Rutiinijuttuja

Annukka kirjoitteli rutiineista ja päivien rytmistä niin inspiroivasti, että päätin itsekin kirjoitella omista päivärutiineistani. Kiitos Annukalle postausideasta! 😘

Suhtautumiseni rutiineihin on muuttunut viime vuosina melkoisesti, sillä vielä pari vuotta sitten inhosin kaikenlaisia rutiinijuttuja sydämeni pohjasta. Hampaiden pesu, tukanpesu, ruoanlaitto ja sen sellaiset olivat kaikki inhokkilistalleni kuuluneita asioita. Olisin niin mielelläni käyttänyt noihinkin toimiin menevän ajan johonkin kivempaan tekemiseen. Oikeastaan vasta tämän vuoden aikana olen oppinut hyväksymään sen, että elämässä on paljon asioita, jotka on pakko tehdä – halusimme sitä tai emme. Mitä nopeammin tämän hyväksyy, sitä helpommaksi elämä tulee, ja jos oppii jopa nauttimaan rutiinijuttujen tekemisestä, elämästä tulee aika kivaa.

Rutiinini ovat hyvin pitkälti samanlaiset, olin sitten Suomessa tai Intiassa, mutta tässä kuitenkin meikäläisen päivittäisiä rutiineja Intiassa ollessani. Rutiinini saattavat kuulostaa hieman erikoisilta (kunnon hihhulimeininkiä 🤭), mutta kirjoittelen niistä silläkin uhalla. 

Aamuni alkaa sillä, että venyttelen hieman ikkunan edessä. Katselen ulos, liitän kädet yhteen ja kiitän siitä, että sain herätä tähänkin päivään. Jos olen herännyt aamulla ja jos kaikki läheisenikin ovat heränneet, asiat ovat aika hemmetin hyvin. 

Huomenta Hyderabad.

Seuraavaksi otan esille affirmaatiokorttini. Kyllä vain – tähän on tultu. 🙈 Kuulin ensimmäisen kerran affirmaatiokorteista Yoga With Kassandra -YouTube-kanavalta, ja innostuin heti asiasta. Affirmaatio on positiivinen, kannustava ja ehkä voimaannuttavakin lause tulevalle päivälle, ja ideana on nostaa summamutikassa affirmaatiokorttipakasta yksi kortti joka aamu. 

Googlettelin affirmaatiokortteja, mutta en löytänyt sopivia, sillä monet affirmaatiolauseista tuntuivat lähinnä ärsyttäviltä. En halunnut mitään tyhjänpäiväisiä lässytyksiä, vaan halusin sellaisia lauseita, jotka oikeasti puhuttelisivat minua. Niinpä ostin pari pakallista tyhjiä pelikortteja, joihin kirjoittelin mieleisiäni affirmaatiolauseita. Säilytän kortteja Amatllerin peltisissä suklaarasioissa, koska rasiat ovat minusta niin kauniita. 

Tänään tuli tämmöinen kortti: 

Muutama muu viime aikoina tullut kortti: 

Mietin hetken kortin sanomaa, ja sitten onkin aika ilmestyä ihmisten ilmoille eli siirtyä keittiöön. Anoppi on siellä tavallisesti valmistelemassa jo aamiaista. Juon ensimmäiseksi ison mukillisen kuumaa vettä, jonka anoppi on keittänyt valmiiksi termospulloon (kotona Suomessa lisään veteen myös sitruunaa).

Seuraavaksi on vuorossa iso kupillinen kahvia ja päivän lehti. Ukkelikin heräilee yleensä tässä vaiheessa, joten jaamme lehden ja istumme verannalla lukemassa sitä. 

Lämpötila on yleensä tässä vaiheessa jo 25 astetta, mutta ilmankosteus on ollut viime päivinä hieman alhaisempi, joten aamut ovat nyt ihan miellyttäviä.

Jonkin ajan päästä kahvin jälkeen on vuorossa aamiainen, joka on minulla tyypillisimmin 2–3 dosaa, pari idliä tai pari Weetabixia. Viimeksi mainittuja syön täällä kaikkein harvimmin (syystä että on tarjolla parempia herkkuja 😆), mutta Suomessahan syön aamuisin pelkästään Weetabixeja.

Idlejä podin (mausteinen jauhe) ja gheen kanssa.

Aamiaisen jälkeen on vuorossa kokkailusessio. Anopilla (ja monella muullakin intialaisella) on tapana kokata päivän heti ruoat aamusta, mikä kuulostaa erikoiselta, mutta on näissä oloissa ihan käytännöllinen ratkaisu. Kotiapulainenhan tulee tekemään hommansa yleensä aamulla/aamupäivällä, ja kun ruoat tekee heti aamusta, kotiapulainen ehtii tiskaamaan kaikki ruoanlaitossa syntyneet tiskit. Anoppilassa on tiskikonekin, mutta sitä käytetään harvemmin. Lyhyimmässä ohjelmassa kun menee tunti, mutta kotiapulainen tiskaa astiat "viidessä minuutissa". Sähköäkin kuluu kotiapulaisen tiskatessa huomattavasti vähemmän. 😆

Lukijani toivoi postausta kokkailuista anopin kanssa, ja semmoinen on tulossa (luultavasti) myöhemmin, joten en nyt kirjoittele aiheesta sen enempää. 

Liikuntarutiinit kuuluvat myös useimpiin päiviini, mutta ne rutiinit eivät ole minulle millään lailla vastenmielisiä, päinvastoin! Käyn salilla 2–3 kertaa viikossa ja lenkkeilemässä samaten, mutta yhteensä sillä lailla, että viikossa on ainakin kaksi täydellistä lepopäivää, jolloin en harrasta mitään liikuntaa. Mieluummin liikaa lepoa kuin liikaa liikuntaa. 😊

Tykkään käydä salilla iltapäivisin, mutta lenkkeilemässä käyn (täällä Intiassa siis) iltaisin, kuten jo aiemmin kerroinkin. Meikäläisen treeneissä on aina sellainen tekemisen meininki, että naamani on treenin jälkeen "hieman" punainen, ja hiki virtaa.

Tukkani näyttää ihan harmaalta, vaikka se on oikeasti vain läpimärkä. 😅

Morjens – eli upea punanaamainen suomalaisdaami. 😆

Musiikki kuuluu oleellisena osana liikuntaan. Joskus vanhat biisit ovat parempia kuin uudet. ❤

Iltarutiinit sitten. 

Ensimmäinen iltarutiini on illallinen, joka on yleensä aina – sekä täällä Intiassa että Suomessa – puoli kahdeksan maissa. Ruoat ovat useimmiten valmiina aamusta, mutta riisiä täytyy yleensä keittää, ja myös phulka-leivät täytyy leipoa. Illallinen alkaakin sillä, että anoppi huhuilee minua tekemään leipiä. Leipien teko on yhteinen projektimme, ja työnjakomme on sellainen, että minä kaulin leivät, ja anoppi paistaa ne. Oikeasti leipominen ei ole mikään projekti, sillä leivät valmistuvat noin viidessä minuutissa.

Illallisen jälkeen käymme tavallisesti ukkelin kanssa pienellä kävelyllä tässä asuinalueella. Viime aikoina olen ihastellut talojen kauniita diwalivaloja.

Asuinalueen keskellä on kiva puisto.

Usein pelaamme kävelylenkin jälkeen ukkelin kanssa joko intialaista Rummy-korttipeliä tai uutta Sequence-lautapeliä, jonka joku oli jättänyt anoppilaan.

Voittajan käsi (eli meikäläisen 😆).

Sequence on vasta tutustumisvaiheessa, mutta se vaikuttaa kivalta peliltä.

Ennen nukkumaanmenoa on vielä vuorossa päiväkirjan kirjoittaminen, johon ei mene monta minuuttia, koska Paulo Coelhon kirjassa on armollisen lyhyt kirjoitustila kullekin päivälle. 

Meditoimisen ujuttaminen intialaiseen arkeen tuotti aluksi hieman vaikeuksia, sillä oli vaikea löytää sopivaa paikkaa ja aikaa meditoimiselle. Tykkään meditoida Suomessa illalla, kun se tuntuu olevan sopivin aika minulle, ja rupesin sitten tekemään täälläkin niin. Paikaksi valikoitui lopulta makuuhuoneemme parveke, vaikka mistään rauhallisesta meditointipaikasta ei voi todellakaan puhua, kun lähellä kulkee vilkasliikenteinen tie. Ajattelen kuitenkin niin, että henkinen vahvuus on sitä, että pystyy löytämään rauhan missä tahansa – sen sijaan, että vaatisi, että ympäristö mukautuu omia tarpeita vastaavaksi.

Minulla on tavallisesti parvekkeella seuraa, sillä seinällä tai katossa on yksi tai kaksi gekkoa, joista toinen on pienempi ja toinen suurempi. Ne tarkkailevat herkeämättä puuhiani, ja mistä sitä tietää, vaikka nekin meditoisivat. 😆

Pikkukaveri.

Meditoimiseni kestää 10–25 minuuttia, ja se päättyy myötätunto-ja rakkausosioon, johon en nyt mene sen tarkemmin. Gelong Thubten on nimittäin opettanut, että meditoimisen ei pidä pyöriä vain oman navan ympärillä, vaan meditointia tulisi hyödyntää myös myötätunnon kehittämiseen. Olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että meidän ihmisten ajatukset pyörivät ihan liikaa oman itsemme ympärillä, ja mitä enemmän panostamme muiden ihmisten hyvinvointiin, sitä paremmin itsekin voimme ja sitä onnellisempaa elämämme on. Meditoimisen lopuksi kiitän vielä siitä, että sain elää tämänkin päivän. 🤭

Jäljellä ovat vielä suihkussa käyminen, hampaiden pesu ja sen semmoiset, jotka teen toki aamullakin. Yritän olla näissä puuhissa mahdollisimman läsnä, jottei mieli karkailisi miettimään, mitä seuraavaksi. Näin nämäkin puuhat tuntuvat ihan siedettäviltä ja jopa kivoilta.

Tätä postausta kirjoittaessani huomasin, että elämäni on yllättävänkin rutiininomaista. On siis hyvä, että olen oppinut hyväksymään rutiinit ja jopa pitämään niistä, koska muuten viettäisin suuren osan elämästäni pahantuulisena. Rutiinini ovat hyvin samanlaiset Suomessakin, mutta elämä on siellä yksinäisempää (emme tee anopin kanssa phulkia jne.). Emme myöskään käy ukkelin kanssa Suomessa iltakävelyllä (varsinkaan talvella 😆), emmekä pelaa illalla pelejä, vaikka muulloin saatamme pelatakin samaista Rummy-peliä tai Scrabble-lautapeliä.

Asiaan millään lailla kuulumatta: Intia voitti Uuden-Seelannin kriketissä keskiviikkoiltana, ja sunnuntaina on vuorossa finaalipeli Australiaa vastaan. Kävimme keskiviikkoiltana testaamassa uuden ravintolan Burma Burman, ja Knowledge Cityn tv-ruudun ääreen oli pakkautunut valtava määrä ihmisiä katselemaan semifinaalipeliä. 

Rattoisaa viikonloppua!