hihii. Kyllä mullekin karjalanpiirakakka maistuis, nyt tuli ihan hirveä himo!
VastaaPoistaTuli tuosta piirakkamyyjästä mieleen yhden englanninkielisen laulun kertosäe, jossa laulettiin minusta ihan satavarmasti, että ”ne vei mun sa-noma-lehden” (selväksi suomeksi siis). :-D En muista, mikä laulu se on enkä ole koskaan tiennyt, mitä siinä ihan oikeasti lauletaan. :-)