sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Putkimies soittaa aina kahdesti... tai sitten ei

Elämä maalla tuntuu olevan yhä edelleen varsin erilaista kuin kaupungissa. Yhtenä perjantai-iltana seitsemän jälkeen pihaan ajoi pakettiauto, ja pian selvisi, että putkimieshän se siellä oli. Mies oli menossa työpäivän jälkeen kotiin ja tuli tekemään vielä yhden pienen, kesken jääneen homman vanhempieni luokse. En mitenkään osaa kuvitella, että putkimies tulisi kaupungissa soittelemaan ovikelloa perjantai-iltana seitsemän jälkeen.

Pyhäjärven maalaismaisemia.

Yllätysvieraat ovat oma lukunsa. Yhtenä päivänä olimme juuri käymässä syömään lounasta, kun pihaan ajoi auto. Emme tunnistaneet tulijoita, ennen kuin mies soitti ovikelloa ja tuli esittelemään itsensä. Mies oli kuulemma iskän siskon mies. Lopulta autosta tulivat ulos myös iskän sisko ja heidän 25-vuotias tyttärensä (minun serkkuni siis), jota en ollut koskaan edes nähnyt. Iskän siskonkin olin nähnyt viimeksi 30 vuotta sitten mummon hautajaisissa.

Olin ensi alkuun ihan pöyristynyt, että kuinka ihmiset saattavat ajaa pihaan tuolla lailla mitään ilmoittamatta – ja vieläpä lounasaikaan. Kyllä meillä kaupungissa sentään ilmoitetaan tulosta etukäteen! Äiti ei ollut yllätysvieraista kuitenkaan moksiskaan vaan korjasi ruokalautaset kiireen vilkkaa pois (ruoasta ei olisi riittänyt kolmelle ylimääräiselle henkilölle) ja rupesi tekemään voileipiä. Minäkin selvisin järkytyksestäni yllättävän nopeasti ja rupesin keittelemään kahvia ja sulattelemaan pullia pakkasesta. Loppujen lopuksi vierailusta kehkeytyi oikein mukava, ja olimme iloisia, että siskon perhe oli tullut käymään, vaikkakin ilmoittamatta. Vieraiden lähdettyä neljän maissa pääsimme syömään jo sitä lounastakin. 😆



Jälkeenpäin mietin, että ehkä vierailu tuntui erityisen mukavalta juuri siksi, että emme olleet tienneet siitä etukäteen. Minä olen nimittäin vähän sellainen, että haluaisin tarjottavien olevan aina viimeisen päälle (siis silloin, kun itse olen emäntä), ja saan kehiteltyä asiasta helposti jonkinlaisen stressinkin, kun mietin, mitä tarjoaisin vieraille. Äidillä taas on jo sen verran ikää, että oma jaksaminen arveluttaa häntä, ja äiti saattaa herätä jo aamuviideltä miettimään tulevaa vierailua. Nyt kaikki hoitui ikään kuin omalla painollaan, mikä sai minut miettimään, onko sittenkään aina pelkästään hyvä asia, että ihmiset ilmoittavat tulostaan etukäteen. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan, eikä maailma kaadu siihen, jos pöydässä ei ole sitä kuuluisaa seitsemää sorttia. Tietysti jos kyläilypaikka on pidemmän matkan takana, saattaa pikkuisen harmittaa, jos väki ei olekaan kotona, kun ei tullut ilmoittaneeksi etukäteen tulostaan.

Paikallisia mansikkatiloja.

Olen nauttinut taas suunnattomasti siitä, että olen voinut tehdä pitkiä kävelylenkkejä ilman että tarvitsee olla koko ajan varuillaan. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnetta, kun tajuaa, ettei jokaista tien viereen pysähtynyttä autoa tarvitse tarkkailla epäluuloisena, vaan auton ohitse voi kävellä rentona ja luottavaisena. Medellínissä tien viereen pysähtyneet autot aiheuttivat aina pientä epävarmuutta, kun ei tiennyt kuka tai mitä autossa oli. Kaiken lisäksi kolumbialaisissa autoissa on usein tummennetut lasit, mikä oli omiaan lisäämään epäluuloa. Usein tuli mieleen, joutuisinko kohta mahdollisesti pyssynpiipun kanssa kohdakkain.

Yhtenä sunnuntaina minua pelotti ihan oikeasti. Olin menossa uudestaan sinne Medellínin käsityömessuille, mutten ollut muistanut, että yhdellä bussilla pääsisi ihan messukeskuksen viereen. Olinkin päättänyt ajaa metrolla lähimmälle metroasemalle Alpujarraan ja kävellä siitä vajaan kilometrin mittaisen loppumatkan messukeskukseen.

En ollut kuitenkaan tajunnut, miten tyhjä kaupunki sunnuntaina olisi. Tuo samainen alue oli arkisin todella vilkas, mutta sunnuntaina kaduilla ei näkynyt kuin muutama hassu ihminen. Yksin käveleminen autioilla kaduilla tuntui todella epämiellyttävältä, ja kaiken lisäksi käännyttyäni yhdelle pienemmälle kadulle viereeni ilmestyi auto. Luulin, että auto pysähtyisi, kun se hiljensi kohdallani vauhtiaan, mutta auto rupesikin ajamaan hitaasti vierelläni. Ahdistukseni kasvoi metri metriltä, kun näköetäisyydellä ei ollut edes muita ihmisiä, ja auto tuntui seuraavan minua. Yritin näyttää tyyneltä, vaikka mielessäni pyöri vain, että jos tästä selviän, niin hyvä on. (Tuossakin autossa oli tummennetut lasit.)

Auto seurasi minua ehkä sadan metrin matkan mutta lähti sitten menemään, ja minulle jäi arvoitukseksi, mistä tuossa oli loppujen lopuksi kyse. Ehkä kuski puhui vain kännykkään ja ajoi kanssani samaa tahtia ihan sattumalta? Tai ehkä autossa olijat arvioivat olemustani ja keskustelivat siitä, kannattiko minut ryöstää ja ampua kuoliaaksi? Joka tapauksessa, oli kyse mistä oli, kiitin onneani, että selvisin tuostakin kunnialla ja vahingoittumatta. Jos uskoisin johonkin yliluonnolliseen, saattaisin uskoa suojelusenkeleihin, koska olen selvinnyt elämäni aikana niin monesta sellaisesta tilanteesta, jossa olisi voinut käydä huonostikin.

Ei ole parempaa soutumaastoa kuin peilityyni järvi.



Kävin tekemässä eilen soutulenkin, kun oli niin tyyntä, ja muistin taas, kuinka ihanaa järvellä soutaminen voi olla. On oikeastaan aika hämmästyttävää, että soutulaite on kuntosalilla inhokkilaitteeni numero yksi, kun kuitenkin tykkään luonnonvesissä soutamisesta varsin paljon. Tuommoinen 7–8 kilometrin mittainen soutulenkki käy mielestäni jo ihan liikunnastakin.

Ulkomaalaisten mansikanpoimijoiden jokavuotisiin huvituksiin kuuluu hyppiminen läheiseltä sillalta järveen. Nyt nuoret olivat kehittäneet ihan uudenlaisen keinulautasysteemin.

Sillalta roikkui eräänlainen keinulauta (joka ei näy kuvasta), ja kulloinenkin hyppääjä (merkitty kuvassa nuolella) pääsi laudalle kiipeämällä sillan alareunaa pitkin. Sitten ei muuta kuin keinumaan laidalle ja hyppäämään siitä veteen!

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden lisäksi on tullut bongattua myös paikallisia kalastajia, jotka olivat lähteneet liikkeelle laiturillaan.

Mitä turhaa venettä hankkimaan, kun laiturillakin pääsee!
Sisiliskolla taisi olla perheenlisäystä tiedossa, kun oli niin paksu.
Isokoskelo on riemastuttanut poikueineen jo monena vuonna, eikä lintu pettänyt tänäkään vuonna.

Äiti, ota kyytiin!

Piti vielä kirjoitella muistakin jutuista, mutta ehkä lopetan tähän, ettei tule yliannostusta.



18 kommenttia:

  1. Mä en tykkää yllätysvieraista kun mä olen kotona aina ihan räjähtäneen näkönen, ponihäntä keskellä päätä ja kauheet vanhat 80- luvun verkkari- kotivaatteet , sänky petaamatta ja tiskit tiskaamatta . Mä sanon aika usein vieraile : hyvä kun tulitte niin tuli siivottua 😂😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mulla on sama ongelma. Nyt olin sentään kerennyt käymään just suihkussa, mutta tukka oli laittamatta, naamassa ei ollut meikkiä ja kotivaatteetkin oli mitä oli. :-) Kärsin varsinkin Intiassa siitä, kun ovella kävi milloin minkäkinlaista pimputtelijaa, ja mun kotipukeutuminen ei ehkä ihan sopinut intialaiseen siveyskäsitykseen.

      Mutta sänky on mulla aina pedattu. En nimittäin kestä petaamatonta sänkyä. :-D

      Poista
  2. Vanha sananlasku sanoo:"Syötä vierasta sanoilla, kunnes keitto kerkiäpi."
    Vieraat eivät olleet vaativia, kun pitkästä matkasta tulivat.Ainahan voi lisätä keittoon vettä, että riitti vieraallekin. Etiäiset saattoivat ennakoida vieraan tuloa tai viimeistään "ovikello" pystykorva, kun oli näköetäisyydellä. Maalaistuvat ja ihmiset olivat elämän näköisiä,tuvat hujan hajan ja ihmiset työvaatteissa.
    Ennen oli niin ja nyt on toisin. Nyt pitää hienostella ja kruusailla. Pitää arvata ottaa huomioon jo isätäväen TV-lempiohjelman aika. Tai sitten isäntäväki vetää kännykkänsä esille ja rupeeaa lukemaan niitä.
    Teillä oli kivat yllätysvieraat, kun eivät päällepäätteeksi moittineet tarjouksia.Sellaistakin on sattunut minulle Suomessa.
    Ei niihin enkeleihin tarvitse uskoa, mutta minulla on varmasti 15 suojelusenkeliä, ja niilläkin täysi työ suojella minua. Eivät onneksi tule näkyville, mutta on ollut hyvin monta "läheltä piti"-tilannetta.Ei ole ollut minun aikani lähteä tästä maailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sanonta. Nyt ei vaan keiton jatkaminen oikein onnistunut, kun ruokana oli possun ribsejä. :-)

      Mutta ennen asiat olivat todellakin toisin. Kylään poikettiin ilman etukäteisilmoitusta, ja jopa naapureilla kyläiltiin. Ja ehkä aina oli myös jonkinlaista vierasvaraa tarjottavaksi. Mullahan ei ole koskaan kotona mitään vierasvaraa, koska söisin ne itse kumminkin. :-)

      Isäntäväen lempiohjelmasta tuli mieleen, että minä tiedän aika tarkkaan äiskän lempiohjelmat ja varon soittamasta niiden aikaan. Nuorempi sukupolvi voi katsoa ohjelmat jälkeenpäin netistä, mutta vanhempi väki katsoo edelleen ohjelmat telkkarista silloin, kun ne sieltä tulevat.

      Ai kaamea. Minusta on aika törkeää, jos yllätysvieraat kehtaavat valittaa. Jos tulee yllättäen kylään, ei kyllä voi odottaa kovin kummoisia tarjoamuksia. Sitä paitsi fiksu yllätysvieras tuo mukanaan jotain tarjottavaa!

      Toivottavasti suojelusenkelit suojelevat sinua jatkossakin! Älähän nyt ylityöllistä niitä, etteivät rupea lakkoon. :-)

      Poista
  3. Nykyään kun on kännykät niin ei enään tule ihan puskasta vieraita,mutta muistan kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ihan Tel Avivin keskustassa, ja yllätysvieraita saattoi tulla välillä. Toisaalta tuollainen spontaanisuus on kivaa,.mutta kyllä mieluummin haluan tietää etukäteen vieraiden tulosta.
    Venezuelassa asuneena ymmärrän niin hyvin tuon tunteen kun voi kävellä ihan huoletta.Se on kyllä ihana tunne❤
    Upea tuo sisilisko, ja muutenkin taas tosi hienot eläinkuvat, kamerasi on tosi hyvä😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minunkin pitäisi valita, niin mieluummin valitsisin sen, että vieraat ilmoittavat tulostaan etukäteen. :-D

      On kyllä ihan mahtavaa, miten Suomessa voi kävellä kaduilla ilman pelkoa. Sitä ei oikein tajuakaan, ennen kuin on käynyt jossakin muualla, jossa tilanne on ihan toinen. En ole koskaan missään ulkomailla tuntenut oloani epämukavaksi joissakin paikoissa tai tilanteissa, mutta Medellinissä on sekin tullut koettua, vaikka kaupunki on muuten kuinka ihana. En tiedä sitten, kuinka suuri osa on kuvittelua ja kuinka paljon on ihan aiheellista pelkoa.

      Kiitos, Jael. <3 <3

      Poista
  4. Nyt katson suuremmasta eli tietsikan ruudusta näitä kuvia, (aiemmin puhelimella) ja tuo liskokuva on siis mielettömän upea. Kuten lisko itsekin, tuollaisen voisin ottaa lemmikiksi, aivan ihastuttava:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael. Suurin kunnia kuuluu sisiliskolle, joka oli ihan uskomattoman rohkea/luottavainen, kun ei lähtenyt karkuun vaikka tulin kuinka lähelle. Otin tuon kuvan vanhalla kamerallani, joka oli ollut mulla mukana soutureissulla, koska siinä on parempi zoomi, enkä ollut itse ihan tyytyväinen kuvan laatuun. Onkin ihana kuulla, että kuva miellytti ainakin sinun silmääsi. <3

      Poista
  5. Ihanat soutumaisemat! Minäkin tykkään mieluummin soudella kuin ajella moottorilla. Tosin vuosiin en tätäkään ole päässyt harrastamaan. Ojapahanen on niin heinittynyt ettei sitä pitkin enää joelle pääse :-(

    Muistan kuinka lapsena ollessani viikottain leivottiin pullaa ja leipää isoja satseja. Yllätys vieraita kävi useasti ja aina oli tarjottavaa.. Nykyisin vaikka siivoilen lähes päivittäin käy aina niin, että yllätys vieraiden tullessa kämppä on kuin pommin jäljiltä, eikä sitä tarjottavaakaan ole sumpin lisäksi :-D. Ja sittenkös nolotus on tapissaan. Muutenkin kyläily on paljon harvinaisempaa kuin ennen, tarvitaan suunnittelua milloin sopii tulla ym valmisteluja. Mutta mielelläni otan vieraita vastaan niin suunnitellusti kuin yllätettynäkin <3

    Ihanaa kesää <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ollut soutumaisemissa moittimista! Oli toki varsin pilvinen päivä, mutta toisaalta ei ollut yhtään tuulta, mikä toisaalta helpottaa soutamista ja toisaalta vaikeuttaa (kun ei ole tuulta antamassa vauhtia). Hieman kyllä nolotti soutaa, kun airot kitisivät niin kamalasti, että koko järvi varmasti kuuli, missä menin. :-D Veden heittäminenkään (airoille siis :-D) ei auttanut. Olisi pitänyt olla kai öljyä.

      Harmillista, ettet pääse soutamaan.:-( Enpä minäkään pääsisi, jos ei vanhemmillani olisi sitä mahdollisuutta. Paitsi että nyt tuli mieleen, että taisin taannoin lukea, että Espoossa saa vuokrata/lainata soutuveneitä jossakin, en muista missä.

      Minä en muista, että meillä olisi lapsena ollut leipomisperinnettä, siis muuta kuin sellainen satunnainen leipominen. Mammallani (äidinäiti) tuommoinen perinne kyllä oli, että leivottiin tiettyinä päivinä.

      Meillä on aina suht siistiä, mutta se tarjoomuspuoli on varsin heikoissa kantimissa. Jos siis haluaa kahvin kanssa jotain, kannattaa ilmoittaa ainakin varttia aikaisemmin, että kerkeän kauppaan. ;-D

      Ihanaa kesää sinullekin. <3

      Poista
  6. Olen nyt maalla ja täällähän kyllä tulee vieraita kutsumatta ja itsekin teen niin, mutta vain tässä kylässä. Harmittaa totisesti, jos kauempaa tulee vieraita eikä heille olisi mitään tarjottavaa tms. Lähin kauppa on sitten 40 km päässä. Onneksi pakastimessa on melkein aina jotain. :) Kaupungissa ei ole sitä vaaraa, että tulisi kutsumattomia vieraita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla eletään kyllä vieläkin monella tavalla varsin erilaista elämää kuin kaupungissa. Vaikka netti on maallakin ja tieto kulkee, niin elämä on kuitenkin käytännössä ihan toisenlaista. Maalla asuminen oli aiemmin minulle ihan kauhea ajatus, mutta vanhemmiten olen alkanut hieman lämmetä maaseutuelämälle.

      Näilläkin yllätysvierailla on matkaa kauppaan 32 kilsaa, ja se on kyllä aika matka, saati sitten 40 km. Vanhemmillani on sentään kauppa "vain" kuuden kilometrin matkan päässä, ja kauppa-autokin kulkee läheltä. Tosin vain kerran viikossa, ja pysäkkikin on niin kaukana, että sinne pitäisi kuitenkin mennä autolla.

      Kaupungissa kutsumattomien vieraiden tulon estävät jo ovikoodit, jotka laitettiin meidänkin taloon jokunen vuosi sitten. Jos ei tiedä koodia, ei pääse alaovesta sisään, ellei sitten satu pääsemään samalla ovenavauksella jonkun toisen kanssa.

      Mukavaa juhannusviikkoa! :-)

      Poista
  7. Nuo “kutsumattomat vierailijat” ovat asia, johon en vaan ikinä totu, vaikka en enää jaksa siitä kauhistua kuten ennen. :D Mies omistaa veljensä kanssa mökin Suomessa ja me mökkeilemme siellä Suomessa käydessämme. Koska mökkikunassa asuu paljon mieheni sukua, niin yllätysvieraita joskus tulee. Itse en stressaa tarjoiluista: emme yleensä tarjoa kuin korkeintaan kahvit ja jotain keksiä jos sattuu olemaan eikä kai kukaan mitään odotakaan. :D

    Kaikkein vaikeinta minulle on tehdä näitä yllätysvierailuita, kun mies saa päähänsä vaikkapa kauppareissun yhteydessä että poiketaanpa katsomassa onko se ja se kotona. Minä aina kauhistelen, että ei kai me nyt voida ilmoittamatta mennä ja mies vaan toteaa miksemme voisi. Olen pyytänyt, että mies varoittaisi minua etukäteen, jos tulee yllätysvierailufiiliksiä, sillä on hieman ahdistavaa kun on lähtenyt liikenteeseen jossain mökkivaatteissa tukka pystyssä ja sitten pitäisikin yhtäkkiä sosialisoida. :P

    On kyllä varmasti melko räikeä vastakohta hengailla Suomessa maasudulla (tai vaikka kaupungillakin) kuin kuleksia Medellinin kaduilla. Jatkuva varuillaan oleminen syö energiaa ihan huomaamatta.

    Ihania kuvia, tulee kesäsuomi-ikävä! Mutta onneksi siihen on luvassa helpotusta elokuussa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, mökkiyllätysvieraat kuulostaa pelottavilta. :-D Mä alan mökkiytyä jo vanhempieni luona ihan lyhyessä ajassa, ja parin päivän päästä saatan olla jo niin ruokoton, että en jaksa edes pestä aamulla tukkaa. Mutta onneksi mökillä kukaan tuskin tosiaan odottaa mitään kummempia tarjottavia.

      Minunkin ukkelini saattaisi saada tuollaisia päähänpistoja, että käydäänpä siellä tai täällä, mutta meillä on siinä mielessä (minun kannaltani) hyvä tilanne, että minä olen yleensä auton ratissa, joten minä myös päätän, minne auto menee. ;-)

      On kyllä niin totta, että jatkuva varuillaan olo syö energiaa. Sitä ei oikein tajuakaan, ennen kuin pääsee sellaiseen paikkaan, jossa ei tarvitse olla koko ajan pelkeillään.

      Ihanaa, että pääset nauttimaan Suomen kesästä. Toivottavasti elokuussa on oikein kauniit ja lämpimät ilmat! <3

      Poista
  8. Minä olen yllätyskyläilyiden vastustaja :D Meillä on useinmiten koti niin sekaisin ja sotkuinen, että todellakaan haluaisi yllätysvierasta sen kaaoksen keskelle. Minä tarvitsen ennakkovaroituksen ja nykyisin ei mikään vartti riitä mitenkään :D :D

    Huh, kun minuakin alkoi jännittämään tuo seuraava autoa Medellinissä. Jos menet vielä takaisin, niin olethan sitten todella, todella varovainen siellä.

    Tuollainen laiturivene on aivan loistava. Siinä voisi kalastella, lueskella ja ottaa aurinkoa vaikka useampikin ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vartissa ei kyllä paljon kerkeä. Korkeintaan tunkemaan enimmät tavarat kaappiin piiloon. :-D

      Lupaan olla Medellinissä varovainen. Omasta mielestäni olinkin, mutta joskus tuppaa unohtumaan tuollaiset yksityiskohdat, kuten että keskustassa ei ole pyhäisin ketään.

      Laituriveneessä oli muuten jonkinlainen moottorikin, kun siitä kuului putputus. Se on tietysti hieno homma, koska laituri voisi olla vähän hankalampi soudettava. :-D

      Poista
  9. Viime juhannuksena olimme uimassa kun kaveri soitteli, että poikkeavat. Saavuimme 2 min ennen vieraita, matkalla tilataksillinen porukkaa oli soittanut muutaman muunkin vieraan meille. Lopulta pihassa 10 vierasta. Ilta oli muvaka, vierailla omat pullot ja me tarjosimme mitä kaapista löytyi.
    Perheessä 4 lasta ja niiden kavereita lampsii meille koko ajan. Siksi kesällä jääkaapissa aina 4 makkarapakettia että voivat grillata. Pakastimessa jäätelöä ja kaapissa piparipaketti.
    Minä nautin kun kotona on elämää.
    Emäntä kulkee pihassa ryönävaatteissa, koska hoidettavana 1 ha puutarha. Vieraat eivät ole koskaan emännän asuja moittinut. Yritän kyllä pitää paitaa lähettyvillä, sillä saatan kykkiä kukkapuskissa yläosattomissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta!

      Touhunne kuulostaa oikein mukavalta. :-) Minäkin tykkään toisaalta siitä, että on ihmisiä ja elämää, vaikka toisaalta viihdyn hyvin yksinkin. Anoppilassa yllätysvieraisiin ja ihmispaljouteen on saanutkin tottua.

      Yläosattomissa kykkiviä emäntä nauratti. :-D Hyvä tosiaan pitää paita lähettyvillä, etteivät vieraat säikähdä. ;-)

      Mukavaa juhannuksen rippeitä!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3