perjantai 15. syyskuuta 2023

Karvia experience

Minun rupesi tekemään mieli johonkin kansallispuistoon, joten aloin selvitellä, missä olisi kiinnostavia patikkareittejä ja nähtävää. On varmaan tylsää lukea jatkuvasti näistä meikäläisen patikka- ja muista retkistä, mutta elämä on nyt näköjään tällaista. Eivät nämä patikat ja retket loputtomiin jatku, joten yrittäkää kestää.

Etelä-Pohjanmaalta löytyi kaksikin kiinnostavaa kansallispuistoa, Lauhanvuoren kansallispuisto ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto, joten suunta oli selvä. Seuraavaksi piti löytää mahdollisimman edullinen yöpymispaikka, joka olisi kansallispuistoihin nähden sopivan matkan päässä. Löysin Karviasta hostellin, josta sai 66 neliömetrin kokoisen huoneiston 45 eurolla per yö. Niin oli yöpymispaikkakin päätetty!

Jos joku toinen on yhtä ulalla kuin minä olin siitä, missä nuo kansallispuistot ja Karvia ovat, niin tässä Googlen karttaa avuksi: 


Matkalla pysähdyin katsomaan muutaman, hieman hämmentävän ympäristötaideteoksen. Ensimmäinen oli Puuvuori, joka on muodoltaan soikea, 420 metriä pitkä, 270 metriä leveä ja 28 metriä korkea kukkula. Teokseen on istutettu 10 000 puuta matemaattisen kaavan mukaan, joka on kultaisen leikkauksen ja ananaskuvion yhdistelmä. Sen jokainen puu on omistettu jollekin henkilölle. Teoksen suunnittelija on taiteilija Agnes Denes, ja sen vihkitilaisuus pidettiin vuonna 1996.

Puita kukkulan laelta katsottuna.

Toinen kohde oli Nancy Holtin Yltä ja alta -taideteos, joka löytyy sorakuopasta Pinsiön kylästä. Teos on tarkoitettu tarkasteltavaksi sekä teoksen päältä että maan tasolta. 

Lounaalle pysähdyin Hämeenkyröön, Frantsilan Kehäkukkaan. Ravintola on kasvisruokaravintola, ja suhtauduin siihen siitä syystä vähän epäluuloisesti. 😆 Yritin siinä syödessäni pohtia, miksi olen niin ennakkoluuloinen kasvisruokaravintoloita kohtaan, vaikka kasvisruoassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mekin syömme ukkelin kanssa kotona tosi usein kasvisruokaa! En kuitenkaan keksinyt mitään vastausta pohdintoihini. Outo tyyppi. 

Ravintola oli tosi viihtyisä.

Ennakkoluulot kyllä karisivat tässä paikassa, sillä kaikki ruoka oli todella maukasta!

Jälkkäriksi uuniomenia! Ou jee!

Seuraava pysähdys oli Hämeenkyrön Hälläpuiston vanha mylly. Google Maps yritti taas ajattaa mitä ihmeellisimpiä reittejä, ja päädyin pyörimään Metsä Boardin pihalle.

Tässä vaiheessa heräsi epäilys, että tämä ei ole ehkä oikea reitti.

Mutta löytyihän se mylly vihdoin.

Vandaalit olivat jättäneet puumerkkejään.

Karvion hostelliin pääsi kirjautumaan sisään vasta viideltä, joten päätin käydä sitä ennen tutustumassa Kauhanevan-Pohjankankaan kahteen reittiin, Katikankierrokseen ja Kauhalammin kierrokseen. 

Tulin hyvin pian huomaamaan, että näihin kansallispuistoihin ei ajella mitään priimakuntoisia asvalttiteitä pitkin. Pöly lensi, ja kuopat olivat välillä niin syviä, että pelkäsin, että autosta pamahtaa rengas.

Katikankierroksella on mittaa kaksi kilometriä, mutta reitti on luokiteltu vaativaksi korkeuserojen ja maaston takia. Kierros kulkee kurussa, jonka keskellä virtaa vesi ja jonka seinämät kohoavat jyrkästi molemmin puolin.

Reitti oli hyvin merkitty, mutta silti onnistuin harhautumaan polulta heti alkumetreillä.

Jos kärsii pääkaupunkiseudun patikkareittien ihmispaljoudesta, niin tervetuloa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. 😆 Katikankierroksen että Kauhalammin kierroksen parkkipaikalla oli kummallakin yksi auto, mutta en tavannut patikan aikana yhtään ihmistä.

Vesi kohisi kurun pohjalla.

Pikkuhiljaa veden kohina laantui solinaksi ja loppui sitten kokonaan.

Kun vesikään ei enää pitänyt ääntä, pysähdyin yhtäkkiä hämmästyneenä, sillä oli aivan täydellisen hiljaista. Ei kuulunut kerta kaikkiaan mitään – ei edes lintujen ääniä tai tuulen huminaa. Täydellinen hiljaisuus on aika harvinaista nykypäivänä, ja mietinkin, että sitä pitäisi saada talletettua pulloon. Tekisi varmasti kauppansa ainakin intialaisille. 😆

Maasto oli todella vaihtelevaa, mikä teki reitistä mielenkiintoisen.

Kasvillisuus oli Katinkanjonissa tosi rehevää ja maasto vihreää.

Katikankierrokselta ajelin Salomaan parkkipaikalle, jossa on toinen Kauhalammin kierroksen aloituskohta. Kauhalammin luonto oli aivan erilaista kuin Katikankierroksen, sillä Kauhalammin kierros kulkee enimmäkseen suomaastossa. Kauhanevan suo on keidassuota, joka oli minulle entuudestaan tuntematon suotyyppi. Ihan kuin tuntisin mitään muitakaan suotyyppejä! 😆

Tässä taas selostus opastaulusta.

Kauhalammin kierrokselle tulee Salomaan parkkipaikalta lähdettäessä mittaa 3,5 kilometriä, ja reitin alkupää kulkee samaa matkaa Kauhalammin esteettömän reitin kanssa. Tässä olisi kyllä tosi kiva esteetön reitti sellaista kaipaavalle, sillä mäntymetsä on niin kaunista ja suomaisema vieläkin kauniimpaa.

Rakastan soita, ja Kauhalammin kierros oli siitä ihana, että se kulki suomaastossa melkein koko matkan. Kauhalammi-lampi toi reittiin oman mukavan lisänsä, ja tykkäsinkin Kauhalammin kierroksesta niin paljon, että harkitsin hetken, menisinkö kiertämään reitin seuraavana päivänä vielä toisenkin kerran. Mutta päivän aikana tuli niin paljon kävelyä muutenkin, että polveni eivät olisi varmaankaan enää kestäneet uutta Kauhalammin kierrosta. 

Vaikenen hetkeksi ja annan kuvien puhua puolestaan.

Kierroksen jälkeen oli tullut aika ajaa Karvialle katsomaan, miltä se hostellihuoneisto näyttäisi. Sain avaimet soittamalla huoneiston omistajalle, joka tuli tuomaan avaimet ja näyttämään huoneiston. 

Kävi ilmi, että huoneisto oli ilmeisesti entinen liiketila, joka oli muutettu asuinhuoneistoksi. 

Oma terassikin löytyy. 😆

Huoneisto oli sinänsä ihan mukava vaikka vähän kolkon oloinen, mutta eipä tuohon hintaan voi todellakaan valittaa! Eihän nykyään saa mistään yöpymispaikkaa 45 eurolla. Hupaisa yksityiskohta oli Veikkauksen ständi, joka komeili ruokailutilan ja sisäänkäynnin välissä. 

Jos tulee aika pitkäksi, voi täytellä aikansa kuluksi Lotto- ja Keno-kuponkeja.

Toinen hieman hankala asia oli se, että aivan hostellin vierestä kulkee tie, joten liikenteen äänet kantautuvat huoneistoon tosi selvästi. Kaiken lisäksi kylän läpi kulkee tosi paljon raskasta liikennettä ihan yötä myötä.

Asetuttuani taloksi oli aika lähteä kauppaan ostamaan maitoa aamuksi sekä jotain ruokaa illaksi. Karvialta löytyy tasan kaksi kauppaa, K-Market ja Sale, ja suuntasin ensimmäiseksi K-Marketiin, kun arvelin sen Salea paremmaksi kaupaksi. Jo kaupan ovella oli vastassa jokin outo haju, joka leijaili koko kaupassa. Kaiken lisäksi valikoima oli tosi kehno, joten päätin olla ostamatta muuta kuin sen maitopurkin.

Seuraavaksi menin Saleen, joka näytti hieman paremmalta kuin K-Market, mutta en siltikään keksinyt, mitä ostaisin. 

Täältä luulisi löytyvän jotain syötävää.

Halusin jotain valmista ruokaa tai sitten jotain sellaista, joka olisi mahdollisimman helppo ja nopea valmistaa. Kokkailu kun ei voisi matkoilla vähempää kiinnostaa. Haahuilin hyllyjen edessä ja haaveilin Prisman ja Citymarketin kotiruokatiskeistä, joista voi ostaa tuoreita ruokia haluamansa määrän. Minä kun olen sellainen suursyömäri, että kylmäkaapin valmisruokapakkaukset ovat minulle liian pieniä. Melkein jo ahdistuin, mutta lopulta päätin, että tekisin tortilloja. Kana ja tortillalätyt löytyivät helposti, mutta muut ainekset tuottivat vaikeuksia. Valikoima oli liian suppea, eikä kaupassa ollut esimerkiksi islantilaista jogurttia, vaan oli vain turkkilaista ja kreikkalaista. Mietin, että olenko minä oikeasti tällainen kermaperse, joka ei osaa asioida muualla kuin hehtaarimarketeissa. Vastaus taitaa ikävä kyllä kuulua, että olen. On siis oikein terveellistä käydä joskus Karvialla ruokakaupassa. 😆

Myöhemmin illalla iski kuitenkin yllättävä laiskuus, enkä olisi viitsinyt laittaa niitä tortillojakaan. Ihmettelin sitäkin, miten se lounas oli ollut niin täyttävä, että minulla ei ollut vielä yhdeksältäkään nälkä! Jotain oli kuitenkin pakko syödä, joten päätin lähteä katsastamaan kylän ravintolatarjonnan. Hostellin vieressä oli Tälli-pubi, jonka epäilin nimen perusteella olevan vain juottola, mutta puolen kilometrin päässä näytti olevan Kyläkrouvi-niminen ravintola, josta sai ruokaakin ja joka oli saanut ihan hyvät arvostelut. Sinne siis!

Karvialainen perhe kunnantalon edustalla.

Syysmuotia Pirni Muoti -liikkeen tapaan. Katsoin ensin, että ovatko nuo yöpaitoja.

Muotia myös miehille.

Vielä ehtisi Saleen. Minuutti aikaa! Karvian Salehan menee yhdeksältä kiinni, ja K-Market oli mennyt jo tuntia aiemmin. Karvialla ei ole 24/7 auki olevia ruokakauppoja... 😆

Mutta Kyläkrouvi olikin ihan pimeänä, mistä päättelin, että paikka on varmaankin kiinni.

Ei auttanut muu kuin palata lähtöpisteeseen ja mennä toiveikkaana Tälli-pubiin kyselemään, saisiko sieltä ruokaa, vaikka tiesinkin jo vastauksen etukäteen. 

Siellä se Tälli odottaa. Ovikin on kutsuvasti auki.

Tällissä oli juuri sellainen meininki kuin olin ounastellutkin – eli kuollut. Pari ukkoa nuokkui terassilla, ja ilmassa leijui tupakan ja vanhan pubin haju.

Autenttista pubitunnelmaa.

Ruokaa ei pubista tosiaankaan saanut, ellei sitten ruoaksi lasketa nahistuneita sämpylöitä, jotka olivat olleet kelmun alla ties kuinka kauan. Koska en kehdannut sännätä saman tien ulos, päätin ottaa yhden lonkeron, vaikka en käy ikinä tuommoisissa pubeissa. Pubiin meneminen yksin on minusta muutenkin ihan hirveän noloa, koska minulla on sellainen tunne, että kaikki luulevat, että olen etsimässä seuraa itselleni. Varmaan joku pystyyn kuollut ukko tunkisi heti seuraani. 

Mutta kuinkas kävikään: pubiin tuli minun jälkeeni muitakin ihmisiä, mutta kukaan ei tullut kyselemään minulta mitään, vaan sain juoda lonkeroni ihan rauhassa. Kymmeneltä olikin sitten hyvä luikkia takaisin kämpille ja todeta, että kyllä se on ne tortillat laitettava, jos halusin syödä tänä iltana jotain. 

Olin hostellin ainoa asiakas, ja oli vähän orpo olo.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa uudet seikkailut, joihin kuului mm. yksi autiotalo, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa. Tarkoitukseni oli viipyä Karvialla kaksi yötä ja palata sitten kotiin, mutta keksinkin eilen illalla, että jatkaisin matkaani vielä hieman. Lähden siis ajelemaan nyt tästä eteenpäin.

😘

26 kommenttia:

  1. Jos olet Karvialla niin ehdottomasti pitää käydä Pramian tehtaanmyymälässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi pahus, kun läksin heti tämän postauksen julkaistuani ajamaan eteenpäin. Mutta kiitos vinkistä! En ole tiennyt tuollaista tehtaanmyymälää olevan olemassakaan. 😅

      Poista
  2. Anteeksi, mutta oli pakko nauraa noille Karvian seikkailuille. Nuo näyteikkunoista ottamasi kuvat olivat huikeita! En kyllä tuon juttusi perusteella lähde sinne eikä nuo retketkään oikein kiinnosta. Kai sitä on tottunut erilaisiin maisemiin täällä! Osaat kyllä kirjoittaa hauskasti ihan tuikitavallisista kohteista vai sattuuko sinulle aina kaikkea hauskaa?

    Nyt sitten odottelen seuraavaa retkesi kohdetta! Itse taidan lähteä taas ulos nauttimaan ruskasta. Meillä on muuten ollut melkein joka ilta - kun taivas on kirkas - revontulia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauraminen on sallittua. 😊 Sama mulla, että Karvialle ei tarvitse ehkä toista kertaa mennä. Ellen nyt sitten joudu sinne vasten tahtoani. 😅

      Hitsi kun unohdin ottaa kuvia vastapäisen kampaamon "näyteikkunasta". Se olisi ollut myös näkemisen arvoinen. Luin koko ajan kampaamon nimenkin väärin (Huilu), ennen kuin vasta viimeisenä aamuna tajusin, että se onkin Hiulu.

      En tiedä, sattuuko minulle aina kaikkea hauskaa, mutta näen kyllä elämässä hyvin usein komiikkaa. Jos jokin menee persiilleen, niin ei sekään mitään - myöhemmin sekin varmasti naurattaa.

      Nautihan sinä ruskasta! Huomasin, että syksy oli jo Karvialla minusta paljon pidemmällä kuin Espoossa. Revontulista olen vähän kateellinen! En ole tainnut nähdä koskaan ihan kunnollisia revontulia. Kivaa viikonloppua, Helena!

      Poista
  3. Kiitos taas!
    Vähän oli simppelin näköinen majapaikka, mutta niin edullinen. Tuntui kuin olisin ollut itse haahuilemassa paikalla kylän raitilla. Pubissa olisin ehdottomasti käynyt. Hei, tuli mieleen, että laitoitko sinne ruokapaikkaan jotain palautetta? Suosittelisin.
    Minäkin odotan seuraavaa kohdetta ja kyllä, jaksan lukea näitä reissu- ja patikointipostauksia (helposti), koska tykkään näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa tuo majapaikka oli ihan ok, ja siellä oli kaikki tarvittava, mutta jostain syystä siellä oli vähän ankea tunnelma. Mielikuvitus lähti jo lentoon, ja mietin, onkohan siellä tapahtunut murha, ja henki on jäänyt tilaan leijumaan. 😂 Mutta ehkä se oli vain se toimistofiilis, joka asunnosta tuli, kaikista huonekaluista ja sisustuselementeistä huolimatta.

      Enpä tullut laittaneeksi ravintolaan palautetta. Olen äärimmäisen huono laittamaan ikinä mitään palautetta, oli kokemus sitten hyvä tai huono, joten tässä olisi kyllä parantamisen varaa. Suoraa palautetta (siis naamasta naamaan) annan kyllä mieluusti – siis hyvää palautetta, jos olen ollut erityisen tyytyväinen saamaani palveluun. Tuolla Tälli-pubissa jätin tarjoilijalle juomarahaa, ja hän oli ihan, että häh. 🤭

      Mukavaa viikonloppua, Stansta, ja ihana kuulla, että jaksat lukea näitä reissujuttujakin! 🤗

      Poista
  4. Olipa taas hieno seikkailu,sinä.kyllå löydät mielenkiintoisia paikkoja Suomessa .Kasvisruoka-annos ja uuniomenat näyttävät hyvältä.Tuo hostelli tosiaankin jännä,mutta eipä olekaan hinnalla pilattu .Viime syksynä oltiin eksän kanssa majapaikan ainoita asiakkaita, ja silloin tu tui että saimme ekstra hyvää.palvelua sen vuoksi.Kivaa viikonloppua Satu 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olit mukana Karvialla! ❤️

      Uuniomenat ovat todella harvinaista herkkua – eihän niitä saa enää mistään! Eikä jaksa itsekään valmistaa. 😅 Omenanyytit (siis semmoiset taikinaan käärityt) ovat myös ihanaa retroruokaa.

      Tosi kiva, että saitte eksäsi kanssa erityisen hyvää palvelua! Minulle tulee aina jotenkin vaivaantunut olo, jos olen ainut asiakas jossain (esim. ravintolassa). Tuolla ei haitannut olla ainoa asiakas. En itse asiassa edes tiedä, kuinka monta huoneistoa tuossa hostellissa on. Ei voi olla kovin monta.

      Kivaa viikonloppua sinullekin, Jael! ❤️

      Poista
  5. Ihan mahtavaa, kun pääsee mukaan rämpimään vuorenonkaloissa, rämeillä ja soilla, kuntopoluilla ja -saleilla ihan tuosta vaan, ilman, että itse rasittuu ollenkaan! Olipas melkoinen kierros!
    Ai islantilaista jukurttia? Hmmm.. ei periferioissa (kuten täälläkään) varmaan sellaista edes tunneta ;)
    Meditoinnin lopputulos vaikuttaa hienolta! En tiedä, riittäisikö minulla kärsivällisyys tuollaiseen.
    Mitenkäs nallet, kävivätkös kristalliportilla ja kuntoportilla, joiden nimi vaikutti aika mahdottomalta luettavalta? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinä oletkin vetänyt monta postausta putkeen. 😅 Onnittelut, että selvisit hengissä ja että jaksoit jättää vielä kommentinkin!

      Voihan se olla, että islantilainen jogurtti ei kuulu joka marketin valikoimaan. 😅 En ole omasta mielestäni erityisen vaativa ja/tai kaavoihini kangistunut, mutta tällaisissa tapauksissa se todelllisuus tulee ilmi! Periferiamatkailu on siis todellakin hyvästä, kun itsetuntemus lisääntyy.

      Nallet eivät harrasta kehonrakennusta muuta kuin sisäisesti, varsinkaan se pikkuinen. He keskittyvät elämän perusasioihin eli syömiseen, nukkumiseen ja lepäilyyn. 🤭 Matkoilla toki katselevat joskus nähtävyyksiä, jos on sopiva kohde näköpiirissä.

      Poista
  6. Suloisessa Suomessamme on tällainenkin paikka. Joskus joku vieras tulee vahingossa tai vartavasten Pohjois-Satakuntaan. Pohjankangas on karua aluetta. Tarvitaan toki siellä joku majapaikka. Asuin ja tein työtä 9 kuukautta hyvin kauan sitten Karvian naapuripitäjässä Honkajoen Vatajankylässä,15 km Kankaanpäästä pohjoiseen. Hyvää siellä oli, että kosken toiselta puolelta pääsi helposti linjurilla muualle ja vielä parempaa, että ansaitsin rahaa. Kosken toisella puolellella oli kauppa ja postitoimisto. Kaupassa oli muistaakseni ainakin suolakurkkuja, etikkapunajuuria ja kahvia, joskus kalvakoita hollantilaisia tomaattejakin. Ei ollut islantilaista jugurttia eikä kyllä muitakaan. Ostin tinkimaitoa jostakin talosta. Mitään merkittyjä patikkareittejä ei ollut, ja Lauhavuoressa susiperhekin olla ja elää ihan rauhassa. Sinne korpeen ei kukaan mennyt kävelemään. Joku pöljä oli saanut päähänsä ruveta susijahtiin. Paikalliset asukkaat säälivät sutta, joka sitten kahden viikon ajojahdin jälkeen oli ammuttu:"Susi-parka, oli nääntynyt ja nälkiintynyt ja helppo ampua." Ei raukka saanut edes ruokarauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Katariina! Kuvasit kokemuksiasi niin elävästi, että tuntui kuin olisin siirtynyt ajassa taaksepäin. Suden kohtalo kyllä suretti.

      Pohjankangas on tosiaankin karua aluetta, mutta jollakin oudolla tavalla karuus viehätti minua suuresti. Ajattelin jopa tänään, kun ajelin asutetuimmilla seuduilla, että haluan takaisin niille alueille. 😅 Kai se on niin, että mitä rauhallisempaa seutua, sitä levollisempi mielikin on – tai sitten ei!

      Kyllä sitä varmaan tottuisi elämään Karviallakin ja asioimaan sikäläisissä kaupoissa, jos tarve vaatisi. Ihminenhän sopeutuu kaikkeen (tai ainakin itse ajattelen niin).

      Sudesta tuli vielä mieleeni, että kävin tänään Susiluolassa, jossa ei kyllä ollut susia, vaan luola on saanut nimensä läheisestä Susivuoresta. Erikoinen paikka sekin. Ja vielä palatakseni tuohon, mitä sanoit ihan alussa, niin Suomessa on niin paljon paikkoja, joista on ehkä kuullut joskus nimen, mutta ei osaa (tai ainakaan minä en osaa!) sijoittaa paikkaa lainkaan kartalle.

      Poista
  7. No olipas sulla kiva reissu. Mä olen käynyt muutaman kerran syömässä lounasta tuolla Frantsilan Kehäkukassa ja siellä oli silloin ainakin tosi hyvät ruuat. Kiva, että sullekin maistui, vaikka etukäteen vähän muuta mietit ;-)

    En ole pitkään aikaan päässyt tuollaiselle patikoinnille, kuin missä nyt kävit. Tekisi kyllä tosi hyvää. Olisi hienoa kokea myös täydellinen hiljaisuus, sitä ihmettä nykyään on vaikea löytää.

    Iloista viikonloppua sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin Kehäkukan arvosteluja, että paikka oli saanut hyvät arviot, ja siksi minäkin uskalsin mennä sinne. 😅

      Patikkaretket ovat minusta tosi kivoja. Olen ihan hurahtanut patikoimiseen! Olisin halunnut lähteä Lappiin, mutta unohdin, että on ruska-aika, ja siellä on kaikki paikat täynnä & kallista. Jokin toinen vuosi sitten varmaan.

      Iloista viikonlopun jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  8. Ulrika50v.blogspot.com16.9.2023 klo 11.59

    Karvia on niitä paikkoja missä minä haluaisin olla turistina. Mikä ihana pikku kylä ! Mahtava pubi ulkoa ja sisältä . Tuntuu että kuvat ois jostain vanhasta elokuvasta , mutta ihan "real life" kuvat, hienoa ! Hostelli ei ole kyllä yhtään kotoinen, sielä tulis kyllä vähä orpo olo mullekkin . Ett ole kaukana mun rakkaasta syntymäkaupungista, käytköhän sielä ? Suosittelen , Vaasa on rauhallinen kaupunki .❤️ ois kiva olla sun kans seikkailemassa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvia oli tosiaan kuin jokin elokuvakaupunki. Ja varmaan vastaavanlaisia paikkakuntia on Suomessa paljon, joissa aika tuntuu pysähtyneen.

      Kyllä vain kävin Vaasassa! Terveisiä sieltä! Tulit mieleeni monen monta kertaa. 🤗 Sade vähän pilasi suunnitelmat, mutta kerkesin näkemään Raippaluodon sillan ja patikoimaan Svedjehamnissa.

      Minustakin olisi tosi kiva, jos olisit mukanani seikkailemassa! Uskon, että meillä ois tosi hauskaa yhdessä! 😅

      Poista
    2. Ulrika50v.blogspot.com16.9.2023 klo 18.46

      🤗😊🤗😊🤗😊

      Poista
    3. ❤️ 🥰❤️🥰❤️🥰

      Poista
  9. Voi herkkupeppu! Islantilasita jugurttia? Vai tarkoitatko Skyriä? Olipa hauska Karvia-seikkailu, vaikkei kukaan karvalainen tullutkaan kosiskelemaan... Me oltiin kerran Merikarvialla viikonloppu ja se oli ihan jees paikka.

    Mutta siis toi jälkimmäinen patikka on taas niiiiiiiiin ihana! Mun maisemat! Täytyy siis laittaa nuo(kin) kansallispuistot to-see-listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun tarkoitan islantilaista jogurttia, tätä näin. Tykkään syödä sitä tortillojen kanssa. 🤭

      Näin Merikarviankin jossain.... muistaakseni. Vai olikohan se vain tienviitta? Juu kävin googlettamassa, enkä ole liikkunut siellä suunnalla. 😅

      Minustakin tuo Kauhalammin kierros oli aivan ihana! Meni ehkä mun patikkareittien ykköseksi. Upea paikka, ja niin rauhallinen!

      Poista
    2. Joo, Total-Herkkupeppu! En mä oo tommosesta kuullukaan...

      Poista
    3. Oh no, mua hävettää! 😅

      Poista
  10. Upea suo!

    Minä kävin kesällä 2022 lounaalla Frantsilassa lauantaina. Kuhina oli hirmuinen ja lounas jono kiersi sisätilat ja kiemurteli ulos saakka. Jäin kuitenkin jonottamaan ja oli hyvä lounas.

    Karvialla en ole ikinä pysähtynyt, ohi olen ajanut. Minusta nuo jääkaudet merkit Suomen luonnossa on jotenkin kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo suo oli kyllä aivan ihana!

      Hatunnosto sitkeydellesi, että jaksoit jäädä jonottamaan! Mä en taatusti olisi viitsinyt. Mutta hyvä, että vaiva maksoi palkan.

      Jääkauden merkit ovat kyllä kiehtovia, mutta kauhean vaikea hahmottaa sitä aikaa, joka niistä ajoista on kulunut...

      Poista
  11. Frantsila on aivan loistava ruokapaikka! Oon käyny monesti, vaikka itekin oon hitusen epäluuloinen pelkän kasvisruoan suhteen. En kuitenkaan ikinä oo pettyny siellä. 😋
    Sitä paitsi oot ajellu ihan meidän läheltä! Oispa ollu kiva nähdä. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas. Ois tosiaan ollut kiva nähdä. ❤️

      Minullekin jäi Frantsilasta niin hyvät muistot, että uskaltaisin syödä siellä kyllä toistamiseenkin. 🤣

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3