lauantai 29. heinäkuuta 2023

Rotkossa

Kävin tapaamassa ystävääni Kouvolassa, ja reissu kevensi mieltäni 130 kilon edestä. Vein nimittäin kummipojalle levytankoni ja -painoni sekä vähän muutakin kuntoiluvälineistöä.

Autokin pysyy hyvin tiellä, kun on takakontti täynnä painoja. 😆

Painoja oli aina todella ärsyttävää säilytellä milloin missäkin kaapissa tai sängyn alla (siis ukkelilta piilossa), ja olen siitä syystä todella iloinen, että pääsin niistä eroon ja että ne menivät vielä jollekin tutulle. En tuntenut edes mitään luopumisen tuskaa, vaikka painoihin liittyy kaikenlaisia muistoja. Esimerkiksi levytankosarjan saapuminen oli minulle iso ja vähän hupaisakin tapaus, ja muistelin kirjoittaneeni siitä blogiinkin. Tämä on suora lainaus viiden vuoden takaisesta postauksesta:

"Jäin viimeksi odottelemaan paketteja, ja kaikki kolme pakettia tulivat vielä samana iltana, kahden eri kuljetuspalvelun kautta. Ensimmäisen kuljetuspalvelun mies soitti hieman ennen saapumistaan ja kysyi, voisinko tulla alas häntä vastaan, kun paketti oli kuulemma vähän painava. Läksin alakertaan närkästyneenä, sillä sitä vartenhan minä olin kotiinkuljetuksen tilannut, että saisin paketit sisälle asti. Närkästykseni vaihtui kuitenkin noloudeksi, kun näin sen pienen ja hintelän pojan, joka taisteli yli 30-kiloisen pakettini kanssa.

Toinenkin mies rimpautti minulle ennen saapumistaan. Hänkin oli ulkomaalainen ja puhui vähän murtaen suomea. "Moi Satu, jaksaisitko sä tulla vähän treenaamaan?", kuului hänen kysymyksensä. Ei auttanut muu kuin lähteä taas alakertaan. Kun mies näki minut, hän kysyi hämmästyneen näköisenä, että "sinulleko nämä ovat?". En tainnut ihan vastata hänen mielikuvaansa bodarista. 😂"

Nyt minulla on kotona enää kuusi kahvakuulaa sekä viisi paria käsipainoja, ja niistä en ole ainakaan vielä luopumassa. Uusia kuntoiluvälineitä en meinaa enää ostaa, mutta ehkä on parempi olla vannomatta mitään, jos mieli vaikka muuttuukin. Sitä paitsi: mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. Huomasin nimittäin tänään tuijottavani urheiluliikkeessä himoiten hex-käsipainoja, kun ne olivat ihan kunnioitettavan painoisiakin eivätkä mitään rimpuloita.

Tässä silmä lepää! 😆

Sitten havahduin ja sanoin itselleni, että nyt helvetin äkkiä pois täältä.

Ystävälläni oli taas kahvipöytä koreana, ja mutakakustakin sai tuunata mieleisensä. 

Mutakakku kaikilla mausteilla.

Kissat pystyvät nukkumaan näköjään mitä ihmeellisimmissä asennoissa.

Takaisin Espooseen ajellessani päätin pysähtyä paikassa, jossa käynnistä olin haaveillut jo vuosikaudet, mutta en muka ollut koskaan ehtinyt pysähtyä siellä. Tällä kertaa minulla ei ollut mitään kiirettä kotiin, joten oli vihdoinkin tullut aika käydä Mäyrämäen rotkolla, jota Tuomo Kesäläinen kuvaa kirjassaan Suomen upeimmat luontokohteet mykistäväksi ja uskomattoman kauniiksi. Odotukset olivat siis korkealla!

Jokainen Elimäen ja Lapinjärven seuduilla pyörinyt tietää, millaista tasamaastoa tuo alue on, ja oli vaikea uskoa, että näistä maisemista voisi löytyä rotko, jonka seinämät kohoavat kahdenkymmenen metrin korkeuteen. 

Potentiaalista rotkomaastoa. 😆

Olin laittanut rotkon koordinaatit kännykkään, joten osasin ajaa suoraan rotkon lähelle, ja sopiva pysäköintipaikkakin löytyi helposti. 

Tähän olisi mahtunut parikin autoa, jos joku olisi tajunnut pysäköidä vähän järkevämmin.

Rotko on ilmeisesti edelleen varsin tuntematon, mutta sen verran paikalla on käynyt väkeä, että pysäköintilevikkeeltä johtaa nykyään rotkolle selvä polku (lähtee tuosta auton takaa), jota seuraamalla pääsin helposti perille.

Maastokartassa rotko näkyy selvästi.

Pienen metsälenkin jälkeen edessä oli kalliot, jotka lupasivat hyvää. Ehkä täällä saattoi ollakin rotko!

Vielä muutama askel lisää, ja siinähän se oli – suoraan edessäni. 

Rotkoon päästäkseni piti ylittää muutama kivieste, ja sitten olinkin keskellä rotkoa, hyvin kapeassa solassa. 

Rotkossa oli minusta jotenkin erityinen tunnelma – tai sitten paikan mahtavuus sai minut kuvittelemaan. Oli täysin hiljaista (hyttyset vain inisivät), ja solassa oli kylmänkosteaa, aivan kuin olisin ollut kellarissa. Seinämillä kasvoi sammalta ja saniaisia, ja räikeä vihreys tuntui jotenkin paikkaan kuulumattomalta.

Näkymä kohtisuoraan pään yläpuolelle.

Tuon maassa näkyvän kivenmurikan takana oli mustana ammottava aukko, jota luulin vain onkaloksi. Kun lueskelin rotkosta myöhemmin kotona lisää, sain tietää, että aukosta olisi päässyt rotkon alla olevaan isoon ja komeaan luolaan. Luola jäi siis minulta tutkimatta, ja harmitti ihan vietävästi. Mutta toisaalta – eipä tullut tällekään reissulle se otsalamppu mukaan, joten olisin ollut taas kännykän taskulampun varassa (eikä minulla ollut mukana oikeaa kameraakaan, joten kuvaaminen olisi jäänyt haaveeksi).

Rotko oli niin hieno, että viihdyin siellä hyvän tovin, mutta sitten oli aika lähteä katsomaan, miltä rotko näyttäisi ylhäältä päin. Se tarkoitti kiipeämistä kallion päälle, ja hetken piti miettiä, mistä kohdasta lähtisin kapuamaan mäkeä ylös. Kallio ei ollut mikään kovin helppo kiivettävä (ainakaan siitä kohtaa, josta minä nousin ylös), ja parissa kohdassa sai olla kieli keskellä suuta, mutta lopulta vaiva palkittiin. 

Siellä se on!

Rotko on syntynyt joskus jääkauden jälkeen sillä tavalla, että kalliosta on irronnut siivu, joka on sitten jäänyt törröttämään emokallion viereen.

Kummallinen näky kerrassaan!

20 metriä pystysuoraa pudotusta.

Mieleeni tuli, että nyt pitää saada rotkoselfie. Vähän kyllä mietitytti, tulisiko selfiestäni yksi niistä surullisenkuuluisista selfieistä, jotka ovat jääneet ottajansa viimeiseksi, mutta ei: tässä sitä vielä istutaan kirjoittelemassa.

Sekin tuli tässä vaiheessa mieleeni, että eipä ollut tullut kerrottua (taaskaan) etukäteen kenellekään, minne olin menossa. 

Otin ylhäällä myös pienen videon: 

Mitenkäs tästä pääsisi alas? (Minulla on paha tapa kiipeillä kaikenlaisiin paikkoihin ja unohtaa, että niistä pitää tulla jotenkin alaskin. 😆)

Sitten rotko olikin nähty sekä alhaalta että ylhäältä päin, ja saatoin jatkaa hyvillä mielin matkaa. Pysähtykää ihmeessä tämän hienon luonnonihmeen äärelle, jos ajatte kuutostietä Lapinjärven ohi. Ihan huikea paikka! 

Rotkon koordinaatit: N 60 43.776, E 26 13.454

Lisää luettavaa Mäyrämäen rotkosta: 
 
 
😘

20 kommenttia:

  1. Ooooooh.... Käärijä-rotko! Onpa aikas hieno ja tosiaan hieman oudonkin näköinen viritelmä. Okei, ymmärrän halkeamisen, kutta miten se siirtyy vaakasuunnassa puoli metriä(?) ja jää sitten siihen pystyyn...?

    Ja mä niiiiiiiin tykkäsin tänkertaisesta "hajatelmasta"! 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärijä-rotko. 😂 Käärijä taitaa olla nyt joka paikassa, kun on jo rotkoonkin ehtinyt. Hyvin keksitty!

      Mä mietin ihan tota samaa, että miten tuommoinen halkeama on voinut oikein syntyä. Ei mene meikäläisen jakeluun. Kaipaisin taas sellaista aikakonetta, jolla pääsisi näkemään kyseisen tapahtuman.

      Hauska kuulla, että hajatelma oli mieleinen! 😅

      Poista
  2. Okei, nyt minäkin tajusin, miksi Käärijä-rotko😅 on muuten minullekin täysin tuntematon! Upea myös tuo luola sen alla.
    Tuosta piikkisuorasta tieosuudesta palautui mieleen eräs talvi, kun ajelin opiskelujen takia päivittäin Eltsunmäelle. Rekkoja jyräsi/jyrää aika paljon tuota tietä. Jouduin jarruttamaan, kun linjuri lähti pysäkiltä ja silloin lähti... auto pyörähti itsensä ympäri (ei katon kautta) ja jäin lopuksi kädet täristen istumaan seisahtuneeseen autoon, tajuten hiljalleen, että ei käynyt kuinkaan! Tuo oli eräs elämäni suurista varjeluksista.
    Osta nyt ihmeessä uusia painoja, etteivät lopu kesken ! 🤪
    T. Sartsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin meni hetki, ennen kuin ymmärsin tuon Menninkäisen Käärijä-rotkon. Käärijä on ehtivä mies, kun on rotkoonkin kerennyt. 😅

      Olipa sinulla pelottava tilanne tiellä! Mulle on itse asiassa käynyt Kiteellä lähes samanlainen tapaus, kun ajoin vanhempien autoa talvisella kelillä (äiti istui vieressä). Tulin mutkaan liian kovaa (vauhtia taisi olla lähemmäs 100 km/h), ja auto lähti pyörimään ympäri, mutta ei minullakaan katon kautta. Lopulta päädyimme metsähallituksen puolelle, vain noin puolen metrin päähän puusta. Autolle ei käynyt muuta kuin että rengas tyhjeni. Oli luojan lykky meilläkin, että tiellä ei liikkunut sillä hetkellä ketään muita. Kaiken lisäksi äiti oli kotiutunut edellispäivänä sydänoperaatiosta... 🙄

      Kyllä painojen ostelu on nyt tämän elämän osalta ohi, ja treenaan jatkossa painoilla vain salilla. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu tältä. 🤭

      Poista
  3. Hieno rotko, kiitos vinkistä. Tuonnehan voisi mennä ihan tarkoituksella. Samalla voisi käydä tutustumassa Kouvolaan, joka on kuulemma Suomen tylsin kaupunki.
    Oletko käynyt Kirkkonummella Högbergetin luolassa Kirkkonummella? Suosittelen!
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuonne kannattaa ihan ehdottomasti mennä asioikseen, vaikka vähän pidemmän matkan takaakin! Mä olen asunut Kouvolan liepeillä (Korialla) viitisentoista vuotta, joten Kouvola on tullut hyvin tutuksi. En tiedä, millainen paikka se on nykyään, mutta tuskin se on sen jännittävämpi kuin ennenkään. 😅 Pitäisi minunkin ehkä tehdä pieni muistelumatka Kouvolaan. Kiitos kun inspiroit!

      Högbergetin luola on kuulunut jo pitkään niihin paikkoihin, joissa haluaisin käydä, mutta en ole saanut lähdetyksi, koska luola sijaitsee yksityisillä mailla. En oikein tykkää käydä paikoissa, jotka sijaitsevat yksityisillä mailla, kun niistä tulee helposti sanomista, ja sitten koko vierailusta jää paskan maku suuhun. Olen vähän traumatisoitunut Loviisan kivikirkko-käynnistä, kun sain jälkeenpäin hieman kielteistä palautetta sähköpostitse alueen tiekunnan puheenjohtajalta...

      Poista
  4. Ai että mikä muisto sinulla noihin painoihin liittyen! Onneksi sinulle jäi sentään “muutama” kahvakuula ja käsipaino itsellesikin :D Minua kiinnostaisi kokeilla kahvakuulaa, mutta en ole uskaltanut sellaista hankkia. Pelkään, että lähtisi sekin lapasesta ja onnistuisin telomaan itseni.

    Wow, mikä rotko! Harmi, ettei ole meidän mökkimatkan varrella. Menee liiaksi sivuun, että tulisi sinne koukattua. Minä myös rakastan kiipeilyä ja joka paikkaan täytyy aina päästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla onneksi sentään vielä painoja kotonakin (118 kilon edestä 😅), vaikka suurin osa vaihtoi onneksi omistajaa. Sali sijaitsee nykyään ihan tuossa tien toisella puolella, niin en tartte enää kotona painoja. Ja sitten kun muutamme tästä pois, niin pitää varmaan valita sellainen asuinpaikka, jossa sali on yhtä lähellä, ettei tarvitse lähteä ostamaan uusia painoja.

      Kahvakuula on ihan turvallinen väline, mutta kannattaa toki aloittaa ensin kevyemmällä kuulalla ja opetella liikkeiden tekniikat kunnolla, koska muuten voi teloakin itsensä (kuten kaikilla muillakin välineillä). Eikä kannata heilua kuulan kanssa, jos on juuri laittanut käsirasvaa (t. nimim. kokemusta on 🤭).

      Rotko oli upea, ja kiipeily oli hauskaa. 😅 Kuvittelin olevani vuorikauris, joka hypiskele ketterästi kallioilla (hahaha!).

      Poista
  5. Hyvä että kuntolaitteesi saivat uuden kodin jos et itse niitä enää käytä.Aika paljon painoja.Nam,ystäväsi mutakakku annos näyttää hurjan hyvältä.Näin rotkovideosi YouTubessa ennenkuin huomasin tämän postauksen,ja siellä ei voinut kommentoida Aika huikea tuo rotko,sinä kyllä aina löydät kiinnostavia kohteita.Hienot kuvat myös siitä .Hyvää tulevaa viikkoa Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, itse asiassa tuo on minun mutakakkuannokseni, mutta ystävällä taisi olla aika samannäköinen. 🤭

      Harmi, että et voinut kommentoida Youtubessa, vaikka olisit halunnut. Laitoin Youtuben kommentoinnin pois päältä jo jokin aika sitten, kun joihinkin Intiassa otettuihin videoihin rupesi tulemaan ihmeellisiä kommentteja.

      Rotko oli hieno, eikä ennakko-odotukset tällä kertaa pettäneet. 😅

      Kiitos kommentista, Jael, ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin! Toivottavasti siellä ei ole enää niin tuskaisan kuuma...

      Poista
  6. Mistä ihmeestä keksitkin aina niin mielenkiintoisia kohteita. Edellinen korsujuttukin on hieno, ja se aikaisempi korsuista. Pitäisi oikein ottaa omaankin ohjelmaan kierrellä noita korsuja.
    Tuo on kai ennemmin kalliohalkeama kuin rotko, mutta eipä nimellä niin väliä. Haljennut ja vinoon keikahtanut osa ei ole siirtynyt vaan kallioiden välinen rako on vuosien saatossa täyttynyt. Ja ajan mittaan rako täyttyy yhä enemmän. Näin arvelen. Luola olisi ollut myös kiva nähdä.
    Hyvää viikkoa paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kohde löytyi ihan siitä Tuomo Kesäläisen kirjasta Suomen upeimmat luontokohteet. Minä mietin samaa, että minusta tämä on ennemminkin halkeama kuin rotko, mutta koska Kesäläinen käytti kirjassaan rotko-termiä, minäkin rohkenin tehdä niin. 😊 Ja suosittelen ehdottomasti kiertelemään korsuissa! Niitä löytyy Salpalinjalta pilvin pimein, ja ne avaavat Suomen historiaa ihan uudella tavalla.

      Luola olisi ollut minustakin kiva nähdä, jos olisin tiennyt sen olemassaolosta rotkolla ollessani. 😅 Mutta ehkäpä vielä jonakin päivänä käyn Mäyrämäellä sen luolan takia uudestaan.

      Kivaa viikon jatkoa sinullekin, Paskeriville!

      Poista
  7. Vau, olet palannut! TÄytyypä lueskellä muitakin juttujasi kun palaudun kesälomalta, jolta tulin tänään Turkuun. Lähden toki torstaina Ruotsiin, mutta nämä matkat ottavat aina välillä voimiin! :) Makuuvaunussa yö ei jostain syystä ihan niin hyvin toiminutkaan kuin tavallisesti. Minullakin on kesälomalta pari kirjoitusta, jos nyt jaksaisi! Mukavaa alkavaa elokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan palannut jo jokin aika sitten. Mullahan oli jonkinlainen henkinen kriisi tuossa keväällä ja olin kaikin tavoin ihan lukossa. Rupesin sen seurauksena jopa meditoimaan, mitä en olisi voinut ikinä uskoa itsestäni! (Jos kiinnostaa, niin kriiseilystä ja sen seurauksista voit lukea täältä.)

      Matkat ottavat voimille, varsinkin jos niitä joutuu tekemään usein. Mutta ajattelepas, kuinka ihanaa kumminkin on, että saamme matkustaa taas vapaasti. 😊

      Yö makuuvaunussa kuulostaa aina niín houkuttelevalta (junan kolina tuudittaa uneen jne.), mutta itselleni se on tarkoittanut aina lähes unetonta yötä. Harmillista, että sinultakin meni yö pipariksi!

      Olisi kiva lukea taas kirjoituksiasi, joten jään odottelemaan niitä! Mukavaa elokuun jatkoa sinullekin!

      Poista
    2. Kiitos, luin tuon postauksen ja se auttoi minuakin! Ennen koronaa aloin osallistua mindfullness-harjoituksiin, mutta ne sitten jäivät. Täytyy aloittaa joku hiljainen mietiskely tai tuo mindfullness. Jäin itse just eläkkeelle, ja toki olen hirveän väsynyt nyt ja tekemistäkin olisi, mutta tuntuu vain niin raskaalta. Lähden toki huomenna viikoksi kaverini luo, joten en varmaan ehdi vielä kirjoittaa blogiin mitään. Just luin yhden opinnäytteen ja annoin siitä palautetta. Mutta ensi viikolla viimeistään!

      Poista
    3. Voi miten ihanaa, jos postauksesta oli jotain hyötyä sinullekin!

      Minä jostain syystä vähän vierastan tuota mindfullness-sanaa. En tiedä, mikä siinä oikein on. Ehkä se kuulostaa niin hienolta tai ylevältä, enkä osaa yhdistää kyseisiä ominaisuuksia itseeni. 😅 Tai sitten on jokin muu syy, jota en ole vielä keksinyt. Täytyy varmaan kirjoittaa noista mediointi- ym. asioista pikapuoliin lisää, koska on taas tullut mieleen paljon uusia ajatuksia.

      Eläkkeelle siirtyminen on iso elämänmuutos, ja varmasti vaatii aikansa, ennen kuin pääsee kiinni uudenlaiseen elämänrytmiin. Mutta nyt sinulla on ainakin aikaa enemmän itsellesi. ❤️

      Kirjoittelehan sitten kun ehdit! Oikein kivaa viikkoa kaverisi luona!

      Poista
  8. No wau! Johan on paikka.
    Mutta hihitin kyllä ääneen, kun näin sinut silmät loistaen tuijottamassa uusia käsipainoja..... eikä silti, voi niitä postipoikaparkoja, jotka ovat edelliset paketit tuoneet kotiin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras vaan ehkä pysyä poissa noista urheiluvälineliikkeistä, niin ei tule houkutuksia. 😅

      Kuljetusliikkeen pojat tuskin olivat kovin riemuissaan mun paketeistani. Kaikkea hekin joutuvat ihmisille toimittamaan. 🤭

      Poista
  9. Onpas komea rotko. Tuo pitäisi melkein käydä bongaamassa minunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen bongausmatkaa! Rotkolle johtaa tosiaan selvä ja helppokulkuinen polku, jolta ei voi eksyä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3