lauantai 6. heinäkuuta 2019

Ei mikään pannukakku

On tullut näköjään pideltyä jonkinlaista kesätaukoa. Nyt tauko katkeaa kuitenkin ainakin hetkellisesti, sillä tuli käytyä (ensimmäistä kertaa elämässäni!) Ahvenanmaalla. Ahvenanmaa ansaitsee sanasen jos toisenkin sekä tietysti "muutaman" valokuvan. 😝

En oikein ymmärrä, miksi en ole koskaan aiemmin käynyt Ahvenanmaalla, kun Ahvenanmaa sijaitsee niin lähelläkin: pari tuntia autolla Turkuun ja siitä reilun viiden tunnin laivamatka Maarianhaminaan. Ehkä suurin syy Ahvenanmaa-boikotilleni on ollut kieli, sillä ruåtsin kieli ei oikein tahdo taittua meikäläiseltä. Eihän se taittunut nytkään, mutta suomella, englannilla ja kökköruotsilla pärjäsi oikein hyvin, ja jäi vielä henkiinkin. Kökköruotsin sekaan tosin pääsi livahtamaan espanjan sanoja, mutta väliäkö tuolla. ¡Sí! ¡Vámonos!

Enpä ole ennen ajanut laivaan sivuluukun kautta, mutta nyt tuli tämäkin koettua.
Ahvenanmaalla asuu vajaat 30 000 ihmistä, joista 11 000 asuu pääkaupungissa Maarianhaminassa. Pienuus onkin yksi Ahvenanmaan valteista. Kaikki on helposti hahmotettavaa ja helposti lähestyttävää, sellaista ihmisen kokoista.

 







Pienimmätkin tiet ovat Ahvenanmaalla erinomaisessa kunnossa, ja välimatkat ovat lyhyitä, joten Ahvenanmaa on ihanteellinen kohde sekä autoilijalle että pyöräilijälle.



Tai sitten ei...

Maarianhaminan pienuus tosin yllätti, ja voisin jopa moittia Maarianhaminaa hieman tylsäksi. Heti perään on toki myönnettävä, että Maarianhaminaan tutustuminen jäi aika vähälle, emmekä käyneet esimerkiksi merenkulkumuseossa tai museolaiva Pommernissa. Merikorttelissa (Sjökvarteret) tuli kuitenkin pikaisesti käväistyä.







Ahvenanmaata sanotaan Suomen omenatarhaksi, eikä suotta: peräti 70 prosenttia Suomen omenoista tulee Ahvenanmaalta.

Finströmin kirkko ja omenaviljelmiä.

Ilmasto suosii omenanviljelyä, sillä kevät tulee Ahvenanmaalle myöhään, jolloin halla ei enää uhkaa kukintaa, ja kesät ovat aurinkoisia ja syksyt pitkiä ja lämpimiä. 

Omenaviljelmiä näkee erityisesti matkalla Maarianhaminasta kohti pohjoista. Pohjoisella Ahvenanmaalla sijaitsikin meidän pääkohteemme, Geta-vuori.


Mikään oikea vuori Geta ei ole, sillä sillä on korkeutta vain 107 metriä. Meren rannalla tuommoinenkin korkeus tuntuu kuitenkin paljolta, kun vuoren laelta näkee niin kauas.

Getalle hurautti Maarianhaminasta reilussa puolessa tunnissa, eikä matkaa kertynyt kuin 40 kilometriä. Tarkoituksenamme oli kiertää Getalla noin viiden kilometrin mittainen luontopolku, Grottstigen (Luolapolku), jonka varrella luvattiin olevan muun muassa luolia, rotkoja ja kallionhalkeamia. Kuulosti varsin lupaavalta!

Getan laelle pääsee autolla, ja laella olevasta kahvila-ravintola Soltunasta saa luontopolun karttoja.

Maisemat Getan huipulta ovat huikeat.



Sitten ei muuta kuin matkaan! Polun alku löytyi helposti, ja reitillä pysyi helposti seuraamalla valkoisia puissa olevia nuolia.

Jo ensimmäinen nähtävyys polun varrella oli sellainen, että Getalle kannattaa tulla ihan jo pelkästään sen takia.

5000 vuotta sitten Geta oli pieni saari meren keskellä, ja ranta sijaitsi juuri tällä kohtaa. Hiekka, sora ja simpukankuoret huuhtoutuivat kaikki pois, ja jäljelle jäivät vain paljaat kivet, jotka muodostivat tämän muinaisrannan eli pirunpellon. Näitä kiviä ihmiset ovat sitten vuosien saatossa kasailleet erikorkuisiksi torneiksi.



Kivitorneilta polku laskeutui hiljalleen alaspäin, ja matkalla näkyi toinen toistaan uskomattomampia kalliomuodostelmia, luolia ja halkeamia.



Nämä muinaiskallioiden terassit syntyivät 1600 miljoonaa vuotta sitten, jolloin punainen graniitti pulppusi esiin maan syvyyksistä ja jähmettyi kallioksi.

Sissipäällikkö Tapani Löfving piileskeli Getan luolissa isonvihan (1700–1721) aikaan peräti viisi vuotta. Geta tarjoaakin paljon erinomaisia piilopaikkoja.




Käynti salaiseen puutarhaan, Linnatarhaan.
Salainen puutarha.

Djupvikinluolassa (tai noidankirkossa) on pidetty monet jumalanpalvelukset.

Tunnetuin jumalanpalveluksista taitaa olla vuonna 1714 isonvihan aikaan pidetty jumalanpalvelus. Getalaisilla oli tapana piiloutua mellakoivilta venäläisiltä luoliin ja pitää siellä sunnuntaisin pienimuotoisia jumalanpalveluksia. Kerran jumalanpalveluksen aikana getalaiset kuulivat venäläisten lähestyvän, ja luolan ovelle ilmestyi venäläisten jälkikoira. Koira alkoi haukkua ilmoittaakseen löydöstään, ja getalaiset luulivat loppunsa koittaneen. Yksi getalaisnainen keksi kuitenkin irrottaa sukkanauhansa ja kuristaa sillä koiran. Niin venäläiset eksyivät jäljiltä, ja hartaushetki jatkui yhteisellä Isä meidän -rukouksella: "Varjele meitä kaikelta pahalta!"

Tarina kertoo, että lämpiminä kesäöinä luolan yläpuolella voi vieläkin kuulla mystistä huminaa. Se on tuon venäläiskoiran siunaamaton sielu, joka siellä suhisee rauhattomasti ja ihmettelee, miksi sen hajuaistin piti olla niin hyvä kesäsunnuntaina vuonna 1714. (Lainaukset polun varrella olleesta kyltistä.)

Getan suuret kivilohkareet ja halkeamat jättivät kutakuinkin sanattomaksi.






Kivilohkareet ovat ajautuneet tänne sisämaanjään mukana 15 000 vuotta sitten. Osa lohkareista on pudonnut kallionrinteiltä, sillä ahvenanmaalaiselle graniitille on tyypillistä, että se hajoaa vaakasuoriksi levyiksi. Jään ja lämmön vuorovaikutuksesta jotkin kalliourat laajenevat, ja suuria lohkoja irtoaa "emäkalliosta". Viimeksi näin on käynyt vuonna 1996.


Lopulta polku laskeutui kallioilta alas Djupvikenin luonnonsatamaan. Poukamassa oli mukava istahtaa hetki ihailemassa upeita maisemia ja vihertävää vettä.

(Veden väri ei ole näissä Bloggerin kuvissa taas lainkaan sellainen kuin se luonnossa ja minun kuvissani on. Taidan kohta vaihtaa blogialustaa, kun kuvien värien laimeneminen suututtaa niin.)










Sitten olikin aika jättää meri taakse ja heittää vielä viimeinen silmäys Pohjanlahdelle avautuviin maisemiin.



Vajaan kolmen tunnin samoilun jälkeen olimme takaisin Soltunassa. Kierrokseen olisi saanut menemään helposti huomattavasti kauemminkin, jos olisi tutkinut kaikki luolat läpikotaisin.

Getan näkötorni.
Bomarsundin linnoituksen rauniot sijaitsevat itäisellä Ahvenanmaalla, eikä matka Maarianhaminasta Bomarsundiin kestänyt sekään puolta tuntia kauempaa.


Bomarsundissa aika tuntui pysähtyneen. Linnoituksen raunioituneet seinät sojottivat pystyssä maantien molemmin puolin, lampaat määkivät raunioiden keskellä olevalla niittyalueella ja paikalliset miehet metsästivät perhosia.


Toki nykyaikakin oli Bomarsundissa läsnä.

Bomarsundin kiinnostavin nähtävyys. 😎
Bomarsundissa järjestetään 10.8. Bomarsund Trail Run, ja nämä herrat saattoivat olla harjoittelemassa sitä varten.

Venäläiset aloittivat Bomarsundin linnoituksen rakentamisen vuonna 1832, kun Venäjä halusi vahvistaa uuden länsirajansa puolustusta (Venäjä oli saanut Suomen itselleen vuonna 1808 Suomen sodassa). Päälinnake oli linnoituksen mahtavin rakennus ja samalla myös Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus.

Päälinnake sellaisena kuin se joskus oli.

Päälinnakkeessa oli tilaa 18 000 neliömetriä, ja huoneita oli 246. Linnake oli kuin pieni kaupunki kirkkoineen, virastoineen, leipomoineen, vankiloineen, kaivoineen ja käymälöineen.

Linnake kohtasi loppunsa jo vuonna 1854, jolloin englantilais-ranskalaiset joukot hyökkäsivät Bomarsundiin. Päälinnake räjäytettiin muutama päivä hyökkäyksen jälkeen, eikä linnaketta koskaan jälleenrakennettu.


Bomarsund oli paljon hienompi paikka kuin olin osannut kuvitella varsinkin tuollaisena kauniina kesäpäivänä.

Bomarsundin silta.
Prästön luotsitupa.
Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna, Kastelholman linna, sijaitsee kivenheiton – tarkemmin sanottuna noin kymmenen kilomterin – päässä Bomarsundista.



Linna pienoiskoossa.
Kastelholman linnan tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä, mutta linna on rakennettu joskus 1300-luvulla. Linnassa ovat asuneet sekä Kustaa Vaasa että herttua Juhana III. Linna rakennettiin aikoinaan pienelle luodolle, mutta maankohoamisen takia vettä on nykyään enää kahdella puolella linnaa. Linnan viimeisin käskynhaltija, Stellan Otto Mörner, yritti saada linnaa kuntoon vuoden 1619 tulipalon jälkeen, mutta siitä huolimatta linna menetti vähitellen merkityksensä.

Vuoden 1745 tulipalo tuhosi linnan lähes täysin, mutta 1800-luvun lopulta linnassa on tehty useita laajoja korjaustöitä. On siis vaikea sanoa, mikä linnassa on alkuperäistä ja mikä on jälleenrakennettua.


Hauskinta linnassa oli vanhoilla puvuilla leikkiminen.



Kyllikki Yrjänäntytär.
Olisin halunnut pukea päälleni myös 12 kiloa painavan metalliverkkohaarniskan, mutten jaksanut nostaa hökötystä edes päälleni.

Samalla lipulla pääsi myös lähistöllä sijainneeseen Vita Björnin vankilamuseoon, joten sekin piti käydä katsastamassa.


Vankila oli pieni, ajalleen tyypillinen maaseutuvankila. Rakennuksen toisessa päässä sijaitsivat sellit, ja toisessa päässä oli vanginvartijan ja tämän perheen asunto. Näin vangit eivät olleet koskaan liian kaukana vartijan silmistä.

Vita Björniä käytettiin vankilana vuosina 1784–1975, minkä jälkeen rakennus entisöitiin ja avattiin yleisölle vuonna 1985 maamme ensimmäisenä vankilamuseona.

Vanginvartijan asuntoa.
Sellejä eri aikakausilta.
Oli mielenkiintoista huomata, miten vankien asuinolot olivat parantuneet vuosien kuluessa.

Kun 1800-luvulla tämänkokoisessa huoneessa asui yhdestä kuuteen vankia,



1950-luvulla tällaisessa huoneessa asui vain kaksi vankia:

Erilaisia kahleita.
Kävimme myös Vita Björnin vieressä olevassa kivassa kahvilassa testaamassa paljon kehuttua Ahvenanmaan pannukakkua.

Pannukakku oli ihan syötävää, mutta ei minusta kuitenkaan mikään mieleenpainuva makuelämys. Suurin puute pannukakussa oli se, että se ei ollut tarpeeksi makeaa. 😆

Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut, sillä säät suosivat, ja seurakin oli mitä parhainta (olin matkalla ystävän ja kummipojan kanssa). Ahvenanmaa oli siis todella myönteinen yllätys, ja paljon tuntui jäävän vielä näkemättä. Ahvenanmaalle on siis matkustettava joskus toistekin!

Palasimme Turkuun M/S Gracella, joka olikin paljon isompi ja uudenaikaisempi laiva kuin menomatkan Amorella.

Täällähän on autoja ihan sikin sokin.

Gracella oli selvästi panostettu yleisiin tiloihin, sillä oleskelupaikkoja hytittömille matkustajille oli runsain mitoin, ja lemmikitkin oli huomioitu kivasti.

Koiran käymälä.
En tosin nähnyt yhdenkään koiran käyttävän tuota käymälää, vaan useampikin karvainen kaveri näytti ruikkaisevan laivan kannelle. Mitä pidemmälle matka eteni, sitä enemmän kannelle ilmestyi pissalammikoita. 

Gracen ravintolat sen sijaan aiheuttivat hieman päänvaivaa. Emme halunneet syödä à la cartessa emmekä buffetissa, joten vaihtoehdoiksi jäi kaksi ravintolaa, Frank's ja Café Sweet & Salty. Frank'sin konsepti tuntui ihan liian monimutkaiselta, joten päädyimme jälkimmäiseen. (Frank'sissa ruoat tilataan eri tiskeiltä riippuen siitä, mitä haluaa syödä. Pizza tilataan siis pizzatiskiltä, nuudeliannokset nuudelitiskiltä jne. Juomat haetaan omasta pisteestään. Ruokien valmistumista odotellaan tiskin edessä, ja kaikkien ostettujen ruokien ja juomien hinnat ladataan kortille, joka käydään luetuttamassa poislähtiessä kassalla, jossa suoritetaan maksu. Kiitos, mutta ei kiitos.)

Café Sweet & Saltyssa sai ruokaa buffetperiaatteella sillä erotuksella, että ruoasta maksettiin ruoan painon mukaan. Hinta oli varsin kohtuullinen, mutta kahvila oli minusta aivan liian pieni ihmismäärään nähden, ja istumapaikkoja sai hakemalla hakea. Kaiken lisäksi kahvila sijaitsi aivan lasten leikkipaikan vieressä, jotta aikuiset voisivat istua kahvilassa ja vahtia samalla leikkipaikalla olevia lapsiaan. Vaikka tilojen välissä oli läpinäkyvä seinä, meteliä oli aivan liikaa minun makuuni.

Mutta jälkiruoaksi nautittu baakkelssi oli hyvää – ja tarpeeksi makeaa. 😆 (Vihreä väri johtuu kahvilan omituisesta valaistuksesta.)

Oletko sinä käynyt Ahvenanmaalla? Jos olet, mitä pidit?

21 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta Ahvenanmaa-kierroksesta💙Olen aina halunnut käydä Ahvenanmaalla, ja koska ruotsi om toinen äidinkieleni, tuntisin oloni tuolla varmaan kotoisaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit kierroksesta. <3 En ole tiennytkään, että ruotsi on toinen äidinkielesi. Tai ehkä olet joskus kertonut sen, mutta en vain muista. Olen ihan varma, että tykkäisit Ahvenanmaasta. :-)

      Poista
  2. Kiitos matkaraportista! Me ollaan käyty Affenanmaalla heinäkuussa 2011. Samalla lailla autolla Turkuun ja sieltä laivalla Maarianhaminaan. Me asusteltiin Maarianhaminassa ja tehtiin sieltä käsin reissuja. Käytiin noissa samoissa missä tekin plus Eckerössä. Kierreltiin aikalailla koko pääsaari ympäri.

    Minä olin meistä ainoa ruotsin taitoinen, mies ja äiti puhuivat ihan vaan suomea paikallisten kanssa. Hyvin onnistui.

    Pannukakku ei minustakaan ollut kovin ihmeellistä, ei pahaa, muttei mitään "out of this world".

    Ei niinkään tuolla reissulla, mutta silloin kun mentiin laivalla Ruotsiin koirien kanssa, meitä huvitti nuo koiravessat. Arvattiin jo kättelyssä, ettei ne tuollaiseen pissi saati käy kakkosella. Toinen pidätteli kiltisti koko matkan (mentiin yölaivalla) ja toinen herätti paluumatkalla aamuyöstä ja liritti kannelle.

    Voisin mennä Ahvenanmaalle uudelleenkin, siellä on meinaan paaaaljon geokätköjä. Haluaisin tutustua saareen pyöräillen ja ehkä mennä isojen paattien sijaan saaristolautoilla saarelta toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin halunnut käydä Eckerössä, jos olisi ollut hieman enemmän aikaa. Ja saaristolautoilla kiertely kuulostaa myös kivalta! En tosin tiedä, kuinka tiheään noita lauttoja menee, ja aikataulujen kyttääminen matkalla ei ole oikein minun juttuni. Mutta jos lauttoja kulkee samalla tavalla kuin losseja, niin sitten varmasti kokeilisin. Pyöräilymatkakin kuulostaa kivalta, vaikka toisaalta en ehkä ole niin pyöräilyn ystävä, että jaksaisin sitä päivästä toiseen.

      Suomella pärjää Ahvenanmaalla varmasti aika hyvin, mutta törmäsin myös muutamaan ihmiseen, jotka eivät tuntuneet osaavan suomea ollenkaan. Sitten puhuttiin enkkua. Tuo kieliasia ärsytti vähän muutenkin, kun piti koko ajan arvuutella, mitä kieltä pitäisi käyttää. Itse en käytä ruotsia kuin viimeisessä hädässä (varsinkin kun se menee kumminkin espanjan kanssa sekaisin), ja tämmöinen hätätilanne tuli vastaan esim. mökkikylässä, jossa yövyimme. Siellä meidät otti vastaan vanha pappa, ja arvasin heti, että nyt on parasta vain kaivaa kaikki ruotsin sanat muistista esiin. :-)

      Hih, hauska saada vessa-asiaan koiranomistajan näkökulma. Voin hyvin kuvitella, että tuommoinen omituinen laatikko ei inspiroi pissaamaan, saati sitten kakkimaan. Sinnikäs oli teidän koiruli, kun jaksoi pidätellä satamaan asti! :-)

      Ahvenanmaalla tuntui olevan tosiaan paljon geokätköjä! Olin katsellut niitä itsekin hieman etukäteen, mutta lopulta emme tulleet etsineeksi yhtään purkkia (paitsi yhden puolivahingossa). Seuraavaksi sitten Ahvenanmaalle geokätkökierrokselle!

      Poista
  3. Kerran oltiin muutama päivä ja tykättiin. Tota pannukakkua olen meinannut tehdä kokeeksi, mutta ei ole vaan tullut tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pannukakkua tekisi itse, niin siinä olisi ainakin se hyvä puoli, että saisi laittaa sokeria just niin paljon kuin tahtoo. ;-)

      Poista
  4. Ahvenanmaa on mun suosikki 🧡, ekan kerran olin sielä 9 vuotiaana kun isä opiskeli sielä merimieskoulussa , sen jälkeen olen ollut sielä niin monta kertaa että en voi edes laskea kertoja 🤭 Tiedä vaikka eläkkeellä muuttaiskin sinne 😊 Kivaa sunnuntaita 🙋‍♀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele, jos haluaisit muuttaa Ahvenanmaalle. On se niin tunnelmallinen ja idyllinen paikka. Ja ainakin näin Suomessa asuvan näkövinkkelistä myös riittävän erilainen, että tuntee olevansa melkein ulkomailla. :-)

      Poista
  5. Eipä ole tullut ahvenanmaan maaperällä käytyä kertaakaan, ainoastaan pysähdyttyä satamissa. Viime kesänä olisin voinut päätyä sinne suorittamaan yhtä harjoittelujaksoa, mutta lähinnä ruotsin kielen takia päätin pysytellä tukevalla maalla.

    Jos pidät muuten bloggerista alustana niin kokeile ladata kuvat johonkin kuva(pilvi)palveluun, joka sallii suoralinkityksen toisiin palveluihin eikä pakkaa kuvia niin paljoa kuin blogger. En kyllä osaa hetimmiten heittää yhtäkään sellaista palveluntarjoajaa ainakan ilmatteeksi, kun ei ole vuosiin tarvinnut enää kuvia netissä jakaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin olisi jäänyt Ahvenanmaa-harjoittelu välistä, ihan kielen takia. Kielivaikeudet ottavat erityisen paljon pattiin siitä syystä, että kirjoitin aikoinani ruotsista L:n, ja kuullun ymmärtämisestäkin tuli melkein täydet pisteet. Ei voi muuta kuin kysyä, että mitä järkeä on opiskella ruotsia (ja panostaa opiskeluun), kun kieltä ei kuitenkaan enää vuosien jälkeen osaa. Mur mur.

      Enpä ollut tajunnut, että värien muuttuminen johtuu kuvien pakkaamisesta. Kiitos tiedosta! Jotain asialle tarttis kyllä tehdä, mutta en tiedä mitä. Olen äärimmäisen huono käyttämään mitään pilvipalveluja, vaikka ukkelikin jaksaa koko ajan natkuttaa, että mun pitäisi tallentaa kuvani pilveen eikä ulkoiselle kovalevylle. Täytyypä pohdiskella asiaa. Meillä on intialainen suku jakanut kuvia muistaakseni jossain Googlen kuvajutussa, mutta nykyään kaikki taitavat jakaa kuvat Whatsapissa.

      Poista
  6. Tuntui kuin olisi pientä Ahvenanmaa-opaskirjaa lukenut, niin paljon oli asiaa ja kauniita kuvia! Ja kerrassaan ihanat sääolot saitte, mikä on kyllä tällaisella matkalla tärkeä seikka. Itse olen ollut Ahvenanmaalla vain kerran lapsena yli 20 vuotta sitten leirikoulun yhteydessä, mutta matkasta jäi hyvät muistot toisin kuin monista muista leirikoulumatkoista. Erityisesti muistan suuret jäätelötötteröt, jotka olivat isompia mutta edullisempia kuin mantereella (meinaan aina tässä kohtaa sanoa Suomessa, aivan kuin Ahvenanmaa ei sitä olisi!). Lapsena sitä näemmä arvostaa vähän eri juttuja kuin vanhempana, vaikka toki jäätelö herkullista on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tässä taas aika paljon kaikenlaista. :-) Muistelen jonkun joskus sanoneen, että yhdessä postauksessa saisi olla enintään kolme valokuvaa (jos nyt oikein muistan). Taitaisipa meikäläisen bloggaaminen loppua siihen, jos pitäisi noudattaa tätä sääntöä. :-D Kiva, että jaksoit lukea. <3

      On kyllä niin totta, että säällä on hirveästi vaikutusta matkakokemukseen, varsinkin jos on paljon ulkojuttuja, kuten meidän reissullamme. Oltiin kyllä tosi onnekkaita, sillä aurinko paistoi koko matkan ajan, ja vasta kun rupesimme palailemaan satamaan, pilvistyi. Nuo Maarianhamina-kuvat onkin otettu juuri ennen laivalle menoa.

      Lapsena arvostaa tosiaan ihan eri asioita kuin aikuisena. :-) Jos minut olisi laitettu lapsena rämpimään vaikkapa tuonne Getalle, olisin saattanut pitää sitä kuolettavan tylsänä. Itse muistan lapsuuden asuntovaunumatkoilta erityisesti ihanat aurinkoiset päivät Etelä-Euroopan rannoilla. Nyt aikuisena en jaksa yhtään kiinnostua rantalomailusta, ainakaan tuntia, paria kauempaa. Ehkä etelän polttava aurinko tuntui lapsena niin erikoiselta ja eksoottiselta, että se on jäänyt siksi niin hyvin mieleen.

      Poista
  7. Mahtipläjäys Ahvenanmaatietoutta! Ja kauniita kuvia, joista ei mun silmään väriä puutu, mutta ymmärrän hyvin harmituksen, kun itse näkee, miltä kuva oikeasti näyttää, muttei sitten toistu kuitenkaan täällä samanlaisena. On käynyt itselle ihan samoin.

    Teille sattui kuvista päätelleen mitä parhain retkikeli. Vaikuttaa ainakin mulla aika paljon siihen, millainen mielikuva jostain uudesta paikasta jää, vaikka kelit muuten ei sinällään ole mitään ongelmia.

    Ruotsia tulee itsekin enää missään niin vähän käytettyä/tarvittua, että sen puhuminen äkkiseltään jännittää. Ja vaikka kuinka skarppaa, menee silti pieleen. On jäänyt mieleen, kun sen ainoan kerran kun olen Ahvenanmaalla käynyt, soitin meidän mökin vuokraemännälle kysyäkseni, kuuluuko vuokraan liinavaatteet vai pitääkö tuoda itse. Käytin vaan vahingossa "Nattlinnen"-sanaa ja emäntä kovasti pahoitteli, että yöpaidat ei sentään mökin varustuksiin kuulu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun ymmärsit harmitukseni. Vaikka toisaalta tietysti harmillista, että olet kokenut samaa. En tiedä, ovatko muut blogialustat samanlaisia, vai onko tämä jokin Bloggerin ominaisuus/vika.

      Kelit vaikuttavat todellakin paljon siihen, millainen mielikuva paikasta jää. Ahvenanmaa tuntui auringonpaisteessa ihan joltain Strömsöltä. :-) Olisi ollut aika kaameaa, jos olisi satanut koko matkan ajan. Enpä varmaankaan muistelisi Ahvenanmaata samanlaisella lämmöllä kuin nyt.

      Kyllähän ruotsin taito (tai minkä tahansa muun kielen taito) ruostuu väkisinkin, jos kieltä ei käytä. Ei olisi ollut vaikea ylläpitää ruotsin taitoa, kun ruotsinkielisiä ohjelmiakin tulee niin paljon, mutta ainakaan mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista motivaatiota ruotsin kieltä kohtaan. Ruotsi ei tuntunut minusta koskaan koulussa pakolliselta pahalta tai vastenmieliseltä, ja opiskelin ihan innokkaasti sitä(kin), mutta eipä niistä opeista tunnu olevan mitään hyötyä.

      Kumma mökki, kun yöpuvut eivät kuuluneet hintaan. ;-D Minäkin muuten tiedustelin meidän mökkikylästä petivaatteista. Tosin tein sen kuitenkin varmuuden vuoksi sähköpostilla. Kirjoitin omasta mielestäni ihan virheettömän ruotsinkielisen sähköpostin, mutta jostain syystä sain vastauksen englanniksi. :)

      Ikean sivut ovat muuten näppärät, jos etsii jotain kodin esineisiin liittyviä sanoja eri kielillä. Olen hyödyntänyt Ikean espanjankielisiä sivuja paljon Etelä-Amerikassa, kun olen etsinyt milloin mitäkin paistinlastaa tai perunankuorijaa espanjaksi. Ja ruotsinkielisiltä sivuilta löytyivät näppärästi petivaatteetkin ruotsiksi.

      Poista
  8. Hyvä Ahvenanmaa-postaus!

    Minä olen käynyt yhden ainoan kerran Ahvenanmaalla ja sekin 80-luvulla. Muutamia hyvinkin tarkkoja muistoja on jäänyt reissusta. Ehdottomasti pitäisi joskus mennä uudestaan, etenkin kun mies lapset eivät ole ikinä käyneet Ahvenanmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahvenanmaalla oli minusta yllättävänkin paljon sellaisia kohteita, jotka saattaisivat kiinnostaa lapsia. Ja varmasti sitä miestäkin. :-) Suosittelen siis lämpimästi! Eikä ole pahan matkan takanakaan.

      Poista
  9. Kiitos päivän nauruista - tuo sitaatti ylhäällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvät. :-) Tulikin mieleeni, että en ole pitkään aikaan kasannut palapelejä. Miksiköhän, kun se on niin kivaa puuhaa. No varmaan siksi, että kaikki liikenevä aika menee nettisarjojen katseluun...

      Poista
  10. Mielettömän ihanat kuvat jälleen! Ja värejäkin näkyy ihan mukavasti :-)
    Oikean merikarhun näköinen tuo vanhaherra punaisen talon seinustalla istumassa. Puuttuu vaan merimieslakki ja piippu ;-D
    Runsaasti mielenkiintoisia kohteita ja oikein mukava opas Ahvenanmaalle matkustavalle. Nallekin päässyt haistelemaan historian havinaa ;-D
    Katselin muuten eilen iltasella Tv1 ohjelman Menneisyyden metsästäjät jakso oli Viikinkien Ahvenanmaa. Siinäkin mielenkiintoista tietoa Ahvenanmaan historiasta.

    Säätilalla on reissuihin suuri vaikutus: jos sataisi ja olisi harmaata niin varmaan reissukin olisi harmaa ja mitätön. En itse myöskään pidä liiallisesta kuumuudesta, koska silloin ei jaksa kyllä hirveästi tutkia ja liikkua paikasta toiseen.

    Mukavaa kesää sulle sekä Nallelle!

    -m

    Ps. Täytyykin kokeilla Ahvenanmaan pannukakun tekoa molemmilla versioilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Kiva jos sinun silmään oli kumminkin värejä. <3

      Tosiaankin pesukarhun näköinen mies! Oikein prototyyppinen. :-D

      Nalle on aina matkalla mukana. Tai ainakin melkein aina. Meksikossa se ei ollut, kun jäi mummollaan hoitoon. Silloin vielä vähän arvelutti eteläinen Amerikka, kun pelotti, että jos lentokentällä vaikka innostutaan tutkimaan nallea tarkemmin. Ja kyllähän niin kerran kävikin, Boliviassa, ja se oli nallelle aika traumaattinen kokemus.

      Ykkösen Ahvenanmaa-ohjelma oli minullakin taustalla auki, mutta en oikein jaksanut innostua siitä metallinpaljastimien kanssa huseeraamisesta pelloilla. Vasta kun Kastelholman linna tuli kuviin, meikäläinenkin heräsi. :-) On niin erilaista katsella telkkarista sellaisia paikkoja, joissa on itsekin käynyt.

      On kyllä ihan totta, että ei se liiallinen kuumuuskaan kiva ole. Muistan viime kesänä Virossa, miten hankala oli nukkua, kun hotelleissa ei ollut ilmastointia.

      Mie taidan jättää suosiolla Ahvenanmaan pannukakut kokeilematta. Tai toki niitäkin voisi soveltaa enempi oman maun mukaiseksi...

      Kiitos samoin! Nalle lähettää haleja! <3

      Poista
    2. Miten ihmeessä kirjoitin pesukarhun, kun piti kirjoittaa merikarhun. Kääk. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3