sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Munat kuin morsian

Lupasin aiemmin laittaa sen salamavideon, joten aloitetaanpa nyt sitten vaikka siitä, ettei se unohdu. Video ei kyllä ole mitenkään ihmeellinen, mutta se pitää tunkea tänne nyt vaikka väkisin, kun sen lataamiseenkin meni neljä ja puoli tuntia.

Laitoin videon alkamaan hieman ennen salamaa, kun alussa ei tapahdu mitään ihmeellistä. Videon katselemisen voi myös lopettaa heti salaman jälkeen, kun ei sen jälkeenkään tapahdu mitään ihmeellistä. 😀

Salaman kanssa samaan aikaan kuuluu myös jonkinlainen ääni, mutten ole keksinyt, mikä ääni mahtaisi olla. Ihan kuin jokin lintu, mutta miten linnun ääni sattuisi tulemaan juuri samaan aikaan salaman kanssa.



Aurinkokin on näyttäytynyt onneksi aina välillä, ja yhtenä päivänä näin hienon halon auringon ympärillä.

Halo hohti sateenkaaren väreissä, mikä ei tästä kuvasta oikein näy.



Sitten pitää päivittää Escobarin entisen talon, Mónacon, tilanne. Talohan räjäytettiin helmikuun 22. päivä, ja alueen raivaamiseen oli varattu muistaakseni kolme kuukautta.

Satuin lenkkeilemään lähistöllä heti räjäyttämisen jälkeisenä päivänä, joten talon tilanne piti tietysti käydä tarkistamassa.

Taloa ympäröivät kadut olivat tiukasti suljetut, ja paikalla partioi lukuisa määrä poliiseja. Rakennuksen jäänteet näkyivät kuitenkin naapuritalojen välistä, kun vähän jumppasi aidan päälle.

Muutama päivä myöhemmin, 26. helmikuuta, olin menossa kävellen Envigadoon ja päätin taas poiketa katsomassa, mitä talolle kuului. Raivaustyöt olivat tuolloin jo hyvässä vauhdissa.


Kun sitten kävin talolla tämän viikon alussa, reilut kuusi viikkoa räjäyttämisen jälkeen, sain yllätyksekseni huomata, että raivaustyöt olivat jo päättyneet, ja jäljellä oli enää tyhjä tontti.

Vartijan koppi oli kuitenkin jätetty paikalleen.

Kuten kuvasta näkyy, paikalla käy edelleen turisteja - nyt ihmettelemässä paikkaa, jossa Escobarin talo ennen oli.

Mielenkiinnolla odotan, milloin puiston rakennustyöt alkavat. Olisipa kiva olla täällä silloin, kun puisto valmistuu!

Muutama sekalainen kuva lenkiltä:

Punainen lenkkiselfie.

Vielä tuohon muutama vuokrataan-lappu mahtuisi. 

Tämä talo oli yksi vaihtoehdoista, kun etsimme uutta asuntoa. En tiedä, olisiko tuossa ollut kivempi asua, mutta sijainti olisi ainakin ollut parempi, kun Santafén ostoskeskus on aivan vieressä, ja metroasemakin on ihan lähellä. Nyt ehkä vähän harmittaa, että tuli päädyttyä tänne mäelle. 

Kävin alkuviikosta Santaféssä, kun sykemittarini sensorista oli patteri lopussa. En käytä sykemittaria kovin usein, mutta erikoistilanteissa siitä on minulle suuresti apua. Oman itsensä kuuntelu kun on joskus minulle vähän vaikeaa, ja helpottaa, kun näkee ihan konkreettiset lukemat, jotka saattavat kertoa mahdollisesta alipalautumisesta tai ylirasituksesta. Hommasinkin sykemittarin muutama vuosi sitten juuri tuon takia. Olin silloin niin sekaisin, etten saanut nukutuksi kuin tunnin tai pari (nekin huonosti), ja lääkäri käski harrastamaan vain sellaista liikuntaa, että sykkeet eivät kohoaisi yli 120:n.

Yritin kerran vaihtaa patterin itse, kun mittari ei toiminut jostain syystä kunnolla, mutta vaihto ei onnistunut, sillä en saanut patteriluukkua enää takaisin kiinni. Kun laite sitten tuli takaisin huollosta, huoltoraportissa luki, että "asiakas yrittänyt vaihtaa paristoa itse". Tuosta kerrasta opin, että patteria ei pidä mennä näpelöimään itse, vaikka kuinka mieli tekisi. Mutta missä ihmeessä minä patterin nyt täällä vaihdattaisin, kun kyseessä oli suomalainen Polarin mittari?

Pikainen googletus paljasti yllätyksekseni sen, että Medellínissä oli Polarin liike. Loistavaa!

Kuvaan saatiin myös yksi aktiivisen näköinen kaveri.
Tunsin suurta kansallista ylpeyttä, kun asioin Polarin liikkeessä - Kolumbiassa!

Palasin myös salille, vaikka sykkeet kertoivatkin, että kannattaisi ottaa ehkä vielä ihan rauhallisesti. Tähän uuteen saliin on ollut vaikea tottua, kun sali on jotenkin niin vaikea hahmottaa.

Salin edessä on hauska kahvila.

Eniten kuitenkin riepoo se, että painot ovat sekaisin paunoissa ja kiloissa. Pienet käsipainot ovat kiloissa, isot käsipainot paunoissa, levypainot ovat kiloissa ja kahvakuulat paunoissa. Mutta kyllä kai sitä tähänkin saliin taas tottuu, kun pakko on.

On kuitenkin kiva, että sali on ihan lyhyen kävelymatkan päässä El Tesoron ostoskeskuksessa, joten samalla reissulla voi hoitaa myös kauppahommat.

Tesoroon on tehty dinosaurusmaa. Talvella tuossa oli joulumaa.
Ämpäreiden ei luulisi ihan heti loppuvan.

Sunnuntaisin, kun käymme ukkelin kanssa yhdessä salilla, käymme aina syömässä salin jälkeen Mundoverden kulhoannokset.


Mundoverde on varsinkin viikonloppuisin niin täynnä, että yleensä paikkaa joutuu jonottamaan, joten minun on toisinaan kaivettava jonossa repusta välipalapatukka, ettei iske nälkäkiukku, koska nälkä on salin jälkeen aina hirmuinen.

Tesoron puiston nurmikko on sateiden ansiosta nyt paljon vihreämpi kuin pari kuukautta sitten.


Pyykkipäivä.
Varokaa tanssivia oravia.
 
Parvekekyttäämistäkin on tullut taas harjoitettua menestyksekkäästi.

Tämä talo sijaitsee jyrkässä ylämäessä, ja tuossa talon kulmalla on liikennevalot. Autot jättävät yleensä liikennevaloihin pysähtyessään reilun välin edelle olevaan autoon, koska autot saattavat liukua liikkeelle lähtiessään alaspäin.

Muuten saattaa käydä näin:

Yhtenä päivänä ukkeli tuli tuohtuneena kotiin ja sanoi, että mäessä oli jotain ainetta, joka teki mäen liukkaaksi, eivätkä autot meinanneet päästä mäestä ylös.

Paikalla olikin jo virkavalta ottamassa kuvia todistusaineistoksi. 

Risteyksessä oli sattunut onnettomuuskin, kun moottoripyörä ja auto olivat törmänneet toisiinsa.

Yhtenä päivänä ihmettelin jäteautoa, joka keräsi tien toisella puolella olevasta talosta punaisia jätepusseja.

Kun googletin tuon firman, selvisi, että firma kerää (muun muassa) vaarallista biologista jätettä. Mitä vaarallista jätettä tulee tavallisesta kerrostalosta pussikaupalla?  

Kävimme eilen syömässä yhdessä Medellínin parhaimmaksi luokitelluista ravintoloista, Carmenissa, kun onnistuimme saamaan pöydän päivän varoitusajalla. Otimme seitsemän ruokalajin maistelumenun viineineen, ja vaikka ruoka oli varsin hyvää, mitään erinomaista se ei kuitenkaan minusta ollut, enkä menisi paikkaan toistamiseen (tai sitten tilaisin listalta).

Tilapia-ceviche ja fermentoitua kookosta.


Taskurapu-empanada, aiolia ja jotain kalajuttua.
Jälkkäri. Meni ohi, mitä tämä oli.

Viinejäkin sai minusta aivan liian vähän, mutta enempää ei olisi varmaan tarvittukaan, sillä olemme molemmat poteneet tänään päänsärkyä. Mutta eipähän tarvinnut kuitenkaan laittaa eilen ruokaa, mikä on aina hyvä asia, sillä tämä emäntä ei osaa näköjään keittää edes kananmunia.

Hunnutetut munat. Kylläpä onkin houkuttelevan näköistä.

Eipä tällä kertaa muuta! 😘

18 kommenttia:

  1. Ukkosta ja salamointia on aina yhtä hienoa katsella :-D

    Kun osaisi niin poistaisi tuon sateen kohinan pois videosta, kuulisi muut äänet paremmin. Ennen ja jälkeen salaman kuuluisi ihan kuin linnun sirputusta. Salaman välähtäessä enemmänkin koiran ulvonta, voi toki olla ihmisenkin ääni muista kerroksista :-o

    Lenkillä nuo puut upeat juurineen, jotenkin pelottavatkin. Mielikuvitus meikäläisellä varmasti jylläis rankasti pimeällä.

    Ihania kuvia kaiken kaikkiaan, värikkäitä ja kesäisiä.

    Nolostuttava tilanne tuo patteri asia :-D :-D

    Oisko tuossa jätejutussa kyse siitä, että huoneistoon olisi kuollut ihminen ja ollut sitten siellä pidemmän aikaa? (Tai salainen labra, heh he)

    Aika piperryksiä ovat nuo maistelu menyt, lähtikö niillä nälkä?

    Ja miten ihmeessä onnistuit noitten munien kanssa :-o
    Palkkojako keittelit ;-)

    Mukavaa "virpojais"sunnuntaita sinne teille!

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas tuo ääni muistuttaa eniten jonkin linnun ääntä, mutta miten lintu osaisi kuikaista juuri samaan aikaan salaman kanssa ja vieläpä noin kovaa. No. tätäpä ei saa selville, vaikka kuinka pohtisi. :-)

      Nuo puut ovat minustakin vähän pelottavia. Vaikka olisi kuinka kaunis ja lämmin päivä, tuossa kohtaa on aina jotenkin synkkää ja pimeää, ja ilmakin tuntuu viileämmältä.

      Patterijuttu tosiaan ensi alkuun nolotti, mutta päätin sitten suhtautua asiaan huumorilla. Toisaalta se oli ihan hyvä opetuskin: kaikkea ei pidä yrittää tehdä itse. :-D Vaikka ei yksi patterin vaihto kyllä miltään rakettitieteeltä kuulosta!

      Jos taloon olisi kuollut ihminen, niin se ruumis olisi pitänyt paloitella ennen pusseihin pakkaamista, koska pussit olivat kuitenkin niin pieniä. Eipä tullut ruumis itselle mieleen. Mistä keksitkin. :-D

      Mä yllätyin, kun musta tuntui tuolla ravintelissa jo kolmannen annoksen jälkeen, että olin ihan täysi. Tosi omituinen juttu, kun yleensä mun täytyy vetää hirmuinen annos, ennen kuin olo tuntuu täydeltä. Ehkä se johtui siitä, että annokset piti syödä niin hitaasti (kun ei kaikkea tuotu tietenkään kerralla pöytään), ja ehkä ne viinitkin osaltaan hieman täyttivät.

      En tiedä itsekään, kuinka munista tuli tuollaisia. Laitoin ne kiehumaan, läksin tekemään jotain muuta, ja tulin kymmenen minuutin päästä tarkistamaan tilanteen. Taito se on tämäkin. :-D Täällä munia on erityisen vaikea keittää, kun ne aina jostain syystä hajoavat kattilaan. Ärsyttävää.

      Ai nyt on virpojaissunnuntai, enpä muistanutkaan. Mukavaa palmusunnuntaita sitten sinnekin! Virpokaahan ahkerasti! ;-D

      Poista
    2. Tarkotin tuolla ruumisjutulla sitä, että jos kalmo on muhinut pitkäänkin huoneistossa menee koko irtaimisto poistoon. Ensinnäkin huoneiston siivoo silloin jokin tehtävään erikoistunut porukka. Kaiken logiikan mukaan myös jätteet poistaa silloin erikoisammatti ryhmä. En kyllä oikeesti tiiä onko näin, mutta näin asian järkeilin :-D saattoi mennä kyllä pöpelikköön... Oliskohan salainen laboratorio se oikeampi vaihtoehto ?

      -m

      Poista
    3. No kylläpä mie käsitin väärin. :-) Hyvä, että selvensit! Tuo kuulostaa itse asiassa varsin järkeenkäyvältä, koska en keksi mitä muuta jätettä pitäisi hakea tuolla lailla suojavarusteissa ja erikoiskuljetuksella. Karmivaa, jos kyse on tosiaan siitä.

      Mutta kyllä se salainen laboratoriokin kuulostaa oikein hyvältä vaihtoehdolta. ;-)

      Poista
  2. Makee salamavideo. Musta se ääni oli kuin naisen kiljaisu. Jos joku muukin katseli salamojeja ja säikähti...?
    Kiva varmaan yrittää soheltaa paunojen ja kilojen kanssa. Toisaalta, jos yhtenä päivänä tekee vaan paunavärkeillä ja toisena kiloisilla, niin ei ehkä mene niin sekaisin.
    Mä niin nauroin tolle munankeitolle! :D Ihanaa, että on muitakin mestarikokkeja kuin minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mahdollista, että joku muukin katseli salamointia ja säikähti. Tosin tuo ei ollut ainoa tuollainen salama, vaan niitä oli monta, eikä kiljuntaa kuulunut muiden salamoiden yhteydessä.

      Jos minulta kysytään, niin paunat saisi poistaa kuntosaleilta ihan kokonaan. Inhoan paunoja syvästi. Ne vielä menettelevät, jos kaikki painot salilla ovat paunoissa, mutta tuo on kaikkein kamalinta, että painoja on sekä paunoissa että kiloissa. Ärsyttävää koko ajan räknata, että paljonko tämä nyt olisi kiloissa.

      Tuo olikin harvinaisen onnistunut munankeitto. Yleensä munat vain räjähtävät kattilaan, mutta nyt ne saivat oikein kuorrutuksenkin. :-D

      Poista
  3. Salamia on kiva katsella, varsinkin kun eivät lyö sinne missä itse on! Täällä missä nyt olen - yllätys yllätys en ole taaskaan Suomessa - on luvattu sateita, mutta ei ukkosta. On silti ihanan keväistä verrattuna Suomeen.
    En meinannut ensin tajuta tuota otsikkoasi, mutta tulihan se ilmi, että mitä tarkoittaa. Minusta keittiötaidot ovat yliarvostettuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina vähän pelännyt ukkosta, mutta täällä on ukkosia tähän vuodenaikaan niin usein, että olen jo aika tottunut niihin. Yhtenä päivänäkin olin kaupungilla, kun tuli ukkoskuuro, eikä siinä auttanut muu kuin talsia kaupungin katuja, vaikka ukkonen jylläsi ja satoi kaatamalla.

      Juu, samaa mieltä, että keittiötaidot ovat yliarvostettuja. Ruoasta on muutenkin tehty nykyaikana ihan liian iso numero. Joskus kaipaan sinne läskisoosin aikakaudelle, kun ruoka oli vain ravintoa eikä mikään hifistelyjuttu.

      Sinä taidat olla aika liikkuvaista sorttia. ;-) Keväisiä päiviä sinne, missä oletkin!

      Poista
  4. Komea salamavideo!

    Hienot puut tuossa lenkkikuvasarjassasi, latvat ja juuret näyttävät melkein samoilta.

    Miten niistä kananmunista on tuollaista tullut? Kerro salainen reseptisi huntumuniin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kepposka! Joskus kameralle sattuu tallentumaan jotain jännää, kun vain sinnikkäästi seisoo sateessa ja yrittää. ;-D

      Nuo puut ovat kyllä todella erikoisia. Ensimmäisen kerran en meinannut uskoa silmiäni, kun näin nuo. Tuossa kohtaa on (puiden ansiosta) myös aika synkkää ja vähän pelottavaakin.

      Huntumunien resepti on niin salainen, etten itsekään tiedä sitä. :-D Vaatii myös paljon tuuria, että munista tulee ihan täydellisiä. :-)

      Poista
  5. Upeita kuvia! Hieno tuo salamavideo, on nuo luonnon voimat vaan melkoisen vaikuttavia:) Onpas hauska tuollainen dinosaurus maa keskellä kauppakeskusta:) Leppoisaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut oikeastaan tykätä ukkosesta. Salamoita on niin kiva katsella. Nytkin muuten ukkostaa. :-)

      Melkein teki itsenkin mieli mennä tuonne dinosaurusmaahan leipomaan hiekkakakkuja. ;-)

      Mukavaa pääsiäisviikkoa sinullekin!

      Poista
  6. No voihan kääk. Mun pitäisi vissiin lopettaa kaikki liikunta, jos 120 olisi sykkeiden yläraja. Pelkkä leposykekin kun on yleensä yli 80 :(. Ollut aina, vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa. Muistan kun joskus parikymmpisenä olin pyörärasitustestissä (johon nykyään varmaan kuolisin), niin sykkeet hyppäsi samantien ulos asteikolta, mutta oleellista kuulemma oli, että palautuivat kuitenkin jossain järkevässä ajassa, en muista missä.

    Ukkonen on pelottavaa, mutta jostain syystä muualla kuin kotona en koskaan pelkää yhtä paljon. Paitsi kerran asuntovaunulla leirintäalueella Savonlinnassa, kun iski sen sorti ukkosmyrsky, että trombi heitteli puita kuin tulitikkuja vaunujen päälle. Meidän säästyi kuin ihmeen kaupalla.

    Vähän luulen, että siellä oli oikeasti kova halua päästä Escobarin talosta eroon, kun purkutyöt ja siistimiset hoitui noin nopeasti. Jos olisi ollut joku turhempi monumentti, olisi saattanut urakka venahtaa (vaikka siis eihän mulla oikeasti ole käsitystä siitä, miten nopeasti tai verkkaisesti siellä hommat yleensä hoidetaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää sykejutut ovatkin vissiin sellaisia, että niitä ei voi oikein vertailla, vaan tärkeintä on tietää juuri se oma normaali. Mulla taas leposyke on ollut aina tosi alhainen - jos kaikki on hyvin, alle 40 - ja näin on mullakin ollut aina (eikä se siis tarkoita, että olisin huippukunnossa tai jotain). Ja vastaavasti ei tarvitse mennä siellä yläpäässä kovinkaan korkealle, kun mulle tulee jo huono olo, vaikka joku toinen samanikäinen jatkaisi samoilla sykkeillä ehkä vielä ihan kevyesti. Leposykkeiden kohoamisesta voi päätellä aika paljon, samoin kuin juuri tuosta, jos sykkeet eivät palaudu rasituksesta normaalisti. Mullakin tuo 120 tarkoitti lähinnä kävelyä ja ehkä jotain kevyttä jumppaa ilman painoja. Mutta oli tuossa episodissa jotain hyvääkin: löysin pitkät ja rauhalliset kävelylenkit, kun ennen piti mennä aina hirveää vauhtia. :-)

      Trombi kuulostaa kyllä todella pelottavalta. Itse en ole koskaan joutunut selllaista kokemaan, mutta kun vanhemmat aikanaan rakensivat nykyistä taloaan, mäelle iski kai jonkin sortin trombi ja kaatoi tontilta yli 30 puuta. Onneksi tontilla ei ollut silloin ketään.

      Minäkin uskon, että täällä ei haluttu viivytellä yhtään Escobarin talon kanssa, vaan päätettiin laitettiin asialle piste niin nopeasti kuin mahdollista. Saa nähdä, milloin puiston rakentaminen alkaa. Varmaan pitää käydä säännöllisin väliajoin tarkistamassa, onko tontilla tapahtunut mitään. :-)

      Poista
  7. tosiaan ihan kuin linnun ääni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa se on lintu, joka säikähtää salamaa? Kai sellainenkin on mahdollista... :-)

      Poista
  8. Ukkoata ja salamointia in kiva kuulla täällä talvella, mutta Bambi ressun ne äänet saavat ihan hysteeriseksi. Onneksi räjäytettiin Escobarin talo, ja puisto on niin paljon parempi vaihtoehto,kunhan se valmistuu💚Vautsi, hienoa että Medellinissä in Polarin liike💙Mä tiedän tuon tunteen kun ulkosuomalainen näkee suomalaisen kaupan ulkomailla. Täällähän oli Iittalan ihana kauppa, mutta se ikåvä kyllå suljettiin
    Hah, tuo hunnutettu muna, no ei ihan kauhean houkuttelevan näköistä. ...Nämä sun postaukset herättää kaipauksen Etelp-Amerikkaan, joka mulle ili aika hyvää aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Bambia. <3 Eläimille ukkonen ja muut poikkeukselliset kovat äänet ovat varmasti pelottavia. Kun täällä paukuteltiin uudenvuoden aikaan paukkuja ja tuli jokin kova pamaus, kaikki koirat saattoivat alkaa haukkua yhteen ääneen, kun säikähtivät.

      En koe olevani mitenkään erityisen isänmaallinen, mutta ihmeellisesti ylpeys suomalaisuudesta herää, kun näkee esim. juuri jonkin suomalaisen merkin liikkeen. Ja yhdessä sisustuskaupassa näin Marimekon servettejä! Joku lukijani kertoi aiemmin, että Medellinissä on suomalainen kauppakin, mutta kaupan nimi ei rekisteröitynyt mieleeni, kun siellä myytiin muistaakseni lähinnä sisustustavaraa. Ei ollut minua kiinnostavia juttuja, kuten ruisleipää, suklaata tai makkaraa. ;-D

      No mikä on, ettei mun munat kelpaa? ;-D Pakko myöntää, että multakin jäi tuo räjähtäneempi yksilö syömättä. Aina ei voi onnistua. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3