Kiitos kommenteistanne edelliseeen postaukseen! Olen aina tiennytkin, että minulla on viisaita lukijoita, mutta nyt arvostukseni lisääntyi entisestään. 💜 Saamani palaute avasi uudenlaisia näkökulmia ja auttoi näkemään bloggaamisen lukijan silmin. Minusta kun on tuntunut, että minä vain jaarittelen omasta elämästäni ja pakotan ihmiset lukemaan itsekeskeisiä höpinöitäni, mutta ilmeisesti postauksistani on ollut myös iloa ihmisille, ja se jos mikä on tavoiteltava asia. Jos voin tuoda piristystä yhdenkin ihmisen päivään, mikä voisi olla sen parempaa ja motivoivampaa?
Mitä tulee omista asioista jauhamiseen, niin niinhän se on, että omista asioistaan tietää parhaiten ja niistä myös kirjoittelee suurimmalla intohimolla. Sitä paitsi monet asiat ovat universaaleja ja tuttuja meille kaikille, joten niistä kirjoittaminen voi myös yhdistää. Tykkäänhän itsekin lukea sellaisia postauksia, joissa ihmisen persoona on selkeästi läsnä ja kirjoittaja on rohkeasti oma itsensä. Miksei se siis pätisi minuunkin?
Olin ajatellut, että henkisyys ja some eivät sovi yhteen ja että minun pitäisi tehdä valinta näiden väliltä, mutta lopulta tajusin, että bloggaamisen lopettaminen olisi sama kuin jos laittaisin pääni pensaaseen. Kun jokin asia muuttuu hankalaksi, mikäs sen helpompaa kuin eliminoida kyseinen asia elämästä. Tämähän on minulle elämässä muutenkin kovin tuttua, kun olen sellainen hankalissa tilanteissa luovuttaja. Mutta mitäpä jos tekisinkin tällä kertaa toisin? Jospa en pakenisikaan bloggaamisen aiheuttamia kielteisiä tunteita vaan kohtaisin ne ja näkisin ne mahdollisuutena kehittyä? Sehän minulla on ollut tässä projektina muutenkin jo jonkin aikaa.
Se oman navan ympärillä pyöriminen häiritsee kuitenkin edelleen, ja ajattelin jatkaa aluksi vähän persoonattomammalla linjalla. Toisin itseäni ja mielipiteitäni vähemmän esille ja katsoisin ajan myötä, pystyisinkö palaamaan vanhaan kirjoittelutyyliin. Totesin kuitenkin melkein saman tien, että en jaksa – enkä luultavasti osaisikaan – suodattaa ajatuksiani, joten meinaan jatkaa samalla tyylillä kuin aiemminkin. 🙈 Kaikki tai ei mitään.
Ikäasiaa ajattelin niin, että ehkä voin hyödyntää siinäkin läsnäolotaitoja: mitä paremmin pystyn olemaan läsnä tässä hetkessä, sitä vähemmän ajatukset pyörivät tulevassa (tai menneessä) ja siinä, mitä ikä tuo mahdollisesti tullessaan, ja sitä onnellisempi olen. Läsnäolo helpottaa oloa ainakin vähäsen ja joskus, vaikkei se veisikään ahdistusta kokonaan pois.
Nyt palaan kuitenkin ajassa useamman kuukauden taaksepäin. Äiti kysyi minulta syntymäpäivänäni, mitä haluaisin lahjaksi, ja hetken asiaa pohdittuani keksin, että rentoutuskellunnan. Olin nähnyt mainoksen semmoisesta jossain, ja kellunta oli kuulostanut kivalta ja kokeilemisen arvoiselta jutulta. Kellunnan idea on siis seuraava (teksti Floatin sivuilta):
Floatilla on kelluntapaikkoja sekä Kalliossa että Roballa, ja päädyin Robaan lähinnä siitä syystä, että se oli lähempänä. Roballa on ns. valkoisissa huoneissa myös tilavammat kellunta-altaat, ja vaikka minulla ei enää varsinaista ahtaan paikan kammoa olekaan (useat magneettikuvat toissa vuonna tuhosivat sen tehokkaasti), ajattelin, että isompi allas saattaisi olla miellyttävämpi ensikertalaiselle. Yhden käynnin hinta oli 67 euroa, ja jos kellunta olisi kivaa, ostaisin useamman kellunnan paketin ja kävisin kellumassa toistekin.
Olin katsonut, että Floatin lähellä oli Aimo Parkin pysäköintihalli, ja päätin ajaa autoni sinne kellunnan ajaksi. Halliin mennessä oli puomi, joka kuitenkin aukesi, ja hieman ihmettelin, kun en saanut puomilta mitään pysäköintilippua. Kun en löytänyt hallista maksuautomaattiakaan, tulin siihen tulokseen, että siellä kävisi vain jokin pysäköintisovellus. Mutta mikä niistä?
Arpaonni osui kohdalle, sillä hallissa kävi vain Taskuparkin sovellus, johon liitetty maksukorttini oli vanhentunut. Käytän Taskuparkkia äärimmäisen harvoin, ja siitä syystä näin oli päässyt käymään. Yritin päivittää korttitietojani siinä parkkihallissa, mutta se ei jostain syystä onnistunut. Mieleeni juolahti, että voisin toki jättää pysäköinnin maksamattakin, mutta miten pääsisin sitten takaisin halliin, kun minulla ei ollut pysäköintilipuketta eikä auton rekisterinumerolla näkynyt aktiivista pysäköintiä sovelluksessa. Ja vaikka pääsisin halliin, miten pääsisin sieltä autolla pois? Puomihan ei aukeaisi, koska pysäköintiä ei ollut maksettu.
Kello kävi, ja koska rentoutuskellunnan alkamisaika läheni, oli lopulta pakko sännätä hallista ulos ja jättää auto halliin tietämättä, miten pääsisin autolleni takaisin. Nyt jäi auto varmaan säilytyspaikkaan, kun en pääsisi itsekään autolle takaisin! Nyt sitten vain kellumaan ja rentoutumaan. 😆
Float löytyi hieman yllättävästä paikasta kerrostalojen sisäpihalta.
Samaan aikaan oli tulossa kellumaan kaksi muutakin ihmistä – eri altaisiin tosin. Jokainen allas on omassa yksityisessä huoneessaaan, mikä oli erinomainen asia siitä syystä, että ohjeissa oli neuvottu kellumaan alasti, koska "uima-asu yleensä tuntuu päällä ja ehkä puristaakin hieman, eikä kokemus ole tällöin yhtä aistiärsykkeetön".
Vastaanoton nainen vei meidät kellujat yhteen kelluntahuoneeseen ja esitteli paikat ja toimintatavat, sillä kaksi meistä – minä ja toinen nainen – oli ensikertalaisia. Kolmantena mukana ollut mies oli kuulemma käynyt kellumassa aiemminkin, joten hänelle tämä oli tuttua puuhaa.
Valkoisen huoneen kelluntatankki (minun kellunta-altaani). |
Kun toimintatavat olivat selvillä, oli aika hajaantua kelluntahuoneisiimme. Kävin suihkussa ja laitoin korviin saamieni ohjeiden mukaan korvatulpat, jotta suolavettä ei menisi korviin. Sitten vain altaaseen!
Vettä oli hädin tuskin polviin, mutta kun altaaseen kävi pitkälleen, määrä riitti hyvin kellumiseen. Suljin oven, sammutin valot, suljin silmäni ja rupesin rentoutumaan. Tai semmoinen oli siis tarkoitus.
Yritin päästä meditatiiviseen tilaan, jossa ajatukseni eivät laukkaisi päässä kuin Mattilan hevoset kesälaitumella, mutta vähän väliä päähäni putkahti parkkihalliin jäänyt auto. Miten pääsisin autolle takaisin ja miten saisin sen hallista ulos? Yritin keskittyä hengitykseeni, ja hetken aikaa olikin ihan levollinen mieli, kunnes taas: se auto.
Kellumisen luulisi olevan helppoa ja mukavaa (siinähän vain olet ja makaat), mutta minulla alkoi mennä jostain syystä niskat juntturaan. Muistin vastaanoton naisen kertoneen, että kellunta-altaan seinällä oli jonkinlainen niskatuki, jota saattoi tarvittaessa käyttää, joten hapuilin valokatkaisijaa, jotta näkisin, missä tuki oli. Räpsäytin valot päälle, ja tuki löytyikin pään alle.
Seurasi taas hetken aikaa kelluskelua, mutta sitten minulle tuli hätä: olinkohan kääntynyt kelluessani jotenkin, ja löytäisinkö valokatkaisijan helposti. Avasin silmäni, ja samassa silmiäni alkoi poltella todella epämiellyttävästi. Hätäännyin ja työnsin vaistomaisesti tankin oven auki, jotta ilma vaihtuisi tankissa. Ilmeisesti lämpimään vesihöryyn sekoittui suolaa, ja se sai silmäni polttelemaan.
Päätin jättää valon päälle, jotta saisin oven nopeasti auki, jos tarve vaatisi. Puristin silmäni tiukasti yhteen ja jatkoin "rentoutumista".
Seuraava ongelma oli kuitenkin jo tulollaan: kuulostelin, että ihan kuin toinen korvatulppani olisi irtoamassa ja korvaani olisi mennyt vettä. Kampesin itseäni sen verran ylös, että sain tungettua tulpan takaisin korvaan. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja korvaan oli mennyt vettä. Sitä en vielä tässä vaiheessa tiennyt, mutta vesi pysyi korvassani ainakin viikon verran, ja aina kun liikutin päätäni, korvasta kuului hirveä rutina. Jokainen rutina muistutti, että tulipa käytyä kellumassa.
Kun minusta alkoi tuntua, että rentoutuminenkin saattaisi olla kohta mahdollista, tunti olikin jo kulunut, ja oli siirryttävä suihkuun. Oli kiva suihkutella, kun talo tarjosi kaiken shampoista ja hoitoaineista pyyhkeisiin. Lisäksi Floatilla on erillinen pieni huone, jossa on tarjolla hiustenkuivain sekä monenmoisia kauneudenhoitotuotteita, joita sai käyttää vapaasti. Purtiloita oli niin paljon, että minulla ei ollut hajuakaan, mitä niissä kaikissa oli, varsinkin kun olin unohtanut lukulasit kotiin. Kasvovoiteen löytäminen purtiloiden seasta tuottikin hieman haasteita, mutta pitkällisen zoomailun jälkeen jonkinmoinen naamarasva löytyi. Ei tehnyt mieli lahmia naamaani jotain jalkavoidetta, vaikka melko samaa tavaraa ne kai ovat.
Toinen kellumassa ollut nainen tuli samaan aikaan huoneeseen kuivailemaan hiuksiaan, ja keskustelimme kokemuksestamme. Naisellakin oli ollut hankaluuksia rentoutumisen kanssa, muttei onneksi yhtä paljon kuin minulla. Tulinpa avautuneeksi siinä samalla autoasiastakin. 😎 Siellä se auto nyt oli hallissa lukkojen takana, voi voi.
Kellumisen jälkeen oli mahdollisuus nautiskella kellunnan jälkeisestä rennosta olosta olohuoneessa, joka oli tosi viihtyisä.
Tarjolla oli myös juomista sekä pikkupurtavaa. |
En osannut rentoutua yhtään, sillä niskajumi oli saanut aikaan kovan päänsäryn, ja kaiken kukkuraksi rupesin googlettamaan kännykästäni Aimo Parkin yhteystietoja. Pakotin itseni kuitenkin juomaan jotain, mutta sitten en enää malttanut istua paikoillani vaan kipaisin ihmettelemään parkkihallin oven taakse, miten pääsisin halliin sisään. Oven vieressä oli hallivalvonnan puhelinnumero, johon soitin, ja sainkin sieltä yhden valvojan pian puhelimen päähän.
Yritin selostaa tilanteen miehelle niin järkevästi kuin pystyin, ja siinä selostaessani kävikin niin näppärästi, että hallista tuli mies, joka oli tulossa ulos kusettamaan koiraansa. Mies avasi minulle oven, jotta pääsin luikahtamaan halliin sisälle. Hallivalvoja neuvoi minua menemään autolleni ja ajamaan puomille. Hän kuulemma auttaisi minua sitten siinä puomilla.
Hahaa, pääsinpä takaisin tähän ihanaan parkkihalliin. |
Tein työtä käskettyä ja oletin, että minun pitäisi maksaa pysäköintini siinä puomilla maksukortilla. Mutta kun pääsin puomin eteen, puomi avautuikin. En jäänyt ihmettelemään asiaa sen enempää, vaan painoin kaasua ja ajoin pois.
Omalla kohdallani rentoutuskellunta oli siis suunnilleen yhtä rentouttava kuin hammaslääkärikäynti, ja vaikka minulla oli matkassa huonoa onneakin, minusta ei tullut kellunnan ystävää. Moni muu kuitenkin tuntui tykkäävän kellunnasta, koska ajanvarauskalenteri näytti olevan aina enemmän tai vähemmän täynnä.
Minä jäin lähinnä ihmettelemään, mitä hullutuksia ihmiset keksivätkään. Eivätkö ihmiset osaa enää rentoutuakaan muuten kuin maksamalla siitä hyvästä 67 euroa? Kyllä maailma on mennyt kummalliseksi.
Mainittakoon vielä lopuksi, että en ostanut lisää kelluntakäyntejä. 😆
Rentoutuskellunta!! Sain lahjaksi myös kelluntapaketin, Turussa kävin marraskuun loskakelissä. Ja minä tykkäsin, en kyllä muista oliko korvatulppia. Kellunta kesällä avovedessä, järvessä tai meressä on niin ihanaa. Ja kyllä oli kelluntatankissakin. Minulla oli niskat vähän jumissa ja selkeä stressi päällä kun kelluntaan menin. Selkeiden ohjeiden jälkeen jäin yksin pimeää ja lämpimään tankkiin. Koin tilanteen helppona ja rentona. Jälkikäteen nautiskelin vielä hyvän teen napostelun kanssa sekä runsaasti vettä. Oli pieni lämpöloma marraskuun ankeudessa. Samaan aikaa kelluntaa tuli isoja miehiä, selvästi kuntosaliharrastajia. Joten on varmaankin hyvä palauttva painonnostotreenin jälkeen...
VastaaPoistaVarmaan aika eri fiilis käydä kellunnassa vuoden pimeimpään aikaan kuin keväällä. Voisin kuvitella, että se saattoi tuntua silloin marraskuussa ihanalta arjen luksukselta. Miksei se toki voisi tuntua semmoiselta keväälläkin, mutta syksyllä erityisesti kaipaa piritystä.
PoistaMä en ole mikään vesi-ihminen muutenkaan, saati sitten kelluja (kelluminen on tylsää 🤭), joten ehkä sekin vaikutti siihen, että ei tuntunut ihan omalta jutulta tuo.
Olen usein miettinyt tuota... Kerran oli mahdollisuus käyttää etu tuohon, mutta menin mieluummin leffaan. Jotenkin ajatus köllöttelystä pienessä määrässä vettä jossa muutkin ovat alasti... Vettä suodatetaan ja puhdistetaan jatkuvasti kyllä, mutta vaihdetaan kokonaan harvemmin. Tai ainakin siellä jota mietin silloin. Juu, olen vähän likakammoinen 🙄
VastaaPoista-tiiu
Kieltämättä minullekin tuli mieleen ne muut kellujat, jotka olivat kelluneet samassa tankissa aiemmin. Puhdistamista mietin myös, ja vaikka altaat puhdistetaan ilmeisen hyvin jokaisen kellujan välillä, niin ei sitä vettä kuitenkaan käsittääkseni kokonaan vaihdeta.
PoistaTaidan minäkin mennä seuraavalla kerralla ennemmin leffaan. 😅
En ole kuullutkaan tuollaisesta kelluntakammiosta. En osaa sanoa, menisinkö. Voisi ahdistaa laittaa luukku kiinni ja valo pois. Hyvä, että sait autosi ulos hallista! Mukavaa viikonjatkoa!
VastaaPoistaJos yhtään kammoaa ahtaita paikkoja, varsinkin pimeitä sellaisia, niin tuommoinen tankki ei ole silloin mikään ideaali paikka. Ja tämä tankki oli vielä iso, sillä ne Kallion altaat olivat sellaisia pyöreitä kupuja, joiden kansi suljettiin päältä alas vetämällä (tai niin olin ainakin kuvista katsovani). Semmoisessa saattaisi kyllä pikkuisen ahdistaa...
PoistaKivaa viikon jatkoa sinullekin!
Minä sain kerran lahjaksi kellunnan, mutta sitten alkoi korona-aika enkä vaivautunut selvittämään, oliko se paikka auki. Kuulosti sen verran pelottavalta kellua pimeässä tankissa, etten uskonut rentoutuvani ollenkaan. T Saukkis
VastaaPoistaMinä ajattelin osaavani rentoutua tankissa, mutta väärässä olin. 😅 En tiedä, miten olisi käynyt, jos ei olisi ollut mitään noista vastoinkäymisistä. Ja toki ne valot voisi pitää päälläkin kellunnan ajan, mutta fiilis saattaisi olla silloin hieman eri.
PoistaYstäväni on pyytänyt minua mukaan kokeilemaan tuollaista kelluntaa. En ole ollut ihan hirveän innostunut. Eniten minua jännittää se pieni ja pimeä tila. En kärsi ahtaanpaikan kammosta, mutta en todellakaan tykkää ahtaista paikoista. Joskus 80-luvulla sain solariumkortin ja se jäi osittain käyttämättä, kun oli niin ikävää laskea se katto alas :D Säkkipimeistäkään paikoista en enää tykkää. Yhdellä työmatkalla kävi niin, että yöllä kun olin mitä sikeimmässä unessa, niin hotellissa tuli palohälyytys. Pelästyin. En löytänyt valokatkaisijaa ja siinä sitä hapuillessani löin ohimoni johonkin niin, että siihen tuli pieni haava. Ohimohaavasta tulee verta reilusti. Huoneeni oli kuin jonkun suuremmankin verityön jäljiltä. Hotellin yörespa joutui vaihtamaan huoneeseeni kaikki petivaatteet puhtaisiin. Sen jälkeen en ole halunnut olla vieraassa paikassa säkkipimeässä.
VastaaPoistaHyvin ymmärrettävää, että tuommoisen kokemuksen jälkeen säkkipimeys ei enää oikein viehätä! Kaikkea sitä pitää sattuakin.
PoistaMä en ole koskaan kokeillut solariumia, ja voisin kuvitella, että se saattaisi ahdistaa minuakin. Vaikka toisaalta on ehkä kuitenkin pahempaa olla pään magneettikuvaukseessa, kun pään ympärillekin tulee semmoinen kehikko...
Tuo isompi tankki oli minusta ihan mukavan kokoinen, ja ne valotkin voi jättää halutessaan päälle. Mutta eihän se tosiaan ole mikään pakko kokeilla kelluntaa, jos ei siltä tunnu. En usko, että menetät hirveästi mitään, jos et kokeile. 😅
Mulle kävi muuten tässä taannoin yhdessä hotellissa niin, että huone oli ihan säkkipimeä, ja heräsin yöllä ihan kaameaan vessahätään, enkä muistanut ensin missä olin ja missä oli ovi tai valokatkaisija. Sanotaanko, että tunnelma tiivistyi mukavasti, mutta kerkesin sentään vessaan. 🤣
"Tosi" rentouttavaa... En menis. En mä jaksais tuntia keskittyä rentoutumiseen. Ja sit oisin varma, et oon siellä alasti ja ne piilokamerakuvaa mua. Yök. Mut aina voi kokeilla. Ni sit tietää tykkääkö.
VastaaPoistaMullakin oli etukäteen vähän kaksijakoiset aatokset kellunnan suhteen. Toisaalta epäilytti ja toisaalta kiinnosti kokeilla. Ja se alasti oleminen arvelutti myös, ja siksi mulla oli uimapukukin mukana, mutta en kuitenkaan loppujen lopuksi laittanut sitä päälle. Mutta nyt on kelluntaa kokeiltu, ja kokemuksesta on opittu. 🤭
PoistaTodella kivaa kun olet takaisin ❤️ , tervetuloa ! Ja heti hauska postaus kun yrität rentoutua mutta ei onnistunut 😅
VastaaPoistaEikö kotona omassa ammeessa , valot pois ole vähä sama juttu kun toi kellunta 🤔
Ja kiva että sinä olet edelleen täällä! Pus! ❤️
PoistaMä saattaisin hukkua ammeeseen, kun ei ole sitä suolaa kelluttamassa. 🤣 Mutta kyllä kotonakin saisi varmaan jonkinlaisen kelluntafiiliksen luotua. Tosin ensin pitäisi olla se amme. 🤭
Tosi kiva, kun kirjoittelet taas! Ilahduin! Ja onneksi kirjoittelet omaan tuttuun tyyliisi. Voi ei, voin kuvitella, miten mahdotonta on rentoutua, kun ei tiedä saako autoa pois parkkihallista...
VastaaPoistaTerveisin, Hanna
Ihana kuulla! ❤️ Rentoutuminen ei tosiaan alkanut ihanteellisissa olosuhteissa, mutta en tiedä, olisinko osannut rentoutua sen paremmin, vaikka ei olisi ollut auto-ongelmiakaan. 😅
PoistaKivaa päivää, Hanna!
Minä rakastan kellumista, mutta nimenomaan luonnonvesissä taivasta tuijotellen. Itseä ahdistaisi ajatus tankin sisällä olemisesta ja pimeydestä ja tuntuu tuo tunti pitkältä ajaltakin, sillä normaalisti kellun muutamia minuutteja ja sekin rentouttaa ihan riittävästi:D
VastaaPoistaOnhan siinä tosiaan eroa, makaako tuommoisessa tankissa vai luonnonvedessä avaran taivaan alla. 😅 Minusta tuo suolatankissa kellunta alkaa lähennellä suoritusta, kun pitää mennä tiettyyn paikkaan ja tehdä asiaa (eli rentoutua) tietty aika. Rentoutumisessa kun ei pitäisi olla kyse tekemisestä vaan olemisesta, ihan niin kuin meditaatiossakin.
PoistaOooh - minä rentoudun lukiessani jälleen sinun postauksia. Voi jee - miten mielenkiintoinen ja ajankohtainen postaus... ohimennen kuulin parin jumppakaverin puhuvan samasta asiasta alkuviikosta...
VastaaPoistaToinen oli ollut ja toinen "utelias"...
En puuttunut puheeseen, kun ohjaaja käski (tuttuun tyyliinsä): "Päät kiinni ja päästä kiinni!" Hänen tanssitunnit alkaa aina viiden minsan vatsoilla... että silleen.
Kaikessa tiedollisessa ja kokemusperäisessä kuvilla täydellisesti täydennettynä tekstisi sai kuitenkin hymyilemään ja kuvittelemaan itsensä samaan tilanteeseen (autonkin suhteen) - hatunnosto yritykselle rentoutua!!
Mulle riittää tämä sun kokemus - kiitos!! Vaikka janoankin usein uutta ja ennenkokematonta, niin huomaan, etten lainkaan sisällä tapahtuvaa. Ahtaanpaikan kammosta ei liene kyse, kun pieniäkin luolia ja maanalaisia käytäviä intopiukassa koluan, kun koen niiden olevan ulkona... mutta sisätilat jostain syystä on pakkopullaa... Onkohan meidän suku jotenkin vielä lähempänä juuriltaan luolamiesaikoja... eriytyminen ja kehittyminen kesken... Just pohdin rakennettuja ympäristöjä - niissä tuntuu aina olevan jotain vikaa... ja kuka sen takana, joku ihminen.
No joo.. karkasi taas ajatus - kuten tyypillistä on, mutta kiitos - mielenkiintoinen postaus ja niin elävän kokemusperäisesti kirjoitettu, että eihän se kertalukeminen edes riittänyt!!
Elokuisia elonhetkiä itsellesi mielekkäällä tavalla toivotan viikonloppuusi!
Ai niin ja mitä kellumiseen tulee - siitähän mun piti kirjoittaa... mutta tunnet jo mun... juttu vie minne vie....
PoistaKuolleessa meressä kelluttiin reilu vuosi sitten kuin korkit!!
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/04/kuolleen-meren-kapuamiset.html
Ihan mahdoton oli kääntyä mahalleen... yrityksistä kuului aina kunnon lumpsaus... se oli kyllä hauskaa...
Päät kiinni ja päästä kiinni. 😂
PoistaMä tavallaan ymmärrän tuota sinun sisätilakammoasi, sillä mulla on ollut joissakin asioissa vähän sama. Muistan kun yhdessä koulussa mentiin ain välillä pihalle pitämään oppituntia, miten vapauttavaa se oli, kun ei ollut niitä seiniä ympärillä.
Nauratti tuokin, kun pohdit, josko olisitte vielä jotenkin luolamiesmäisiä. 😅 Kai jotkut ovat vaan sydänjuuriaan myöten ulkoilmaihmisiä, ja ehkä te kuuluttu niihin.
Tulen kohta lukemaan Kuolleessa meressä kellumisesta – kiitos linkistä! Tuon tankin perusteella osaan vähän kuvitella, miltä mahalleen kääntyminen on saattanut tuntua, sillä tankistakin oli vaikea vääntäytyä ylös.
Seikkailullista viikonloppua sinulle!
Ihana tämä ratkaisusi <3
VastaaPoistaAi miten tylsää, että aluksi tuli tuo parkkipaikkaepisodi, ehkä jos sitä ei olisi ollut, niin kokemus olisi ollut paljon rennompi ja mukavampi.
Siippa sai aikoinaan lahjakortin kahdelle siihen kelluntapaikkaan, jossa on matalat altaat joiden kansi laitetaan kiinni. Pääsin katsomaan allasta ja kuuntelemaan miten systeemi toimii, mutta menin sovitusti mieluummin hierovaan tuoliin sillä aikaa kun mies ja poika kellui. Kumpikaan ei ole sen jälkeen käynyt kellumassa, vaikka sanoivat sen olleen ihan jees. Eli varmaan toiset tykkää ihan mielettömästi, osalle se on yksi ja sama, ja sellaisille kuin minä ajatus suljetusta vesisammiosta nostattaa vain ihokarvat pystyyn ;-)
Kiva jos ratkaisu miellytti. ❤️ Itseänikin se miellytti, ja tuntui ihan uskomattoman ihanalta kirjoittaa pitkästä aikaa postaus. Ihan kuin olisin löytänyt kauan sitten kadotetun ystävän. 😅
PoistaParkkihalliepisodi harmitti, mutta ehkä tuokin oli tarkoitettu (jostain syystä) meneväksi noin.
Varmaankin on juuri noin, että ihmiset kokevat kellumisen eri tavoin, ja jotkut innostuvat ja jotkut sitten taas eivät. Mä kuulun tohon "yksi ja sama" -joukkoon. 🤭 Voisin periaatteessa mennä, mutta ennemmin kuitenkin rentoutudun vaikka meditoimalla, kun sitä varten ei tartte lähteä mihinkään, ja ilmaistakin se on. 😅
Kivaa lauantaita!
Hei! Jostain syystä tulin katsomaan, että onko täällä yhä edelleen "tyhjää", mutta olitkin kirjoittanut jo monta postausta. Lukaisin ne, mutta nyt minulla on kiire tapaamaan kollegaa kaupungille - olen konffamatkalla - joten lyhyt kiitos vain, että olet taas täällä! Ja onhan tuo Vesterinen viihdyttävä, vaikka ei ihan minun suosikkeja olekaan!
VastaaPoistaKiitos sinulle, että löysit vielä Kukkapilliin! Tosi kiva! Ja onnistunutta konffamatkaa sinulle.
PoistaOlipas outo päivä kaikkine kommelluksineen. En ole kuullutkaan tuollaisista kellunnoista. Lähtikö se vesi sitten lopulta itsestään sieltä korvasta? Inhottava tunne joka tapauksessa.
VastaaPoistaVoisi kuvitella tuollaisen erikoisjutun olevan jopa vähän kalliimpikin? Minulle tuli jo lukiessa tunne, että mitä, jos ei pääse allastilasta pois?
Yritin ensi alkuun saada vettä pois korvasta eri keinoin, mutta koska vesi ei vaan lähtenyt, tuumasin, että olkoon sitten siellä. Sitten yhtenä kauniina päivänä tajusin, että korva ei enää rutissutkaan, joten vesi oli kai lähtenyt itsestään pois.
PoistaKellunnan hinta ei ollut minustakaan kovin paha. Kai sieltä altaasta tulisi hakemaan joku joskus pois, jos ei pääsisi itse altaasta ylös. Vaikea kumminkaan kuvitella sellaista tilannetta, vaikka kaikki on tietysti mahdollista. 😅
Ai varjele, hekotan ääneen.
VastaaPoistaOlen halunnut mennä kokeilemaan kelluntaa ja tämä ehkä vaan lisää kiinnostusta.... =D
Aika moni tuttu tai puolituttu on kokeillut ja kehunut kokemusta. Tosin mielestäni ovat myös kertoneet n. puolet lyhyemmästä ajasta.
Jaah, täytyykin alkaa selvittämään missä ja milloin....
Mutta siis polven korkeudelle asti vaan vettä?? Mitä? Tunnen itseni huijatuksi. Olen kuvitellut, että siellä on tyyliin metri alla ja kellutaan suunnilleen arkun kokoisessa tilassa, jossa nenä ottaa kattoon....
Sepä hyvä, jos tämä postaus lisäsi kiinnostustasi kelluntaa kohtaan, eikä toisinpäin. 😅
PoistaEn tiedä, miten paljon veden määrä ja kellunta-aika vaihtelevat eri paikoissa, mutta tässä paikassa vettä oli tosiaan vain tuon verran. Minustakin olisi ollut mukavaa, jos vettä olisi ollut enemmän, niin ei olisi tuntenut itseään niin urpoksi siinä polvenkorkuisessa vedessä räpiköidessään. 🤣