tiistai 28. heinäkuuta 2020

Kahvia ja pullaa

Lähimatkailu jatkuu. Tällä kertaa oli vuorossa perinteinen kesäretki ystävän ja kummipojan kanssa, ja tänä vuonna retki suuntautui Loviisaan.

Ensimmäiseksi poikkesimme pikaisesti Strömforsin ruukkiin, joka sattui mukavasti matkan varrelle – ainakin jos ajeli pikkuteitä. Jos ei ole kiire, pikkuteillä ajeleminen on niin paljon mukavampaa kuin isommilla teillä, joilla ei ole yleensä edes mitään katseltavaa. Toki sekään ei ole toivottava tilanne, että tie menee niin pieneksi, että pitää alkaa miettiä, onko tässä tietä enää ollenkaan. Niin kävi tälläkin reissulla.


Minun täytyy vähän nolona tunnustaa, etten aiemmin tiennyt, mitä ruukki tarkalleen ottaen tarkoittaa. Jonkinlaista työpajatoimintaa kuvittelin ruukeissa joskus olleen, ja olin sentään oikeilla jäljillä.



Olisin kaivannut pajan näyttelytiloihin tarkempia selostuksia siitä, mikä mikäkin oli. Minä ainakaan en tunnista entisajan työvälineitä, saati sitten että tietäisin, miten/mihin niitä oli käytetty.

Pizzauunihan se siinä.

Wikipedia tiesi kertoa ruukin olleen varhainen teollisuusalue:

"Ruukki tarkoittaa historiallista teollisen metallintuotannon yksikköä Pohjoimaissa, etenkin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Ruukkien ympärille kehittyi kokonaisia kyläyhteisöjä.

Ensimmäiset ruukkialueet muodostuivat Suomeen jo Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla. Raudan ja kuparin lisäksi ruukeissa valmistettiin muun muassa erilaisia metallituotteita. Ruukit olivat lähes omavaraisia, ja niillä oli tyypillisesti muun muassa oma kirkko, koulu ja lääkäri. Ruukit olivat ikään kuin valtioita valtioiden sisällä, ja niiden yhteiskuntamalli oli hyvin hierarkkinen (kuulostaa minusta varsin erikoiselta, mutta Wikipedia kai tietää?).

Ruukinisäntä, eli ruukinpatruuna oli arvojärjestyksessä ensimmäinen, ja mestarit toimivat esimiehinä. Heidän jälkeensä tulivat ammattimiehet ja muut ruukin työntekijät. Ammattiin opittiin oppipoika-kisällä-mestari -järjestelmän mukaisesti.

Ensin yhteisöt olivat melko pieniä, mutta ajan mittaan ne kasvoivat, ja monet niistä muodostivat lopulta monipuolisia yhdyskuntia."


Seuraavaksi suuntasimme kohti Korsvikin kivikirkkoa, joka sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä Loviisan keskustasta. Noudatin taas uskollisesti Google Mapsin reittiehdotusta, eikä tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä, ennen kuin saavuimme kallioisen rinteen yläpäähän. Kallioillako tässä pitäisi ajella? Yksityistie-kyltit olivat myös aiheuttaneet hieman hämmennystä, mutta eipä kukaan ollut tullut ajamaan meitä tieltä poiskaan.

Kallion toisella puolella näkyi kuitenkin jotain tien tapaista, joten oli toivoa, että tie jatkuisi siellä. Ei siis muuta kuin huristelemaan yli kallion, ja niin selvisimme ehjin nahoin (ja autoin) tästäkin tilanteesta. Maastoauto olisi kyllä hyvä olla joskus olemassa.

Tästä tulikin mieleeni, että kun olin ajamassa eilenaamulla Kalasatamasta Helsingin keskustaan päin, näin vasemmalla kaistalla yhtäkkiä maastoauton, joka oli ilmiliekeissä. Koko auton etuosa oli tulessa, ja näky oli aika hurja. Onneksi kuski sai pysäytettyä auton ja pääsi itse autosta pois. Pian tapaus olikin jo iltapäivälehdissä.

Takaisin Loviisaan. Loppumattomalta tuntuneen yksityistieajelun jälkeen pääsimme vihdoin perille risteykseen, josta lähti kävelypolku kohti kivikirkkoa.

Täällähän on oikein opasteitakin.

Jos joku muu innostuu lähtemään Korsvikin kivikirkolle, annettakoon tässä siis pieni varoituksen sana: kirkkoa kannattaa lähestyä Korsvikintietä pohjoisesta päin, ei etelästä, kuten Google Maps yrittää ehdottaa. Pohjoisesta päin tultaessa tie on huomattavasti leveämpi ja hyväkuntoisempi, eikä tarvitse olla koko ajan pelko persiissä, että joku raivostunut maajussi ampuu kovilla, kun ajelee hänen yksityistiellään.
 
*****
 
EDIT 13.4.2021
 

Sain tiedon alueen tiekunnan puheenjohtajalta, että myös tuota pohjoisesta tulevaa tietä on syytä välttää, sillä tie on metsätie, ja se voi olla hyvinkin huonossa kunnossa. Korsvikin kivikirkolle ei saisi tulla lainkaan moottoriajoneuvolla, sillä moottoriajoneuvojen käyttö on sallittu vain alueen asukkaille. Lähin yleinen pysäköintipaikka on Valkon frisbeegolfradan pysäköintialue (osoitteessa Hiekkaharjuntie 47), josta johtaa kahden ja puolen kilometrin mittainen kuntopolku kivikirkolle.

 

Kunnioitathan siis alueen asukkaiden kotirauhaa ja saavut paikalle joko kävellen tai polkupyörällä.


*****
 

Suunnilleen puolen kilometrin mittaisen metsäpolun jälkeen saavuimme kivikirkolle, joka olikin vaikuttava ilmestys keskellä metsää.


Paikka on syntynyt niin, että jättimäiset siirtokivilohkareet ajautuivat jääkauden aikana paikalle ja muodostivat kasan, jonka keskelle jää viisi metriä pitkä ja kaksi metriä korkea luola.


Kirkon edessä on mäntytukeista tehty risti, ja vaikka kirkko ei mikään oikea kirkko olekaan, käsitykseni mukaan täällä on kuitenkin järjestetty joskus jotain kirkonmenojakin.


Lounaan nautimme Laivasillalla, minkä jälkeen tutkiskelimme Loviisan keskustaa.

Laivasillan suola-aittoja, joissa varastoitiin aikoinaan ulkomailta tuotuja tavaroita, kuten suolaa, tupakkaa ja mausteita.


Afrikkalainen käsityöpuoti Karamaloo.


Kadotetun rakennustaidon muistomerkki, joka on rakennettu Loviisan kirjaston homeongelmien takia tuhottavaksi tuomituista kirjoista.

Loviisan hotelli Hilton.

Keskustan kupeessa sijaitsevia maalinnoituksia piti tietysti myös tutkia. Loviisassahan on merilinnoituskin, Svartholman merilinnoitus, mutta me päätimme jättää Svartholman välistä, sillä ilmat eivät oikein suosineet, ja muutenkin olin siinä ymmärryksessä, että Svartholma oli ikään kuin Suomenlinna pienoiskoossa. Svartholma ei siis tuntunut oikein käymisen arvoiselta, vaikka olisihan se saattanut olla vaikka kuinka hieno paikka. 

Olen kirjoitellut Loviisan maalinnoituksesta jo aiemmassa Loviisa-postauksessani, joten ei sen historiasta enää sen enempää. Vaikka olin nähnyt linnoituksen bastionit jo aiemmin, ne tuntuivat nyt jotenkin jännittävämmiltä, kun niitä sai tutkia isommalla joukolla.

Bastioni Ungern.



Löysimme hämmästykseksemme bastionin katosta myös tikkuja, jotka näyttivät ihan tippukiveltä.

Kuva on harmillisesti hieman epätarkka.


Olin elänyt aina siinä uskossa, että tippukiveä saa hakea kaukaa Suomen rajojen ulkopuolelta, enkä vieläkään oikein tiedä, voisiko tämä olla sitä ihan oikeaa tippukiveä.

Tieteen Kuvalehti kertoo tippukivistä seuraavaa:

Tippukiviluolia esiintyy erityisesti seuduilla, missä kallioperä on kalkkikiveä. Euroopassa niitä on runsaasti muun muassa Sloveniassa ja Mallorcassa. Kalkkikivi koostuu enimmäkseen kalsiumkarbonaatista eli kalsiitista. Kun luolan katosta tippuu kalsiittia sisältävää vettä, kiviaines voi saostua kattoon puikkomaiseksi muodostelmaksi, niin sanotuksi stalaktiitiksi. Tippukivien syntyprosessi käynnistyy, kun sadevesi reagoi maaperän hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu hiilihappoa.

Bastioni Rosen.

Uutta elämää puskee bastionin seinästä.




Kahvittelupaikaksi löytyi Tuhannen tuskan kahvila Loviisan vanhastakaupungista.



Kahvilan takana sisäpihalla oli viihtyisä terassi, ja löysimme onnekkaasti yhden vapaan pöydänkin. Moni muu meidän jälkeemme tullut joutui odottelemaan pöydän vapautumista tai kääntymään kannoillaan takaisin.




Palvelu oli hyvin verkkaista, mutta onneksi meillä ei ollut kiire. Kahvia odotellessa oli hyvä ihmetellä varpusten pullakestejä.







Pitkällisen odottamisen jälkeen saimme eteemme harvinaisen kauniin kattauksen, ja kahvikin tuotiin viehättävässä kannussa. Hyvää kannattaa siis näköjään kumminkin odottaa.



Päivän kruunasi käynti hienolla Loviisan vanhalla hautausmaalla, jonne päädyimme ihan sattumalta. Hautausmaalla oli sekä uudempia että vanhempia hautoja, ja hautausmaan kaikkein vanhin osa näytti olevan ylimpänä rinteessä.

Portilla vastassa oli pytinki, jonka merkitys jäi hämärän peittoon raivokkaasta googlettamisesta huolimatta.


Katonharjassa olevista vuosiluvuista ja nimestä tuli mieleen, että ehkä tässä on jokun hauta, mutta tuskin kumminkaan? (Osaisiko joku sanoa, mikä tämä rakennus on? Vai onko tämä vain hautausmaan varasto? 😆)




Katkennut risti.

Parhaatkin päivät päättyvät joskus, ja niin kävi tämänkin kanssa. Muistot ja valokuvat kumminkin jäivät. 😘

26 kommenttia:

  1. Miten hauska tuo lintujen keskustelu onkaan ja niin ajankohtainen! Ihailin myös noita haustausmaakuvia, sillä itsekin tykkään vaellella hautausmailla ihan oudoissa paikoissa, sellaisissa joissa en tunne ketään. Ulkomaiset hautausmaat ovat niin mielenkiintoisia!

    Kun teitte retken Loviisaan, niin ette sitten tutustuneet ydinvoimalaan? :-) Kysyn siksi, että me joskus 1993 tai 1994 kävimme Ingalinan ydinvoimalaitoksen pihalla ja ruokalarakennuksen vessassa; ihan vain ilta-ajelu Vilnasta, jossa olimme yhden kaverin luona kylässä. Täytyy sanoa, että sen jälkeen nähtävästi voimalaitoksen turvajärjestelyjä on hieman kiristetty, että enää ei pääse ihan noin sinne!
    Nuo ruukit ovat tosi kivoja retkikohteita, olen suunnitellut kauan matkaa Matildedaliin, mutta aina olen kesät muualla enkä pääse sinne koskaan. Tuo Loviisan seutukin on minulle outoa; näytti tosi kivalta! Hauskaa viikkoa ja mukavia retkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen suuri hautausmaafani, mutta yleensä saan kuljeskella hautausmailla yksinäni. Nyt oli kuitenkin mukana semmoinen ystävä, jonka kanssa käytiin hautausmailla jo nuorena, yölläkin. :-)

      Ulkomaiset hautausmaat ovat aivan erityisen kiinnostavia, ja tästä tulikin mieleeni, että mullahan taitaa olla bolivialaiset hautausmaat vieläkin esittelemättä. Saapa nähdä, saanko koskaan tehtyä postausta niistä (heikolta ainakin näyttää, kun aika vaan kuluu).

      Ydinvoimala olisi todellakin kiinnostanut. Mutta Loviisan ydinvoimalan pihalle ei tosiaankaan pääse, vaan alue on portilla suljettu (selvitin tämän toki etukäteen netistä ;-D), ja Loviisan voimalaitos ottaa vastaan vierailuryhmiä "mahdollisuuksien mukaan". En arvannut edes kysellä vierailun mahdollisuutta, kun meidän "ryhmäkin" oli niin pieni ja kun on vielä tämmöinen aikakin. Aiemmalla Loviisa-visiitillä rämmin ties missä metsäpoluilla, jotta sain nähdä edes vilauksen ydinvoimalasta. Mitäpä sitä ihminen ei ydinvoimalan eteen tekisi. ;-D Olisi kyllä hienoa, jos ydinvoimalaan pääsisi piipahtamaan tuosta vain. Tosin jos niin olisi, saattaisi alkaa myös hieman pelottaa...

      Sama juttu mulla, että Matildedal olisi käyntilistalla, mutta enpä tiedä, millon sekin retki mahtaa toteutua.

      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  2. Mielettömän upea tuo heijastuskuva. Loviisa oli mulle jotenkuten tuttu lapsuudessa, sillä. äidin setä, joka oli eläinlääkäri,asui perheineen Loviissssa. Pari vuotta sitten olim Loviisassa lyhyellä vierailulla, ja tuli todettua että ihastuttava paikka(taisin postatakin siitä) ❤Kiitos kierroksesta Satu 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin nähnyt netissä niin monta kuvaa noista ruukin rakennuksista, jotka heijastuvat veteen, että pitihän se käydä minunkin ottamassa samanlainen. :-)

      Hauska kuulla, että Loviisa on sinulle lapsuudesta tuttu. Tavallaan se on minullekin, sillä asuin Loviisassa elämäni ensimmäisen vuoden. En tosin (tietenkään) muista siitä ajasta mitään. Mutta minulla on arpi leuan alla muistona Loviisan-ajasta, kun yritin nousta kävelemään ja löin leukani olohuoneen pöydänkulmaan. :-)

      Poista
  3. Ja hih, hyvä kuvasarja varpusten pullahetkestä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos viihdyit kierroksella ja tykkäsit varpusten touhuistakin. <3

      Poista
  4. Valtavan hieno kaupunki tuntuu olevan, vaikka äkkiseltään tulee mieleen Loviisasta ainoastaan se ydinvoimala. Paljon on kuitenkin nähtävää.

    Tuo Laivasillan alue muistuttaa sitä Ahvenanmaalla ollutta samantyyppistä hieman laajempaa aluetta. En muista paikan nimeä, mutta olet kirjoittanut aiemmin myös siitä paikasta.

    Kahvilan sisäpiha ihana ja astiat luovat kyllä tunnelmaa! Linnut ovat hauskoja tarkkailtavia ja nokkelasti keksivät helpoimman keinon ravinnon hakuun :-D

    Hautausmaat ovat kyllä rauhallisia ja kauniita joskus jännittäviä ja pelottaviakin riippuu omasta elämäntilanteesta ja mielialasta kuinka itse ne kulloinkin koen. Tuo mielikuvitus antaa oman säväytyksensä myöskin. Kuukkeloin minäkin hautausmaalla ollutta rakennusta, mutta tuolla nimihaullakaan ei tullut tulosta.
    Mutta veikkaisin kuitenkin että olisi jonkinlainen hautakammio ja sinne olisi haudattu ihminen/ ihmisiä. Lukaisin jälleen kerran Wreden hautausmaasta ja siellä kerrotii myös hautakammiosta.
    https://anjalankyla.fi/nahtavaa-ja-koettavaa/kirkkovuoren-hautausmaa/

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loviisa on tosiaan yllättävän kiehtova kaupunki. Pienihän se on, mutta ihan kivasti on kumminkin nähtävää päivän reissulle, ja varmasti olisi useammaksikin päiväksi, jos kävisi esim. Svartholman merilinnoituksella.

      Minäkään en muistanut Maarianhaminan samantyyppisen alueen nimeä, mutta onneksi google virkisti muistia: se taisi olla Merikortteli. Hyvin samantyyppisiä punaisia rakennuksia tosiaan kummassakin.

      Kahvila – ja varsinkin sisäpiha – oli iloinen yllätys puutaloalueen keskellä. Ihanaa, että on tuollaisia paikkoja, jotka säilyttävät oman tyylinsä kaikkien kahvilaketjujen puristuksessa. Ja lintuja voisi tarkkailla vaikka kuinka kauan. Ihmetytti vain, kun pöydälle jääneet pullapalaset saivat olla ihan rauhassa, kun kaikki linnut nokittivat tuota yhtä ja samaa palaa. Mutta jaettu herkku on kai paras herkku. :-)

      Hyvä huomio, että se riippuu tosiaan ihan omasta mielialasta ja elämäntilanteestakin, miten hautausmaat kokee. Ja mielikuvituksella saa loihdittua hyvin äkkiä vaikka mitä. En itse ehkä uskaltaisi mennä hautausmaalle pimeälle edes jonkun kanssa, kun alkaisin heti “kuulla” ja “nähdä” kaikenlaista. :-D

      Kiitos linkistä! Kävin lukaisemassa jutun, ja olikin kerrassaan mielenkiintoista luettavaa, niin kuin tuokin pirunportti-yksityiskohta. Jospa tuo rakennus on sitten tosiaan jonkinlainen hautakammio?

      Mukavaa loppuviikkoa! :-)

      Poista
  5. Kauniita paikkoja, mekin on kerran käyty. Halusin nähdä Schjerfbeckin maalaaman alttaritaulun Ruotsinpyhtäällä, mutta kirkko oli kiinni.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko näytti jo ulkoapäinkin varsin komealta, joten on varmasti käymisen arvoinen paikka. Meinasin valehdella, että en ole käynyt koskaan kyseisessä kirkossa, mutta sitten muistin, että siskonihan on kastettu siellä (jos en nyt väärin muista; pitäisi varmistaa äiteeltä).

      Poista
  6. Kiva postaus. Kahvila kuvassa näkyy kivasti paikallisia ihmisiä kahvilla.
    Heijastuskuva tosi hieno! Kivasti laitettu ikkunan nalleja kukkien sijaan :) Kivaa viikon alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon oli tosiaan kahvittelijoita, jopa ihan ruuhkaksi asti. Hieno juttu, että kahvila saa tuloja, mutta asiakkaan kannalta väenpaljous ei ole välttämättä kiva juttu, jos ei saa istumapaikkaa...

      Ikkunassa olevat nallet oli minustakin aivan ihania. Kolahti tällaiseen nalleystävään ja kovaa. :-)

      Mukavaa viikkoa sinullekin, Ulrika! <3

      Poista
  7. Pitäisikin muistaa, että niitä retkiä voisi tehdä joskus myös Loviisaan... Aina sitä vaan lähtee "merta edemmäs kalaan" kun Loviisaan olisi lyhyempi matka kuin vaikka Hankoon. Pistän tämän korvan taakse seuraavaa lomapätkää varten, kiitos vinkistä! :)

    Minä en ikinä luota Google Mapsiin juuri tuosta syystä, että se neuvoo mitä kummallisimpia reittejä. Jos kysyn kuukkelilta ajo-ohjeita, katson itse reitin läpi ennenkuin lähden ajamaan. Meillä on kyllä ihan toimiva ja hyvä Tomtomin navigaattori, johon kyllä luotan sokeasti ihan ulkomaillakin. :)

    Ihania kuvia olit taas napsinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että aika moni lähtee herkästi merta edemmäs kalaan, itseni mukaan lukien. Ne kiinnostavimmat jutut ovat muka aina kaukana. :-D Tänä kesänä ei tosin ole huvittanut lähteä oikein mihinkään, kun joka paikka on ollut niin täynnä ihmisiä. Koronaa en pelkää, mutta ärsyttää, jos ei saa haluamastaan ravintolasta pöytää/hotellista huonetta jne. First world problems...

      Minäkin olen havainnut Google Mapsin erittäin epäluotettavaksi monesti ennenkin. Intiassa olen ollut jonkin kerran jopa melkein kiipelissä, kun Google Maps on ehdottanut jotain reittiä, ja sitten olen päätynyt ajelemaan teille, jotka ovatkin osoittautuneet yksityisiksi.

      Meidän auto on mallia "ennen navigaattoreita", ja siksi on aina pitänyt käyttää Google Mapsia, vaikka eihän auton ajaminen ja kännykän räplääminen ole mikään maailman paras yhdistelmä. Mutta on kännykkä kuitenkin turvallisempi kuin sellainen jättiläismäinen maantiekartta, joka peittää koko tuulilasin, kun sen levittää siihen kojelaudalle. :-D

      Kiitos, S. <3

      Poista
  8. Oletko kaynyt Verlassa? En ole ihan varma onko se ruukki kun siella oli mielestani pahvitehdas, mutta hieno alue kumminkin. Viime kesana poikkesimme siella Kouvolan asuntomessujen jalkeen.
    Google maps tosiaan yllattaa joskus. Valilla hyvaan ja valilla huonoon. Korfulla ohjasi meidat semmoiselle polulle etta aasillakin olisi ollut hankalaa. Onneksi luovutimme suosiolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, että olisin koskaan käynyt Verlassa, vaikka asuimmekin joskus aika lähellä Verlaa. Kävin googlettamassa Verlan, sillä mun käsitykseni siitä(kin) oli aika hatara, ja näytti kyllä tosi kiinnostavalta paikalta. Kiitos muistutuksesta, Anu!

      Korfu-seikkailunne kuulostaa tutulta, mutta hyvä, että tajusitte luovuttaa ajoissa. Tie on ilmeisesti hyvin tulkinnanvarainen käsite? Toisaalta Google Maps on tosiaan joskus yllättänyt myönteisestikin, ja kai sekin on parempi kuin ei mitään. En ymmärrä, miten ennen pärjättiin ilman kännyköitä ja navigaattoreita. Paperikartoilla kai. Asuntovaunureissuilla lapsena me siskon ja äiskän kanssa suorastaan aina kilpailimme, kuka pääsee kartanlukijaksi iskälle... NOT. :-D

      Poista
  9. Mä ajattelin, että ruukit on vaan jotain vanhoja tehdasalueita, en tiennytkään niiden olevan "minivaltioita". Aika jännä. Ihana tosiaan tuo heijastuskuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuommoiset minivaltiot kuulostavat jotenkin hassun mahtipontisilta täällä peräpohjolassa, mutta ehkäpä ruukit tosiaan olivat sellaisia? Pitäisi varmaan perehtyä tähän(kin) asiaan tarkemmin.

      Kiitos. <3 Idea heijastuskuvasta ei ollut omani, kun olin nähnyt noita jo niin monta netissä. :-D T. nimim. Copycat.

      Poista
  10. Kiva retki!
    Minäkin kävin juuri Strönforsin ruukilla. Olen ihastunut noihin vanhoihin ruukkialueisiin, jotenkin kiehtovaa miettiä, että millaista on elämä aikoinaan ollut siellä. Oma suosikkini on Fagervik, jossa ei ole mitään turistipalveluita kahvilaa lukuunottamatta. Se on niin kaunis ja ainakin toistaiseksi rauhallinen.

    Täytyykin pitää Loviisa mielessä ja nuo linnoitukset.

    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein googlettaa Fagervik, kun en ollut kuullutkaan aiemmin moisesta paikasta, ja löysin vanhan postauksesikin paikasta. Näyttää tosi kivalta, ja bonusta rauhallisuudesta – jos se siis edelleen on sitä. Kiitos paljon vinkistä! <3

      Kivaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  11. Ah mikä idyllinen miljöö tuossa ylimmässä kuvassa, heijastukset ja kaikki <3 Sydämeni sykkii puutaloille. Ja nyt oikein kovasti Suomen kesällekin, kun en sinne pääse. Jotenkin haikea olo, mutta ei nyt auta itkut. En ole Loviisassa koskaan käynyt (ohi joskus ajanut tai siis ollut kyydissä), mutta voisi käydä – siellä näyttää kivalta! Ja nuo rauniot, aah!

    Hienoja nuo aitat ja tietysti tekisi mieli tutkia tuota “homekirjataloa”! Melko veitikoita nuo varpuset :D

    Tuo hautausmaa tuo hieman mieleeni täkäläiset hautausmaat. Harvemmin näkee Suomessa tuollaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idylliä oli niin Strömforsissa kuin Loviisassakin. Loviisan puutalojen kuvaaminen jäi jostain syystä harmittavan vähälle. Oli vissiin siinä vaiheessa iskenyt jo nähtävyysähky. :-)

      Aitat oli minustakin ihania, ja tuommoisessa olisi kiva yöpyäkin - tai aitassa ylipäänsä. Tosin vessaa niissä ei taida olla, eli enpä sittenkään taitaisi haluta yöpyä aitassa. En tiedä mitään hirveämpää kuin sen, että pitää lähteä yöllä jonnekin pusikkoon kusireissulle.

      Varpuset olivat kuulemma (tarjoilijan mukaan) tämän kesän poikasia - vai olisiko ollut jo toinen satsi? Joka tapauksessa olivat tosi tottuneita ihmisiin, ja suhasivat eestaas niin läheltä, että tukka meinasi lähteä päästä. (Noh, pientä liioittelua ehkä. ;-D)

      On muuten ihan totta, että tuo hautausmaa muistutti kovasti sinun kuvaamiasi hautausmaita! Tuommoinen vähän mahtipontinen (en nyt keksi parempaakaan sanaa tähän) tyyli on aika harvinaista suomalaisilla hautausmailla. Nykyajan hautausmaat varsinkin ovat todella persoonattomia ja hautakivet samalla muotilla väännettyjä.

      Poista
    2. Voiskohan tuo sinun kuvaamasi hautausmaa olla Katolisen kirkon? Täällä suurin osa katolisen kirkon hautausmaita, Suomessahan on pääasiassa evankelis-luterilaisia ja ne ovat just niitä tylsiä ja "steriilejä" :D

      Poista
    3. Kyllä tuo minusta oli luterilainen hautausmaa, mutta voin tietysti olla väärässäkin. Tuo hautausmaan vanhempi osa oli aika lailla tota mahtipontista tyyliä, kun sitten taas uudemmat hautakivet olivat niitä mustia/harmaita blokkeja. Olisikohan 1700- ja 1800-luvuilla ollut sitten vain niin eri tyyli hautakivissä kuin 1900- ja 2000-luvuilla?

      Poista
  12. Olipa autoilu reissulla vauhtia ja vaarallisia tilanteita 😁😁. Mä en tajua google mapsistä mitään , aina kun puhelinta kääntää niin kuva kääntyy ja en tajua missä mennään. Siis ihan kävellen (autolla en ees enää aja ).

    Jos sun piti googlettaa Ruukki niin mun kyllä piti googlettaa sana bastion kun en ole kuullut koskaan enkä nyt ihan tiedä vieläkään mikä se on.. syvennys ? 🤔
    Hauska tuo paikallinen Hilton ja ihanat pikku tipuset (tai ainakin hauskasti keksitty tarina,en oo ihan varma tykkäänkö ku ne syö lautasilta ) musta on kanssa näin "vanhemmalla "iällä tullut lintukyttääjä.. suosikkina harakat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhdista en tiedä, mutta muutama vaarallinen - tai ainakin arveluttava - tilanne kyllä nähtiin. :-)

      Juu, google mapsin kuva tosiaan kääntyy, jos kääntää puhelinta (vaikka kai senkin voisi estää jotenkin?), mikä aiheuttaa ylimääräistä jännitystä, jos puhelin kääntyy vahingossa, ja ollaan juuri silloin kriittisessä paikassa, esim. risteyksessä.

      Hih, en minäkään tiedä tarkalleen, mitä bastioni tarkoittaa. Luulin sen tarkoittavan linnoitusta, mutta nyt kun googletin, niin sinä taisit olla lähempänä oikeaa kuin minä. Wikipedia kertoo: "Bastioni eli vallisarvi on linnoituksen perusrakenne. Se on linnoituksen sisälle avoin nelisivuinen tykkiasema, jonka sivut muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Bastionit rakennettiin bastionirintamiksi siten, että ne pystyivät tukemaan viereisen bastionin taistelua eikä linnoituksen edustalle jäänyt katvealueita, joihin puolustuksen tuli ei olisi yltänyt." Eli jonkinmoinen uloke kai?

      Tervetuloa lintukyttääjien joukkoon. :-D Harmi kun täällä Jätkäsaaressa linnut ovat vähän vähissä. On tyydyttävä satunnaisiin lokkien ohilentoihin. Ja jotain pääskysiä lentelee silloin tällöin talon ympärillä isossa parvessa, mutta vauhti on niin hurja, että niitä ei ehdi paljon kyttäilemään.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3