Muuttovalmisteluja

Saimme uuden kodin avaimet haltuumme ensimmäisenä päivänä eli eilen; muutto näytti toteutuvan siis ihan aikataulun mukaisesti! Päätimme ostaa kaikki kalusteet edellisestä asunnostamme, joka on ollut lähtömme jälkeen ukkelin työpaikan guest house -käytössä, ja säästyimme näin siltä vaivalta, että olisimme joutuneet hankkimaan kaiken aivan alusta uudelleen. Toisaalta jouduin taas silmäkkäin joidenkin sellaisten tavaroiden kanssa, joista luulin päässeeni ikuisiksi ajoiksi eroon. Listalla ovat muun muassa virttynyt sohva, kamalat Ikean muovikulhot, ylisuuri riisinkeitin sekä ärsyttävän mallinen painekeitin.

Vaikka saimme avaimet käteemme ensimmäisenä päivänä, pääsimme muuttamaan vasta toisena, koska ensimmäinen päivä ei ollut kalenterin mukaan suotuisa muuttopäivä. Onneksi kuitenkin jo toinen päivä oli suotuisa, ettei tarvinnut odottaa esimerkiksi kuun loppuun.  Keskiviikkoiltana kävimme hakemassa vanhasta asunnosta muuton kannalta kaikkein tärkeimmän kapineen - lieden. Se kun piti olla asunnossa valmiina torstaiaamua varten, jolloin oli määrä suorittaa kodin "vihkimisrituaali": maito keitetään kattilassa niin, että se kiehuu yli liedelle. Muita muuttotavaroita ei ole hyvä tuoda uuteen kotiin, ennen kuin maidot on keitetty.

Maidon keittäminen tuo kuulemma onnea taloon, ja sen keittämättä jättäminen tietysti mahdollisesti päinvastaista. Anoppi kertoi, että jos maidon jättää keittämättä ennen muuttoa, syyllisyys jää kalvamaan mieltä, ja sama koskee monia muitakin seremonioita, jotka liittyvät erilaisiin elämän vaihekohtiin. Olen joskus miettinyt, eikö ole kauhean rasittavaa elää tuommoisessa kierteessä: pitää suorittaa kaikenlaisia rituaaleja vain sen takia, että jos ne jättää tekemättä, saa koko ajan elää siinä pelossa, että jotain kauheaa tapahtuu. Kaikkein huvittavinta on kuitenkin se, että nämä uskomukset ovat alkaneet pikkuhiljaa alkaneet tarttua minuunkin. Kolme vuotta sitten koko maidonkeittoseremonia lähinnä huvitti minua, mutta nyt minäkin olen kai jotenkin hieman hurahtanut, kun asia tuntui minusta ihan normaalilta: totta kai maidot pitää keittää liedelle.

(Nyt kun luin tuon kolmen vuoden takaisin kirjoituksen uudestaan, totesin kirjoituksesta pari asiaa, jotka olin unohtanut ihan kokonaan. Ensinnäkään emme tuolloin ehtineet keittämään maitoa ukkelin kiireiden takia suotuisina päivinä ollenkaan, vaan maidonkeitto siirtyi vähemmän suotuisalle päivälle. Kaiken lisäksi ukkeli ei kerennyt sittenkään mukaan seremoniaan, vaan jouduimme keittämään maidot anopin kanssa kaksistaan. Nyt kun ajattelen näitä kulunutta paria vuotta, elämä on ollut välillä aikamoista myllytystä, ukkeli on ollut ihan liikaa poissa kotoa, eikä kodissakaan ole aina niin kovin onnellinen tunnelma ollut. Ihan varmasti kaikki tämä johtuu siitä, että maidonkeittoseremonia meni vikaan...)

Maidon keittämiseenkin on olemassa epäsuotuisat ja suotuisat ajankohdat ihan tunnilleen, ja siksi suunnistimme keittämään maitoa aamulla ennen kahdeksaa (puoli kahdeksaan asti olisi ollut epäsuotuisa ajankohta). Ensin luulin, että meidän pitäisi olla paikalla kuudelta, ja silloin kyllä ajattelin, että johan on markkinat, kun pitää olla tuohon aikaan kiehuttelemassa maitoa.

En edelleenkään oikein ymmärrä, miten nämä intialaisten suotuisat päivät ja tunnit oikein määräytyvät, mutta kai ne liittyvät jotenkin hindujen noudattamaan kalenteriin, joka puolestaan liittyy jotenkin taivaankappaleiden asentoihin. Haluaisin kovasti ymmärtää kalenteria paremminkin, ja olenkin vakaasti päättänyt hieman tutkiskella asiaa, kunhan nyt tässä kerkiän.

Kun veimme keskiviikkona lieden uuteen kotiin, tutkiskelimme samalla, oliko vuokranantaja tehnyt asunnossa lupaamansa muutostyöt. Puuttuva tuuletin oli laitettu paikalleen, verhotangot samoin (niitä oli tehty jopa enemmän kuin oli ollut puhe) ja ruosteinen tiskipöytä oli saatu kutakuinkin siistiksi. Siivouksestakin oli ollut puhe, mutta jos vuokranantaja oli jotain asunnossa siivonnut, niin en minä sitä ainakaan huomannut. Se taas tiesi sitä, että minulle ei tulisi vähään aikaan vapaa-ajan ongelmia. Vessanpöntöt olivat myös aika tummiksi pinttyneet, mutta niiden puhdistukseen värvättiin väkeä ukkelin toimistosta, koska heillä on kuulemma kunnon aineet ja välineet siihen hommaan. Kaikista ilmastointilaitteista puuttuivat kaukosäätimet, ja avaimet luovuttanut talonvahti epäili, että niitä tuskin on enää olemassakaan.

Tänään torstaiaamuna suuntasimme appivanhempien kanssa uuteen asuntoon, jossa työnjako oli selvä: appivanhemmat huolehtivat kaikista seremonian yksityiskohdista, ja minä ja ukkeli yritimme kuluttaa sillä välin aikaamme jotenkin: ukkeli vaelteli asunnossa edestakaisin kännykkäänsä puhuen, ja minä hypin vähän väliä vaivihkaa kylppärissä uittamassa sormiani kylmän veden alla. Sormet olivat jääneet tulomatkalla hissin oven väliin (hyvin alkoi tämäkin asuminen!) ja minä yritin tietenkin teeskennellä, että sormiin ei sattunut yhtään, vaikka oikeasti luulin kuolevani.

Sormien uittelun välissä hypin appiukon ja anopin selän takana kurkkimassa, mitä he milloinkin tekivät.

Valmistelua puja-huoneessa.

Puja-huoneeseen laitettiin jumalkuva, kookospähkinä, kookosvettä, kukkasia ja sytytettiin tuli.

Varsinainen pääkallonpaikka oli kuitenkin keittiössä, jossa tehtiin sielläkin esivalmisteluja.

Samoja elementtejä keittiössäkin - sekä niiden lisäksi tietysti myös itse pääpiru eli maito.

Jee, sotku on valmis - eli tehtävä suoritettu!

Minä tässä katselen keittiön parvekkeelta ja teeskentelen, että minun ei tarvitse siivota sotkua myöhemmin tänään.

Anoppi pyörii keittiössä hyrrän lailla.

Kun maito oli keitetty pöydälle, anoppi sekoitti maidosta, vedestä, pikakahvista ja sokerista kaikille aamukahvit. Ne juotuamme hajaannuimme kukin omille teillemme; ukkeli töihin, appiukko ja anoppi syömään maitoseremonian takia siirtynyttä dosa-aamiaista ja minä miettimään, sujuisiko muutto suunnitelmien mukaan, kuinka kauan siinä menisi ja mikä kaikki voisi mennä vikaan.