Satasen rajoitus

Tähän väliin tulisi sekalainen kuvakokoelma lähipäiviltä ja lähiympäristöstä.

Ensiksi pitää päivittää ruusubegonian kuulumiset. Sehän oli melkein viikon ilman vettä, kun olin Virossa, ja olin varma, että saisin heittää kukan suorinta tietä biojätteeseen. Kukka olikin ihan lötkö, ja kun annoin sille vettä, se ei edes huolinut sitä vaan hyppäsi parvekkeen lattialle pötköttelemään. 

Nyt on mukava asento.

Luulisi, että jos kasvi on ollut pitkään ilman vettä, se alkaisi imeä vettä sisuksiinsa ihan hullun lailla, mutta tämä ei suostunut juomaan pisaraakaan, vaan vesi lillui lautasella toista tuntia. Vasta sitten vesi alkoi haihtua, ja pikkuhiljaa kukan varsikin taas vahvistui niin, että kukka jaksoi seistä reippaasti pystyasennossa. Nyt kasvi on taas oikein hyvinvoiva. Ihmeiden aika ei ole ohi. 

Viime viikolla kävin käveleskelemässä Espoon Keskuspuistossa, jonka olemassaolon olin melkeinpä unohtunut, vaikka paikka on ihan tuossa lähellä. En ollut muistanutkaan, miten kiva paikka se on – ja miten iso! Puisto onkin vähän harhaanjohtava nimitys, sillä kyseessä on oikeastaan laaja metsäalue. 

Sorsalla oli poikaset, ja voi hellanlettas, miten suloisia ne olivat. 

Äiti vahtii.

Takarivissä haukotellaan.

Näin myös ensimmäisen kerran elämässäni tavin. 

Linnun henkilöllisyys selvisi opastaulusta.

Poimin metsästä kieloja. Ihanaa, kun luonnosta saa kukkia.

Kävin taas ystävälläni Korialla, ja ihmettelin keskellä peltoa sijaitsevaa valtavaa rakennustyömaata. 

Sain kuulla, että kyseessä on TikTok-datakeskus. Olinhan minä näistä datakeskuksista kuullut, mutta en ollut tajunnut, että yksi tulee lapsuuden entisiin kotimaisemiin. Jättimäinen työmaa pisti silmään kuin koiranpissa lumella, ja voisin kuvitella, että lähiseutujen asukkaat saattavat olla datakeskuksesta hieman näreissään. Toisaalta on jännä nähdä, millainen datakeskuksesta lopulta tulee. 

Sumppi oli löytänyt taas aurinkopaikan.

Israelin suurlähetystön edessä Kampissa on joka perjantaiaamuna Amnestyn mielenosoitus Tulitauko nyt!, ja mielenosoitus on järjestetty samassa paikassa säännöllisesti vissiin Gazan sodan alusta lähtien. Mielenosoittajien sinnikyys jaksaa ihmetyttää, sillä en voi mitenkään uskoa, että mielenosoituksella olisi sen suurempaa vaikutusta mihinkään. 

En tiedä, millainen äänieristys viereisessä Scandic-hotellissa on, mutta hotelliasukkaiden on varmaan kiva olla aamiaisella, kun tämä joukko möykkää ihan ravintolan ikkunan alla. 

Pyöriskelimme ukkelin kanssa viikonloppuna kaupungilla, kun oli ihan siedettävä ilmakin.  

Woltin ruokarobotti odottaa kiltisti ratikan menoa.

Näin sitä mennään!

Rautatieaseman Lyhdynkantajat-patsaat olivat saaneet uudet asut lähestyvän Helsinki-päivän (12.6.) kunniaksi. 

Helsinki täyttää tänä vuonna 475 vuotta, ja kaupunki tarjoaa taas monenlaista ohjelmaa asukkailleen – ja tietysti muillekin, jotka haluavat osallistua. Lyhdynkantajillakin on ikää jo 111 vuotta, sillä patsaat valmistuivat rautatieaseman pääsisäänkäynnin viereen vuonna 1914. Alun perin patsaiden oli tarkoitus olla karhuja, mutta lopulta rautatieaseman suunnitellut Eliel Saarinen päätyi kuitenkin tilaamaan kuvanveistäjä Emil Wikströmiltä neljä rotevaa mieshahmoa. Hahmojen mallina poseerasi aikoinaan jykeväpiirteinen torppari Jalmari Lehtinen. Patsaiden hiukset on leikattu körttiläisen mallin mukaan. 

Kävimme pällistelemässä Kruununvuorenrannan rakenteilla olevaa asuinaluetta, ja minulle tuli siellä vahvat Jätkäsaari-vibat. Rakennustyyli on kovin samankaltaista, ja raitiotiet hallitsevat katukuvaa. 

Raitiotiet eivät ole kuitenkaan vielä käytössä, vaan ne avautuvat liikenteelle vuonna 2027, kun uudet Kruunusillat valmistuvat. Sillat mahdollistavat ratikkaliikenteen Hakaniemestä Laajasaloon, mutta toistaiseksi Laajasalossa ja Kruununvuorenrannassa liikennöi vielä bussi. 

Rakenteilla oleva silta rupesi kiinnostamaan siinä määrin, että sitä piti päästä pällistelemään lähempää. Ajoin autolla niin pitkälle kuin pääsin, ja hyppäsin sitten ulos kuvaamaan. Ukkeli avasi ikkunan ja huusi perääni, että et sitten mene sinne sillalle. 🙊

Silta tulee pelkästään raitiotieliikennettä sekä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä varten, mikä oli mielestämme hieman omituista. Mutta ilmeisesti Helsinki haluaa jatkaa tällä 'autot pois kaupungista' -karkotuslinjaansa. 

Kevyen liikenteen väylää. 

Jouduin peruuttamaan auton takaisin tielle, kun kulkuväylä oli niin kapea, ja tässä vaiheessa huomasin varoituskyltin, jonka mukaan sillan kupeeseen ei olisi saanut edes mennä. Kieltolaput on hyvä huomata aina vasta jälkeenpäin. 

Ajoin tuonne keltaiselle kopille asti. 

Samassa rakennusviraston tai muun vastaavan pakettiauto tuli pyörimään viereemme keltainen vilkkuvalo katolla pyörien, ja ukkeli oli tuohtunut: onko pakko aina järjestää hankaluuksia. 😆

Perämettän pojjaat on lähtennä kaapunkiin.

Espan lavalla oli meneillään jotain, ja kun kuulutuksessa sanottiin, että esiintyjät olivat Boliviasta, oli mentävä lähemmäs ihmettelemään. 

Ohjelmataulusta selvisi, että ryhmän nimi oli Machu Picchu. Sen kuullessaan ukkeli hörähti, että eihän Machu Picchu edes ole Boliviassa. 

Väliaika! Kahvia ja pullaa!

Kahvihammasta kolotti itselläkin, joten suuntasimme uuteen suosikkipaikkaamme Robert's Coffee Jugendiin. Onhan kyseinen kahvila vähän pimeä, mutta rakennus on upea, Lars Sonckin suunnittelema jugendtila, jossa oli ennen pankkisali. 

 Kahvilassa on niin runsaasti tilaa, että pöytä löytyy melko varmasti aina jostain.  

Lohi-munaleipä oli ihan superhyvä!

Taulu naisten vessakopissa.

Kesämuotia.

Team oranssi.

Asukin on komea, mutta entäs sitten tuo Anttilan muovikassi! 

Auto väitti (kuvan alareunassa), että Forumin kulmalla on satasen nopeusrajoitus. 😆

Kaasu pohjassa kohti loppuviikkoa!