sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Käsityömessuilla

Kävimme ukkelin kanssa käsityömessuilla, jotka järjestettiin Medellínissä tänä vuonna kymmenettä kertaa. Kyseessä oli siis juhlavuosi, ja näytteilleasettajia oli tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 450 kappaletta.

Kuvia tulee olemaan paljon, mutta tekstiä vähän, joten tämä postaus on varmaan nopeasti selattu. Kyynärpääni on taas ärtynyt ilmeisesti liiallisesta tietokoneella kökkimisestä, joten en viitsi rasittaa sitä enempää kirjoittamalla pitkiä sepustuksia.

Medellínin messukeskuksen eli Plaza Mayorin alue on minusta hieno ja arkkitehtuuri tummassa synkkyydessään minun silmääni viehättävää.




Olen ottanut nämä kaksi kuvaa joskus joulu-tammikuussa, kuten sinisestä taivaasta näkyy. Nyt on nimittäin taas palattu viikon poikkeuksellisen sateettoman ajanjakson jälkeen normaaliolosuhteisiin eli epävakauteen ja viileämpään ilmaan.

Messukeskukseen kuuluu useampi rakennus, ja tästä mentiin varsinaisiin näyttelytiloihin.


Ensimmäisessä näyttelytilassa oli perinteisempää käsityötaidetta, jollaista olin ajatellut messuilta löytyvänkin.




Toisessa näyttelytilassa kävi kuitenkin ilmi, että messujen tarjonta oli paljon monipuolisempaa kuin olin osannut kuvitellakaan.




Ihmettelimme väen vähyyttä, sillä olin kuvitellut, että messuilla olisi kova ryysis, kun oli tulossa äitienpäivä ja kaikkea. Totisesti toivon, että messuilla on tulevina päivinä vilkkaampaa, sillä muuten tuntuu kovin pahalta näytteilleasettajien puolesta, kun ei kauppakaan tietysti käy.

Tässä vaiheessa olikin hyvä pitää pieni tauko ja maistaa Las Barbas de Choclon antimia.

Aurinkoiset myyjät.
Maistoimme Azteca-maisseja, joihin tuli ainakin jotain juustoa ja chilijauhetta, jota ukkeli pyysi laittamaan reilusti, kun pääsi kerrankin itse vaikuttamaan chilin määrään. 😃

Maissit mahassa jaksoikin taas kiertää messualuetta.


Kävelykeppejä.
Soittimia.
Hauskoja kukka-alustoja.
Niin kauniita kynttilöitä, että eihän noita raski polttaakaan.

Piirustuspaikka lapsille.

Olin todella vaikuttunut sekä messujen monipuolisuudesta että työn laadusta. Kaikki käsityöt olivat todella taidokkaasti tehtyjä eivätkä mitään krääsää. Olin lähtenyt messuille sillä mielellä, että ostan tuolta läheisille viemisiä, mutta meninkin valikoiman edessä aivan lukkoon. En osannut ostaa yhtään mitään, kun en osannut päättää mitä ostaisin! Olen muutenkin maailman surkein tuliaisten ostaja, koska saan menemään jahkailuun ihan uskomattoman paljon aikaa. Haluaisin viedä ihmisille jotain sellaista, mistä he oikeasti pitävät, mutta eihän sitä voi koskaan etukäteen tietää, mistä toinen pitää ja mistä ei. Ei sitä tietysti olisi mikään pakko ostaa kenellekään mitään, mutta minä tykkäisin muistaa ihmisiä jotenkin. Onneksi messut jatkuvat ensi viikon loppuun, joten teen ehkä uuden (täsmä)iskun tuonne, kun olen vähän märehtinyt näkemääni.

Väriä ei messuilta puuttunut!



Vaatteitakin olisi ollut myynnissä (ja koruja, joita oli todella paljon, mutta ne jäivät kuvaamatta), ja ihastuin yhteen virkattuun hameeseen.

Hame näkyy tuolla rekissä muiden vaatteiden keskellä, ja se oli varmasti kaikkein räikeimmän värinen, mitä myyjällä oli. Mutta hame oli – kuten virkatuille vaatteille on tyypillistä – todella painava, ja aika hintavakin se minusta oli (450 000 pesoa eli 122 euroa). Toki virkattu hame on hirvittävän työläs tehdä, joten siinä mielessä hameella ei ollut hintaa juuri ollenkaan.

Ukkeli sentään osti paidan tästä puodista:


Ei ollut mikään ihan harmaa peruspaita sekään.

Näyttelyn viimeinen osasto olikin sitten sellainen, että siellä lompakko lauloi enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen. Siellä myytiin ruokaa. Nämä ruokajutut vetävät minua ja ukkelia messuilla aina puoleensa enemmän kuin mikään muu, eivätkä nämäkään messut olleet poikkeus. Mukaan lähti useampi pussillinen tavaraa, ja erityismaininta pitää antaa taas siitä, että kaikkea sai maistella ennen ostopäätöstä. Jos jäi hetkeksikään ihmettelemään jonkin kojun eteen, niin heti lensi eteen lusikka, jossa oli dulce de lecheä, mangomarmeladia, chorizoa tai jotain muuta vastaavaa. Isopersemuurahaiset (hormigas culonas) jäivät kuitenkin tälläkin kertaa ostamatta.


Ukkelin taivas: monta laatikollista mausteisia suolapaloja.
Messukäynti päätettiin, mihinkäs muuhunkaan kuin syömiseen. Söimme yhdessä messukeskuksen pihalla olevista ravintoloista, vaikkei olisi välttämättä ehkä niin hirveä nälkä ollutkaan.


Tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni vihreää mehua, johon tuli muun muassa pinaattia ja selleriä. Olin ihan ihmeissäni, kun mehu olikin hyvää. Tässähän löytää uusia makuelämyksiä!


Ukkelin "talon olut" ei ollut myöskään ihan sieltä perinteisimmästä päästä. Siihen tuli muun muassa tomaattia ja tabascoa.

Tilasin kala-annoksen, jossa oli tällä kertaa ihan oikeaa salaattiakin.


Eipä olisi tullut itselleni mieleen yhdistää kalaa ja ananaskirsikkaa (eikä tule varmasti tämän jälkeenkään).

Ukkelin "lounas" (varoitus kasvissyöjille):

Lautasellinen chicharróneja eli rapsakkaa possun kamaraa. Tyypillinen hinduateria.
Nyt mie vetäydyn takavasemmalle, eikun sori, etuoikealle.

24 kommenttia:

  1. Ompa siella hienoja tavaroita nayttelyssa. Voi olla etta valikoimaa on liikaakin, eli minullekin saattaisi kayda samoin. En osaisi paattaa mita ostaisin tuliaisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messut olivat kyllä todella myönteinen yllätys. Jos on jo ennestään päättämisvaikeuksia, niin tuollainen valikoima ei ainakaan yhtään auta asiaa. Vaikka toisaalta on tietysti hyvä, että on vara valita!

      Poista
  2. Minusta tuo ekan kuvan messuhalli (?) on ihan kamala :D Mutta siis muu ympäristö näyttää kyllä tosi kauniilta ja avaralta, silmä lepää. Toivottavasti sinun kyynärpääsikin kuntoutuu pian! <3

    Mielettömän upeita töitä käsityömessuilla. Olisi kiva päästä kokeilemaan noita värikkäitä ”makuukeinutuoleja”: niissä voisi olla mukava lukea ja keinutella itseään samalla. Kynttilät ihastuttivat minuakin väreillään ja kuvioillaan – ei todellakaan raaskisi polttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, eihän tuo messuhalli ollut mikään kovin esteettinen ilmestys, mutta ovatko messuhallit ikinä? Puolustukseksi täytyy sanoa, että halli ei näyttänyt livenä läheskään niin ankealta kuin tuossa kuvassa, vaan oli (minusta) oikeastaan aika tunnelmallinen. Toki joku toinen saattaisi olla toista mieltä. ;-D

      Tuollainen makuukeinutuoli olisi ihana parvekkeella. En tosin tiedä, miten käytännöllinen se olisi, kun asentoa ei voi ilmeisesti mitenkään säätää. Tuollainen puolimakuuasento on nimittäin ainakin itselleni aika paha tehdä mitään. Mutta aurinkoa tuossa voisi olla mukava ottaa, ja olisihan tuollainen väriläiskä ihana piristys silmälle :-)

      Poista
    2. Leenan kommentista tuolla myöhemmin tajusin, että taisitkin tarkoittaa tuota mustaa kuutiomaista rakennusta, etkä varsinaisen messuhallin ekaa tilaa. Ymmärrän hyvin, jos tuommoinen musta laatikko ei oikein viehätä.:-D

      Poista
  3. Oho, jo on ollut nähtävää (ja syötävää) messuilla! Oliko kaikki tuotteet "valmiita" vai oliko myynnissä lainkaan esim. kankaita ja lankoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tuotteet olivat valmiita, eli mitään käsityömateriaaleja ei ollut myynnissä. En tullut edes ajatelleeksi, että sellaisiakin olisi voinut olla, mutta nyt kun sanoit, niin olisihan se ollut kiva! Toisaalta ehkä parempi, että tarjolla ei ollut mitään neulelankoja, koska muuten rahat olisivat saattaneet loppua kesken. ;-)

      Poista
  4. Ihanat messut! Olisin tullut ihan hulluksi tuolla, löysin nimittäin joka kuvasta jotain mitä haluan ja ehdottomasti tarvitsen. Nuo värit ja materiaalit ovat kerrasssaan kauniita. Ihania tuoleja ja koruja, ja tuon mallinuken päällä olevan viitankin kotiuttaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu minäkin löysin messuilta hirveästi sellaista mitä ihan välttämättä "tarvitsen". :-D Viitta olisi myös minusta ihana, tosin saattaisin haluta jonkin hieman värikkäämmän version, esimerkiksi tuon turkoosin, joka roikkuu rekissä.

      Poista
  5. Voi ei, mun rahat olisi kyllä loppuneet tuolla! Niin upeita tavaroita, kaikki ne tuolit, korut ja kodin tekstiilit. Ja nuo viitat! Venäjällä kenttätöissä ollessa tottui siihen, että kun näkee jotain, jonka haluaa tai pitää ostaa (esim. jotain ruokaa), niin se on parasta ostaa heti, koska ei sitä ehkä ole seuraavana päivänä. Mutta tuollaiset käsityömarkkinat ovat tietysti toisenlaiset. Tulee juuri sellainen olo kuin sinulla, että ei osaa ostaa mitään, kun kaikki ovat niin hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin laskenut sen varaan, että otan mukaan vain tietyn määrän käteistä, niin en voi ostella ihan hirveästi mitään, kun tulee budjetin rajat vastaan. Mutta useimmilla (ellei kaikilla) myyjillä saattoikin maksaa myös kortilla, ja sehän tiesi uusia ongelmia. :-)

      Ukkeli sanoi samaa, kun pohdin tulevani messuille uudestaan ostoksille, että onkohan kaikkea enää silloin saatavilla. Tuolla oli kuitenkin niin vähän näköisesti ihmisiä, että en usko tavaran ihan heti loppuvan. Kääk, vai loppuukohan se sittenkin! Ei kannata varmaan jahkailla liian pitkään. :-)

      Poista
  6. Kivasti kaikkea tuolla, latinotaide on niin ihanan värikästä. Ihastuin niin silloin kun asuin Etelä-Amerikassa, ja harnikseni mulla ei täole mitään muistoja sellaisesta.Tallella on kuitenkin vielä Perusta ostettuja huiveja ja ponchon tapaisia, jotka tosin ovat yksivärisiä. Ruokapuoli on tietysti tosi tärkeää messuilla😃Täällå on nyt kiitos Euroviisujen Eurokylä ja ruokafestarit samassa paikassa, jota pitäisi mennä testaamaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P. S. Vihreä mehu onkin hyvää, ja kuulunut mun keittiöön jo vuosia. Mun suosikki on selleri+inkivääri+vihreä omena🍏+sitruuna🍋

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, että latinotaide on niin ihanan värikästä. Minä olen myös hirveän huono ostamaan itselleni mitään muistoja, siis esimerkiksi käsityötaidetta tai jotain sisustusesineitä. Ennemmin ostan sellaista, mille on oikeasti jotain käyttöä, kuten juuri vaatetta tai ruokaa. ;-D Ja jääkaappimagneetteja, joita keräilen.

      Ooh, käy ihmeessä testaamassa Euroviisujen ruokafestarit! Ja ota muutenkin ilo irti viisuista! Harvoin sitä ihminen pääsee kokemaan viisut ihan livenä. Vaikka itselleni saattaisi kyllä käydä niin, että se turistipaljous ennemminkin karkottaisi kuin vetäisi puoleensa.

      Myös tuossa vihreässä mehussa oli omenaa ja sitruunaa, ja vielä jotain muutakin, mitä en nyt enää muista. Kävi mielessä, että vihreää mehua voisi tehdä itsekin, mutta en taida kumminkaan viitsiä. En oikein "osaa" juoda mitään mehuja, smoothieita ja sen sellaisia, vaan mieluummin söisin nuokin mehuun tulevat ainekset (paitsi ehkä sen sellerin ;-D). Sillä tavalla tulisi kylläiseksikin.

      Poista
    3. Sieki keräilet jääkaappimagneetteja! Varmaan aika moni tekee niin, mutta mie olen yrittänyt pitää sen niin, että ostan yhden/paikka. Joskus kyllä tulee ostettua enemmänkin… tai saan niitä lahjaksi suvulta.

      Poista
    4. Hauska kuulla, että sinulla on sama harrastus! :-) Ja mulla on sama periaate, että yksi magneetti per paikka. Harmillista vain on, että en aina muistaa ostaa jääkaappimagneetteja joka paikasta, tai sitten muistan asian vasta lentokentällä. Meksikossa kävi puolestaan niin, että matkamuistokaupan myyjä pehmusti magneetin huolellisesti ja pakkasi sen ruskeaan paperipussiin, mutta kun pääsin kotiin, en löytänyt magneettia enää mistään. Olen ilmeisesti heittänyt magneetin vahingossa roskikseen, kun olen luullut sitä ruskeaksi paperikasaksi. Nyt on varmaankin lähdettävä jääkaappimagneetin takia uudestaan Meksikoon. :-)

      Poista
  7. Varmasti antoisat messut ja niin paljon on nähtävää riittänyt:) Nuo herkku kuvat vie kielen mennessään:) Leppoisaa äitienpäivä iltaa❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli iloa silmille ja suulle. :-)

      Kivat alkavat viikot sinne!

      Poista
  8. Tuliaisehdotus : kynttilät ja laukut , tollasia laukkuja ei varmasti euroopasta löydy 💌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä ehdotuksesta, Ulrika! <3 Kynttilöitä lähtee varmasti ainakin matkaan - jos niitä vielä seuraavalla visiitilläni siellä on!

      Poista
  9. Voi miten hienot messut. Mulle käy aina niin, että menen ihan tilttiin kaikesta näkemästäni ihanasta, enkä sitten osta mitään ja paluumatkan laukkuja pakatessa kiitän itseäni. Ja kotona sitten harmittelen, kun en mitään ostanut.

    Minä muuten tykkäsin tuosta ensimmäisestäkin mustasta rakennuksesta. Se oli aika tehokkaan tyylikäs kaikessa yksinkertaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun kotona harmittaa, ettei tullutkaan ostaneeksi mitään. Monesti en osaa matkalla (varsinkin jos on lyhyestä matkasta kyse) oikein keskittyä tuliaisiin, kun en tykkää muutenkaan viettää matkalla aikaa kaupoissa, mutta sitten kotona toivon, että olisin toiminut toisin.

      Ensi viikonloppuna olisi kirjamessut, ja tekisi mieli käydä sielläkin. Ei kyllä kannattaisi ostaa uusia kirjoja, kun vanhatkin on lukematta...

      Poista
  10. Valtavasti katseltavaa. Messut olis kivoja mutta kaveria messuille ei tahdo löytyä. Itse kuulun ihmistyyppiin joka ei liiku missään tapahtumissa yksin :-(
    En tiedä mistä tuokin johtuu, olo on vain hyvin vaivautunut kun ei ole kaveria jolle jutella samalla. Eli messuilut ovat jääneet hyvin vähiin...

    Tuo tumma rakennus on toisaalta kiehtova ja samalla luotaan työntävä.

    Todella hienoja noi ekan kojukuvan laukut. Tokan kojun korut ihan mielettömän hienoja. Tosin olisi vaikeuksia saada ne istumaan omiin arkisiin vaatteisiin :-D. Ohkaiset rannekorut kävisivät kyllä täälläkin käytettäväksi, hienoja ovat.

    Itse karsin mangneetteja jääkaapin ovesta kun raivostutti pyyhkiessä kerätä niitä pois :-)

    Miksiköhän tuolla oli väkeä niin vähän? Ja mehu näytti todella herkulliselta! Ruokamessut oliskin huippua.....

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi, että messuille ei löydy kaveria. :-( Mulla on vähän sama juttu, että mieluummin kiertelisin messuilla kaverin kanssa, mutta jos kaveria ei löydy, niin sitten menen yksin. Mun tapauksessani voi joskus olla jopa parempi mennä yksin, koska kaverilta saattaisi mennä hermo, kun mun pitää jäädä kuvaamaan joka ikistä nippeliä ja nappelia. :-)

      Tumma messurakennus on tosiaan toisaalta hyvin ruma ja toisaalta kaikessa yksinkertaisuudessaan aika kaunis. Mutta minä kyllä tykkään.

      Itsekin tykästyin noihin näyttäviin koruihin, mutta sinun laillasi jäin miettimään, minkä vaatteiden kanssa noita sitten käyttäisi. Pitäisi olla esimerkiksi aika avoin kaula-aukko, että voisi käyttää tuollaista jättimäistä kaulakorua, vaikka ehkä korua voisi käyttää myös muunlaisten vaatteiden kanssa. Mä olen niin huono ideoimaan ja yhdistelemään mitään, että parempi varmaan jättää kaulakorut ostamatta, ettei jää kaappiin kuljeskelemaan.

      Mikähän siinä muuten on, että en oikein osaa käyttää rannekoruja? Rannekorut olisivat itse asiassa tosi kivoja, ja kyllä mulla niitä jokunen onkin, mutta jotenkin tuntuu niin "turhalta" pitää ranteessa korua. Kaikkea sitä. :-)

      Mä pyyhin jääkaapin oven vissiin niin harvoin, etten ole vielä ehtinyt tuskastua magneetteihin. :-D

      En tiedä syytä väen vähyydelle, mutta jäin miettimään, että ehkä ihmiset käyvät täällä messuilla vasta iltasella. Boliviassa messut jopa avattiin vasta joskus viiden aikaan illalla, mikä oli minusta ihan ihmeellistä. Ja sitten messut saattoivat olla auki jonnekin yhteentoista asti, ja silloinhan meikäläinen on jo tutumassa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3