keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Kolumbialaisia kirjastoja

Olin kuullut puhuttavan paljon hyvää Medellínin kirjastoista, joten piti käydä tutkimassa, pitivätkö puheet paikkansa.

Medellínin kirjastosysteemi vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin hieman sekavalta, sillä julkinen kirjastojärjestelmä kattaa monenlaisia kirjastoja: on ns. kirjastopuistoja (Parques Biblioteca), pilottikirjasto (Biblioteca Pública Piloto) sivutoimipisteineen sekä lähikirjastoja (Bibliotecas de Proximidad). Näiden lisäksi on vielä muita julkisia kirjastoja, jotka eivät sovi varsinaisesti mihinkään edellä mainittuun kategoriaan. Aloitankin yhdestä sellaisesta, EPM-kirjastosta, koska se oli aivan ensimmäinen kirjasto, jossa kävin.

EPM-kirjasto on jyhkeä rakennus aivan kaupungin keskustassa, Valojen aukion (Parque de las Luces) laidalla, ja se valmistui vuonna 2005. Kirjaston yhtenä tarkoituksena oli muuttaa aukion ilmettä ja tunnelmaa, sillä aukio oli aiemmin varsin huonossa maineessa, ja siellä viihtyivät lähinnä kodittomat ja huumeidenkäyttäjät. Tehtävässä on onnistuttu ilmeisen hyvin, sillä menneisyyttä ei huomaa nykyisellä aukiolla mitenkään, ainakaan päiväsaikaan. Lyhenne EPM tulee sanoista Empresas Públicas de Medellín, Medellínin julkiset yhtiöt, joka vastaa suurelta osin muun muassa kaupungin energian- ja vedentuotannosta.

Ensimmäinen hämmennyksen aihe EPM-kirjastossa oli se, että sinne ei käveltykään sisään noin vain, sillä ovella oli vastassa metallinpaljastin ja läpivalaisulaite laukuille. Kun oli päässyt näiden läpi, piti todistaa tiskillä henkilöllisyytensä jollakin tavalla (suomalainen ajokortti kelpasi). Sitten tiskiltä sai tilapäisen vierailijalätkän, jolla pääsi kirjaston puomien läpi. Kaikki tämä tuntui ärsyttävän hankalalta, ja ajattelinkin, että jos kaikkiin kirjastoihin meneminen on yhtä vaikeaa, kirjastokäyntini tyrehtyvät kyllä heti alkuunsa.

 
Kirjaston pohjakerroksessa oli jonkinlainen keittiövälinenäyttely, jota en jaksanut tutkiskella sillä hetkellä sen tarkemmin.

Ensimmäisen kerroksen sanoma- ja aikakauslehtiosastoa.



EPM-kirjasto on erikoistunut tieteeseen, teollisuuteen, ympäristöön ja teknologiaan, ja se näkyikin kirjastossa selvästi. Romaaneja kirjastossa ei ollut (tai ainakaan minä en niitä huomannut), vaan kaikki kirjallisuus oli asiakirjallisuutta.

Kakkoskerroksen istuinalue.

Kirjastossa on panostettu myös selvästi tietokoneisiin ja työskentelytiloihin, sillä kumpiakin oli paljon.





Avonaisten tilojen lisäksi rauhallisempaa paikkaa kaipaaville oli pieniä, lasiovin erotettuja opiskeluhuoneita, joista en tullut kuitenkaan ottaneeksi kuvaa.

Mielenkiintoisia erikoisuuksia olivat kirjahissi, joilla kirjoja (tai muuta aineistoa) siirretään kerroksesta toiseen, sekä laput, joissa käskettiin jättää luetut kirjat pöydälle. Myöhemmin tulin huomaamaan, että samaa käytäntöä noudatetaan muissakin kirjastoissa. Ilmeisesti kirjat päätyvät varmemmin oikeille paikoille, kun henkilökunta laittaa ne takaisin hyllyyn.

Ylimmässä kerroksessa oli kattotasanne, josta näkyi Parque de las Luces.



Katolta näkyi myös ostoskeskus Gran Plaza, jossa sijaitsee suosikkilounaspaikkani.


Kyseessä on lounasravintola nimeltä Kamil, josta saa monipuolista, terveellistä ja maukasta kotiruoan tyylistä ruokaa. Buffetista saa valita lautaselleen mitä haluaa, ja ruoasta maksetaan painon mukaan. (Siis ruoan painon; ei oman painon. 😀)

Tyypillisiä annoksiani.
Lautaselliseni ovat maksaneet 9 400–14 900 pesoa (2,6–4,2 euroa), eli hinta ei ole todellakaan paha.

Keskustan tuntumassa sijaitsee myös pilottikirjasto (Biblioteca Pública Piloto), joka on perustettu jo vuonna 1955. Maailman ensimmäinen julkinen pilottikirjasto perustettiin Intiaan vuonna 1951, ja toinen pilottikirjasto rakennettiin UNESCOn päätöksellä Medellíniin vuonna 1952. Kirjasto sijaitsi alun perin toisaalla Medellínin keskustassa, mutta muutti 1960-luvun lopulla nykyiseen paikkaansa.

Medellínin ensimmäinen pilottikirjasto. (Kuva täältä.)



Myös kirjastoauto liikennöi pilottikirjaston alkuaikoina ja toi kirjat lähemmäs ihmisiä. (Kuva samasta paikasta kuin edellinenkin.)


Pilottikirjaston sisäänkäyntiä oli vähän vaikea löytää, ja sain kiertää koko rakennuksen, ennen kuin lykästi. Ovella oli varashälytin, mutta muuten kukaan ei kysellyt mitään, vaan sisään ja ulos sai liikkua ihan vapaasti.

Heti ulko-oven vasemmalla puolella oli lastenosasto, joka näytti varsin kivalta ja viihtyisältä.

Kirjoja oli paljon, ja valikoima oli kattava.


Kirjat tosin näyttivät minusta enimmäkseen aika vanhoilta, mutta saatoin toki olla väärässäkin.

Filosofian ja psykologian kirjoja.
Kirja- ja lehtihyllyt jatkuivat toisessa kerroksessa.

Pilottikirjasto oli minusta jotenkin vähän kolkon oloinen paikka, mutta varmasti se ajaa asiansa.

Débora Arangon kirjasto ja kulttuuripuisto (Biblioteca Pública y Parque Cultural de Débora Arango) sijaitsee eteläisessä Medellínissä, Envigadossa. Kirjasto on rakennettu vuonna 2005 medelliniläisen taiteilijan ja kulttuuriaktivisti, Débora Arangon, kunniaksi. Arkkitehtuuriltaan kirjasto muistuttaa minusta kovasti EPM-kirjastoa.


Kirjaston pihalla oli nuoria harjoittelemassa tanssia.
Kirjaston aulassa oli kierrätysastia käytetylle ruokaöljylle. Miksei meillä Suomessa ole tällaisia?
Sisääntulo oli hieman hämmentävä, sillä aulassa oli vastassa luuranko.

Kävi ilmi, että kirjastossa oli meneillään jonkinlainen "Ihmiskeho kohtaa Frankensteinin" -näyttely.


Palloilin tuossa näyttelytilassa varmaankin aika epätietoisen näköisenä, sillä yksi kirjastonhoitaja tuli kysymään minulta, olinko kirjastossa ensimmäistä kertaa. Kun vastasin myöntävästi, hän antoi minulle pikaisen opastuksen, missä mitäkin oli. Kirjastoissa tuntuu olevan täällä varsin paljon työntekijöitä, mutta he eivät ole kuitenkaan mitenkään päällekäyviä, vaan kirjastoissa saa olla - niin halutessaan - ihan rauhassa. Sellainen kirjaston kuuluisi minusta ollakin (oli se sitten missä päin maailmaa tahansa), että siellä voi yhtä lailla poiketa lukemassa pikaisesti päivän lehden tai viettää tuntikausia kirjoihin uppoutuen.

Toisen kerroksen lukusalia ja tietokoneita.



Kirjaston lehtivalikoima ja rento ilmapiiri viehättivät, ja istuinkin lukemaan pari lehteä. Täälläkin piti jättää luettu aineisto pöydälle, mutten tiedä, koskiko sääntö myös lehtiä. Minä kiikutin lehdet tietysti kuuliaisena suomalaisena samaan paikkaan, mistä olin ne ottanutkin.

Vanhempia lehtiä kansioissa.
Kakkoskerroksen avaria tiloja sekä lastenosasto (Sala Infantil).


Lopuksi vielä kurkkaus yhteen lähikirjastoon, El Pobladoon, joka on meidän lähikirjasto ja jonka kuvat olen laittanut ennenkin.



El Pobladon kirjasto on juuri sellainen, millaiseksi lähikirjaston voisi kuvitellakin: pieni ja kotoisa kirjasto, jonne on helppo poiketa milloin vain.

Kirjastopuistot ovat isompia kokonaisuuksia, joissa yhdistyy nimensä mukaisesti sekä kirjasto että puisto. Kirjastopuistoja on Medellínissä yhdeksän kappaletta, ja ne on tyypillisesti perustettu alueille, joilla on haluttu parantaa siellä asuvien vähäosaisten palveluja sekä alueen viihtyvyyttä ja toimivuutta ylipäänsä.

Kirjastopuisto San Javierissa.

Surullisenkuuluisa España-kirjastopuisto Santo Domingossa. Kirjasto on edelleen remontissa, eikä sen tulevaisuudesta ole tietoa.



Kirjastopuistot ovat paljon muutakin kuin kirjaston ja puiston yhdistelmiä, sillä parhaassa tapauksessa ne mielletään kodin jatkeeksi, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ja puuhailla kaikenlaista, ylipäänsä viihtyä. Kirjastoissa on monenlaisia työ- ja harrastustiloja, ja ne tarjoavat myös monenlaista ohjelmaa.

Tässä muutamia esimerkkejä kirjastojen tarjonnasta. Kaikki muut kuvat ovat San Javierin kirjaston Facebook-sivuilta paitsi viimeinen, joka on Débora Arangon sivuilta

Joogaa/meditointia.
Agronomia-työpajoja sekä luentoja.
Keskustelua Medellínin ilmanlaadusta.

Valokuvanäyttely 50- ja 60-luvun pyöräilystä.
Latinalaisen Amerikan ruoan näyttely.
Onneksi nämä kaksi viimeistä ovat auki melkein tämän kuun loppuun asti, joten kerkeän vielä käymään noissa. Molemmat kiinnostavat valtavasti - varsinkin tuo pyöräilyjuttu!

Näin yhteenvetona voisin sanoa, että ainakin minun mielestäni Medellínin kirjastot ovat todellakin kaikkien kehujen arvoisia. 👍

24 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe taas! Aika hiljaiselta nuo kirjastot nayttavat kuvissa, saitko sinakin sen vaikutelman?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnosti. :-)

      Olen käynyt useimmissa kirjastoissa arkena päivällä, ja hiljaisuus johtui varmasti aika pitkälti siitä. Ehkä iltaisin ja viikonloppuisin on enemmän porukkaa, ainakin toivon niin! Tuolla Débora Arangon kirjastossa kävin lauantaina, ja siellä olikin silloin enemmän väkeä, ainakin tuolla lukusalissa.

      Poista
  2. Minä mietin samaa kuin anumorchy tuossa edellä, eli hiljaista on.

    Ainakin Helsingin uudessa Oodissa käy kova kuhina (etenkin viikonloppuisin) ja välillä on vaikeata löytää vapaata rauhallista istumapaikkaa hulinan keskeltä. Eli minä taisin ajatella noita sikäläisiä hiljaisia käytäviä ihan positiivisena juttuna ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, kuinka paljon hiljaisuuteen vaikutti käyntiajankohtani, joka oli useimmiten arkipäivisin. Varmasti iltaisin ja viikonloppuisin on vilkkaampaa?

      Minulta on edelleen Oodi käymättä, kun en tälläkään käynnillä "ehtinyt". Mutta eiköhän se Oodi siellä odottele.

      Poista
  3. Kiinnostava postaus! Saako noista kirjastoista lainata suomalaisen lähikirjaston tapaan kotiin lukemista, vai ovatko enemmän tarkoitettu aineiston tutkimiseen paikan päällä?

    -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aineistoa voi lainata, kunhan vain ensin rekisteröityy kirjaston jäseneksi. Kerrallaan saa olla 16 lainaa, joita saa pitää 10 päivää. Lainat saa uusia kaksi kertaa, jos niihin ei ole varauksia.

      16 lainaa on kyllä minusta todella vähän. Minulla on joskus ollut Suomessa lainoja moninkertaisesti tuo määrä. :-)

      Poista
  4. Olipas mielenkiintoista päästä kurkistamaan sisään kolumbialaisiin kirjastoihin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Mukavaa pääsiäistä perheellenne!

      Poista
  5. Jopas jotain! Mä en ole käynyt koskaan kanarialaisessa kirjastossa, vaikka meidän lähelläkin oli yksi. Ensin en tosin tajunnut sen olevan kirjasto, kun se oli sellainen pienenpieni koppero erään puiston laidalla, niin luulin sitä joksikin puutarhurin työkaluvarastoksi. Sitten kun älysin sen olevan kirjasto, en saanut selville koska se olisi ollut auki, että olisin päässyt sitä tutkimaan...

    Meillä on sama kieroutunut huumorintaju, kun heti tossa ruokakertomuksessa mäkin ajattelin, että onko hinta siis ruoan vai syöjän painon mukaan... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhurin työkaluvarasto. :-D Ehkä kannattaa jättää kyseinen kirjasto välistä, kun kuulostaa aika epäilyttävältä. Tai mistä sitä tietää - siellähän saattaisi tehdä vaikka mitä löytöjä! Tulee mieleen intialaiset kirjakaupat, jotka saattavat olla joskus hyvinkin epäilyttävän näköisiä, mutta kun niitä tutkii tarkemmin, sieltä löytää sellaisia kirjoja, joiden ei tiennyt olevan olemassakaan. :-)

      Kiva kuulla, että huumorit lyö yksiin!

      Poista
  6. Mielenkiitoista tietoa taas muualta maailmasta. Tunsin pienen pistoksen sydämessä kun en ole moniin vuosiin käyttänyt täkäläistä pikkukirjastoa. Pitäisi hyödyntää näitä täkäläisiä palveluita, että pysyisivätkin täällä!

    Melko hienoja paikkoja nuo sikäläiset kirjastot. Tuo jätä kirjasi tähän on mainio. Täällähän tosiaan viedään lehdet ja kirjat niille kuuluville paikoille.

    Mitä nuo tolpat ovat jotka näkyy kirjaston katolta?

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on tehtävä tunnustus, nimittäin minunkin kirjastokäyntini ovat harventuneet viime vuosina huomattavasti. Ehkä tajusin vihdoinkin, että en kuitenkaan lue niitä kaikkia kirjoja, joita kirjastosta kotiin raahaan, tai ehkä kaikki netin houkutukset ovat vähentäneet kiinnostusta kirjoihin. Kaiken lisäksi olen aika kranttu romaanien suhteen, ja hyviä kirjoja, jotka jaksaisi lukea alusta loppuun, on tosi vaikea löytää.

      Täkäläiset kirjastot oli kyllä todellakin miellyttävä yllätys!

      Oisko ne tolpat antenneja tai jotain? Mie oon aika huono tällaisissa asioissa. ;-D

      Poista
  7. Ruokaöljyn kierrätysastiasta tuli mieleeni, että joulun aikoihin näin Sellon parkkihallissa seinässä luukun minne sai kaataa kinkunpaistorasvat. Täytyy käydä tutkimassa onko se muuttunut ruokaoljyn keräyspisteeksi !
    Suomessa olen joskus käynyt ravintolassa missä annos maksetaan painon mukaan. Sai olla tarkkana ettei hinta karkaa käsistä. Siellä ei siitä näytä olevan pelkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma tuo kinkunpaistorasvan kierrätys! Piti oikein googlettaa asiasta, ja kyse taisi olla tästä. Eli kierrätyspiste oli vain tilapäinen.

      Minä tavallisesti välttelen tuommoisia ravintoloita (Suomessa siis), joissa ruoasta maksetaan painon mukaan, sillä hinta tuppaa tosiaan nousemaan aika korkeaksi. Mutta täällä on onneksi toisin. :-)

      Poista
  8. Tosi upeita kirjastoja. On hienoa että sielläkin arvostavat lukemista ja antavat myös mahdollisuuden kaikille,hienoa! Varmasti noissa käydään ei niitä siellä muuten olisikaan,ei niitä turhaan siellä kustanneta, en ainakaan usko. Kirjastopuistoja saisi olla kyllä meilläkin,hyvä kun meillä tässä pikkukylässä on edes kirjasto, mut se on lähinä koululaisille tarkoitettu. Isompi on sit muualla. Vaikuttaa tosi monipuoliselta paikalta ylleensäkin siellä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ihan mahtavaa, että kirjastot ovat täällä noin hyviä ja että vähäosaisempien oloja on lähdetty parantamaan nimenomaan kirjastoja rakentamalla. Monta muutakin keinoa olisi varmasti ollut, mutta tuntuu, että kirjastot ovat sellaisia pitkän tähtäimen suunnitelmia, jotka muuttavat ihmisten ajattelutapaa ja tuottavat iloa ja hyötyä pitkään.

      Mukavaa pääsiäistä! :-)

      Poista
  9. No onpa hienoja kirjastoja! Ihan muutun kateudesta vihreäksi kun mietin turkkilaisia kirjastoja :( Täällä on myös noita ruokaöljypisteitä joka paikassa, lähin viereisessä puistossamme. Johtuu varmaan siitä, että öljyä kuluu ruuan laitossa monissa talouksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmillista, jos sikäläiset kirjastot ovat huonoja. :-( Mahtaakohan kirjastojen huonous johtua siitä, että turkkilaisilla ei ole lukuintoa, eikä kirjastoihinkaan viitsitä silloin panostaa, vai onko asia toisinpäin.

      Tuo on ihan totta, että ruokaöljyn kierrätyspisteitä tarvitaan silloin, jos ruokaöljyä myös kuluu paljon. Eihän Suomessa taideta uppopaistaa kuin vappuna. :-)

      Poista
  10. Melkoinen bunkkeri tuo EPM-kirjasto :D Mahtaa olla laatukirjallisuutta siellä, kun noin tarkasti valvovat sisäänpyrkiviä. :P Saako sieltä siis lainkaan lainata kirjoja vai onko se ns. “studies library”? Minulla on tässä liki sekä “tavallinen” että ns. “opintokirjasto”, josta ei saa ainakaan kaikkea materiaalia lainata.

    On kyllä ihan kivasti kirjastoja siellä, mikä ilahduttaa tällaista kirjafriikkiä. Näyttävät melko kookkaitakin olevan ja tiloja hyödynnetty muuhunkin kuin kirjallisuuteen esim. tuo mainitsemasi näyttely. Minun alueeni kirjastot ovat melko tarkasti kirjoihin keskittyneet eikä mitään muuta sitten ole – ei edes vessaa kaikissa kirjastoissa :D

    Kirjapuistossa olisi kiva käydä hengailemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli kyllä melkoinen kolossi tuo EPM-kirjasto! Jäin miettimään, että ehkä siellä oli noin tarkat turvatoimet sen sijainnin takia, kun kirjasto sijaitsee tosiaan ihan keskustassa, ja kirjaston ympärillä näkyi päiväsaikaankin pyörivän vähän epäilyttävän näköistä porukkaa (vaikka alue oli muuten suhteellisen viihtyisä). Onneksi muissa kirjastoissa pääsi sentään liikkumaan vapaammin!

      Kyllä EPM-kirjastostakin saa lainata materiaalia, jos vain liittyy kirjaston jäseneksi. Ilmeisesti EPM-kirjastoa koskevat samat lainaussäännöt kuin muitakin kirjastoja, eli lainoja saa olla kerrallaan 16 kappaletta (ihan naurettavan vähän, jos minulta kysytään :-D).

      Itse asiassa kirjastojen tarjonta oli vieläkin monipuolisempaa kuin mitä muistin sanoa. Kirjastoissa oli jotain audiovisuaalisia huoneita (en tullut katselleeksi niitä tarkemmin, kun en ole oikein perehtynyt tuohon puoleen), multimediajuttuja, leffakirjastoja (kirjastossa saattoi katsella leffoja) jne. Olen kai ns. vanhan liiton ihmisiä, kun mulle kirjasto on kirjoja varten. :-) Ja vessakin taisi löytyä kaikista kirjastoista. ;-)

      Minunkin pitäisi käydä tutustumassa joskus lähemmin tuollaiseen kirjastopuistoon, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Kyse on kai lähinnä siitä, että ne sijaitsevat usein alueilla, jotka eivät ole ehkä niitä kaikkein turvallisimpia.

      Poista
  11. Todella hienoja kirjastoja. Olen ihan yllättynyt miten hyviä systeemejä tuolla Medellinissä on , ehkä koska mielessä Venezuelan aika ja osittainen sekamelska siellä. Kävin juuri Helsingissä Oodissa, joka oli ihan mahtava, mutta hienolta näyttävät myös Medellinin kirjastot. Hih, suomalaisella ajokortilla pärjää missä vain; minulla se kelpasi henkkarina vaikka kuinka monessa maassa;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt telkkarista ohjelmaa Venezuelasta, ja maan tilanne näyttää kyllä todella kaoottiselta. :-( Täällä ollaan kuitenkin menossa aina vain parempaan suuntaan, ainakin joissain asioissa.

      Mulla on Oodi vieläkin käymättä, mutta onpahan ainakin jotain mitä odottaa!

      Huono juttu vaan on se, että mulla on ajokortissa ihan kertakaikkisen kamala kuva! Nolottaa joka kerta, kun joutuu kaivamaan sen esille. ;-D

      Poista
  12. Nämähän näyttävät tosi hyviltä kirjastoilta - paitsi jos niissä on vanhaa kirjallisuutta, kuten epäilit ainakin yhdestä. Itse olen käyttänyt kirjastoja monessa maassa, mutta ne ovat olleet etupäässä yliopistojen kirjastoja. Aivan ihanaa on ollut joissakin se, että omalla avaimella/avainkortilla sai olla siellä vaikka yön! Ja nythän on Suomessakin tullut niitä itsepalvelukirjastoja, voihin voi tulla ilman että siellä on henkilökuntaa.

    Aika lyhyt on tuo lainausaika, mutta tietysti jos sen saa uusittua jos ei ole varauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ainakin kirjat näyttivät pääasiassa aika vanhoilta, mutta toisaalta en tutkinutkaan ihan jokaista hyllyä. :-)

      On varmasti hienoa, jos kirjastoon pääsee sisään mihin aikaan tahansa! Yö kirjastossa kuulostaa varsin jännittävältä. Olen käynytkin Suomessa yhdessä sellaisessa kirjastossa, jonne mentiin sisään kirjastokortilla ja koodilla, mutta taidan kumminkin tykätä enemmän perinteisistä kirjastoista, joissa on henkilölökuntaakin paikalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3