Viime vuonna tulin Intiaan juuri, kun Sankranti oli juhlittu, mutta nyt tulin tarkoituksella hieman aikaisemmin, jotta näkisin vähän enemmän Sankrantin juhlintaa. Sankrantin kesto eroaa hieman alueittain, mutta Hyderabadissa Sankranti on enimmäkseen kaksipäiväinen juhla. Keskiviikkona 14. päivä vietettiin Bhogia eli päivää, jolloin poltetaan kokkoja, ja 15. päivä Makar Sankrantia, jolloin lennätetään leijoja, valmistetaan Sankranti-herkkuja ja tehdään puja-rituaaleja.
Perimmäinen syy Sankrantin juhlimiseen on se, että aurinko siirtyy silloin jousimiehestä kauriiseen. Tämä merkitsee talven loppumista, päivien pitenemistä ja uuden alkua. Aurinkomerkit eli horoskooppimerkit ovat Intiassa samat kuin lännessä, mutta koska intialainen astrologia käyttää hieman erilaista, tähtien asentoon perustuvaa systeemiä, kunkin aurinkomerkin alkamis- ja loppumisajankohta eroaa täällä hieman meidän vastaavistamme. Esimerkiksi kauriin aika alkaa täällä joko tammikuun 14. tai 15. päivä ja päättyy joko helmikuun 12. tai 13. päivä.
Anoppi kertoi, että tämän asuinalueen koripallokentällä poltettaisiin keskiviikkoaamuna viideltä kokko, ja tarkoitus oli mennä katsomaan sitä. Kävi kuitenkin niin, että koska söimme tiistai-iltana siellä kerholla niin raskaasti, uni ei tullut, ja kokkoa jaksoi lähteä katsomaan aamulla ainoastaan vanhin osanottaja eli appiukko. 🤭 Jotenkin aavistin tämän, sillä kävin valokuvaamassa kokon ja muggut eli värikkäät lattiapiirrokset jo edellisenä iltana.
![]() |
| Kokko ja mugguja sen ympärillä. |
![]() |
| Lisää mugguja. |
Samaan aikaan minun kanssani koripallokentälle tuli poika leikkipyssy kädessään. Mietin, että mitäköhän poika meinaa ruveta ammuskelemaan, mutta se selvisi pian, kun poika otti ampuma-asennon ja rupesi ammuskelemaan kokkoa. 🤣
![]() |
| Vihollinen paikallistettu. |
Bhogi-päivän aamuna ei tehnyt mieli avata parvekkeen ovea, koska ulkona haisi voimakkaasti savulle, ja ilmassa leijui hento savuverho, mikä ei tuosta kuvasta kovinkaan hyvin näy.
Luin päivän lehdestä, että Parade Ground -kentällä järjestettäisiin 14. ja 15. päivä leija- ja makeisfestivaali, ja päätin lähteä käymään siellä. Hyderabad ei ole mikään kovin turistiystävällinen paikka siinä mielessä, että täällä on tosi vaikea löytää ajankohtaista tietoa tapahtumista ja niiden tarkoista ajankohdista. Tämäkin leijafestivaali oli merkitty kestäväksi aamusta iltaan, mutta minulla oli asiasta omat epäilykseni. Yleensä tapahtumat ovat ilta-aikaan, koska sää on silloin miellyttävämpi kuin keskipäivällä.
Päätin kuitenkin lähteä paikan päälle pällistelemään, koska toisihan se kuitenkin vaihtelua tähän tavalliseen arkielämään. (Bhogi-päivän aamuna silitin esimerkiksi jättikasan pyykkiä, kun olin löytänyt pari päivää aiemmin ukkelin likapyykkisäkit. Intiahan on monessa mielessä vielä hyvin patriarkaalinen kulttuuri, ja naiset hoitelevat kaikki kotihommat.)
Koska pelkäsin, että pysäköintipaikan löytäminen saattaisi olla hankalaa, päätin jättää auton kotiin ja mennä paikalle metrolla. Tulisipahan samalla vähän askeleita, kun joutuisin kävelemään.
![]() |
| Naisten metrovaunussa taas. |
Tapahtumapaikalle saavuttuani hieman harmitti, sillä siellä oli jättimäinen parkkipaikka, jossa oli vielä siihen aikaan myös suhteellisen väljää. Olisin voinut tulla ihan hyvin autollakin.
Parade Groundilla oli määrä järjestää illalla myös kuumailmapallotapahtuma, ja kuumailmapallot näyttivät olevan maassa valmiina iltaa varten. Kuumailmapallotapahtumakin olisi ollut hauska kokea, mutta en tiennyt, moneltako sekään alkaisi.
Lapsille oli kaikenlaisia aktiviteetteja, kuten pallomeriä, liukumäkiä ja trampoliineja.
Mitä lähemmäs tapahtumapaikan keskustaa kävelin, sitä äänekkäämmäksi musiikki muuttui. Intiassahan pitää olla joka puolella mahdollisimman paljon kaikenlaista meteliä, koska intialainen ei kai koe olevansa edes elossa, jos ympärillä ei ole koko ajan kaamea kakofonia.
Otin videon alueelle saapumisesta, ja siitä saa jonkinlaisen käsityksen paikan tunnelmasta.
Kerkesin ottamaan vain tämän ja yhden toisen videon, kun iPhone jo ilmoitti, että puhelimen täytyy jäähtyä. Mitenköhän sitten, kun täällä on oikeasti kuuma?
Aidatun tapahtuma-alueen reunassa oli tuoleja, joilta ihmiset saattoivat katsella tapahtumia. Yhtään leijaa ei taivaalla näkynyt, mutta sen sijaan ilmassa leijui jättimäinen valas, jonka peräpäästä roikkui jotain.
![]() |
| Päivän kohokohta. Valas peräsuoli pitkällään. |
![]() |
| Jonkin ajan kuluttua valas lätsähti maahan. Siinä meni sekin ilo. |
Kiertelin alueella aikani ja tulin siihen tulokseen, että ainakin tällä hetkellä ihmisten pääasiallinen syy vierailla leijafestivaalilla oli syöminen. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, sillä hyderabadilaiset rakastavat ruokaa, varsinkin biryania, suolaisia naposteltavia, uppopaistettuja juttuja, grillattua ruokaa, intialaisia makeisia ja pizzaa.
![]() |
| Jättimäinen puri-leipä houkuttimena. |
![]() |
| Tämmöistä mobiilivessaa en ole vielä nähnytkään. Onneksi ei tarvinnut mennä testaamaan! |
Iltapäivällä tapahtumapaikalla oli vielä aika väljää, mutta illalla tuolla olisi varmasti melkoinen ryysis.
Seuraavaksi oli aika mennä katsastamaan makeisfestivaali, joka oli katetulla alueella suojassa auringolta. Mistä tulikin mieleeni, että muistin vasta tapahtumaan päästyäni ja auringon porottaessa suoraan naamaani, että jaa niin, ne aurinkosuojat. 🫣 Päivisin täällä on lämmintä kuitenkin kolmisenkymmentä astetta, vaikka iltaisin ja aamulla on vain 20, ja UV-indeksikin näytti olevan 7.
Otin makeisfestivaalistakin pienen videon.
![]() |
| Tekoäly tiesi kertoa, että tämä on perinteinen maharastralainen sari, nenäkoru on nimeltään nath ja otsakoru mundavalya. |
![]() |
| Tämä herra taas on pukeutunut erääksi Krishna-jumalan ilmentymäksi eli Vithobaksi. |
![]() |
| Mies luuttusi metroaseman portaiden kattoa, ja hänellä oli oikein turvaköysikin. 😅 |
![]() |
| Nämä näkymät metroasemien ylikulkusilloilta ovat jostain syystä lemppareitani. Näky kuvastaa Intiaa niin hyvin. |
![]() |
| Nysse tulloo! |
Bhogi-päivänä piirretään mugguja talojen porttien ja asuntojen ovien eteen, ja bongailin muggujakin päivän mittaan.
![]() |
| Sankrantia sanotaan myös Pongaliksi. |
Kahden viimeisen muggun kuvat ovat anoppilan asuinalueelta, ja otin kuvat illalla, kun kävimme ukkelin kanssa kävelyllä. Vastaamme tuli mies, joka vaikutti olevan ukkelille hyväkin tuttu ja joka katsoi minua uteliaasti. Kävi ilmi, että mies asuu perheineen samassa kerroksessa kuin appivanhemmat. Mies oli ilahtunut tapaamisestani, sillä hän kertoi kuulleensa anopilta minusta paljon hyvää. Anoppi kuulemma muistelee minua aina, kun en ole täällä. 🤭 En tiedä, lisäilikö mies omiaan, mutta olin kaikesta huolimatta ilahtunut ja sanoin puolestani, että minulla on maailman paras anoppi. Toivoin, että sana kulkisi vuorostaan anopin korvaan, sillä täällä ei sanota (ainakaan ukkelin perheessä) tämmöisiä asioita suoraan toiselle.
![]() |
| Kotiapulainen oli piirtänyt muggut anoppilan oven eteen. Oven yläpuolella roikkuu mangopuun oksia, joita ripustellaan kaikkiin oviin. |
Anoppilan kotiapulainen oli vaihtunut poissaollessani, ja tämä uusi kotiapulainen on ollut talossa suunnilleen kuukauden päivät. Eilen aamulla eli Makar Sankrantina kotiapulainen soitti, että hän ei pääsisikään tulemaan sinä päivänä, koska hänellä oli jotain menoa, joten Makar Sankranti alkoi osaltani sillä, että lakaisin yleisten tilojen (etuhuone, olohuone, ruokailutila sekä keittiö) lattiat.
Anoppi kysyi, lakaisenko Suomessakin, ja minusta kysymys oli hassu, sillä eihän meillä taida edes olla myynnissä tämmöisiä luutia.
Kotiapulainen lakaisee ja luuttuaa tavallisesti lattiat, pesee astiat ja auttaa pyykkihuollossa, varsinkin sarien pesussa ja tärkkäyksessä. Kuvittelen olevani hyväkin ihmistuntija, ja minulla on sellainen tunne, että tämän nykyisen kotiapulaisen kanssa saattaa tulla hyvinkin pian jonkinlaisia ongelmia. Alkuviikosta nainen pyysi, josko voisin yhdistää hänet anoppilan wifiin eli laittaa hänen puhelimeensa wifin salasanan, koska hän ei itse osaa lukea eikä kirjoittaa. Laskutoimitukset onnistuvat anopin mukaan kuulemma hyvin. 🤭 Sen jälkeen puhetta onkin riittänyt, ja kotiapulainen puhuu melkein koko ajan töitä tehdessään kännykkäänsä. Tämäkään ei ole mitään uutta, ja ennemminkin olisin yllättynyt, jos näin ei olisi.
Minulla on täällä aivan erilainen vuorokausirytmi kuin Suomessa. Herään tavallisesti vasta seitsemän jälkeen ja saan unen päästä kiinni vasta joskus lähempänä puoltayötä. En voisi kuvitellakaan meneväni täällä salille aamulla viideltä, saati sitten neljältä, kuten Suomessa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kroppani elää Suomessakin Intian ajassa. Ajat menevät lähes täydellisesti yksiin, kun ottaa huomioon aikaeron, joka on talvella kolme ja puoli tuntia ja kesällä kaksi ja puoli tuntia.
Kun nousimme Makar Sankrantina ukkelin kanssa vihdoin joskus kahdeksalta ylös, anoppi totesi minulle (hymyssä suin eli ei siis mitenkään syyttävästi), että "nytkö sinä nousit". 🤭 "Meillä on tänään paljon töitä!"
Töitä tosiaan riitti, sillä piti tehdä monta erilaista ruokalajia, jotka kuuluivat erityisesti Makar Sankrantiin. Teimme kolmenlaisia uppopaistettuja vada-kakkusia, puliharaa eli sitruunariisiä, perunacurrya, rasamia ja makeaa riisijälkiruokaa eli payasamia. En ehtinyt ottaa edes yhtään kuvaa, kun koko ajan oli kädet – kirjaimellisesti – täynnä jotakin.
![]() |
| Tässä kuva lautasestani, jolla on kaksi vadaa, sitruunariisiä ja perunacurrya. |
![]() |
| Payasamia eli sitä riisijälkiruokaa. Rakastan kardemumman tuoksua, joka payasamista tulee! |
Juhlat saattavat olla täällä naisväelle hieman stressaavia, kun pitää valmistaa monenlaista syötävää niin omalle perheelle kuin työväelle ja tutuillekin vietäväksi. Anoppi oli pyytänyt maanantaina erään sukulaisnaisen auttamaan makeisten valmistamisessa, ja makeisia syntyikin melkoinen kasa. Ukkeli oli hieman tuohtunut, koska ukkelin mielestä hänen äitinsä voisi ihan hyvin ostaa makeiset valmiina ja vähentää sillä tavalla omaa työmääräänsä. "Kukaan tuskin olisi pahoillaan, jos saisikin kaupan tuotteita omatekemien sijaan", sanoi ukkeli. Ymmärrän kyllä hyvin anopin näkökannankin, sillä olisihan se vaikea yhtäkkiä ruveta ostamaan valmistuotteita, jos on koko elämänsä tottunut tekemään kaiken itse.
Päivällä kävimme ukkelin kanssa ajelulla ja testasimme mm. uuden kahvipaikan, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää. Hyppään suoraan iltapäivään ja alkuiltaan, kun lähdin itsekseni kaupoille etsiskelemään uusia kurtia eli niitä pitkiä tunikan mallisia paitoja. Tarvitsin erityisesti hieman parempia kurtia, joita käytän esimerkiksi kylään tai ravintolaan mennessä (kotikurtat ovat erikseen).
Kaikki olivat sanoneet, että kaupunki tyhjenee Sankrantina eikä ketään ole suurin piirtein missään. Ihmettelin väitettä, sillä vaikka kadut olivatkin tavallista tyhjempiä, eikä tarvinnut juuttua liikenneruuhkiin, ostoskeskukset pullistelivat ihmisiä. Tuntui, että koko kaupunki oli kerääntynyt ostoskeskuksiin shoppailemaan, syömään, käymään elokuvissa tai harrastamaan jotakin. Hissit olivat niin täynnä koko ajan, että ne hädin tuskin liikkuivat, ja Inorbitissa katsoinkin parhaakseni käyttää poislähtiessä portaita, vaikka hermostuttikin aika tavalla. Olen nimittäin kerran jäänyt Inorbitissa parin muun tyypin kanssa lukkojen taakse portaikkoon. Pääsimme ulos vasta, kun vartija näki meidät valvontakamerasta.
![]() |
| Inorbitin portaisiin on merkitty, kuinka paljon energiaa kunkin portaan nouseminen kuluttaa. 🤣 |
![]() |
| Nämä talokolossit jaksavat aina ihmetyttää. |
Inorbitista jatkoin matkaani Sarath City Capital Malliin, joka tunnetaan täällä nimellä AMB Mall.
Autoja saapui parkkihalliin tasaisena virtana, ja hieman mietitytti, löytyisikö parkkihallista enää vapaita paikkojakaan. Alimmasta kerroksesta onneksi löytyi.
Prismassakin (kuten myös Go colors -kaupassa) myydään pöksyjä kaikissa mahdollisissa väreissä. Bongasin Prisman ensimmäisen kerran metron ikkunasta yhden ostoskeskuksen ohi ajaessani pari vuotta sitten, ja uskokaa tai älkää, mutta Prismalla oli silloin tismalleen samanlainen logo kuin meidän suomalaisella Prismalla. Kun seuraavan kerran lähdin oikein asioikseni kuvaamaan Prisman logoa, logo olikin jo vaihtunut tuohon nykyiseen.
Oli pakko kuvailla taas näyteikkunoiden kolttuja – ja vähän muutakin.
Kuvan kaupat ovat pelottavia, kun niissä pitää tietää suunnilleen, mitä on etsimässä. Asiakas menee siis istumaan tuoliin, ja myyjät alkavat heitellä asiakkaan eteen pöydälle hänen toiveitaan vastaavia tuotteita.
![]() |
| Jäätelökakkuja tällä kertaa. |
![]() |
| Karting-radallakin oli säpinää, vaikkei se kuvassa siltä näytäkään. |
![]() |
| AMB:n parkkihallissa oli miellyttävän selkeät opasteet. |
Kurtat jäivät tällä kertaa ostamatta, vaikka vietin kaupoilla yli neljä tuntia. 🫣 Minusta on tullut vähän vaikea asiakas, kun en viitsi ostaa mitään sellaista, mihin en heti ihastu ja mitä en tule satavarmasti käyttämään.
Tässä olivat Sankranti-päivien kuulumiset tällä kertaa.















































Vitsi noi vaatteet on upeita! Osasta tuli mieleen, että sopisi vaikka vanhojentanssimekoksi.
VastaaPoistaJa kauniita myös muggut. Mua tosin ärsyttää Suomessa, kun lapset piirtelee katuliiduilla jalkakäytävälle. Siinä vaan sotkee jalkansa liitupölyyn, jos ei tule sade ja pese moisia tuherruksia veks.
Mutta tommoset kalorituherrukset pitäskin ehdottaa mun käyttämän salin omistajalle, että laittais salilla kerosten välisiin rappusiin! 😄
Onhan nuo asut upeita mutta ei ihan jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettuja. 🤭 Vanhojentanssimekkoja täällä kyllä olisi! Eikä tulisi ihan heti samanlaista vastaan. 🤣
PoistaMugguvärit ovat sellaista jauhetta, joka sotkee myös aika hyvin, jos ei ole varovainen. Jauhe pitääkin lakaista pois; muuten se ei oikein lähde. Mistään tuherruksista en tykkää minäkään.
Olisi pitänyt käydä Inorbitin portaiden yläpäässä katsomassa, mikä on ihan viimeisen portaan kalorilukema. 😅
En ole tiennyt, että lasten piirokset katuliiduilla tarttuu kenkiin. Tosin olen kiertänyt nämä hetkelliset taideteokset, enkä astunut päälle.
VastaaPoistaIhania mekkoja, pääsisinpä sinne shoppailemaan. Mikä mahtaa olla hintataso?
Katsoin kuvaamasi videot, tykkäsin musiikista. Minusta se oli rauhoittavaa, tosin pystyin säätelemään äänen voimakkuutta :D
Minullakin on tapana kiertää kaikenlaiset katupiirrokset, niin Suomessa kuin Intiassakin. Siinähän ovat – ei haittaa minua. 😅
PoistaVaikea veikata noiden asujen hintaa, kun en ole koskaan ostanut mitään noin överiä, mutta veikkaisin, että viimeisimmän kuvan keltaiset asut saattaa saada edullisemmin, mutta kirjailummat kokonaisuudet maksavat varmasti yli tuhat euroa. Toki paljon riippuu vaatteen laadusta, merkistä ja myyntipaikasta.
En minäkään mitenkään kammonnut festivaalin musiikkia, vaan se oli ihan kivaakin kuunneltavaa. Mutta välillä kun kaikki äänet sekoittuvat toisiinsa, pää meinaa hajoata, varsinkin jos on itse väsynyt.
Olipa upeita mugguja, joita kuvasit! Kaunko ne kestävät, seuraava sade huuhtoo ne pois vai poistetaanko ne? Ja myös ne korut, joita joillakin näin. Miten painavia ne ovat, eli miten ihmiset tai naiset jaksavat kantaa niitä - se minua ihmetyttää.
VastaaPoistaToki nuo leningit vai miksi niitä sanoisi, ovat myös hienoja, mutta aika övereiltä ne näyttävät. En tosin pidä täällä meillä niistä vanhojen päivien överipuvustuksesta, kun se on vain suoraan otettu jenkeistä, siis se tanssiaisten malli. Meillä sentään oli vanhainpäivänä vanhoja vaatteita ja ihmiset pukeutuivat "vanhoiksi". :)
Tuosta savusta tulee mieleen yksi matka Lena-joella, jonka ympäristössä oli kauheasti metsäpaloja ja savua. Minulla oli välillä tosi hankala hengittää ulkotiloissa, mutta se on nyt vain muisto.
Nämä muggut, joihin käytetään värijauheita, lakaistaan pois, koska jauheet oikeasti sotkevat paikat, jos ne leviävät. Sen sijaan pelkillä valkoisilla liiduilla tehdyt piirrokset eivät leviä mihinkään, joten ne saavat olla maassa niin kauan, kunnes ne kuluvat pois ja ne poistetaan, jos halutaan piirtää päälle uusi kuvio. Jotkuthan piirtävät liidulla muggu-kuvioita myös vaikkapa keittiön työtasolle ja hellaan. Tarkoitus on käsittääkseni sekä uskonnollinen että esteettinen.
PoistaIsot korut ovat oikeasti ihan jumalattoman painavia, ja olen itse ihmetellyt samaa, miten ihmiset pystyvät käyttämään sellaisia. Mutta kaikkeen kai tottuu?
Kaikkein överimmät asut on yleensä tarkoitettu juhlatilaisuuksiin, ja tuo punainen asu Namaste Hyderabad -kyltin alla on luullakseni morsiamen asu. Vierastan itsekin tuommoista överipukeutumista jo ihan käytännön syistäkin. Mitä järkeä on tuhlata rahaa kalliisiin vaatteisiin, kun vaatteita tulee tuskin käytettyä kovin monta kertaa elämän aikana? En ikinä maksaisi mistään vaatteesta tuhansia euroja! Mutta intialaiselle tuskin on olemassakaan liian överiä. 🤣
En ole kuullutkaan tuommoisesta "vanhoiksi" pukeutumisesta, mutta se kuulostaa virkistävän erilaiselta ja hauskaltakin!
Lena-joen matka sen sijaan kuulostaa aika tukalalta. 🫣 Minä koin samantyylisiä tuntemuksia Medellinissä Kolumbiassa, mutta liikennesaasteiden takia. Medellinhän sijaitsee laaksossa, joten liikenteen päästöt ovat ja pysyvät siellä laakson pohjalla, ja joskus kävellessä saasteet tekivät olosta tosi tukalan.
Vähänkö ahdistaisi, jos kaupan myyjä etsisi minulle soviteltavia vaatteita 🫣 Kuvaamasi vaatteet ovat kyllä upeita (mutta missä niitä voisin pitää?).
VastaaPoistaNäitä sinun juttujasi on kiva lukea, kun niissä on sellainen kotimainen näkökanta moneen asiaan 😂 Siellä moni asia on niin kuin kuuluu, mutta täältä katsottuna aivan hassu. Tuo turvanaru nauratti..
Mitenkähän sikäläinen pärjäisi, jos vietäisiin Suomeen mökille, missä ei ole ketään missään. Hiljaista vaan olisi, linnunlaulua.
Kai olet jo hommannut kotiisikin tuollaisen luudan ja laitat sähköä vievän imurin kierrätykseen?
On oikeasti tosi ahdistavaa, jos myyjä etsii vaatteita, varsinkin jos on sellainen ihminen kuin minä, joka haluaa katsella ja hypistellä. Minun on kauhean vaikea hahmottaa etukäteen, mitä haluan, mutta jos näen jotain, mitä haluan, tiedän sen heti. Siksi pitää saada katsella rauhassa. 😅
PoistaSuomalainen näkee tosiaan täkäläiset asiat ihan toisin kuin paikalliset, ja autonkuljettajaakin naurattaa, kun teen havaintojani ja kertoilen niistä ääneen. 🤭
Aloin katsella Au Paireja Thaimaassa, kun täällä näkyy niin harva suomalaisen tv-kanavan ohjelma, ja siinä yksi au paireista on intialaistaustainen. Nauratti kun hän joutui asumaan Thaimaassa keskelle ei mitään, ja hän koki hiljaisuuden pelottavana. Hän oli sitä mieltä, että mitä enemmän ihmisiä on ympärillä, sitä turvallisempi olo on, ja luulen, että hyvin moni intialainen ajattelee samalla lailla. Luulen siis, että suomalainen mökki olisi ihan helvetin pelottava paikka. 😂
Yhtään luutaa ei taida lähteä kohti Suomea – ellen sitten lennä semmoisella. 🤣
"Huomenta"! 😀
VastaaPoistaAloitin blogisi lukemisen aamulla 04:50 ja just nyt lopetin päivään 25.08. ja kello on 11:40. Melkein seitsemän tuntia tarkkaa lukemista ja kuvien tutkimista!? Voi olla, että vielä jäi jotain lukematta... KIITOS!! ♥
Aioin muistaa kertoa, että adoptioäitini oli Elisenvaarasta syntyisin ja joutui kahteen kertaan sieltä evakkoon. Isänsä oli siellä juna-asemalla töissä. Joku äidin sukulainen asui Savonlinnassa. Sodassa toisen silmänsä menettänyt mies, jonka tapaamisen lapsena muistan.
Nyt en pidä enää näin pitkää taukoa!
Hyvää alkanutta vuotta!! ♥
Huomenta! Tai siis iltaa täältä idästä!
PoistaVau! Aikamoisen urakan suoritit, mutta mahtavaa! 🤩 Kiitos, että jaksoit lukea. 🥰
Aikamoinen historia adoptioäidilläsi. Kiitos, että jaoit tämänkin. 🤗
Hyvää alkanutta vuotta sinullekin! Kohtahan se on jo tammikuukin taputultu, ja sitten voi ruveta odottelemaan kesää (jos siitä tykkää). 🤭 Hyvää jatkoa muutenkin!
Kiitos! Aamurutiineihin (?) se 50 kertoiminen voide...
PoistaPlääh... ei jaksa. 🫣
PoistaIhan toisenlainen maailma siellä, ääntä ja värejä riittää! Katselin niitä vihreiden mattojen reunoja ja mietin, kuinkahan moni niihin kompuroi päivän mittaan… 😆
VastaaPoistaKuinka miehesin on tottunut asumaan Suomessa, kun on niin hiljaista ja jokaisella on oma vähintään parin metrin henkilökohtainen tila ”ihmisruuhkassakin”? Ovatko appivanhempasi käyneet Suomessa?
Kuva metrosillalta on hurja, minua ei saisi mitenkään auton rattiin tuolla, huh sentään!!!
Pikku-A
Haha, mainio havainto vihreistä matoista! Reunat olivat haasteelliset, mutta sen lisäksi maasto maton alla ei ollut tasainen, vaan alla oli monttuja. Ne olivat kivoja yllätyksiä kävellessä. 🤣
PoistaUkkeli sopeutui Suomeen lopulta, mutta alku oli aika hankala. Ei ehkä niinkään henkilökohtaisen tilan ja hiljaisuuden takia, mutta koska ukkeli saapui Suomeen myöhään syksyllä/alkutalvesta, sää osoittautui haasteelliseksi. 🤭 Koska ukkeli on hyvin sosiaalinen, kuten isänsäkin, hän kaipaa Suomessa edelleenkin sosiaalisempaa elämää kuin mitä meillä on, ja varsinkin talvi ottaa koville, kun pitää vielä kaiken lisäksi istuskella sisätiloissa. Minähän olen taas täysi vastakohta ja voisin viettää vaikka viikon yksin kotona kasaten palapelejä ja käyden vain salilla. 😅
Appivanhemmat ovat käyneet Suomessa, mutta siitä on ikuisuus (siitä on jo yli 20 vuotta). Appivanhemmat kyllä tykkäsivät Suomesta, ja varsinkin luonnosta, mutta luulen, että jos he viipyisivät Suomessa pidempään, tulisi hankaluuksia sään ja sosiaalisen elämän puutteesta.
Kivaa sunnuntain jatkoa!
Anopin kanssa intialaisten juhlaruokien kokkailu kuulostaa tosi mukavalta! Ja onpas tosiaan kauniita nuo katuihin ja muualle maalatut kukkakuviot! Kiitos taas ikkunasta Intiaan! Terveisin, Hanna
VastaaPoistaKiitos itsellesi, että jaksoit lukea ja kommentoida. 🤗
PoistaTykkään tosi paljon puuhailla anopin kanssa, koska sekin tavallaan lähentää meitä. Ja opinhan itsekin siinä samalla aina jotain uutta. 😊