tiistai 15. maaliskuuta 2022

Munaravia

Alkuun vuoden suurin tapahtuma: nalle sai oman peiton. 😆

Peiton neulomisessa kesti ärsyttävän kauan, ja ehdin jo avautumaan muutamassakin blogissa siitä, miten hitaasti projektini eteni. Miten moisen lappusen neulomisessa voi kestää niin kauan? Sartsa kerkesi jo kysymään, että onko kyseessä isokin nalle. 😂 Etenemisen hitaus johtui ihan vain siitä, että kuvio oli niin hemmetin yksitoikkoinen (toistettiin vain neljää riviä ja niistäkin kaksi oli oikeaa ja yksi nurja), että minulta meinasi palaa käämit. Neuloin muutaman rivin, ja sitten alkoi taas tökkiä. Aina välillä löysin keskeneräisen työn sohvankulmasta ja katsoin, että siinä se taas on. Eipä ole paljon edistynyt sitten viime näkemän! Olisin neulonut varmasti jo useammat sukat samassa ajassa. Ei voi muuta kuin ihailla sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat neuloa kokonaisia villapaitoja (kuten oma siskoni ja Menninkäinen). 

Tein tuon peiton Novitan Woolly Woodista, vaikka olen aiemmin parjannut kyseistä lankaa, kun se on omaan makuuni liian löysäkierteistä. Nyt kun olen neulonut Woolly Woodilla parit sukatkin, olen huomannut mystisen asian: en ole aivastellut samalla lailla kuin esimerkiksi Seiskaveikalla tai Nallella neuloessani, nenäni ei ole kutissut, eivätkä silmänikään ole vuotaneet. Olenkin miettinyt, mahtaako olla minulla jonkinlainen villalanka-allergia (vai onko sellaista allergiaa edes olemassa?). 

Äiskälle neulotut Woolly Wood -sukat.

Vertailin Woolly Woodin ja Seiskaveikan koostumusta, ja kävi ilmi, että Seiskaveikassa on 75% villaa ja 25% polyamidia, kun taas Woolly Woodissa on 70% modaalia ja 30% merinovillaa. Kun kuukkeloin, mitä tuo tuommoinen modaali on, kävi ilmi, että "modaali on viskoosista johdettu selluloosapohjainen muuntokuitu, joka on ominaisuuksiltaan lähellä puuvillaa". Woolly Wood tuntuukin melkein puuvillalangalta, joten en ihmettele, jos se ei aiheuta samanlaisia reaktioita kuin villaisammat langat. 

Minun ei tarvitse näköjään edes neuloa Seiskaveikalla, kun lanka jo aiheuttaa oireita: kun hain äsken yhden Seiskaveikan lukeakseni vyötteestä langan koostumuksesta ja jätin langan tuohon viereeni, niin jo alkoi kutittaa nenää ja pärskittää. Nyt näyttääkin uhkaavasti siltä, että minun täytyy siirtyä kokonaan Woolly Woodiin ja samankaltaisiin lankoihin, jos haluan jatkaa neulomisharrastustani. Harmi vain, että Woolly Woodissa on niin rajoittunut värivalikoima, mutta varmasti samankaltaisia lankoja on muitakin. Jos joku tietää muita hyviä lankoja, saa antaa suosituksia, sillä lankatietämykseni on tosi kehno! 

Rupesimme ukkelin kanssa katselemaan Telugu Indian Idolia, joka alkoi pari viikkoa sitten. On kyllä hassua, miten samat ohjelmaformaatit tunkeutuvat eri maailmankolkkiin ja miten samanlaisena niiden kaava säilyy, vaikka kyseessä olisi niinkin eksoottinen maa kuin Intia. Mutta ainakin tässä teluguversiossa esitettävä musiikki on kuitenkin pääasiassa telugumusiikkia eikä mitään jenkkipoppia, ja se tuo ohjelmaan mielenkiintoisen säväyksen. 

(Kaikki kuvat ovat televisioruudulta otettuja.) 

Juontajana toimii näyttelijä ja playback-laulaja Sreerama Chandra. Taustalla näkyy Hyderabadin tunnetuin nähtävyys Charminar.


Tuomarit (S. Thaman, Nithya Menen ja Karthik).

Musiikkia enemmän minua kiinnostavat kuitenkin kilpailijoiden tarinat ja se, millaisista taustoista he tulevat. Monet laulukokelaat tulevat köyhistä oloista ja osallistuvat kilpailuun siinä toivossa, että kilpailu ja televisionäkyvyys toimisivat jonkinlaisena ponnahduslautana ns. parempaan elämään.

Tämän nuorukaisen isä (vasemmalla) soittaa työkseen musiikkia temppelissä, joten musiikki on nuorukaisella ainakin jollakin tavalla verissä.

Pojan äiti oli kuollut syöpään, ja tässä poika muistelee äitiään tämän sarikaapilla. Kaikilla (tai ainakin useimmilla) intialaisilla naisilla on muuten tuommoinen lukittava metallikaappi, jossa säilytetään parhaita sareja ja koruja.

Tämä nuorukainen puolestaan työskentelee ruokalassa tarjoilijana.

Ohjelmaa katsellessani minua rupesi vähän ärsyttämään se, että kilpailuun osallistui myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät selkeästikään olisi tarvinneet kilpailua saadakseen musiikkiuransa alulle.

Tämäkin tyttö oli muuttanut neljä vuotta sitten Amerikasta Intiaan, jotta voisi keskittyä kokonaan musiikkiin, ja tytöstä näki jo kaukaa, että rahasta ei ollut puutetta eikä varmaan suhteistakaan. Tyttö saattoi siis tavallaan viedä kilpailussa paikan joltakulta toiselta, joka olisi tarvinnut jatkopaikkaa häntä kipeämmin. Mutta tyttö osasi todellakin laulaa, sitä ei käynyt kieltäminen, eikä tämmöisiin kilpailuihin voi kai mitään tulorajoja laittaakaan, kun ideana taitaa olla juuri se, että ne ovat avoimia kaikille. 

Tässä vielä video YouTubesta tytön esiintymisestä:


Sitten olivat siskokset, joilla ei ollut (ainakaan heidän kertomansa mukaan) mitään muuta yhteistä kuin musiikki. Vaatemaku oli erilainen, harrastukset olivat erilaiset ja ruokamieltymykset ja pukeutustapa olivat nekin erilaiset.

Sohvalla vanhempien kanssa.

Ja vaatekaapilla. Huomatkaa sanomalehdet, jotka toimivat Intiassa monenlaisissa tehtävässä, kuten hyllypaperina.

Sitten saatiin kilpailijanumerot, ja ei muuta kuin menoksi!

Vihdoinkin lavalla.

Videoklippi tytöistä:

Punjabilainen kaveri oli tullut telugunkieliseeen Idol-kilpailuun, vaikka ei osannut oikein teluguakaan, lähinnä siitä syystä, että hän fanitti Allu Arjunia (=Tollywood-näyttelijä).

Kaverilla oli mukanaan punjabilaisia makeisia, jotka hän antoi tuomareille ennen esitystään. Toinen kaveri meni tuliaistensa kanssa vieläkin pidemmälle, sillä hän toi kisan naistuomarille Nithya Menenille kultaiset rannerenkaat! Suoranaista lahjontaa, sanoin minä, mutta ukkeli oli eri mieltä. Ihan normisettiä! Punjabilainen kaveri pääsi jatkoon, mutta rannerenkaat tuonut kaveri ei. 

Punjabilaisen kaverin esitystä: 

Sitten oli lihava nuorimies, joka tykkäsi syödä. Koko nuorukaisen insertti oli rakennettu nuorukaisen ruokarakkauden ympärille, ja asiasta oli tehty hupaisa ohjelmanumero. Mietin, että tämmöistä(kään) tuskin näkisi Suomessa. 

(Laddut ovat intialaisia makeisia.)

Äiti ja poika.

Tästä tuli mieleeni, kun aiemmin kirjoittelin siitä, miten huonolla tuulella valmistettu ruoka usein epäonnistuu. Kun lueskeni aiheesta lisää, joku intialainen mietti sitä, miksi äidin tekemä ruoka on aina niin hyvää. Pohdintojen lopputulema oli se, että siksi, koska äidin tekemä ruoka on aina rakkaudella tehtyä. Voisin melkein allekirjoittaa tämänkin! Toki äiditkin ovat välillä stressaantuneita, eikä kokkaaminen aina innosta heitäkään, mutta jokin taika äidin tekemässä ruoassa on. Ainakin minun äitini ja anopin. ❤

Tuntuu ihan ihmeelliseltä ajatella, että kevät on todellakin tulossa. Minulla on vähän ristiriitainen suhde kevääseen, sillä vaikka olen kevään lapsi itsekin, lisääntyvä valon määrä ärsyttää, varsinkin aamuisin. En halua herätä siihen, että ulkona paistaa jo aurinko. Monena vuonna on käynyt myös niin, että kevät on synkistänyt mieleni, mikä on vähän outoa, kun auringonhan luulisi piristävän ja ilahduttavan. Toivottavasti tänä keväänä ei tarvitse ruveta synkistelemään!


Olen ihmetellyt joskus aikaisemminkin näitä tyyppejä, jotka lenkkeilevät Helsingissä ympäri vuoden pelkät shortsit jalassa. Tämänkin kuvassa näkyvän kaverin olen nähnyt monesti aamulla Hakaniemessä, ja lenkkeilyasu on aina tuo sama, shortsit ja lenkkarit – oli pakkasta tai ei. Mahtaakohan tämmöinen puolialaston lenkkeily karaistaa jollakin tavalla? Ehkä meikäläisenkin pitäisi kokeilla jotain Jätkäsaaren ympärijuoksua pelkät shortsit jalassa. 👀

Länsisatamassa on vielä jäälauttoja.

Mutta aika pian alkaa avovesi.

Silja Symphony palailee Ruotsin-reissultaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä! 

😘

26 kommenttia:

  1. Olipas kiva kuunnella ja katsella noita videoklippejä. Punjabilainen mies oli ehdottomasti minun suosikkini. Yllättävän erilaista musiikkia verrattuna länsimaalaisiin kisoihin. Se on ihan mahtavaa, että alueen omaleimaisuus säilyy ja kaikki eivät laula vain jenkkihittejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit klipeistä! Punjabilainen kaveri lauloi kyllä tosi hyvin. Mulle suurin ongelma näissä telugukisan biiseissä on, että suurin osa kuulostaa mun korvaani tylsiltä ja pitkäveteisiltä. :-D Mutta se on kyllä hieno homma, että eivät vedä mitään jenkkipoppia. Enpä olisi osannut arvata!

      Poista
  2. Sä olet kyllä uskomaton hyvä kutomaan, ihan kuin ostetut sukat, kantapää todella siisti!
    Mä en katso Idolia, en Ruotsin enkä Suomen. Joskus joitakin Idolin lauluja nähny tuubissa... Laivakuvia voin aina katsoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on ollut aina tosi vaikea saada kantapäästä siisti, mutta näissä sukissa kantapää onnistui ekan kerran varsin hyvin. Poimin silmukat jotenkin eri tavalla, mutta en enää muista, miten! :-D Olisi pitänyt videoida kyseinen tapahtuma.

      Mäkään en katso enää Suomen tai muidenkaan maiden Idolia (ei sitä tosin ole tullutkaan enää useampaan vuoteen), mutta tämä Intian versio on kivaa vaihtelua perus-Idoleihin. :-)

      Hih, sinä ihailet laivoja sisältäpäin ja minä ulkoapäin. <3

      Poista
  3. Nyt on Nallella syytä olla tyytyväinen kun on saanut noin hienon peiton.Ja tosi nätit nuo äidillesi kutomasi sukat. Mun oli tarkoitus kutoa sukkia tai opetella uudestaan niiden tekeminen tänä talvena, mutta se sitten jäi.
    Täällä loppui viimeisin kausi Israelin Idolista viime vuoden lopun puolella, ja mustakin on aina mielenkiintoista kuunnella kilpailijoiden tarinoita, mistä ovat tulleet, mitä tehneet, taustat ym. Taso on mennyt ihan mielettömän upeaksi vuosi vuodelta, ja voittaja oli nuorimies jolla oli jo joku sopimus Jenkeissä, mutta korona pilasi suunnitelmat, onneksi. Mielenkiintoisinta tänä kautena oli se että neljänneksi tuli tyttö,jonka isä on suomalainen, ja hänen nimensä onkin Dorin Hirvi, sukunimi isältä tietenkin.
    Hienoja nuo laivat. Mä kaipaan noita laivoja, ja sitä helppoutta miten voi matkustaa toiseen maahan noilla laivoilla,ja vieläpä edullisesti.
    Hih, aika hyvin kestää kylmää tuo juoksija;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle on oikein tyytyväinen peittoonsa! Peitto olisi kuulemma saanut olla vähän isompikin, mutta isompaan ei neulojan kärsivällisyys riittänyt. ;-D Ehkäpä sinäkin vielä innostut kutomaan joskus, vaikka eihän se tietysti kaikkia innosta eikä tarvitsekaan. Minäkään olisin tuskin koskaan ruvennut kutomaan, ellei olisi ollut pakko. Minä kun käytän villasukkia vuoden ympäri, eikä kukaan tehnyt mulle sukkia, kun suvun virallinen sukkientekijä eli tätini oli kuollut, joten oli opeteltava itse neulomaan niitä.

      Sikäläinen Idol-kilpailukin kuulostaa mielenkiintoiselta, ja jännä juttu, että kisailijalta löytyi suomalaiset sukujuuretkin. Hirvi on aika hauska sukunimi, ja nimestä tulee heti monta (huonoa) vitsiä mieleen.

      Minäkin haluaisin päästä pitkästä aikaa laivalle. Laivassa matkustaessa on ihan omanlaisensa tunnelma. Olisi tuo satamakin lyhyen kävelymatkan päässä. :-)

      Olisi kyllä kiva tietää, miksi tuo mies juoksee aina ilman vaatteita. Toki onhan se helppoa, kun ei tule pyykkiäkään. :-D

      Poista
  4. Kyllä Nalle on saanut ihanan peiton! Tuollainen neulos kävisi hyvin huiviin. Kokeilin niitä viime talvena, mutta kolmea erilaista kokeilin ja yksinkertaisinkin kuvio jäi kesken!
    Katsoin noita videoita, varsinkin tuo siskosten video oli hauska. Jäi mietityttämään, että miten kävi tuolla syömistä rakastavalle pojalle? Aika hurja. En ole koskaan katsonut Idolsia, mutta toki sen konseptin tunne, kun sitä on tullut aina mainoksien aikana tai muulloin ja siitä ovat eri mediat kirjoittaneet.
    Täällä on kyllä päivä pidentynyt ja nyt on ollut ihania säitä, mutta tiet ovat täynnä vieläkin jäätä. Eli kannattaa ainakin täällä syrjässä kävellä kadulla! Mutta ehkä se tästä...

    Mukavaa kevättä sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena. <3 Nalle iloitsee peitostaan. Tuo kuvio kävisi tosiaan hyvin huiviinkin, mutta huivi on ihan kamalan iso neulottava! ;-D

      Minäkin tykkäsin siskosten videosta. Heidän välinen suhteensa kävi videosta hauskasti ilmi, vaikka ei kieltä ymmärtäisikään. En tiedä, miten syömistä rakastavalle pojalle kävi, kun se kohta meni minulta jostain syystä ohi. Harmittaa itseänikin!

      Minä katsoin alkuaikoina Suomen Idolia suurella innolla, mutta sitten kävi niin kuin tämmöisten ohjelmien kanssa usein käy, kun ne jatkuvat vuodesta toiseen, eli kyllästyin. En jaksa enää katsoa mitään kykyjenetsintäkilpailuja. Niitä on minusta jo aivan liikaa, ja monesti olen miettinyt, mistä suomalaisiin ohjelmiin löytyy kilpailijoita niin paljon, kun suomalaisia on kuitenkin aika vähän.

      Täällä tiet alkavat olla sulat niistä paikoista, joihin aurinko pääsee paistamaan hyvin, mutta esimerkiksi tuo meidän talon viereinen polku on vielä ihan jäässä. Yöllä on kuitenkin vielä sen verran kylmä, että tiet jäätyvät yöksi aina uudestaan. Olkaamme varovaisia!

      Poista
    2. Piti tulla vielä päivittämään sen ruokaa rakastavan pojan tilanne, kun katsotaan paraikaa seuraavaa eli teatterikierrosta. No siellähän sekin poika on, eli jatkoon pääsi! :-)

      Poista
  5. Näin korona-ajan (päättymisen?) kunniaksi voisit kokeilla neuloa FFP2 maskin kanssa. Jospa niin ei aivastuttaisi... ;)
    T.Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten erinomainen idea, mutta maski ei peitä silmiä. Vaan jospa otan maskin kaveriksi vielä visiirin, niin sittenpähän olisi silmäongelmakin ratkaistu. :-D Tai uimalasit olisi ehkä vieläkin parempi valinta. Sitten vain Seiskaveikkaa puikoille ja puikot heilumaan. ;-D

      Poista
  6. Oi Nalle! Nyt sait peittosi! Ja kaunis peitto onkin. Mä annan sulle pointsit noista pitsineuleista, mä en jaksa niihin keskittyä, vaikka haluisin. Ne on kyllä kauniita.

    Kyllä mun ymmärtääkseni voi olla villa-allerginen. Sopiskohan sulle neulottavaksi sen Dropsin Baby merino, missä on merinovillaa? Se on 100% merinovillaa.

    Lauluohjelmia en jaksa katsoa, mua ärsyttää esim. Vain elämää ja ihme tunteilu. Esiintyjät itkee, katsojat itkee, naapurin kissa itkee... En ymmärrä.

    Mutta noita shortsiheppuja olen nähnyt opiskeluaikana Jyväskylässä. Siellä niitä näki ihan talvitalvellakin, 10 asteen pakkasella. Hrrrh... (nimim. luovun kalsareista ehkä kevätjuhlaan mennessä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Menninkäinen. Pointseista ja kehuista. <3 Minä taas en pysty ymmärtämään, miten sinä jaksat neuloa paitoja. Minusta se tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta, ja tuon peiton neulominen vain vahvisti tunnetta. Olet kyllä kone. :-D

      Mä vähän jo kuukkeloinkin noita lankoja, ja tulin itsekin siihen tulokseen, että merinovilla saattaisi sopia paremmin. Tosin siinä pitäisi olla kai jotain muutakin laatua mukana, jos sukkia meinaa neuloa (olen ymmärtänyt, että merinovilla yksistään ei oikein kestä kovaa kulutusta, kuten sukissa pitäisi kestää).

      :-D Repesin tuolle "naapurin kissa itkee". :-DD Juu onhan ne itkuohjelmat aika ärsyttäviä, jos tunteilu menee liiallisuuksiin. Mä en kestä katsoa sitä Laulu rakkaudelle -ohjelmaa. Näin joskus siitä klipin ja äidillä ollessa pienen pätkän ohjelmaakin, ja totesin, että kiitos ei mulle.

      Jopas, vai on shortsiheppuja muuallakin Suomessa. Mutta miksipä ei olisi, kun tarkemmin ajattelee. Mä olen tosi huono talvipukeutuja, ja sitten onkin aina kylmä, ja talvi on olevinaan ihan kamala vuodenaika.

      Poista
  7. Heippa!
    Otin Rovaniemellä äidin luona olevasta kassista SeiskaVeikkoja ja laitoin puikoille. Välittömästi (sileät/liukkaat) verkkarit olivat täynnä lankojen säikeitä, nenä tukossa, silmät kutisivat ja yskin/aivastelin koko ajan. Ei tervettä! Kuka haluaisi enää pitää maskia vielä kutoessakin? Njääh.
    Minähän katson kaikki musiikkiohjelmat! ;) The Voice't, Vain elämää, Laulu rakkaudelle ja mitä kaikkia niitä on. Viime viikko jäi väliin, kun en todellakaan ehtinyt äidin luona istuskelemaan TV:n ääressä. No, parina iltana juu, jotta sain äidin -hätsiih- sukat tehtyä.
    Tällä puolella Helsinkiä on vuosia ollut Hesarin jakaja, joka kipittää kuljettamassa lehtiä aamuyöstä shortsit jalassa. Hrrr.
    Ha haa, mulla on kaksi jaksoa katsomattomia "Voiceja" tallennettuna ja sukkia kutomatta...
    Toivottavasti kevät kohtelee meitä hyvin! ♥ (Juuri nyt pitäISI jo alkaa tottumaan kaiken paljastavaan aurinkoon, kääks.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja huh! Kuulostaa ihan just samanlaiselta oireilulta kuin minullakin! Olin unohtanut tukkoisen nenän ja kutiavat silmät, mutta sain niistä hyvän muistutuksen eilen, kun löysin yhden kesken jääneen Seiskaveikka-sukan ja ajattelin tekaista sen loppuun. Kaamea olo, vaikka en edes neulonut kauaa. Ja se säikeiden määrä, mitä langasta irtoaa, on tosiaan tolkuton.

      Musiikkiohjelmat olisivat kyllä ihan kivaa viihdettä, ja harmi, että eivät oikein iske meikäläiseen. Joskus ennen katselin Vain elämäätä (sana tuskin taivutetaan noin, mutta mitä väliä :-D), mutta pikkuhiljaa sekin jäi. Siitä on tullut jotenkin liian ammattimainen ja laskelmoitu (minun mielestäni..).

      On toisaalta aika kiva juttu, kun on paljon lempparisarjojen jaksoja katsomatta ja voi vetää monta jaksoa putkeen. Minun seurattavani numero yksi nyt keväällä on ollut Australian MAFS (Ensitreffit alttarilla), joka pakko katsoa Youtubesta heti samana iltana, kun se on tullut Australian televisiosta, koska jaksot poistetaan Youtubesta niin pian kai tekijänoikeus- tms. syiden takia. Onneksi sarja loppuu käsittääkseni ensi viikolla, ja saan elämäni takaisin. :-D

      Mä olen kuullut postinjakajasta, joka kiertää jakamassa postia vuoden ympäri shortseissa ja t-paidassa, mutta en tiennyt, että joku jakaa Hesariakin samoissa varusteissa. Yöllä on vielä kylmempi kuin päivällä! Kääk.

      Juuri eilen katselin keittiötä, kun aamuaurinko osui työtasoille, että tarttis vissiin tehdä jotain. Aurinko voi olla joskus aika armoton!

      <3

      Poista
  8. Olipa hauska lukea tosta Intian Idols-kilpailusta. YouTube -pätkiä en vielä avannut, koska luin jutun oppitunnilla, kun oppilaat tekee tehtäviä ja "ope tekee töitä koneella" - mahtaisi niitä ihmetyttää, jos kajareista alkaisi kuulumaan intialaista poppia :D

    Hei mä kuuluun ihan samaan ryhmään kuin sinä eli siihen, joita kevään lisäntyvä ahdistaa tai synkistää. Luulin nuorempana olevani täyshullu (ja maailman ainoa tällainen ihminen), mutta muutama vuosi sitten mulle selvisi, että n. 20% (muistaakseni jotain tommoista) väestöstä on tällaisia. Suurin osa masistelee syksyllä, kun aivot reagoi valon määrän vähenemiseen, mutta meilla vähemmistöllä tulee sama reaktio, mutta päinvastoin eli siitä lisääntyvästä valon määrästä. Samasta jutusta kaikilla kuitenkin on kyse; aivot hetkellisesti nyrjähtää ja reagoi muuttuneeseen valon määrään. Tänä (ja viime) keväänä lisääntyvä valo ja häikäisevä auringonpaiste on kuitenkin tuntueet hyvältä. Varmaan johtuu osittain siitä, että kun ajat on synkät, niin auringonpaiste tuo jotain lohtua. Tai jotain, en tiedä - tai sitten mun aivot on vihdoinkin oppineet, että ei kannata nyrjähtää keväällä :D

    Mut hei, tarttis vissiin vielä vähän opettaakin jotain eli nyt mä lopetan tän "työn tekemisen", haha, ja vedän tunnin loppuun!

    Kivaa viikon jatkoa 💜💛💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella mielessäni tilanteen koomisuuden, kun ope tekee "tärkeitä töitä" koneella, ja sitten yhtäkkiä alkaakin kuulua jotain intialaista poppia. :-D Toki ainahan sinä voit selitellä tekeväsi jotain vertailevaa tutkimusta tms. ;-)

      Minä olen kanssa kuulunut aina ennemminkin niihin, jotka masistelevat (kiitos osuvasta sanasta!) ennemmin keväällä kuin syksyllä. Mun mielestä syksy on ihanaa aikaa ainakin valon määrän kannalta, kun valo alkaa vähetä illalla niin, että pystyy jo nukkumaankin. Mutta olipa helpottavaa kuulla, että keväällä masistelijoita on muitakin kuin minä! Tänä keväänä valoa on tuntunut tulevan jotenkin erityisen paljon, kun aurinko on paistanut viime aikoina melkein joka päivä, mutta en todellakaan valita. Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut vielä synkistellä, mutta saa nähdä, alkaako synkistely taas jossain vaiheessa. Ukkelilla on myös mielenkiintoinen tapa reagoida valon määrään. Hänellä oli pitkin talvea kaikenlaisia univaikeuksia (siis unettomuutta ja heräilyä), mutta nyt kun päivät ovat olleet aurinkoisia ja valoisia, ukkeli on ruvennut nukkumaan hyvin. Intialainen kai tarttee sitä aurinkoa päivällä, että pystyy yöllä nukkumaan. :-D

      Toivottavasti sait työpäiväsi kunnialla päätökseen! Mukavaa loppuviikoa! <3

      Poista
  9. Jaiks, oliko toi lenkkeilijämies oikeesti ilman paitaa???
    Hrrr. Ehkä karaiseekin, mutta minä jätän mieluusti karaisun muille ja menen vaikka saunaan. =D

    Olipa hauskoja juttuja Intian idolsista. Muistan kun Suomen idols tuli ensimmäisen kerran. Mehän tuijotettiin sitä koko perhe ja hurrattiin silloiselle Hanna Pakariselle tsemppejä omassa olohuoneessa. Oi että, siitäkin on "ihan pari vuotta".

    Kevät on niin ihanaa aikaa!
    Tein pakosta jälleen pari yövuoroa ja oli kyllä ylellistä voida ajaa kotiin valoisassa. (Ei sillä, nukkuminen hankaloituu sitten samanverran välittömästi....)
    Rakastan tätä aurinkoa! Koko kroppa on jotenkin niin hereillä ja valmiina kesään.

    Villalangoista. Mun ystävä teki mulle aidosta islantilaisesta villasta sen paidan silloin 50v lahjaksi ja kertoi jälkeenpäin samaa, että sai hillittömät allergiaoireet tehdessään ja itse asiassa loppupaidan joutui tekemään maski naamalla ja lääkittynä. (Mihin ystävät menevätkään vuoksesi? En ikinä pysty korvaamaan tuollaista epäitsekkyyttä. Ihana ihminen ♥)
    Joten en pitäisi ollenkaan outona noita oireita liittyen tiettyihin lankoihin. Kyllähän ne väkisin pölyää sitä villaa kun niitä käsittelee. Mutta harmillista tietenkin, jos on innostunut käsitöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on tuo mies ilman paitaa ja alapäässäkin on vain shortsit. Näin ukon taas tänä aamuna, ja siellä se veti pitkin Hakaniemen rantaa melkein munasillaan. :-D

      Mulla on ihan sama, että katsoin Idolsia silloin, kun oli Hanna Pakarinen, Antti Tuisku, Anna Abreu ja mitä näitä oli. Vastaavanlaisia ohjelmia oli silloin niin vähän, että niissä oli vielä jotain hohtoa.

      Kevät on kyllä ihanaa aikaa, kun kaikki (kesä ja kärpäset :-D) on vielä edessä, ja voi seurata, miten luonto herää talven jäljiltä ja miten muuttolinnut palailevat kaukaisilta mailta. Paitsi että täällä Jätkäsaaressa ei kyllä hirveästi mitään muuttolintuja bongata (onko lokki muuttolintu...). Voin hyvin kuvitella, että on pikkuisen erilainen fiilis ajella yövuoron jälkeen kotiin valoisassa kuin säkkipimeässä! Mä käytän nukkuessa (ympäri vuoden) unimaskia, mutta jännästi se keho tietää, että siellä maskin takana paistaa jo aurinko. :-D

      Voi sinun ystävääsi. <3 Mitä kaikkea ystävät tosiaan joskus tekevätkin. Mutta olisihan se harmittavaa jättää paita kesken, varsinkin jos paidasta ei enää puuttunut paljon, joten ennemmin sitten vaikka lääkittynä ja maski naamalla. Eilen yritin tehdä loppuun yhden Seiskaveikka-sukan, joka oli jäänyt kesken, ja se langasta irtoavien haivenien määrä oli kyllä ihan uskomaton. Mutta täytyy kokeilla muita lankoja. Uskoisin, että se auttaa, eikä neulomisharrastusta tartte jättää ihan kokonaan.

      Kivaa ja aurinkoista maaliskuun jatkoa, Vivi! <3

      Poista
  10. Kyllä nalle on nyt tyytyväinen ja niin olet varmaan itsekin! tuo mallikuvio näyttää samalta, kuin mitä tein joskus yhteen vauvannutun helmaan. Tykkäsin siitä silloinkin. Saan toisto ON kyllä puuduttavaa...
    Minäkin tykkään tuon langan tuntumasta ja siitä, miltä se tuntuu ihoa vasten. Värejä kaipailisin kyllä lisää.
    Olipa mielenkiintoisia laulujuttuja :) Niin erikoisia. Minä kaipaan ehdottomasti kotimaan laulutsembaloihinkin tuota vatsalappua ja sitten pelkkiä saamenkielisiä joikuja.
    ei voi olla totta tuo lenkkeilijä! Teepä sinä sama, niin päädyt nopeasti uutisten loppukevennykseen, tai sitten piipaa-autoon ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todellakin olen tyytyväinen, enkä vähiten siksi, että peitto tuli vihdoin valmiiksi. Lopputuloksella ei niin väliä. :-D

      Juu sama! Woolly Wood tuntuu tosi hyvältä ihoa vasten; ei ole karkeaa eikä liian kuumaa vaan sellaista pehmeää, kuin puuvillaa.

      Hih, mä en kyllä välttämättä kaipailisi niitä saamenkielisiä joikuja, ainakaan ihan pelkästään. Toki mausteena voisi olla muutama luikautus.

      Mä luulen, että piipaa-auto korjaisi ennen Maikkarin kavereita, jos vetäisin pakkasella rallia pelkissä shortseissa ja tissit lötkyten. :-D

      Poista
  11. Paljon on jo aikaisemmin kommnentoitu mitä itsekin olin aikeissa sanoa. Kommentoin nyt kuitenkin ettet täysin hylkää villalankoja vaan hakeudut lankakauppaan jossa asiansa osaava myyjä varmaankin osaa sinulle suositella vähemmän pölisevää tai pölisemätöntä lankaa. Langat ovat erilaisia riippuen kuidun laadusta, lammasrodusta ja siitä prosessista jonka lanka on käynyt läpi tullessaan langaksi. Esim. Merinovilla on pitkäkuituista ja varmaankin siksikin pölisee vähemmän kuin jokin muu villa. Merinovillaa löytyy myös vahvistettuna. Jotkin villalangat ovat tuntumaltaan lähes puuvillamaisia (Lang Jawoll, Wollmeise Twin, Frida Fuchs Remmidemmi Sock) jotka eivät pölise. Valitettavasti Novitan Seve ja nallukka valmistetaan halvalla hankituista villoista jotka eivät luonnollisesti laadullisesti ole kovinkaan hyviä ja usein edes tarkoitettu neulelangoiksi. Laatu voi vaihdella vuosittain ja jopa eri värien välillä. Valitettavasti en pysty sinulle itse suosittelemaan jotakin tiettyä lankaa, sillä itse neulon lähinnä ohuita (400 - 420 m / 100 g). Terveisin nimimekki Sevestä myös niiskuttava ja silmänsä kutisemaan saava neulojaj.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos paljon kaikista vinkeistäsi, Megi! :-)

      Mietin itsekin, että paras vaihtoehto olisi varmaan mennä hyvään lankakauppaan ja pyytää myyjältä apua. Mutta... mä olen vähän traumatisoitunut viimeisimmästä lankakauppakäynnistäni Savonlinnassa. Menin etsimään sieltä silmukkamerkkejä ja samalla rupesin katselemaan lankojakin, ja kysyin myyjältä apua, kun "olen neulonut vain Novitan langoilla". Myyjä meni huvittuneen halveksuvan näköiseksi, jolloin kysyin, että ai onko Novitan langoissa jotain vikaa. (Mulla ei silloin vielä ollut näitä allergiaoireita.) Myyjä vastasi jotain tyyliin "huomaat kyllä eron, kun neulot muilla langoilla...". Mulle jäi tuosta kauppareissusta vähän paskan maku suuhun, kun ajattelin, että myyjä yritti vain myydä omia lankojaan ja väheksyi siksi Novitan lankoja. Vaikka nyt onkin sitten käynyt ilmi, että myyjä saattoi olla ihan oikeassa. :-D

      Jotenkin on vain niin korkea kynnys mennä ihan lankakauppaan, kun neulon vain sukkia enkä ole muutenkaan asiaan millään lailla vihkiytynyt, kun taas Novitan lankoja on niin helppo ostaa Prismassa normikauppareissun yhteydessä. Mutta kyllä minä meinaan sinne lankakauppaan vielä uskaltautua. En ollut tajunnut, että Seiskaveikka ja Nalle ovat noin huonolaatuisia, mutta täytyyhän siihen olla syynsä, että monet karttelevat kyseisiä lankoja.

      Mukavaa kevään jatkoa! Nyt lähden kuukkeloimaan noita mainitsemiasi lankoja. <3

      Poista
    2. Hei,
      Oman paikkanuntani Lankamaailman olen todennut helposti lähestyttäväksi lankakaupaksi. Koskapa pääkaupunkiseudulla on myös heidän myymälänsä niin suosittelen visiittiä sinne. Kuten edellisestä lauseesta jo sai vihjeen kyseessä on lankamyymälä ketju, joten asioit asiakaspalvelijan et omaistajan kanssa. Heillä on myöskin varsin kattava valikoima edullisempia peruslankoja (no hinta kyllä on edelleen tuplat tai triplat Novitaan verrattuna) joten noviisia lankakauppa asioijaa ei säikäytä tiehensä heti ovensuulta erottuva Ihqu lanka pöytä jossa lanka maksaa < 30 € alkaen.
      Jos kuitenkin edelleen arastelet visiittiä lankakauppaan niin osassa Prismoja on valikoimissaan esim. Regian lankoja joka on perus hyvä Saksalainen sukkalankamerkki eikä ainakaan minua saa niiskuttamaan. Heillä on myös puuvillasukkalankaa josta olen muutamat kivat kesäsukat neulonut, jos haluaa neuloa muuta kuin villaista sukkaa.

      Poista
    3. No tulen oikaisemaan heti. Että paikallinen Lankamaailmani on kyllä naapurikunnan puolella. Helposti lähestyttävä yhtä kaikki.

      Poista
    4. Kiitos taas, Megi. <3 Olen käynyt pääkaupunkiseudun Lankamaailmassa joskus tosi kauan sitten, ja se jäi kyllä mieleeni ihan helposti lähestyttävänä kauppana. En muista, mitä varten kävin siellä silloin, kun en neulonut vielä silloin sukkia (koska en osannut! :-D), mutta ehkä se oli neulehameen tms. takia.

      Olin itse aikonut suunnata ensimmäiseksi Snurreen, kun näin kaupan aiemmin melkein joka päivä tuossa Kampissa ohi ajaessani (nyt kauppa on muuttanut jonnekin muualle). Mutta se näytti ulkoapäin vähän pelottavalta, juuri sellaisten superneulojien kaupalta. :-D Mutta tyhmiähän nämä tämmöiset ennakkokäsitykset ovat. Minua ei haittaisi se langan hintakaan, jos ei nyt ihan älyttömiä maksaisi, kun neulon kuitenkin sen verran vähän, että olisin kyllä valmis maksamaan laadusta. Eikä ne allergiaoireet ole todellakaan mitään kivoja.

      Kävin katselemassa tuota Regiaa, ja Prismasta näyttäisi tosiaan löytyvän. Tosin ainakin nuo löytämäni langat näyttivät olevan monivärisiä, ja itse tykkään enemmän nykyään yksivärisistä langoista, kun nuo pitsit ja palmikot erottuvat niistä paremmin. Mutta ehdottomasti kyllä katsastan tuon langan seuraavalla kauppareissulla. Kiitos. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3